Sebastian Tynkkynen

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun valtiopäivät keskeytyvät, niin samaan aikaan keskeytyy myöskin oma edustajantoimeni, kun siirryn Euroopan eduskuntaan töihin edustamaan suomalaisia. Lämpimästi haluan kiittää myöskin omasta puolestani hyvästä yhteistyöstä kaikkia kollegoita täällä, puhemiestä, virkamiehiä. Erityisesti haluan kiittää oman puolueeni puheenjohtajaa, Riikka Purraa. On ollut todella ilo työskennellä teidän hyvän johtajuutenne alla. Hyvää kesää kaikille, ja onneksi olkoon, Suomi: nyt saatiin rajalaki läpi.

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun valtiopäivät keskeytyvät, niin samaan aikaan keskeytyy myöskin oma edustajantoimeni, kun siirryn Euroopan eduskuntaan töihin edustamaan suomalaisia. Lämpimästi haluan kiittää myöskin omasta puolestani hyvästä yhteistyöstä kaikkia kollegoita täällä, puhemiestä, virkamiehiä. Erityisesti haluan kiittää oman puolueeni puheenjohtajaa, Riikka Purraa. On ollut todella ilo työskennellä teidän hyvän johtajuutenne alla. Hyvää kesää kaikille, ja onneksi olkoon, Suomi: nyt saatiin rajalaki läpi.

Arvoisa rouva puhemies! Seuraa reilu ehdotus: Hallitus on sopinut yhteensä yhdeksän miljardin välttämättömistä sopeutuksista. Mitä jos oppositiopuolueet esittäisivät omat listansa, joilla tuo yhdeksän miljardia saataisiin kasaan? Kansa voisi sitten vertailla, kenellä on parhaat keinot. Annamme jopa sen verran tasoitusta, että meidän toimillemme on löytynyt eduskunnan enemmistön tuki, mutta opposition osalta riittää, jos saatte edes oman puolueenne tukemaan sellaista listaa. Tiedämme jo, että keskusta vastustaa tunnin junaa ja demarit haluavat kiristää osinkoverotusta, mutta haluamme nähdä, mistä te sen lopun reilut kahdeksan miljardia otatte. Kyllä se kiinnostaisi kansaakin. Vai onko tämä liikaa vaadittu poliitikoilta, joiden työ on esittää ratkaisuja? Arvoisa puhemies! Syksyn mittaan keskusta puhui, kuinka verotusta pitää käyttää valtiontalouden tasapainottamiseen ja veroalet pitäisi perua. Nyt kun hallitus käyttääkin verotusta, keskustan puheenjohtaja syytti, että hallituksen verolinja veivaa ylös alas. Ettekö te juuri halunnut, että verotustakin käytetään? Helmikuussa keskustan puheenjohtaja linjasi, että keskusta nostaisi yleistä alvia ruuan alvin sijaan. No, hallitus toimii juuri näin. Tänä aamuna keskustan edustaja kritisoi televisiossa päätöstä, koska se meni puolella prosenttiyksiköllä Ruotsin ja Tanskan ohi. Puoli prosenttiyksikköä katkaisi kamelin selän. Nyt tiedän, miksi keskusta jätti keväällä tyhjän paperin hallitusneuvotteluihin. Se ei vielä tiennyt hallituksen linjaa, josta sen pitää erottua, omaa linjaa kun puolueella ei tunnu olevan. Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä antaa tunnustusta ay-liikkeen johdolle, kun sen paikka on. Me olemme koko hallituskauden pyytäneet oppositiolta, että esittäkää niitä vaihtoehtoisia ratkaisuja sopeutukseen, sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät koske yksittäistä toimea eikä yhtä vuotta, vaan koko kautta ja vaaditut miljardit pöytään. Mutta ei tule. Kun poliitikot eivät siihen pysty, ay-liike näytti mallia. STTK:n vasemmistotaustainen pääekonomisti esitteli 8,4 miljardin listan veronkiristyksiä. Nyt meillä on vihdoin edes joku vaihtoehto, josta keskustella. Itse en pidä sitä hyvänä vaihtoehtona, mutta vaihtoehto kumminkin. Suomessa ei ole ollut kasvua 16 vuoteen, eikä sitä tulla saamaan aikaan kahdeksan miljardin veropommilla. Se tukahduttaisi sen orastavankin kasvun. Työnteon ja yrittämisen pitää olla kannustavaa, mutta ennennäkemättömät veronkorotukset ajaisivat rahat ja työpaikat pois Suomesta. Se olisi hyvinvointiyhteiskunnan loppu. Mutta tämän vaihtoehdon esittäjällä ei ainakaan puntti tutise, toisin kuin oppositiolla, joka ei esitä riittäviä toimia ja vieläpä salaa omien [Puhemies koputtaa] toimiensa vaikutusarviot. Olen todennut tämän ennenkin, mutta totean taas: Suomi todellakin ansaitsee paremman opposition.

Arvoisa rouva puhemies! Seuraa reilu ehdotus: Hallitus on sopinut yhteensä yhdeksän miljardin välttämättömistä sopeutuksista. Mitä jos oppositiopuolueet esittäisivät omat listansa, joilla tuo yhdeksän miljardia saataisiin kasaan? Kansa voisi sitten vertailla, kenellä on parhaat keinot. Annamme jopa sen verran tasoitusta, että meidän toimillemme on löytynyt eduskunnan enemmistön tuki, mutta opposition osalta riittää, jos saatte edes oman puolueenne tukemaan sellaista listaa. Tiedämme jo, että keskusta vastustaa tunnin junaa ja demarit haluavat kiristää osinkoverotusta, mutta haluamme nähdä, mistä te sen lopun reilut kahdeksan miljardia otatte. Kyllä se kiinnostaisi kansaakin. Vai onko tämä liikaa vaadittu poliitikoilta, joiden työ on esittää ratkaisuja? Arvoisa puhemies! Syksyn mittaan keskusta puhui, kuinka verotusta pitää käyttää valtiontalouden tasapainottamiseen ja veroalet pitäisi perua. Nyt kun hallitus käyttääkin verotusta, keskustan puheenjohtaja syytti, että hallituksen verolinja veivaa ylös alas. Ettekö te juuri halunnut, että verotustakin käytetään? Helmikuussa keskustan puheenjohtaja linjasi, että keskusta nostaisi yleistä alvia ruuan alvin sijaan. No, hallitus toimii juuri näin. Tänä aamuna keskustan edustaja kritisoi televisiossa päätöstä, koska se meni puolella prosenttiyksiköllä Ruotsin ja Tanskan ohi. Puoli prosenttiyksikköä katkaisi kamelin selän. Nyt tiedän, miksi keskusta jätti keväällä tyhjän paperin hallitusneuvotteluihin. Se ei vielä tiennyt hallituksen linjaa, josta sen pitää erottua, omaa linjaa kun puolueella ei tunnu olevan. Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä antaa tunnustusta ay-liikkeen johdolle, kun sen paikka on. Me olemme koko hallituskauden pyytäneet oppositiolta, että esittäkää niitä vaihtoehtoisia ratkaisuja sopeutukseen, sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät koske yksittäistä toimea eikä yhtä vuotta, vaan koko kautta ja vaaditut miljardit pöytään. Mutta ei tule. Kun poliitikot eivät siihen pysty, ay-liike näytti mallia. STTK:n vasemmistotaustainen pääekonomisti esitteli 8,4 miljardin listan veronkiristyksiä. Nyt meillä on vihdoin edes joku vaihtoehto, josta keskustella. Itse en pidä sitä hyvänä vaihtoehtona, mutta vaihtoehto kumminkin. Suomessa ei ole ollut kasvua 16 vuoteen, eikä sitä tulla saamaan aikaan kahdeksan miljardin veropommilla. Se tukahduttaisi sen orastavankin kasvun. Työnteon ja yrittämisen pitää olla kannustavaa, mutta ennennäkemättömät veronkorotukset ajaisivat rahat ja työpaikat pois Suomesta. Se olisi hyvinvointiyhteiskunnan loppu. Mutta tämän vaihtoehdon esittäjällä ei ainakaan puntti tutise, toisin kuin oppositiolla, joka ei esitä riittäviä toimia ja vieläpä salaa omien [Puhemies koputtaa] toimiensa vaikutusarviot. Olen todennut tämän ennenkin, mutta totean taas: Suomi todellakin ansaitsee paremman opposition.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että meillä on edustaja Heinäluoman kanssa täysin eri käsitys tehokkaasta kotouttamisesta. Jos ihminen voi odottaa vuositolkulla kotouttamisputkessa, että valtio tulee hänet kotouttamaan, niin ei se ole hullu, joka pyytää. Hullu on se, joka maksaa, eli tässä tapauksessa valtio. Mikään määrä veronmaksajien rahaa tai mikään määrä kotouttamisvuosia ei tule auttamaan, jos henkilö itse ei halua kotoutua. Siitä meillä on jo aivan tarpeeksi näyttöä. Siksi ratkaisu ei voi olla lisää rahaa ja lisää valtion vastuuta. Päinvastoin valtiovetoisuutta pitää vähentää ja tulijoiden omaa vastuuta lisätä. Tällainen ajatus on demareille täysin vieras: oman vastuun lisääminen ja valtion menojen säästäminen torjutaan aivan jokaisella sektorilla, nyt myös maahanmuutossa. Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että mikä teitä, vihervasemmisto, oikeasti vaivaa. Nyt meillä on käsittelyssä asia, jonka mukaan tätä kotouttamiskorvausta laskettaisiin kolmesta vuodesta kahteen vuoteen, ja tämä on teille aivan mahdoton ajatus. Siis miten te suhtaudutte maahanmuuttajiin, minkälaisia ennakko-oletuksia teillä on heistä? Kun suomalaiset lähtevät ulkomaille, niin ei me sinne saavuta jonnekin kotouttamisputkeen, jossa me viivytään kolme vuotta ja sitten aletaan miettimään, että mitä tässä tehtäisiin: ”No, ei me vieläkään olla integroiduttu tähän yhteiskuntaan tai sopeuduttu tai kotouduttu, me tarvitaan vielä vuosi lisää tulkkauspalveluita ja niin edelleen.” Ei se tällä tavalla mene. Miten te voitte ajatella, että maahanmuuttajat olisivat tämmöisiä ihmisiä, jotka eivät kahden vuoden jälkeen olisi pystyneet kotoutumaan tähän yhteiskuntaan, että voisivat tehdä töitä tai olla opiskelemassa tai mitä ikinä tahansa? No, omasta kokemuksestani voin sanoa, että tunnen erään maahanmuuttajan ihan älyttömän hyvin, hän on minun kumppanini. Kun hän tuli Suomeen, niin hän ei ollut semmoinen lellikki, minkälaisena tahdotte maahanmuuttajat nähdä. Hän tuli Suomeen opiskelemaan, hän alkoi kieltä oppimaan, hän läpäisi kielitestit — muuten kertoi, että näillä kielikursseilla, mihin edustaja Hopsu viittaa, että niille ei pääse, on koko ajan kursseja vapaana ja ihmisiä peruuttaa tuloaan, haetaan lisää osallistujia. Hän on nyt laittanut kansalaisuushakemuksen sisään, on ollut töissä jo useamman vuoden kovassa firmassa. Kyllä nämä maahantulijat itse kotoutuvat, kun heille itse annetaan vastuuta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tuttu kaava toistuu: hallitus toi eduskuntaan valtiolle säästöä tuovan lain, ja vasemmisto vastustaa. Tästäkään ei saa säästää, ei missään nimessä. Tällä kertaa säästöjä ei saisi kohdistaa maahanmuuttajille tarjottaviin avokätisiin kotoutumispalveluihin. Tämä hallitus ajattelee toisin. Hallitusohjelma lähtee siitä, että kotoutumisessa aletaan painottamaan enemmän tulijan omaa vastuuta kotoutumisesta ja käytännön asioiden hoitamisesta. Nyt esitetään, että kunnille ja hyvinvointialueille maksettavan kotoutumiskorvauksen maksuaikaa lyhennetään vuodella. Vähemmän viranomaisvastuuta, enemmän tulijan omaa vastuuta. Tuloksena tehokkuutta ja säästöjä. Seuraavana säästökohteena on maahanmuuttajille tarjottava aikuistumisen tuki. Tällä hetkellä yksin tullut maahanmuuttaja voi saada tätä aikuistumisen tukea aina 25 ikävuoteen saakka. Jatkossa ikäraja olisi 23 vuotta, edelleen varsin kohtuullinen. Hallitusohjelman toinen periaate on, että kotoutumisjärjestelmää muokataan velvoittavaksi. Jos henkilö on sopinut tapaamisen, josta aiheutuu tulkkauskustannuksia, mutta henkilö ei koskaan saavukaan paikalle, jatkossa häneltä voidaan periä maksu. Tähän saakka lasku on lähtenyt veronmaksajille. Tällaisia muutoksia siis oppositio vastustaa. Sitä on vaikea ymmärtää. Kotouttaminen on hyvin kallista puuhaa. Jos katsotaan pelkkää työ- ja elinkeinoministeriön sektoria, kotoutumista rahoitettiin jo tältä osin noin 197 miljoonalla eurolla vuonna 2022 — melkein 200 miljoonaa vuodessa. Kokonaiskustannukset jakaantuvat kuitenkin paljon tätä laajemmalle. Kun maahanmuuttaja tulee Suomeen, valtio on velvoitettu maksamaan kunnille ja sote-alueille kotouttamiskorvausta 2 300 euroa vuodessa seitsemän vuotta täyttänyttä kohden ja 6 845 euroa vuodessa alle seitsemänvuotiasta henkilöä kohden. Tätä laskennallista korvausta maksetaan nykyisellään kolmen vuoden ajan ja kiintiöpakolaisen kohdalla neljän vuoden ajan. Lisäksi maksetaan korvauksia toteutuneiden kustannusten perusteella. Kunnat ovat kuitenkin jo pitkään todenneet, että eivät nämäkään rahat riitä. Eikä ihme, lista kustannuksia aiheuttavista palveluista on pitkä. Pelkässä kotouttamislaissa on pykäliä yli sata kappaletta. Marinin hallituksen toimesta homma vietiin niinkin pitkälle, [Puhuja naurahtaa] että jopa kaupassa käynnin avustaminen haluttiin kuntien työntekijöiden tehtäväksi. [Miko Bergbom: Ohhoh! — Joakim Vigelius: Ohhoh!] Lienee sanomattakin selvää, että tämä hallitus aikoo tällaisen järjettömyyden perua. Kotouttaminen on päästetty paisumaan varsinaiseksi kustannuspommiksi. Arvoisa puhemies! Pelkästään tulkkauksen tuntihinta voi olla jopa 80 euron luokkaa. Vertailun vuoksi selvitin, niin samalla tuntihinnalla saa kaivinkoneen kuljettajan kera omalle pihalleen tekemään töitä. [Mikko Polvinen: Hyvä vertaus!] No, kaivurifirman kanssa yleensä saa, mitä tilaa, mutta näissä tulkkaustilanteissa voi käydä niinkin, että ajan varannut maahanmuuttaja ei saavukaan paikalle. Näin käy arviolta 5—10 prosentissa kaikista varauksista. Tulkin kulut juoksevat, ja veronmaksajien rahaa palaa taivaan tuuliin. Entä sitten aikuistumisen tuki, jota yksin tulleille maahanmuuttajille tarjotaan aina 25 ikävuoteen saakka? Esimerkiksi Helsingin kaupunki kertoo, että aikuistumisen tukeen oikeutetulla henkilöllä on tukenaan vastuusosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja psykologi. Palveluita voi saada myös sähköisesti sekä ryhmätoiminnassa, ja palveluun on varattu toimipiste ja puhelinpalvelu. Kyllä moni miettii, onko tämä oikeudenmukaista. Onko meillä tällaisiin maahanmuuton all inclusive ‑palveluihin todella varaa? No, ei meillä ole. Siksi hallitus säästää myös näistä maahanmuuton kuluista. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kuluva kevät on avannut monen silmiä. Ay-liike oli pitkään näyttäytynyt työntekijöiden puolustajana. Nyt siitä onkin tullut vihervasemmistolaisen politiikan ajuri. Monelle jäsenelle tämä oli viimeinen pisara. Nimittäin ay-liike ei vastusta pelkästään hallituksen työmarkkinatoimia. Nyt meillä on eduskunnassa käsittelyssä maahanmuuttajien kotouttamista koskeva uudistuslaki, ja arvatkaapa mitä? SAK on omassa lausunnossaan asettunut näitäkin säästöjä vastaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] Kotoutumiskorvauksen maksuaikaa ei saisi lyhentää eikä maahanmuuttajien aikuistumisen tuen yläikärajaa saisi laskea 23 vuoteen. Edes tulkkauskustannusten periminen ei saanut SAK:n tukea tapauksissa, joissa henkilö ei saavukaan sovittuun tapaamiseen. Tätäkö on työntekijöiden puolustaminen? En ylläty, jos SAK pian päivittää logonsa punavihreäksi.

Arvoisa puhemies! Kuluva kevät on avannut monen silmiä. Ay-liike oli pitkään näyttäytynyt työntekijöiden puolustajana. Nyt siitä onkin tullut vihervasemmistolaisen politiikan ajuri. Monelle jäsenelle tämä oli viimeinen pisara. Nimittäin ay-liike ei vastusta pelkästään hallituksen työmarkkinatoimia. Nyt meillä on eduskunnassa käsittelyssä maahanmuuttajien kotouttamista koskeva uudistuslaki, ja arvatkaapa mitä? SAK on omassa lausunnossaan asettunut näitäkin säästöjä vastaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] Kotoutumiskorvauksen maksuaikaa ei saisi lyhentää eikä maahanmuuttajien aikuistumisen tuen yläikärajaa saisi laskea 23 vuoteen. Edes tulkkauskustannusten periminen ei saanut SAK:n tukea tapauksissa, joissa henkilö ei saavukaan sovittuun tapaamiseen. Tätäkö on työntekijöiden puolustaminen? En ylläty, jos SAK pian päivittää logonsa punavihreäksi.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että meillä on edustaja Heinäluoman kanssa täysin eri käsitys tehokkaasta kotouttamisesta. Jos ihminen voi odottaa vuositolkulla kotouttamisputkessa, että valtio tulee hänet kotouttamaan, niin ei se ole hullu, joka pyytää. Hullu on se, joka maksaa, eli tässä tapauksessa valtio. Mikään määrä veronmaksajien rahaa tai mikään määrä kotouttamisvuosia ei tule auttamaan, jos henkilö itse ei halua kotoutua. Siitä meillä on jo aivan tarpeeksi näyttöä. Siksi ratkaisu ei voi olla lisää rahaa ja lisää valtion vastuuta. Päinvastoin valtiovetoisuutta pitää vähentää ja tulijoiden omaa vastuuta lisätä. Tällainen ajatus on demareille täysin vieras: oman vastuun lisääminen ja valtion menojen säästäminen torjutaan aivan jokaisella sektorilla, nyt myös maahanmuutossa. Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että mikä teitä, vihervasemmisto, oikeasti vaivaa. Nyt meillä on käsittelyssä asia, jonka mukaan tätä kotouttamiskorvausta laskettaisiin kolmesta vuodesta kahteen vuoteen, ja tämä on teille aivan mahdoton ajatus. Siis miten te suhtaudutte maahanmuuttajiin, minkälaisia ennakko-oletuksia teillä on heistä? Kun suomalaiset lähtevät ulkomaille, niin ei me sinne saavuta jonnekin kotouttamisputkeen, jossa me viivytään kolme vuotta ja sitten aletaan miettimään, että mitä tässä tehtäisiin: ”No, ei me vieläkään olla integroiduttu tähän yhteiskuntaan tai sopeuduttu tai kotouduttu, me tarvitaan vielä vuosi lisää tulkkauspalveluita ja niin edelleen.” Ei se tällä tavalla mene. Miten te voitte ajatella, että maahanmuuttajat olisivat tämmöisiä ihmisiä, jotka eivät kahden vuoden jälkeen olisi pystyneet kotoutumaan tähän yhteiskuntaan, että voisivat tehdä töitä tai olla opiskelemassa tai mitä ikinä tahansa? No, omasta kokemuksestani voin sanoa, että tunnen erään maahanmuuttajan ihan älyttömän hyvin, hän on minun kumppanini. Kun hän tuli Suomeen, niin hän ei ollut semmoinen lellikki, minkälaisena tahdotte maahanmuuttajat nähdä. Hän tuli Suomeen opiskelemaan, hän alkoi kieltä oppimaan, hän läpäisi kielitestit — muuten kertoi, että näillä kielikursseilla, mihin edustaja Hopsu viittaa, että niille ei pääse, on koko ajan kursseja vapaana ja ihmisiä peruuttaa tuloaan, haetaan lisää osallistujia. Hän on nyt laittanut kansalaisuushakemuksen sisään, on ollut töissä jo useamman vuoden kovassa firmassa. Kyllä nämä maahantulijat itse kotoutuvat, kun heille itse annetaan vastuuta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tuttu kaava toistuu: hallitus toi eduskuntaan valtiolle säästöä tuovan lain, ja vasemmisto vastustaa. Tästäkään ei saa säästää, ei missään nimessä. Tällä kertaa säästöjä ei saisi kohdistaa maahanmuuttajille tarjottaviin avokätisiin kotoutumispalveluihin. Tämä hallitus ajattelee toisin. Hallitusohjelma lähtee siitä, että kotoutumisessa aletaan painottamaan enemmän tulijan omaa vastuuta kotoutumisesta ja käytännön asioiden hoitamisesta. Nyt esitetään, että kunnille ja hyvinvointialueille maksettavan kotoutumiskorvauksen maksuaikaa lyhennetään vuodella. Vähemmän viranomaisvastuuta, enemmän tulijan omaa vastuuta. Tuloksena tehokkuutta ja säästöjä. Seuraavana säästökohteena on maahanmuuttajille tarjottava aikuistumisen tuki. Tällä hetkellä yksin tullut maahanmuuttaja voi saada tätä aikuistumisen tukea aina 25 ikävuoteen saakka. Jatkossa ikäraja olisi 23 vuotta, edelleen varsin kohtuullinen. Hallitusohjelman toinen periaate on, että kotoutumisjärjestelmää muokataan velvoittavaksi. Jos henkilö on sopinut tapaamisen, josta aiheutuu tulkkauskustannuksia, mutta henkilö ei koskaan saavukaan paikalle, jatkossa häneltä voidaan periä maksu. Tähän saakka lasku on lähtenyt veronmaksajille. Tällaisia muutoksia siis oppositio vastustaa. Sitä on vaikea ymmärtää. Kotouttaminen on hyvin kallista puuhaa. Jos katsotaan pelkkää työ- ja elinkeinoministeriön sektoria, kotoutumista rahoitettiin jo tältä osin noin 197 miljoonalla eurolla vuonna 2022 — melkein 200 miljoonaa vuodessa. Kokonaiskustannukset jakaantuvat kuitenkin paljon tätä laajemmalle. Kun maahanmuuttaja tulee Suomeen, valtio on velvoitettu maksamaan kunnille ja sote-alueille kotouttamiskorvausta 2 300 euroa vuodessa seitsemän vuotta täyttänyttä kohden ja 6 845 euroa vuodessa alle seitsemänvuotiasta henkilöä kohden. Tätä laskennallista korvausta maksetaan nykyisellään kolmen vuoden ajan ja kiintiöpakolaisen kohdalla neljän vuoden ajan. Lisäksi maksetaan korvauksia toteutuneiden kustannusten perusteella. Kunnat ovat kuitenkin jo pitkään todenneet, että eivät nämäkään rahat riitä. Eikä ihme, lista kustannuksia aiheuttavista palveluista on pitkä. Pelkässä kotouttamislaissa on pykäliä yli sata kappaletta. Marinin hallituksen toimesta homma vietiin niinkin pitkälle, [Puhuja naurahtaa] että jopa kaupassa käynnin avustaminen haluttiin kuntien työntekijöiden tehtäväksi. [Miko Bergbom: Ohhoh! — Joakim Vigelius: Ohhoh!] Lienee sanomattakin selvää, että tämä hallitus aikoo tällaisen järjettömyyden perua. Kotouttaminen on päästetty paisumaan varsinaiseksi kustannuspommiksi. Arvoisa puhemies! Pelkästään tulkkauksen tuntihinta voi olla jopa 80 euron luokkaa. Vertailun vuoksi selvitin, niin samalla tuntihinnalla saa kaivinkoneen kuljettajan kera omalle pihalleen tekemään töitä. [Mikko Polvinen: Hyvä vertaus!] No, kaivurifirman kanssa yleensä saa, mitä tilaa, mutta näissä tulkkaustilanteissa voi käydä niinkin, että ajan varannut maahanmuuttaja ei saavukaan paikalle. Näin käy arviolta 5—10 prosentissa kaikista varauksista. Tulkin kulut juoksevat, ja veronmaksajien rahaa palaa taivaan tuuliin. Entä sitten aikuistumisen tuki, jota yksin tulleille maahanmuuttajille tarjotaan aina 25 ikävuoteen saakka? Esimerkiksi Helsingin kaupunki kertoo, että aikuistumisen tukeen oikeutetulla henkilöllä on tukenaan vastuusosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja psykologi. Palveluita voi saada myös sähköisesti sekä ryhmätoiminnassa, ja palveluun on varattu toimipiste ja puhelinpalvelu. Kyllä moni miettii, onko tämä oikeudenmukaista. Onko meillä tällaisiin maahanmuuton all inclusive ‑palveluihin todella varaa? No, ei meillä ole. Siksi hallitus säästää myös näistä maahanmuuton kuluista. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on silmässä uusi vaihde EU-vaikuttamisessa. [Eduskunnasta: Peruuttaminen!] Jos näin olisi sanottu jonkun toisen hallituksen aikana, niin olisi hirvittänyt, mutta tällä porukalla se tarkoittaa sitä, että alistumisen aika on ohi. Se näkyy ja tuntuu. Kun EU yritti ajaa läpi järisyttävän kallista ennallistamisasetusta, Suomi veti tukensa pois. [Juho Eerola: Jos on menty liian pitkälle, niin peruuttaminen on hyvä vaihtoehto!] 700 miljoonan vuosittainen hintalappu oli meille liian iso, toisin kuin vihreille, vasemmistolle ja ilmeisesti myös demareille. Viime kuussa Suomi esitti ensimmäistä kertaa epäluottamusta Euroopan komissiolle sen tilinpidosta. Budjetin käytössä oli liikaa virheitä: tukikelvottomia kustannuksia, väärin laskettuja henkilöstökuluja ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä. Jos tällaisia alkaa kerääntymään ruuhkaksi asti, ei meidän tule vain nyökytellä Brysselissä — sen aika on nyt ohi.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on silmässä uusi vaihde EU-vaikuttamisessa. [Eduskunnasta: Peruuttaminen!] Jos näin olisi sanottu jonkun toisen hallituksen aikana, niin olisi hirvittänyt, mutta tällä porukalla se tarkoittaa sitä, että alistumisen aika on ohi. Se näkyy ja tuntuu. Kun EU yritti ajaa läpi järisyttävän kallista ennallistamisasetusta, Suomi veti tukensa pois. [Juho Eerola: Jos on menty liian pitkälle, niin peruuttaminen on hyvä vaihtoehto!] 700 miljoonan vuosittainen hintalappu oli meille liian iso, toisin kuin vihreille, vasemmistolle ja ilmeisesti myös demareille. Viime kuussa Suomi esitti ensimmäistä kertaa epäluottamusta Euroopan komissiolle sen tilinpidosta. Budjetin käytössä oli liikaa virheitä: tukikelvottomia kustannuksia, väärin laskettuja henkilöstökuluja ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä. Jos tällaisia alkaa kerääntymään ruuhkaksi asti, ei meidän tule vain nyökytellä Brysselissä — sen aika on nyt ohi.

Kunnioitettu rouva puhemies! Kreikka, Italia, Espanja — näiden maiden joukkoon Suomi nyt luokiteltiin, kun mitattiin velkakestävyyttä. Riskitaso nousi korkeaan luokkaan. Joko alkavat vasemmistossa hälytyskellot soida? Joko löytyy halua kääntää suunta? No, ei toki. Ne, jotka ovat romauttamassa lapsilta ja nuorilta hyvinvointivaltion säilymisen, moraaliposeeraavat täällä sankareina. Ei mitään häpyä. [Suna Kymäläinen: Siinä sitä on taas asiallista keskustelua!] Jokaista säästötoimea on vastustettu. Jopa työllisyyttä lisäävät uudistuksetkin halutaan estää. Ja mitä vielä? Vasemmistolainen ay-liike on lakoillaan lamauttanut Suomen viennin — tuloksena lomautuksia ja investointien perumisia. Kuvitteletteko tosiaan, että näillä keinoilla Suomi nousee Etelä-Euroopan luokasta takaisin Pohjoismaiden luokkaan? No, ei nouse. Ainut tie sinne kulkee säästöjen ja uudistusten kautta. Niitä on nyt pakko etsiä lisää. Odotan, että vippivasemmisto vastustaa niitäkin, mutta todellista vaihtoehtoa te ette edelleenkään tarjoa.

Kunnioitettu rouva puhemies! Kreikka, Italia, Espanja — näiden maiden joukkoon Suomi nyt luokiteltiin, kun mitattiin velkakestävyyttä. Riskitaso nousi korkeaan luokkaan. Joko alkavat vasemmistossa hälytyskellot soida? Joko löytyy halua kääntää suunta? No, ei toki. Ne, jotka ovat romauttamassa lapsilta ja nuorilta hyvinvointivaltion säilymisen, moraaliposeeraavat täällä sankareina. Ei mitään häpyä. [Suna Kymäläinen: Siinä sitä on taas asiallista keskustelua!] Jokaista säästötoimea on vastustettu. Jopa työllisyyttä lisäävät uudistuksetkin halutaan estää. Ja mitä vielä? Vasemmistolainen ay-liike on lakoillaan lamauttanut Suomen viennin — tuloksena lomautuksia ja investointien perumisia. Kuvitteletteko tosiaan, että näillä keinoilla Suomi nousee Etelä-Euroopan luokasta takaisin Pohjoismaiden luokkaan? No, ei nouse. Ainut tie sinne kulkee säästöjen ja uudistusten kautta. Niitä on nyt pakko etsiä lisää. Odotan, että vippivasemmisto vastustaa niitäkin, mutta todellista vaihtoehtoa te ette edelleenkään tarjoa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Peltosen puheenvuoro kirvoitti antamaan kannatuspuheenvuoron tälle ajatukselle. Käytitte sanoja ulkomaalainen raha, ja tämä kuulosti siltä, että ehkä myöskin perussuomalaiset voisivat olla yhdessä demareiden kanssa tekemässä toimenpiteitä, että laitetaan rajat kiinni myös ulkomaalaiselle rahalle, mitä vaaleihin tulee. Lämmin kannatus tälle. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi tätä ajatusta, joka on noussut useamman kerran esiin ja minkä edustaja Räsänen tässä toi myöskin omassa puheessaan esille, eli että meillä säädettäisiin pakolliseksi se, että pitää ilmoittaa, kuinka paljon arviolta tulee käyttämään rahaa vaaleissa, ja toisin sanoen myöskin samalla se, ketkä ovat sen kampanjarahoituksen takana. On hyvä, että näitä keskusteluja käydään, ja vaikka valitettavasti nämä kyseiset asiat eivät tällä hetkellä ole etenemässä nyt neljän vuoden aikana, niin toivottavasti seuraavaan hallitusohjelmaan vuonna 27 saadaan myöskin näitä uudistuksia, mitkä koskevat sitten rahoitusta vaaleissa ja itse koko suomalaista demokratiaa. Tuolla äsken pöntössä käytin puheenvuoron, jossa muistuttelin suomalaista demokratiaa parantavasta lakialoitteesta liittyen presidentinvaaleihin, ja haluan joka paikassa käyttää mahdollisuuden nostaa esille myöskin sen toisen kipukohdan, mikä meillä tällä hetkellä vaaleihin liittyen on: Puoluerahoituksen osalta ei ole mitään pelkoa siitä, että puolue joitain yksittäisiä ehdokkaita puoluerahoituksensa kautta rahoittaisi niin sanotusti liian paljon. Näin sen vuoksi, että näitä ehdokkaita vaaleissa on ihan valtava määrä, ja puoluerahoitus, paljonko puolueella on käytettävissä rahaa vaaleissa kampanjointiin, on tietenkin hyvin rajattua. Mutta nyt tullaan jälleen kerran näihin yksittäisiin rahoittajiin tai erilaisiin rahoitustahoihin. Itse asiassa ensimmäinen lakialoitteeni, jonka tällä kaudella tein, liittyi kampanjakattoihin, ja itse näen, että tämä on itse asiassa se kaikista suurin kipukohta suomalaisessa demokratiassa: meillä ei ole tällä hetkellä olemassa kampanjakattoja. Joku voi ajatella, että Suomen tärkeimmät vaalit olisivat presidentinvaalit. No, näin voidaan ajatella, mutta itse ehkä ajattelen, että kunta-, alue- ja eurovaalit ja erityisesti eduskuntavaalit ovat kaikki erittäin tärkeitä vaaleja, ja näihin liittyen olen tehnyt aloitteen, jossa esitän, että ensinnäkin näihin matalimman tason vaaleihin, kunta- ja aluevaaleihin, säädettäisiin 10 000 euron kampanjakatto, eli kuinka paljon ehdokas voi käyttää rahoitusta niissä vaaleissa. Eduskuntavaaleissa puolestaan tämä raja olisi 30 000 euroa, ja sitten eurovaaleissa se raja olisi korkeintaan 50 000 euroa. Näin ollen me rajoitettaisiin semmoista ilmiötä, johon tarkastusvaliokunta aikaisemmissa lausunnoissaan on kiinnittänyt huomiota, eli nämä kasvavat kampanjabudjetit, niin että me saataisiin ne kuriin, koska suomalaiselle demokratialle ei ole kunniaksi, että ihmiset pääsevät ostamaan itseään isommilla summilla sisään demokraattisiin päätöksentekoelimiin. Nimenomaan tämän kuvion pitäisi mennä niin päin, että ehdokkaat itse viestivät erilaisissa kanavissa, oli kyse sitten somesta, [Puhemies koputtaa] oli kyse sanomalehdistä, mielipidekirjoituksista tai oli kyse kampanjoinnista, mitä tehdään kaduilla ihmisiä kohdatessa, ja omilla mielipiteillä vakuutetaan äänestäjät. [Puhemies koputtaa] — Oho, sepä meni nopsaan. — Eli muistutan myöskin tästä asiasta. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Kun en tiedä, saanko puheenvuoroani mahtumaan kolmeen minuuttiin, niin tulin tänne eteen. Ensinnäkin haluan kiittää edustaja Räsästä rakentavasta puheenvuorosta. On harmillista, että nyt kun me käsitellään itse asiassa suomalaista demokratiaa, niin meillä ei nyt tänään ole enemmän keskustelijoita tässä salissa. Nämä ovat semmoisia paikkoja, missä pystytään nostamaan tärkeitä huomioita suomalaisen demokratian kehittämiseksi. Tälle keskustelulle yleensä meidän työskentelyssä ei hirveän montaa paikkaa ole. Haluan kiittää myöskin edustaja Juvosta hyvästä esittelypuheenvuorosta. On tärkeää, että meillä Suomessa on puoluerahoitusta, sen takia, että jos meillä ei olisi, niin käytännössä se avaisi mahdollisuuksia sille, että esimerkiksi EK:n pamput tai sitten ay-pamput pystyisivät olemaan rahoittamassa omia taustayhteisöjään, heidän niin sanottuja poliitikkojaan, edistämään omaa asiaansa. Silloin parlamentin ulkopuolisilla voimilla olisi liian paljon valtaa suomalaiseen demokratiaan. Sinänsä on hyvä, että tämä on olemassa, mutta kun elämme tiukkoja aikoja, niin kuin nyt elämme, niin aivan kuten edustaja Juvonen sanoo, on esimerkillistä, että myös puoluerahoituksesta leikataan. No, puolueethan rahoittavat tämän puoluerahoituksen kautta myöskin erilaisia vaaleja. Hyvä niin, tällöin se rahoitus tapahtuu ikään kuin parlamentaarisissa voimasuhteissa, eli sen verran kuin ollaan vaaleissa saatu ääniä, sen verran on demokraattisesti mahdollista myöskin sitten jakaa sitä rahaa tuleviin vaaleihin. Mutta tämän lisäksi totta kai on tämä ihan selkeä kuvio, että yksittäiset kansalaiset, järjestöt ja yritykset voivat myöskin käyttää rahaa yksittäisiin ehdokkaisiin vaaleissa. Haluaisin käyttää tämän arvokkaan tilaisuuden muistuttaakseni siitä lakialoitteesta, jonka ihan hetken aikaa sitten tein. Olen tehnyt useampia lakialoitteita vaalirahoitukseen liittyen, koska tässä meillä on osa-alue, jossa pystyttäisiin kehittämään suomalaista demokratiaa vielä entisestään. Tämä uusi lakialoitteeni koskee presidentinvaaleja. Viime vaaleissa me nähtiin tällainen ilmiö, että yksittäiset ihmiset lahjoittivat presidentinvaalikampanjaan jopa yli satatuhatta euroa yksittäiselle ehdokkaalle. Itse näkisin niin, että tämä ei demokratian näkökulmasta ole aivan terve tilanne. Miksi näin? Sen vuoksi, että tässä on kyse vaalista, jossa valitaan vain yksi ihminen, joka omalla tontillaan käyttää absoluuttisesti yksin, itse, sitä omaa valtaa, ja nyt puhutaan nimenomaan vielä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Näin ollen, jos meillä on joku ihminen, joka antaa yli omakotitalon verran rahaa presidentinvaaliehdokkaalle, joka tulee valituksi, niin on aivan selvää, että totta kai tällä lahjoittajalla on jonkunnäköistä karmaa suhteessa siihen valittuun presidenttiin. Näin ollen tämmöinen kytkös pitäisi pystyä purkamaan. Omassa lakialoitteessani esitin, että laskettaisiin tätä maksimisummaa, kuinka paljon yksittäinen ihminen tai taho pystyisi lahjoittamaan presidentinvaalikampanjaan. Tämä lakialoite on tälläkin hetkellä jokaisen kansanedustajan allekirjoitettavissa, ja pyydän sille kannatusta, jotta tätäkin kautta suomalaista demokratiaa voitaisiin kehittää eteenpäin. On todella hyvä asia, että Suomessa puoluerahoitusta valvotaan tiukasti. Se on terveen demokratian merkki. Kiitokset tarkastusvaliokunnalle hyvästä työstä. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi tätä ajatusta, joka on noussut useamman kerran esiin ja minkä edustaja Räsänen tässä toi myöskin omassa puheessaan esille, eli että meillä säädettäisiin pakolliseksi se, että pitää ilmoittaa, kuinka paljon arviolta tulee käyttämään rahaa vaaleissa, ja toisin sanoen myöskin samalla se, ketkä ovat sen kampanjarahoituksen takana. On hyvä, että näitä keskusteluja käydään, ja vaikka valitettavasti nämä kyseiset asiat eivät tällä hetkellä ole etenemässä nyt neljän vuoden aikana, niin toivottavasti seuraavaan hallitusohjelmaan vuonna 27 saadaan myöskin näitä uudistuksia, mitkä koskevat sitten rahoitusta vaaleissa ja itse koko suomalaista demokratiaa. Tuolla äsken pöntössä käytin puheenvuoron, jossa muistuttelin suomalaista demokratiaa parantavasta lakialoitteesta liittyen presidentinvaaleihin, ja haluan joka paikassa käyttää mahdollisuuden nostaa esille myöskin sen toisen kipukohdan, mikä meillä tällä hetkellä vaaleihin liittyen on: Puoluerahoituksen osalta ei ole mitään pelkoa siitä, että puolue joitain yksittäisiä ehdokkaita puoluerahoituksensa kautta rahoittaisi niin sanotusti liian paljon. Näin sen vuoksi, että näitä ehdokkaita vaaleissa on ihan valtava määrä, ja puoluerahoitus, paljonko puolueella on käytettävissä rahaa vaaleissa kampanjointiin, on tietenkin hyvin rajattua. Mutta nyt tullaan jälleen kerran näihin yksittäisiin rahoittajiin tai erilaisiin rahoitustahoihin. Itse asiassa ensimmäinen lakialoitteeni, jonka tällä kaudella tein, liittyi kampanjakattoihin, ja itse näen, että tämä on itse asiassa se kaikista suurin kipukohta suomalaisessa demokratiassa: meillä ei ole tällä hetkellä olemassa kampanjakattoja. Joku voi ajatella, että Suomen tärkeimmät vaalit olisivat presidentinvaalit. No, näin voidaan ajatella, mutta itse ehkä ajattelen, että kunta-, alue- ja eurovaalit ja erityisesti eduskuntavaalit ovat kaikki erittäin tärkeitä vaaleja, ja näihin liittyen olen tehnyt aloitteen, jossa esitän, että ensinnäkin näihin matalimman tason vaaleihin, kunta- ja aluevaaleihin, säädettäisiin 10 000 euron kampanjakatto, eli kuinka paljon ehdokas voi käyttää rahoitusta niissä vaaleissa. Eduskuntavaaleissa puolestaan tämä raja olisi 30 000 euroa, ja sitten eurovaaleissa se raja olisi korkeintaan 50 000 euroa. Näin ollen me rajoitettaisiin semmoista ilmiötä, johon tarkastusvaliokunta aikaisemmissa lausunnoissaan on kiinnittänyt huomiota, eli nämä kasvavat kampanjabudjetit, niin että me saataisiin ne kuriin, koska suomalaiselle demokratialle ei ole kunniaksi, että ihmiset pääsevät ostamaan itseään isommilla summilla sisään demokraattisiin päätöksentekoelimiin. Nimenomaan tämän kuvion pitäisi mennä niin päin, että ehdokkaat itse viestivät erilaisissa kanavissa, oli kyse sitten somesta, [Puhemies koputtaa] oli kyse sanomalehdistä, mielipidekirjoituksista tai oli kyse kampanjoinnista, mitä tehdään kaduilla ihmisiä kohdatessa, ja omilla mielipiteillä vakuutetaan äänestäjät. [Puhemies koputtaa] — Oho, sepä meni nopsaan. — Eli muistutan myöskin tästä asiasta. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Edustaja Peltosen puheenvuoro kirvoitti antamaan kannatuspuheenvuoron tälle ajatukselle. Käytitte sanoja ulkomaalainen raha, ja tämä kuulosti siltä, että ehkä myöskin perussuomalaiset voisivat olla yhdessä demareiden kanssa tekemässä toimenpiteitä, että laitetaan rajat kiinni myös ulkomaalaiselle rahalle, mitä vaaleihin tulee. Lämmin kannatus tälle. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Kun en tiedä, saanko puheenvuoroani mahtumaan kolmeen minuuttiin, niin tulin tänne eteen. Ensinnäkin haluan kiittää edustaja Räsästä rakentavasta puheenvuorosta. On harmillista, että nyt kun me käsitellään itse asiassa suomalaista demokratiaa, niin meillä ei nyt tänään ole enemmän keskustelijoita tässä salissa. Nämä ovat semmoisia paikkoja, missä pystytään nostamaan tärkeitä huomioita suomalaisen demokratian kehittämiseksi. Tälle keskustelulle yleensä meidän työskentelyssä ei hirveän montaa paikkaa ole. Haluan kiittää myöskin edustaja Juvosta hyvästä esittelypuheenvuorosta. On tärkeää, että meillä Suomessa on puoluerahoitusta, sen takia, että jos meillä ei olisi, niin käytännössä se avaisi mahdollisuuksia sille, että esimerkiksi EK:n pamput tai sitten ay-pamput pystyisivät olemaan rahoittamassa omia taustayhteisöjään, heidän niin sanottuja poliitikkojaan, edistämään omaa asiaansa. Silloin parlamentin ulkopuolisilla voimilla olisi liian paljon valtaa suomalaiseen demokratiaan. Sinänsä on hyvä, että tämä on olemassa, mutta kun elämme tiukkoja aikoja, niin kuin nyt elämme, niin aivan kuten edustaja Juvonen sanoo, on esimerkillistä, että myös puoluerahoituksesta leikataan. No, puolueethan rahoittavat tämän puoluerahoituksen kautta myöskin erilaisia vaaleja. Hyvä niin, tällöin se rahoitus tapahtuu ikään kuin parlamentaarisissa voimasuhteissa, eli sen verran kuin ollaan vaaleissa saatu ääniä, sen verran on demokraattisesti mahdollista myöskin sitten jakaa sitä rahaa tuleviin vaaleihin. Mutta tämän lisäksi totta kai on tämä ihan selkeä kuvio, että yksittäiset kansalaiset, järjestöt ja yritykset voivat myöskin käyttää rahaa yksittäisiin ehdokkaisiin vaaleissa. Haluaisin käyttää tämän arvokkaan tilaisuuden muistuttaakseni siitä lakialoitteesta, jonka ihan hetken aikaa sitten tein. Olen tehnyt useampia lakialoitteita vaalirahoitukseen liittyen, koska tässä meillä on osa-alue, jossa pystyttäisiin kehittämään suomalaista demokratiaa vielä entisestään. Tämä uusi lakialoitteeni koskee presidentinvaaleja. Viime vaaleissa me nähtiin tällainen ilmiö, että yksittäiset ihmiset lahjoittivat presidentinvaalikampanjaan jopa yli satatuhatta euroa yksittäiselle ehdokkaalle. Itse näkisin niin, että tämä ei demokratian näkökulmasta ole aivan terve tilanne. Miksi näin? Sen vuoksi, että tässä on kyse vaalista, jossa valitaan vain yksi ihminen, joka omalla tontillaan käyttää absoluuttisesti yksin, itse, sitä omaa valtaa, ja nyt puhutaan nimenomaan vielä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Näin ollen, jos meillä on joku ihminen, joka antaa yli omakotitalon verran rahaa presidentinvaaliehdokkaalle, joka tulee valituksi, niin on aivan selvää, että totta kai tällä lahjoittajalla on jonkunnäköistä karmaa suhteessa siihen valittuun presidenttiin. Näin ollen tämmöinen kytkös pitäisi pystyä purkamaan. Omassa lakialoitteessani esitin, että laskettaisiin tätä maksimisummaa, kuinka paljon yksittäinen ihminen tai taho pystyisi lahjoittamaan presidentinvaalikampanjaan. Tämä lakialoite on tälläkin hetkellä jokaisen kansanedustajan allekirjoitettavissa, ja pyydän sille kannatusta, jotta tätäkin kautta suomalaista demokratiaa voitaisiin kehittää eteenpäin. On todella hyvä asia, että Suomessa puoluerahoitusta valvotaan tiukasti. Se on terveen demokratian merkki. Kiitokset tarkastusvaliokunnalle hyvästä työstä. — Kiitos.