Maria Guzenina

Anteeksi, arvoisa puhemies, en kuullut nimeäni mainittavan. — Arvoisa puhemies! Kaikkia päätöksiä täytyy aina tehdä ajassa, punnita kaikki puolet ja asettaa kontekstiinsa, ja me elämme nyt aivan poikkeuksellisessa ajassa. Ukrainasta on paennut yli kuusi miljoonaa ihmistä. Viimeisimpänä kammottavana sotarikoksena Venäjä pommitti lastensairaalaa. Hybridivaikuttaminen on arkipäivää. Nyt eletään vaarallisia aikoja. Viestin pitää kiiriä myös pakolaisten keskuudessa: Venäjän kelkkaan ei pidä mennä. Ja jotta itse pakolaiskriisi saataisiin ratkaistua, siihen tarvitaan EU-tason yhteisiä keinoja. Arvoisa puhemies! Olen hyvin huolissani siitä, minkälainen kuva esimerkiksi Suomessa asuville maahanmuuttajille on saattanut tulla tästä keskustelusta, jota täällä eduskunnassa ja eri somealustoilla on käyty. On annettu täysin vastoin totuutta ymmärtää, että tämä poikkeuslaki olisi suunnattu turvapaikanhakijoita vastaan. Näin ei ole, ja tähän viittasivat täällä salissa tänään niin edustaja Zyskowicz kuin edustaja Koskinen. Tänään äänestetään poikkeuksellisesta laista. Se kohdistuu rajattuun tilanteeseen rajattuna ajanjaksona, ja sen käyttöönoton kynnys on todella korkealla, monen portin takana. Tätä lakia ei käytetä tavallisia turvapaikanhakijoita vastaan, ja toivottavasti Suomi ei koskaan joudu tätä lakia käyttämään. Jos joutuu, kyse on vakavasta paikasta. Silloin kyse on siitä, että Venäjä yrittää horjuttaa meidän yhteiskuntaamme, meidän kansalaistemme turvallisuutta. Ei anneta Venäjälle tällaista mahdollisuutta. Arvoisa puhemies! Tämä on tältä erää viimeinen puheeni kansanedustajana. Työhuoneen olen jo tyhjentänyt, ja maanantaista alkaen olen meppi. Kiitän teitä kaikkia kollegoitani. 17 vuotta tässä talossa on hurahtanut kuin siivillä. Kiitos, puhemies. Kiitos, äänestäjät. Haluan sanoa tähän loppuun, että Suomi on tämän päivän äänestyksenkin jälkeen maailman paras maa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä Italian toiminta on herättänyt kyllä paljon keskustelua täällä Suomessa ja myöskin muualla Euroopassa. Kun puhutaan Italian hallituksesta, puhutaan hallituksesta, joka on heikentänyt todellakin naisten oikeuksia [Juho Eerola: Jonka pääministeri on nainen!] ja joka on tehnyt hyvin kyseenalaisia oikeusvaltion rakenteita uhkaavia avauksia. Puhutaan hallituksesta, joka on erottamassa juridisesti sateenkaariperheiden lapset toisesta vanhemmastaan. Hyvin vakavia asioita, jotka vaikuttavat suoraan tavallisten ihmisten arkeen. Teidän puolueestanne jotkut edustajat ovat jo ehtineet ilmoittamaan, että irtisanoutuvat, mikäli tulevat valituiksi mepiksi, yhteistyöstä Italian Melonin puolueen kanssa. Ja nyt haluaisin teiltä myöskin selkeän vastauksen tähän: ajaako teidän puolueenne monella rattaalla, vai onko myöskin teillä selkeä näkemys, samalla tavalla kuin teidän näillä muutamilla meppiehdokkaillanne? [Oikealta: Höpöttelyä! — Välihuutoja — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri Orpo, teidän vastauksenne ei kyllä nyt tuonut tähän asiaan selvyyttä. EU-puheenjohtajuuskausien järjestystä on mahdollista muuttaa, vaihtaa. Unkarin puheenjohtajuutta on siis mahdollista siirtää. Keinot ovat kyllä olemassa, mutta nyt kyse on tahdosta. Nyt tarvitaan johtajuutta, ja kysymys kuuluu, löytyykö sitä. Kyse on koko Euroopan turvallisuudesta ja siitä, että Ukrainaa ei jätetä yksin tänä kriittisenä hetkenä. Oletteko valmiit toimimaan sen eteen, että Unkarin puheenjohtajuuskautta siirretään?

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri! Suomi seisoo vahvasti Ukrainan tukena. Se on meille suomalaisille tärkeää, jopa kunnia-asia. Mutta nyt, hyvä pääministeri, me olemme saaneet kuulla, että Unkarin laitaoikeistolainen hallitus on jälleen pysäyttänyt Euroopan unionin tuen Ukrainalle. Samainen Unkari on kohta nousemassa puoleksi vuodeksi EU:n puheenjohtajamaaksi, jos asialle ei tehdä jotain. Puheenjohtajana sillä on suuret mahdollisuudet sabotoida Ukrainan auttamista ja muutenkin pyrkiä heikentämään Euroopan unionia Kremlin pelikirjan mukaisesti. Hyvä pääministeri, kysyn nyt teiltä, Suomen EU-politiikan johtajalta: aiotteko toimia sen eteen, ettei Unkarista tule Euroopan unionin puheenjohtajamaata juuri nyt, Ukrainan kriittisellä hetkellä?

Arvoisa puhemies! Onhan tämä aika ylimielistä. Ensin valtiovarainministeri tekee avauksen julkisuuteen, toteaa, että eläkkeistä voi leikata. Sen jälkeen, kun eläkeläiset huolestuvat tästä, te käytätte termiä ”vaikerrusta”, että tällaista vaikerrusta te olette ennenkin kuulleet. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Kyllä me elämme nyt aikoja — oi aikoja ja tapoja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Ikääntyneiden elämisen kustannukset ovat kasvaneet, se on tosiasia, ja hallituksen toimet ovat tähän olleet hyvin vahvasti syyllisiä. Tämä on sellainen ikäryhmä, joka ei pysty kompensoimaan niitä leikkauksia, joita te olette tehneet ja aiotte tehdä lisää. Esimerkiksi sähkölaskujen maksaminen, se on monelle eläkeläiselle haaste. Tällainen pelottelu ei herätä luottamusta politiikan tekoon. Toivottavasti kuuntelette edes eläkeläisjärjestöjä, jotka kertovat teille, mitä tällainen eläkkeiden leikkaus tarkoittaisi. [Mauri Peltokangas: Ettehän te edes tiedä, mitä tiistaina tulee! — Hälinää — Puhemies koputtaa] Tämä on lainaus: ”Kansan- ja takuueläkkeiden leikkaus vähentäisi valtion menoja mutta kostautuisi eläkeläisköyhyytenä ja lisääntyneinä sosiaalimenojen, toimeentulotuen ja sairastamisen menoina”. Haluatteko te tänne Ranskan-mallin, jossa kerjätään kadulla, [Puhemies koputtaa] eläkeläiset kerjäävät kadulla, että voivat maksaa sähkölaskunsa?

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa tässä, että eduskunnassa muun muassa ulkoasiainvaliokunta ja tulevaisuusvaliokunta ovat pystyneet lausumaan yksimielisesti tähän hallituksen esitykseen. Se kertoo siitä, että yhtenäisyys on mahdollista, kun maltetaan kuunnella ja myöskin tullaan kuulluksi. On hyvin tärkeää tiedostaa, että EU:n haasteet ovat Suomen haasteita mutta Suomen haasteiden pitäisi olla myös EU:n haasteita. Eli me tarvitsemme Euroopassa ymmärrystä siihen, mitkä ovat Suomen erityispiirteet. Esimerkiksi teollisuuspolitiikassa tätä ei ole EU:n muissa maissa täysimääräisesti ymmärretty. Se näkyy siinä, millä tavalla esimerkiksi Itä-Suomen Viitoskäytävän politiikka on jäänyt vaillinaiseksi, millä tavalla meidän täytyy huomioida meidän maamme sisäisetkin eroavaisuudet ja pystyä saamaan EU:sta panostuksia myöskin tähän puoleen. Metsäpolitiikka, teollisuuspolitiikka, vihreän siirtymän investoinnit — me tarvitsemme niihin yhteiseurooppalaisia ratkaisuja, muuten me emme kansakuntana tule selviämään. Tämä on vakava paikka, ja sen takia vetoan, että maan hallitus tässä toimii johdonmukaisesti [Puhemies koputtaa] ja päämäärätietoisesti.

Arvoisa puhemies! Kolme minuuttia on lyhyt aika, mutta onneksi aikarajasta ei nyt pidetä tiukasti kiinni. [Naurua] Tämä on, puhemies, hyvä sopimus. — Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikka tarvitsee isänmaallista tahtoa ja isänmaallista tavoitetta. [Timo Heinonen: Aika! — Ben Zyskowicz: Hyvä alku!] Kansallinen yhtenäisyys on aina ollut pienen Suomen vahvuus. Suomen perinteisenä EU-linjana on ollut toimia populismin sijasta johdonmukaisesti ja rakentavasti hallituskokoonpanosta riippumatta, myös vaikeina aikoina. Ja, arvoisa puhemies, nyt ajat ovat todella vaikeat. Tilannekuva on hurja: sota Ukrainassa, Euroopan, Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen kilpailu, ilmastonmuutos, luontokato, ihmisten huoli toimeentulostaan, alueellinen eriarvoisuus, Euroopan ikääntyminen ja julkisten palveluiden kriisi. Onko syytä olla huolissaan? [Kimmo Kiljunen: Ei ikääntymisestä!] On ja pitääkin olla. Mutta me SDP:ssä uskomme, että nämäkin kriisit ratkotaan yhteisillä ponnisteluilla ja sitoutumalla konkreettisesti yhteisiin tavoitteisiin. Arvoisa puhemies! EU-vaikuttaminen on hakusessa hallituksella, jonka johdossa näyttää pääministerin sijaan olevan EU-eroa tavoittelevan puolueen puheenjohtaja Purra. [Ben Zyskowicz: Höpö höpö!] Eikä tämä ole vain meidän demareiden näkemys, samaa lausuvat lukuisat asiantuntijat. Ulkopoliittinen instituutti: ”Selvityksestä puuttuu kokonaan kuvaus keinoista, joilla hallitus tavoitteisiinsa pyrkii.” Helsingin yliopisto: ”Suomen yleinen toimintatapa on puolustuksellinen, säilyttävä ja reaktiivinen.” [Ben Zyskowicz: Toista se oli Marinin aikana!] Arvoisa puhemies! Suomen edun ajamisessa siilipuolustus ei riitä. On tarve uusille avauksille. Tarvitaan näky paremmasta tulevaisuudesta ja keinot sen rakentamiseksi. Hallituksen tavoitteista jää puuttumaan inhimillinen ihmisten Eurooppa. EU:n kilpailukyky vahvistuu vain, jos lapset ja nuoret sekä työntekijät voivat hyvin ja pystyvät kehittämään osaamistaan, perheet voivat vaikuttaa huomiseen ja ihminen voi ikääntyä ihmisarvonsa säilyttäen. Saksan ja Ranskan valtiontukipolitiikka on karannut käsistä, ne lappavat miljardeja vahvistamaan omien yritystensä kilpailukykyä. Pienillä mailla, kuten Suomella, ei vastaavaan ole varaa. Valitettavasti nopeaa puuttumista tähän ei ole näköpiirissä, ja tämä ymmärretään laajasti myös suomalaisessa elinkeinoelämässä. Tästä huolimatta hallituksen papereista puuttuvat suomalaisia yrityksiä ja suomalaisia työpaikkoja tukevat aloitteet. EU:n ja Suomen kilpailukykyä tulee vahvistaa, jotta täällä olisi työtä ja hyvinvointia. Siksi SDP esittää EU-tason investointirahastoa, jonka tuet kohdistettaisiin parhaaseen osaamiseen ja houkuttelemaan kansainvälisiä investointeja. Tämä olisi suomalaisten yritysten etu, ja tässä asiassa meidän kanssamme samaa mieltä ovat muun muassa EK ja Teknologiateollisuus. Käydään siis rauhallisesti, arvoisa puhemies, ja tilanteen vaatimalla ratkaisukeskeisyydellä yhteiseen pöytään. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ovatko lobbarit vaikuttaneet teihin?] Pääministeri Orpo, uskon, että tekin haluatte vahvan Euroopan [Puhemies koputtaa] ja vahvan Suomen, joten tehdään meistä yhdessä vahva.

Arvoisa puhemies! Tässä ilmastovuosikertomuksessa on paljon aivan erityisen hyviä pointteja. Haluaisin nostaa esille myöskin sen, että kun me puhumme ilmastonmuutoksen torjunnasta, meidän täytyy puhua myöskin luonnon diversiteetin säilyttämisestä, tästä koko meidän ekosysteemistä ja sitä kautta esimerkiksi siitä, millä tavalla me olemme menossa nyt kohti seuraavaa kautta Euroopan parlamentissa ja millä tavalla Suomi on ennakkovaikuttamassa niihin asioihin, jotka komissio ottaa siihen omaan työohjelmaansa. Yksin me emme tässä asiassa tule selviämään. Me tarvitsemme tähän laajemmat hartiat. Meidän tarvitsee miettiä muun muassa sitä, millä tavalla meidän teollisuuspolitiikkamme tulee muotoutumaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Niitä askeleita otetaan jo tällä hetkellä EU-tasoisesti, ja Suomen täytyy olla vahvasti mukana vaikuttamassa tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, että kun ennen vaaleja luvataan jotain, niin silloin kansalaisilla on myöskin perusteltu oikeus odottaa tietyntyyppisiä toimia. Ja nämä poliittiset lakot nimenomaan kohdistuvat hallitukseen sen vuoksi, [Juho Eerolan välihuuto] että hallituspuolueet ovat pettäneet näitä lupauksia. Eiväthän ihmiset lähde barrikadeille huvin vuoksi. Se on myös heille raskas asia, lähteä osoittamaan mieltä hallitusta vastaan. Ei kukaan tee sellaista huvin vuoksi. Sen vuoksi tämä asia täytyy ottaa vakavasti, ja sen takia tämä keskustelu esimerkiksi täällä salissa on saanut ihan absurdeja piirteitä, kun sieltä salin oikealta puolelta puhutaan demareista ja Hakaniemestä. Me puhumme tavallisista suomalaisista työntekijöistä, ahkerista, rehellisistä duunareista. Me puhumme hoitajista, palomiehistä, me puhumme poliiseista, lastentarhanopettajista. Nämä teidän puheenne satuttavat näitä tavallisia, ahkeria suomalaisia ihmisiä, [Puhemies koputtaa] jotka haluavat, että Suomi on vakaa yhteiskunta, jossa työntekijällä on oikeutensa ja jossa voi luottaa siihen, [Puhemies: Aika!] että asuntolaina tulee maksetuksi esimerkiksi työttömyyden sattuessa. [Sinuhe Wallinheimo: Perutteko tämän?]

Arvoisa puhemies! Hyvä, että täällä salissa keskustellaan. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita, ja vaikka vähän menee ohi asian, niin silti asia on niin tärkeä, ja ministeri on täällä paikalla. Täällä edustajat Honkonen, Kurvinen, Hoskonen, kaikki, pitivät erittäin hyvät puheenvuorot, ja minäkin vähän liipaten, mutta kuitenkin ministerin omaan alaan liittyen. Valtion hankintakäsikirjahan on nyt päivitetty, ja siellä ovat nimenomaan nämä julkiset hankinnat. Siellä on käsikirja, jonka pitäisi olla hyvinvointialueilla, sen pitäisi olla kunnissa, sen pitäisi olla valtionhallinnossa käytössä. Ja nyt kysyn ministeriltä: minkä takia ei ole kiinnitetty huomiota tähän, minkä esimerkiksi edustaja Kurvinen ja edustaja Honkonen nostivat omissa puheissaan esille, että pienet toimijat eivät pärjää enää Suomessa ja monikansalliset yritykset, jotka myöskin viime kädessä voittonsa vievät Suomen rajojen ulkopuolelle, voittavat? Tässä pitäisi kyllä saada jotain rotia. Tämä hankintakäsikirja ei ole kyllä tässä kyennyt puuttumaan tähän isoon ongelmaan. Voisiko ministeri nyt kertoa, koska tämä hankinta-asiakirja uudistetaan? — Kiitos.

Niin, arvoisa pääministeri, te ette nyt voi mennä huterien selitysten taakse. [Sari Sarkomaa: Ette te noin typeriä kysymyksiä voi esittää!] Te sanotte, että Suomi ”mahdollisesti olisi voinut hyväksyä” tämän kyseisen esityksen, joidenkin käytäväkeskustelujen perusteella ehkäpä, mutta mitään sellaista esitystä ei ole tullut. Tällaista esitystä ei ole tullut, ja silti esimerkiksi huhut sanovat, että Suomi olisi ollut valmis hyväksymään tämän. Te ette voi myöskään vedota muiden maiden toimintaan selittäessänne Suomen hapuilua tässä asiassa. Kyllä tässä on kyse teidän — pääministerin ja koko hallituksen — poukkoilevasta ja hapuilevasta EU-politiikasta. Suomalainen yritysmaailma on kannattanut tätä direktiiviä, ja sieltä on painavin, kannustavin puheenvuoroin toivottu, että te hyväksytte sen sellaisenaan. Teidän omassa hallitusohjelmassanne, arvoisa pääministeri, todetaan näin: ”Kehitetään yhteisvastuusääntelyä EU:n ja OECD:n tasolla.” Tämä teidän toimintanne siis sotii teidän omaa hallitusohjelmaanne vastaan. Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, koko hallitus, [Puhemies koputtaa] tässä ei voi välttyä ajatukselta, että te olette totaalisesti historian väärällä puolella. [Puhemies koputtaa] Vai mitä mieltä itse olette tästä asiasta?

Arvoisa puhemies! Suomi on tehnyt vuosia töitä sen eteen, että eurooppalaiset yritykset toimisivat samoilla säännöillä, mikä estäisi muun muassa lapsityövoiman käytön, ihmisoikeuksien polkemisen ja luonnon pilaamisen. Viime vaalikaudella aloitettiinkin Suomen myötävaikutuksella koko Eurooppaa koskevan yritysvastuudirektiivin valmistelu, ja tuo työ piti saada nyt vihdoinkin maaliin. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, miten on mahdollista, että huolimatta laajasta yritysmaailman tuesta — mukaan lukien Suomen suurimmat yritykset — laajasta kansalaisjärjestöjen tuesta ja laajasta oikeusoppineiden tuesta Suomen hallitus on viimeiset viikot ollut vastustamassa tämän tärkeän direktiiviesityksen läpimenoa? Suomen kanta on, pääministeri Orpo, teidän vahtivuorollanne tarkoittanut, että lapsityövoiman käyttö ja ympäristörikokset voivat jatkua [Oikealta: Ei!] ja muualla toimivat, piittaamattomat yritykset saavat kilpailuetua suomalaisiin, vastuullisiin yrityksiin nähden. Arvoisa pääministeri, oletteko te tiedostanut, että tässä direktiivissä, [Puhemies koputtaa] jota hallitus on vastustanut, kyse on paitsi ihmisoikeuksista [Puhemies koputtaa] myös suomalaisten yritysten kilpailukyvystä?

Arvoisa herra puhemies! SDP on loppukesästä lähtien vaatinut hallitukselta toimia rakennusalan kriisiin. Näitä tukitoimia on mahdollista tehdä ilman lisävelkaa, mutta valitettavasti budjettiriihen päätökset alalle olivat kyllä pettymys. Hallituksen asuntopolitiikka on kaupunkilaisten vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa asuvien tai ensiasunnosta haaveilevien kannalta aika kunnianhimotonta. Se ei myöskään vastaa segregaation ehkäisyyn, asunnottomuuden poistoon tai kaupunkiseutujen elinvoima- ja työvoimapulakysymyksiin. Tässä SDP:n vaihtoehdossa rakennusalalle ja laajemmin asuntopolitiikkaan luodaan näkymä yli vaikeiden aikojen, turvataan työpaikat ja peruskorjataan suomalaisten koteja energiatehokkaammiksi. Suomalaista rakennusalaa ei pidä päästää nyt vapaapudotukseen. Sen hinta yhteiskunnalle on aivan liian kova. Suomen talous on poikkeuksellisen riippuvainen rakennusalasta. SDP:n vaihtoehdossa kohdennetaan rakennusalalle määräaikaisia, harkittuja mutta tarpeellisia tukitoimia ja nämä rahoitettaisiin Valtion asuntorahaston kautta, jonka hallitus taasen haluaa romuttaa ja siirtää kehysten piiriin. SDP ei näin tekisi vaan pitäisi asuntorahaston jatkossakin siinä käytössä, mihin se on sääntöjen mukaan tarkoitettu. Rahaston varoista maksetaan ARAn eli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen myöntämät tuet ja avustukset, kuten muun muassa korkotukilainojen korkotuet, erityisryhmien investointiavustukset, korjausavustukset, energia-avustukset ja uustuotannon käynnistysavustukset.

Arvoisa puhemies! Oli aikoinaan erittäin hyvä uudistus, että eduskunnassa päätettiin oppositiopuolueiden voimalla, että me saamme esittää täällä aina vaihtoehtobudjetin, kuka kulloinkin on oppositiossa. Se, että vaihtoehtobudjetteja käsitellään tällä arvokkaalla areenalla, antaa myöskin kansalaisille mahdollisuuden vertailla puolueita ja sitä, millä tavalla budjetit on mahdollista rakentaa. Tämä SDP:n vaihtoehto on vastuullinen, se on rakentava, ja toivoisin kovasti, että myöskin hallituspuolueissa voitaisiin ottaa edes joitain elementtejä tästä meidän esityksestämme. Toki myös muilla oppositiopuolueilla on erittäin hyviä linjauksia näissä vaihtoehtobudjeteissa. Tämä SDP:n vaihtoehtobudjetti lähtee siitä, mitä pitkän linjan asiantuntijat ja taloustieteilijät, kuten esimerkiksi Sixten Korkman, suosittavat tehtäväksi tässä ajassa. Tässä SDP:n vaihtoehtobudjetissa korjataan valtiontaloutta tasapainoisemmin. Me ottaisimme vähemmän velkaa ja maksattaisimme vähemmän veroja pieni- ja keskituloisilla. Se on niin, että kansalaiset hyväksyvät vaikeatkin ratkaisut silloin, kun ne tehdään järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Veroaste laskee myös tässä SDP:n vaihtoehdossa, hieman hitaammin kuin hallituksella, koska osa veroista käytettäisiin valtiontalouden sopeuttamiseen — kaikki ymmärrämme, että se on tärkeää. Verotuksen taakkaa myös jaettaisiin paremmin maksukyvyn mukaan. Tuloveroja alennettaisiin kaikilta palkansaajilta ja eläkeläisiltä, paitsi noin 90 000 tai enemmän ansaitsevilta. Täällä hallituspuolueiden tahoilta on toistuvasti väitetty virheellisesti, että SDP tai oppositio haluaa korottaa veroja. Näin ei ole. SDP:n vaihtoehdossa lisätuloja kerätään poistamalla ympäristölle, kasvulle ja uudistumiselle haitallisia verotukia ja tukkimalla veropohjan porsaanreikiä. SDP ei hyväksy ilmastotavoitteista tinkimistä. Valitettavasti hallituksen politiikka on ajamassa Suomea tilanteeseen, jossa saatamme joutua ostamaan päästöyksiköitä kalliiseen hintaan. Sellaisessahan ei ole mitään järkeä. Se ei ole säästöä, se on kuluttavaa, valtiontaloutta kuluttavaa. SDP ei myöskään halua lisätä lapsiperheköyhyyttä tai rapauttaa palveluita, koska se on leikkaamista tulevaisuudesta, se on leikkaamista meidän heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä ja se on hyvinvointiyhteiskunnasta leikkaamista. Hallituksen omaan linjaan liittyy merkittävää epävarmuutta. Samaan aikaan taloustilanne synkistyy, ennusteet tulevasta kehityksestä heikkenevät ja esimerkiksi rakennusteollisuudelle ei hallituksen puolelta ole tarjota oikeastaan mitään muuta kuin lämmintä kättä. Se on todella valitettavaa, koska me tiedämme, miten riippuvainen Suomi on siitä, miten rakennusteollisuudessa voidaan, miten kasvua rakennetaan. Rakennusteollisuus työllistää, ja nyt on uhkana konkurssien aalto ja laajat työttömyydet sillä sektorilla. Tämä SDP:n linja on oikeudenmukainen, selkeä. Me haluamme pitää kiinni siitä, mitä vaaleissa olemme luvanneet — valitettavasti hallituspuolueiden takki on kääntynyt moneen kertaan. SDP kantaa huolta julkisen talouden tasapainosta, mutta on tärkeää, että tässäkin tilanteessa noudatamme johdonmukaisesti oikeudenmukaista vaihtoehtoa julkisen talouden tasapainottamiseen ja pidämme myös veropuolen mukana maksukyvyn mukaan. SDP:n vaihtoehto on myös hyvin linjassa asiantuntijoiden suositusten kanssa. Työllisyysvaikutukset tulevat meillä panostuksista koulutukseen, investointeihin, työssäjaksamiseen ja työmarkkinoiden sopimisen vahvistamiseen. Tuottavuuden vahvistaminen ja työvoiman saatavuus rakentavat tulevaa kasvua oikeudenmukaisesti. Samoin investoinnit ilmastotoimiin ja vihreään siirtymään luovat tulevaa kasvua ja vientituloja. SDP:n malli pohjaa talouden asiantuntijoiden suosituksiin ja tarjoaa rakentavan vaihtoehdon hallituksen aika lailla uusliberalistiselta haiskahtavalle politiikalle.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisesta lapsesta ja nuoresta pitäisi pitää huolta. Sen vuoksi tätä hallituksen päätöstä leikata lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa 23:een, kun se juuri on saatu viime hallituskaudella nostettua sinne 25:een, ei voi oikein perustella sillä, että nyt tarvitaan säästöjä, tai sillä, että tämä olisi lasten parhaaksi. Tämä on selkeä heikennys. Ja nyt kun vietetään tätä Lapsen oikeuksien viikkoa, — valitettavasti pääministeri Orpo nyt lähti pois täältä salista — valtiovarainministeri Purra, Lapsen oikeuksien viikon kunniaksi Osallisuuden ajasta lastensuojelun nuoret ovat tulossa huomenna vierailulle tänne eduskuntaan. He ovat 10:stä 12:een tuolla eduskunnan ravintolan takakabinetissa tavattavissa. Kun täällä joku perussuomalaisten edustaja sanoi, että mieluummin kuuntelee nuoria kuin opposition kritiikkiä, niin voisitteko te tässä luvata, että tulette tapaamaan näitä nuoria huomenna ja kuulemaan heidän näkemyksensä siitä, että tämä lastensuojelun jälkihuollon ikäraja nyt teidän toimestanne ollaan laskemassa?

Arvoisa rouva puhemies! Näyttää kyllä siltä, että hallituksen piirissä ei täysin ole ymmärretty, mitä nämä päätökset opiskelijoiden elämään merkitsevät. Kyllä tässä leikataan koulutuksesta ja leikataan opiskelijoilta, mutta leikataan myöskin kasvusta, ja täällä edustaja Kilpi piti mielestäni erittäin hyvän puheenvuoron luovien alojen tulevaisuudesta. Ihmettelen kovasti, ja vaikka tämä kuuluukin tuonne TEMin puolelle, kysyn nyt vastuuministeriltä, tällä puolella kulttuuriministeriltä: Mitä mieltä te olette siitä, että tämä audiovisuaalisen alan tuotantokannustin lopetetaan? Tämähän on siis työllistänyt aivan valtavasti — yhden euron panostuksella neljä euroa takaisin. Tämä nimenomaan työllistäisi esimerkiksi niitä opiskelijoita. Onko tämä nyt ihan hölmöläisten peiton tekemistä? Arvoisa ministeri, te katsotte sinne alaspäin, minä katson teitä. Minä toivon tähän vastausta, koska tämä on todella tärkeä asia. Tämä on iso ekosysteemi. [Puhemies koputtaa] Tämä ei liity ainoastaan elokuva-alaan, tämä liittyy siis niihin paikkakuntiin, majoitustoimintaan, [Puhemies koputtaa] cateringtoimintaan — niin laajalle tämä ulottuu — ja me puhumme miljardeista euroista.

Arvoisa puhemies! Kyllä se näin on, että tätä vammaispalvelulain uudistamista odotettiin aivan erityisesti vammaisten lasten perheissä. [Sanna Antikainen: Ja te toitte sen viime tingassa!] Mutta haluaisin osoittaa kysymykseni työministerille. Nimittäin työmarkkinoille osallistuvista ja niille pyrkivistä kehitysvammaisista henkilöistä moni on osatyökykyinen, ja heille palkkatuki on merkittävä keino, joka tukee työmarkkinoille pääsyä. No, tässä ensimmäiset palkkatyökokeilut ovat usein alle 12 kuukauden mittaisia, ja lisäksi pieni osa työskentelee osa-aikaisesti Kelan täyden työkyvyttömyyseläkkeen ohella. Nyt tämä työssäoloehdon pidentäminen asettaisi heidät muita heikompaan asemaan. Tämä palkkatukityö on lyhyt ja osa-aikaisen työn vastaanottamiseen kannustavaa. Kun nyt esimerkiksi Kehitysvammaliitto on ollut erittäin huolissaan näistä teidän kaavailuistanne, niin mitä vastaatte heille? Eikö ole tarkoitus, että meillä työllistettäisiin ihmisiä ja aivan erityisesti osatyökykyisiä?

Arvoisa puhemies! Vielä ihan tähän loppuun haluan sanoa kiitokseni siitä hyvästä työstä, mitä Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa on tehty näillä tarkastuskäynneillä niin vanhusten hoivayksiköihin kuin lastensuojelulaitoksiin. Uskon vakaasti, että niillä on ollut merkitystä. Nimittäin, kun niitä ruvettiin tekemään, oli huomattavasti enemmän esimerkiksi median kautta keskustelussa sitä, minkälaisia epäkohtia vanhusten hoivalaitoksissa ja lastensuojelulaitoksissa oli ollut. Mutta ne eivät olleet ikään kuin niiden tarkastusten... Tarkastukset eivät vielä olleet lähteneet käyntiin. Ja nyt, jos olen ymmärtänyt oikein, kun tarkastuksia on tehty säännönmukaisesti, niin myöskin näitä ongelmia on saatu sieltä kitkettyä. Ja sen takia, jotta lakia kunnioitettaisiin, laki tarvitsee aina sen valvojansa, ja Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa on tätä valvontatehtävää tehty kyllä aivan kiitettävästi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olen vuosien saatossa tottunut ajattelemaan tätä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta eräänlaisena tiekarttana. Vaikka siinä käsitellään aina sitä edellistä vuotta, niin se pitäisi lukea hyvin tarkkaan, koska siitä käy hyvin selkeästi ilmi, mitä kehitettävää meidän rakkaassa Suomenmaassamme on, mitä tulee näihin julkisiin palveluihin. Valitettavasti nyt se, mitä hallitus on hallitusohjelmassaan päättänyt, ei tue lainkaan tätä ajatusta, että tämä kertomus ikään kuin antaisi osviittaa siihen, mihin rahoja pitäisi resursoida. Esimerkiksi lastensuojelu, vammaisten palvelut, vanhusten palvelut, jotka ovat tässä kymmenen suurimman ongelman aivan siellä kärkipäässä — millä tavalla niiden rahoitus turvataan, kun hyvinvointialueilla ei rahoitus tule riittämään ja jos myös lainsäädännöllisillä uudistuksilla ollaan heikentämässä näillä sektoreilla ihmisten asemaa? Nyt täällä salissa ei enää ole kovin monta hallituksen edustajaa, ja se on tietenkin sääli, ja en tiedä, lukevatko esimerkiksi ministerit tätä kertomusta. Se tekisi heille hyvää. Esimerkiksi ministeri Purra, joka on todennut, että leikkauksia tullaan tarvitsemaan vieläkin enemmän — minkälaisella sydämellä tällaiset lausunnot annetaan, kun tiedetään, että meillä Suomessa on paljon sellaisia inhimillisiä tragedioita, joita pystyttäisiin julkisilla palveluilla lieventämään tai top tykkänään poistamaan? Pidän äärimmäisen arvokkaana tätä, että me vuosi vuoden jälkeen aina saamme tämän perusteellisen kattavan selvityksen siitä, missä tilassa tämä meidän Suomemme on.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia oikeusasiamiehelle ja koko kanslialle erittäin perusteellisesta työstä jälleen kerran. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä olen päässyt useaan otteeseen keskustelemaan oikeusasiamiehen ja muiden kanslian henkilöiden kanssa hyvinkin perusteellisesti... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu] Arvoisa puhemies, en huomannut, mistä kohtaa mikki meni pois päältä, mutta jatkan siitä, mihin ajatus jäi. — Eli hyvää työtä ovat tehneet Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, ja tämä suomalainen järjestelmä eräällä tavalla legitimoi myöskin tämän meidän oikeusvaltioajatuksen, eli jokaisella kansalaisella pitää olla mahdollisuus saattaa asiansa riippumattomaan käsittelyyn. Ja sehän on se, mitä Oikeusasiamiehen kanslia tekee. Erityisenä huolenaiheena täältä voi nostaa nämä kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, jotka valitettavasti ovat toistuneet vuodesta vuoteen. Jonkin verran parannuksiakin on aina paikoittain tullut, mutta nyt kun mietitään, että tässä puhutaan vuoden 22 kertomuksesta, niin millä tavalla ne vuoden 23 ja 24 kertomukset tulevat sitten heijastamaan sitä tilaa, johon nyt ollaan menossa? Siitä kannan aivan erityistä huolta. Tässä on jo useissa puheenvuoroissa puhuttu siitä, millä tavalla hyvinvointialueiden rahoitus on nyt erittäin tiukilla. Ja kun puhumme hyvinvointialuerahoituksesta, puhumme nimenomaan ihmisten palveluista. Kun täällä eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksessa on kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa, päällimmäisenä ovat puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. Ja kun me tiedämme, että esimerkiksi henkilöstömitoitus, huolimatta siitä, että laki on säädetty, ei vieläkään toteudu kaikkialla niin kuin sen pitäisi ja että henkilökunnasta on pulaa, niin millä tavalla tulevaisuudessa pystymme turvaamaan sen, että vanhusten perusoikeudet tulevat toteutumaan? Tämä on erittäin iso huoli, varsinkin kun hallitus on suunnitellut esimerkiksi henkilöstömitoitukseen heikennyksiä. Toinen iso huoli liittyy lastensuojelun toteutumiseen. Tästä on puhuttu täällä salissa nyt jo useaan otteeseen. Itse kannan huolta muun muassa siitä, että jälkihuollon ikärajaa ollaan hallituksen toimesta laskemassa. Eli kun se on nyt viime vaalikaudella saatu tuonne 25:een, nyt se uhkaa jälleen laskea, kun se on ollut pitkän taistelun tulos, että se saatiin nostettua sinne riittävälle tasolle. Kuka niitä nuoria, joilla ei ole niitä voimavaroja lähteä elämässään eteenpäin, auttaa siinä vaiheessa, kun elämänhallinta ei ole parhaalla mahdollisella tolalla silloin, kun ei ole saanut sitä perheen suomaa tukea vaan on joutunut kasvamaan laitoksissa? Ja kun puhumme lastensuojelusta, usein ajatellaan, että lapset ovat sinne joutuneet ikään kuin omasta syystään. Mutta todellisuushan on se, että valtaosa näistä lastensuojelun lapsista on huostaanotettu johtuen siitä, että heidän perheoloissaan on ollut sellaisia puutteita, että he eivät ole voineet saada turvallista kasvuympäristöä siellä.