Arvoisa puhemies! Suomen valtuuskunnan kertomuksessa on oikein otettu huomioon lastenkin asiat, joista todettiin muun muassa, että yleiskokous on tehnyt työtä lasten oikeuksien puolustamiseksi. Yleissopimus on lasten suojeluun seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan, ja sitä tulee jatkuvasti tehdä tästä eteenkinpäin. Lasten oikeuksia pitää suojella myös, kun lapsi on syyllistynyt rikokseen, ja tämä on varmaan ihan ajankohtaista niin Suomessa kuin muuallakin, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti ja he saavat myös oikeuskäsittelyissä parhaan mahdollisen turvan. Myös aina, kun on näitä talouskriisejä, niin ihmiset ja ennen kaikkea lapset, jotka eivät pysty puolustamaan itseään, joutuvat kokemaan aliravitsemusta ja lapsiköyhyyttä, lapsityövoimaa, ja näin ollen heillä ei ole tasavertaista kohtelua esimerkiksi koulunkäynnissä. Tämä on ollut ihan hyvä pointti täällä ottaa esille, ja toivottavasti myös käytännössä lasten oikeudet parantuvat, eivät yksistään Suomessa vaan koko maailmassa.

Arvoisa puhemies! Muutamia otsikoita Sitran toiminnasta. Sitran toimintaa on ollut 47 vuoden ajan. Vuoden 2014 Sitran peruspääoman markkina-arvo oli 739 miljoonaa euroa ja ylijäämä siirrettiin edellisten tilikausien ylijäämätilille. Sitra onnistui vuonna 2014 epävakaassa markkinatilanteessa sijoitustoiminnassaan melko hyvin, koska sijoitusomaisuus tuotti runsaat 9 prosenttia. Mutta pääomasijoittamisessa Sitran tulee myös tarkastella sijoitustoimintaa lukumääräisesti sekä ottaa etukäteen huomioon mahdolliset tappiot, vaikka sanotaanhan niin, ettei se pelaa, joka pelkää. Toimintaympäristö-kohdassa mainitaan muun muassa, että viime vuonna suurin yksittäinen muutos tapahtui turvallisuusympäristössä, kuten tiedämme. Ukrainan kriisi nosti perinteiseen maanpuolustukseen varautumisen ja valtiollisten turvallisuusviranomaisten varaan laskevan turvallisuuden pitkästä aikaa lähelle jokaista suomalaista ihmistä. Sitralla on ollut kolme painopistealuetta eli teemaa: elinvoimainen ihminen ja kannustavat rakenteet, resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta sekä kestävän hyvinvoinnin ja työn toimintamallit. Parin viimeisen vuoden aikana eri puolilla Suomea on testattu ihmisen palveluissa etälääkärin vastaanottoa, tietokoneavusteista omien oireiden arviointia sekä niin sanottua omahoitoa. Tavoitteena on siirtyä oireiden varhaiseen puuttumiseen ja elämäntapavalintoihin. Tietojärjestelmän saralla on puhuttu Viron-mallista, joka kokoaisi eri tietolähteissä olevat henkilö-, terveys- ja rekisteritiedot yhdestä paikasta saataviksi. Myös geenitiedon hyödyntäminen terveydenhuollossa avaa mahdollisuuksia. Suomessa esimerkiksi kartoitetaan koehenkilöiden perinnöllinen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Genomitiedon tutkimus on maassamme maailman kärkitasoa. Toisaalta genomitiedon hyödyntämisessä on selvitettävää eettisissä kysymyksissä ja vaikkapa genomitiedon yhdistämisessä kliiniseen terveydenhuoltoon. Täällä puhuttiinkin jo resurssiviisaasta ja hiilineutraalista yhteiskunnasta, ja tavoitteenahan on vastata ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen kestävän kehityksen tuomiin ratkaisuihin. Sitran selvityksen mukaan resurssien kierron tehostaminen on Suomelle jopa 2,5 miljardin euron mahdollisuus vuoteen 2030 mennessä. Kiertotaloudessa materiaalien ja jätteen syntyminen minimoidaan, sillä jonkun jäte voi olla toisen raaka-aine. Idea on, että materiaalit ja niiden arvo säilyvät kierrossa. Meilläkin on voimavarat kiertotalouden tuomilla bisnesmahdollisuuksilla nousta kilpailukykyisimpien maiden joukkoon, mutta tämä on aina kaikkien tahdon asia. Tiedämme, että maailman väestö kasvaa ja luonnonvarojen niukkeneminen nostaa raaka-aineiden hintoja ja tietysti heikentää niiden saatavuutta. Täällä edustaja Kulmala puhui ansiokkaasti lähiruuasta. Sitran mukaan pienenä yksityiskohtana esimerkiksi roskakalana pidetty särki on kilpailukykyinen ja maukas vaihtoehto tuontikalalle, tonnikalalle tai lohelle. Keski-Suomessa Jyväskylässä hanke osoitti, että särjen käyttö julkisten keittiöiden ruokailussa on mahdollista ja myös kannattavaa. Eli pitää suosia entistä enemmän lähiruokaa. Varmaan sekin sananlasku pitää paikkansa: "Syö särkeä, se kasvattaa järkeä." Otetaan se opiksi. Ja vielä muutama luku Sitran toiminnasta. Viime vuonna Sitrassa työskenteli noin 136 henkilöä, ja Sitra on ahkerasti järjestänyt eri tilaisuuksia viime vuonna, ennen kaikkea teknologiapainotteisia tapahtumia, vajaat 130. Osallistujat olivat pääosin nuoria yrittäjiä tai sijoittajia. Muistamme, että Sitra on järjestänyt myös talouspoliittisia johtamiskursseja. Nehän olivat lähes kymmenen vuotta poissa, mutta nyt parin viime vuoden aikana taas on järjestetty näitä, ja varmaan jokainen kansanedustaja saa kutsun tähän talousalan osaamis- eli talouspolitiikan johtamiskurssille, jonka tarkoituksena on tietysti perehdyttää eri talousalan osa-alueisiin meitä kansanedustajia. Tässä muutama pointti Sitran hallintoneuvoston viime vuoden kertomuksesta.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta tyydytyksellä edustaja Tolppasen huomio — itse en nyt siellä hallitusneuvotteluissa ole, mutta sain tässä arvokasta tietoa, kun Tolppanen totesi, että siellä on monissa asioissa konsensus. Ja nyt kun olen ymmärtänyt, että erityisesti talous- ja verolinjaukset ovat siellä päällimmäisinä, niin hyvä on tietysti tieto siitä, että neuvottelut etenevät ja että tästä on konsensus löytynyt. Mutta mitä tulee näihin syytöksiin, en tiedä nyt, ymmärsikö edustaja Vähämäki väärin. En syyttänyt teitä takinkäännöstä, minä kiitin teitä takinkäännöstä. Kun täällä esimerkiksi teidän maahanmuutto-ohjelmassanne todettiin, että tällainen monikulttuurisuuden keinotekoinen pönkittäminen pitää laittaa kuriin ja virkakuntaa karsia, niin tässä työryhmälinjauksessa hallitusneuvotteluissa todetaan, että "kannustamme eri yhteiskunnallisia toimijoita lisäämään kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien yhteyksiä". Tämäkin on aivan erinomainen linjaus, ja täytyy todeta, että näyttää siltä, että se arvio, mikä oli tämän keskustelun alussa, että jatkossa näitä maahanmuutto- ja ulkomaalaisasioita mahdollisesti voidaan tässä salissa käsitellä entistä suuremmalla yksimielisyydellä, on oikea. Ja ei tästä kuulu syytös vaan erityinen kiitos perussuomalaisille, jotka ovat välittömästi vaalien jälkeen tarkistaneet kantojaan näissä asioissa. Se on aito kiitoksen paikka.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen vuosikertomusta vuodelta 2014. Tarkastelemme viime vaalikauden ja viime vuoden tapahtumia. Tällä viikolla kuulemme myös tarkemmin tulevan vuoden ja vaalikauden uutisista. Poimin kertomuksesta kohtia, joista voidaan ottaa ja varmasti otetaankin oppia tulevaa varten. Viime vaalikaudella ministerivastuussa oli kaikkiaan 30 eri henkilöä. Osa siirtyi kesken vaalikautta sivuun vasemmistoliiton ja vihreiden jättäessä hallituksen, osa siirtyi täysin muihin tehtäviin eduskunnan ulkopuolelle, ja osa puolueista kierrätti ministereitään parin vuoden jälkeen. Näin suuri joukko ja sen vaihtuvuus eivät voi olla asioiden tehokkaan hoitamisen kannalta perusteltuja. Lähtökohtana pitäisi olla, että ministeriksi valittu henkilö hoitaisi tehtäviään neljä vuotta, joka sekin on sangen lyhyt aika. 30:stä ministerivastuussa olevasta henkilöstä ainoastaan seitsemän oli ministerinä koko vaalikauden. Heistä vain neljä hoiti samaa tehtävää alusta loppuun. Tulevan hallituksen lähtökohta on parempi. Puolueita on kuuden sijasta mukana vain kolme. Tulevien ministerivalintojen lähtökohtana on oltava se, että valittu henkilö on tehtävässään neljä vuotta. Tavoite ministereiden määrän vähentämisestä on myös kannatettava. Painehan on yleensä ollut toiseen suuntaan: jokaiselle tärkeäksi koetulle asialle pitäisi olla oma ministerinsä. Johtamisen kannalta se on ongelmallista. Ministerin tehtävä on vaativa. Se ei saa olla palkinto muista ansioista. Ministerin osaaminen ja aktiivisuus on Suomen menestymisen kannalta oleellista. Hallituksen koko keskinäinen luottamus ja henkilöiden pysyvyys ovat Suomen menestyksen perustekijöitä. Jos suuryrityksessä olisi neljässä vuodessa ollut kaksi eri toimitusjohtajaa ja heidän lisäkseen 29 muuta johtajaa, joista vain neljä olisi pysynyt koko ajan samassa tehtävässä, kysymyksessä oleva yritys olisi kriisiyhtiö. Vuosikertomuksen mukaan Suomella on olemassa kriisin piirteitä. Kestävyysvajetta ei saatu vaalikaudella kurottua umpeen, eikä valtion velkasuhde kääntynyt laskuun. Talouskasvu oli heikkoa, ja ennusteet eivät lupaa paljon parempaa. Tavaravienti romahti vuosina 2008—2009 ja on elpynyt siitä vain vähän. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsinta oli haasteellista, eikä tavoitteessa onnistuttu. Sote-uudistus jäi toteutumatta. Verotulojen kasvu oli vaimeaa. Uudella hallituksella, valittavilla ministereillä sekä eduskunnalla riittää tehtävää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vuosikertomuksessa 2014 sivulla 31 kerrotaan, että hallitusohjelman mukaisesti poliisipalvelut turvataan koko maassa. Tässä tarkoituksessa toteutettavassa poliisin hallintorakenneuudistuksessa, Pora III:ssa, erityistä huomiota on kiinnitetty poliisipalveluiden saatavuuteen maan eri osissa sekä liikenteen valvontaan ja liikenneturvallisuustyöhön. Hallintorakenneuudistuksesta vuosikertomuksessa kerrotaan, että Pora III ‑hanke on edennyt hyvin asetettujen tavoitteiden suuntaan ja suunnitelmien mukaan. Kertomuksen voi vähintäänkin kyseenalaistaa, tai sitten tavoitteet ja suunnitelmat ovat olleet hyvin vaatimattomia. Ainakaan veronmaksajien etu tämä uudistus ei ole ollut tähän kevääseen saakka. Mikäli poliisin hyvä paikallinen näkyvyys ja alueentuntemus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osissa maakuntien kaupungeista ei yöaikaan ole fyysisesti poliisipartiota lainkaan, ei voida puhua mielestäni riittävästä näkyvyydestä. Harvaan asutulla alueella, kuten Itä- ja Pohjois-Suomessa, osa poliisin valvonta- ja hälytystoiminnasta on turvattu jo useamman vuoden ajan viranomaisyhteistyössä Rajavar-tiolaitoksen kanssa. Ilman tätä yhteistoimintaa riittävät turvallisuuspalvelut olisivat olleet usein pelkkää toivetta. Tällä tavoin poliisin näkyvyys on turvattu harvaan asutussa Suomessa vielä vuonna 2014, ja tilanne on 2015, tänä päivänä, ihan sama. Mielestäni se ei ole riittävää. Heti Pora III:n alussa poliisihallinnon kulut nousivat niin, että pelkät palkankorotukset aiheuttivat valtakunnan tasolla 65—70 kenttäpoliisin henkilötyövuoden vähennystarpeen. Tämän hallinto- ja esikuntaportaan palkankorotusten kustannuslisäyksen on Poliisihallituksen toimesta ilmoitettu olevan väliaikainen, koska jollakin aikataululla osa hallinnosta eläköityy. Huomioitavaa on, että vie vielä pitkän aikaa ennen kuin hallinto supistuu niin paljon, että saavutetaan hallinnon kuluissa edes lähtötaso. Uudistuksen tarkoituksenahan oli hallintokulujen säästö, ei korottaminen. Vuoden 2016 loppuun mennessä tämä ei ole mahdollista, vaikka meille niin tässä hallituksen vuosikertomuksessa vakuutetaan. Iltalehden Taloustutkimuksella 2015 viikolla 9 teettämässä tutkimuksessa 72 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, ettei poliisipalveluita ole saatavilla tasavertaisesti. Vain 1 prosentti suomalaisista katsoo, että eduskunta onnistui erittäin hyvin tavoitteessaan taata poliisipalvelut. 11 prosenttia suomalaisista ei luota ollenkaan siihen, että poliisi ehtii avuksi hädän hetkellä. Voikin hyvällä omallatunnolla kysyä: tästäkö maksamme tasapuolisesti veroja, ja onko se edes syrjäseudulla asuvilla tarpeen? Vuoden 2014 poliisibarometrin mukaan poliisi on kansalaisten mielestä edelleenkin muun muassa selvästi tärkein lähiyhteisön turvallisuuden parantamisessa, ja näin on oltava mielestäni jatkossakin. Haluamme olla eurooppalaisia. Miksi emme ole sitä myös poliisipalveluiden saatavuuden suhteen? Suomessa on Euroopan vähiten poliiseja per kansalainen. Eurooppalainen keskiarvo on yksi poliisimies 400 asukasta kohden. Suomessa suhdeluku on yksi poliisimies 733 asukasta kohden. Viimeisten neljän vuoden aikana poliisien määrä on Suomessa vähentynyt noin 400:lla, samaan aikaan hälytystehtävien määrä on ollut jyrkässä kasvussa. Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esiin vielä liikennevalvonnan nykyisen tilan. Liikkuvan poliisin lakkauttamisen myötä on liikennevalvonta vähentynyt huolestuttavasti. Jo vuoden 2014 osalta voidaan poliisin virallisista tilastoista todeta, että esimerkiksi raskaan liikenteen valvonta on vähentynyt 12,8 prosenttia edellisvuoteen nähden. Tämän vuoden tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana liikennevalvonta on vähentynyt verrattuna edellisvuoden vastaavaan aikaan koko Suomessa 12,3 prosenttia ja raskaan liikenteenkin valvonta 20,3 prosenttia. Tämä ei ollut poliisin hallintorakenteen uudistuksen tavoite. Tavoitteena oli pitää liikennevalvonnan taso vuoden 2012 tasolla, josta se on nyt varsin kaukana. Jos poliisin hallintorakenneuudistuksen tarkoituksena on ollut tehostaa toimintaa, niin siinä on onnistuttu sillä, että entistä suurempaa hälytysmäärää hoitaa entistä vähemmän poliisihenkilökuntaa. Nykyinen poliisimäärä ei ehdi valvoa liikennettä tavoitteiden mukaisesti. Se kiirehtii nyt vain hälytystehtävältä toiselle.

Arvoisa puhemies! Mikä voisikaan olla parempi hetki käsitellä ja arvioida hallituksen edellisen vuoden toimintaa ja toimenpiteitä kuin juuri nyt, uuden hallitusohjelman julkaisemisen kynnyksellä? Tilanteessa, jossa väistyvä hallitus epäonnistui keskeisissä tavoitteissaan työttömyyden vähentämisen ja julkistalouden vakauttamisen osalta, on vähintäänkin paikallaan arvioida, miksi näin kävi. Viisas poliitikko on sellainen, joka pysähtyy arvioimaan, miksi tehdyt poliittiset toimenpiteet eivät tuottaneet toivottua ja odotettua tulosta. Kuten hallituksen vuosikertomuksessa kerrotaan, olivat hallituksen kolme keskeisintä painopistealuetta köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Vaikka viime hallituskauden alussa tehtiin myönteisiä päätöksiä, kuten perusturvan tasokorotus ja puolison tulojen vaikutuksen poistaminen työmarkkinatuen osalta, päätti hallitus kehysriihessään vuoden 2014 alussa leikata indeksikorotukset perusturvaan ja eläkkeisiin. Tämä leikkaus heikensi siten jo valmiiksi pienituloisten opiskelijoiden, työttömien ja eläkeläisten taloudellista asemaa. Sen lisäksi, että tämä päätös heikensi pienituloisten ostovoimaa, oli se ilmiselvästi ristiriidassa köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemisen kanssa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ilmoittikin helmikuussa käsiteltyään aiheeseen liittyvän kantelun, että sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistaso Suomessa on riittämätön. Samaan lopputulokseen tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vuoden alussa julkaistussa omassa perusturvan riittävyyttä koskevassa arvioinnissaan. Sen mukaan perusturva Suomessa on edelleen riittämätön suhteessa kohtuulliseen minimikulutukseen. Julkisen talouden vakauttamisen osalta vuosikertomus puhuu puolestaan: niin alijäämä, työttömyys kuin velkaantuminen jatkoivat kasvuaan. Kestävän talouskasvun ja parantuneen työllisyyden sijaan supistui kokonaistuotanto vuonna 2014, kun hallituksen talousarvioesityksessä syksyllä 2013 vielä arvioitiin sen kasvavan 1,2 prosenttia. Niin yksityinen, kotimainen kuin ulkomainen kysyntä supistui. Arvoisa puhemies! Vuoden 2014 hallituksen vuosikertomuksesta käy hyvin ilmi, kuinka silloista talouspoliittista linjaa on vaivannut ennen kaikkea kaksi asiaa: toistuvat liian optimistiset arviot talouskasvun ja taloustilanteen kehityksestä sekä suhdannepolitiikan puute ja sopeutuksen jatkaminen taloustilanteen jatkuvasta heikentymisestä huolimatta. (Olavi Ala-Nissilä: Mikä on edustajan vaihtoehto?) Siitä huolimatta, että mitään talouspolitiikalle asetetuista tavoitteista ei ole saavutettu, perustellaan lisäsopeutusta ja veronkevennyksiä yleensä sillä, ettei ole sopeutettu ja kevennetty veroja tarpeeksi. Mutta kuinka pitkään oikein tulisi odottaa ennen kuin voi vaatia edes jotain luvatuista tuloksista? Kuinka paljon hyvinvointipalvelujen rahoituspohjaa pitää heikentää mahdollisesti ehkä joskus syntyviä dynaamisia vaikutuksia odotellessa? Muun muassa talouspolitiikan arviointineuvosto totesi vuoden alussa julkaistussa raportissaan, että finanssipolitiikan kiristys vuodelle 2015 oli suhdannetilanteeseen nähden huomattavan suuri, ja lisäsi vielä omana suosituksenaan kehotuksen välttää talouspolitiikan lisäkiristämistä vallitsevassa suhdannetilanteessa, koska se todennäköisesti johtaisi työttömyyden kasvuun. Kuten hallituksen vuoden 2014 vuosikertomuksessa kerrotaan, supistuivat niin yksityinen kulutus, yksityiset investoinnit kuin rakennus- ja laiteinvestoinnit. Ilman julkista kysyntää, joka viime vuonna lisääntyi, olisimme todennäköisesti vielä syvemmissä taloudellisissa ongelmissa. Arvoisa puhemies! Nämä ovat muutamia tosiasioita, jotka pitää ottaa huomioon, kun talouden tilannekuvasta puhutaan. Ehkä heikot tulokset johtuvatkin siitä, että tilannekuva on väärä. (Olavi Ala-Nissilä: Lisää velkaa!)

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen vuosikertomus kertoo raakaa totuutta siitä, missä tilanteessa Suomi on elänyt ja missä me elämme. Talous näyttää edelleen haasteelliselta. Talous on supistunut ja vienti pysähtynyt, kun myös kotimainen kysyntä on heikkoa. Työllisyystilanne on vaikea, ja työttömyys koskettaa yhä useampaa perhettä mutta myös nuoria. Nostan tästä hallituksen vuosikertomuksesta esiin asunnottomuuden ja toimet sen torjumiseen. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on toki vähentänyt pitkäaikaisasunnottomuutta, mutta nuorten tilanne on edelleen haasteellinen. Muun muassa pääkaupunkiseudulla on yli tuhat asunnotonta alle 25-vuotiasta. Pääkaupunkiseudulla onkin kehitetty asunnottomuutta torjumaan hanke Oman muotoinen koti, jonka tarkoitus on, että vuoteen 2018 mennessä meillä ei olisi enää asunnottomia nuoria. Syrjäytyminen lähtee siitä, että ei löydy opiskelupaikkaa, ja sen myötä nuori ei löydä sijaa yhteiskunnassa, ja siihen myös tätä asunnottomuus liittyy. Meidän tuleekin tehdä kaikkemme, jotta nuorten syrjäytymiseen katsotaan edelleenkin hyvin vakavasti. Lisäksi tulevaisuudessa täytyy edelleen kiinnittää huomiota harmaan talouden torjuntaan. Se on ollut menneellä kaudella hyvää ja asianmukaista. Sosiaali- ja terveyspalvelut pitää saada toimiviksi kaikille. Lastensuojelu on myös se, mitä täytyy seurata koko ajan ja resursseja sinne suoda. Sosiaalihuoltolaki on astunut juuri voimaan, ja se on erittäin hyvä, koska se tähtää ennaltaehkäisyyn, ja se on syntynyt muun muassa pikku-Eerikan tapauksen johdosta. Ennaltaehkäisy on hyvä keino ehkäistä syrjäytymistä ja ihmisten toivottomuutta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vuoden 2014 toimintakertomuksen sivulla 15 puhutaan köyhyydestä, eriarvoisuudesta ja syrjäytymisestä. Kappaleessa todetaan, että perusturvan taso on hallituskaudella kohentunut ja siinä merkittävin tekijä olivat vuonna 2012 tehdyt korotukset työttömyyspäivärahaan ja toimeentulotukeen. Myös puolison tarveharkinnan poisto ja opintotuen sitominen indeksiin olivat menneen hallituskauden historiallisia päätöksiä. Perusturvan parannusten ansiosta köyhyys ja tuloerot eivät ole kasvaneet, kertomuksessa todetaan. Päätökset perusturvan parantamisesta olivat hallituskauden parhaita ja tärkeimpiä päätöksiä, ja vasemmisto oli niitä hallituksessa voimakkaasti ajamassa. Vaikka menneellä hallituskaudella oli huonojakin päätöksiä ja epäonnistumisia, niin näistä päätöksistä voi todella olla ylpeä. Sen sijaan ylpeä ei voi olla keväällä 2014 tehdyistä päätöksistä, joiden seurauksena vasemmistoliitto joutui lähtemään hallituksesta. Keväällä 2014 hallitus käänsi kelkkansa ja alkoi leikata köyhimmiltä leikkaamalla perusturvan indeksejä ja lapsilisiä. Me emme hyväksyneet leikkauksia perusturvaan, joten jouduimme hyppäämään pois hallituskelkasta. Arvoisa puhemies! Meillä on nyt käsissämme noottikriisi, kuten kertomuksen sivulta 15 selviää. Euroopan neuvosto on lähettänyt Suomelle nootin, jossa se moittii Suomea liian matalasta perusturvan tasosta. Perusturvan riittämättömyys on arkipäivää ihmisille, jotka seisovat leipäjonoissa ja joiden tulot eivät riitä vuokraan ja laskujenmaksuun. He tietävät sen ilman noottejakin, mutta toivottavasti nootti herättelee meitä täällä eduskunnassa ja Smolnassa. Nootista huolimatta hallituksenmuodostajapuolueet suunnittelevat nyt perusturvan indeksien uudelleen leikkaamista, ja voi kysyä, kuinka kestävää sosiaalista politiikkaa se on tilanteessa, jossa perusturvan taso on jo todettu riittämättömäksi. Arvoisa puhemies! Viime vuoden talouslukuja katsottaessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota yhteisöveron roiman alennuksen budjetissa tuottamaan aukkoon, joka on noin 800 miljoonaa. Vasemmistoliitto oli hallituksessa hyväksymässä yhteisöveron suurta alennusta mutta epäili jo silloin, onko iso alennus järkevä ja onko luvattuja dynaamisia vaikutuksia tulossa. Ainakaan vielä hallituksen toimintakertomusta katsomalla ei dynaamisia vaikutuksia voi havaita, ellei sitten irtisanomisia ja isoja osingonjakoja sellaisiksi lasketa. Tehokkaampaa yritys- ja työllistämispolitiikkaa voisi olla suunnata pk-yrityksille enemmän tukea. On muistettava, että arvonlisäveron korotukset ovat myrkkyä nimenomaan keskisuurille ja pienille yrityksille, joihin suurin osa viime aikojen työpaikoista kuitenkin on syntynyt. Kasvua pitäisi tukea mieluummin panostamalla tutkimus- ja kehitystoimintaan: laittaa paukkuja innovaatiopolitiikkaan ja kannustaa yrityksiä investoimaan verotuksellisin keinoin ja tuin. Arvoisa puhemies! Ainakin nyt, kun katsotaan vuoden 2014 toimintakertomusta, vaikuttaa, että yhteisöveron roima lasku oli hintaansa nähden tehoton kasvu- ja työllisyyspanos. Toivottavasti tulevaisuus osoittaa toisin. Toivottavasti tästä kuitenkin otetaan oppia, kun mietitään tulevaa kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vuosikertomus antaa liitteineen riittävän kattavat tiedot vuoden 2014 talousarviossa esitettyjen yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden saavuttamisesta. Valitettavasti oma näkemykseni, joka on osin yhteneväinen Valtiontalouden tarkastusviraston taholta esitetyn kritiikin kanssa, ei tue tätä esitettyä käsitystä. Oma kritiikkini kohdistuu vaikuttavuuden mittaristoihin, jotka ovat monin paikoin huonosti rakennettuja. Vielä tätäkin enemmän kritisoin vaikuttavuusarvioiden puutetta päätöksenteossa ylipäätään ja sen perusteena. Pitkällä aikavälillä olemme huomanneet, kuinka kalliiksi käy politiikka, jossa vaikuttavuusarvioita ei tehdä pitkälle aikavälille vaan päätösten pohjana ovat nopeat säästöt. Nopeat voitot ovat erittäin kallista politiikkaa. En usko kuitenkaan, että kukaan meistä kansanedustajista tai tulevista ministereistä tässä taloudellisessa tilanteessa haluaa lisää kustannuksia edes sinne kymmenen vuoden päähän. Esimerkiksi ennalta ehkäisevää toimintaa on tutkittu laajasti. Se on kiistatta edullisin tapa huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista. Yksin alkoholista aiheutuu vuosittain Suomen julkiselle taloudelle kustannuksia 5—13 miljardia euroa. Useat asiantuntijat sanovat, että parasta alkoholipolitiikkaa on erinomainen varhaiskasvatus ja päivähoito sekä peruskoulutus. Eri puolilla Suomea puhuttavat nyt koululakkautukset. Otin selvää koululakkautusten taloudellisista vaikutuksista, ja hämmästyksekseni sain tietää, että Suomesta puuttuu kokonaan koululakkautuksen taloudelliseen seurantaan liittyvä tutkimus. Kuitenkin meillä on maassamme toiminut jo vuosikymmeniä esimerkiksi koulutuksen arviointineuvosto, nykyinen koulutuksen arviointikeskus, jonka pääasiallinen tehtävä on nimenomaan koulutuspoliittiseen päätöksentekoon liittyvien tutkimuksien tuottaminen. Kouluverkkoihin liittyvät päätökset ovat Suomessa perustuneet pelkästään mututietoon, koska mitään tutkimus- tai seurantatietoja säästöjen tosiasiallisesta toteutumisesta ei ole ollut saatavilla. Sivistysvaltio Suomessa päätöksiä ei ole tehty tietoon perustuen, vaikka kysymyksessä on monen lapsen ja perheen hyvinvointi sekä sivistyksen perusta. Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa 1,2 miljoonaa euroa. Etelä-Pohjanmaan lapsiperhepalvelut -hankkeessa laskettiin, että kustannukset ehkäisevästä työstä, jotta nuori ei keskeytä opintojaan eikä siten mahdollisesti syrjäydy, ovat reilut 11 000 euroa. Suomella ei ole enää varaa päätöksiin, jotka tehdään ilman riittäviä vaikuttavuusarviointeja. Tietoja vaikutuksista tarvitaan pitkän aikavälin lisäksi myös siihen, että toivotut säästöt tulevat lyhyellä aikavälillä. Tästä esimerkkinä viime kauden lapsilisien leikkausten kompensoiminen monimutkaisella lapsivähennyksellä, joka lisäsi byrokratiaa, eivätkä säästöt siksi toteutuneet. Näyttää siltä, että tuleva pääministeri kuuluttaa poliitikoilta tulosvastuuta. Toivottavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että ensi kaudella tehdään päätöksiä tietoon perustuen ja ajetaan lyhyiden valojen sijaan reilusti pitkillä valoilla.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimintakertomuksesta vuodelta 2014 käy lohduttomasti ilmi se tila, mihin Suomen julkinen talous on joutunut vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin ja sitä seuranneen eurokriisin jäljiltä. Julkinen velka on alle vuosikymmenessä kaksinkertaistunut yli 100 miljardiin euroon, ja valtiontalous on jämähtänyt pysyvästi alijäämäiseksi. Suomen talouden kuralleajo ei tiedä hyvää lähitulevaisuutta ajatellen, jolloin väestömme ikääntymisen kustannukset tulevat yhä lisää rasittamaan julkistaloutta kasvavina sosiaali- ja terveystoimen menoina. Nyt perjantaina nimitettävän uuden hallituksen on otettava uusi asento talouspolitiikassa ja pyrittävä käyttämään tulevalla nelivuotiskaudella kaikkia mahdollisia elinkeino- ja fiskaalispoliittisia välineitä stimuloidakseen Suomen uudelle talouden kasvu-uralle. Arvoisa herra puhemies! Suomi on vuonna 2012 alkaneen kaksoistaantuman seurauksena vaarassa ajautua Kreikan tielle. Suomen krooninen julkisen talouden alijäämä ja räjähtänyt julkisvelan taso ovat johtamassa siihen, että entisen talouden mallioppilaan taloudenpitoa ei pian erota mikään Etelä-Euroopan maiden mañana-tyyppisestä taloudenpidosta, jossa ikävät asiat jätetään mieluummin huomenna päätettäväksi, jolloin tilanne on jo ehtinyt kriisiytyä. EU-komissio Suomen itse solmimien talouskurisopimusten perusteella on antanut Suomelle pari viikkoa sitten vakavan varoituksen maamme taloudenhoidosta koskien julkisen talouden alijäämää ja velkatasoa. Talouskurisopimuksen on muuten ollut hyväksymässä myös vasemmistoliitto, jonka riveistä on sittemmin esitetty, ettei sopimusta ja sen tulkintaa käytännössä noudatettaisi. Jos pian aloittava uusi hallitus ei saa talouden suuntaa käännettyä jo kohtuullisen lyhyessä ajassa, on vaarana, että joudumme komission kurinpitotoimenpiteiden kohteeksi ja toteuttamaan ankaran julkisen talouden matokuurin Brysselin byrokraattien mahtikäskyjen mukaisesti, mikä väistämättä alentaisi suomalaisten aineellisen hyvinvoinnin keskimääräistä tasoa. Arvoisa herra puhemies! Ainoa tapa välttää tämä Brysselin pakkovaltaan joutuminen on toteuttaa nyt edellisistä hallituksista poiketen sinivalkoista elinkeino- ja finanssipolitiikkaa, jotta saisimme julkisen taloutemme tasapainoon sekä luotua uutta kasvua ja työtä Suomen kansalle. Leikkaukset voimme joko tehdä itse tai odottaa sitä, että EU-komissio käytännössä päättää niistä puolestamme. Meidän on syytä valita ensimmäinen vaihtoehto edellä mainituista. Itsenäiset rahapoliittiset keinot eivät talous- ja rahaliiton jäsenyyden myötä ole työkalupakissamme ja siten käytössämme. Arvoisa herra puhemies! Nyt on konservatiivisen yhteiskuntapolitiikan aika.

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen tässä halusi esittää hallitukselle kiitosta; nyt täytyy esittää sitten hieman kritiikkiä. Edustaja Saarakkala erinomaisesti toi esille niitä asioita, mitkä liittyvät nyt Suomen kasvaneeseen valtionvelkaan ja taloustilanteeseen, ja mitä keinoja vaaditaan. Tästä sanotaanko varsin tuhdista vuosikertomuksesta haluan erityisesti ottaa esille tosiaan tämän valtionvelan. Sivulla 71 on se kaikkein tärkein kuvio, jos ajattelee tavallista suomalaista, sanotaanko perussuomalaista. Täällä näkyy, että valtionvelka vuoden 2014 lopussa oli noin 95 miljardia euroa, joka on 47 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja lisäystä edelliseen vuoteen oli lähes 5,5 miljardia euroa. Kun tätä kuviota katsoo, näkee sokea Reettakin, että huonoon suuntaan ollaan menossa, sellaiseen suuntaan, jossa, niin kuin edustaja Saarakkala sanoi, Kreikan tie odottaa. Tällä hetkellä Suomen talouskasvu on EU-maista samalla tasolla kuin on esimerkiksi Kreikalla ja Italialla. Meidän pitäisi ottaa mallia sellaisista maista kuin Iso-Britannia, jossa konservatiivihallitus juuri sai sanotaanko rökälevaalivoiton. Miksi se vaalivoitto tuli? Oltiin tehty kliseisesti sanottuna vastuullista talouspolitiikkaa, saatu sopeutettua valtion menoja, ja äänestäjät huomasivat sen, huomasivat, että työtä oli syntynyt, ja palkitsivat sen uudella viisivuotiskaudella. Viiden vuoden aikana Britanniassa syntyi enemmän työpaikkoja kuin muissa EU-maissa yhteensä. Siinä on niitä maita, joista meidän pitää oppia ottaa. Kun katsotaan vielä sivua 72 tästä vuosikertomuksesta, niin voidaan nähdä, että neljän vuoden aikana Suomen valtionvelan nimellisarvo on kasvanut 20 miljardia euroa. Ei tällaisella tiellä voida missään tapauksessa jatkaa. Tulevan hallituksen täytyy tässä, kliseisesti sanottuna, kantaa vastuunsa, ja oli se kokoonpano mikä tahansa, lähteä taloutta rankallakin kädellä sopeuttamaan. Muuten minun sukupolveni (Puhemies: 2 minuuttia!) ja minun lapseni maksavat sen laskun, arvoisa puhemies, mikä tästä tulee.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Andersson esitti, että käytännössä lisäisimme elvytystä. Tässä on nyt vain se tilanne, että viime vuodet käytännössä vallanpitäjät ovat elvyttäneet elvytysvaran pois ja nyt sitten, kun on tämä talouskurisopimus solmittu, myös vasemmistoliiton johdolla — jota sopimusta muuten Perussuomalaiset ei aikoinaan hyväksynyt ainoana eduskuntapuolueena täällä — niin tässä on nyt annettu käytännössä tämän sopimuksen noudattamisen tulkinta tämän salin ulkopuolelle, ja näin ollen me joudumme tekemään niitä toimenpiteitä joko vapaaehtoisesti tai sitten komission johdolla. Minä itse näen, että on kuitenkin parempi, että me täällä eduskunnassa pyrimme tekemään omaehtoisesti nämä säästötoimenpiteet emmekä anna tässä valtaa enempää Brysseliin, mihin vallansiirto tapahtuu, jos emme tee niin. Sieltä tulisivat sitten ne esitykset, joitten mukaan toimitaan. Eli siinä mielessä se Kreikan tie odottaa, koska Kreikkahan on nimenomaan ulkopuolisten toimijoiden ohjauksessa tällä hetkellä, ja minä en ainakaan halua sitä Suomen kohdalle tapahtuvan. Ja niin kauan kuin meillä ei omaa rahapolitiikkaa ole, niin tämä on nyt se tie, mikä on edessä. Sitten on eri asia, jos halutaan keskustella siitä, että halutaanko markka palauttaa. Mutta itse näen, että tietyllä tavalla tämä kuripolitiikka nyt tässä tilanteessa on kuitenkin pienempi paha kuin se, että me lisäämme yhteisvastuuta euroalueella ja näin ollen lisäämme liittovaltiokehitystä. Eli kyllä tässä on nyt vain otettava lusikka kauniiseen käteen.

Arvoisa puhemies! Edustajat Elo ja Saarakkala puhuivat taloustilanteen haastavuudesta ja peräänkuuluttivat vastuullista talouspolitiikkaa. Haluaisin hieman tarkentaa ja hieman opponoida tätä ajatusta niin sanotusta vastuullisesta talouspolitiikasta. Tässä on puhuttu Kreikan tiestä ja näin, ja me kuitenkin tiedämme, että suurilla leikkauksilla valtionvelka ei välttämättä vähene, ja päinvastoin Etelä-Euroopassa ollaan nähty ihan päinvastaista kehitystä. Eli kansalaisten ostovoiman romahduttaminen tulee vaikuttamaan pk-yritysten ja tavallaan kaikkien yritysten toimintaan, ja se tulee hidastamaan kotimarkkinoiden toimintaa. Tämän luulisi olevan aika tiedetty asia, mutta sitä ei nyt valitettavasti nähdä. Minusta on tosi kiinnostavaa nähdä, että itseään pienen ihmisen puolueena mainostava perussuomalaispuolue on innoissaan kokoomuksen ja keskustan kanssa tekemässä suuria leikkauksia, jotka tulevat tuntumaan tavallisten suomalaisten arjessa, ja on mielenkiintoista nähdä tätä edustaja Saarakkalan EU-pelottelun mukaan tuomista. Nämä ovat kiinnostavia keskusteluja, mutta tämä hallituskausi tulee osoittamaan, kuka on pienen ihmisen puolella. — Kiitos.

Edustaja Yanar, ei kannata mennä liikaa asioiden edelle, kyllä huomenna selviää, mitkä ne hallituksen linjaukset ovat. Edustaja Anderssonia haluan tietysti aivan ensiksi onnitella päättyneestä Vasemmistonuorten puheenjohtajakaudesta. Huomaan, että nuorisojärjestöjen puheenjohtajina olimme eri mieltä ja kansanedustajina olemme yhä eri mieltä. En minä tarkoita sitä, että meidän täytyy jatkaa kaikessa talouspolitiikassa samaa linjaa kuin edellinen hallitus. Se, mitä tarkoitan, on se, että meidän pitää muuttaa siltä osin linjaa, että ei tällä tavalla vauhdilla voida ottaa valtiolle lisää velkaa. Tämä on se kestämätön tie, mitä tarkoitin, kun puhuin kestämättömyydestä ja siitä Kreikan tiestä. Kreikan tilannehan on siinäkin mielessä karmea, että mikä siellä tien päässä odotti, niin oli hyvänen aika Syrizan vaalivoitto. Eihän sellaista tietä halua kukaan käydä loppuun asti, ei Suomessa eikä muualla Euroopassa. Britannian linja on oikea. Tarvitaan sopeutusta, mutta tarvitaan myös talouskasvua ja sitä kautta työpaikkoja. Niin kuin Britanniassa on todella käynyt, paljon enemmän työpaikkoja kuin muissa EU-maissa yhteensä viime vuosien aikana. Siihen meidänkin pitää pyrkiä. Sillä tavalla tämä tuleva hallitus — jos ja kun se on kokoonpanoltaan se, mitä epäilen — saa jopa toisen kauden luottamuksen kansalaisilta.

Herra puhemies! Kurikasta olen kotoisin, muuten. — Edustaja Yanar piti mielenkiintoisena allekirjoittaneen puheenvuoroa ja mielenkiintoisena myös tätä keskustelua, ja mielenkiintoista se varmasti onkin. Mutta vielä mielenkiintoisempaa on se, miten voi olla tilanne, että ensin eduskuntapuolue nimeltä vihreät hyväksyy EU:n talouskurisopimuksen, ja kun tuosta kuluu pari vuotta, niin teille tulee teitä uusia kasvoja tänne, jotka olette ihan eri mieltä tuon sopimuksen kanssa, jonka teidän puolueenne on hyväksynyt ja jota pitänyt hyvänä. Eli kyllä joku vastuu siinäkin on, miten puolue voi irtautua omista aiemmista kannoistaan, ja tätä vastuuta ei minun mielestäni nyt tässä tilanteessa kyllä vihreä edustaja Yanar käytä parhaalla mahdollisella tavalla, koska teidän on nimenomaan vastattava siitä, mitä te olette hyväksyneet täällä. Mehän tässä siivoamme nyt teidän jälkiänne, ja sitä siivoamista varmasti on tiedossa koko neljäksi vuodeksi.

Arvoisa puhemies! Ihan vain tarkennuksena, että minä en usko, että kukaan täällä salissa haluaa, että Suomi joutuu tähän liiallisen alijäämän menettelyyn, ja olen myöskin itse asiassa samaa mieltä siitä, että tähän talouskurisopimukseen sisältyy erittäin merkittäviä ongelmia ihan demokratiankin näkökulmasta. Mutta se, mistä meidän pitäisi käydä keskustelua, on siis se, että missä näytöt ovat tällaisen sopeutuspolitiikan toimivuudesta tai kuripolitiikan toimivuudesta nimenomaan velkaantumisen vähentymisen näkökulmasta tai talouden tasapainoon saattamisen näkökulmasta. Eli nyt keskustellaan siitä, minkä tyyppisiin toimenpiteisiin me täällä Suomessa ryhdymme talouden vakauttamiseksi, ja itse ainakin näen erittäin isona uhkakuvana sen, että väärällä tavalla tehdyt ylimitoitetut menoleikkaukset tulevat lisäämään meidän julkista velkaa entuudestaan, kuten myöskin työttömyyttä.

Kunnioitettu puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustelua mielenkiinnolla ja toteaisin vain sen, että mielestäni tätä Suomen taloustilannetta täytyisi lähteä hoitamaan siten, että ensimmäisinä vuosina tehtäisiin näitä leikkauksia ja sopeutustoimia. Loppukaudesta sitten voimme elvyttää, ja nämä isot hankkeet, sote-uudistus, myöskin kuntauudistus, täytyisi saada maaliin asti. Olen huomannut näistä hallitusneuvotteluista sen, että onneksi se neljän vuoden jappaisu ja vatulointi, mitä edellinen hallitus teki, on loppunut, se on taakse jäänyttä elämää. Tuleva hallitus tulee tekemään niitä päätöksiä, millä tämä Suomi saadaan nousuun, ja me tulemme myöskin elvyttämään loppukaudesta, jotta tämä alkava talouskasvu saadaan tästä käyntiin ja sitä pystytään jatkamaan. Sitten vielä vasemmistoliitolle: Kun vasemmistoliitto oli ainut puolue, joka näissä vaaleissa halusi tehdä tätä elvytyspolitiikkaa, halusi jatkaa Suomen velkaannuttamista, niin vasemmistoliitto ei kuitenkaan sitten itse toimi puolueena näitten omien ohjeittensa mukaisesti, vaan heti vaalien jälkeen ilmoitti, että puolueessa on yt-neuvottelut. Minä kyllä hiukan ihmettelen tätä menettelytapaa. Eikö pitäisi elää niin kuin opettaa?

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tällä talouskurisopimuksellahan tehtiin merkittävä toimivallan siirto käytännössä Suomen eduskunnalta maan rajojen ulkopuolelle, ja siitä syystä itse vastustin sitä. En vastusta talouskuria mutta vastustan sitä, että nimenomaan ulkoistetaan tämä asia ja sitten odotetaan, että meitä ulkoapäin ohjataan, ja sitten vasta toimitaan. Mutta juuri sen takia, että näin ei nyt tapahtuisi, mielestäni tulevan hallituksen pitää itse nyt omaehtoisesti lähteä tässä toimimaan, jolloinka voisi sanoa demokratian hyvät periaatteet täyttyvät, eikä vain niin, että vedotaan sitten siihen ja odotetaan sitä, että meitä tavallaan lähdetään paimentamaan ja meille kerrotaan, mitä meidän pitää tehdä ja mistä leikata. Sitä tilannetta ei saa päästää syntymään. Mielestäni euroalue on ongelmallinen tällä hetkellä ja varmasti tulevaisuudessakin, ja kun siellä on tämäntyyppisiä maita kuin Kreikka mukana, niin tällaiset puheet, mitä esimerkiksi vasemmistoliitto täällä on nyt edustanut, ovat niin kuin bensaa heittäisi liekkeihin, että antakaa palaa vain siellä Kreikassa, että tällä lailla saatte talouden kasvuun. Mielestäni se aiheuttaa lähinnä moraalikatoa, ja siinä suhteessa tämä euroalue on täysin epäoptimaalinen, mutta jos siinä nyt halutaan olla, niin silloin tietyllä tavalla ilman muuta Suomen on oltava esimerkillinen ja näytettävä, että me emme ainakaan ole sitä moraalikatoa tässä lisää ruokkimassa.

Arvon puhemies! Täytyy kyllä Ville Vähämäkeä onnitella päivän epä-älyllisimmästä argumentista, että kuten, Ville, tiedät, niin puolueen talous on kuin kotitalous, eli tuloihin pitää menot sopeuttaa. Ei voi elvyttää puoluetoiminnan tasolla, aivan kuten kotitaloudetkaan eivät varsinaisesti voi elvyttää niin kuin julkista taloutta. Kun puoluetuki tippuu, niin sen mukaisesti on sitten elettävä. Mutta valtiontalous ei ole kuin kotitalous. Se on eri asia. Valtiontaloudessa on paljon enemmän liikkumavaraa, ja valtioiden elinkaari on käytännössä loputon, ja voidaan tehdä järkevää suhdannepolitiikkaa. Me emme halua velkaantua vasemmistoliittona itsetarkoituksellisesti tietenkään, vaan haluamme, että Suomeen saadaan työtä. Ja me tarvitsemme kysyntää. Suomi ja Eurooppa elävät kysyntälamassa. Elvyttävällä talouspolitiikalla voidaan luoda kysyntää, joka luo työtä ja kasvua. Ja kun meillä on työtä ja kasvua, niin me saamme silloin myös sitä velkaa maksettua pois. Suomen valtiontalouden ja Suomen yhteiskunnan suurin ongelma on työttömyys. Eli haluamme järkevää ja työllistävää suhdannepolitiikkaa, ja sitä kautta sitten saadaan maksettua myös ne velat pois.

Arvoisa puhemies! Edustaja Sarkkinen puhui hyvin näistä puoluetoimiston ja valtiontalouden aika isoistakin eroista, enkä olisi itsekään uskonut törmääväni tähän kommenttiin tässä salissa. Edustaja Saarakkalalle sanoisin vielä, että edelleen odotan vastauksia siihen, missä ovat näytöt tämän leikkauspolitiikan toimivuudesta. Kun puhutaan euroalueesta, niin se on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tällaiset ylimitoitetut julkisten menojen säästöt taantumatilanteessa nimenomaan ovat johtaneet korkeaan työttömyyteen ja erittäin heikkoon talouskasvuun. Ja tämä on nimenomaan se ongelma, johon vasemmistoliitto omalla talouspoliittisella linjallaan haluaa vastata, julkisinvestointien lisäämisellä. Ja jos moraalikadosta haluaa puhua Euroopan taloustilanteeseen liittyen, niin kyllä se ennen kaikkea koskee silloin eurooppalaista pankkisektoria ja sitä tosiasiaa, että yksi merkittävä tekijä eurokriisin taustalla oli meidän yksityisen velan liiallinen määrä.