Arvoisa puhemies! Kun tuota hallituksen vuosikertomusta lukee — ja laajemminkin, jos katsoo koko kulunutta vaalikautta — niin mieleen piirtyy oikeastaan kaksi sanaa. Ensimmäinen on kriisienhoito ja toinen on toimeenpanokyky. Edellisellä vaalikaudella Suomi muun maailman mukana koki erilaiset kriisit ensin koronapandemian myötä, joka useamman aallon voimin meitäkin koetteli, ja seuraavaksi jouduimme todistamaan raakalaismaista hyökkäyssotaa Venäjän toimesta, kun Venäjä hyökkäsi vuonna 22 Ukrainaan. Näiden kriisien hoidossa Sanna Marinin hallitus ja koko eduskunta ovat tehneet kyllä ison työn sen eteen, että suomalainen yhteiskunta on näidenkin kriisien keskellä kuitenkin pärjännyt. Se on tarkoittanut sitä, että on tehty sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, on pidetty niin kansalaisista kuin yrityksistä huolta, ja tämä totta kai näkyy sitten siellä viivan alla, mikä on tarkoittanut tietenkin sitä, että taloudellisesti yhteiskunta on ottanut kollektiivisesti vastatakseen näiden kriisien aiheuttaman laskun — ja se on oikein. Näin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta parhaimmillaan toimii. Kriisinhoidosta on annettava kiitosta myös sen takia, että kun verrataan, millä tavalla suomalainen yhteiskunta näissä kriiseissä on pärjännyt niin koronapandemian aikana kuin myös tämän sodan alettua, voimme todeta, kun vertaamme itseämme muihin maihin, että suomalainen yhteiskunta on pärjännyt hyvin. Tästä todella sopii kiittää edellistä hallitusta mutta myös koko eduskuntaa, joka aika lailla yksituumaisesti näitä päätöksiä on kriisivuosina tehnyt. Senpä takia on välillä hieman hullunkurista, että sitten, mitä lähemmäksi aina vaaleja mennään, tuppaa käymään niin, että niistäkin päätöksistä, joita jokainen puolue on ollut tekemässä, halutaankin enemmän ottaa sitten irti. Mutta se taitaa kuulua politiikkaan. Arvoisa puhemies! Toinen sana, joka hyvin kuvastaa koko hallituksen toimintaa, liittyy toimeenpanokykyyn. Kun hallituksen vuosikertomusta lukee, niin sieltä käy ilmi, että 90-prosenttisesti se, mitä hallitusohjelmassa on aiottu tehtäväksi, on saatu toteutettua. Tästä sopii todella antaa kyllä kehuja, varsinkin kun tämä toimeenpano on myös kriisien varjossa tapahtunut. Siinä mielessä täytyy nostaa kyllä hattua edelliselle hallitukselle ja koko eduskunnalle, että Suomea on kyetty kuitenkin uudistamaan niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin taloudellisesti kestävällä tavalla kriisien varjossa, ja tästä työstä sopii varmasti seuraavan hallituksen hyvin jatkaa. Suomessa ylipäätänsä on ollut politiikassa kantava perinne se, että ei lähdettäisi aina repimään auki sitä, mitä edellisellä kerralla on kohtuullisen suuressa yksituumaisuudessa ja yhteisymmärryksessä päätetty, vaan pyrittäisiin aina rakentamaan tulevaisuutta edellisten tekojen päälle. Panin merkille, että hallituksen muodostajakin tällaista kieltä käytti eilen omassa tiedotustilaisuudessaan, jossa viisaasti totesi, että ei kannata lähteä repimään rikki sitä, mitä on viime kaudella kaikkinensa päätetty, vaan rakennetaan sen päälle, ja minusta se osoittaa hallituksen muodostajalta hyvää harkintaa. Mutta, arvoisa puhemies, tähän puheeni loppuun ajattelin muutamalla sanalla käsitellä vielä tuota viime hallituskauden taloudellista tilannetta. Niin kuin puheessani totesin, pitkälti näiden kriisien johdosta julkinen talous Suomessa on haastavassa tilanteessa, sitä ei sovi kenenkään kiistää, ja ihan riippumatta siitä, minkä väristen silmälasien kautta asiaa katsoo, on selvää, että tällä kaudella tarvitsemme toimia, joilla julkisen talouden kestävyyttä voidaan parantaa. Perusongelmahan Suomen julkisessa taloudessa ei niinkään ole yksittäisestä vaalikaudesta kiinni vaan liittyy siihen, että viimeisten viidentoista vuoden aikana meillä julkisen talouden menot ovat kasvaneet kroonisesti enemmän kuin julkisen talouden tulot. Tämä aiheuttaa koko ajan epäsuhtaa ja näkyy myös siinä, että samalla julkinen talous on joutunut velkaantumaan. Ja, hyvät kansanedustajakollegat, ihan riippumatta siitä, edustaako tässä salissa tulevaisuudessa mahdollisesti hallituspuoluetta vai oppositiopuoluetta, on selvää, että tämän asiantilan kääntäminen on meidän kaikkien yhteinen tavoite. Varmasti sitten keinot hieman puolueiden välillä eroavat, mutta pidän tärkeänä, että tavoite on yhteinen siinä, että julkisen talouden menoja tai menojen kasvupainetta pystyttäisiin kauttaaltaan alentamaan ja toisaalta sitten julkisen talouden tulopuolella tuloja, tulojen kasvuvauhtia, pystyttäisiin kasvattamaan, ja siinä, arvoisa puhemies, keskiöön nousee tietenkin onnistunut talous- ja työllisyyspolitiikka. Ja tästäkin voi kyllä antaa kehut ja kiitokset Sanna Marinin hallitukselle. Hallituskauden aikana Suomen työllisyysaste on todella noussut ennätykseen. Hallitus saavutti 75 prosentin työllisyysastetavoitteensa, jota moni varsinkin edellisen kauden oppositiopuolueessa piti liiankin kunnianhimoisena, mutta tähän tavoitteeseen Sanna Marinin hallitus pääsi. Tästä kyllä hallitus voi ylpeä olla, ja tällä tiellä sopii jatkaa jatkossakin, koska korkea työllisyys on hyvinvointiyhteiskunnassa kaiken a ja o. Se on se, jonka varaan voimme oman hyvinvointimme täällä Suomessa rakentaa. Niin se on ollut aikaisemmin, niin se on nyt ja toivon mukaan niin se on tulevaisuudessakin, ja tässä toivon, että yhdessä tässä salissa pääsemme viemään tätä työtä vielä eteenpäin aina kohti sitä 80 prosentin työllisyysastetavoitetta, joka on erittäin kunnianhimoinen, mutta ottaen huomioon tulevaisuuden haasteet on välttämätöntä, että siihen tämän vuosikymmenen aikana pääsemme.