Paljon puhetta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Partasta tämän tärkeän asian erinomaisesta esittelystä ja edistämisestä. Tämähän tulee voimaan 1.4.2028, eli aika pitkä matka sinne on vielä taivaltaa, mutta käsitän, että vaatii aikaa, että saadaan tuo järjestelmä muutettua. Siellä kaivattiinkin näihin perussyihin, juurisyihin puuttumista, ja nyt siihen puututaan. Nyt siihen puututaan, ja voi sanoa ihan ääneen ja suoraan, että tämä YEL oli susi ja epäonnistunut jo syntyessään. Moni pien- ja yksinyrittäjä on kokenut nykyisen järjestelmän vaikeasti ymmärrettäväksi ja ajoittain epäoikeudenmukaiseksi. Tämän uudistuksen tavoitteena on kohtuullistaa erityisesti pieni- ja keskituloisten yrittäjien eläkemaksuja ja vahvistaa samalla yrittämisen edellytyksiä. Silti siinä säilytetään mahdollisuus vahvempaan eläketurvaan niille yrittäjille, jotka haluavat kerryttää sitä korkeammalla tasolla. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Nykymallin suuri ongelmakohta on siinä, että pienyrittäjien eläkemaksut saattoivat nousta eläkeyhtiön arvioiman laskennallisen työpanoksen perusteella, vaikka todelliset tulot eivät riittäneet suurempien eläkemaksujen maksamiseen. Laskennallinen työpanos tarkoittaa siis arviota yrittäjän työpanoksen arvosta — mitä vastaavasta työstä pitäisi maksaa palkkaa ulkopuoliselle. Se ei hyvin monessa tilanteessa kuitenkaan vastaa sitä, mitä yrittäjälle todellisuudessa jää työstä käteen. Hallituksen uudistuksella yrittäjä voisi valita eläkemaksujensa perusteeksi joko tämän samaisen arvion työpanoksen arvosta tai sitten yritystoiminnasta saamansa ansiotulot. Valinta tehtäisiin vähintään kolmeksi vuodeksi. Tavoitteena on varsinkin pienituloisten yrittäjien maksujen kohtuullistaminen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan myös kiittää ministeriä tästä erinomaisesta esityksestä. YEL-uudistus on enemmän kuin tervetullut nykyisen epäoikeudenmukaisen järjestelmän tilalle. Voin sanoa, että aina kun tapaan yrittäjiä, YEL-järjestelmän toimimattomuus nousee lähes poikkeuksetta esiin. Varsinkin mikro- ja pienyrittäjillä maksut ovat olleet kohtuuttoman suuria. Onneksi tähän tulee nyt muutos, sillä liian monella yrittäjätaival on päättynyt tai täysin estynyt liian korkeiden YEL-maksujen takia. On myös hyvä todeta, että yrittäjäjärjestöt, muun muassa Suomen Yrittäjät ja mikro- ja yksinyrittäjien järjestöt, ovat laajasti tämän esityksen takana ja kannattavat siis tätä valinnanvapausmallia. Hienoa myös, että rahastoinnin mahdollisuutta selvitetään. Vaikka se ei nyt tähän uudistukseen ehtinytkään, niin rahastointi lisäisi luottamusta ja olisi valtiontalouden näkökulmasta kestävämpi ratkaisu. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille lain esittelystä. Kyllä tässä nyt ihan tavallisen yrittäjän osalta kyse on lopulta siitä, että se työtulo, jonka perusteella yrittäjän eläkemaksu määräytyy, ei ole missään todellisessa suhteessa yrittäjän tosiasiallisiin kuukausittaisiin tuloihin. Tämä järjestelmä itsessäänhän ei tosin ole kestävällä pohjalla, koska eläkkeiden rahastointia ei ole. Mikäli työtulon määrittämisessä ei aidosti puututa näihin ongelmien juurisyihin, niin eihän tätä tilannetta saada myöskään korjatuksi. Eläkeyhtiöiden soveltamiskäytännöt vaihtelevat tällä hetkellä vielä hyvin runsaasti, ja nämä suositukset yhdenmukaisesta kohtelusta eivät yksinkertaisesti riitä. Työtulo pitäisi saada vastaamaan aidosti yrittäjän liiketoiminnastaan saamaa työtuloa. Juuri sen takia vähintään edes olisi tullut nyt alentaa tätä alarajaa, ja jos se ei onnistu, niin porrastaa työtuloluokkia yksinkertaisen minimin ja maksimin sijasta. Olisin kysynyt ministeriltä: miksi näin ei tehty?

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan onnitella ministeri Partasta tästä esityksestä. Sitä on todella odotettu yrittäjäkunnassa, koska tuo nykyinen työtuloon perustuva malli on ollut hyvin epäoikeudenmukainen erityisesti kaikkein pienimmille yrittäjille. Sen takia ilouutinen varmasti monille onkin, että peräti lähes 40 prosentilla yrittäjistä YEL-maksut nyt alenevat. Täällä ovat jotkut edustajat tuoneet esiin, että olisi pitänyt nopeammin edetä tähän täysin ansiotuloihin perustuvaan malliin, mutta tosiasia on se, että jos näin olisi tehty, niin sitten hyvin monella yrittäjällä olisivat YEL-maksut nousseet kohtuuttomasti, ja sen takia sitä ei tehty näin. Sitäkin on kritisoitu tässä salissa, että tämä maksaa jonkin verran lisää veronmaksajille. Mutta se on ollut kokoomukselta ja hallitukselta valinta. Me haluamme tukea pieniä yrittäjiä ja erityisesti siinä aivan alkuvaiheessa. Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että saamme tämän nyt tänne saliin ja voimme jatkaa keskustelua.

Arvoisa rouva puhemies! Uudistus on varmasti tarpeen, ja kaikki tällaiset vaativat kehittämistä. Luen täältä Suomen Yrittäjänaisten kommentit, aika tuoreet: ”Hallituksen esittämä uudistus on liian monimutkainen ja jäykkä. Yrittäjä tarvitsee järjestelmän, jonka maksut ovat ennakoitavia ja jonka vaikutukset omaan eläkkeeseen ja sosiaaliturvaan voi ymmärtää. On harmillista, että aloittavan yrittäjän alennus poistetaan. Eduskuntakäsittelyssä esitystä on vielä korjattava. Aloittavan yrittäjän alennus on säilytettävä. Tulojen muutoksiin on voitava reagoida joustavasti, ja eläkeyhtiöiden tulopäätösten perusteiden on oltava selkeitä. Yrittäjällä on oltava todellinen mahdollisuus vaikuttaa omaa tilannettaan koskevaan arvioon. Uudistuksen onnistuminen ratkaistaan siinä, helpottaako se yrittäjän arkea ja vahvistaako se luottamusta järjestelmään.” Tämä on tämmöinen yksi viesti. Näissä aina jää korjattavaa, ja niin kuin täällä me kaikki tiedetään, tämmöiset isot uudistukset osalle osuvat paremmin, osalle huonommin. Niin kuin edustaja Valtola toi hyvin esille, on tämäntyyppisiä tapauksia, ja varmasti tässä tulee, varmaan vielä seuraavallakin hallituksella ja eduskunnalla, riittämään tekemistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä uudistuksessa on monia hyviä asioita, joita on laajasti toivottu. Ja niin kuin täällä olemme kuulleet, itse asiassa aika monta asiaa kyllä jäi vielä jatkotyöhön. Mutta on nyt pakko kuitenkin sanoa, että kun meillä tässä salissa noin muutoinkin kaikilla on tämä keltainen kirja edessämme ja katselemme sitä ensi vuoden alijäämää, mikä huitelee siellä miltei 13 miljardissa ensi vuonnakin, niin en uskoisi, että ihan näin helposti olisi mihinkään laitettavissa 100 miljoonaa euroa lisää veronmaksajien rahaa. Tosiasiallisestihan tämä lyhyellä aikavälillä pahentaa valtiontalouden alijäämää, mikä tarkoittaa, että jonkun se 100 miljoonaakin pitää sitten maksaa. Ja kun ministeri totesi, että sitten ehkä 2070-luvulla tämä kääntyy itseänsä vahvistavaksi, niin en ihan tiedä, onko veronmaksajilla aikaa odottaa sinne saakka. Olisin kysynyt ministeriltä: olisiko ollut mahdollista tehdä uudistus siten, että veronmaksajien maksuosuus ei olisi noussut ja oltaisiin päästy nopeammin siihen, että kaikilla yrittäjillä eläkemaksu perustuisi tosiasiallisesti verotettaviin ansiotuloihin?

Arvoisa rouva puhemies! Edellisen YEL-uudistuksen jälkeen suurin ongelmahan meidän YEL-järjestelmässä oli sen täysi arvaamattomuus siinä, miten se kohteli yrittäjiä. Lähipiirissäni toimii esimerkiksi eläinlääkäriyrittäjä, jonka liikevaihdosta suuri osa muodostuu lääkemyynnistä, josta ei lain mukaan saa ottaa voittoa. Tämä olisi otettu mukaan tämän yrittäjän työtulon määrittelyyn, mikä olisi sitten nostanut eläkemaksut aivan järkyttävälle tasolle verrattuna siihen, mitä siitä yrityksestä käytännössä palkkaa pystyy maksamaan. Siinä mielessä tämä YEL-uudistus korjaa sen suurimman ongelman. Mutta kun varmasti kaikki olette jo lukeneet tästä ja tästä on paljon keskusteltu, niin tiedostatte ne isot ongelmat ja kalleuden esimerkiksi sen rahastoinnin aloituksessa. Tämä on hyvä uudistus tässä vaiheessa, mutta edelleen pitää sitten jatkaa selvitystyötä, niin kuin ministeri totesi, esimerkiksi tämän rahastoinnin suhteen.

Arvoisa rouva puhemies! Oleellista on tietenkin se, saadaanko yrittäjän eläkemaksu vastaamaan nykyistä paremmin todellisia työtuloja — tätähän lähdettiin selvittämään, ja tätä on yrittänyt puolue toisensa jälkeen selvittää — vai syntyykö uusia ongelmia yrittäjille. Nyt kun katson tätä esitystä, joka meillä on täällä, niin on totta, että ensin se oli varsin laajasti yrityskentän kehuma, mutta itse asiassa viimeisinä viikkoina sähköpostiini ja tapaamisiini toreilla on valunut yrittäjiä, jotka kerta toisensa jälkeen toistavat samaa viestiä: Työtulon muuttaminen on kankeaa tässä mallissa. Olisi oltava joustavampaa. Eläkemaksun tulisi seurata paremmin nopeampia elämänmuutoksia, muassa sairastumista, ja tässä ei sitä ole huomioitu. Ja sitten se, että toiminimiyrittäjän asema on erityisen hankala tässä esityksessä, siis yrittäjiä pitäisi kohdella yhdenvertaisesti. Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itsellensä palkkaa, tulorekisteristä ei saada palkkatietoja, ja siksi käytetään vanhoja verotietoja, ja ne kuvaavat huonosti yrittäjän nykyistä tilannetta, varsinkin jos muutoksia on tapahtunut. Mitä ministeri meinaa tehdä tälle?

Arvoisa puhemies! Nyt on syytä onnitella ministeriä ja hallitusta. Tämä on todella iso ja merkittävä uudistus, ja tämä on asia, josta on tullut todella paljon palautetta tässä muutaman vuoden aikana. Se edellinen YEL-uudistus epäonnistui täysin siinä, että se on kohtuuton aloittavien yritysten näkökulmasta: heti kun aloittaa yrityksensä, pitäisi pystyä maksamaan alan keskiarvoa olevia eläkemaksuja, mikä on täysin mahdotonta useimmille. Toinen asia on se, että sitten näillä pienituloisille yrittäjille, jotka kuitenkin elättävät itsensä omalla työllään, on aivan eri asia, pidätkö vaikka parturia maatalon sivuelinkeinona Sastamalan Kiikoisten kylässä kotonasi vai onko parturi Helsingissä Mannerheimintiellä. Huomattavasti pienemmällä liikevaihdolla voi itsensä elättää, ja on ihan kohtuutonta, että molempien eläkemaksu olisi samanlainen. Tämä on todella tärkeä ja hyvä uudistus.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Täytyy sanoa, että YEL-uudistusta tehdään nytten veronmaksajan kukkarolla. Sata miljoonaa vuodessa laitetaan veronmaksajien rahaa yrittäjän eläketurvan vahvistamiseen, ja siellä on ongelmana se, että pienituloiset maksavat liikaa ja suurituloiset vähän laistavat näistä eläkemaksuista, ja kokonaisuutena sitä vakuuttamista ei ole tehty. Pitäisi päästä nopeammin semmoiseen järjestelmään, jossa todelliset tulot määrittelevät sen eläketurvan tason, ja pitäisi päästä tästä kahden maksun mallista eroon. Arvoisa rouva puhemies! Miten ministeri Partanen arvioi Telan ehdotusta YEL-eläkeuudistukseksi verrattuna tähän hallituksen esitykseen? Se olisi julkiselle taloudelle parempi ja se olisi myös yrittäjille pitkällä tähtäimellä erittäin hyvä ratkaisu.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on todella tärkeä lähetekeskustelu, ja on kunnia saada olla esittelemässä tämä esitys eduskunnalle. Olemme antaneet esityksen yrittäjän eläkelainsäännön uudistuksesta ja yrittäjän valinnanvapausmallista. Esityksen keskeisin ehdotus on, että yrittäjällä olisi jatkossa mahdollisuus valita työtulonsa perusteeksi joko nykyinen eläkelaitoksen tekemä kokonaisarvio tai uutena vaihtoehtona yrittäjän ansiotulo. Tämä muutos on historiallinen — ensimmäistä kertaa Suomessa yrittäjä voi halutessaan perustaa eläkevakuutuksensa verotettaviin ansiotuloihinsa. Tämä toive on tullut yrittäjäkentältä vahvasti, ja sitä olemme valmistelussa erityisesti kuulleet. Yrittäjän ansiotulona käytettäisiin mahdollisimman reaaliaikaista, kuitenkin vuositasoista yrittäjälle joko tulorekisteriin ilmoitettua tai viimeksi päättyneessä verotuksessa todettua yrittäjätoiminnan ansiotuloa, josta on poissuljettu ansiotulo-osingot. Yrittäjän työtulon tulisi kuitenkin siirtymäajan jälkeen olla kokonaisarvioon perustuvassa työtulossa vähintään 50 prosenttia yrittäjän ansiotulosta ja ansiotuloon perustuvassa työtulossa nykyisen vakuuttamisvelvollisuuden alarajan verran. Vakuuttamisvelvollisuuden alaraja säilytettäisiin nykyisellään. Esityksen tavoitteena on pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaisesti yrittäjyyden edellytysten vahvistaminen sekä talouskasvun tukeminen. Haluamme yrittäjille reilun eläkejärjestelmän. Ehdotetuilla muutoksilla tavoitellaan erityisesti pienituloisten yrittäjien eläkemaksujen kohtuullistamista sekä yrittäjän valinnanvapauden laajentamista. Eläketurvakeskuksen ja valtiovarainministeriön vaikutusarvioiden mukaan eläkemaksut alenevat jopa 40 prosentilla yrittäjistä. Tästä olen erittäin iloinen. Lisäksi esityksessä ehdotetaan yrittäjän eläkelakiin lisättäväksi säännöstä siitä, että YEL-vakuutus olisi jatkossa mahdollista päättää vähintään kolmen kuukauden pituisen sairaus- tai vanhempainpäivärahan perusteella, ja siitä, että olisi mahdollista saada vakuutus voimaan vuoden sisällä päättämisestä kevyemmällä menettelyllä aiemman vakuutuksen tiedoin. Tämä tavoite ja toive on tullut erityisesti naisyrittäjiltä. Eläkelaitoksen olisi jatkossa perusteltava kokonaisarvioon perustuva työtulo yrittäjälle jo siinä vaiheessa, kun työtuloperusteen vaihtoehdot esitetään. Tämä parantaa yrittäjän asemaa ja lisää järjestelmän läpinäkyvyyttä. Yrittäjän pitää tietää, millä perusteella hänen eläkemaksunsa määräytyvät. Nykyistä YEL-maksujoustoa parannetaan, jotta yrittäjä voisi vaikeina aikoina helpottaa eläkemaksujaan. Joustoon olisi mahdollisuus kaikilla yrittäjillä. Vastaavasti yrittäjän eläkelaista ehdotetaan kumottavaksi aloittavan yrittäjän alennusta koskeva säännös. Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:ään ehdotetaan lisättäväksi Eläketurvakeskukselle velvollisuus kuulla keskeisimpiä yrittäjäjärjestöjä työtulon määrittämisessä tarvittavan tietopohjan kehittämisen yhteydessä. Tämä on tärkeä periaatteellinen kysymys. Tuomme vahvempaa neuvottelukulttuuria myös yrittäjien eläkejärjestelmään. Eläketurvakeskuksen on kuultava yrittäjäjärjestöjen ääntä, kun työtulon määrittämiseen tarvittavaa tietopohjaa luodaan. Eläkemaksut alenisivat reilulla kolmanneksella jopa 40 prosentilla yrittäjistä ja nousisivat vajaalla viidenneksellä. Lopuilla maksut pysyisivät muuttumattomina. Työtulot laskisivat erityisesti alimmassa tulokymmenyksessä ja nousisivat ylimmässä tulokymmenyksessä. Helpotamme siis erityisesti niiden yrittäjien asemaa, joiden taloudellinen tilanne on vaikein. Parannamme yrittäjyyden edellytyksiä ja annamme yrittäjälle tilaa keskittyä liiketoimintansa kehittämiseen. YEL-uudistuksella on myös taloudellisia vaikutuksia. Tiedämme varsin hyvin, että yrittäjien eläkerahaston puuttuminen ja ikärakenteen muutos aiheuttavat kustannuspaineita yrittäjien eläkejärjestelmässä. Uudistuksen vaikutukset julkiseen talouteen ovat lyhyellä aikavälillä heikentävät noin sata miljoonaa euroa. Pidemmällä aikavälillä, 2070-luvun aikana, vaikutus kääntyy kuitenkin julkista taloutta vahvistavaksi. YEL-neuvottelutuloksen mukaisesti käynnistämme myös selvitystyön yrittäjien eläkerahaston perustamisesta. Tämä selvitys käynnistyy aivan lähiviikkoina. Rahastoinnin aloittaminen on välttämätön asia, mikäli haluamme saada yrittäjien eläkejärjestelmän taloudellisesti vakaalle pohjalle. Niin kauan kuin riittävää rahastointia ei ole, yrittäjät kattavat alijäämän korkeampina eläkemaksuina ja valtio suurempina menoina. Esitys on tarkoitettu käsiteltäväksi kiireellisenä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2028. Työtuloperusteen vaihtoehtoja ja työtulon määrittämistä koskeva säännös tulisi kuitenkin voimaan 1.1.2028, jotta eläkelaitoksilla olisi tiedonsaantioikeus yrittäjien ansiotuloihin jo 1.1.2028 lähtien työtulojen määrittämiseksi halukkaille yrittäjille 1.4.2028 alkaen.

Arvoisa puhemies! Kiitos kaikille keskusteluun osallistumisesta. Kun tämä esitys lähetettiin lausunnolle, niin me saatiin pääsääntöisesti erittäin hyvää palautetta tästä esityksestä, kuten ovat täällä salissakin myös edustajat näin tästä asiasta puhuneet. Tässä nostettiin nyt esille tämä maksun suuruus elikkä tämä 15 prosenttia. Täytyy tietenkin muistaa myös se, että nämä maksut ovat sitten urheilijalle verotuksessa vähennyskelpoisia. Ja tietenkin pitää muistaa, että sillä maksulla, kun sen maksaa, saa tietynlaista vastiketta itselleen elikkä saa sitten lakisääteisen eläke-, tapaturma-, kuntoutus- ja ryhmähenkivakuutusturvan. Toivon toki, että myös nämä apurahan myöntäjät, erityisesti nyt sitten siellä OKM:n puolella, kun näitä sieltä myönnetään, ottavat huomioon tämän maksuosuuden seuraavissa apurahanmyöntämispäätöksissä. Mutta tällä esityksellä ei pystytty sitten siihen puuttumaan, minkä suuruisia ne apurahat ovat. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille ja hallitukselle siitä, että tämä esitys on saatu tänne eduskuntaan. Tässä on ollut selvä puute, että urheilijat ovat puuttuneet siitä samasta listasta, jossa ovat tieteenharjoittajat ja taiteilijat. Kuten täällä edustaja Lyly omassa puheenvuorossaan varsin hyvin kuvasi tätä tilannetta, joukkueurheilijat ovat olleet eri asemassa kuin yksilöurheilijat, jotka nimenomaan saavat esimerkiksi näitä Olympiakomitean apurahoja. Tähän suuntaanhan tämä järjestelmä on mennyt, että erityisesti yksilöurheilulajeissa, myöskin niin sanotusti pienemmissä lajeissa, joissa kuitenkin kilpaillaan kansainvälisellä huipputasolla, on ollut näitä haasteita. Sitten on vielä sanottava, että kun tässä on tämä tapaturmapuoli ja ammattitautipuoli, niin totta kai urheilijan ammatti on sellainen, että siinä on aikamoinen riski myöskin joutua siihen, että joutuu uransa lopettamaan. Sitten saattaa tulla fyysisiäkin haasteita, jotka vaikuttavat myöskin muussa elämässä, eli tämä on erittäin tärkeä asia. Otan vielä yhden näkökulman tähän — en malta olla sanomatta, kun itse olen shakinpelaaja ja olen ollut myös Shakkiliiton puheenjohtaja: Shakki on esimerkiksi sellainen peli, että sitäkin muutama ihminen Suomessa, ja kansainvälisesti tietysti paljonkin, pelaa ihan ammatikseen ja työkseen, mutta siinä ei kanssa kyllä minkäänlaista eläketurvaa ole kertynyt ennen tätä aikaisempaa järjestelmää. Vaikka se on sillä tavalla poikkeava urheilumuoto — sehän on virallisesti Olympiakomitean jäsen — moneen muuhun urheiluun verrattuna, että shakissa voi vielä viisikymppisenäkin olla varsin kovalla tasolla, niin siitä huolimatta sitten, kun eläkeikä tulee vastaan, jos on pienillä palkintorahoilla eletty koko ikä — ja tällaisia tapauksia meilläkin muutamia on ollut — ei ole minkäänlaista eläketurvaa, jolloin se on aika hankala tilanne. Eli tämä on myöskin tämäntyyppisille ihmisille — niitä on vähän, mutta he ovat kuitenkin niitä, jotka Suomea edustavat tuolla maailmalla ja sitä kautta tuovat meille myös mainetta ja kunniaa, kuten täällä hyvin sanottiin, oliko se edustaja Strandmanin puheenvuorossa. On tärkeää, että myös tällaiset ihmiset huomioidaan, ja tämä on erittäin hyvä askel oikeaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Nyt tosiaan käsitellään tätä urheilijoiden eläkettä. Vaikka otsikkona on maatalousyrittäjien eläkeasia käytännössä, niin sama Melahan näitä asioita hoitaa. On hyvä, että tätä asiaa selkeytetään ja myös tämä urheilijoiden eläkeasia saadaan kuntoon. Kun tämä otsikko on maatalousyrittäjät ja heidän eläkkeensä, niin vaikka tässä nyt ei maatalousyrittäjistä keskusteltukaan, niin nostan silti esille sen, että aika moni maatalousyrittäjä yllättyy sitten iäkkäämpänä, kun alkaa eläkettä saada, mitenkä pieni se eläke kuitenkin on ollut. On tärkeätä kiinnittää huomiota tämmöiseenkin, että maatalousalan ihmiset pärjäävät sitten eläkkeellä ollessaan. Se on tosiaan jokaisen yrittäjänkin sitä mietittävä, paljonko sitä eläkemaksua siellä maksaa. Ja ilman maatalouttahan meillä ei ole ruokaa eikä juomaa, eli maatalousyrittäjät ovat meille kaikille tärkeitä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on erinomaisesti tuotu jo oikeastaan kaikki näkökulmat esille. Tässä on turha ruveta niitä toistamaan. Tämä puute urheilijoiden sosiaaliturvassa menee oikeaan suuntaan. Sitten tämä yhdenvertaisuusasia on toinen. Tässä on käynyt ilmi myös se, että edelleen sinne jää korjattavaa, elikkä pääsee sitten varmaan seuraava eduskunta tekemään niitä korjauksia ja parannuksia edelleen. Sitä työtä on hyvä jatkaa. Tämä tosiaan on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen alla, mikä nyt henkilökohtaisesti itselle on hyvinkin tuttu laitos, mutta sillä nimellä ei sinänsä ole merkitystä, vaan pääasia on, että asiat hoituvat. — Kiitos, ei muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Huippu-urheilu vaatii vuosien harjoittelua, kurinalaisuutta ja suuria henkilökohtaisia panostuksia. Urheilijan uraan liittyy kuitenkin riskejä, joihin hän ei itse pysty vaikuttamaan. Loukkaantuminen voi muuttaa tulevaisuudensuunnitelmat hetkessä. Siksi apurahaurheilijoiden vakuutusturvan parantaminen on perusteltu uudistus. Hallituksen esityksen mukaan apurahaurheilijat pääsisivät lakisääteisen eläke- ja tapaturmavakuutuksen piiriin vuoden 2027 alusta Vakuutus kartuttaisi eläkettä ja tarjoaisi turvaa tapaturmien, ammattitautien ja työkyvyttömyyden varalta. Lisäksi se mahdollistaisi kuntoutusetuuksia. Arvoisa rouva puhemies! Uudistuksen taloudelliset vaikutukset on arvioitava huolellisesti. Vakuutusmaksujen arvioidaan olevan noin 15 prosenttia apurahasta, ja urheilija vastaisi niiden maksamisesta. Pienituloiselle urheilijalle tämä voi merkitä huomattavaa vähennystä käytettävissä oleviin tuloihin. On tärkeää arvioida, miten vakuutusmaksut voidaan huomioida apurahajärjestelmässä niin, ettei uudistus kohtuuttomasti vaikeuta urheilijan arkea. Esityksen arvioidaan koskevan enintään 250:tä urheilijaa. Jatkossa huomiota ansaitsevat myös rasitusvammojen korvaaminen, paraurheilijoiden erityistarpeet sekä toimeentulon rakentaminen urheilu-uran jälkeen. Arvoisa rouva puhemies! Suomalaiset huippu-urheilijat herättävät ylpeyttä ja tuovat Suomea tunnetuksi maailmalla. Heidän menestyksensä ja tavoitteellinen työnsä innostavat nuoria liikkumaan ja urheilemaan. Kansainvälinen menestys syntyy osaamisesta, sitkeydestä ja vuosien määrätietoisesta työstä, jonka arvo ansaitsee tunnustuksen. Urheilijoiden sosiaaliturvasta huolehtiminen on osa vastuullista urheilun kehittämistä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä pitäisi olla yhteinen tavoite, että ammattiurheilu luettaisiin samanlaiseksi työksi kuin kaikki muutkin työt ovat. Siihen meidän pitäisi päästä ja sitä kautta ruveta miettimään sitä vakuuttamista. Nyt me ollaan askelia ottamassa siihen suuntaan. Urheilijat pitää vakuuttaa esimerkiksi seuratasolla, seuran tai muun yhteisön, joka järjestää urheilua, pitää vakuuttaa. Jos tuloja on 13 790 vuodessa, niin urheilija pitää vakuuttaa. Mutta näitä apurahaurheilijoita — esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön apuraha 24 000 vuodessa tai sitten se pienempi, 12 000 — ei ole vakuutettu, ja sitten apurahat ovat myöskin verottomia. Kannattaa tämä näkökulma muistaa. Se osa on nyt tässä työn alla. Tämä vakuutus ei ole ihan yksinkertainen. Kun katsoo tätä vakuutuskokonaisuutta, niin tiedetään, että vähintään neljä kuukautta ja vähintään 4 712 euroa pitäisi olla saanut tämmöistä apurahaa. Jokainen apuraha pitää vakuuttaa erikseen. Tässä on vielä tämmöisiä aika vaikeita asioita. Toivon, että tämä vakuuttaminen etenee tästä. Eli meillä on aika monimutkainen asia tässä kuitenkin tulossa. Sitten kun vakuutusturva maksaa noin 15 prosenttia, niin kuin ministeri tuossa totesi, niin se myöskin vähentää sitä apurahan määrää. Toisaalta pitää kysyä, miksi tässä yhteydessä ei sitten näihin apurahoihin tullut 15 prosentin korotusta, jos sitä viedään eteenpäin näinkin. Hyvään suuntaan mennään, mutta tehdään aika monimutkainen järjestelmä. Sen vuoksi meidän pitäisi ajatella tätä urheilijoitten vakuuttamista myös siitä näkökulmasta, että urheilu luotaisiin normaaliksi työksi kokonaisuudessaan. Ura on aika lyhyt, ja sinä aikana voi tapahtua kaikennäköistä. Ja kun se urheilijan tekemä työ voi vaikuttaa loppuelämään, niin siinäkin mielessä se vakuutusturva on erittäin isossa roolissa. Nykyinen urheilijan vakuuttaminen ei ole ihan niin kattavaa ja laajaa kuin eläkejärjestelmä ja tapaturmalainsäädäntö ovat, mutta se on polku siihen suuntaan. Tämä MYELin kautta vakuuttaminen tuo nämä apurahat nyt kohtuullisen hyvään tilanteeseen ja osaltaan paikkaa tätä tilannetta. Siinä mielessä tämä lakiesitys on paikallaan, mutta paljon, paljon työtä jää vielä jäljelle. Arvoisa puhemies! Tämä on sellainen asia, jota meidän pitäisi jotenkin yhdessä miettiä vähän pitemmällä aikataululla, ja meidän pitäisi laittaa myöskin sitten tuossa valiokuntakäsittelyssä mietintöön ajatuksia siitä, miten tätä sitten pitkässä juoksussa yhdessä parannettaisiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, arvon ministeri! Käsittelemme hallituksen esitystä, jossa maatalousyrittäjien eläkelakia ja eräitä muita lakeja muutetaan siten, että apurahaa saavat urheilijat pääsevät Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen eli Melan eläke- ja tapaturmaturvan piiriin samalla tavoin kuin tieteen ja taiteen apurahansaajat. Uudistuksen tavoitteena on parantaa urheilijoiden sosiaaliturvaa sekä vahvistaa heidän yhdenvertaista asemaansa. Arvoisa puhemies! Suomalainen huippu-urheilu perustuu usein vuosien määrätietoiseen työhön, jossa toimeentulo rakentuu apurahojen, kilpailupalkkioiden ja muun epävarman tulon varaan. Moni urheilija kantaa suurta henkilökohtaista riskiä ilman, että sosiaaliturva vastaa työn vaativuutta tai siihen liittyviä tapaturmariskejä. Tämän vuoksi on perusteltua, että apurahalla työskenteleville urheilijoille tarjotaan vastaava eläke- ja tapaturmaturva kuin muillekin apurahansaajille. Esitys toteuttaa hallitusohjelman tavoitetta urheilijoiden sosiaali-, eläke- ja työttömyysturvan parantamisesta. Sen keskeinen vahvuus on, että se tuo apurahalla työskentelevät urheilijat ansioperusteisen sosiaaliturvan piiriin myös apurahakauden aikana. Tämä lisää turvaa sairauden, tapaturman ja tulevan eläketurvan osalta sekä antaa urheilijoille paremmat mahdollisuudet keskittyä itse harjoitteluun ja kilpailutoimintaan. Arvoisa puhemies! Vaikka esitys on askel oikeaan suuntaan, on samalla tunnustettava, ettei se ratkaise kaikkia urheilijoiden sosiaaliturvaan liittyviä ongelmia. Keskustelua tulee jatkaa siitä, miten eri lajien urheilijoiden asemaa voidaan kehittää yhdenvertaisemmaksi myös apurahakausien ulkopuolella. Tässä suhteessa lainsäätäjän työ ei vielä pääty tähän uudistukseen. Kokonaisuutena hallituksen esitys on kuitenkin kannatettava. Se korjaa tunnistetun epäkohdan, vahvistaa urheilijoiden sosiaalista turvaa ja edistää oikeudenmukaista kohtelua eri apurahansaajaryhmien välillä. Näillä perusteilla kannatan hallituksen esityksen hyväksymistä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies, hyvät naiset ja miehet! Meillä on täällä lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maatalousyrittäjän eläkelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Hallituksen esityksen nimi on tässä yhteydessä lakiteknisistä syistä hieman harhaanjohtava, sillä oikeasti lakiehdotus liittyy hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan hallitus korjaa urheilijoiden sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvan puutteita. On hyvä asia, että saimme tämän liitettyä sinne hallitusohjelmaan. Lain nimi liittyy siihen, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos toimeenpanee nykyisin tieteen ja taiteen apurahansaajien eläke- ja ryhmähenkivakuutusjärjestelmää, tapaturmavakuutusjärjestelmää sekä sairausajan omavastuuaikaa koskevaa päivärahajärjestelmää. Hallituksen esityksellä lisätään mukaan urheilija-apurahan saajat. Tieteellistä tutkimusta tekevät tai taiteellista toimintaa harjoittavat apurahansaajat ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan velvollisia vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa vanhuuden, työkyvyttömyyden, kuoleman sekä työtapaturman ja ammattitaudin varalta. Esityksen mukaan maatalousyrittäjien eläkelakia ja maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakia muutettaisiin siten, että myös apurahaa saavat urheilijat tulisivat jatkossa samanlaisen vakuuttamisvelvollisuuden piiriin. Apurahaa saavat urheilijat ovat sosiaaliturvan järjestämisen kannalta muuta väestöä huonommassa asemassa. He eivät ole vakuutettuja yhdenvertaisesti muiden apurahansaajien kanssa eivätkä toisaalta muiden urheilijaryhmien kanssa. Ehdotuksen mukaan apurahaa saavat urheilijat olisivat jatkossa oikeutettuja lakisääteisiin eläke- ja kuntoutusetuuksiin, ryhmähenkivakuutukseen, työ- ja tapaturma- ja ammattitautikorvauksiin sekä lyhytaikaisen sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden varalta maksettaviin etuuksiin. Lakiesitys oli tapansa mukaan lausuntokierroksella. Esimerkiksi Suomen Olympiakomitea pitää hallituksen esitystä erittäin tervetulleena, kannatettavana ja tärkeänä uudistuksena. Se huomauttaa, että esitys parantaa apurahaa saavien urheilijoiden yhdenvertaisuutta suhteessa tieteen ja taiteen apurahansaajiin. Erityistä huomiota tulee Olympiakomitean mukaan kuitenkin kiinnittää siihen, korottavatko kaikki apurahanmyöntäjät apurahojen määrää vakuutusmaksujen kattamiseksi vai jäävätkö kustannukset urheilijoiden maksettavaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön verovapaiden urheilija-apurahojen osalta tulevat vakuutusmaksut tulee komitean mukaan ottaa huomioon siten, että nykyisiä apurahoja korotetaan, jotta urheilijalle käteen jäävä osuus ei vähene. Myös Suomen Paralympiakomitea pitää esityksen tavoitetta apurahaa saavien urheilijoiden sosiaaliturvan parantamisesta erittäin kannatettavana. Niin ikään Suomen Urheilijat ry pitää hallituksen esittämää lakiin kirjattua apurahaurheilijoiden eläke- ja tapaturmavakuuttamista lähtökohtaisesti tervetulleena uudistuksena, joka korjaa osittain pitkään tunnistettua epäkohtaa urheilijoiden sosiaaliturvassa. Tästä kiitos hallitukselle. Nyt kun urheilijoiden ja taiteilijoiden taloudellinen turva on käsittelyssä olevan hallituksen esityksen myötä tullut täällä puheeksi, niin on syytä palauttaa mieliin, mitä itse olen tästä asiasta jo aiemmin julkisuudessa todennut. Joulukuussa 25 nostin eduskunnassa keskusteluun Ilkka-Pohjalaisessa julkaistun pitkän linjan urheiluvalmentajan haastattelun, joka käsitteli pitkälti urheilija-apurahoja. Jutussa kerrottiin, että valtion tuki taiteelle ja kulttuurille oli noin 545 miljoonaa euroa vuodessa, urheilu taas sai kaiken kaikkiaan noin 155 miljoonaa liikuntapaikkarakentaminen mukaan lukien. Vaikka esimerkiksi urheilijoiden apurahajärjestelmää on tuon jälkeen uudistettu, ei rahoituksellinen epätasapaino taiteen ja urheilun välillä ole poistunut. Valtion vuoden 2027 talousarvioesityksessä opetus- ja kulttuuriministeriölle osoitetaan taiteeseen ja kulttuuriin runsaat 569 miljoonaa euroa, kun taas liikuntatoimeen paljon vähemmän, 176,5 miljoonaa euroa. Arvoisa puhemies! Pidän taiteen ja kulttuurin sekä urheilun rahoituksellista epätasapainoa todella kummallisena yhteiskunnallisena valintana. Maamme huippu-urheilijat ansaitsevat enemmän arvostusta. Hyvä kunto, jota liikunta ja urheilu edistävät, on niin terveyden kuin maanpuolustuksenkin kannalta keskeinen tekijä. Huippu-urheilijat ovat terveitä esikuvia ja innostuksen lähteitä suomalaisille, erityisesti nuorille. Tämän pitäisi myös näkyä rahoituksessa. Vielä palaan sen verran, että haluan näin vapaasti kertoa siitä, että Suomessa apurahat ovat olleet todella pieniä urheilun osalta, mutta taiteen osalta ne ovat huomattavasti korkeammat ja niitä apurahansaajia on huomattavan paljon enemmän. Minun mielestäni tämä on epäsuhta ja tämä asia pitäisi korjata. Mitä nyt on tehty tässä lainsäädännössä, niin tämä asia on hyvä. Tämä saattaa ne apurahaurheilijatkin jonkinlaisen eläketurvan piiriin, mitä heillä ei tähän asti ole ollut. Siitä kiitos ministerille ja hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Urheilija tietää, että menestys syntyy vuosien työn, harjoittelun ja uhrausten kautta eikä menestystä aina tule, vaikka mitä tekisi. Lisäksi urheilija tietää myös, että loukkaantuminen voi hetkessä romuttaa tai muuttaa koko elämän suunnan. Siksi pidän tätä hallituksen esitystä erittäin tärkeänä. Tähän asti apurahaa saavat urheilijat ovat olleet sosiaaliturvan näkökulmasta muita apurahansaajia heikommassa asemassa. Tieteen ja taiteen apurahansaajilla on ollut lakisääteinen eläke- ja tapaturmaturva, mutta urheilijoilla ei. Nyt tämä epäkohta korjataan. Jatkossa myös apurahalla urheilevat suomalaiset kuuluisivat eläke-, tapaturma- ja kuntoutusturvan piiriin samalla tavoin kuin muut apurahansaajat. Arvoisa puhemies! Tämä on ennen kaikkea yhdenvertaisuuskysymys. Huippu-urheilija tekee työtään usein ilman säännöllistä palkkaa. Hän harjoittelee, matkustaa, kilpailee ja edustaa Suomea maailmalla, usein apurahan turvin. Silti hänen sosiaaliturvansa on ollut puutteellinen verrattuna moniin muihin ryhmiin. Tämä esitys parantaa merkittävästi apurahaurheilijoiden asemaa antamalla heille oikeuden lakisääteiseen eläketurvaan, työtapaturma- ja ammattitautikorvauksiin, kuntoutukseen sekä sairauden aikaisiin etuuksiin. Urheilu-uran aikana karttuu paljon muutakin kuin mitaleja. Siksi sen pitäisi kartuttaa myös perusturvaa tulevaisuutta varten. Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä sitä viestiä, jonka tämä laki lähettää nuorille urheilijoille. Suomi arvostaa huippu-urheilua ja huippu-urheilijoita, jotka näyttävät erinomaista esimerkkiä lapsille ja nuorille terveissä elämäntavoissa, liikunnassa ja urheilussa. Tämä on meille yhteiskuntana äärimmäisen tärkeää. Suomi arvostaa nuoria, jotka tavoittelevat maailman huippua. Suomi on valmis huolehtimaan siitä, etteivät he jää yksin silloin, jos loukkaantuminen, tapaturma tai työkyvyttömyys katkaisee uran. Puhumme paljon liikunnan ja urheilun merkityksestä. Tällä esityksellä näytämme, että urheilijoiden arvostus näkyy myös konkreettisina tekoina. Siksi pidän tätä hallituksen esitystä tärkeänä askeleena kohti oikeudenmukaisempaa ja yhdenvertaisempaa urheilijan sosiaaliturvaa. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maatalousyrittäjän eläkelakia, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakia sekä eräitä muita lakeja. Hallituksen esityksessä on kyse apurahaa saavien urheilijoiden eläke- ja tapaturmaturvan parantamisesta sekä apurahaurheilijoiden saattamisesta yhdenvertaiseen asemaan muiden apurahan saajien ja muiden lakisääteisesti vakuutettujen urheilijoiden kanssa. Tieteellistä tutkimusta tekevät ja taiteellista toimintaa harjoittavat apurahan saajat on vakuutettu jo vuodesta 2009 lähtien lakisääteisesti eläketurvan sekä työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Apurahaa saavilla urheilijoilla ei sen sijaan ole vastaavaa lakisääteistä vakuutusturvaa, eikä heidän asemansa siten ole yhdenvertainen muihin apurahan saajiin nähden. Verovapaata urheilija-apurahaa ei voida vakuuttaa urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain perusteella, joten urheilija-apurahan saajat ovat myös erilaisessa asemassa muihin urheilijaryhmiin nähden. Apurahalla harjoitettu urheilu ei myöskään kuulu työntekijän tai yrittäjän eläkelain piiriin. Esityksen mukaan urheilija-apurahan saajat saatetaan saman lakisääteisen vakuutusturvan piiriin kuin tieteen ja taiteen apurahan saajat. Jatkossa urheilijan on vakuutettava itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa eli Melassa, jos hänelle on myönnetty Suomesta apuraha, jonka turvin hän urheilee yhdenjaksoisesti vähintään neljän kuukauden ajan, ja jos apurahan määrä ylittää laissa säädetyn vakuuttamisen alarajan. Vakuuttamisvelvollisuus koskee sekä verottomia että verollisia urheilija-apurahoja. Vakuutus on otettava kolmen kuukauden kuluessa apurahalla urheilemisen alkamisesta. Apurahan myöntäjälle tulee puolestaan velvollisuus ilmoittaa myöntämästään apurahastaan Melalle, joka valvoo vakuuttamisvelvollisuuden täyttämistä. Uudistuksen myötä apurahaa saava urheilija kuuluu lakisääteisen eläke- ja työtapaturmaturvan piiriin. Apurahasta kertyy eläkettä, ja lisäksi urheilijalla on oikeus eläke- ja kuntoutusetuuksiin, ryhmähenkivakuutukseen sekä urheilutyössä sattuneen työtapaturman ja ammattitaudin perusteella maksettaviin korvauksiin. Vahvistettu työtulo vaikuttaa myös esimerkiksi sairaus- ja vanhempainpäivärahojen määrään. Lisäksi urheilija voi sairastuessaan saada Melan sairauspäivärahaa sairausvakuutuslain mukaiselta omavastuuajalta. Tapaturmaturvassa otetaan huomioon urheilun erityispiirteet. On kuitenkin tärkeää todeta, että uudistus ei kata kaikkia urheilijan vammoja. Lakisääteinen turva koskee tapaturmia ja laissa tarkoitettuja ammattitauteja. Tavanomaiset sairaus- ja rasitusperäiset vammat eivät lähtökohtaisesti kuulu tapaturman piiriin. Tämän vuoksi urheilijan on edelleen tarpeen täydentää lakisääteistä turvaa vapaaehtoisilla vakuutuksilla. Vakuuttamisesta aiheutuu urheilijalle vakuutusmaksuja. Eläke- ja tapaturmavakuutusmaksujen yhteismääräksi arvioidaan noin 15 prosenttia apurahan määrästä. Esityksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiä apurahoja voitaisiin korottaa vakuutusmaksua vastaavalla määrällä. Ratkaisussa hyödynnetään Melan jo ylläpitämää apurahansaajien vakuutusjärjestelmää. Tämä on tarkoituksenmukaista, koska apurahaurheilijat muodostavat verrattain pienen ryhmän. Vakuutettavia arvioidaan olevan vuosittain enintään noin 250. Apurahaurheilijoiden vakuuttamisen Melassa ei arvioida aiheuttavan lisärahoituksen tarvetta valtionosuuksien muodossa. Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. päivänä tammikuuta 27.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti haluan kiittää edustajia todella hyvästä keskustelusta, ja tästä on hyvä valiokunnan lähteä tätä työstämään. Ehkä näissä keskusteluissa tuli myös ilmi sillä hyvällä asiantuntemuksella, mitä edustajilla on tähän asiaan liittyen, se, että meillä on vielä tuota tehtävää. Meillä on tietynlaisia kankeuksia tässä meidän arviointijärjestelmässä, ja kaikki hintatieto ei myöskään tietenkään voi olla avointa. Hallituskausi alkaa kääntymään loppusuoralle, ja ihan varmasti nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joita sitten seuraavaan hallitusohjelmaan toivottavasti otetaan ratkottavaksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys on oikeaan suuntaan hyvä askel, jolla lääkkeiden markkinoille tuloa Suomeen helpotetaan. Suomen lääkemarkkinan koko on noin 4,2 miljardia, eli ei puhuta mistään pienistä luvuista. Mutta sitten jos me katsotaan sitä, että kun Euroopan alueelle Euroopan lääketurvallisuusviranomainen on hyväksynyt lääkkeitä, niin näistä lääkkeistä esimerkiksi Saksan markkinoilla on käytössä 98 prosenttia. Olen nähnyt semmoisia lukuja jopa, että Suomessa meidän potilaiden käytössä tämä luku olisi 44 prosenttia, eli erityisesti harvinaisissa sairauksissa uudemmat lääkkeet jäävät pois meidän potilaidemme käytöstä. Tämä voi pitkällä aikaa muodostua ongelmaksi myös lääketutkimuksen tekemisessä Suomessa, jos meillä ei ole käytössä näitä harvinaisien sairauksien kultaisia standardeja lääkehoidossa. Saksan lääkekorvausjärjestelmä on erilainen. Siellä neuvotellaan ja keskustellaan lääkevalmistajien kanssa erilaisista vastuukeinoista. Toivoisinkin, että Suomen lääkekorvausjärjestelmää myös ohjattaisiin tähän suuntaan, että valmistajien kanssa neuvoteltaisiin korvattavuuksista ja sitten saataisiin sitä kautta nopeammin lääkkeet meidän potilaiden käyttöön. Olisinkin kysynyt ministeriltä: onko ministeriössä ollut keskustelua nopeuttaa edelleen tätä uusien lääkkeiden käyttöönottoa erityisesti näihin harvinaisiin sairauksiin Suomessa pienentämällä näitten valmistajien tietyllä tavalla taloudellista riskiä ja jakamalla sitä yhteiskunnan kanssa tämmöisellä ennakollisella korvausmenettelyllä? — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Lääkkeiden kehittäminen on viime vuosina ollut todella nopeaa, mutta Suomen kankeat uusien lääkkeiden käyttöönottoon liittyvät arviointiprosessit hidastavat uusien hoitojen saamista käyttöön potilaiden hoitamiseksi. Tämä koskee esimerkiksi harvinaissairauksia sairastavia ja lapsipotilaita. Tällä esitetyllä muutoksella tehdään kauan kaivattuja yhtenäistämisiä ja uudistuksia, jotta potilaiden pääsy tarvitsemansa lääkehoidon piiriin yhdenvertaistuu ja nopeutuu. Hoitaminen ei saa kompastua byrokratian kankeuteen, ja juuri tähän ongelmaan tällä lakiesityksellä puututaan. Muutoksen myötä sairaala-apteekista voitaisiin jatkossa myös luovuttaa potilaille lääkkeitä avohoitoon, jos lääke on potilaalle välttämätön henkeä tai terveyttä vakavasti uhkaavan sairauden tai vamman vuoksi ja lääkkeelle ei ole mahdollista vahvistaa korvattavuutta. Lausuntopalautteenkin perusteella lain tuomat muutokset toivotetaan tervetulleiksi ja laki vie arviointiprosesseja oikeaan suuntaan. Kiitän erinomaisesta valmistelusta ja olen iloinen, että uusien lääkkeiden käyttöönottoa helpotetaan. Se on hyvä asia, että uusien lääkkeiden käyttöönottoa helpotetaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Uusien lääkehoitojen kehitys on tuonut merkittäviä mahdollisuuksia vakavien sairauksien hoitoon. Samalla uudet lääkkeet ovat usein erittäin kalliita ja niiden hoidollisesta hyödystä sekä pitkäaikaisvaikutuksista ei aina ole vielä riittävästi tutkimusnäyttöä. Lääkkeiden arviointiprosessien kehittäminen on tärkeää. Uusia lääkkeitä on pystyttävä arvioimaan johdonmukaisesti, läpinäkyvästi ja yhdenvertaisesti. Potilaan mahdollisuudet saada tarpeellista hoitoa eivät saa riippua siitä, asuuko hän millä hyvinvointialueella tai annetaanko lääke sairaalassa vai avohoidossa. Pidän kannatettavana sitä, että hallitus pyrkii yhtenäistämään avohoidon ja sairaalalääkkeiden arviointiprosesseja. Samalla on kuitenkin varmistettava, ettei uudistus jää hallinnolliseksi muutokseksi, jonka todelliset hyödyt potilaalle jäävät vähäisiksi. Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäinen keskeinen kysymys on potilaiden yhdenvertaisuus ja hoitoonpääsyn nopeus. Sairaalalääkkeiden arviointi koostuu useasta vaiheesta. Fimea arvioi lääkkeiden hoidollista ja taloudellista arvoa. Palko antaa suosituksen palveluvalikoimaan kuulumisesta, ja tämän jälkeen voidaan vielä neuvotella hinnasta ja käyttöönoton ehdoista. Prosessi ei voi kestää pitkään. Esityksellä pyritään selkeyttämään vastuita ja vahvistamaan arviointien tietopohjaa. Tämä on hyvä tavoite, mutta pelkkä lainsäädännön muuttaminen ei automaattisesti nopeuta käsittelyä. Fimean arviointityöhön on käytettävissä noin 5—6 henkilötyövuotta ja Palkon lääkearviointien valmisteluun vain hyvin rajallisesti henkilöstöä. Toinen yhdenvertaisuuteen liittyvä kysymys koskee hyvinvointialueiden mahdollisuuksia ottaa uusia lääkkeitä käyttöön. Vaikka kansallinen suositus olisi myönteinen, lääkkeen hankinta ja kustannukset vaikuttavat edelleen alueiden ratkaisuihin. Taloudellisesti tiukassa tilanteessa olevilla hyvinvointialueilla voi olla erilaiset mahdollisuudet toteuttaa uusia hoitoja käytännössä. Kansallisen arvioinnin pitääkin aidosti edistää yhdenvertaisuutta. Ei voida hyväksyä tilannetta, jossa potilaan hoito riippuu tosiasiallisesti hyvinvointialueiden taloudellisesta kantokyvystä. Arvoisa rouva puhemies! Nostan esiin vielä vakavasti sairaiden potilaiden mahdollisuuden saada välttämätöntä lääkitystä. Esityksessä ehdotetaan, että avohoidon lääke voitaisiin tietyissä tilanteissa luovuttaa potilaalle sairaala-apteekista, jos lääke on välttämätön henkeä tai terveyttä vakavasti uhkaavan sairauden tai vamman vuoksi eikä sille voida vahvistaa korvattavuutta kyseiseen käyttöaiheeseen. Tämä voi olla tärkeä parannus yksittäisten potilaiden tilanteessa. Vakavasti sairaan potilaan hoito ei saa vaarantua vain siksi, että lääkkeen korvattavuusjärjestelmä ei sovellu kyseiseen hoitotilanteeseen. Samalla on tärkeää varmistaa, että menettely on potilaalle selkeä, turvallinen ja käytännössä saavutettavissa. Potilaan ei pidä joutua kohtuuttomaan epävarmuuteen siitä, mistä hän saa välttämättömän lääkkeensä tai kuka vastaa sen kustannuksista. Arvoisa rouva puhemies! Lääkkeiden arviointijärjestelmän uudistamisessa on yhdistettävä kolme tavoitetta: potilaiden yhdenvertaisuus, hoitojen vaikuttavuus ja julkisen talouden kestävyys. Näitä tavoitteita ei pidä asettaa vastakkain. Oikein toteutettuna laadukas arviointi voi auttaa kohdentamaan rajalliset resurssit hoitoihin, joista potilaat hyötyvät eniten. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Uusien lääkkeiden kehitys tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia sairauksien hoitoon. Suomessa lääkkeiden käyttöönoton arviointiprosessien on pysyttävä kehityksen mukana, jotta potilaat pääsevät tarvitsemiensa hoitojen piiriin oikea-aikaisesti. Hallituksen esitys yhtenäistää avohoidon ja sairaaloissa annettavien lääkkeiden arviointia. Tavoitteena on sujuvoittaa menettelyjä, selkeyttää työnjakoa ja parantaa päätöksenteon laatua. Erityisen tärkeää tämä on harvinaissairauksia ja vakavia lastensairauksia sairastaville, joille uuden lääkehoidon merkitys voi olla huomattava. Arvoisa rouva puhemies! Potilaiden yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää, että hoitoonpääsy perustuu lääketieteelliseen tarpeeseen eikä tarpeettomasti hoitopaikkaan. Esitys mahdollistaisi tietyissä vakavissa tilanteissa avohoidon lääkkeen luovuttamisen sairaala-apteekista, kun lääkkeen saaminen on potilaan terveydelle välttämätöntä eikä korvattavuutta voida vahvistaa kyseiseen käyttöaiheeseen. Arvoisa rouva puhemies! Uudistuksessa on tärkeä rooli myös kustannusten arvioinnilla. Fimean asiantuntija-arviot ja Palkon suositukset tukevat päätöksiä lääkkeiden hoidollisesta arvosta ja taloudellisesta vaikuttavuudesta. Lääkeyrityksiltä perittävät käsittelymaksut puolestaan rahoittavat arviointityötä. Veronmaksajien näkökulmasta on perusteltua, että järjestelmän rahoitukseen osallistuvat myös lääkealan toimijat. Uusien hoitojen saatavuutta on parannettava vastuullisesti. Nopeampi arviointi ei saa heikentää näyttöön perustuvaa päätöksentekoa eikä julkisten varojen huolellista käyttöä. Samalla on tärkeää seurata uudistuksen vaikutuksia hoitoonpääsyyn ja lääkekustannuksiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys, jolla uudistetaan lääkkeiden arviointitoimintaa. Lääkkeitä arvioitaessa kootaan ja arvioidaan näyttöä lääkkeen hyödyistä, haitoista, kustannuksista ja kustannusvaikuttavuudesta käytössä oleviin hoitovaihtoehtoihin verrattuna. Tavoitteena on varmistaa, että rajallisilla resursseilla saadaan mahdollisimman paljon terveyttä ja hyvinvointia. Esitys toteuttaa hallitusohjelman kirjausta avohoidon lääkkeiden ja sairaalalääkkeiden käyttöönottoon liittyvien arviointiprosessien yhtenäistämisestä. Tällä hetkellä avohoidon lääkkeiden ja sairaalalääkkeiden arviointi- ja päätösprosessit ovat erilliset ja erilaiset. Esityksen tavoitteena on yhtenäistää, selkiyttää ja tehostaa nykyisiä arviointiprosesseja. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutosta, jossa tavoitteena on parantaa eräiden lääkehoitojen saavutettavuutta ja potilaiden yhdenvertaisuutta. Esityksessä tarkennetaan... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu] — Nyt tapahtui jotakin. Joko kuuluu? Kuuluu. — Esityksessä tarkennetaan terveydenhuoltolakia siten, että terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston Palkon tulisi antaa lääkkeen myyntiluvan haltijan pyynnöstä suositus sairaalassa annettavan uuden lääkehoidon tai lääkkeen uuden käyttöaiheen kuulumisesta terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Suosituksen valmistelussa neuvoston tulisi ottaa huomioon Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean asiantuntija-arvio lääkehoidon hoidollisesta ja taloudellisesta arvosta. Palkolla olisi oikeus saada Fimealta suosituksen laatimisessa välttämättömät liikesalaisuuksien piiriin kuuluvat tiedot. Suositusten rahoittamiseksi otettaisiin käyttöön myyntiluvan haltijoilta perittävät käsittelymaksut. Suosituksen antamiseen liittyvästä neuvoston menettelystä voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Fimealla olisi oikeus periä myyntiluvan haltijoilta käsittelymaksuja laatimistaan lääkehoidon hoidollista ja taloudellista arvoa koskevista asiantuntija-arvioista. Lisäksi Fimealle ehdotetaan oikeutta saada salassapitosäännösten estämättä Palkolta suosituksen valmistelun yhteydessä Palkolle toimitetut tai siellä syntyneet tiedot, jotka ovat välttämättömiä asiantuntija-arvion laatimiseksi. Esityksessä sairausvakuutuslakiin tehdään muutoksia, jotka koskevat lääkkeiden hintalautakunnan eli HILAn päätöksentekoa ja asiantuntijaryhmältä pyydettyjä lausuntoja. HILAlle ehdotetaan oikeutta saada Kelalta salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä välttämättömiä lääkevalmisteiden korvaamista ja korvausten saajien lääkekorvausoikeuksia koskevia tilasto- ja rekisteritietoja ehdollisen korvattavuuden palautusmaksujen toimeenpanemiseksi. Lisäksi lääkelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että avohoidon lääke voitaisiin luovuttaa potilaalle sairaala-apteekista, kun lääke on potilaalle välttämätön henkeä tai terveyttä vakavasti uhkaavan sairauden tai vamman takia eikä lääkkeelle ole mahdollista vahvistaa korvattavuutta kyseiseen käyttöaiheeseen. — Kiitos.

Ärade fru talman! Målet med det här lagförslaget är att förenhetliga bedömningen av läkemedel och göra tillgången till nya läkemedelsbehandlingar mer jämlik. Det är viktigt att läkemedelsbehandlingar bedöms på ett ändamålsenligt sätt och att patienter får tillgång till de behandlingar de behöver. Men när vi diskuterar den här reformen behöver vi också se till att lagstiftningen fungerar i hela Finland, inklusive på Åland, och att självstyrelsen respekteras. På Åland ansvarar Ålands hälso- och sjukvård ÅHS för den offentliga hälso- och sjukvården och läkemedelsförsörjningen. Även om läkemedelslagen hör till rikets lagstiftningsbehörighet, måste lagstiftningen beakta den behörighetsfördelning som gäller enligt självstyrelselagen. Ärade fru talman! Landskapsregeringen har deltagit i beredningen, och flera av de frågor som Åland lyfte har också lett till ändringar i propositionen. Bland annat har ÅHS, alltså Ålands hälso- och sjukvårds, ställning när det gäller sjukhusapotek och deras filialer förtydligats och rätten att föra in läkemedel i fordon för prehospital akutsjukvård har utvidgats så att den också omfattar Åland. Det är positivt att de här frågorna har beaktats, men det räcker inte att lösa vissa praktiska frågor om det fortfarande finns oklarheter kring ansvarsfördelningen. Landskapsregeringen har särskilt lyft fram tre problemområden där man under beredningen inte lyckades nå en gemensam lösning: ansvarsfördelningen för läkemedelsförsörjningen inom den offentliga hälso- och sjukvården, tillsynen över filialer till sjukhusapotek och regleringen av exceptionella expedieringar av läkemedel. Det här är inte obetydliga detaljer. Det handlar om hur läkemedelsförsörjningen ska fungera i praktiken och om vem som ansvarar för vad. På Åland måste lösningarna fungera utgående från ÅHS organisation och det ansvar som landskapet har för sin hälso- och sjukvård. Ärade fru talman! Självstyrelselagen är inte en formalitet som kan beaktas först när lagstiftningen redan är färdig. Den fastställer ansvarsfördelningen mellan Åland och riket, och den måste respekteras när rikslagstiftningen utvecklas. När landskapsregeringen uttryckligen har pekat på kvarstående problem med ansvarsfördelningen, måste dessa också lösas på korrekt sätt. Om bestämmelserna i praktiken begränsar Ålands ansvar och befogenheter eller gör ansvarsfördelningen oklar, måste man reda ut om de är förenliga med självstyrelselagen innan lagstiftningen går vidare. Det är därför viktigt att man nu i social- och hälsovårdsutskottet granskar de här frågorna noggrant och att de kvarstående oklarheterna inte lämnas åt myndigheterna att lösas i efterhand, utan måste behandlas av social- och hälsovårdsutskottet. De bör höra konstitutionella experter på området och vid behov också begära utlåtande av riksdagens grundlagsutskott. Ärade talman! Vi behöver en läkemedelslagstiftning som fungerar för hela landet. Det förutsätter också att lagstiftningen fungerar på Ålands villkor, där självstyrelsen och behörighetsfördelningen kräver det. — Tack.

Arvoisa puhemies! Nyt puhutaan lääkelaista. Esityksellä muutetaan lääkelakia, lääkinnällisistä laitteista annettua lakia ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annettua lakia muun muassa lisäämällä säännöksiä lääkkeitä koskevasta kansainvälisestä avusta. Sairaala-apteekkeja koskevaa sääntelyä päivitetään nykyaikaan, ja kertakäyttöisten lääkinnällisten laitteiden uudelleenkäsittely ja uudelleenkäyttö mahdollistetaan lain säätämillä edellytyksillä. Lääkelaissa säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön oikeudesta tehdä päätös lääkkeitä koskevan kansainvälisen avun antamisesta, pyytämisestä, vastaanottamisesta ja toimeenpanosta. Esitetyt muutokset ovat erittäin kannatettavia, sillä niillä turvataan lääkkeiden saatavuutta, ja se, jos mikä, on todella tärkeätä. Kuten tiedämme, lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat lisääntyneet viime vuosien aikana, ja saatavuuden turvaaminen vaatii myös viranomaiskeinoja. Nämä muutokset nimenomaan vahvistavat huoltovarmuutta ja lääkehuollon yhteistyötä Nato-liittolaisten ja muiden Pohjoismaiden kanssa, sillä muutoksella esimerkiksi mahdollistetaan liittolaisille lääkkeiden tuominen Suomeen joukkojen omaan käyttöön sekä omalle sotilasapteekillemme lääkkeiden valmistaminen Puolustusvoimien käyttöön. Tämä asia on tärkeä, ja kiitän asian valmistelusta ja siitä, että lääkehuolto on näin erinomaisella tavalla huomioitu huoltovarmuustekijänä. Samalla nostan esille muutaman muunkin asian. Tämä lääkkeenvalmistuksen taito Suomessa on äärettömän tärkeätä säilyttää. Farmasiaa kun opiskellaan, niin siellä opetetaan tekemään suppoja, opetetaan tekemään silmätippoja ja hyvin monenlaista muuta asiaa. Se taito ei saa Suomesta ruostua. Raaka-aineiden saanti on myös semmoinen kriittinen tekijä, koska jos raaka-aineita saadaan, niin pystytään tekemään monenlaisia lääkkeitä Suomessakin, vaikka kapseleita joistakin aineista, kunhan sitä raaka-ainetta vaan on. Toinen kriittinen tekijä on lääkkeiden ja lääkeraaka-aineiden kuljetukset. Myös niissä on kylmäketjut ja muut tämmöiset, mitkä eivät saa katketa, ja se turvallisuus on hirveän tärkeää. On aina riski, jos niitä lääkkeitä ja lääkeraaka-aineita ei saada. Edelleenkin haluaisin vielä muistuttaa ihmisiä tuosta lääkeasiasta, että kun nämä reseptit nykyään ovat siellä sähköisellä puolella, niin jos tulisi joku semmoinen poikkeusolosuhde tai vaikka sähköt eivät apteekissa toimisi, niin on hirveän tärkeää ihmisten huolehtia, että ne reseptit olisivat myös tulostettuina paperille. Aika harvalla reseptit ovat enää tulostettuina paperilla, vaan ne ovat siellä sähköisinä, mutta tosiaan jos tämmöinen tilanne sattuisi, niin olisi hyvä olla ne paperiset reseptit, koska siinä näkyvät ne annostukset ja muut. Myös sitten tämä annostelukortti tai se, mistä nähdään se ajantasainen lääkityslista, olisi hyvä olla paperilla. Reseptihän ei ole sama asia. Resepteistä nähdään, mitä lääkkeitä on saatavilla ja mitä on saatu, mutta se ei ole sama asia kuin tämä ajantasainen lääkityskortti. Siinä nähdään, mikä se annostelu on ja mitä lääkkeitä käytetään ja milloin lääkitystietoja on muutettu tai muuta. Tämänkin olisi tärkeää olla ihmisillä papereilla. Kaikki eivät sitä ole huomioineet, mutta nyt varsinkin tämmöisinä aikoina suosittelisin kovasti, että kaikki huolehtisivat sen asian itsensä ja läheistensä osalta kuntoon. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Lääkkeiden saatavuus on osa kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Koronapandemia ja Euroopan turvallisuustilanteen muutos ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on, että välttämättömiä lääkkeitä ja lääkinnällisiä tarvikkeita on saatavilla myös kriisitilanteissa. Siksi kansainvälisen lääkeavun vastaanottamista ja antamista koskevan lainsäädännön selkeyttäminen on tarpeellista. Pidän perusteltuna myös sitä, että sairaala-apteekkeja koskevaa sääntelyä päivitetään vastaamaan hyvinvointialuejärjestelmää ja että lääkkeiden jakelua voidaan poikkeustilanteissa ohjata nykyistä selkeämmin. Esityksessä on kuitenkin myös kysymyksiä, joihin olisi tärkeää löytää vastaukset. Ensinnäkin lääkkeiden saatavuus ei saa jäädä kriisitilanteissa liiaksi kansainvälisen avun varaan. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat jo nyt arkipäivää, eivätkä ne edellytä sotaa tai pandemiaa. Suomen on huolehdittava omasta lääkehuollostaan, varmuusvarastoistaan ja toimitusketjunsa toimintavarmuudesta. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, mutta se ei korvaa riittävää kansallista varautumista. Toiseksi esityksessä ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysministeriö voisi päättää poikkeuksellisista lääketoimituksista vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. On tärkeää, että päätöksenteko on riittävän nopeaa. Samalla on varmistettava, että lääkkeiden jakelu on oikeudenmukaista ja että potilaiden hoidon jatkuvuus turvataan kaikkialla Suomessa, myös alueilla, joilla palvelujen saatavuudessa on jo ennestään haasteita. Kolmanneksi esityksessä mahdollistetaan kertakäyttöisten lääkinnällisten laitteiden uudelleenkäsittely ja uudelleenkäyttö laissa säädetyin edellytyksin. Tavoitteena voi olla materiaalien tehokkaampi käyttö ja kustannusten hallinta. Tässä on kuitenkin pidettävä ehdottomasti kiinni potilasturvallisuudesta. Säästöjä ei saa tavoitella tavalla, joka lisää infektioiden tai muiden haittojen riskiä. Arvoisa rouva puhemies! Lääkkeiden saatavuuden ja huoltovarmuuden vahvistaminen on kannatettavaa. Samalla on tärkeää edellyttää, että vastuiden, rahoituksen ja valvonnan on oltava selkeitä. Varautuminen ei saa jäädä vain lakitekstiksi, vaan sen on näyttävä käytännössä niin, että potilas saa tarvitsemansa lääkkeen myös silloin, kun yhteiskuntaa kohtaa vakava häiriötilanne. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Lääkkeiden saatavuus on tärkeä osa Suomen huoltovarmuutta. Kansainväliset kriisit ja toimitusketjujen häiriöt edellyttävät viranomaisilta valmiutta toimia nopeasti. Hallituksen esitys päivittää lääkehuollon sääntelyä vastaamaan nykyisiä tarpeita on tärkeä. Sosiaali- ja terveysministeriölle ehdotetaan toimivaltaa kansainvälisen lääkeavun pyytämiseen, vastaanottamiseen ja antamiseen. Yhteiset menettelyt helpottavat avun järjestämistä tilanteissa, joissa Suomen omat voimavarat tarvitsevat kansainvälistä tukea. Sairaala-apteekkeja koskevat säännökset saatetaan vastaamaan hyvinvointialueiden nykyistä rakennetta. Lisäksi tarkennetaan lääkkeiden toimittamista häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Sääntelyn tulee tukea sairaaloiden käytännön toimintaa ja mahdollistaa tarkoituksenmukaiset ratkaisut kiireellisissä tilanteissa. Arvoisa rouva puhemies! Esitys huomioi myös Suomen puolustusyhteistyön tarpeet. Nato-järjestelyihin ja Yhdysvaltojen kanssa tehtyyn puolustusyhteistyösopimukseen liittyvät säännökset mahdollistaisivat lääkkeiden tuonnin ja viennin sopimuksissa määritellyille toimijoille. Sotilasapteekille ehdotetaan lisäksi oikeutta valmistaa lääkkeitä Puolustusvoimien tarpeisiin. Nämä järjestelyt tukevat puolustuksen lääkehuollon valmiuksia. Lääkinnällisiä laitteita koskeva muutos mahdollistaisi tiettyjen kertakäyttöisten laitteiden uudelleenkäsittelyn ja käytön laissa säädetyin ehdoin. Toiminnan edellytyksenä on, että laitteiden laatu ja turvallisuus voidaan varmistaa. Potilasturvallisuudesta on huolehdittava kaikissa tilanteissa. Arvoisa rouva puhemies! Suomen on arvioitava lääkehuollon riippuvuuksia ulkomaisista toimitusketjuista. Kansainvälinen yhteistyö täydentää omaa varautumistamme, mutta kriittisten lääkkeiden saatavuus edellyttää myös kotimaisen osaamisen ja tuotantokyvyn ylläpitämistä. Huoltovarmuutta on rakennettava pitkäjänteisesti, jotta emme jää kriisitilanteissa liian riippuvaiseksi muiden maiden toimituksista. Uudistuksen toimeenpanossa on lisäksi seurattava kustannuksia, viranomaisten vastuita ja sääntöjen toimivuutta. Lainsäädännön tulee palvella terveydenhuollon ja puolustuksen käytännön tarpeita sekä vahvistaa Suomen valmiutta kohdata vaikeita tilanteita. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi lääkelain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi ehdotetaan muutettavan lääkelakia, lääkinnällisistä laitteista annettua lakia ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annettua lakia. Lisäksi esityksen liitteenä olevaan valtioneuvoston lääkeasetukseen ehdotetaan muutoksia. Hallituksen esitys perustuu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjauksiin, joiden mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon luodaan lainsäädäntö ja toimintamallit kansainvälisen avun vastaanoton ja antamisen mahdollistamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen yhteensopivuudesta Naton jäsenyysvelvoitteiden kanssa huolehditaan ja varmistetaan tärkeimpien lääkkeiden, lääkinnällisten tuotteiden ja infuusionesteiden saatavuus Suomessa ja kehitetään tässä pohjoismaista ja eurooppalaista yhteistyötä. Esitys perustuu myös kirjaukseen, jonka mukaan hallitus kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon valmiutta ja varautumista vastata kansainvälisiin, kansallisiin ja alueellisiin riskeihin normaali- ja poikkeusoloissa vahvistamalla viiden yhteistyöalueen roolia. Esityksen taustalla on lisäksi vuonna 23 voimaan tullut soteuudistus. Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lääkelain sairaala-apteekkeja ja lääkekeskuksia koskeva sääntely päivitettäisiin hyvinvointialuejärjestelmän mukaiseksi. Hallituksen esitys sisältää viisi eri kokonaisuutta. Lääkelakiin ehdotetaan lisättävän säännökset sosiaali- ja terveysministeriön toimivallasta päättää lääkkeitä koskevasta kansainvälisestä avusta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen valmiusryhmä voisivat tarvittaessa osallistua päätöksen valmisteluun. Päätöksen toimeenpano voitaisiin osoittaa tehtäväksi THL:lle tai yliopistosairaalan tai HUS-yhtymän sairaala-apteekille. Sairaala-apteekkien olisi haettava tehtävää varten lääketukkukauppalupaa. Lääkelaissa ehdotetaan säädettävän viranomaisten tiedonsaantioikeuksista ja muutoksenhakukiellosta. Lisäksi lääkelakiin ehdotetaan lisättävän säännös THL:n lääkevarautumiseen liittyvistä tehtävistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annettua lakia ehdotetaan laitoksen tehtävien osalta täsmennettävän. Toisena kokonaisuutena sairaala-apteekkeja koskeva lääkelain sääntely ehdotetaan päivitettävän hyvinvointialuejärjestelmän mukaiseksi. Lääkelaissa vahvistettaisiin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti julkisen terveydenhuollon lääkehuoltoa koskeva järjestämisvastuu. Hyvinvointialueella, Helsingin kaupungin alueella, YTA-alueella tai muun julkisesta terveydenhuollosta vastuussa olevan viranomaisen hallinnoimalla alueella voisi olla sairaala-apteekkeja ja niiden sivutoimipisteitä. Lääkelaissa säädettäisiin lisäksi sairaala-apteekkien ja niiden sivutoimipisteiden oikeudesta toimittaa lääkkeitä eri tahoille. Sosiaali- ja terveysministeriöllä olisi oikeus päättää poikkeuksellisista lääketoimituksista eräissä normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa. Tällaisista päätöksistä ei voitaisi valittaa. Yliopistollisen sairaalan sairaala-apteekin ja HUS-yhtymän sairaala-apteekin tulisi varautua poikkeuksellisiin toimituksiin hakemalla lääketukkukauppalupaa. Kokonaisuuteen liittyen ehdotetaan lisäksi, että yksityisten terveyspalvelujen palveluntuottajien lääkekeskuksiin tehtäisiin muuttuneesta lainsäädännöstä johtuneet päivitykset, lääketukkukaupan määritelmää täsmennettäisiin ja lääkelaissa määriteltäisiin lääkkeiden yleinen jakelu. Lisäksi Sotilasapteekki lisättäisiin lääketukkukauppojen tekemien saatavuushäiriöilmoitusten vastaanottajaksi ja säädettäisiin siitä, että sairaala-apteekin hoitaja voisi toimia sairaala-apteekin ylläpitämän lääketukkukaupan vastuullisena johtajana. Kolmanneksi hallituksen esityksessä lääkelakiin ehdotetaan lisättävän säännökset, joiden nojalla Suomen Puolustusvoimien joukoilla ja Nato-kumppanuusvaltioiden joukoilla, liittokunnan esikunnalla ja Yhdysvaltojen sotilasjoukkojen sopimustoimittajilla olisi oikeus tuoda lääkkeitä Suomeen omaan käyttöönsä ja viedä lääkkeitä Suomesta. Lisäksi lääkelakiin lisättäisiin säännökset siitä, että ensihoitopalvelun yksiköiden kulkuneuvot voisivat tuoda lääkkeitä Suomeen tilapäisesti toisesta Euroopan talousalueeseen kuuluvasta valtiosta ja viedä lääkkeitä Suomesta Eta-alueeseen kuuluvaan valtioon, silloin kun ne suorittavat ensihoitopalvelua kansainvälisen alueiden välisen sopimuksen perusteella. Kokonaisuuteen liittyen sairaala-apteekkien oikeus tuoda lääkkeitä Suomeen ehdotetaan myös päivitettävän muun sääntelyn mukaiseksi. Neljäntenä kokonaisuutena säädettäisiin apteekkien lääkevalmistuksesta. Sairaala-apteekkien ja niiden sivutoimipisteiden oikeutta lääkevalmistukseen ehdotetaan täsmennettävän lisäämällä lääkelakiin viittaukset lääkedirektiivin apteekkien lääkevalmistusta koskevaan poikkeussääntelyyn. Lisäksi Sotilasapteekille ehdotetaan lisättävän lääkelakiin oikeus valmistaa lääkkeitä Puolustusvoimien tarpeisiin. Lisäksi lääkelakiin ehdotetaan lisättävän säännös lääkkeellisten kaasujen valmistuksesta apteekeissa yhteistyössä terveydenhuollon toimintayksikön kanssa. Viidentenä kokonaisuutena lääkinnällisistä laitteista annettua lakia ehdotetaan muutettavan siten, että mahdollistettaisiin kertakäyttöisten lääkinnällisten laitteiden uudelleenkäsittely ja uudelleenkäyttö laissa säädetyin edellytyksin. Ehdotetun sääntelyn mukaan terveydenhuollon toimintayksikkö voisi uudelleen käsitellä kertakäyttöisen lääkinnällisen laitteen itse tai antaa uudelleenkäsittelyn toimeksi ulkopuoliselle toimijalle. Uudelleenkäsittelyssä tulisi noudattaa lääkinnällisiä laitteita koskevan EU-lainsäädännön vaatimuksia. Fimea ehdotetaan nimettävän toimivaltaiseksi viranomaiseksi uudelleenkäsittelijöiden ja terveydenhuollon toimintayksikön ulkopuolisten uudelleenkäsittelijöiden osalta. Lakien ehdotetaan tulevan voimaan 1. päivä tammikuuta 27. Siirtymäsäännöksin huolehdittaisiin sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten toiminnan jatkuvuudesta, uusien lupien hakemisesta ja ilmoituksista. — Kiitos.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Nyt on käsittelyssä ympäristöterveydenhuoltoasia, joka koskee nimenomaan Pohjois-Karjalaa. On sillä tavalla oikeastaan vähän yllättävää, että se vain Pohjois-Karjalaa koskee, että se on vain se yksi alue, mitä koskee, mutta tärkeä asia heille siellä. Jos tätä miettii, niin tämä on vähän niin kuin byrokraattinen juttu, mitä nyt viedään eteenpäin, ja oikeastaan tekninenkin asia tavallaan, kun jatketaan sitä päivämäärää tässä. Se tuntuu hirmu järkevälle, että ei järjestetä turhaa byrokratiaa sinne Pohjois-Karjalaan tämän asian takia. Tämä on erittäin kannatettava esitys, ja muutenkin se byrokratian purku joka paikassa olisi erittäin järkevää. Kiitoksia ministerille esittelystä.

Arvoisa rouva puhemies! Pidän perusteltuna, että Pohjois-Karjalassa voidaan jatkaa ympäristöterveydenhuollon nykyistä järjestämismallia vuoden 2032 loppuun saakka. Jos yhteistyö toimii, palvelut ovat laadukkaita ja kustannustehokkaita ja kaikki alueen kunnat haluavat jatkaa mallia, ei ole järkevää purkaa toimivaa järjestelmää vain määräajan vuoksi. Ympäristöterveydenhuolto ei ole mikään vähäpätöinen tehtävä. Elintarviketurvallisuus, terveellinen elinympäristö ja eläinten terveys ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia. Niistä huolehtiminen edellyttää osaavaa henkilöstöä, riittäviä resursseja ja toimivaa yhteistyötä. Hallituksen esitys on kuitenkin rajattu vain Pohjois-Karjalaan. Samalla todetaan, että ympäristöterveydenhuollon tuleva järjestämisvastuu on tarkoituksenmukaista ratkaista erillisessä valmistelussa. Arvoisa rouva puhemies! Kysyn teiltä, ministeri Partanen: milloin ympäristöterveydenhuollon valtakunnallinen järjestämisratkaisu aiotaan valmistella, ja miten varmistetaan, etteivät alueiden väliset erot kasva ja että kaikilla kunnilla on jatkossakin edellytykset turvata laadukkaat ympäristöterveydenhuollon palvelut? Toimivia rakenteita ei pidä purkaa hallinnollisista syistä, mutta samalla on huolehdittava siitä, että koko maan palvelut järjestetään pitkäjänteisesti ja yhdenvertaisesti. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan ympäristöterveydenhuollon järjestämistä koskevan poikkeusmenettelyn määräajan jatkamista vuoden 2032 loppuun saakka. Muutos koskisi Pohjois-Karjalan hyvinvointialuetta, joka voisi jatkaa tehtävien hoitamista nykyisen järjestelyn mukaisesti, mikäli laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alussa. Ympäristöterveydenhuollolla suojellaan ihmisten terveyttä ja elinympäristön turvallisuutta. Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi terveydensuojelu, elintarviketurvallisuus sekä eläinten terveyteen liittyvä valvonta. Näiden tehtävien asianmukainen hoitaminen vaatii osaamista, toimivaa yhteistyötä ja pitkäjänteistä suunnittelua. Lähtökohtaisesti ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä vastaavat kunnat tai niiden muodostamat yhteistoimintaelimet. Voimaanpanolakiin lisätty poikkeussääntely mahdollistaa tietyin ehdoin järjestämisvastuun sijoittamisen hyvinvointialueille. Nyt ehdotettu määräajan pidennys antaisi Pohjois-Karjalalle mahdollisuuden jatkaa nykyistä toimintatapaa samalla, kun valtakunnallisia linjauksia valmistellaan. Arvoisa rouva puhemies! Ympäristöterveydenhuollon tulevasta hallinnollisesta sijoittumisesta voidaan tehdä kansallisia ratkaisuja, joilla on vaikutuksia eri alueiden toimintaan. Jos järjestämisvastuu siirtyy kunnista hyvinvointialueille, nykyisen mallin jatkaminen voisi helpottaa muutoksen toteuttamista. Jos vastuu säilyy kunnilla, tehtävien siirtäminen takaisin kunnille voidaan toteuttaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Määräajan jatkaminen ei itsessään muuta tehtävien sisältöä, lisää rahoitusta tai velvoita tekemään laajempia uudistuksia. Sen tarkoituksena on tarjota aikaa tulevien ratkaisujen valmisteluun ja ehkäistä hallinnollisia muutoksia, jotka saattaisivat jäädä lyhytaikaisiksi. Päätöksenteossa on tärkeää arvioida järjestämisvastuun sijoittumista käytännön toimivuuden, henkilöstön osaamisen, palvelujen laadun ja kustannusten näkökulmasta. Veronmaksajien rahoja on käytettävä vastuullisesti, ja hallinnollisten ratkaisujen tulee tukea tehtävien tehokasta hoitamista. Samalla on huolehdittava siitä, että valvonta toimii ja kansalaisten terveyttä suojaavat palvelut säilyvät luotettavina. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskeneen hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettuun lakiin lisättiin ympäristöterveydenhuollon järjestämistä koskeva poikkeussääntely. Eräin edellytyksin hyvinvointialueen alueen kunnat saattoivat sopia siitä, että hyvinvointialue järjestää ympäristöterveydenhuollon tehtävät, vaikka lähtökohtaisesti tehtävien järjestämisestä vastaavat kunnat tai niiden yhteistoimintaelimet. Edellä mainitun poikkeuksen mukainen järjestämismalli voi voimassa olevan säännöksen mukaan olla voimassa vain vuoden 2027 loppuun saakka. Käytännössä vain Pohjois-Karjalan hyvinvointialue ja alueen kunnat päättivät käyttää tätä poikkeamismahdollisuutta ympäristöterveydenhuollon järjestämisessä. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tätä niin kutsuttua soteuudistuksen voimaanpanolakia siten, että ympäristöterveydenhuollon järjestämiseen liittyvän poikkeusjärjestelyn määräaika pidennettäisiin vuoden 2027 lopusta vuoden 2032 loppuun saakka. Pykälää ei esitetä muutettavaksi muutoin, joten pykälässä tarkoitettu poikkeamismahdollisuus ei avautuisi uusille alueille. Esityksen tavoitteena on välttää sellaisia ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuun hallinnollisia uudelleenjärjestelyjä Pohjois-Karjalan alueella, jotka saattaisivat osoittautua väliaikaisiksi tai tarpeettomiksi ympäristöterveydenhuollon järjestämistä koskevien mahdollisten tulevien valtakunnallisten ratkaisujen vuoksi. Tavoitteena on turvata palvelujen jatkuvuus sekä mahdollistaa mahdollisten tulevien järjestämisratkaisujen toteuttaminen hallitusti. Nyt ehdotettava määräajan pidennys mahdollistaa järjestelyn jatkumisen ilman välivaiheen hallinnollisia muutoksia siinä tapauksessa, että ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuu myöhemmin siirretään kansallisesti kunnilta hyvinvointialueille. Toisaalta määräajan kuluessa voidaan tarvittaessa hallitusti siirtää ympäristöterveydenhuollon järjestäminen hyvinvointialueelta kunnille siten kuin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa säädetään, mikäli järjestämistapaan ei kansallisella tasolla tehdä muutoksia. Lakimuutos on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä tammikuuta vuonna 2027.

Kunnioitettu rouva puhemies! Tosiaan tämä selvitys tästä palvelujärjestelmän tilasta valmistuu tammikuussa, ja siinä se tarkastelujakso on ensimmäiset puolitoista vuotta. Uskon, että se herättää myös valiokunnassa kyllä keskustelua, ja voimme sitä kaikkinensa sitten taas jatkaa. Itse palveluista: Nämä erot alueiden kesken ovat varsin suuria. Se on totta kai ollut myös oma huoleni tässä kaikkinensa. Elikkä me näemme hyvin myös sen, että meillä on alueita, joissa aktivointiasteet ovat säilyneet edelleen kohtalaisen hyvinä, mutta on alueita, joissa selkeästi taas olisi paljon myös parantamisen varaa. En halua nyt lähteä tässä eduskunnan edessä antamaan tämän tarkempaa arviota vastaavasti palveluista, mutta korostan sitä, että nämä alueelliset erot ovat hyvin suuria. Tämä on myös yksi tähän malliin liittyvä ominaispiirre, joka nyt tällä hetkellä näkyy. Aion nyt taas tavata tässä vielä tämän vuoden puolella työllisyysalueiden johtajia ja käydä heidän kanssaan keskustelua nyt tästä tilanteesta, missä kaikkinensa ollaan. Mutta kyllähän se kaikista keskeisin kysymys liittyy nyt ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon, heidän poluttamiseensa palveluihin. Ehkä toisena kysymyksenä, joka tällä hetkellä nostaa päätään koko ajan, on se, että kun työmarkkina on viriämässä ja elpymässä, niin tässä hetkessä alueiden pitäisi vielä voimakkaammin minun nähdäkseni järjestää työvoimakoulutusta, rekrykoulutuksia, jotta pidetään huolta siitä, että ensi keväänä ja ensi kesänä meillä on taas laajemmin koulutettua työvoimaa vastaavasti taustalla, mutta tästäkin aion käydä myös alueiden kanssa lähiaikoina lisää keskustelua. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Yritin tässä väliin huikata siitä valmisteluaikataulusta, siitä, koska tämä työllisyysalueiden toimintaa arvioiva raportti voisi valmistua. Onko se tämän vuoden puolella vai valmistuuko se ensi vuoden alussa? Siihen liittyvä asia. Sitten näistä tietojärjestelmistä vielä: Vaikka meillä on alueelliset työllisyyspalvelut, niin silti näiden järjestelmien pitää mennä yli. Sitten myöskin vielä enemmän pitäisi pystyä tarkkailemaan, että jos tuolla alueella on jotain työvoimaa, mitä täällä tarkastetaan, niin kaikkien näiden tietojen pitäisi pystyä menemään niin, että me hyödynnetään työnvälitystä, koska niitten ihmisten takia meidän pitäisi tehdä tätä työtä. Sitten on sellainen kysymys vielä — kun tuohon vastaatte — että nyt kun katsoo tätä työllisyysalueitten palveluvalikkoa, niin mitkä teidän mielestänne kaikkein parhaiten onnistuvat näissä aktivointiasioissa. Mitkä aktivointiasiat vievät nopeammin sinne työmarkkinoille, ja missä on vielä kehitettävää?

Kiitoksia paljon, rouva puhemies! Kiitoksia edustajille hyvistä puheenvuoroista ja palautteista. Jos aivan tiiviisti kommentoin näitä teidän puheenvuoroja. Edustaja Oinas-Panuma korosti tätä alueiden roolia tässä. Jos katsotaan taas tehtyä TE-uudistusta, niin siihen aivan olennaisesti kuuluu myös se ominaispiirre, että meillä on nytten taas vastaavasti omat työllisyysalueet, joiden käytännöt myös vaihtelevat jonkin verrankin, riippuen taas siitä, minkäkaltaisia päätöksiä on tehty eri puolilla Suomea. Siihen vaikuttaa hyvin paljon myös vaikka se, minkäkaltainen se elinkeinorakenne on sillä alueella, ja siten taas myös se, minkäkaltaisia toimenpiteitä työllisyyspolitiikassa halutaan siis käyttää. Tämä nyt juuri kulkee myös sen kanssa samaan suuntaan. Olen myös samaa mieltä siitä, että näiden pienten alueiden tuelle sitä tarvetta on siis edelleen. Tein myös omaa harkintaa tässä lainvalmistelussa niin, että katsottiin, että niitä tehtäviä, joissa selkeästi oli päällekkäisyyttä, nyt tässä ehdotetaan purettaviksi, mutta pitää kuitenkin pitää huolta myös siitä, että meidän kaikista pienimmät työllisyysalueet — myös väestöpohjaltaanhan nämä vaihtelevat hyvin paljon — pystyvät huolehtimaan näistä tehtävistään sitten jatkossa. Edustaja Lyly hyvässä puheenvuorossaan otti esille montakin näkökulmaa. Jos lähden nyt ensinnäkin tästä laajemmasta TE-uudistusta koskevasta arviotyöstä, niin sehän on meillä tällä hetkellä kyllä taas vastaavasti vireillä ministeriössä. Tuota tarkkaa aikataulua en nyt pysty vielä tässä sanomaan, mutta joka tapauksessa ennen kaikkea lainsäädäntöä ja ennen kaikkea rahoitusjärjestelmää pitää arvioida hyvin tarkasti. Ennen kaikkea se tarkoittaa kyllä sitä, että se menee sitten seuraavan hallituskauden aikana tehtäväksi, mutta tämä työ on meillä ministeriössä jo tällä hetkellä käynnissä. Sitten kysyitte myös tietojärjestelmistä. Olen aivan samaa mieltä tästä asiasta. KEHA-keskuksella on tässä myös iso kehittämistyö käynnissä, mutta se oma huoleni liittyy siihen, että en ole vielä ollenkaan tyytyväinen siihen tilaan, missä tällä hetkellä ollaan. Jos ajatellaan kuitenkin sitä, että meidän työllisyyspalveluiden asiantuntijat nojaavat hyvin voimakkaasti, totta kai, kuitenkin näiden tietojärjestelmien käyttöön, joita taas KEHA-keskus ylläpitää ja järjestää ne palvelut taas vastaavasti työllisyysalueille, niin kyllä meidän täytyy pystyä käyttämään entistä voimakkaammin myös tekoälyä apuna, hyödyntämään sen tuomia mahdollisuuksia. Tässä on päästy eteenpäin mutta ei missään tapauksessa myöskään riittävästi. Rouva puhemies! Tämänkin esityksen osalta palvelemme eduskuntaa ja tuotamme sitä tietoa, mitä sitten taas kansanedustajat tarvitsevat päätöksenteon tueksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Tämä KEHA-keskusesitys vaikuttaa olevan ihan mukiinmenevä, mainio, muikea esitys. Moni kuntalainen ja kansalainen ei varmaan tiedä, mikä KEHA-keskus on, tai ei välttämättä tiedä vielä, mutta ehkä heillekin se selviää. Tämä on hyvin järkevä homma sen takia, että näitä päällekkäisyyksiä puretaan. Oikeastaan pitäisi enemmänkin päällekkäisyyksiä purkaa kunnissa ja hyvinvointialueilla ja yleensä tätä byrokratiaa. Suomi on ollut vähän semmoinen byrokratian lottovoittomaa, kun kaikki byrokratia elättää itse itseänsä. Tämä on minusta hirveän järkevää, että aletaan nyt purkamaan tätä byrokratiaa — tämä on tässä hyvin järkevää. Vaikka alueellisuutta arvostankin, niin sekään ei tässä näyttäisi kärsivän. Minusta tämä on erittäin hyvä esitys. Kiitoksia ministerille.

Arvoisa rouva puhemies! KEHA-keskus on työllisyysalueilla kuitenkin se yhteistyökumppani, ja tietopohja on aika paljon siellä, erityisesti ict-alueella. Siinä mielessä kaikki ne muutokset, mitä tehdään KEHA-keskuksen toimintaan, voivat vaikuttaa työllisyyspalvelujen työn tekemiseen, siihen, miten työtä välitetään ja asiakkaita ohjataan. Arvoisa rouva puhemies! Isoin huolenaihe, mitä tässä nyt itse olen kuullut, on ollut nimenomaan tästä neuvontapalvelusta, tai koulutuksen järjestämisestä, lainsäädäntömuutoksista ja muista työllisyysalueille. Kun se on tehty kollegiona kaikille, niin se on ollut yhdenmukaista, ja nyt kun tämä lakkaa, niin siitä voi tulla erilaisia tulkintakäytäntöjä eri alueilla lainsäädännön osalta. Tämä on huolenaihe, joka pitäisi pystyä välttämään, että mitä tällä alueella voitaisiin tehdä nyt, kun KEHA-keskus ei sitä enää jatkossa tee. Toinen huolenaihe liittyy KEHA-keskuksen toimintoihin sillä tavalla, että kun nämä ict-asiat ja tietojärjestelmät ovat olleet siellä aika pitkälle, niin sen osalta toivon mukaan ne kehittävät niitä toimintoja niin, että kaikkien 45 työllisyysalueen ei tarvitse ruveta tekemään omia. Kun eri työllisyysalueilla on erilaiset resurssit tehdä, niin se olisi hukkaan heitetty asia ja pitäisi pystyä tekemään paljon sen osalta. Tämän osalta vielä kunnat kantavat vähän huolta siitä, että nyt näitä kehittämisjuttuja tulee entistä enempi sinne työllisyysalueille, eivätkä nekään ole ihan ilmaisia. Siinä mielessä, kun tässä ministeri totesi, että tällä ei ole merkittäviä vaikutuksia kuntien talouteen, niin kun on aika monia tullut tämmöisiä lakiesityksiä, että ei ole merkittäviä vaikutuksia, niin nämä merkittävät vaikutukset olisi jossain kohtaa syytä käydä läpi. Näistä pienistä puroista voisi tulla aika iso summa, ja se olisi ollut syytä jossain kohtaa käydä läpi. Arvoisa ministeri, kysyisin nyt tässä yhteydessä, nyt kun me ollaan tätä työllisyysaluekeskustelua ja näitä palveluja tässä miettimässä: Tuleeko työministeriöltä vielä tämmöinen yhteenveto kuntien työllisyysalueiden onnistumisesta tässä ensimmäisen kahden vuoden aikana ja siihen liittyen tämmöistä koontia, että nähdään, pitääkö joitain asioita korjata sitten seuraavalla kaudella? Nyt meillä olisi kokemusta kaksi vuotta, niin onko tämmöinen työ meneillään? Olisi kiva saada siitä raportti tässä vielä kevään aikana vaikka valiokuntaankin käsiteltäväksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä. Minun käsitykseni mukaan tässä on tosiaan kysymys pääasiassa päällekkäisyyksien purkamisesta ja myös byrokratian purkamisesta. Olenkin tosi iloinen, että hallitus ottaa pieniä askelia kohti tätä keskustan lähimallia, jossa on kyse nimenomaan siitä, että käytetään meidän resurssit tehokkaasti ja järkevästi niin, että myös koko Suomi pysyy mukana. Toivottavasti tämä on jonkunlainen askel ehkäpä siihen suuntaan. Nuo lausunnot, mitä kävin katsomassa, olivat pääasiassa positiivisia, ja tämä byrokratian purku yleisesti nähdään tervetulleena. Yksi asia, johon toivon, että kiinnitetään vielä erityistä huomiota, on se, että meidän tämmöisten pienten työllisyysalueitten tarvitsema tuki ja apu, mitä he ovat tottuneet saamaan ja mitä he tarvitsevat, täytyy olla myös jatkossa heille taattuna. Mielenkiinnolla odotan tämänkin asian käsittelyä sitten valiokunnassa, ja saadaan tietää, oliko tämä niin hyvä esitys kuin miltä se ulkoapäin näytti.

Kiitoksia paljon, arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Olemme nyt antaneet eduskunnalle käsiteltäväksi esityksen KEHA-keskuksen tehtävien kaventamiseen liittyen. Esitämme muutoksia KEHA-keskuksen tehtäviä koskevaan lainsäädäntöön, jotta keskuksen ja kuntien työvoimaviranomaisten roolit ja vastuut olisivat jatkossa selkeämpiä ja työnjako valtion ja kuntien välillä sekä valtion sisällä olisi nykyistä tarkoituksenmukaisempi. Annetulla lakiesityksellä pyritään siis purkamaan selvitystyön perusteella havaitut päällekkäisyydet KEHA-keskuksen ja kuntien työvoimaviranomaisten tehtävissä. Nämä muutokset kohdistuvat tiettyihin KEHA-keskuksen työllisyyspalveluihin ja kansainväliseen rekrytointiin liittyviin tehtäviin. KEHA-keskuksen tarjoama työvoimaviranomaisille suunnattu oikeudellinen tuki, osaamisen kehittämisen tuki ja monialaisen palvelun tuki lakkautettaisiin. Lisäksi lakkautettaisiin KEHA-keskuksen tehtäväksi säädetyt työllisyyspalveluihin kytkeytyvät valtakunnalliset asiakas- ja neuvontapalvelut, joita jatkossa hoitaisivat työvoimaviranomaiset. Nämä ovat juuri niitä toimintoja, joissa päällekkäisyyttä on katsottu olevan. Yritystoiminnan aloittamiseen ja kehittämiseen liittyvät valtakunnalliset tieto- ja neuvontapalvelut siirrettäisiin elinvoimakeskusten tehtäväksi. Kansainvälisen rekrytoinnin tehtävät järjestettäisiin uudelleen siten, että KEHA-keskukselta poistettaisiin tehtävä hoitaa osaajien maahanmuuton edistämiseen liittyviä valtakunnallisia palveluita ja siirrettäisiin kyseiset palvelut Business Finland Oy:n vastuulle. Esityksen merkittävimmät vaikutukset kohdistuisivat KEHA-keskukseen, jonka tehtäväkenttä supistuisi ja sen myötä henkilöstömäärä vähenisi yhteensä 26 henkilötyövuodella. Muutosten myötä KEHA-keskuksen työllisyyspalveluihin liittyviä ydintehtäviä olisivat jatkossa aiempaa selkeämmin työvoimaviranomaisten käyttämien tietojärjestelmien ja palvelualustojen kehittäminen, arviointi sekä tiedolla johtamisen tuki. Esityksen vaikutukset kuntien talouteen arvioidaan enintään vähäisiksi. Lakkautettavia lakisääteisiä tehtäviä ei siirrettäisi työvoimaviranomaisten tehtäviksi, eikä esitys laajentaisi nykyisiä kuntien vastuulla olevia lakisääteisiä tehtäviä. KEHA-keskuksesta lakkautettavia tehtäviä hoidetaan jo nyt osin työvoimaviranomaisissa, ja siten esitys selkeyttäisi työvoimaviranomaisten roolia näiden toimeenpanijana poistamalla päällekkäisiä viranomaisrakenteita. Työvoimaviranomaisten rooli kasvaisi erilaisten alueellisten ja valtakunnallisten verkostojen ylläpitäjänä ja kehittäjänä, minkä lisäksi työvoimaviranomaisten välinen yhteistyö vahvistuisi. Näiden esitettyjen muutosten tuomalla tehtävien karsinnalla vastattaisiin valtionhallinnon säästötavoitteisiin työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla yhteensä 1,62 miljoonalla eurolla. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan pääasiassa ensi vuoden alussa. Lakkaaviin tehtäviin liittyvät säännökset tulisivat voimaan ensi vuoden kesäkuussa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä. — Kun tässä salissa on saanut monta kertaa kritisoida sitä, että tuodaan epäselvää lainsäädäntöä, niin nyt on nimenomaan ehkä toisinpäin, että meille on tulossa selkiyttävää lainsäädäntöä, joten kiitokset siitä. Tämä yhdenvertaistaa meidän kanneaikoja ja nopeuttaa todennäköisesti asioitten käsittelyä, joten sehän on varsin positiivinen asia. Kun kävin noita lausuntoja läpi, niin kyllä itselläni on tietenkin aina niin, että jos tuomioistuimet sanovat, että tämmöinen lainsäädäntö on tervetullutta ja heidän näkökulmastaan tämä on hyvä laki, niin ihan mukava on lähteä tätä myös tuonne valiokuntaan käsittelemään.

Arvoisa rouva puhemies! Työlainsäädännössä on monia kanneaikoja. Tämä tilanne, että niitä yhdenmukaistetaan, on kannatettava ja siinä mielessä selkiyttää lainsäädäntöä ja myöskin sitä oikeusvarmuutta. Tärkeätä on, että asiat otetaan riittävän nopeasti vireille ja saadaan ratkaistua. Nämä kanneajat ovat siinä erittäin isossa roolissa, kun niitä asioita ratkotaan. Se, että kanneajan pitää olla riittävän pitkä, että pystytään näyttämään, että tilanne on ollut tällainen, on näissä myöskin huomioitava. Tässä nyt esimerkiksi palkkasaatavien osalta lyhennetään viidestä vuodesta kolmeen vuoteen ja vastaavasti sitten työaikojen ja vuosilomien osalta nostetaan kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen. Tämä yhdenmukaistaa näitä asioita. Sitten tässä on ollut myöskin se, että oikeuskäytännössä on ollut korkeimman oikeuden ratkaisu tuolla viime vuosikymmenen loppupuolella semmoinen, joka on vähän sekoittanut tätä tilannetta, ja tämä on ollut yksi osasyy siihen, että tätä lainsäädäntöä on tarvinnut tarkistaa. Korkeimmalla oikeudella ja työtuomioistuimella on ollut vähän erilaisia ratkaisukäytäntöjä. Eli käytännössä hyvään suuntaan tätä viedään, mutta meillä on vielä aika monia kanneaikoja muissa lainsäädännöissä työelämäpuolella, joten kannattaisi miettiä tätä linjaa, että ne saataisiin samanmittaisiksi. Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin tästä nyt, kun ministeri on paikalla: Tämä on kolmikantaisesti ratkaistu. Siinä on tehty kompromisseja, toisilla on vähän pidentynyt ja toisilla lyhentynyt. On syntynyt tämmöinen kompromissi, ja tämän kanssa voi mennä eteenpäin. Onko jotain sellaista asiaa, joka tämän käsittelyn aikana on tullut esiin ja jota vielä jatkossa pitäisi huomioida näitten osalta, kun tätä valiokunnassa käsitellään? — Kiitos.

Kiitoksia paljon, kunnioitettu rouva puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain vanhentumis- ja kanneaikoja koskevaa sääntelyä. Korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen erilaiset ratkaisulinjat nykylainsäädännöstä ovat johtaneet oikeudelliseen epäselvyyteen. Epäselvyys koskee sitä, tuleeko työ- ja virkaehtosopimusten työaikaan koskeviin saataviin soveltaa työaikalain kanneaikasääntelyä vai työsopimuslain vanhentumissääntelyä. Ongelmaa syventää se, että nämä ajat ovat eripituiset. Esityksen tavoitteena on poistaa voimassa olevaan oikeustilaan liittyvä oikeudellinen epävarmuus. Ehdotuksen mukaan työsuhteen kestäessä noudatettaisiin kolmen vuoden katkaistavissa olevaa vanhentumisaikaa. Vanhentumisaika alkaisi kulua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt. Työsuhteen kestäessä saatavat raukeaisivat kuitenkin kymmenen vuoden kuluessa, jollei kannetta ole tätä ennen nostettu. Työsuhteen päätyttyä noudatettaisiin edelleen kahden vuoden kanneaikaa. Virkamiesten ja viranhaltijoiden työaika- ja vuosilomalakiin ja virkaehtosopimuksen työaika- ja vuosilomamääräyksiin perustuvien saatavien vanhentumisajat määräytyisivät virkasuhteisia koskevien lakien mukaan. Kanne- ja vanhentumisaikasääntelyn yhdenmukaistamisella selkeytetään eri saataviin sovellettavien kanne- ja vanhentumisaikojen määräytymistä sekä lisätään sääntelyn ennakoitavuutta. Muutokset merkitsevät tilanteen mukaan joko vanhentumis- ja kanneaikojen pidentymistä tai niiden lyhentymistä. Muutosten suurimpana vaikutuksena on oikeusvarmuuden parantuminen tilanteissa, joissa työntekijä katsoo olevansa oikeutettu työaikaan tai vuosilomaan perustuvaan saatavaan. Oikeusvarmuuden parantuminen koskee sekä palkansaajia että työnantajia. Rouva puhemies! Lakien ehdotetaan tulevan voimaan ensi vuoden alusta.

Arvoisa rouva puhemies! Kun ministeri on ansiokkaasti taas kerran paikalla, niin kiitos siitä, että ahkerasti olette käynyt eduskunnassa. Se on hieno asia. Mutta asia, jota haluan vielä korostaa, on nimenomaan nämä maaseudulla ja ympäri Suomea pyörivät erilaiset yhdistykset, jotka toimivat osittain aatteelliselta pohjalta, mutta siellä on myös hyväntekeväisyyttä, siellä on esimerkiksi metsästysseuroja, harrastuksia, nuorten harrastuksia. Vaikkapa kaikki nuorten harrastukset yleensä toimivat jonkun yhdistyksen piirissä, kuten kotikunnassanikin Ilomantsissa niitä toimii monia — siellä on urheilua: hiihtoa, jalkapalloa, salibandyä, pesäpalloa, vaikka mitä. Ne toimivat yhdistyspohjalta, ja nämä joutuvat sitten tähän valtavaan byrokratian kierteeseen. Sitten kun pankissa rupeaa tilin ylläpito maksamaan enemmän kuin vuosittainen toiminta, niin se koko homma menettää tavallaan mielekkyyden, koska näillä pienillä pesäpallojoukkueilla ja jalkapallojoukkueilla budjetti on hyvin pieni. Jos kaikki rahat menevät pankeille tai tilien ylläpitoon ynnä muihin, niin se on kyllä väärin. Toivon, että kun te viestitte nyt sinne valtiovarainministeriön virkamiehille tästä asiasta, niin kyllähän tässä pitää olla poikkeusmahdollisuus, koska kysymys on suomalaisten ihmisten vapaaehtoistyöstä, joka auttaa nimenomaan Suomea selviämään terveempänä ja pitämään pyörimässä monia, monia asioita, joita ei valtion tai kuntien rahoilla tehdä.

Kiitoksia paljon, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia edustajille hyvistä kysymyksistä. Lähden liikkeelle tästä edustaja Hoskosen huomiosta. Nythän tosiaan lainsäädäntö lähtee siis siitä, että nämä muutokset tulee ilmoittaa rekisteriin viivytyksettä. En ota kantaa siihen, mitä eduskunta valiokunnissaan tekee. Asia on eduskunnan käsittelyssä, ja me, ministeriöni ja allekirjoittanut, totta kai palvelemme eduskuntaa siinä, mitä harkintaa valiokunta tässä kaikkinensa tekee. Haluan korostaa, että tässä kuitenkin läpi linjan on menty sen direktiivin minimitason mukaan. Se on ollut meille hyvin tärkeä linja kaikkinensa, että me pyritään tekemään paitsi toimivaa lainsäädäntöä mutta myös sellaista, joka tuo niin vähän mitään uutta hallinnollista taakkaa tai rasitetta kuin vaan on mahdollista. Edustaja Kalmari käytti erinomaisen puheenvuoron. Ehkä pettymykseksenne joudun toteamaan, että vaikka tunnistan sinänsä kyllä tämän asian, niin tulkitsen, että tämä itse asiassa kuuluu kyllä valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston alaisuuteen, koska tulkitsen niin, että tässä lienee kyse nimenomaan voimakkaasti kiristyneestä pankkisääntelystä ja siitä sääntelystä, joka liittyy vaikka rahanpesun ehkäisyyn. Yhteisvaikutuksena on se, että tämä pankkien politiikka on kiristynyt ihan huomattavasti yhdistysten osalta. Itse kannatan hyvin voimakkaasti yhdistysten toimintaa, kuten varmasti tekin kannatatte, ja toivomme totta kai molemmat, että löytyisi tapa siihen, miten tämä yhdistysten toiminta voidaan turvata. Mutta ilman muuta vien kyllä kollegalleni tästä terveisiä, että olette nostaneet asian esille, ja olen tätä samaa palautetta saanut vastaavasti myös itse aiemmin. Edustaja Strandman käytti hyvän puheenvuoron kuten myös edustaja Reijonenkin. Totean myös tuosta, että tosiaan siis meidän turvaviranomaiset ovat nostaneet myös esityksellä näitä hyviä puolia nimenomaan harmaan talouden torjunnan näkökulmasta eteenpäin. Rouva puhemies! Kiitoksia keskustelusta ja näistä kaikista huomioista, mitä taas edustajat ovat nostaneet esille.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän esityksen lausuntopalautteesta haluan nostaa sisäministeriön poliisiosaston, joka on katsonut, että kokonaisuutena arvioiden esitys parantaisi viranomaisten mahdollisuuksia tunnistaa ja torjua harmaata taloutta sekä edistäisi tarkoituksenmukaisella tavalla yritystoiminnan digitalisaatiota, rekisteritietojen laatua ja EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta. Esityksen tavoitteet ovat sisäministeriön mukaan kannatettavia ja uudistus tukee pitkällä aikavälillä sekä yritysten toimintamahdollisuuksia että viranomaistoiminnan tehokkuutta. Kiitos tästä esityksestä.