Eeva Kalli

Arvoisa rouva puhemies! Tämän esityksen tavoitteet todellakin ovat sinänsä ihan kannatettavia. Kyllähän moni meistä nykyisin asioitaan hoitaa netissä, ja esimerkiksi nämä verottajan digitaaliset palvelut ovat hyvin suosittuja, mutta valitettavasti hyvissäkin tavoitteissa voidaan kuitenkin epäonnistua huonon toimeenpanon vuoksi, ja tämä käsittelyssä oleva lakiesitys on malliesimerkki sellaisesta. Tämän lakiesityksen perusongelma on siis siinä, että se todellakin muuttaa sähköiset tiedoksiannot suostumusperusteisesta mallista automaattisesti käyttöön tulevaksi velvoitteeksi. Pääasiallinen vastuu muutoksen mukanaan tuomista seuraamuksista siirtyisi siis viranomaiselta kansalaiselle. Keskustan mielestä verovelvollisella tulee olla oikeus kieltäytyä ensisijaisesta sähköisestä asioinnista pysyvästi, jolloin sähköinen tiedoksianto aktivoituu vasta, kun verovelvollinen sitä erikseen pyytää. Hallituspuolueiden mielestä sen sijaan ilmeisesti kohtuullisena aikana voidaan pitää 60:tä päivää, jonka ajan ilmoitus OmaVeron käytön lopettamisesta on ainoastaan voimassa. Keskustan mielestä on käsittämätöntä verovelvollisten kyykyttämistä, että heitä vaaditaan tämän ajan umpeuduttua taas erikseen seuraavien sähköisten asiointikertojen yhteydessä etsimään Verohallinnon palvelusta sähköistä tiedoksiantoa koskeva kohta ja merkitsemään kielto siihen. Keskusta pitää kohtuuttomana myös sitä, että hallituksen OmaVerossa sähköisestä tiedoksiannosta nimenomaisesti kieltäytynyt verovelvollinen voi siis joutua tästä huolimatta veroasioissakin sähköisen tiedoksiannon piiriin sen vuoksi, että on käyttänyt jotain muuta julkishallinnon palvelua Suomi.fi-tunnistusta käyttäen. Jatkossa Suomi.fi-viestitili avattaisiin jokaiselle henkilölle automaattisesti heti, kun hän tunnistautuu johonkin viranomaispalveluun, ilman että hänen suostumuksensa tai ymmärryksensä palvelun oikeudellisista vaikutuksista olisi varmistettu. Lainmuutosten myötä kansalainen voi siis joutua esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa hän saa oikeudellisesti sitovia tiedoksiantoja tietämättään, mikäli hän ei ole syystä tai toisesta ilmoittanut viestinvälityspalveluun sähköistä osoitettaan. Sama ongelma on automaattisessa tilin uudelleenavautumisessa. Nämä ongelmat voivat helposti johtaa muun muassa määräaikojen umpeutumiseen, maksu- ja velkomusmerkintöihin sekä muihin oikeudenmenetyksiin. Kun tiedoksianto katsotaan aina annetuksi kolmantena päivänä riippumatta siitä, onko henkilö viestiä tosiasiallisesti avannut tai pahimmillaan edes tiennyt tilinsä olemassaolosta, lakiesitys synnyttää myös oikeusturvariskin, jota emme voi pitää hyväksyttävänä. Käytännössä esitys siirtäisi tiedoksiannon valvontavelvollisuuden viranomaiselta yksilön harteille tavalla, joka ei ole asianmukainen ottaen huomioon kansalaisten erilaisen toimintakyvyn ja digiosaamisen. Arvoisa rouva puhemies! Asiantuntijakuulemisten perusteella lakiesityksen hallinnolliset ja taloudelliset vaikutukset on arvioitu optimistisesti ja osin virheellisesti. Säästöt sen sijaan ovat epävarmoja. Sen sijaan virheiden, oikaisuvaatimusten ja valitusten ja digitukitarpeen lisääntyminen voi kasvattaa kustannuksia paljonkin. Tätä me emme hyväksy, ja siksi teen vastalauseen 2 mukaisen esityksen ja esitän lakiehdotuksia hylättäväksi.

Arvoisa puhemies! Jaan ne huolet, jotka täällä on nostettu esiin perusväylänpitoon liittyen ja tähän kasvavaan korjausvelkaan liittyen. Se on todella yhteinen huoli, ja on tietysti hyvä ja välttämätöntä, että tässä 12-vuotissuunnitelmassa on nyt yhdessä päätetty, että sinne pitää löytyä lisää rahoitusta. Toki se jää sitten tulevien hallitusten huoleksi ratkaista. Jaan myös edustaja Viljasen esiin nostaman huolen yksityisteihin liittyen. Se on elinkeinoelämämmekin kannalta täysin välttämätöntä, että myös yksityistiet pidetään kunnossa. Kyllä myös se näkymä kehittämishankkeiden osalta on haastava, etenkin kun otamme huomioon sen, että hyvin merkittävä osa tuosta rahoituksesta on jo sidottu. Eli kun katsomme, mikä osa siellä näköpiirissä olevan rahoituksen osalta on vielä niin sanottua sitomatonta rahoitusta, niin toivoisin kyllä, että meillä olisi mahdollisuus ratkaista niitä pullonkauloja, joita meillä edelleen on merkittävästi eri puolilla Suomea. Nostan omalta kotiseudultani esimerkiksi valtatiet 8 ja 2.

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty paljon hyviä puheenvuoroja, ja todellakin turve on äärimmäisen tärkeä polttoaine ja raaka-aine niin meidän energiahuollon kuin ruokahuollon ja ruokaturvan näkökulmasta. Siksi onkin vaikea ymmärtää tätä tilannekuvaa vasten ja vieläpä tässä maailmantilanteessa, jossa me olemme, miksi hallitus haluaa luopua kokonaan turpeen energiakäytöstä vuoteen 2030 mennessä. [Tuomas Kettunen: Miksi?] Ymmärrämme hyvin, että moni toimi, esimerkiksi päästökauppajärjestelmästä irrottautuminen, olisi hyvin vaikea toimi, joka vaatisi aikamoista lobbausta, mutta on olemassa myös toimenpiteitä, joita hallitus voi omin toimin tehdä, ja on toimivalta toimia, esimerkiksi verotukseen liittyvät kysymykset. Niistä Suomi voi päättää itse. Esimerkiksi turpeen verotuksen osalta voi tehdä päätöksiä ja poistaa vaikka turpeen valmistevero kokonaan. Tai ainakin pyydän teitä nyt verottoman lämmitysturpeen ylärajan osalta säilyttämään sen siellä 10 000 kilowattitunnissa, joka viime kaudella päätettiin. [Puhemies koputtaa] Nyt aiotte sen poistaa kokonaan. Se on kestämätön päätös.

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Hyvä pääministeri, kiitos ilmoituksesta. Totesitte puheenvuorossanne näin: ”Hallitusohjelmassa annoimme sotelle merkittävän painoarvon.” Kun lukee hallitusohjelmaa ja varsinkin hallitusohjelman liitteitä, niin selviää, että tarkalleen ottaen tuo painoarvo tarkoittaa kahden miljardin euron säästöjä, jotka päätettiin kohdistaa juuri hyvinvointialueille. Täytyy todeta, että keskustalla ja hallituksella on kyllä kovin erilainen käsitys siitä, mitä tarkoittaa merkittävä painoarvo. Totesitte myös: ”Ongelma ei ole siis yleisesti sotepalveluiden laadussa vaan ihmisten mielikuvassa niiden tilasta.” On varmasti niin, että paikoin palvelut ovat myös parantuneet, mutta tosiasia on myös se, että moni ikäihminen jonottaa jopa kuukausia saadakseen tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa eri puolilla Suomea tälläkin hetkellä. Myös moni perheenäiti jonottaa saadakseen tarvitsemiaan palveluita lapselleen, esimerkiksi vammaisten kuljetuspalveluita on karsittu ja leikattu eikä esimerkiksi moni omaishoitaja saa kipeästi tarvitsemaansa apua työhön. [Puhemies koputtaa] Onko siis kyse kenties ihmisten vääristä mielikuvista vai todellisista ongelmista näiden palveluiden saatavuudessa?

Arvoisa rouva puhemies! Alkuun toteaisin ministeri Rydmanille ja miksei koko hallitukselle, että leikkaaminen ei ole sama asia kuin kustannusten kasvun hillintä. Tämä on nyt äärimmäisen tärkeä asia ymmärtää erityisesti, kun me puhutaan suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista ja niiden rahoituksesta. Nimenomaan nyt on tilanne, että siellä hyvinvointialueilla ei pystytä tekemään niitä toimia, jotka auttaisivat siinä kustannusten kasvun hillinnässä, mikä on aivan välttämätöntä. Siksi olisi nyt tärkeää lopettaa sellainen säästäminen, joka aiheuttaa tulevaisuudessa enemmän kustannuksia. Sitten minä palaisin vielä tähän yhteisöverouudistukseen, jonka arvioitu verotulojen menetys on siis nyt tällä tavalla se noin 800 miljoonaa euroa. Ymmärtäisin tämän toimen, jos Suomen yhteisöverotaso olisi jotenkin ei-kilpailukykyinen suhteessa verrokkimaihin, mutta tällä hetkellä ei tällaista suurta ongelmaa ymmärtääkseni ole. Tai jos ajat olisivat paremmat. Mutta nyt kun meillä on huonot, vaikeat ajat ja julkisen talouden tilanne on vaikea, niin meidän täytyisi tehdä äärimmäisen kustannustehokkaita toimia. Siksi me tekisimme reformin, jossa sinne sisään jätettäviä voittoja verotettaisiin kevyemmin kuin ulos jaettavia. Tämä voitaisiin tehdä kustannustehokkaammin julkisen talouden näkökulmasta. Siksi pyydän vielä harkitsemaan tätä ehdotusta vakavasti. [Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri Orpo, viittasitte puheenvuorossanne muutamiin tunnettuihin suomalaisiin sananlaskuihin ja sanontoihin, ja siihen listaan olisi voinut lisätä vielä ainakin yhden, joka kuuluu: ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.” [Petteri Orpo: Älä muuta sano!] Olemme todella juuri parlamentaarisen velkajarrutyöryhmän kautta laajasti yhdessä sopineet julkisen talouden tervehdyttämisestä ja alati kiihtyvän velkaantumisen kääntämisestä. Meidän ei kannata todellakaan täällä liikaa käyttää aikaa siihen, mitä edelliset hallitukset ovat tehneet, vaan keskittyä pikemminkin siihen, mitä voimme tehdä juuri nyt, mitä voimme vielä tehdä, ja toki myös katsoa, mitä pitää tulevaisuudessa tehdä. Edustaja Anderssonin peräänkuuluttamassa hengessä tätä työtä voidaan tehdä myös yhdessä, ja aikaa on vielä. Tätäkin vaalikautta on todellakin vielä vuosi jäljellä, ja täällä on todella laajasti peräänkuulutettu nyt sitä yhteisöveron kaavamaisen keventämisen perumista, joka toisi sen lähes miljardi euroa tuloja. [Puhemies koputtaa] Eikö sitä kannattaisi vielä harkita?

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyys on todellakin murheellisen korkealla, ja pitkäaikaistyöttömien määrä hätyyttelee todellakin jo 90-luvun laman lukemia. Kaikkein lohduttominta on se, että avoimien työpaikkojen määrä vähenee edelleen samalla, kun konkurssien määrä kasvaa. Tämä on johtanut siihen, että jopa kesätyöpaikkoja hakevat nyt ammattilaiset, joilla on pitkä työura ja vakuuttava CV. Ajatelkaa, olemme tällaisessa tilanteessa. Tätä viestiä kuultiin itse asiassa jo viime vuonna, jo viime kesänä, ja nyt kun avoimia työpaikkoja on yhä vähemmän, myös niitä kesätyöpaikkojakin on avoinna yhä vähemmän, niin tämä tilanne on siis todellinen. Meillä ammattilaiset hakevat parin kuukauden kesätyöpaikkoja. Voitte kuvitella, miltä se tuntuu nuoresta valmistuvasta, jonka pitäisi päästä sinne työelämään, ensimmäiseen työpaikkaansa kiinni, kun hakijoita jokaista työpaikkaa kohti on jopa satoja. Tilanne on äärimmäisen lohduton. Olisin toivonut, että tähän keskusteluun olisi hallituksen puolelta esitetty [Puhemies koputtaa] jo uusia toimia, ja niitä me nyt odotamme.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että työllistämisen kynnystä on tarpeen madaltaa, ja on tärkeää, että pohdimme yhdessä keinoja, miten sitä voisimme toteuttaa, mutta, arvoisa puhemies, ei sitäkään voi tehdä hinnalla millä hyvänsä. Tosiasia on, että tämä nyt käsittelyssämme oleva esitys uhkaisi jopa lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Tämä selviää myös lain esitöistä. Ja kun tiedämme, että valitettavasti Suomessa raskaussyrjintä on tälläkin hetkellä edelleen vakava, todellinen ongelma, pitäisi meidän nyt pikemminkin yhdessä pyrkiä löytämään keinoja siihen, että pääsisimme tästä ilmiöstä eroon. Siksi näen kyllä, että tämä esitys on erittäin ongelmallinen, ja toivon, että tämän yhdessä voimme täällä myös todeta, kun käsittely käynnistyy.

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille esittelystä. — Kollegat ovat käyttäneet hyviä puheenvuoroja tarpeesta tarkastella koko oikeudenhoidon ketjua kokonaisuutena, ja tällaista kokonaistarkastelua tarvitaan myös yli hallinnon rajojen. Äskeisessä pääluokassa keskustelimme hyvinvointialueista ja totesimme erittäin tiukan tilanteen monen hyvinvointialueen osalta talouden ja toiminnan suhteen. Monella alueella on jouduttu karsimaan rajusti esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluita, ja se on tietysti asia, joka heijastuu hyvin vahvasti myös tälle hallinnonalalle, ja tämä todetaan myös tässä mietinnössä. Me tiedämme, että lähes kaikilla vangeilla on päihde- ja/tai mielenterveysongelmia, ja tiedämme myös, että rikosten uusimisriski on korkea, ellei palveluiden piiriin pääse. Tästäkin syystä kysyisin: onko tämä hyvinvointialueiden osalta tapahtuva palveluiden karsiminen otettu huomioon siinä, kun arvioidaan tulevien vankimäärien kehitystä? Arvoisa ministeri, kysyisin myös: miten varmistamme vankilaverkon pysymisen, [Puhemies koputtaa] ja miten varmistamme erityisesti Köyliön ja Huittisten vankiloiden osalta tarvittavat peruskorjaukset?

Arvoisa puhemies! Keskusta ei kannata maakuntaveroa, emmekä näe ratkaisuna myöskään hyvinvointialueiden yhdistämisiä. Jaan täysin edustaja Hanna Räsäsen äsken siitä käyttämän hyvän puheenvuoron. Sen sijaan me haluaisimme uudistaa tätä rahoitusjärjestelmää. Todella täällä on käytetty jo monta puheenvuoroa, joissa on viitattu keskustan tekemään sotekorjaussarjaan rahoituksen suhteen. Tässä meidän paperissamme on mukana paitsi välittömästi toteutettavia korjaustoimia myös pidemmän aikavälin korjaustoimia. Kysyisin siihen liittyen: kun uskoisin lähes kaikkien meidän olevan samaa mieltä siitä, että kannustavuutta täytyy tuoda lisää, niin olisiko kenties järkevämpää siirtyä järjestelmään, jossa rahoitus nykyisten asukasmäärä- ja diagnoositekijöiden sijasta perustuisikin enemmän ikärakenne- ja olosuhdetekijöihin? Näin itse asiassa tuo rahoitusjärjestelmä olisi automaattisesti kannustavampi kuin nykyinen.

Arvoisa puhemies! Alkuun todettakoon itsestäänselvyys, jonka varmasti kaikki jaamme: sotejärjestelmän onnistumista ei tietenkään voi mitata pelkästään talouden mittarein vaan ennen kaikkea sillä, miten ihmiset saavat tarvitsemansa avun ja tuen, eli miten palvelut toimivat ja miten ihmisten terveys, hyvinvointi ja turvallisuudentunne kehittyvät. Tästä syystä siinä onkin äärimmäisen tarkkaa politiikan johtamista niin rahoituksen kuin sotepolitiikan sisältöjen osalta, miten parhaiten autamme hyvinvointialueita kehittämään toimintaansa siten, että ihmisten terveys ja hyvinvointi ja turvallisuudentunne todella kehittyvät. Keskusta on tehnyt hyvinvointialueiden rahoitukseen liittyen esityksen niin sanotusta korjaussarjasta, ja kuulisin nyt mielelläni, ministeri, mitä olette mieltä näistä esityksistämme. Olemme esittäneet paitsi alijäämien kattamisajan pidentämistä myös tällaista eräänlaista velkasaneerausta, eli sitä, että hyvinvointialueet, jotka saavat taloutensa tasapainoon, [Puhemies koputtaa] voisivat saada kertyneet alijäämänsä osittain anteeksi.

Kiitos, puhemies! Sotejärjestöt ovat tärkeä osa suomalaista sotepalvelujärjestelmää. Järjestöjen kautta moni suomalainen saa matalalla kynnyksellä apua, tukea, neuvontaa, vertaistukea. Tuo on valtavan arvokasta apua, ja monet vapaaehtoiset eri puolilla Suomea sitä tarjoavat tälläkin hetkellä. Tällä vaalikaudella sotejärjestöihin kaikkiaan kohdistuu todella raju leikkaus: avustusten määrä leikkaantuu siis lähes 40 prosenttia tällä kaudella. Se kyllä aiheuttaa merkittävän riskin siitä, että ihmisten pahoinvointi lisääntyy, mutta se aiheuttaa myös taloudellisen riskin siitä, että raskaampien palvelujen tarve kasvaa ja siten kasvavat kustannukset hyvinvointialueille. Kysyisinkin hallitukselta: Miten varmistatte sen, että järjestöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus toimia? Ja onko arvioitu niitä mahdollisia kustannuksia, joita näistä leikkauksista syntyy?

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin haluan osaltani kiittää jaostoa hyvästä työskentelystä. Olemme hyvässä hengessä pystyneet käymään keskustelua ja jakaneet yhteisiä huolia. Kiitokset myös jaoston puheenjohtaja, edustaja Heinoselle. Mietinnössä hyvin vahvasti tuodaankin esiin yhteinen huolemme nimenomaan korjausvelan kasvuun liittyen. Se on varmasti asia, joka tässä salissa laajasti jaetaan, ja sen taittaminen kyllä tulee vaatimaan vielä pitkäjänteistä työtä tästä eteenpäinkin. Erityisen huolissani olen alemmanasteisen tiestön kunnosta. On kuitenkin niin ihmisten arjen kuin elinkeinoelämän kannalta äärimmäisen tärkeää pitää sekin kunnossa, ja siksi kysyisinkin, mitä sille tehdään. Valitettavasti tällä kaudella Satakunta on jäänyt paitsi liikenteen kehittämishankkeesta, mutta erinomainen asia on ollut päätös palauttaa henkilöjunaliikenne Rauma—Kokemäki-välille, siitä kiitän. Kysyisin ministeriltä: nyt kun ensi vuoden aikana tuo liikenne kilpailutetaan ja 27 lähtee käyntiin, niin miten varmistetaan se, että liikenne käynnistyy myös radanvarren kunnissa Eurassa ja Eurajoella?

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä olevat apteekkijärjestelmän muutokset herättävät aivan aiheellisesti huolta uhaten vakavasti erityisesti pienten apteekkien toimintaedellytyksiä eri puolilla Suomea. Tämä on valitettavaa ja myös jokseenkin yllättävää, sillä vielä hallitusohjelmassahan luvataan turvata maanlaajuinen apteekkiverkosto, mutta siis nämä nyt esitettävät muutokset veisivät kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan. Kuten täällä monessa puheenvuorossa on aivan oikein todettu ja viitattu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean arvioihin, niin todellakin Fimean mukaan jopa noin sata apteekkia voi ajautua näiden muutosten myötä kannattavuusrajan alapuolelle. Tämä eittämättä merkitsee apteekkiverkon harvenemista ja lähipalvelujen heikentymistä. Erityisen ongelmallinen on apteekkiveron progression merkittävä loiventaminen, joka kiristää verotusta nimenomaan pienten apteekkien osalta. Muutokset tulevat lisäämään kannattamattomien ja jopa tappiollisten apteekkien määrää, eikä yrittäjillä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia sopeutua tilanteeseen. Apteekkiverkon harveneminen osuu arvatenkin kipeimmin juuri heihin, jotka apteekkipalveluja eniten tarvitsevat: ikäihmisiin, monisairaisiin, pitkien etäisyyksien päässä asuviin, heihin, joilla ei esimerkiksi ole omaa autoa käytössään. Myös omassa kotimaakunnassani Satakunnassa on useita apteekkeja ja sivuapteekkeja, joiden tulevaisuus on nyt vakavasti uhattuna. Apteekit ovat olennainen osa suomalaista lähipalveluverkostoa ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Kuten täällä hyvin on todettu, niin monella kylänraitilla tai monessa kaupunginosassa apteekki todella on yksi viimeisistä terveydenhuollon lähipalveluista, mikä korostaa apteekin merkitystä lähipalveluna entisestään. Siksikin on mahdoton ymmärtää näin lyhytnäköisiä esityksiä, jotka uhkaavat vakavasti apteekkien toimintaedellytyksiä. Näiden esitysten sijaan olisi välttämätöntä tarkastella sitä, miten apteekit voisivat tulevaisuudessa palvella ihmisiä nykyistä laajemmin osana terveydenhuoltoa, esimerkiksi tiiviimmässä yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa. Eli apteekkitaloutta ja apteekkijärjestelmää voidaan kyllä uudistaa, mutta sitä ei pidä tehdä lähipalveluiden kustannuksella. Siksi todella toivon, että mahdollisimman moni edustaja jakaa tämän näkemyksen ja toimii huomisessa äänestyksessä tämän mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioesityksen palautekeskustelua käydään aina näin joulun alla ajankohtana, jolloin joulun valmistelut ovat monessa kodissa jo täydessä vauhdissa. Niin tänäkin vuonna: jouluvalot on sytytetty, joulukortteja on lähetetty, ja joulunpyhiä suunnitellaan monessa kodissa. Jouluvalmistelut tuovatkin valoa vuoden pimeimpään aikaan ja rakentavat osaltaan joulun tunnelmaa, mutta tämän kaiken keskellä monen mieltä painaa nyt kuitenkin toinenkin todellisuus, nimittäin talouden epävarmuus, joka painaa monen mieltä. Suomen talous on ajautunut keskelle haastavinta vaihetta pitkään aikaan. Talouskasvun viivästyminen, ennätyksellinen työttömyys ja konkurssien korkea määrä kertovat tilanteen vakavuudesta. Monessa kodissa lasketaan nyt tarkasti, miten arjen menot saadaan hoidettua, joulusta puhumattakaan. On sydäntä särkevää ajatella, että hallituksen politiikan johdosta yli 30 000 lasta ajautuu köyhyyteen. Kaikkein tiukimmilla ollaan epäilemättä perheissä, joita pienituloisuus, työttömyys ja muut murheet koskettavat, mutta arjen kustannuksista selviytyminen vaatii ponnistelua myös monilta keskituloisilta työssäkäyviltä ja heidän perheiltään. Kun moni tässä taloustilanteessa vieläpä kantaa huolta oman tai läheistensä työpaikan pysyvyydestä, ei ole ihme, että luottamus tulevaisuuteen on horjunut. Siksi keskusta on joutunut jättämään vastalauseen, jossa keskitytään siihen, mistä luottamus syntyy: turvallisempaan arkeen, talouden kasvuun ja parempaan ostovoimaan. Toisin kuin hallitus, me kohdistaisimme veronkevennykset selkeämmin keskituloisille suurituloisten sijaan. Keskituloisille suunnatut veronkevennykset jättäisivät meidän vaihtoehdossamme tavalliselle työntekijälle jopa tuhat euroa vuodessa enemmän käteen. Tämä auttaisi perheitä, kannustaisi työntekoon ja piristäisi siten koko kansantaloutta. Kasvu ei kuitenkaan synny pelkästään kulutuksesta. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat suomalaisen työn kivijalka, ja niiden kasvun edellytyksiä on edelleen vahvistettava. Keskusta tarjoaisi yrityksille paremmat edellytykset uudistamalla yhteisöveroa — siis kaavamaisen alennuksen sijaan me uudistaisimme yhteisöveroa — ja myös korottaisimme yrittäjävähennystä. Näin autettaisiin niin yhden hengen toiminimiyrittäjiä kuin suurempiakin työllistäjiä, pk-yrityksiä. Me parantaisimme myös kotitalousvähennystä, jolla olisi välitön vaikutus kasvuun ja työllisyyteen. Itse asiassa kotitalousvähennyksen heikennys aiemmin tällä kaudella on valitettavasti yksi konkreettinen esimerkki toimista, joiden kautta hallitus itse on heikentänyt kasvun ja työllisyyden edellytyksiä. Esimerkiksi palvelusektorille ja monille varsinkin naisvaltaisille palvelualoille se on aiheuttanut suuria vaikeuksia. Jos ajatellaan vaikkapa sotealan yrittäjiä, joita Suomessa on paljon, niin kun samaan aikaan on tehty merkittäviä säästöjä ja leikkauksia hyvinvointialueiden toimintaan, esimerkiksi vanhuspalveluiden osalta, ja niiden nojalla otettu hyvinvointialueilta rahoja pois ja samaan aikaan on heikennetty kotitalousvähennystä, niin tämän johdosta monet sotealan yrittäjät ovat nyt erittäin vaikeassa tilanteessa, ja tämän johdosta myös moni hoitaja on tällä hetkellä työttömänä. Mitä tulee peruspalveluihin, niin niiden toimivuushan on myös keskeistä luottamukselle. Se on tärkeä osa luottamusta, että voi luottaa siihen, että apua saa silloin kun sitä tarvitsee. Tällä hetkellä nämä hyvinvointialueiden rahoitusongelmat ovat johtaneet monin paikoin hätäratkaisuihin, jotka eivät paranna palveluja vaan heikentävät niitä. On selvää, että alueet tarvitsevat lisää aikaa tasapainottaa talouttaan ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti. On selvää, että soteuudistus ei tullut kerralla valmiiksi, ja siksi keskusta onkin esittänyt, että uudistuksen jatkotyötä tehtäisiin yhdessä parlamentaarisesti yli hallituskausien ja yhteistä tahtotilaa rakentaen. Toivon, että tähän työhön päästään mahdollisimman nopeasti yhdessä kiinni. Arvoisa rouva puhemies! Annan vahvan tukeni vastalauseen 2 mukaisille muutosesityksille ja toivon, että ne saavat muutoinkin laajaa ja vahvaa kannatusta, ja kannatan niin ikään myös edustaja Konnun aiemmin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä tuntuu myös hallituspuolueiden taholta vallitsevan hyvin laaja yhteisymmärrys siitä, että se kuuluisa, tuntematon talouskasvun jarru, se on nimenomaan luottamuksen puute ja tarkemmin arvioituna nimenomaan erityisesti tavallisten keskituloisten luottamuksen puute, mikä näkyy esimerkiksi säästämisasteen nousuna, ja yrityspuolella erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten luottamuksen puute. Tätäkin tilannekuvaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi hallitus ei käytä riittävästi aikaa, toimenpiteitä ja resursseja nimenomaan näiden ryhmien luottamuksen palauttamiseen, ja siksi keskustan vastalauseessa keskitytään nimenomaan näiden ryhmien luottamuksen palauttamiseen. Tätä vaihtoehtoa ja tätä keskustan linjaa edustaja Kontu ryhmäpuheenvuorossa erinomaisesti esitteli. Hyvä hallitus, tarttukaa näihin keskustan esityksiin. Uudistakaa yritysverotusta Viron veromallin suuntaan, parantakaa yrittäjävähennystä ja kohdistakaa ne veronkevennykset roimemmin sinne tavallisille keskituloisille suomalaisille.

Arvoisa rouva puhemies! Satakuntalaisena edustajana olen itse varsin kouriintuntuvasti nähnyt ja kuullut sen, miten susikanta on viime vuosien aikana kasvanut. Tulen siis itse alueelta, jolla susikanta on tihentynyt ja susihavainnot ovat enemmän tai vähemmän arkipäivää. Itse saan yhteydenottoja susista säännöllisesti, toisinaan useammin, toisinaan hieman harvemmin, mutta joka tapauksessa tänä päivänä varsin säännöllisesti, ja näitä yhteydenottoja yhdistää se, että nuo viestit ovat varsin huolestuneita. Susia on nähty milloin metsässä, milloin pihoilla, milloin kirkonkylällä vaikkapa tehtaiden pihoilla tai koulujen takapihoilla, kouluteistä puhumattakaan. Kun itse muistelen omaa lapsuuttani ja omaa nuoruuttani, niin jotain on todella muuttunut, koska emme minä itse koululaisena ja kouluikäisenä ja luokkakaverini olleet susiin törmänneet eivätkä sudet meitä pelottaneet eikä niistä huolta kannettu. Mutta tänä päivänä susikanta esimerkiksi omalla kotiseudullani on tihentynyt, ja susihavainnot ovat siten arkipäivää. Siten on aivan ymmärrettävää, että myös ihmisten turvallisuudentunne on horjunut, koska samassa suhteessa ymmärrettävästi myös vahingot ovat lisääntyneet. Viime metsästyskaudella tehtiin valitettava ennätys suden suuhun joutuneiden metsästyskoirien osalta, ja valitettavasti nyt olemmekin siinä tilanteessa, että nuo vahingot ja se uhka, joka esimerkiksi metsästyskoiria uhkaa, todella vaarantavat jo koirien käyttöä metsästyksessä ja esimerkiksi kaikkien kannalta tärkeässä SRVA-toiminnassa. Tässä keskustelussa on jo nostettu esiin myös monia muita ongelmia, joita tämä tihentynyt susikanta on saanut aikaan. Edustaja Norrback äsken puhui hyvin konkreettisilla esimerkeillä lammastilojen menetyksistä, edustaja Kalmari nosti esiin äsken muun muassa mehiläistarhoihin liittyvät ongelmat, ja monia, monia muitakin, elinkeinojen harjoittamisen mahdollistamiseen liittyviä hyviä puheenvuoroja on tässäkin keskustelussa jo kuultu. Selvää tietysti on se, että tämänkaltaiset säännölliset susihavainnot ihmisten pihoilla ja vaikkapa niillä lasten kouluteillä ovat merkki paitsi siitä, että susikanta on tihentynyt, eittämättä myös siitä, että ihmisarkuus on heikentynyt. Näistä tilanteista johtuen muun muassa niin sanottujen koululaisten petokyytien tarve on kasvanut, ja siihenkin liittyy tietysti myös kasvaneita kustannuksia. Joten, arvoisa rouva puhemies, pidän välttämättömänä ja tärkeänä, että tämä asia nyt etenee. Kuten täällä on todettu, susi kuuluu Suomen luontoon, mutta susi ei kuulu ihmisten arjen elinpiiriin, ei uhkaamaan ihmisten arjen turvallisuutta eikä elinkeinoja. Siksi annan tukeni tälle esitykselle ja kiitän kaikkia asiaa vuosien saatossa edistäneitä. Tämä todella on ollut pitkä projekti, valitettavan pitkä projekti. Tätä on edistetty pitkään. Edustaja Kalmari äskeisessä puheenvuorossaan kuvasi hyvin tämän pitkän prosessin monia vaiheita. Todella kiitos kaikille asianosaisille. Kiitos kansalaisille, jotka ovat sitkeästi pitäneet asiaa esillä, kiitos edellisellä kaudella toimineelle valiokunnalle, joka nosti tämän huolen esiin, kiitos nykyiselle ministerille ja hallitukselle, ja kiitos myös tälle maa- ja metsätalousvaliokunnalle, joka on nyt tämän mietintönsä saanut valmiiksi. Annan tälle täyden tukeni, ja toivon, että näiden muutosten myötä kantaa pystytään hallitsemaan turvaten kuitenkin suden elinvoiman niin, että susi jatkossakin varmasti kuuluu Suomen luontoon. Uskon, että kun kantaa pystytään hallitsemaan ja näitä vahinkoja myös paremmin hallitsemaan ja ihmisen turvallisuudentunnetta parantamaan, niin se on lopulta kaikkien yhteinen etu.

Arvoisa puhemies! Mekin mielellämme kuulisimme lisää pieniä ja suurempiakin positiivisia uutisia. Vanha viisaus kuuluu, että kerro totuus mutta rohkaise, ja sitä vanhaa viisautta kannattaisi kyllä tässäkin tilanteessa hyödyntää. Suomen tilanne on hyvin vaikea. Työttömiä on ennätyksellisen paljon, palveluita ajetaan alas, ja Suomi on todellakin nyt ajautumassa EU:n tarkkailuluokalle. Eli kyllä sitä suuntaa pitää muuttaa, ja suunnan muuttaminen edellyttää, että tavalliset suomalaiset ihmiset laitetaan keskiöön ja että pk-yrityksille luodaan paremmat toimintaedellytykset. Edustaja Kettunen kuvasi täällä jo aiemmin keskustan ajatusta kohdistaa veronkevennykset reilummin nimenomaan sinne tavallisille keskituloisille suomalaisille, mutta kysyn vielä yritysverotuksen uudistamisesta. Eilen kommentoitte, arvoisa valtiovarainministeri, varsin positiivisesti keskustan esitystä uudistaa yritysverotusta siten, [Puhemies koputtaa] että sisään jätettäviä voittoja verotettaisiin kevyemmin. Eikö tätä kannattaisi nyt yhdessä viedä eteenpäin?

Arvoisa rouva puhemies! Käymme keskustelua opposition vaihtoehdoista varsin vakavissa olosuhteissa. Tälläkin viikolla olemme kuulleet monia synkkiä uutisia. Eilen saimme kuulla, että Suomi joutuu niin sanotulle EU:n tarkkailuluokalle. Eikä siinä kaikki, sillä samalle päivälle osui myös toinen vähintäänkin yhtä sysimusta uutinen: työttömyysaste on nimittäin virallisten tilastojen mukaan noussut Suomessa korkeimmalle tasolle 15 vuoteen. On selvää, että Suomen talous on nyt vakavammassa paikassa kuin pitkään aikaan. Taloutemme perusta horjuu, eikä käännettä, valitettavasti ainakaan kovin nopeaa sellaista, ole tällä reseptillä näköpiirissä. Arvoisa puhemies! Mainituissa synkissä talousuutisissa vakavinta ei ole kuitenkaan se, mitä eurooppalaiset instituutiot meistä nyt ajattelevat. Vakavinta on se, mitä nuo uutiset kertovat suomalaisten arjesta: epävarmuutta, huolta ja ennen kaikkea luottamuksen murenemista, luottamuksen, joka on talouden moottorin polttoainetta. Näyttääkin valitettavasti siltä, että maan hallitus on pyrkimyksissään talouden kuntoon laittamiseksi unohtanut kuitenkin sen kaikkein tärkeimmän eli tavalliset työssäkäyvät keskituloiset suomalaiset, jotka pitävät talouden rattaat pyörimässä. Samoin liian vähälle huomiolle ovat jääneet pienet ja keskisuuret yritykset, yritykset, joihin työpaikat suurimmalta osin syntyvät. Itse asiassa, arvoisa rouva puhemies, tässä onkin se suurin ero hallituksen politiikan ja keskustan vaihtoehdon välillä, ja tämän vuoksi keskustan vaihtoehto on rakennettu juuri tavallisten keskituloisten työntekijöiden ja yrittäjien ja pk-yritysten luottamuksen palauttamiseen. On nimittäin niin, että ihmiset tekevät talouden. Kun tavallisen suomalaisen arki toimii, silloin myös Suomen talous toimii, ja siksi keskusta esittää merkittävää keskituloisten veronkevennystä. Keskustan vaihtoehdossa tavallisille työssäkäyville suomalaisille, esimerkiksi Teemu Tehdastyöntekijälle tai Katja Koodarille, jääkin vuodessa yli tuhat euroa enemmän käteen, ja tämä ei ole aivan pieni asia. Se on itse asiassa suurin keskituloisille kohdistettu veronalennus vuosikausiin. Miksi? Koska me haluamme, että työnteko kannattaa ja että suomalaiset voivat luottaa siihen, että oma talous kantaa ja että sen myötä myös talouden pyörät viimein lähtevät käyntiin ja kasvu liikkeelle. Arvoisa puhemies! Kasvu, toden totta sitä Suomi tarvitsee. Kaivattu kasvu syntyy ennen kaikkea pienistä ja keskisuurista yrityksistä, niistä, jotka työllistävät eri puolilla maata kaupungeissa ja kylissä. Siksi keskusta esittää kasvutoimia, joilla talouskasvu voidaan vähintään tuplata. Me toteuttaisimme yhteisöveron uudistuksen — siis reformin, ei mekaanista laskua — ja lisäksi yrittäjävähennyksen parannuksen. Nämä olisivat yrityksille konkreettisia toimia ja antaisivat mahdollisuuksia kasvaa ja investoida. Me myös vauhdittaisimme rakentamista voimakkaasti koko maassa. Rakennusalahan on suoranaisessa lamassa, ja sen seuraukset näkyvät monin tavoin valtiontaloudessa ja ihmisten arjessa. Keskustan ehdottamalla kasvupaketilla voidaankin synnyttää jopa 40 000 uutta työpaikkaa. Arvoisa puhemies! Kasvua tarvitaan, mutta niin tarvitaan palveluitakin. Ne ovat osa luottamuksen rakentumista. Tällä hetkellä lähipalveluja ajetaan alas valitettavasti monin paikoin eri puolilla Suomea. Liian moni ei pääse ajoissa hoitoon, liian moni ei saa apua ajoissa. Näin ei voi jatkua. Hyvinvointialueet ovat talouden sopeuttamisen kanssa mahdottoman tilanteen edessä. Äsken viittasin tänään Etelä-Karjalasta kuultuihin uutisiin. Ne ovat hälyttäviä. Suunnan on muututtava, ja siksi keskustan vaihtoehdossa palvelut halutaan pelastaa. Esitämme hyvinvointialueille lisää aikaa talouden tasapainottamiseen. On sanomattakin selvää, että sotesta ei tullut kerralla täydellistä, vaan sitä pitää kehittää ja parantaa, ei rikkoa ja hajottaa. Ehdotamme omalääkäriä jokaiselle suomalaiselle, jotta hoitoon pääsee ei kuukausien, vaan korkeintaan päivien viiveellä. Samalla vahvistaisimme ikäihmisten palveluita muun muassa seniorineuvoloiden käyttöönotolla ja uudistaisimme lastensuojelua niin sanotun Imatran mallin käyttöönotolla. — Arvoisa rouva puhemies! Huomaan, että aika loppuu tässä vaiheessa, joten päätän tähän ja jatkan seuraavassa puheenvuorossa erikseen. Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos tästä puheenvuorosta. — Kiitos myös edustaja Seppäselle. On kyllä valitettavaa, että ette nyt lähtenyt käymään keskustelua tästä keskustan vaihtoehdosta, sillä tässä nimenomaan on todella uusi suunta Suomelle. Sen voi todella kolmeen pointtiin tiivistää: Ensinnäkin me asettaisimme tavalliset suomalaiset ihmiset etusijalle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että antaisimme tuntuvat veronalennukset tavallisille suomalaisille, keskituloisille palkansaajille ja yrittäjille. Toinen pointti meidän vaihtoehdossamme on, että me todella esitämme pitkän listan kasvutoimia, joilla suomalaisille saisimme töitä. Nämä työttömyyslukemat, jotka Suomessa tällä hetkellä ovat, ovat murheelliset. Nyt pitäisi olla yhdestoista hetki herätä tähän todellisuuteen. Ja kolmanneksi me pelastaisimme palvelut, sillä valitettavasti liian moni hyvinvointialue on käytännössä aivan mahdottoman tehtävän edessä tällä hetkellä. Heidät on asetettu selkä seinää vasten. Tänään kuulimme murheellisen uutisen Etelä-Karjalasta: jopa 400 työntekijää on irtisanomisuhan alla. Eikö, edustaja Seppänen, tähän parempaan vaihtoehtoon nyt todella kannattaisi tarttua?