Sofia Virta

Arvoisa puhemies! Arvoisat hallituspuolueiden edustajat ja arvoisa Suomen hallitus, kyllä minä ajattelen, että tässä tilanteessa, missä nyt monilla suomalaisilla oikeasti on todella, todella tiukkaa ja haasteita, vähintä, mitä te voisitte tehdä, olisi edes pyytää anteeksi. Ette te onnistuneet luomaan niitä työpaikkoja, mutta te onnistuitte leikkaamaan heiltä, joilla jo oli vaikeinta. Se varmasti olisi jopa rakentavampi tie kuin se, että kertoo, mikä oppositiossa on vikana, kun ei meillä ole nyt sitä valtaa, se on teillä. Teillä on valta, ja teillä on vastuu. Ja kun me puhumme köyhyydestä, me puhumme aina myös turvallisuudesta. Meidän naapurina on terroristivaltio Venäjä, ja me olemme pieni, viiden miljoonan yhtenäinen ja vahva kansa. Mutta varautumista ei ole vain vahva, perusteltu puolustusbudjetti vaan vahva kokonaisturvallisuuden malli. Minä toivon, että me pidämme kiinni siitä, että eriarvoisuus ei syvene, että me pysymme yhtenäisenä. Kysynkin: miten hallitus on arvioinut näitä köyhyyttä lisääviä päätöksiä osana Suomen kokonaisturvallisuutta?

Arvoisa puhemies! Kyllä suomalaiset kestävät vaikeitakin päätöksiä ja ymmärtävät niitä — vaikeina aikoina, silloin kun ne tuntuvat oikeudenmukaisilta. Silloin kun suomalaiset voivat luottaa siihen, että meidän päättäjät tekevät näitä päätöksiä sen takia, että huominen olisi kaikille parempi, että kukaan ei putoaisi matkasta tänäänkään. Joka kuudes lapsi — arvoisa hallitus, joka kuudes lapsi — elää tässä maassa köyhyydessä teidän kautenne jälkeen. Onko se oikeudenmukaista? Vihreiden mielestä ei. On hyvä ymmärtää, että Suomessa on pian Jyväskylän asukasluvun verran köyhiä lapsia. Hyvinvointivaltioksi itseään kutsuvassa Suomessa. Ja ei, näiden lasten vanhemmat eivät ole laiskoja. He eivät ole valinneet köyhyyttä. He häpeävät sitä, vaikkei se ole oma vika. He käyttävät yönsä hakien niitä työpaikkoja, joita ei ole, tai tehden niitä lisävuoroja, jotta ainoana vanhempana pystyisivät turvaamaan lapsensa harrastukset, sadevaatteet päiväkotiin tai lämpimän ruuan jokaiselle. Sitä se köyhyys oikeasti on, ei vain lukuja täällä meillä exceleissä. Mutta, arvon hallitus, miksi se ei pysäytä? Miksi te ette kokoonnu pöytänne ääreen ja toteaa, että näin ei voi jatkua, mitä voimme tehdä toisin? Miksi te silti teitte päätöksiä, joiden mukaan yli 30 000 lasta lisää — yli 30 000 lasta lisää — putosi köyhyyteen? Onko niin, että silloin, kun sydän on oikealla, on helpompi ummistaa silmänsä siltä, että jossakin on tänään se 9-vuotias, joka miettii, että syön vähän vähemmän, että riittää isosiskollekin, tai että jossakin on se 16-vuotias, joka vetää ruksit tulevaisuudenhaaveille eikä haekaan tiettyihin jatko-opintoihin, jotta voisi jeesata vanhempia yrittäen saada jostakin joitakin hanttihommia tehdäkseen. [Välihuuto kokoomuksen ryhmästä] — Kyllä, olen tosissani. Ja siksi me vihreät haluamme kaataa hallituksen. Siksi tuemme Pekosen epäluottamuslausetta, koska tämä ei ole oikeudenmukaista. Suomi ei tarvitse köyhyyttä, työttömyyttä ja toivottomuutta. Me tarvitsemme toivoa ja välittämistä, ja kyllä sitä voi tehdä samalla kun taloutta hoidetaan vastuullisesti. Kyllä vaihtoehtoja on. Emmekä me halua kaataa hallitusta, koska se olisi vain hauskaa ja opposition tehtävä, vaan tiedättekö mitä, arvon hallitus. Mielestäni te olette hylänneet suomalaisen yhteisen arvon siitä, että sitä kaveria tässä maassa ei muuten jätetä silloinkaan, kun kyse ei ole omasta kaverista, sen suomalaisen sisun, että heikompaa puolustetaan erityisesti silloin, kun on kaikkein vaikeinta. Me vihreät vetoamme ja esitämme teille toimenpidepakettia kehysriiheen, nopeita toimia niiden kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien lapsiperheiden auttamiseksi: Tehkää ylimääräinen indeksitarkistus väliaikaisesti sosiaaliturvaan. Niin on tehty Suomessa ennenkin tiukan paikan tullen. Tehkää muutos, jonka jälkeen väliaikaisesti lapsilisää ei huomioitaisi tulona toimeentulotuessa. Silloin voitaisiin auttaa kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevia. Palauttakaa ne suojaosat ja varmistakaa, että tämän työttömyyskriisinkin keskellä jokainen suomalainen voi kouluttautua, opiskella tai tehdä vapaaehtoistyötä. Asettakaa kotitalouskohtainen leikkauskatto. Silloinhan te voitte varmistaa, että ne päätökset eivät osu aina niihin samoihin perheisiin. Ja kun mietimme jo tulevaa kesää, sitä, kun koulut soittavat Suvivirren, jaetaan todistukset, ja se köyhyys on läsnä niissä suomalaisissa perheissä edelleenkin, niin aika monella lapsella on tänä kesänä nälkä. Sen takia toivon, että te mahdollistatte kunnille maksuttoman puistoruokailun, jotta suomalaisilla lapsilla olisi ensi kesänäkin, mitä syödä. Ja nyt kohta joku teistä sanoo, että siellä ne vihreät taas pelottelee ja liioittelee [Kokoomuksen ryhmästä: Just niin!] — mutta kun ei pelotella eikä liioitella. Taloutta voi hoitaa tavalla, joka ei jätä ketään jälkeen. Turvallisuutta voi vahvistaa tavalla, joka pitää sen kaikkein pienituloisimmankin perheen lapsen ja nuoren mukana. Vaihtoehtoja on. Valitkaa toisin, edes suomalaisten lasten ja nuorten puolesta.

Arvoisa puhemies! Rohkeutta on puolustaa heikompaa silloinkin ja erityisesti silloin, kun ajat ovat vaikeat. Valtiovarainministeri Purra, silloin kun ministeriautojen ovet aukesivat, te valitsitte kääntää selkänne pienituloisille suomalaisille ja ryhtyä puolustamaan suuryhtiöiden etuja, jakamaan vappumiljardeja velaksi. Valtiovarainministeri Purra, samalla kun pienituloiset suomalaiset kamppailevat työttömyyskriisin keskellä tai ikääntyvä väestö miettii, riittääkö heille hoivaa, te valitsitte varmistaa, että ministerikollegoille jää kuukaudessa rahaa enemmän käteen — samalla kun toisilta, heikoimmassa asemassa olevilta leikattiin. Onko se rohkeaa? Ei. Onko se oikeudenmukaista? Varmasti ei. Mutta tuleeko se kalliiksi? Kyllä tulee, ja niin ei olisi ollut pakko tehdä. Vaikka te vastaisitte nyt mitä, niin niin ei ollut pakko tehdä, se oli arvovalinta. Ja totta on, että lähes joka kuudes suomalainen lapsi — suomalainen lapsi — kasvaa köyhyydessä teidän hallituskautenne jälkeen vain siksi, että te valitsitte mielistellä heitä, jotka ovat tässä yhteiskunnassa jo kaikkein vahvimmilla: kokoomuksen kannattajia. [Arto Satonen: Voi herranjesta, mitä tekstiä!] Kysynkin, valtiovarainministeri Purra: [Puhemies koputtaa] Muuttuuko nyt Suomen suunta? Varmistatko sinä ministerinä, että tässä maassa [Puhemies koputtaa] ei enää heikoimmassa asemassa olevilta leikata? [Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä] — Anteeksi — te ministerinä — kiitos korjauksesta.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Suhoselle tästä tärkeästä keskustelualoitteesta, ja ennen kaikkea kiitos siitä, että annatte kasvot sille, että sieltä voi ponnistaa pitkälle ja kauas. Se on monelle lapselle ja nuorelle jotain sellaista, jota voi olla sanoin kuvailemattoman tärkeää kuulla ja nähdä. Lapsista ja nuorista, jotka ovat lastensuojelussa, suurin osa on nähnyt sellaisia asioita, joita kenenkään ei elämänsä aikana pitäisi nähdä. He ovat myös selviytyjiä, he ovat tulleet läpi melkoisten myrskyjen, ja he vaativat meiltä sitä, että joku kannattelee ja tarjoaa käden silloin jos vanhemmat eivät ole pystyneet auttamaan. Ei kukaan vanhempi ajattele, että haluan tilanteeseen, jossa minun lapseni joudutaan sijoittamaan tai jossa en pysty hänestä huolehtimaan, mutta tilanteet ja ongelmat ovat moninaisia. Mutta se, mikä on varmaa, on, että kyllä me epäonnistumme niin kauan kun meillä yksikin lapsi menehtyy tai vammautuu esimerkiksi häneen kohdistetun väkivallan seurauksena tai yksikin nuori päätyy päättämään elämänsä vaikka junaraiteelle, vaikka hän on ollut jo lastensuojelun piirissä. Näitä hautajaisia minäkin olen ollut viettämässä. Se on anteeksiantamatonta meille yhdessä, miten me emme edes silloin onnistu. On onnistuttava vaikuttamaan ajoissa jo ennen kuin ongelmat kärjistyvät. [Puhemies koputtaa] Kysynkin ministeriltä: mitkä ovat ne konkreettiset toimet, joilla pyritte ehkäisemään sitä, että lapset ja nuoret edes tarvitsisivat lastensuojelun palveluita?

Arvoisa puhemies! Tilanne on todella vakava, ja huoli on yhteinen. Suomi on kyettävä kannattelemaan kriisin yli, yli hallitus- ja oppositiorajojen. Sanoin kuitenkin alkukaudesta teille, kun hallituksesta lupasitte suomalaisille halpaa bensaa, että ei ole reilua luvata sellaista, koska se on itse asiassa bluffia, hinta kun määräytyy maailmanmarkkinoilla, niin kuin me nyt näemme. [Sanna Antikainen: Ei kukaan ole luvannut! Pötypuhetta!] Me vihreät vetosimme, että eikö tässä pitkien välimatkojen maassa kannattaisi ennemmin tehdä sellaisia toimia, jotka mahdollistavat yhä useammalle suomalaiselle edullisemman liikkumisen, päästöttömät liikkumismuodot. Te valitsitte toisin. Te valitsitte bensapopulismin. Te valitsitte kurittaa sähköautoilua ja joukkoliikennettä. Nyt nähdään ja toivottavasti on opittu, että fossiiliriippuvuuden syventäminen on haitallista ja se ei vahvista Suomea. Te olette myös leikanneet kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. Monen arki on nyt jo pelkkää selviytymistä, ja nyt kun elinkustannukset nousevat, heidän tilanteensa vaikeutuu entisestään. Kysynkin ja esitän: voisitteko harkita ylimääräistä indeksitarkistusta sosiaaliturvaan kaikkein köyhimpien suomalaisten auttamiseksi? Se ei ole kovin kallis toimi, ja näin on toimittu Suomessa aiemminkin. Ja jollette te halua perua sitä kallista ja tehotonta yhteisöveron alennusta, niin voisiko sitä vaikka lykätä vuodella? Siitä tulisi jo reippaasti liikkumavaraa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, kun te puhutte tehottomista sotejärjestöistä, viittaatte täikampoihin ja suojatyöpaikkoihin, niin tiedättekö todella, mistä puhutte? Puhutteko silloin niistä suomalaisista ammattilaisista, jotka auttavat tänäänkin päihdeongelman kanssa kamppailevaa nuorta? Puhutteko te kenties niistä suomalaisista ammattilaisista, jotka tekevät väkivallan vastaista työtä? Entä niistä lapsiperheitä kriisin keskellä auttavista henkilöistä tai vaikka omaishoitajien ja vammaisten ääntä pitävistä toimijoista? Tämä kun on se kenttä, josta puhutte, kun puhutte sotejärjestöistä. Ja mistä taikurin hatusta te olette repäissyt tämän väitteen tehottomuudesta? Siis teidän mukaanne alle yksi prosentti, alle yksi prosentti, järjestöistä sai heikon arvion. Tehottomuudesta kun puhutaan, niin kannattaa katsoa sinne aitioon ja miettiä niitä tehottomia yhteisöveroalennuksia, jotka tulevat todella kalliiksi velalla. Ihmettelen ylipäätään sitä, että kun te olette sosiaali- ja terveysministeri, teihin luottavat suomalaiset sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset niin järjestöissä, julkisella kuin yksityisellä, he katsovat teidän suuntaanne, niin se tapa, jolla te puhutte, tuntuu vähättelevältä, se tuntuu halveksuvalta. Miksi niin? Näin tasa-arvon päivänä kysynkin teiltä: oletteko ministerinä nyt valmis pyytämään [Puhemies koputtaa] näiltä ammattilaisilta anteeksi — Teitä naurattaa. Minua ei naurata, siellä ovat minunkin entiset kollegani töissä. — ja rakentamaan luottamusta siihen kenttään, [Puhemies koputtaa] jota teidän tässä salissa pitäisi puolustaa?

Arvoisa puhemies! On aika absurdia, että te sanotte, että te ette vähättele sitä nuorten naisten kokemaa raskaus- ja perhevapaasyrjintää tai muuta, mitä työelämässä tapahtuu, kun samaan aikaan, arvon ministeri, juuri te ajatte läpi lakia, joka asiantuntijoiden mukaan lisää riskiä raskaus- ja perhevapaasyrjinnälle. Sitten te perustelette, että teidän pitää seistä yritysten puolella, jotta yritykset uskaltavat työllistää. Totta kai. Mutta kun tämän voisi tehdä samaan aikaan, kun te seisoisitte suomalaisten hoitajien, opettajien ja varhaiskasvattajien puolella. Te kun olisitte voinut rajata tämän lain koskemaan vaikka sitten edes vain niitä pk-yrityksiä. Nyt se on ulotettu myös julkiselle sektorille, myös kaikkein suurimmille työnantajille. Kysynkin teiltä, arvon ministeri: oletteko te sitä mieltä, että asiantuntijat ovat väärässä, kun he sanovat, että tällä lailla on riski lisätä nuorten naisten kokemaa raskaus- ja perhevapaasyrjintää, kyllä vai ei?

Arvoisa puhemies! Hallitus, te kerrotte arvostavanne suomalaisten hoitajien, opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja varhaiskasvattajien työtä. No, miten tämä arvostus on konkreettisesti näkynyt: vientivetoisena palkkamallina, soten irtisanomisina ja nyt määräaikaisia työsopimuksia koskevana lakiesityksenä. On yhtä tyhjän kanssa jakaa ruusuja naistenpäivänä, jos edistää tietoisesti politiikkaa, josta asiantuntijat ovat varoittaneet, että se lisää raskaussyrjintää, josta asiantuntijat ovat todenneet, että se osuu matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille sotessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa. Ja ei tarvitse olla ennustaja, että arvaa, mitä te vastaatte: näin täytyy tehdä, jotta pk-yritykset voivat työllistää. No, miksi tätä ei rajattu sitten niin, että se ei koskisi myös julkista sektoria ja kaikkein suurimpia työnantajia? Pääministeri Orpo, henkilökohtaisesti uskon ja tiedän, että teille tasa-arvo on tärkeä arvo. Siksi haluankin vilpittömästi kysyä: Miksi teidän hallituksenne edistää tätä lakia huolimatta näistä ongelmista, jotka ovat etukäteen tiedossa, vaikka kokoomuksen naisjärjestökin — kiitos siitä — on tätä vastaan esittänyt huolensa? Miksi näin, pääministeri?

Arvoisa puhemies! Kiitos pääministerille tiedoksiannosta. — Täällä kuullaan kauniita puheenvuoroja hallituspuolueiden edustajilta, mutta kun se ongelma on, että ne ovat hyvin kaukana siitä tunteesta, joka suomalaisilla on tällä hetkellä. Suomalaisilla on huoli, saako palveluita. Tai kysykää vaikka ammattilaisilta. He eivät kertoisi näin yleviä sanoja, mitä nyt hallitus kertoo, että kuinka paljon hyvää ja hienoa olette suomalaiselle sotekentälle tehneet. Totta kai tarvitaan yhteistyötä, ja kiitos pääministerille, että sitä nyt rakennetaan. Toivon kuitenkin, että jaettaisiin sama tilannekuva siitä, että ei siitä pääse yli eikä ympäri, että kyllä nämä leikkaukset ovat vaikuttaneet siihen, miten suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut voivat toimia. Me haluamme, että suomalaiset saavat apua ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitsevat, ja siksi me emme olisi leikanneet hoitotakuusta. Me ajattelemme, että pitää olla vahva julkinen sote. Siksi me emme olisi laittaneet Kela-korvauksia terveysjäteille vaan varmistaneet, että pienet, keskisuuret sotealan yritykset voivat tukea julkista. Me emme olisi leikanneet sotejärjestöiltä vaan vahvistaneet ennaltaehkäisyä ja perusterveydenhuoltoa. Ja me emme hyväksyneet näitä irtisanomisia, joita teidän ajamanne leikkaukset aiheuttivat sotekentän ammattilaisille. Joten tehdään yhteistyötä, koska kyse on yhteisistä asioista, [Puhemies koputtaa] suomalaisten hoivasta, mutta jaetaan edes hieman lähempänä toisiamme oleva tilannekuva.

Arvoisa puhemies! Kokoomus lupasi vähemmän velkaa, enemmän työtä ja toimeentuloa. Kuitenkin hallituksen johdolla Suomessa on nyt Espoon kaupungin verran työttömiä. Konkursseja ja julkisen sektorin irtisanomisia on nähty tässä mittaluokassa viimeksi surullisen kuuluisan 90-luvun laman aikaan. No, perussuomalaiset, te lupasitte, että pienituloisilta ei leikata — päätöstenne myötä yli 30 000 suomalaista lasta lisää on pudonnut köyhyyteen. Jos jossakin tämä hallitus on onnistunut, niin siinä, että työtä ja toimeentuloa on vielä vähemmän eikä talous ole kasvanut. Voisi jopa ehkä sanoa, että kokoomus taitaa olla Suomen historian degrowth-myönteisin hallitus, mutta tekee senkin väärin — kakkua kun ei ole yhtään enemmän, mutta se vähäkin jakautuu entistä epäreilummin. Me vihreät olemme esittäneet, että työn ja toimeentulon verotusta kannattaa keventää mutta vastineeksi haittoja pitää verottaa kovemmin ja saastuttamisella olla hinta. Kysynkin, arvon valtiovarainministeri Purra: miksi tämän suurtyöttömyyden aikaan te olette valinneet sen sijaan tehdä tehottomat yhteisöveron alennukset velaksi ja leikata suomalaisilta työttömiltä, suomalaisilta sairaanhoitajilta ja suomalaisten kouluttautumismahdollisuuksista meidän esittämiemme vaihtoehtojen sijaan?

Arvoisa puhemies! Työttömyyskriisi, kuten olen aiemminkin todennut, ei ole vain hallituksen vika, mutta se, mikä on teidän vastuullanne, on, että suomalaiset sotehenkilöstön ammattilaiset, hoitajat, ovat saaneet potkut kautenne aikana, se, että järjestösektorilla ja kulttuuritoimijoilla on vähemmän työtä teidän leikkaustenne myötä. Se on teidän vastuullanne, että valintanne on ollut lisätä köyhyyttä, leikata työttömiltä juuri silloin, kun työtä ei riitä kaikille. Teidän valintanne on ollut poistaa suojaosat, tehdä uudelleenkouluttautumisesta vaikeampaa juuri tässä hetkessä. Jos jotain, niin suomalaiset ansaitsisivat hallitukselta nyt edes vähän nöyryyttä myöntää, että kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. Kysyn kuitenkin hallitukselta: Mikä on suunnitelmanne kannatella Suomi tämän työttömyyskriisin yli? Miten te varmistatte, että yksikään työtön suomalainen tai perhe ei putoa tässä tilanteessa, että jokainen voi vahvistaa osaamistaan, luottamusta ja uskoa tulevaan tässäkin hetkessä? Myös työttömänä arjen pitää olla inhimillistä, selviytymistä sen ei pitäisi olla kenellekään. Miten te pidätte huolta, että kaveria ei jätetä, silloinkin, kun kyse ei ole välttämättä juuri teidän kaveristanne?

Arvoisa puhemies! Ei rasismi edusta Suomea eikä suomalaisuutta, ja siksi on käsittämätöntä, että Orpon hallitus on jatkuvasti keskellä rasismikohuja. Me vihreät varoitimme tästä kyllä jo silloin, kun kokoomus ja RKP päättivät perustaa hallituksen perussuomalaisten kanssa. Me olemme varoittaneet jokaisen uuden rasismikohun kohdalla, että tämä ei lopu niin kauan kuin tässä hallituksessa istuu rasistinen puolue. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] Tämän joulun alla me olemme tilanteessa, jossa on jälleen rasistisesti pilkattu osaa tämänkin maan ihmisistä [Mauri Peltokangas: Käsittämätöntä! Aivan törkeää!] sekä aiheutettu tilanne, jossa tämä rakas kotimaa, yhteinen kotimaa, uhkaa menettää kasvonsa. [Jani Mäkelä: Hävetkää!] Varapääministeri Purra, te tiedätte, että tässä maassa on perinteisesti kannettu vastuuta, väistetty vastuusta silloin, kun se on isänmaan edun mukaista. Te tiedätte, että niin kauan kuin perussuomalaiset istuvat tässä hallituksessa, on tämän isänmaalle aiheutetun vahingon korjaaminen, mainehaitan korjaaminen, ihmisten luottamuksen palauttaminen, vaikeaa. Kysynkin teiltä, varapääministeri Purra: [Puhemies koputtaa] mitä te olette valmiita tekemään isänmaan edun puolesta tässä tilanteessa? [Välihuutoja — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Kiitos ministereille erittäin ryhdikkäistä puheenvuoroista rasismia vastaan sekä sen peräänkuuluttamisesta, että aikuiset edes yrittäisivät käyttäytyä. Ihan vilpittömästi toivon, että te yhdessä saatte nimenomaan kuriin sen yhden hallituspuolueen, joka aiheuttaa tällä hetkellä tälle rakkaalle ja yhteiselle isänmaalle merkittävää haittaa. Nyt kun puhumme tänään koulutuksesta, niin emme voi käydä tätä keskustelua puhumatta varhaiskasvatuksesta. Me tiedämme, että Suomi ei pyörisi päivääkään, jos päiväkodit tai perhepäivähoitoyksiköt laittaisivat lapun luukulle. Silti valitettavasti varhaiskasvatus tuntuu usein jäävän jalkoihin siitäkin huolimatta, että siellä ammattilaiset tekevät korvaamatonta työtä. He kasvattavat, opettavat, pitävät huolta lapsista, tämän maan tulevaisuudesta. He tekevät sen palkalla, joka ei usein vastaa sen työn vaativuutta. He tekevät sitä olosuhteissa, joissa ryhmäkoot eivät aina todellakaan toteudu, ja he tekevät sitä tilanteessa, jossa perheiden ongelmat syvenevät ja perheiden haastava arki näkyy myös näissä päivissä varhaiskasvatuksessa. Siksi onkin surullista, että nämä alat lukittiin palkkakuoppaan, on surullista, että kuntien valtionosuuksia leikataan, ja on surullista, että lapsiköyhyyttä syvennettiin. Nämä ovat tosiasioita, mutta luotan siihen, että ministeri jakaa näkemykseni varhaiskasvatuksen arvostuksesta. Kysyisinkin: mikä olisi se toivoa välittävä viesti [Puhemies koputtaa] nyt tämän alan ammattilaisille ja vanhemmille, joita nämä asiat joka päivä huolestuttavat?

Arvoisa puhemies! Lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaaliväkivalta on jotain niin järkyttävää, kuvottavaa ja tuomittavaa, ettei siitä haluaisi edes puhua, ja se on usein se ongelma, että ne aiheet jäävät jalkoihin, kun kukaan ei halua näiden teemojen kanssa olla tekemisissäkään. Mutta meillä päättäjillä on toki velvollisuus suojella lapsia ja varmistaa, että rikolliset saadaan lopettamaan toimintansa. Asiantuntijat ja Suomen poliisikin ovat varoittaneet näistä erittäin sadistisista kansainvälisistä verkkoyhteisöistä, joissa lapsia ja nuoria altistetaan, heitä käytetään ja heitä saadaan jopa tekemään seksuaaliväkivaltaa tai järkyttäviä väkivallan tekoja. Suomen poliisi ja asiantuntijat ovat ehdottaneet, että Suomessakin poliisiin perustettaisiin sentyyppinen pohjoismainen keskus, joka Ruotsista ja Norjasta löytyy, johon voitaisiin keskittää osaaminen, resurssit ja tämänkaltaisten rikosten tutkiminen ja paljastaminen, jotta voitaisiin toimia ajoissa, ehkä ennen kuin pahin on päässyt tapahtumaankaan. Uskon, että tälle löytyisi tukea yli puoluerajojen. Kysynkin arvon ministeriltä: olisiko hallituksen mahdollista edistää ja vastata tähän asiantuntijoiden ja poliisin toiveeseen, jotta nämä järkyttävät rikokset saataisiin estettyä tai vähintään tekijät niistä seurauksiin?

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa turhauttaa todella moni asia, mutta ei vähiten se, että kun te kerrotte täällä, miten tälle hallitukselle kaikki työ on yhtä arvokasta, niin miksi te sitten poistitte ne suojaosat. Tai miltäköhän se puhe tuntuu nyt siitä yrittäjästä, joka laittoi firmansa kiinni vaikka sitten siitä Venäjän uhasta johtuen tai jostakin aivan muusta, eikä ole tänään töitä? Häntäkö lohduttaa se, että no, verot kevenevät kaikilla, kun ne eivät edes kevene? Entäs sillä sairaanhoitajalla? Loppuiko hänen työnsä arvostus teillä siinä kohtaa, kun hän jäikin työttömäksi? Ja siellä on ne viisi lasta, kun hän on tähän Suomeen tuottanut, toivonut ja saanut niitä lapsia, joita te peräänkuulutatte, mutta nyt niillä lapsilla ei ole yhtään joulupakettia, kun vanhemmat ovat työttöminä, koska sotealueet leikkasivat, ja te vastaatte, että no, verot kevenevät. Kun ihmiset eivät valitse sitä työttömyyttä — he eivät valitse työttömyyttä, toisin kuin te annatte ymmärtää — niin miltä heistä tuntuu tämä puhe, miten te kerrotte, että ratkaisu on veronkevennykset kaikille, jotka todellisuudessa menevät kaikkein rikkaimmille? Ja kun ei muka ole niitä ratkaisuja. Täällä on 2,5 vuotta oppositio sanonut, että antakaa sitä lisäaikaa alueille. Näitä hoitajia ei olisi tarvinnut irtisanoa, [Puhemies koputtaa] vaan toimintoja olisi voitu kehittää, he olisivat saaneet pitää työnsä, ja niissä perheissä ei tänä vuonna olisi ollut [Puhemies koputtaa] työttömyyttä ja köyhyyttä.

Arvoisa puhemies! Arvoisa valtiovarainministeri Purra, vaikka te kuinka täällä kertoisitte, miten monta hyvää ja kaunista asiaa olette hallituksessa Suomelle ja suomalaisille tehneet, niin se ei poista sitä, että samaan aikaan, kun teidän edustajillanne on aikaa ilveillä sosiaalisessa mediassa, moni suomalainen viettää tänäkin vuonna joulun köyhyyden, työttömyyden ja epätoivon keskellä — teidän kaudellanne. Sillä kaudella, jolla te otitte historiallisen paljon velkaa ja jonka myötä jäätte myös historiankirjoihin. Totesitte, että hallitus tekee lapsiystävällistä veropolitiikkaa. Se on kaunis kiertoilmaisu sille, miten te leikkaatte lapsilta ja nuorilta, lapsiperheiden palveluista, järjestöiltä, koulutuksesta tai jätätte tekemättä ne luonto- ja ilmastotoimet, joilla turvattaisiin lasten ja nuorten tulevaisuutta. Kysynkin teiltä, arvon ministeri: kai te olette valtiovarainministerinä laskeneet mahdolliset kustannukset, riskit sille, mitä tutkimusnäyttö antaa, että kun lapsilta viedään ja lapsiköyhyyttä syvennetään, niin se voi tulla aika kalliiksi tulevaisuudessa vaikka niiden poliisien ja vankiloiden lisämäärärahojen myötä?

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, te sanoitte, että kuulette jälleen kunnianne oppositiolta, mutta en usko, että kuulette. Ehkä meidän sijaan tänne pitäisi tuoda nyt ne lapset, joiden vanhemmilta te olette leikanneet, ehkä se lapsi, jonka sosiaalityöntekijä saa potkut tai uupuu työssään ja jälleen se turvallinen ammattilainen vaihtuu, ehkä ne lapset, joiden vertaistukiryhmä loppuu, kun järjestöiltä leikataan. Vastaisitteko te silloin, että me haluamme vain äideille ja isille töitä? Totta kai, mutta kun toisella kädellä te viette joiltain äideiltä ja isiltä, vaikka sieltä sotealueilta, töitä. Vastaisitteko te, että me tuomme terapiatakuun, jotta te lapset voitte mennä terapiaan, samaan aikaan, kun isä tai äiti ei saa joulun jälkeen katkopaikkaa kuntoutuksesta tai mielenterveyspalveluita? Lasten lapsuus tapahtuu aina aikuisten arjessa. Se raportti osoitti, että aikuissosiaalityöntekijän tilanne on katastrofaalinen, että lastensuojelun tilanne on isoissa haasteissa, ja siksi kysynkin ministeri Juusolta: mitä te lupaatte tehdä, jotta tämä hallitus korjaa ne jäljet, joita nyt nimenomaan vanhempien tukeen, suomalaisten perheiden palveluihin, on aiheutettu sillä, että te ette ajoissa antaneet hyvinvointialueille riittävästi aikaa pitää palvelut [Puhemies koputtaa] kunnossa ja parantaa niitä, koska nyt moni [Puhemies: Kiitoksia!] lapsi maksaa siitä kovaa hintaa?

Arvoisa puhemies! Kun Suomessa suljetaan tehdas tai yritykset joutuvat irtisanomaan väkeä, se on tragedia, ja silloin ministerit pitävät ääntä, matkaavat ehkä sinne alueelle, rakentavat tukipaketteja — perustellusti. Mutta mistä johtuu korvia huumaava hiljaisuus nyt, kun hoitajapula, pääministeri Orpo, teidän kaudellanne vaihtui sotealan tuhansiin irtisanomisiin? Se ei johdu siitä, etteikö meillä olisi ikääntyvää väestöä, siitä, että suomalaiset sairastaisivat vähemmän tai olisi vähemmän huonosti voivia nuoria. Se johtuu siitä, että kaksi ja puoli vuotta te hukkasitte aikaa, ettekä antaneet alueille sitä lisäaikaa silloin, kun sitä peräänkuuluttivat asiantuntijat ja oppositio. Näin itsenäisyyspäivän viikolla en malta olla sanomatta, että ei ole isänmaallista antaa potkuja vaikka niille hoitajille, jotka korona-aikana tätä maata kannattelivat. Ei ole isänmaallista antaa potkuja niille lastensuojelutyöntekijöille tai muille ammattilaisille, jotka ovat venyneet ja venyneet ja venyneet tämän isänmaan puolesta. Se ei ole isänmaallista heidän näkökulmastaan, jotka jäävät sinne tekemään työtä vähemmin voimavaroin jatkossa. Kysynkin, pääministeri Orpo: Onko hallituksenne ottanut opikseen? Tulemmeko seuraavat puolitoista vuotta näkemään, [Puhemies koputtaa] että te kuuntelette asiantuntijoita, toimitte ajoissa ja tartutte opposition tarjouksiin [Puhemies koputtaa] vähän varhaisemmassa vaiheessa?

Arvoisa puhemies! On ollut hienoa kuunnella, miten yksimielisiä puheenvuoroja täällä on tänään pidetty tämän kansalaisaloitteen puolesta ja sen puolesta, että aivan järjetön temuralli saataisiin kuriin. Kiinalaisen halpatavaran massiivinen ja suoraan sanottuna räjähdysmäisesti kasvanut tuonti on mittava riski niin turvallisuudelle, ympäristölle kuin taloudellekin monellakin eri tapaa. Siinä missä vielä kolme vuotta sitten Suomeen tuli EU:n ulkopuolelta noin alle miljoona lähetystä, vastaava luku on tänä vuonna arvioiden mukaan jopa 50 miljoonaa lähetystä. Näistä 98 prosenttia tulee Kiinasta. Se on aika sairas luku. Se on sellainen luku, jossa suomalaisilla viranomaisilla, kuten Tullilla, ei ole mitään mahdollisuutta pysyä enää perässä. Kyllä minä ymmärrän, että monella suomalaisella on arjessa tiukkaa. Moni miettii, mistä voi hankkia tavaraa edullisesti tarpeeseen, mutta en malta olla toteamatta, että ei tämä viiden miljoonan kansa varmasti tarvitse kahta miljoonaa temuhattua vuodessa tai miljoonaa epäaitoa korua, kuten 2024 Suomeen tilattiin. Ja kuten edelläkin ansiokkaasti kuultiin, niin valitettavasti kuluttaja harvoin saa sitä, mitä hän luulee näistä halpakaupoista tilaavansa. Sen sijaan hän saattaa saada tuotteita, joissa on mittavat turvallisuus- tai terveysriskit, ja tuotteita, joita ei koskaan ole tehtykään kestäviksi. Temutus tuhoaa todella ympäristöä. Se vie maapalloa ylikulutuksen suuntaan, kuten Tullin ylijohtajakin on osuvasti todennut. Siihen ei varmasti ole varaa tilanteessa, jossa tämä pallo uhkaa nyt jo hukkua jätteisiin. Se myös kurittaa vastuullisesti toimivia yrityksiä, niitä yrityksiä, jotka haluaisivat toimia reilusti ja vastuullisesti ympäristön, terveyden, tuoteturvallisuuden ja kuluttajan oikeudet huomioiden. Tämä epäreilu kilpailukenttä ei ole sitä, minkälaiset markkinat me haluamme: reilut ja reiluin säännöin kilpaillut. On myös melko selvää, että varmasti ne olot, joissa tätä — suoraan sanottuna — krääsää, jätettä Kiinassa valmistetaan ja tuotetaan, eivät varmasti ole kovinkaan reiluja niitä tuottaville aikuisille saati lapsille. Tulli haluaisi kieltää tuotteiden suoran toimittamisen kolmansista maista kuluttajille, ja mielestäni tämä olisi erittäin tärkeä toimi. Silloin Temun tai Temun kaltaisten markkinapaikkojen pitäisi rakentaa EU-alueelle maahantuonti ja varasto. Tällöin taas viranomaiset kykenisivät valvomaan tuoteturvallisuutta. Toki todettakoon, että siltikään en ajattele, että tätä määrää tämänkaltaista krääsää tarvitsisi tuottaa myöskään EU-alueen sisällä. Sen takia haluan kiittää erittäin lämpimästi näitä kansalaisaloitteen tekijöitä, toimijoita, kaikkia allekirjoittaneita sekä täällä tänään tukensa aloitteelle antaneita. On äärettömän tärkeää, että ultrapikamuodin ja krääsäkaupan mainonnan kiellot saataisiin voimaan ja verotukselliset toimet käyttöön. Ne säästäisivät luontoa ja ympäristöä, mutta myös turvaisivat ja vahvistaisivat suomalaista taloutta, pitäisivät ne meidän omat kotimaiset, vastuulliset yritykset pystyssä ja toisivat veroeuroja valtion kipeästi niitä tarvitsevaan kassaan. Me vihreät olemme jo aiemmin esittäneet krääsäveroa. Me olemme esittäneet myös kierrätettyjen tuotteiden sekä korjauspalveluiden alvin laskemista, jotta suomalaisilla ei olisi aina tarve ostaa kaikkea uutena, vaan korjaaminen tai käytettyjen tavaroiden ostaminen olisi aina kannattavampaa. Me voimme yhdessä valita tehdä toimia, jotka sekä lisäävät sitä tilannetta, että suomalaisilla on riittävä toimeentulo hankkia laadukkaasti tuotettuja tuotteita tarpeeseen, mutta myös varmistavat, että suomalaiset rohkeat yrittäjät voivat saada toiminnallaan toimeentulon. Me voimme tehdä toimia ylikulutuksen vähentämiseksi, emme sen lisäämiseksi. Haluan myös kiittää tässä kohtaa suomalaista Tullia, joka tekee tämän asian äärellä kovaa työtä ja on ansiokkaasti myös pitänyt ääntä tämän krääsäkaupan karsimisen ja vähentämisen puolesta.

Arvoisa puhemies! Suomi on pieni mutta sitkeä maa ja varmasti nousee näistäkin vaikeuksista — tekoja se kuitenkin vaatii. Se vaatii myös rohkeutta katsoa sinne, missä kasvupotentiaali todella on. Sen sijaan, että me tekohengitetään supistuvia aloja, on oltava rohkeutta tasata kilpailukenttää ja avata markkinoita sinne, missä potentiaali lepää: cleantech-teknologia, luovat alat, biotalous, kiertotalous, startupit. Haitallisia yritystukia leikkaamalla voidaan poistaa tuottavuuden esteitä, ja toisin kuin täällä väitettiin, käsitykseni kyllä on, että viime hallitus karsi näitä tukia tätä hallitusta enemmän. Onneksi teillä on vielä hallituksessa aikaa muuttaa suuntaa, sillä meistä kukaan ei varmasti halua, että Suomi on tulevaisuuden banaanivaltio, joka vie sellua tai halpoja turkiksia ulkomaille. Me haluamme korkean tason innovaatioita, korkean jalostusarvon tuotteita, sitä, että tässä maassa koulutukseen panostamalla turvataan osaamista jokaiselle riippumatta siitä, mihin perheeseen sattuu syntymään, ja että heikoimmista voidaan aina pitää huolta. Kysynkin pääministeriltä: onko teidän hallituksenne valmis ja rohkea tekemään sen peliliikkeen, että laitetaan katse sinne kasvualoihin ja kasvustrategiaan ja lopetetaan niiden joka tapauksessa supistuvien alojen tekohengittäminen?