Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa, että Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainaan on hallinnut myös kaupallisen median, esimerkiksi Alman, MTV:n ja Sanoman, uutisointia, ei vain Yleisradion. Kaupallinen media on vastannut suomalaisten tiedonsaantitarpeeseen erinomaisesti, mistä kertovat esimerkiksi iltapäivälehtien suorina striimattujen lähetysten ennätyssuuret katsojaluvut sekä verkkosivustojen kävijämäärät tehden niistä Suomen suurimmat digitaaliset mediat. Onpa myös kansainvälisiä uutisvoittoja ja siteerauksia saatu esimerkiksi Almasta, joka uutisoi ja skuuppasi Suomen tulevasta Nato-jäsenyydestä. Mutta tästäkin huolimatta, että kaupallisen median resurssit ovat minimaaliset, se pystyy tällaisiin suorituksiin, Yleisradioon kun verrataan, puhumattakaan rahoituksesta. Yleisradion julkisen rahoituksen merkitys korostuu, kun samalla yksityisen median toimintaedellytyksiä tuetaan Suomessa muita Pohjoismaita kitsaammin. Digitalisaation ja median käytön murroksen myötä meillä on huutava tarve aktiivisemmalle mediapolitiikalle Suomessa. Suomessa on jatkossa edistettävä mediakentän reilua kilpailua ja on uudelleen arvioitava Yleisradion tehtäviä ja rahoitustasoa. Eikä täällä nyt kannata sekoittaa puuroja ja vellejä eikä alkaa huutaa, että nyt sitten sanotaan heipat Pikku Kakkoselle. Tämä ei tarkoita Ylen tärkeiden sisältöjen alasajoa, päinvastoin. Resurssit oikein kohdennettuina saamme entistä laadukkaampia sisältöjä ja nyt heikosti alle 45-vuotiaiden katsojien parempaa tavoittavuutta. On toki selvää, että Yleisradion riippumattomuus sekä monipuolisen kotimaisen ohjelmiston säilyminen tulee turvata jatkossakin, mutta kyllä meidän on samalla turvattava moniäänisen median sekä kotimaisten tv-tuotantoyhtiöiden, jotka ovat muuten merkittävä työllistäjä ja kansainvälisten investointien houkutin, toimintaedellytykset. Ja voin vakuuttaa teille, että Ylen lakisääteiset tehtävät ja niin sanottu henkinen huoltovarmuus, mistä täälläkin on tänään puhuttu, kyllä kyetään tuottamaan aivan ylenmääräisesti, vaikka organisaatiota tehostetaan ja prosessit modernisoidaan. Myös enemmistö Yle-veroa maksavista suomalaisista tässä julkisen talouden kurimuksessa, jossa jokainen taho ja kotitaloudet kitkuttelevat, toivoo myös Ylen osallistuvan näihin säästötalkoisiin. Sattuneista syistä tunnen hyvin Yleisradion organisaation, vanhanaikaisen ja kalliin organisaation, josta on varaa leikata. Yleensähän leikkaukseen mennään siksi, että potilas tervehtyy. Tätä toivon myös Yleisradion kohdalle. Median moniarvoisuuden turvaaminen kyllä vahvistaa kansanvaltaa, vahvistaa sananvapautta ja vahvistaa demokratiaa. Ja jos joku vielä täällä väittää, ettei huomattavilla taloudellisilla resursseilla varustetun Ylen toiminnalla olisi lainkaan vaikutusta yksityisen median liiketoimintaan tai ettei Yle kilpaile niiden kanssa, kehotan tässä uskomaan Yleisradion hallituksen puheenjohtaja Matti Apusta. Kun Apuselta kysyttiin viime vuoden huhtikuussa, miten hyvin tulospalkitseminen sopii verorahoitteiseen Yleen, jonka ei tarvitse tuskailla tulopuolen kanssa, Ylen hallituksen puheenjohtaja perusteli muun muassa toimitusjohtajan saamia tulospalkkioita sillä, että yleisradioyhtiökin elää kilpailutilanteessa, että kilpailua käydään ihmisten ajasta ja arvostuksesta, että Ylen täytyisi olla relevantti ja haluttu ja sitten kilpaillaan näitä ylikansallisia viihdejättejä vastaan. Näin hän sanoi. Niinkö? Saanen huomauttaa, että myös kaupallinen media pyristelee samassa kilpailuasetelmassa, erotuksena vain se, että se rahoittaa käytännössä toimintansa itse. — Kiitos. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]