Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on tuotu ilmi monessa puheenvuorossa, niin nyt kun Suomi on puolustusliitto Naton täysivaltainen jäsen — ja hyvä niin — niin se vaatii sitten toki myös muita muutoksia meidän kansalliseen lainsäädäntöön ja erilaisten muiden kansainvälisten sopimusten käsittelyä, jota me tässä tilanteessa olemme nyt yhdeltä osin elikkä tämän tietoturvan osalta käsittelemässä. Yhdyn myös niihin huomioihin, joita täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on tuotu ilmi, että on toivottavaa, että eduskunta hyvin ripeästi pystyy nyt nämä vaadittavat muutokset tekemään meidän kansalliseen lainsäädäntöön ja toisaalta sitten hyväksymään osaltaan nämä kansainväliset sopimukset, jotka pitää saada hyväksyttyä, jotta sitten kun olemme täysivaltainen jäsen, saamme kaiken hyödyn muiltakin osin puolustusliitosta ja toisaalta tarjoamme sen täydellisen turvan myös muille puolustusliiton jäsenmaille liittyen esimerkiksi vaikkapa tähän tietosuojatun tiedon vaihtamiseen ja sen käsittelyyn. Ja kun nyt tiedämme, että varmasti näihin kohdistuu mielenkiinto myös ulkoapäin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, on senkin takia tärkeää, että tämä asia on meillä asianmukaisesti hoidettu. Voisi kuvitella, että tässä asiassa tässä talossa aikaisemmin vallinnut yksituumaisuus tai hyvin suuri konsensus jatkuu ja tämä hyvin ripeästi ja asianmukaisesti saadaan käsiteltyä eikä jäädä enemmänkään odottelemaan, että olisimme sitten vasta käsittelemässä tätä siellä aikarajan koittaessa, kun näissähän on annettu tämä 12 kuukauden aikamääre, jossa tämä pitää kansallisesti käsitellä. Arvoisa puhemies! Tässä on ehkä hyvä vielä puuttua kahteen asiaan: Ensimmäinen on tämä, mihin toivon mukaan tässä ulkoministeri Haavisto nyt osaltaan sitten vastaa, että kun on tullut kysymyksiä liittyen tähän eduskunnan tiedonsaantioikeuteen, niin millä tavalla todella huolehditaan nyt jatkossakin siitä, että kaikki se tieto, jota tarvitaan, hoituu, jotta täällä parlamentissa edelleen kyetään yksissä tuumin viemään asioita eteenpäin, ja tässä ei tapahdu sen suurempia muutoksia. Ja toinen huomio liittyy siihen, että vaikka nyt me olemme itse täysivaltainen jäsen, niin varmasti meillä on yhteinen toivo siitä, että myös naapurimme Ruotsi tähän aikanaan pääsee, ja jos me pystymme jollakin tavalla tätä työtä nyt helpottamaan, niin kyllä meidänkin kannattaa siinä oma sarkamme tehdä.