Arvoisa puhemies! Rohkeutta on puolustaa heikompaa silloinkin ja erityisesti silloin, kun ajat ovat vaikeat. Valtiovarainministeri Purra, silloin kun ministeriautojen ovet aukesivat, te valitsitte kääntää selkänne pienituloisille suomalaisille ja ryhtyä puolustamaan suuryhtiöiden etuja, jakamaan vappumiljardeja velaksi. Valtiovarainministeri Purra, samalla kun pienituloiset suomalaiset kamppailevat työttömyyskriisin keskellä tai ikääntyvä väestö miettii, riittääkö heille hoivaa, te valitsitte varmistaa, että ministerikollegoille jää kuukaudessa rahaa enemmän käteen — samalla kun toisilta, heikoimmassa asemassa olevilta leikattiin. Onko se rohkeaa? Ei. Onko se oikeudenmukaista? Varmasti ei. Mutta tuleeko se kalliiksi? Kyllä tulee, ja niin ei olisi ollut pakko tehdä. Vaikka te vastaisitte nyt mitä, niin niin ei ollut pakko tehdä, se oli arvovalinta. Ja totta on, että lähes joka kuudes suomalainen lapsi — suomalainen lapsi — kasvaa köyhyydessä teidän hallituskautenne jälkeen vain siksi, että te valitsitte mielistellä heitä, jotka ovat tässä yhteiskunnassa jo kaikkein vahvimmilla: kokoomuksen kannattajia. [Arto Satonen: Voi herranjesta, mitä tekstiä!] Kysynkin, valtiovarainministeri Purra: [Puhemies koputtaa] Muuttuuko nyt Suomen suunta? Varmistatko sinä ministerinä, että tässä maassa [Puhemies koputtaa] ei enää heikoimmassa asemassa olevilta leikata? [Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä] — Anteeksi — te ministerinä — kiitos korjauksesta.