Arvoisa puhemies! Arvoisat hallituspuolueiden edustajat ja arvoisa Suomen hallitus, kyllä minä ajattelen, että tässä tilanteessa, missä nyt monilla suomalaisilla oikeasti on todella, todella tiukkaa ja haasteita, vähintä, mitä te voisitte tehdä, olisi edes pyytää anteeksi. Ette te onnistuneet luomaan niitä työpaikkoja, mutta te onnistuitte leikkaamaan heiltä, joilla jo oli vaikeinta. Se varmasti olisi jopa rakentavampi tie kuin se, että kertoo, mikä oppositiossa on vikana, kun ei meillä ole nyt sitä valtaa, se on teillä. Teillä on valta, ja teillä on vastuu. Ja kun me puhumme köyhyydestä, me puhumme aina myös turvallisuudesta. Meidän naapurina on terroristivaltio Venäjä, ja me olemme pieni, viiden miljoonan yhtenäinen ja vahva kansa. Mutta varautumista ei ole vain vahva, perusteltu puolustusbudjetti vaan vahva kokonaisturvallisuuden malli. Minä toivon, että me pidämme kiinni siitä, että eriarvoisuus ei syvene, että me pysymme yhtenäisenä. Kysynkin: miten hallitus on arvioinut näitä köyhyyttä lisääviä päätöksiä osana Suomen kokonaisturvallisuutta?