Arvoisa rouva puhemies! Jos lähdetään liikkeelle tästä toimintakertomuksesta, niin mieleen tietysti juolahtaa se, että kun nykyinen laki vaatii, että tämä hallintoneuvoston kertomus käydään vuosittain täällä eduskunnassa, niin en tiedä, onko se aina mitenkään tarkoituksenmukaista, että joka vuosi perehdymme niin tiiviisti koko eduskuntasalin voimin Yleen — tämä ehkä pohdittavaksi lainsäätäjille tulevaa varten. Tokihan se antaa erityisesti niille puolueille, jotka oppositiossa ovat, pelimerkkejä arvioida ja katsella Ylen toimintaa ja sitä, miten valtio on siellä omaa kädenjälkeänsä käyttänyt, mutta tämä Ylen hallintoneuvoston toimintakertomuksen käsittely on mielestäni ehkä aika raskas prosessi. Mutta se kritiikki olkoon vain pieni osa tätä, koska mietin, miltä Ylen tulevaisuus näyttää. Kyllähän me näemme, että taloustalkoot koskevat koko maata, ja niin ne tulevat koskemaan myös Yleä, ja näin pitääkin olla. Mutta sitten katse kiinnittyy siihen, mitä ne toimet siellä Ylen sisällä ovat ja mikä se taloudellinen taso sitten on: paljonko Ylellä on käytettävissään rahaa jatkossa, ja kuinka me huolehdimme, että ne ratkaisut tulee tekemään itse Yle ja ne henkilöt, jotka Yleä johtavat, eivätkä poliitikot. Me muistamme tästä salista esimerkiksi perussuomalaisten media- ja kulttuuripoliittisen ohjelman, jossa todettiin hyvin tarkkaan se, miten Yle käyttää liikaa rahaa henkilöstökuluihin tai liikaa rahaa ruotsinkieliseen ohjelmatuotantoon, tai se, että Ylen ei pitäisi missään tapauksessa edistää kulttuurista moninaisuutta. Muistan tuosta ohjelmasta myös sen, kun siinä sanottiin, että jollei Ylen journalistinen taso nouse ja tuotannon laatu parane, niin silloin siirrytään pois Yle-verosta ja se korvataan maksukortilla. Eli sinne ohjelmaan oli kirjoitettu ikään kuin tämmöinen kiristys, jolla sitten varmistettaisiin se, että poliitikot puuttuisivat siihen, mitä Ylessä tapahtuu. Todella toivon, että ne puolueet, jotka nyt tuolla Säätytalolla ovat, eivät koske siihen sisältöön, mitä Yle tekee ja päättää, vaan ne päättävät sen rahoituksen tason ja päättävät, että se taso on sellainen, että Yle tulee toimeen ja Yle huolehtii myöskin siitä alueellisesta näkyvyydestä. Ennen kaikkea, kun mietitään uutis- ja ajankohtaisohjelmia, alueuutisia, myöskin urheilukisoja, jos meille tämä maksukortti tulisi, niin ei tavallisella kansalla olisi varaa tuolla ostaa näitä maksukortteja, seurata hiihtoa, jääkiekkoa ja muita kisoja Ylen kautta, koska silloin taas me lähdettäisiin kisaamaan siitä, millaista palveluntarjontaa julkinen yleisradioyhtiö tekee. Eli toivon todella, että nyt hallitusohjelmaneuvotteluissa olevat puolueet ottavat järjen käteen ja miettivät sitä, mikä on poliitikkojen rooli ja mikä sitten taas on niiden ihmisten rooli, jotka Yleä johtavat.