Haku

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on käyty monipuolista keskustelua. Tässä viimeksi edustaja Lapintie viittasi arkkipiispaan, kuten monet muutkin, ja se on ihan hyvä näin eettisessä mielessä. Kuitenkin samalla on kuultu paljon liturgiaa, tällaista talousliturgiaa — sanoisin melkein, että kreikkalaista talousliturgiaa — joka ei vie sitten yhtään Suomea eteenpäin. Muistan, että kun vuonna 2006 lähdin eduskunnasta, niin silloin Suomen talous oli muuten kunnossa, vaikka silloinkin oli tuulen tuomia verotuloja varmaan, me olimme Luxemburgin kanssa parhaita julkisessa taloudessa parilla mittarilla. Sitten tuli kansainvälinen finanssikriisi, ilman Suomen omaa syytä. Meidän pankit olivat kunnossa, mutta se iski vientivetoiseen talouteen dramaattisesti, jolloin meidän bkt taisi 2009 pudota 8 prosenttia. Samalla, vähän piilossa, Suomen teollisen tuotannon pohja on rapautunut hyvin huolestuttavalla tavalla — Nokia, paperiteollisuus, teknologiateollisuus ja niin edelleen — ja me olemme hävinneet 100 000 työpaikkaa. Nyt suomalainen yhteiskunta näivettyy, me emme pääse tälle vuoden 2008 bkt-tasolle vielä useampaan vuoteen. Näin ei voi jatkua, sillä tämä romuttaa meidän hyvinvointiyhteiskuntamme pohjan. Me elämme mielestäni hyvin vaativissa oloissa, jatkuvassa talouden, tuotannon, kaupan globaalissa rakennemuutoksessa, se jatkuu koko ajan. Samalla me elämme siinä Saksan vetämässä yhteisvaluutassa, johon Lipposen hallituksen aikana mentiin. Siinäkin voidaan pärjätä, mutta pitää elää niin kuin saksalaiset. Suomalaiset eivät ole missään vaiheessa oikein ymmärtäneet, mitä tarkoittaa yhteisvaluutassa eläminen. Ruotsalaiset ymmärtävät sen paremmin. Vienti on kehittynyt Suomessa euromaista huonoiten jo monta vuotta. Parhaiten se on kehittynyt Baltian maissa. Me tiedämme, että näissä maissa nimenomaan on tehty talouden sopeutusta sekä julkisella sektorilla että kilpailukyvyn hyväksi. Kun tuossa entisessä ammatissani vierailtiin Virossa, niin muistan aina pääministeri Andrus Ansipin puheen, kun tämä sanoi, että karmea historia opettaa Viroa. Sen takia he liittyivät heti Euroopan unioniin ja Natoon, myöskin euroon myöhemmin. Mutta hän sanoi, että koskaan se ei ole Virolle riittänyt, se ei ole koskaan heille riittänyt, vaan Viro haluaa olla taloudellisesti itsenäinen, kun elää suuren naapurin varjossa. Niinpä Virolla ei ole velkaa juuri lainkaan valtiolla, vajaa 10 prosenttia bkt:stä. Se on Suomellekin tärkeä asia, tämä taloudellinen itsenäisyys. On selvää, että jotta Suomi pääsee tämän synkän virran yli, me tarvitsemme tämän hallitusohjelman, sen toteutuksen, ja myöskin sitten tämän yhteiskuntasopimuksen. Sitten meillä on vielä kaksi muuta ongelmaa ollut. Varsinkin viime vuosina ongelmana on ollut päätösten täytäntöönpano: on tehty otsikkotasolla päätöksiä, mutta niitä ei saada tehokkaasti, taloudellisesti ja vaikuttavasti täytäntöön. Ja kolmas ongelma on tuottavuus, jossa Suomi on jäänyt jälkeen viimeisenä viitenä vuonna muista tärkeistä länsimaista pahasti. Eli myöskin nämä haasteet meidän pitäisi ottaa. Arvoisa puhemies! Toisena asiana lyhyesti puhun tästä hallituksen toimintatapauudistuksesta "sujuvampaan Suomeen". On nimittäin niin, että raskas hallinnollinen taakka, tarpeeton byrokratia, monimutkaiset lupakäytännöt, pitkät valitusprosessit nousevat esiin jatkuvasti keskusteltaessa yrittäjien kanssa, viljelijöiden kanssa. Ja myöskin tavallisten ihmisten kanssa kun asioi, niin he kokevat asiat liian monimutkaisiksi ja liian hitaiksi. Hallitusohjelmassa on viisi hyvää kärkihanketta, joiden tavoitteena on ottaa todella tuottavuusloikka julkisissa palveluissa ja yksityisellä sektorilla tarttumalla digitalisaation mahdollisuuksiin ja purkamalla turhaa säätelyä ja byrokratiaa. Keskeistä on juuri purkaa normeja, sujuvoittaa lupakäytäntöjä, järkevöittää valitusprosesseja, ottaa käyttöön kokeilukulttuuri ja parantaa yleensäkin johtamista ja toimeenpanoa. Toimintatapoja pitää uudistaa, pelkkä digitalisaatiohan ei auta, ja tästä meillä on hyviä esimerkkejä maailmalla ja Suomessakin Verohallinnossa. Tämä toimintatapojen parantaminen, normien purkaminen ja byrokratian vähentäminen ei ole helppo tehtävä, ja siinä pitää edetä normi kerrallaan, mutta se on täysin mahdollinen, ja siihen meidän pitää hallitusta kannustaa. Puhemies! Oleellista on myös se, että valtioneuvoston yhteyteen perustetaan lainsäädännön vaikuttavuusarviointielin, jonka tehtävänä on varmistaa lainsäädännön vaikutusarviointien laatu ja lainsäädännön laatu yleensäkin. Julkisen sektorin johtamisen (Puhemies koputtaa) laadun parantamiseksi käynnistetään myös erityinen ohjelma, ja on todettu vielä, että innovatiivisuus ja palvelualttius pitää nostaa uusiksi virkamieshyveiksi perinteisten rinnalle, ja miksei tämä ohje sovi meille kansanedustajillekin.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme valtioneuvoston tiedonantoa pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmasta. Ohjelma saatiin valmiiksi yllättävän ripeästi. Talouden tasapainottamiseen vaadittavat leikkaukset ja rakenteelliset uudistukset eivät ole helppoja. Kolmen puolueen hallitus on tässä tilanteessa toimiva lähtökohta. Vaalikentillä saamani yleisin palaute koski vaikeiden päätösten tekemisen välttämättömyyttä. Ihmiset odottavat ratkaisuja, vaikka ne olisivat kipeitä. Toivoa paremmasta ei ole, jos rohkeutta päättämiseen ei löydy. Hallitusohjelmassa on yrittämisen ja työllistämisen näkökulmista oikea ote. Suomi on saatava liikkeelle. Velalla elvyttäminen ei ole oikea ratkaisu. Se olisi vastuun pakoilua ja ikävien asioiden työntämistä tulevaisuuteen. Hallitusohjelmassa on useita liikuntaan liittyviä kohtia. Liikkuva koulu ‑hanke on tarkoitus laajentaa valtakunnalliseksi. Tavoitteena on, että lapselle tulisi päivittäin ainakin tunti liikuntaa. Myös järjestötyön ja vapaaehtoistoiminnan hidasteita tai esteinä olevia normeja puretaan. Liikkumattomuuden kansanterveydellinen ja taloudellinen merkitys on rakenteellisten ongelmien suuruusluokkaa. Liikkumattomuus on viidenneksi yleisin kuolemien riskitekijä Suomessa. Tutkimusten mukaan vain 10 prosenttia työikäisestä väestöstä noudattaa kestävyys- ja lihaskuntoliikunnan suosituksia. Liikkumattomuudesta johtuvat menot ovat useita prosentteja terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Suomen ei kuitenkaan tarvitse olla maailman liikkuvin kansa, kuten edellisessä hallitusohjelmassa oli kirjattu. Parempi ja realistisempi tavoite on, että jokaiselle suomalaiselle on löytynyt ikäänsä ja terveyteensä nähden oma luonnikas liikuntamuoto, joka tuottaa mielihyvää myös sosiaalisesti. Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus omaan liikuntalajiin. Liikunnan ei tarvitse olla kilpa- tai huippu-urheilua. Osa haluaa liikkua ilman kellotusta tai pisteiden laskentaa. Ihmisten erilaisuus, odotukset ja toiveet on hyväksyttävä tässäkin asiassa. Kolmannen sektorin rooli on tärkeä. Se voi tuoda tarjolle nopeasti ja joustavasti uusia liikuntamuotoja, joista osa jää henkiin ja osa hiipuu muutamassa vuodessa. Uusien lajien synty ja vanhojen evoluutio on normaalia uudistumista. Luontoympäristön merkitys on ihmisten hyvinvoinnille korvaamatonta. Vuonna 2017 eli Suomen 100-vuotisjuhlavuonna on tarkoitus perustaa uusi kansallispuisto. Kohdetta ei ole hallitusohjelmassa erikseen nimetty, mutta julkisuudessa ovat näkyneet ainakin ehdotukset Porkkalasta ja Suomussalmen Hossasta. Tavoitteen Käsivarren suurtuntureiden alueen kansallispuistosta pitää nähdäkseni olla myös mukana selvitystyössä. Hanke on toteutettavissa niin, että paikallisten yrittäjien ja asukkaiden näkemykset huomioidaan riittävästi. Alue on Suomessa poikkeuksellinen ja ehdottomasti kansallispuiston arvoinen. Kiitän pääneuvottelijoita omaishoitajien huomioimisesta. Kiitän myös kirjauksesta, jossa luvataan tehdä lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädännön uudistus. Vieraannuttaminen, huoltokiusaaminen ja tapaamisoikeussopimusten rikkominen on saatava loppumaan. Puutuimme viime vaalikaudella edustaja Juho Eerolan kanssa asiaan lakialoitteellamme. Hienoa, että ongelma on nyt tunnustettu hallitusohjelmatasolla. Energiaomavaraisuutta parannetaan. Se on jo pelkästään huoltovarmuuden vuoksi perusteltu tavoite. Alueelliset kielikokeilut mahdollistetaan eduskunnan maaliskuussa hyväksymän tahdon mukaisesti. Kansalaisaloite ja vastalauseeseemme liittyvä lausuma etenevät. Se kuului siis seuraavasti: "Eduskunta kehottaa valtioneuvostoa selvittämään lainsäädännölliset edellytykset alueellisiin kokeiluihin kielivalikoiman laajentamiseksi ilman velvoittavaa toisen kansalliskielen opiskelua." Sitä ei ole mitenkään ennalta sovittu koskemaan ainoastaan Itä-Suomea tai venäjän kieltä. Puolustusmäärärahoja lisätään parlamentaarisen selvitysryhmän linjausten mukaisesti. Laadittavassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa arvioidaan Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomeen. Mahdollisuutta Natoon liittymisestä ei suljeta pois keinovalikoimasta millään aikajänteellä, kuten edellisessä hallitusohjelmassa tehtiin. Tiedolla johtamisesta on puhuttu vahvasti. Tavoitteena on vahvistaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa. (Puhemies koputtaa) Konkreettinen kirjaus tiedolla johtamisesta löytyy yllättäen kohdasta, jossa luvataan laatia riippumaton selvitys maahanmuuton kustannuksista. Arvoisa puhemies! Kiitän pääministeri Sipilää ja pääneuvottelijoita hyvästä hallitusohjelmasta. Usko yrittämiseen, ahkeruuteen ja tulevaisuuteemme on palautumassa.

Arvoisa puhemies! Avoin yhtenäinen Pohjola on kaikkien Pohjoismaiden etu. Meidän luonteva yhteistyöalueemme sijaitsee lähellä, ihan naapurissa muissa Pohjoismaissa. Työllä on haasteensa. Mukana on Nato-maita, ei-Nato-maita, unioniin kuuluvia maita ja unioniin kuulumattomia maita, euromaita ja kruunumaita, kruunupäämaita ja tasavaltoja. Silti paljon on saatu aikaan aikojen saatossa, mutta paljon on vielä tekemättä. Me tiedämme ja tiedostamme, kuten muutkin Pohjoismaat, mitä pitäisi tehdä, emme vain tunnu tietävän, miten pitää tehdä, jotta esimerkiksi rajaesteet poistuisivat ja vapaa liikkuvuus toteutuisi ilman uhkaa, että ihminen putoaa esimerkiksi kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle liikkuessaan maasta toiseen, muuttaessaan asumaan maasta toiseen ja tehdessään työtä välillä toisessa ja sitten toisessa Pohjoismaassa. Rajaesteiden poistamisella luodaan entistä avoimempi ja parempi Pohjola. Muuttamisen, sukkuloinnin, opiskelun ja yrittämisen pitää olla mahdollista yli rajojen ilman väliinputoamisen riskiä tai esteitä, jotka johtuvat lakien ja säännösten epäselvyydestä. Rajattomasta Pohjolasta hyötyisivät kaikki. Sosiaaliturvaan liittyvien rajaesteiden lisäksi esteitä on eläkeläisten kohtelussa, ennen muuta eläkkeelle siirtymisen myötä kotimaahansa palaavien paluumuuttajien verotuksessa. Olen kuunnellut kolme vuotta Pohjoismaiden neuvostossa istuessani väitteitä siitä, että Ruotsissa työeläkkeensä ansainneella ei ole kaksoisverotusta silloin, kun hän muuttaa viettämään eläkepäiviään koto-Suomeen. Ehkäpä sana "kaksoisverotus" on väärä; joka tapauksessa nämä ihmiset maksavat eläkkeestään veron ensin Ruotsiin ja sen jälkeen Suomeen tulleista nettoeläkerahoista veron vielä Suomeen. Kaksi maata siis verottaa samaa summaa. Lisäksi Pohjoismaiden neuvostossa velloo tällä hetkellä — ei voi edes sanoa hauska, vaikka hauskaksi se on muodostunut — pullopanttikiista. Esimerkiksi Suomi ei maksa ruotsalaisen läskedricka-pullosta pullopanttia Suomessa, limupullo on palautettava Ruotsiin, näin myös kaikkien muiden maiden kohdalla. Tässä ei tule avuksi edes kestävä kehitys, kierrätys tai ympäristöstä huolehtiminen. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että Pohjoismaiden neuvostoa kehitetään ja että sen jäsenten arvovaltaa lisätään. Heidän pitää pystyä raportoimaan pohjoismaisista yhteisistä hankkeista, jotka vaativat toteutuakseen kansallisia päätöksiä, suoraan ministereille. Tämä sali on tietenkin Suomen osalta se paikka, jossa voidaan tehdä vaikuttavat lakimuutokset ja esitykset rajaesteiden poistamiseksi, mutta meillä täytyy olla siihen poliittista tahtoa, ja ministerineuvoston täytyy olla aktiivisesti myös asialla. Pohjoismaiden yhteistyötä on pidetty arvovalintana, joka on omiaan viitoittamaan tietä myös muiden valtioiden vastaavaan lähialueyhteistyöhön. Arvoisa puhemies! Arvoyhteistyö ei kuitenkaan yksin riitä, nyt tarvitaan konkretiaa, jotta rajaesteet saadaan poistettua. Jos me haluamme oikeasti toimivan kaikkien pohjoismaalaisten avoimen Pohjolan, on tehtävä päätöksiä paitsi Suomen parlamentissa myös Pohjolan muissa parlamenteissa. Tähän mennessä näitä päätöksiä, jotka johtavat muistioiden lisäksi myös toimenpiteisiin, ei ole tehty. Me viimeksi keskustelimme täällä siitä, kenellä tässä hallituksessa on vastuu Pohjoismaiden neuvoston asioista. Saamani tiedon mukaan se on ministeri Toivakalla, aivan kuten oli edellisessäkin hallituksessa. Nyt on toivottavaa, että saisimme myös päätöksiä aikaan. On toivottavaa, että pystyisimme tekemään Pohjolasta sellaisen, jota me kaikki voisimme kutsua yhteiseksi maaksemme.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän kertomuksen ensimmäisessä kappaleessa mainitaan Ukrainan kriisi, ja tämä, kuten myös puheenjohtaja Kanervan esittelypuheenvuoro, osoittaa, miten keskeisesti Ukrainan tapahtumat ovat vaikuttaneet Etyjin toimintaan viime vuonna. On hyvä, että presidentti Niinistö on Moskovassa tapaamassa presidentti Putinia, ja on hyvä, että vuoropuhelua pyritään ylläpitämään ja käymään. Kuitenkin on täysin yksiselitteisesti voitava todeta, että Venäjän toiminta on aiheuttanut Ukrainan kriisin. Venäjä on rikkonut solmimiaan sopimuksia, muun muassa Etyk-sopimusta, jonka sen edeltäjävaltio Neuvostoliitto allekirjoitti, Venäjä on hyökännyt naapurimaahansa Ukrainaan, vallannut Krimin niemimaan ja sotii tälläkin hetkellä Itä-Ukrainassa. Samanaikaisesti Venäjän propaganda valehtelee omilleen ja muulle maailmalle ja lietsoo jopa eräänlaista sotapsykoosia Venäjällä, jossa propagandassa Nato ja länsi on minä päivänä tahansa hyökkäämässä erilaisten fasistien ja natsien johdolla Venäjän kimppuun. Sitten Venäjän johdon on hyvä vakuuttaa toisella kädellä, että Baltian maiden tai Itä-Euroopan tuntema huoli Venäjää kohtaan on aiheetonta. Ei pidä ihmetellä, että tällaista huolta on, kun ei katsota sitä, mitä Venäjän johto puhuu, vaan katsotaan sitä, mitä he tekevät. Ei ole hyvä, että tänne meidän lähialueillemme tuodaan lisää aseita, nyt seuraavaksi Nato ja sitten taas varmasti Venäjä, mutta on täysin ymmärrettävää se huoli, mitä Baltian maissa ja Itä-Euroopan maissa tunnetaan Venäjän politiikkaa kohtaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä oli erittäin hyvä ja olennainen kysymys. On äärimmäisen vakava asia, jos ulko- ja turvallisuuspoliittinen lohko siellä Kreikan ympäristössä lähtee horjumaan. Sillä on vakavia vaikutuksia. Tässä on ollut ehkä varovaista myönteistä kehitystä Kyproksen kohdalla turkkilaisten ja kreikkalaisten lähentymisessä. Tämä vaarantuisi. Kreikka on Nato-maa. Sillä on valtavat puolustusmenot. Tässä tilanteessa on myös tämä sisäinen tilanne: Kreikalla on sotilasjunttamenneisyys 70-luvulta. Siellä on paljon sellaisia tekijöitä, jotka aiheuttavat mahdollisesti räjähdysherkkyyttä. Sitten tämäkin on oma asiansa, että energiayhteistyö ja kaasuputkiyhteistyö Venäjän kanssa sattui, tai satutettiin, juuri tähän ajankohtaan. Tässä on isot riskit olemassa, että se voimatasapaino, tai sanotaan vakaus, sillä alueella horjuu.

Arvoisa puhemies! Kyllä valtiovarainministeri Stubbilla ja ulkoministeri Soinilla on oma roolinsa siinä, pystyykö Kreikka nousemaan, ja sitä kautta se vaikuttaa myös Suomeen. Nimittäin jos Kreikka ajetaan ulos euroalueesta maksukyvyttömyyteen, niin se heijastuu kaikkien euromaiden talouteen ja erityisesti reuna-alueilla olevien maiden, kuten Suomen, talouteen. Kysymys on nyt siitä, että Kreikka teki oman esityksensä, jossa oli valmiutta tehdä leikkauksia, säästöjä, rakenteellisia uudistuksia. Muun muassa puututtiin ensimmäistä kertaa puolustusvoimien menoihin, jotka ovat suhteessa bruttokansantuotteeseen suurimmat Euroopassa — Kreikka varustautuu toista Nato-maata vastaan. Mutta tämä ei käynyt IMF:lle. IMF otti poliitikkojen roolin, eivät hyväksyneet sitä, että Kreikan kansan valitsemat päättäjät päättävät sopeutustoimista, vaan ulkopuolelta ilmoittivat, että eläkkeitä, jotka on jo puolitettu, (Puhemies koputtaa) pitää leikata vielä lisää. Nyt kysymys onkin siitä, ottavatko poliitikot sen demokraattisen vastuun, mikä Euroopassa on, ja näyttävät kaapin paikan myös IMF:lle.

Arvoisa puhemies! Tuon terveisiä muutama tunti sitten päättyneeltä ulkoasiainvaliokunnan matkalta Ruotsista. Tutustuimme erityisesti Ruotsin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, ja voin vain sanoa, että siellä on tapahtunut erittäin suuria muutoksia. Kaikki edellisen hallituksen puolueet ovat nyt Nato-jäsenyyden kannalla, ja samoin kansalaisten enemmistö on tällä hetkellä Ruotsissa Nato-jäsenyyden kannalla johtuen siitä, että Venäjän politiikka Ukrainassa ja muualla on koettu niin huolestuttavaksi. Mitä sitten tästä on seurannut? Sitä, että Ruotsi on lähestymässä yhä enemmän sotilaallisesti Yhdysvaltoja, Natoa ja myöskin Suomea. Se oppi, joka meidän on tästä nyt otettava huomioon, on se, mitä meille kerrottiin: Ruotsi saattaa liikkua näissä asioissa varsin yllättävästi ja varsin nopeasti. Eli meidän on Suomessa varauduttava (Puhemies koputtaa) näihin turvallisuuspolitiikan muutoksiin omalla lähialueellamme.

Arvoisa rouva puhemies! Tähän edellisen edustajan puheeseen on hyvä tarttua siinä mielessä, että myös minä olisin lähettämässä kehitysyhteistyörahoja sinne kriisipesäkkeiden lähelle. Tällöin nämä maahanmuuttajaehdokkaat pysyisivät mahdollisesti siellä leirillä eivätkä lähtisi matkustamaan kohti pohjoista, Tanskan ja Ruotsin kautta tänne Suomeen. Mutta, arvoisa puheenjohtaja, haluaisin edustaja Salolaiselta pienen tarkennuksen tästä, kun hän kertoi, että Ruotsi on hakeutumassa Naton jäseneksi. Onko tämä edustaja Salolaisen oma fantasia, vai onko todella näin? (Timo Heinonen: Ei hän niin sanonut!) Toivoisin myös puolustusministerin kuulevan. (Pertti Salolainen: Minähän vastaan sinulle!) — Kiitoksia.

Kyllä. — Arvoisa puhemies! Minä en ole sanonut, että Ruotsi hakeutuu Natoon. Minä sanoin, että siellä on voimakkaasti muuttunut mielipide ja esimerkiksi kaikki puolueet, enemmistö, paitsi SDP, ovat nyt jo Nato-jäsenyyden kannalla. (Sosialidemokraattien ryhmästä: Ei ole!) — No, kyllä siellä vihreätkin ovat vastaan vielä, (Naurua — Timo Heinonen: Vihreät vastustaa kaikkea!) mutta 30 prosenttia näistä sosialidemokraattienkin kannattajista on Nato-jäsenyyden kannalla. Mutta minä en siis ole sanonut, että Ruotsi liittyy Natoon. Sanon vain, että se lähestyy Yhdysvaltoja, Natoa ja Suomea sotilaallisesti.

Puheenjohtaja! Edustaja Salolainen nosti esiin erittäin tärkeän asian, nimenomaan tämän, että Ukrainan kriisin myötä Nato-jäsenyyden kannatus on sekä puolueiden että kansalaisten keskuudessa Ruotsissa kasvanut, ja ilmeisesti, mikäli ymmärsin oikein, siellä ainakin periaatteen tasolla ollaan valmiita mahdollisesti nopeisiinkin muutoksiin turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa. Meidän turvallisuuspolitiikkammehan Suomessa on pitkälti perustunut siihen, että tehdään yhteistyötä. Toki meillä on oma uskottava maanpuolustus, mutta tehdään myös yhteistyötä Ruotsin kanssa, ja puolustusyhteistyötä on tarkoitus syventää. Ja samoin tästä Nato-jäsenyydestä on ajateltu laajasti, että mikäli sellainen tilanne joskus eteen tulisi, että se olisi ajankohtaisempi, niin sitä haettaisiin yhdessä Ruotsin kanssa. No, sitten kuitenkin 90-luvun alussahan kävi niin, että Ruotsi haki yllättäen EU-jäsenyyttä. Muistaakseni edustaja Salolainen oli silloin ministerinä. Ja mielestäni nyt jos kävisi Nato-jäsenyyden hakemuksen kanssa samoin, niin (Puhemies: Aika!) se muuttaisi Suomen tilannetta olennaisesti.

Arvoisa puhemies! Koen vielä tarvetta vähän täsmentää tätä Nato-keskustelua, (Naurua) minkä tässä edustaja Salolainen aloitteli ja johon sali vaihtelevasti syttyi. On tärkeää nyt kuitenkin se todeta, että Ruotsin nykyinen hallitus ei kannata Nato-jäsenyyttä, ja se näyttää kyllä kiveen hakatulta. Näin ollen Ruotsi ei hae Nato-jäsenyyttä ainakaan ennen seuraavia vaaleja, jotka ovat vuonna 2018. Mitä tapahtuu sen jälkeen, jos allianssipuolueet tulevat valtaan? Vaikka siellä kannatetaan Natoa, niin siitäkään huolimatta ei ole selvää, että Ruotsi silloin hakisi Nato-jäsenyyttä, koska siellä tuntuu olevan aika vahva konsensushakuisuus tässä kysymyksessä. Eli käytännössä sosialidemokraattien kanta tässä on aika tärkeä. Muuttuuko se? Voi muuttua, se jää nähtäväksi, mutta ainakaan tällä reissulla vielä hirveästi merkkejä siitä ei näkynyt. Jokainen poliitikko, jonka tapasimme, vakuutti, että Suomea informoidaan kyllä ensimmäisenä, jos siellä on tarkoitus arvioida tätä kysymystä uudestaan, että ei käy samalla tavalla kuin EU-jäsenyyttä hakiessa, jolloin Suomi vähän yllätettiin tässä, kun Ruotsi ilmoitti hakevansa EU-jäsenyyttä. (Puhemies koputtaa: Aika!) Että näin. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Linjaukset olivat kohdallaan kaikessa siinä, minkä puolustusministeri tässä esille toi. Haluan vain alleviivata sitä, kuinka muuttuvassa turvallisuusympäristössä parhaillaan elämme, ja Suomen on aihetta itse varautua kaikella mahdollisella tavalla niihin nopeisiinkin muutoksiin, joita turvallisuusympäristössä ilmenee. Sen lisäksi, että Suomen on aina itse huolehdittava omasta puolustuksestaan, on myöskin järkevää nähdä se, että Suomen ei tarvitse aina tehdä kaikkea yksin. Siinä mielessä kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä Suomen puolustuksen uskottavuuden vahvistamisessa ja sen vastuitten kantamisessa. Siellä on vaihtoehtoja useampia: Ensimmäinen niistä on luonnollisesti Euroopan unioni, jonka lauselmista löytyy kyllä perustetta sille, millä tavoin yhteistyötä voidaan tiivistää, ja siellä on luovuutta hyväksi käyttämällä päästävissä nykyistä vakuuttavampaan tilanteeseen. Toinen on Nato, josta hallitusohjelma määrittelee peruslinjaukset, kuinka sen kanssa toimitaan. (Puhemies koputtaa) Kolmas on Nordefco, joka — hieman Pohjolan erilaisista turvallisuusratkaisuista joh-tuen — (Puhemies koputtaa) ei etene niin nopeasti ja tehokkaasti kuin olisi toivottavaa. Mutta neljäs ja kaikkein ajankohtaisin... ...ulottuvuus on Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö ja sen voimakas, nopea ja vahvaan tulevaisuuteen, valtiosopimustasoiseen järjestelyyn liittyvän yhteistyön eteenpäinvieminen, toivoakseni jo tämän hallituskauden aikana.

Arvoisa puhemies! Ensin on todettava, että viime vuosina puolustuslaitos on kokenut kovia eli alasajoa on tullut ja varuskuntia on lakkautettu. Hyvä nyt, että saadaan muutaman kymmenen miljoonan lisät, joilla voidaan näitä huononnuksia paikata. Kuten ministerikin mainitsi, tulevaisuudessa on suuria hankintoja maalle, merelle ja ilmaan, ja sitten hän mainitsi myös tästä kriisinhallintamäärärahojen supistumisesta. Kysyisinkin: onko tarkoitus, että jollain alueilla lopetettaisiin kriisinhallinta ulkomailla, vai kuinka mahtaa olla? Ja niin kuin tiedetään, tämä erillinen Nato-selvitys on tulossa ja samoin puolustusselonteko ja sitten tiedustelulaki koskien tietysti tätä sotilasasiaa. Mutta erityisen kiitoksen haluan antaa ministerille siitä, että hän teki voimallisesti töitä, että Puolustusvoimien käyttöön saatiin Sarviniemen alue tuolla Venäjän rajoilla. Suuret kiitokset — olette tehnyt hyvää työtä tällä saralla!

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin: Edustaja Kanerva sanoi aivan oikein, että on huolehdittava aina omasta puolustuksesta, ja tämän myös edustaja Heinäluoma toisti. Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, ja sitä tämä hallitus aikoo tehdä niin EU:n, Naton kuin Nordefconkin puitteissa. Erityinen huomio todellakin kiinnitetään Ruotsin kanssa tehtävään yhteistyöhön: yhteistyötä tullaan tekemään ja luottamusta kasvattamaan ja katsotaan, miten pitkälle päästään. Tämä valtiosopimustaso ei ole poissuljettua, mutta aivan lähitulevaisuudessa se ei ole. Edustaja Kääriäinen totesi puolestaan, että Meri- ja Ilmavoimien tulevat strategiset suurhankinnat tehdään erillisrahoituksella — se on juuri näin — ja liittyen siihen edustaja Rinne kysyi Merivoimien hankinnoista, tästä Laivue 2020 -hankkeesta: siihen on vuoden 2019 kehyksissä varattu hankkeen käynnistämiseen 260 miljoonaa euroa. Tämän hankkeen kotimaisuusaste on toivottavasti korkea, ja siihen on hyvät edellytykset, koska Suomessa laivoillamme tarvitaan esimerkiksi sellaisia kykyjä kuin jäissäkulku- ja miinoituskyky, ja sillä perusteella jo aika pitkälle pystymme kotimaahan tätä toimintaa tuomaan, ottaen vielä huomioon sen tosiasian, että nämä laivat on pystyttävä sitten huoltamaan huoltovarmuuden takia Suomessa. Edustaja Kääriäinen puuttui myös tähän yleiseen asevelvollisuuteen ja siihen, että Ruotsi tekee korjausaskeleita. Mutta me emme ole kertausharjoituksista kuitenkaan tänä vuonna tinkimässä, sen tahdon täsmentää: vaikka näitä toimintamenosäästöjä tulee, emme ole halunneet tästä toiminnan tasosta tinkiä. (Seppo Kääriäinen: Seuraava vuosi?) — Seuraava vuosi on sitten, jää nähtäväksi. Edustaja Pelkonen kiinnitti huomiota sotilaseläkejärjestelmään. Minun kantani on julkisuudessa tullut kyllä tiettäväksi, mutta tällä hetkellä on pallo eduskunnalla. Toivon asiallista, perusteellista keskustelua ja valistunutta ratkaisua asiaan. Edustaja Mäkipää kysyi kriisinhallinnan kohdentamisesta. Sitä on todellakin tänä syksynä tarkoitus pohtia. Meillä on Libanonissa UNIFIL-operaatiossa johtovaltiovastuu irlantilaisten kanssa, se on vuoden 2016 loppuun voimassa. Afganistanissa Resolute Support ‑operaatio on ainakin suunniteltu päättyväksi, tulevaisuus ei ole aivan vielä varma. Sitten meillä on joukko tällaisia pienempiä operaatioita, joissa erilaisista historiallisista syistä olemme olleet mukana, kuten esimerkiksi Balkanilla, ja joudumme tietysti pohtimaan, missä näistä saamme eniten aikaan näillä rajallisilla resursseilla. Edustaja Haavisto kysyi, sainko uusia ajatuksia, kun Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist hiljattain Suomessa vieraili. En ehkä näitä uusia ajatuksia niinkään, mutta kyllä meillä on vakaa tahto viedä tätä yhteistyötä monella eri tasolla eteenpäin ja saada aikaan konkreettisia tuloksia. Ehkä voisi kiteyttää, että diskuteeraukset on nyt diskuteerattu, nyt tarvitaan tuloksia, jotta tämän Suomi—Ruotsi-yhteistyön syventäminen säilyy uskottavalla tasolla. Mitä ruotsinkieliseen varusmieskoulutukseen Suomessa tulee, se tulee ilman muuta lain mukaan säilymään. Edustaja Mustajärvi ja edustaja Aalto kysyivät sotilastiedustelusta. Tosiaan viime viikolla tällainen hanke tiedustelulainsäädännön uudistamisesta käynnistettiin, ja on selvää jo hallitusohjelman mukaisesti, että perus- ja ihmisoikeudet tullaan turvaamaan. Mutta mitä sotilastiedusteluun tulee, ulkomaan tiedustelupalvelut eivät nauti Suomessa perustuslain suojaa. Tämän esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö viikonloppuna totesi. Sitten oli useampi kysymys liittyen vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Jaan edustaja Wallinin, edustaja Savolan ja edustaja Vikmanin huolen tästä leikkauksesta, mikä kohdistuu järjestömenoihin, 400 000 euron leikkaus on kieltämättä kova. Tässä on tällainen, aivan niin kuin edustaja Savola totesi, mielestäni aika erikoinen perinne, että eduskunta on saanut sitten joulun alla aina lisättyä varsinaiseen budjettiin tämän puuttuvan summan, ja toivon tietysti henkilökohtaisesti, että näin jatkossa tapahtuu, ja tässäkin asiassa, niin kuin sotilaseläkejärjestelmässä, voi sanoa, että pallo on eduskunnalla. (Puhemies koputtaa) Edustaja Hongiston kysymys oli sen verran spesifi, että joudun siihen palaamaan erikseen toisessa yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Sellainen kysymys puolustusministerille erikseen, että kun Walesin huippukokouksessa viisi eri Naton partnerimaata sai erityisohjelmamahdollisuuden yhteistyön tiivistämistä koskien, tämän kansainvälisen yhteistyön eteenpäinviemiseksi, sen tiivistämiseksi ja mahdollisuuksien hyväksikäyttämiseksi, Suomi näiden viiden maan joukossa yhdessä Ruotsin kanssa, niin onko meillä nyt jonkinlainen selkeä askelmerkeillä varustettu ohjelma siitä, mitä tavoitteita Suomella on hyötyä tästä ohjelmasta niin, että etenisimme konkreettisilla toimenpiteillä tämän ohjelman mahdollistamalla tavalla ja käyttäisimme tämän happy hourin hyväksemme.

Arvoisa puhemies! Minä itse tunnustaudun kyllä vanhan koulukunnan edustajaksi: Suomen puolustuspolitiikan pitää nojata yleiseen asevelvollisuuteen, koko maan puolustamiseen ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Tätä yleistä asevelvollisuutta en oikeastaan osaa rahassa puntaroida, mutta jos sille tielle — minusta se on itsestäänselvyys — lähtee, niin voi kyllä kysyä, kuinka kalliiksi sekä eurojen suhteen että poliittisesti tulisi Nato-armeija. Mutta jokin aika sitten, taisi olla alkukesää, kenraalikunta ja myöskin jotkut poliitikot tulivat julkisuuteen ja sanoivat, että tämä uusi hävittäjähankinta maksaa noin 5—10 miljardia euroa. Jos joku olisi tuonut esimerkiksi sosiaalisektoriuudistushankkeen tai vaikka työllisyysohjelman ja olisi kysytty, paljonko se maksaa, ja hän olisi vastannut, että 5—10 miljardia euroa, niin olisi alkanut valtava kalabaliikki siitä, miten arvioissa voi olla 5 miljardin heitto. Käykö tässä sitten näin, että kun tällä hinnalla poliitikoille myydään tämä hankinta, niin lopullinen hinta tuleekin olemaan 15—20 miljardia euroa?

Arvoisa puhemies! Maanpuolustus nojaa vahvasti asevelvollisuuteen. Tämä meidän puolustusvoimauudistuksemme on hyvin viety läpi, ja edustaja Kanervan työryhmän esitykset on ensi vuoden budjettiin ensimmäisen kerran otettu. Nyt sitten lisäksi tulee 50 miljoonaa euroa, ja se jatkuu seuraavat kolme vuotta, joten olen tyytyväinen siihen. Mutta kysyisin puolustusministeri Niinistöltä, kun te ennen virkakautta puhuitte siitä, että on tehtävä Nato-selvitys, jossa selvitetään meidän mahdolliset kansainväliset tulevat liittoumamme ja niitten hyvät ja huonot puolet: onko tämä asia nytten viritteillä?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kanerva aloitti kysymyksellä liittyen Walesin taannoiseen kokoukseen ja edistyneisiin kumppanimaihin, joihin Suomikin lukeutuu. Kysymys oli oikeutettu: onko meillä selkeät tavoitteet? Tässä on aikaa kulunut, ja paljoa ei ole vielä tapahtunut. Ohjelma on tekeillä, ja tästä olen muun muassa Ruotsin virkaveljeni kanssa keskustellut. Totta kai, kun tällaisessa niin sanotussa kultapossukerhossa ollaan, kyllä siitä täytyy sitten kaikki mahdollinen hyöty ottaa irti. Edustaja Kääriäinen oli kanssani Smolnassa valmistelemassa ulko- ja turvallisuuspoliittista ohjelmaa hallitusohjelmaan, ja siellä tosiaan oli tämä nerokas lause Suomen ulkoisen turvallisuuden sisäisistä edellytyksistä, ja tähän myös edustaja Leppä omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota. Se on todellakin monikärkiohjus, eli monella tavalla pyrimme vaikuttamaan: lainsäädännöllä, budjetilla ja niin poispäin. Ja myös huoltovarmuus on tärkeä tekijä. On syytä ymmärtää, että me EU:n tasolla poikkeamme muista maista. Me olemme tavallaan saari täällä, meidän täytyy enemmän voida satsata omaan huoltovarmuuteemme. Lisänä vielä näihin ulkoisen turvallisuuden sisäisiin edellytyksiin on tämä viimeaikainen turvapaikanhakijavyöry, joka kyllä liittyy tähänkin kysymykseen. Edustaja Kivelä kysyi kertausharjoituksista, viittasi niukkaslinjaan, ja kysymys oli, onko osaamisvaje kouluttajien keskuuteen syntynyt. Ja siltä todella näyttää, henkilökunta on ollut kovilla viime aikoina. Olen kiertänyt varuskunnissa ja saanut kuulla henkilöstöjärjestöjen edustajilta palautetta siitä, että tiukilla ollaan. Tänä vuonna oli 18 000 kertausharjoituksissa, kun aikaisempina kolmena vuotena oli 5 000—6 000 kertausharjoitettavaa, joten että on selvää, että tässä on syntynyt osaamisvajetta, ei pelkästään reservin keskuudessa vaan myös kouluttajien keskuudessa. Toivottavasti tämä nyt paikkaantuu, vaikka se vaikea tilanne onkin sikäli, että puolustusvoimauudistuksessa yli 2 000 virkaa Puolustusvoimista poistettiin. Mutta ehkä harjoitus auttaa tässä suhteessa. Edustaja Jokinen kysyi vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyen harjoitusalueista ja mainitsi erityisesti Hollolan Hälvälän alueen, ja tämä asia on parhaillaan selvityksessä. Olen pääesikunnalta kysynyt heidän kantaansa tähän asiaan. On selvää, että meillä pitää olla riittävästi harjoitusalueita reserviläisille, ja tulen selvittämään tämän Hälvälän tilanteen, mikä sen kohtalo tulevaisuudessa on. Edustaja Heinäluoma puolestaan hyvin sitkeästi on kysynyt Ruotsi-yhteistyöstä. En ole yrittänyt väistää sitä. Jo viime vaalikaudella on valmisteltu lainsäädäntöä tai pohdittu tätä lainsäädännön muuttamista muun muassa tämän sukellusvenejahtitapauksen johdosta, ja tätä työtä on tämän hallituksen tarkoitus jatkaa. On monia muitakin kysymyksiä, kuten esimerkiksi toistemme ilmavoimien tukikohtien käyttö, merivoimien satamien käyttö, joita on tarkoitus jatkossa tehdä. Esimerkkinä niistä pari viikkoa sitten Baana 2015 ‑harjoituksen yhteydessä ruotsalainen JAS Gripen laskeutui suomalaiseen maantietukikohtaan tuolla Rovaniemen lähellä. Mielestäni se oli hyvä esimerkki tästä tiivistyvästä yhteistyöstä, jonka tieltä on nämä juridiset ongelmat raivattava. Edustaja Mustajärvi kysyi Naton hinnasta. Nato-selvitys on tekeillä. Tämä liittyy myös edustaja Suutarin kysymykseen. Osana ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, sen valmistelun yhteydessä, tehdään Nato-selvitys. Tämä oli toiveeni viime vaalikaudella, ja tältä osin se olisi toteutumassa. Edustaja Mustajärvi ja edustaja Aalto kiinnittivät myös huomiota Hornetin seuraajahankkeen hintaan, ja totta kai elinkaarikustannukset, niin kuin aina kaikissa Puolustusvoimien hankinnoissa, on syytä huomioida. Elinkaaren pidennystä on tutkittu tässä Hornetin seuraajahankkeen esiselvitystyöryhmän raportissa, jonka laati ilmavoimien edellinen komentaja, kenraali Puranen. Se valmistui kesäkuussa, ja se todettiin erittäin kalliiksi. Tässä on muun muassa sellaisia eroja kuin että Sveitsin, joka myös käyttää F-18 Hornet -kalustoa, Hornet-koneissa oli alkujaan titaanirunko, joten ne kestävät paljon paremmin kulutusta kuin suomalaiset koneet. Jos arvoisa puhemies vielä sallii, niin vastaan näihin muutamiin viimeisiin kysymyksiinkin. Edustaja Wallin kysyi Ottawan sopimuksesta. Siihen liityttyämme meiltä jäi sellaiset suorituskyvyt hieman uupumaan kuten aluevaikutus ja miinakauhu, ja siihen liittyen tätä selvitystyötä olen toivonut käynnistettäväksi. Vielä siitä ei ole paljoa kerrottavaa, mutta olen luottavainen siihen, että kotimaisen teollisuuden innovaatioilla pystytään tätä suorituskykyä korjaamaan. Edustaja Tolppanen kysyi maahanmuuton vaikutuksesta turvallisuuteen: mitä Puolustusvoimat voi tehdä? Meillähän on esimerkiksi Malissa sotilastarkkailijoita, ja osallistumme sitten tähän EUNAVFOR Med ‑operaatioon, jonka tarkoitus on estää ihmissalakuljettajien työtä. Toki mahdollisuudet vaikuttaa ovat rajalliset, mutta täällä kotimaassa Puolustusvoimat on valmis antamaan virka-apua, jos sitä siltä pyydetään. Edustaja Rinne kysyi tästä tietoliikennetiedustelusta ja parlamentaarisesta valmistelusta, ja tämä on tietenkin sellainen asia, että jos tällaista tahtotilaa on, niin tästä on sisä- ja oikeusministerien kanssa syytä keskustella. Ei tässä ole syytä ainakaan sotilastiedustelun osalta mitään salata vaan tehdä mahdollisimman avoimesti tämä. Meiltä puuttuu sotilastiedustelulaki. Se olisi itse asiassa pitänyt tehdä jo 1920-luvulla. Ja edustaja Savolan puheenvuoroon voi sanoa vain, että se oli hyvä päätöspuheenvuoro tälle keskustelulle. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän tästä tilaisuudesta puhua ulkopolitiikan keskeisistä kysymyksistä. Tarkoitukseni on tarkastella erityisesti Venäjää ja kansainvälistä tilannetta. Venäjä on Suomelle keskeinen naapuri. Suomen pitkä linja on ollut rakentaa hyvää yhteistyötä Venäjän kanssa. Vakaa yhteistyö on hyödyntänyt molempia osapuolia. Naapuri oppii naapuriltaan, kuten ulkoministeri Lavrov totesi viime viikolla Oulussa. Venäjä on kuitenkin muutakin kuin Suomen rajanaapuri. Se on merkittävä kansainvälinen toimija, on aina ollut. Siksi sen toiminta on erityisen huomion kohteena. Venäjä on sitoutunut yhteiseen eurooppalaiseen arvopohjaan. Sen keskeisiä perustoja on Helsingissä 1975 sovittu yhteisymmärrys, että Euroopan rajoja ei ryhdytä muuttamaan voimalla. Nämä periaatteet vahvistettiin Euroopan peruskirjassa kylmän sodan päättyessä. Se, mitä Venäjä on tehnyt Krimillä ja Itä-Ukrainassa, rikkoo näitä yhteisiä sääntöjä. Siksi kansainvälinen yhteisö on reagoinut tapahtumiin päättäväisesti. Emme hyväksy Krimin haltuunottoa. Se on kansainvälisen oikeuden vastaista. Naapuruus Venäjän kanssa on Suomelle tärkeää. Tärkeää niin ikään on se, miten kansainvälinen ja eurooppalainen yhteisö toimii, kun sen perussääntöjä rikotaan. Tästä on kysymys Ukrainassa. Suomi haluaa hyvää yhteistyötä Venäjän kanssa. Paluu arkeen on Venäjästä itsestään kiinni. Pakotteet eivät ole itseisarvo. Pakotteet ovat väline, joka pyrkii Venäjän toiminnan muuttamiseen. Venäjä on Suomelle tärkeä. Kannan huolta sen sisäisestä kehityksestä. Demokratia ja kansalaisyhteiskunta eivät ole saaneet kunnolla jalansijaa. Talous on kovin yksipuolinen. Hyvinvoiva Venäjä on Suomenkin etu. Arvoisa rouva puhemies! Venäjä on merkittävä kansainvälinen toimija. Näemme sen Syyriassa. Arvioimme Venäjän politiikkaa sen tekojen perusteella. Syyrian sota on jatkunut liian pitkään. Se on aiheuttanut suunnatonta tuhoa ja inhimillistä kärsimystä. Näin ei voi jatkua. Rauhaa pitää hakea YK:n kautta. Toivomme, että Venäjä tukee tätä pyrkimystä ja kansainvälisen yhteisön toimia raakalaismaisen terrorismin kukistamisessa. Pääministeri puhui pakolaistilanteesta. Tässä näemme hyvin sen, että kaukaisetkin asiat vaikuttavat Suomeen suoraan. Sota Syyriassa, epäjärjestys Libyassa tai hätä Afrikassa välittyy nopeasti ja tuntuvasti. Siksi ulkopolitiikalla on suuri merkitys Suomen turvallisuudelle. Ulkopolitiikalla on suuri merkitys Suomen turvallisuudelle — tätä myös ulkoasiainvaliokunta on useaan otteeseen korostanut. Kun ennen asetettiin vastakkain tuomaria ja lääkäriä, niin nykypäivänä tarvitaan entistä suurempaa ammattikuntien kirjoa. Tarvitaan niin sotilaita kuin diplomaatteja, rauhanrakentajia ja ihmisoikeuksien puolustajia, talousmiehiä ja insinöörejä. Arvoisa puhemies! Suomi kantaa vastuunsa. Kriisinhallinta on yksi tärkeä keino, jolla Suomi osallistuu maailman vakauttamiseen. Tämän vuoksi olemme Afganistanissa ja Irakissa. Toiminta Välimerellä ja Sahelissa puuttuu suoraan ihmissalakuljetukseen. Suomalainen osaaminen kriisinhallinnassa on korkeaa tasoa. Meillä on pitkät perinteet. Suomi jatkaa aktiivista osallistumista kriisinhallintaan. Olemme pitkään nähneet sen, että turvallisuutta pitää edistää laajalla rintamalla. Ihmisoikeudet ja kehitys ovat olennaisia turvallisuuden tekijöitä. Arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan Ukrainasta ja Syyriasta, niin kysymys on laajemmasta kontekstista, kysymys on kansainvälisestä järjestyksestä. On kiistaton tosiasia, että Yhdysvalloilla on keskeinen merkitys ja vastuu kansainvälisen järjestyksen ja järjestelmän ylläpitämisessä. On Euroopan etu, että Yhdysvallat on monin sitein yhteydessä Eurooppaan. Tätä yhteyttä on syytä ylläpitää ja lujittaa. Euroopan pitää toki kantaa oma vastuunsa. Teemme sitä pitkälti EU:n kautta, jonka vahvistuminen ulko- ja turvallisuuspoliittisena toimijana on meidänkin etumme. On selvää, että eurooppalaiset maat vaikuttavat parhaiten yhdessä. Tästä syystä Euroopan yhtenäisyys on tärkeää. Emme seuraa Britannian keskustelua EU-valinnastaan välinpitämättöminä vaan sillä toivomuksella, että EU on Britanniankin silmissä arvokas yhteisö. EU ilman Britanniaa ei ole entisensä, ei missään suhteessa, eikä varsinkaan ulkopolitiikassa. EU:ssa Suomi toimii aktiivisena jäsenenä, mutta ei Natokaan ole Suomelle vieras kumppani. Olemme harjoittaneet tiivistä yhteistyötä ja kumppanuutta Naton kanssa kohta neljännesvuosisadan. Myös yhteistyö Naton kanssa on Suomen turvallisuudelle tärkeää. Arvoisa rouva puhemies! Suomelle on luontevaa toimia läheisessä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden ja erityisesti Ruotsin kanssa. Kumppanuutemme Ruotsin kanssa on syvää. Yhdessä voimme tukea toistemme turvallisuutta. En näe mielekkäänä asettaa tälle yhteistoiminnalle rajaa tai pääteasemaa. Syvennämme yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa päättäväisellä mielellä.

Arvoisa puhemies! Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on tällä vaalikaudella vaativampi kuin pitkään aikaan. Ukrainan kriisi, Lähi-idän vaikeutunut tilanne, pakolaisvirta ja lisääntynyt jännite myös Itämeren alueella ovat tästä esimerkkejä. Voisi kai sanoa, että tässä on nyt vähän kaikenlaista. Mutta kysymys on vakavista asioista. Kansainvälinen oikeus ja sääntöperustainen kansainvälinen järjestelmä ovat rauhan, turvallisuuden, ihmisoikeuksien, hyvinvoinnin ja vakaan kehityksen edellytyksiä. Niiden puolustaminen on entistä ajankohtaisempaa. YK täyttää tällä viikolla 70 vuotta. Maailmanjärjestön toimintakyky vaihtelee, mutta se on silti täysin välttämätön ja korvaamaton väline maailman kriisien ratkaisuissa. Kuten YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld aikanaan totesi: "YK:n tehtävä ei ole luoda meille taivasta, vaan pelastaa meidät helvetiltä." Euroopassa Etyjin ja Euroopan neuvoston periaatteet muodostavat tärkeän perustan yhteistyölle. Euroopan unioni puolestaan on Suomen tärkein viiteryhmä ja vaikuttamiskanava. Tärkeää on myös EU:n ja Yhdysvaltain välisen transatlanttisen yhteyden toimivuus. Myös pohjoismainen yhteistyö, arvoisa puhemies, on nykytilanteessa entistäkin tärkeämpää. Pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden merkitys on Suomelle ja Suomen turvallisuudelle syvällinen. Suomen pohjoismainen identiteetti on edelleenkin Suomen kansainvälisen aseman korvaamaton kulmakivi. Sen turvallisuuspoliittinen merkitys on kirkastunut viimeaikaisten tapahtumien, kuten Ukrainan kriisin, valossa. Venäjän aktivoituminen on noteerattu kaikissa Pohjoismaissa. Pohjoismaiden ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on kehittynyt viime vuosien aikana nopeasti, ja sama kehitys jatkuu. Jaamme hyvin samankaltaisen käsityksen turvallisuuden edellytyksistä ja haasteista. Yhdessä toimien Pohjoismaat voivat vahvistaa oman alueensa turvallisuutta. Suomen ja Ruotsin kahdenvälinen yhteistyö ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on myötätuulessa. Sillä on molempien maiden kansalaisten ja hallitusten vahva tuki. Olennaista on laajentaa konkreettista yhteistyötä asteittain sulkematta etukäteen mitään muotoja yhteistyön ulkopuolelle, aivan kuten ulkoministeri Soinikin tässä linjasi. Ulkoasiainvaliokunta vieraili Ruotsissa pari viikkoa sitten. Naapurimaassamme Nato-jäsenyyden kannatus on kasvanut, mutta Ruotsin nykyinen hallitus ei aio hakea Nato-jäsenyyttä. Ruotsalaisia myös kiinnostavat Suomen ratkaisut, ja on tärkeää, että pidämme turvallisuuspoliittisen keskusteluyhteyden hyvin tiiviinä. Moni ajattelee, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisten ratkaisujen tulisi kulkea käsi kädessä. Vaikka maailmanpolitiikan katse lienee juuri nyt Syyriassa, sen varjoon ei saa jäädä esimerkiksi joulukuun Pariisin ilmastokokous, jossa on aivan välttämätöntä sopia toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Myöskään Ukraina ei saa unohtua. Kaikilla vaikuttamisemme tasoilla on tärkeää, että myötävaikutamme Ukrainan kriisin ratkaisuun diplomaattisin keinoin, Minskin sopimuksen viitoittamalla tiellä. Tämän puolesta on tehtävä työtä myös suomalaisten ja venäläisten poliitikkojen kahdenvälisissä keskusteluissa. Myönteisin uutinen Ukrainasta pitkään aikaan on se, että tulitauko on pitänyt syyskuun alusta lähtien. Se on ensimmäinen askel kohti parempaa kehitystä. On silti vielä liian varhaista vetää johtopäätöksiä siitä, että tilanne olisi varmuudella paranemassa. Arvoisa puhemies! Tilanne Lähi-idässä on yhä huolestuttavampi. Syyrian tuhoisa sisällissota jatkuu, ja Venäjän sotilaallinen toiminta Assadin hallinnon tukemiseksi on lisännyt asetelmaan uuden moniulotteisen elementin. Isil uhkaa alueellista vakautta jo laajemminkin kuin vain Syyriassa ja Irakissa. Palestiinalaisten ja Israelin välinen konflikti on viimeksi kuluneiden viikkojen aikana jälleen kiristynyt. Iranin parlamentti hyväksyi ydinteknologian rajoittamista koskevan sopimuksen, mutta Iranin toiminta huolettaa monia naapureita alueella. Syyria ja Irak ovat Eurooppaa koettelevan pakolaiskriisin kannalta aivan keskeisiä lähtömaita. Afganistanin edelleen jatkuva sisällissota on lisännyt Eurooppaan pyrkivien afgaanien määrää, ja myös Afrikasta Eurooppaan pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä on pysynyt korkeana. Kestävä ratkaisu pakolaiskriisiin syntyy vain siten, että kriisialueiden tilanne saadaan rauhoitettua. Tässä kansainvälisen yhteisön on otettava entistä vahvempi rooli. Arvoisa puhemies! Joku voi ehkä ajatella, että ulkopolitiikka on vain kaukaisten asioiden hoitamista. Voi se olla sitäkin, mutta samalla se on myös suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämistä. Viisas ulkopolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa.