Jari Koskela

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajien huoli pienituloisuudesta ja köyhyydestä on tärkeä, ja siksi siitä pitää puhua sekä rehellisesti että vastuullisesti. On aivan selvää, että monella suomalaisella on nyt tiukkaa. Ruuan, asumisen, liikkumisen ja arjen laskujen kanssa kamppaillaan joka päivä. Epävakaan maailmanpolitiikan laineet läikkyvät Suomeen. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, että yksi talouden lukko on kasvaneen ostovoiman siirtyminen säästöön kulutuksen sijaan. Suomalaisten käsitys inflaation suuruudesta on suurempi kuin inflaation todellisuus, mikä aiheuttaa varovaisuutta. Tämän päivän keskustelussa tarvitaan tarkkuutta käsitteisiin. Pienituloisuus ja köyhyys eivät ole sama asia. Pienituloisuuden mittari on suhteellinen: se on sidottu mediaanituloon. Kun keskitulot muuttuvat, myös pienituloisuuden raja muuttuu. Siksi pienituloinen ihminen ei automaattisesti ole köyhä eikä pienituloisuus sellaisenaan kerro koko totuutta ihmisen toimeentulosta, varallisuudesta tai elämäntilanteesta. Tämä ei tarkoita sitä, että pienituloisten tilanne olisi yhdentekevä, ei tietenkään. Se tarkoittaa vain sitä, että politiikkaa ei saa rakentaa käsitteiden sekoittamisen varaan. Jos kaikki pienituloisuus nähdään automaattisesti köyhyydeksi, ei ongelmaa kyetä kestävästi ratkaisemaan. Jos tilannekuva on väärä, eivät ratkaisut varmasti ole oikeita. Arvoisa rouva puhemies! Parasta lääkettä pienituloisuuden ja köyhyyden torjumiseen on työ, vielä tarkemmin sanottuna työpaikat, yrittäjyys, kasvu ja se, että työn tekeminen on aina kannattavaa ja että työpaikkoja on tarjolla. Kun ihminen pääsee töihin, saa jalansijaa työelämässä ja pystyy elättämään itsensä omalla työllään, silloin torjutaan köyhyyttä kestävällä tavalla. Samalla turvataan myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus. Tämä on se perusero hallituksen ja vasemmisto-opposition välillä. Vasemmiston vastaus on aina sama: lisää tulonsiirtoja, lisää menoja, lisää verotusta. Mutta Suomi ei ole ajautunut velka‑, kasvu‑ ja työllisyysongelmiin siksi, että täällä verotettaisiin liian vähän. Ongelma ei ole liian matala verotus. Ongelma on se, että valtio vie jo nyt liian suuren osan ihmisten tuloista ja yrittäjien kantokyvystä. Siksi perussuomalaisille oikea tie ei ole vasemmiston esittämä verotuksen kiristäminen. Oikea tie on se, että työn verotusta kevennetään, yrittäjyyttä helpotetaan, arjen kustannuksia hillitään ja kannustinloukkuja puretaan. Näitä toimia hallitus on tehnyt kautensa aikana paljon, ja lisää on vielä tulossa. Vaikutukset tosin eivät näy heti, ja siksi tarvitaankin pitkäjänteisyyttä ja myös malttia. Arvoisa rouva puhemies! Me perussuomalaiset emme kiistä pienituloisten ongelmia. Me kiistämme vain vasemmiston esittämät keinot ja vasemmiston harjoittaman politiikan järkevyyden. Myötätunto ilman kestävää talouspolitiikkaa on lopulta vain lasku, jonka joku maksaa myöhemmin, ja kaikkein epäoikeudenmukaisinta olisi jättää Suomi velkaantumisen, heikon kasvun ja liian matalan työllisyyden loukkuun. Huonosta taloudenpidosta kärsivät eniten juuri heikoimmassa asemassa olevat. Kuten vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Outi Ojala on viisaasti sanonut, vahva julkinen talous on köyhän paras turva. Se pätee edelleenkin. Siksi sanon vielä kerran: Pienituloisten asemaa pitää parantaa, mutta se on tehtävä kestävästi. Köyhyyttä pitää torjua mutta ei siten, että aiheutetaan pysyvä riippuvuus tulonsiirroista. Paras sosiaalipolitiikka on yhä hyvä työllisyyspolitiikka, paras turva pienituloisuutta vastaan on työ, ja paras tapa turvata suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vahvistaa työn ja yrittämisen edellytyksiä, ei kurittaa niitä yhä uusilla veroilla ja ylenmääräisellä säätelyllä. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Jälleen kerran näin. — Kotimaisen maatalouden kannattavuus on ollut vakavana huolenaiheena pitkään, jo ainakin sen ajan, mitä itsekin olen täällä ollut, seitsemän vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos suomalainen viljelijä ei tule toimeen työllään, Suomen huoltovarmuus romahtaa. Onneksi tämä hallitus on tehnyt oikean valinnan, kun se omilla toimillaan ei ole nostanut alkutuottajan kustannuksia, ja maatalous on erityissuojelussa siinä mielessä, vaikeassa taloudellisessa tilanteessakin. Me kaikki tiedämme, miten haavoittuva maailma on. Sota Euroopassa, energian hinnat ja niiden heilahtelut, tuotantopanosten kallistuminen ja kansainvälisten markkinoiden epävarmuus ovat osoittaneet, ettei Suomi voi rakentaa ruokaturvaansa sen varaan, että tavaraa tulee aina jostain muualta. Kriisin hetkellä jokainen kansakunta huolehtii ensin itsestään. Siksi on vakava ongelma, että suomalainen maatalous joutuu liian usein kannattavuuden äärirajoille. Vuoden 22 energiakriisi oli karu muistutus järjestelmämme heikkoudesta. Tuotantokustannukset nousivat, mutta tätä nousua viljelijä ei pystynyt siirtämään hintoihin. Hallituksen eduskunnalle antama elintarvikemarkkinalain uudistus on tärkeä askel kotimaisen maanviljelijän aseman parantamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Nykyisessä maataloustukijärjestelmässä on selvä rakenteellinen vika. Se kannustaa liian usein säilyttämään eikä uudistamaan. Tästä on Valtiontalouden tarkastusvirastokin huomauttanut. Tuet eivät aina anna todellista mahdollisuutta investoida, kasvaa, kehittää uutta ja nostaa jalostusarvoa. Suomen maataloustukijärjestelmää on välttämätöntä uudistaa sellaiseksi, että se kannustaa innovaatioihin. Jos tuki vain säilyttää nykytilaa, ongelman ratkaiseminen pitkittyy. Toinen iso epäkohta on rahoitus. Liian moni maatila on valmis investoimaan, mutta pankki ei ole valmis rahoittamaan. Tätä viestiä saa kentältä jatkuvasti. Vaikka olisi tahtoa kehittää toimintaa, lisätä tuotantoa tai tehdä sukupolvenvaihdos, rahoituksen saanti on liian vaikeaa. Arvoisa rouva puhemies! Se on hyvä, että täällä on puhuttu turpeesta useaan otteeseen, ja turpeen merkitys maataloudelle on tunnustettava, vihdoinkin. Hienoa, että ministeri on tehnyt tämän kasvu‑ ja kuiviketurpeen tiekartan ja se on tullut nyt kaikille meille luettavaksi. Nämä ovat tärkeitä asioita. Ne ovat välttämättömiä, eivät valinnaisia. Niille ei ole olemassa kotimaista korvaajaa, jolla olisi samat ominaisuudet. Ulkomailta tuotujen vaihtoehtojen perään emme voi haikailla. Jos kotimaista turvetuotantoa ei saada elvytettyä, seurauksena ei ole puhtaampi omatunto vaan suurempi tuontiriippuvuus, korkeammat kustannukset ja heikompi huoltovarmuus. Kasvuturve on puutarhatuotannossa ja taimikasvatuksessa aivan oleellinen ja tärkeä. Kuiviketurve taas on kotieläintiloille toimiva, hygieeninen ja kotimainen ratkaisu. Kun puhumme omavaraisuudesta, meidän pitää puhua myös niistä materiaaleista, joilla tuotanto pidetään käynnissä, ja näiden materiaalien riittävä saanti on poliittisilla päätöksillä turvattava. Samalla on myöskin katsottava eteenpäin. Tiedämme, että turpeeseen liittyy monia uusia innovaatioita. Tämä ei ole mikään menneisyyden raaka-aine vaan päinvastoin. Nyt tässä tilanteessa vielä, kun meidän talous sakkaa oikein kunnolla, täytyy turve valjastaa oikein kunnolla käytäntöön kaikilla niillä ominaisuuksilla, mitä on, ja ne uudetkin innovaatiot ovat siellä sitten vielä kaiken lisäksi odottamassa — elikkä puhutaan rehuista ja biostimulanteista. Tietysti aktiivihiilikin on mukavampi tuottaa Ilomantsissa kuin Kiinassa, jossa tehdään sitä kivihiilestä. Kolmannes aktiivihiilituotannon tuotteista tulee sieltä. Elikkä nämä korkeamman jalostusasteen tuotteet avaavat mahdollisuuksia uudelle kotimaiselle liiketoiminnalle ja myös vientiteollisuudelle, ja juuri tätä Suomi tarvitsee juuri nyt: ei luonnonvarojen alasajoa vaan järkevää hyödyntämistä, tutkimusta, tuotekehitystä ja jalostusarvon kasvattamista. Nyt me tiedämme, että eduskunnan jakovaroista on rahoitettu uusien turvetuotteiden selvitystä. Sitä tehdään jälleen kerran, ja se on askel eteenpäin, ja näemme sitten, mitä lupaavia mahdollisuuksia sieltä tulee. Elikkä tämä tutkimus on juuri työn alla, ja odotankin mielenkiinnolla sitten, kun se tulee ulos tuossa jossakin ehkä kesän jälkeen. — Kiitoksia, rouva puhemies.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Eilen julkaistiin MTK:n ja SLC:n tutkimus, ja se herätti kyllä huolta. Siinä kyselyssä oli 1 500 vastausta maatalousyrittäjiltä, ja siinä puhuttiin nyt, kuinka energian hinnannousu ja Lähi-idän kriisi vaikuttavat polttoaineen ja lannoitteiden hintoihin ja myöskin kannattavuuteen. Kyselyn perusteella 60 prosenttia tiloista vähentää lannoitusta, yli puolet eli 53 prosenttia supistaa myyntikasvien viljelyä ja lähes viidennes eli 19,5 prosenttia pienentää viljelyalaa. Järjestöt kertovat, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat suuret maatalousyritykset, joista jopa 30 prosenttia suunnittelee alan vähentämistä. Tämä siis johtaa pienempiin satotasoihin ja vähentää kotimaista tarjontaa, näin tiedotteessa sanotaan. Osittain ministeri kyllä sivusi tätä ongelmatilannetta, mutta vielä haluaisin vähän tarkempaa vastausta, mitenkä tähän akuuttiin kriisiin nyt ollaan reagoimassa hallituksessa. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Ilman kannattavaa alkutuotantoa ei ole kotimaista ruokaa. Ilman kotimaista ruokaa ei ole huoltovarmuutta, ja ilman elävää maaseutua ei ole myöskään koko Suomen tasapainoista tulevaisuutta. Maatalouspoliittinen selonteko osuu suomalaisen yhteiskunnan ytimeen. Selonteon vahvuus on siinä, että se tunnistaa maaseudun merkityksen paljon laajempana kokonaisuutena kuin vain aluepolitiikkana. Maaseutu on työn, yrittämisen, omistamisen, ruuantuotannon, energiaomavaraisuuden ja kokonaisturvallisuuden perusta. Kun maaseudun elinvoima heikkenee, heikkenevät samalla myös ne arvoketjut, jotka alkavat alkutuotannosta ja päättyvät suomalaisten ruokapöytiin, teollisuuteen ja vientiin asti. Suomen on pidettävä kiinni omasta ruuantuotannostaan. Se tapahtuu parantamalla maatalouden kannattavuutta, purkamalla turhaa sääntelyä ja tunnistamalla ne tuotannon edellytykset, joita ilman käytännön työ maatiloilla ei pyöri. Eduskuntaan tulossa oleva elintarvikemarkkinalain uudistus on tärkeä alkutuotannon kannattavuudelle. Alkutuottajien kannalta tärkeää on myös, että Suomi pitää kiinni hallitusohjelman turvepeltoja koskevasta linjauksesta. 12 prosenttia viljelymaasta on turvepohjaista, ja ne takaavat kuivina kesinä parhaan sadon. Turvepeltoja pitää saada viljellä myös jatkossa. Arvoisa rouva puhemies! Tässä yhteydessä on välttämätöntä nostaa esiin kasvu- ja kuiviketurve. Luke on tuoreessa kasvu- ja kuiviketurpeen tiekartassaan osoittanut hyvin selvästi, että kuivike- ja kasvualustaturpeen saatavuuden turvaaminen on välttämätöntä vielä pitkälle tulevaisuuteen, vähintään vuoteen 2040 asti. Syynä on yksinkertainen tosiasia: korvaavia kotimaisia materiaaleja kyllä kehitetään — ja ehkä niitä pitääkin jollain tasolla kehittää — mutta niitä ei ole riittävästi saatavilla, eikä myöskään laadullisesti ole lähelläkään vielä vastaavaa tulossa. Tämä koskee suoraan ruuantuotantoa. Kuiviketurve on tärkeä osa kotieläintalouden arkea. Kasvuturve taas on olennainen osa puutarhatuotantoa, taimituotantoa ja koko sitä ketjua, joka tuottaa ruokaa, taimia ja kasvua Suomeen. Jos näiden saatavuus heikkenee, lasku ei jää pelkästään tuottajalle. Se näkyy koko ruokaketjussa, kustannuksissa, investoinneissa ja lopulta huoltovarmuudessa. Siksi kasvu- ja kuiviketurpeen luvitus on erotettava energiaturpeesta. Näitä ei pidä kohdella yhtenä ja samana asiana. Käyttötarkoituskin on eri, merkitys on eri, ja myös yhteiskunnallinen vaikutus on eri. Luke nostaa aivan perustellusti esiin, että nykyinen sääntely käsittelee energia-, kuivike- ja kasvuturvetta liiaksi yhtenä kokonaisuutena. Lupaperusteet on siksi tarkistettava niin, että kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto voidaan turvata omana kokonaisuutenaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin luvituksen pitää olla ennakoitavaa ja sujuvaa. Ei ole kestävää, että pitkät ja epävarmat, jopa kymmenen vuotta kestävät prosessit tekevät tuotannosta kannattamatonta jo ennen kuin koneet ehtivät suolle. Toiseksi politiikan on oltava johdonmukaista. Jos yhteiskunta sanoo haluavansa vahvistaa huoltovarmuutta ja kotimaista ruuantuotantoa, sen on myös mahdollistettava ne raaka-aineet ja tuotantopanostukset, joita tämä tavoite edellyttää. Arvoisa rouva puhemies! Tämän selonteon jatkotyössä on huolehdittava siitä, että maatalouden toimintaedellytykset turvataan käytännön tasolla. Maaseudun on saatava olla muutakin kuin strategioiden kohde. Sen on saatava olla paikka, jossa voi tehdä työtä, yrittää, tuottaa ruokaa ja elää turvallisesti. Ilman elinvoimaista maaseutua Suomella ei ole tulevaisuutta. — Kiitoksia.

Herra puhemies! Tuosta edustaja Kankaasta on hyvä jatkaa. Nythän on tilanne se, että nykyiset tuotantopinta-alat eivät voi laskea enää yhtään, jos haluamme ylläpitää huoltovarmuuden. Alle 0,35 prosenttia turveperäisistä maista on nyt turvetuotannossa, ja jos siitä mennään alaspäin, niin silloin on katastrofi. Nämä luvitusasiat pitää saada ja varmuutta turveyrittäjille. Vihreille haluaisin sanoa, että nyt kun aktiivihiilestä on puhuttu, niin taitaa olla niin, että tämä Helsingin kaupungin vesijohtovesikin puhdistetaan Ilomantsissa tuotetulla aktiivihiilellä. En tiedä, kelpaako se. Tietysti toinen vaihtoehto olisi ollut varmaankin Kiinassa tuotettu kivihiilestä tehty aktiivihiili. [Keskeltä: Tai asbesti!] — Niin, tässä puhutaan asbesteista ja muista. Tuossa äsken puhuttiin päästökauppajärjestelmästä. Se on totta, että se tässä rajoittaa. Verotus on yksi ongelma. Nyt jo Tšekin pääministeri esitti, että päästökaupalle pitäisi laittaa kattohinta, joka voisi olla esimerkiksi 30 euroa hiilidioksiditonnilta. Tämä myöskin mahdollistaisi tätä turpeen toimintaa, jos me päästäisiin yhteiseurooppalaisesti eteenpäin näissä asioissa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Niin, arvoisa keskusta ja arvoisa edustaja Kettunen, viime hallituskaudella olette tehneet tämän maan historian ehkä kaikkein huonoimman valinnan, mitä voi poliittisella tasolla tehdä, kun ajoitte alas turvetuotannon. [Välihuutoja] Te mahdollistitte 30 miljoonan hävityspalkkiot turveyrittäjille, järjestitte JTF-rahoitusta uudelleenkoulutukseen ja aikaistitte punavihreillä ilmastotoimilla turpeen demonisoinnin tilanteessa, jossa olisi pitänyt toimia juuri päinvastoin. Vieläkö olette samaa mieltä? Me tiedämme, että turve taipuu moneen ilmastoystävälliseen asiaan. Hyvällä syyllä turpeen hyödyntämistä täysimääräisesti voidaan jo nyt luonnehtia ilmastoteoksi, kun ajatellaan nettopositiivisesti ja huomioidaan koko elinkaari turpeen monista käyttötarkoituksista turvetuotantoalueiden jälkikäyttöön. Nyt pitää saada luvitukset kuntoon ja yrittäjille lupaus jatkosta. Tämä on tärkeää.

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhumme ilmastostrategioista, emme voi olla puhumatta raaka-aineesta, jota on vuosikymmeniä turhaan pidetty maamme suurimpana ilmastopahiksena. Kyse on siis, aivan oikein, turvetuotannosta. Edellinen hallitus keskustan johdolla rehellisesti ajoi alas turvetuotantoa. Silloin hallitusohjelmaan kirjattiin turpeen energiakäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Rehellisesti tämä puolitus tapahtui käytännössä jo vuonna 2021. Turvetuottajilta vietiin näköala tulevaisuudesta. Kun energiaturpeen tuotanto nopeasti väheni, samalla kuivike‑ ja kasvuturpeen tuotanto otti osumaa. Näille ei ole olemassa yhtä laadukasta ja kotimaista korvaajaa. Kookoskuidun rahtaaminen ulkomailta ei ole mikään ratkaisu. Samalla kun edellinen hallitus demonisoi turvetuotantoa, tutkimustyö turpeen uusista käyttötarkoituksista tyssäsi. Riittävä raaka-aineen saanti on edellytys myös korkeamman jalostusasteen turvetuotteille. Epävarmuus heikensi investointi‑ ja tutkimusintoa ja hidasti uusien käyttökohteiden kaupallistamista. Miksi tutkia jotain, mitä ei saa maassa nostaa? Tämä hallitus on tehnyt toisenlaista politiikkaa, ei missään nimessä riittävästi, mutta on jopa energiaturpeen merkitystä nostettu huoltovarmuuden turvaajana, ja se on ymmärretty. Kasvu‑ ja kuiviketurpeen tiekartta on juuri valmistumassa, ja jakovaroista myönnettiin rahoitusta myös turpeen korkean jalostusasteen tuotteiden selvitykseen. Näitä korkean jalostusasteen tuotteita on paljon alkaen vaikkapa kauneudenhoitotuotteista, äänieristyslevyistä aina aktiivihiileen, biostimulantteihin ja maanparannuspelletteihin. Nämä ovat myöskin keskeisiä vientituotteita. Aktiivihiilellä suodatetaan muun muassa ilmasta ja vedestä epäpuhtauksia. Monissa käyttökohteissa vaihtoehtona on tuontiaktiivihiili, joka on usein fossiilipohjaista tai valmistettu kaukana ja kuljetettu pitkät matkat. Kumpikohan on ilmastolle parempi vaihtoehto, kotimainen vai ulkomainen tuote? Biostimulantit ja maanparannuspelletit puolestaan parantavat maaperän laatua ja turvaavat paremman sadon. Tästä on apua etenkin eniten kuivuudesta kärsiville alueille — Etelä-Eurooppa yhtenä esimerkkinä. Arvoisa rouva puhemies! Turpeen hintaa nostaa eniten tietysti Euroopan laajuinen päästökauppa. Päästökauppajärjestelmän puolustajat nostavat usein sen seikan, että päästökaupan myötä Eurooppa on kyennyt vähentämään omia päästöjään. Hiilivuotoa on tutkittu jonkin verran, mutta tulokset vaihtelevat. Liian kireän päästökaupan riskinä on tuotannon siirtyminen EU:n ulkopuolisiin maihin, jotka saastuttavat aina meitä enemmän. Keski-Euroopassa valtionpäämiehet ovat puhuneet kriittiseen sävyyn päästökaupasta. Siellä on pohdittu asiaa oman teollisuuden kilpailukyvyn näkökulmasta. Tšekin pääministeri on viimeksi esittänyt, että päästökaupalle pitäisi laittaa kattohinta, joka voisi olla esimerkiksi 30 euroa hiilidioksiditonnilta. Myös muun muassa Saksassa ja Italiassa on puhuttu tarpeesta uudistaa päästökauppajärjestelmää, jotta Eurooppa ei kalliilla hinnoittelulla ampuisi itseään jalkaan. Päästökauppatuloja pitäisi kohdentaa nykyistä paremmin niille toimialoille ja alueille, joissa siirtymä on ollut nopein ja kipu suurin, nimenomaan investointeihin, joilla päästöt vähenevät ja kilpailukyky säilyy. Näin esimerkiksi turvetuotanto pystyisi entisestään innovoimaan itseään ja kehittämään tuotantoa puhtaammaksi. Arvoisa rouva puhemies! Meillä on Suomessa tutkitustikin maailman puhtain ilma. Tuotamme alle 0,8 promillea maailman päästöistä. Suomi ei ole siis mikään ilmaston saastuttaja, jonka pitäisi jatkuvasti entisestään vähentää päästöjään. Me olemme Euroopan metsäisin maa, jolta muiden pitäisi ostaa päästöyksiköitä. Nythän on ajateltu, että Suomi on se maa, jonka pitäisi ostaa yksiköitä esimerkiksi vaikkapa Bulgarialta. Tunnetaanko siellä maassa edes koko järjestelmää? Onko meillä tavoitteena alle 0,7 promillen päästöt? Siltä ainakin tänään, kun olen täällä ollut, on kuulostanut. Huoli on ollut erittäin suuri. Turpeesta on tehty syntipukki, vaikka todellinen ilmastovaikutus syntyy siitä, mihin ja miten sitä käytetään. Parhaimmillaan turve ei ole ilmaston pilaaja vaan ilmastoteko. Se korvaa suuremman hiilijalanjäljen tuontiraaka-aineita, se mahdollistaa puhtaan veden ja ilman suodatusta kotimaisella aktiivihiilellä, ja se auttaa maaperää sitomaan paremmin hiiltä sekä kestämään kuivuutta biostimulanttien ja maanparannuspellettien ansiosta. Suomi ei tarvitse lisää ideologista leimaamista vaan fiksua, nettopositiivista ilmastopolitiikkaa. Turve kannattaa valjastaa siihen käyttöön, jossa se vähentää päästöjä kokonaisuutena, vahvistaa huoltovarmuutta ja luo uutta vientiä. Kun turve korvaa likaisemmat vaihtoehdot ja jälkihoito tehdään kunnolla, se on parhaimmillaan osa ratkaisua, ei osa ongelmaa. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Eihän tämä lisätalousarvio täällä nyt ihan pelkkää synkistelyä ole kuitenkaan. Kasvutoimet ovat tervetulleita, koska ne kohdistuvat kilpailukykymme parantamiseen. Meillä ei ole varaa rahoittaa laajoja valtiontukiratkaisuja omalle teollisuudellemme, mutta tässä lisätalousarviossa olevia tarkasti kohdennettuja panostuksia siis voimme tehdä. Täällä on näitä hankkeita: Ensinnäkin 48 miljoonan euron valtuus energiateknologian demonstraatioihin. Sitten toisena on tämä IPCEI:n kokonaisuus, 78 miljoonan euron valtuus ja 20 miljoonan euron määräraha. Se tuo Suomelle tk-työtä, ja siinä on muun muassa tämmöisiä kuin akku-, vety-, mikroelektroniikka-, puolijohde- ja bioteknologia mukana. Sitten kolmantena on tämä, että pk-yrityksille suunnataan 19 miljoonan euron valtuus ja kuuden miljoonan euron määräraha kehittämishankkeisiin. Kyllä tämä Fingridinkin A-sarjan osakkeiden ostaminen valtiolle on varmasti hyvä sijoitus. Me tiedämme, että Fingrid omistaa Suomen kantaverkon ja kaikki sähkönsiirron merkittävät ulkomaanyhteydet, ja sikälikin se on erittäin oleellinen. Nämä A-sarjan osakkeethan tarkoittavat myöskin sitä, että niillä äänivalta on suurempi kuin B-sarjan osakkeissa. Omistushan muuttuu nyt sitten sillä tavalla, että — katsotaanpas tarkasti — Fingridissä oli aikaisemmin valtion osuus 53,1 prosenttia ja nyt se nousee 59,5:een, ja äänivallassa valtio kasvattaa osuutensa 70,9 prosentista 81,5:een. Tältäkin osin tämä on ihan järkevää valtion saada. Se olisi saattanut pahimmassa tapauksessa mennä vaikka ulkomaille, niin että se asia hoidettiin kunnolla ja näin kuin pitääkin. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä ollaan aidosti tärkeän aiheen äärellä. Työttömyys ei ole vain luku tilastoissa, vaan se on menetettyä arkea, huolta perheissä ja turhautumista ihmisissä, jotka haluaisivat tehdä työnsä ja kantaa vastuunsa. Siksi tähän pitää suhtautua vakavasti ja rehellisesti. Rehellisyys alkaa siitä, että ymmärretään työttömyyslukujen tausta. Kaikki nousu ei johdu siitä, että työtä olisi yhtäkkiä vähemmän, vaan myös siitä, että työvoiman määrä on kasvanut ja työnhakijoiksi on ohjattu aiempaa enemmän ihmisiä. Lisäksi suhdanne on ollut Suomessa poikkeuksellisen raskas, koska korkojen nousu ja investointien hyytyminen ovat osuneet meihin kovemmin kuin muihin Euroopan maihin. Erityisesti rakennusalan pitkä alamäki on vienyt työpaikkoja, ja se näkyy nopeasti koko ketjussa alihankkijoista palveluihin. Rakennusala on työllistänyt myös paljon maahanmuuttajia, joten ei ole ihme, että maahanmuuttajien osuus työttömyyden kasvussa on suurta. Kun tilauskannat heikkenevät Euroopassa, se näkyy myös suomalaisissa tehtaissa ja vientiyrityksissä. Kaiken tämän päälle tulee se, että työttömyyden trendi lähti liikkeelle jo aiemmin eikä yhden hallituskauden alku voi yksin selittää sitä, mihin on tultu. Arvoisa puhemies! Suurin virhe olisi nyt tehdä politiikkaa, joka näyttää hyvältä hetkessä, mutta heikentää työllisyyttä pidemmällä aikavälillä. Hallituksen tekemien työmarkkinatoimien vaikutukset tulevat viiveellä. Paikallista sopimista laajennetaan, kun poliittisia lakkoja rajoitetaan ja rekrytoinnin riskejä madalletaan. Ne ratkaisevat, uskaltaako kasvava yritys palkata ja syntyykö uusia investointeja Suomeen vai jonnekin muualle. Meidän pitää erityisesti katsoa pk-yrityksiin. Suomi ei nouse sillä, että odotamme seuraavaa suurta jätti-investointia, joka pelastaa kaiken. Niitäkin tietysti tarvitaan, ja meillä on monenlaisia kannustimia saada suuria investointeja maahamme. Suomi nousee kuitenkin sillä, että kymmenet tuhannet pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät kasvamaan askel kerrallaan, palkkaamaan sen ensimmäisen työntekijän, sitten toisen ja laajentamaan sitten markkinoilla. Pk-yritykselle jokainen rekrytointi on iso päätös. Jos sääntely on jäykkää, jos työrauha horjuu ja jos riskit kaatuvat aina työnantajalle, silloin kasvuhalu hiipuu. Ja kun kasvuhalu hiipuu, työttömyys jää päälle. Arvoisa puhemies! On myös syytä muistuttaa perusasiasta, jota välillä yritetään peittää: julkinen sektori ei ole eikä voi olla talouden veturi. Julkinen sektori on tärkeä, mutta se elää verotuloista, ja verotulot syntyvät viime kädessä yksityisen sektorin työstä, yritysten investoinneista ja suomalaisten yrittämisestä. Jos yksityinen sektori ei kasva, julkinen sektori ei voi pitkään rahoittaa hyvinvointia, vaikka kuinka haluttaisiin. Siksi kasvua tarvitaan, mutta nimenomaan sellaista kasvua, joka syntyy tuottavuudesta, kilpailukyvystä ja yritysten rohkeudesta palkata. Työttömyyslukujen taustalla on lisäksi rakenteellisia kysymyksiä, joihin on uskallettava tarttua. Osaaminen ei aina kohtaa avoimia paikkoja. Alueellinen liikkuvuus on vaikeaa, kun asuminen on kallista ja arki sidottu tuttuun ja turvalliseen. Kannustinloukut tekevät työn vastaanottamisesta joillekin liian heikosti kannattavaa. Ja jos maahanmuutto lisää työvoimaa, mutta työllistyminen ei toimi kielitaidon, osaamisen tai työmarkkinoiden pelisääntöjen vuoksi, sekin näkyy tilastoissa. Näistä asioista on voitava puhua ilman kiertelyä, koska muuten emme korjaa ongelmaa, vaan toistamme sen. Arvoisa herra puhemies! Me perussuomalaiset emme usko pikavoittoihin emmekä usko siihen, että velalla ostetaan työllisyyttä pysyvästi. Me uskomme siihen, että kun työmarkkinoiden rakenteet laitetaan kuntoon, kun työn tekeminen kannattaa ja kun yrittäjä uskaltaa palkata, työllisyys paranee ja hyvinvointi rahoitetaan kestävällä tavalla. Siksi korostan pitkää katsetta. Tehdyt työmarkkinatoimet ovat juuri niitä päätöksiä, jotka alkavat näkyä kunnolla myöhemmin, ja kun suhdanne kääntyy, on ratkaisevaa, olemmeko silloin rakentaneet Suomen, jossa kasvu syntyy pk-yrityksissä ja työpaikat syntyvät siellä, missä ihmiset elävät ja yrittävät. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kun liityimme euroon, olisi silloin pitänyt tehdä ne työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistukset, joita hallitus on tällä kaudella tehnyt. Tässä on ollut siis liki neljännesvuosisata toimettomuutta. Me tiedämme, että euro on jäykkä valuutta, joka ei ole yhteensopiva Suomen kaltaisten jäykkien työmarkkinoiden kanssa. Joustamaton valuutta ja joustamattomat työmarkkinat ovat tarkoittaneet nollakasvua. Velka toki on kasvanut, ja samalla työllisyysaste on jämähtänyt liian alhaiselle tasolle. Tämä hallitus on tehnyt ne toimet — ja tulee vielä tekemään lisää — joita on odotettu koko 2000-luku. Onko joku täällä odottanut, että nämä vaikuttaisivat heti? Eivät tietenkään, varsinkaan kun elämme epävakaassa maailmantilanteessa. Nyt tarvitaan malttia, kärsivällisyyttä, ja toivon myöskin yhteistyötä. Paremmat ajat ovat ihan varmasti edessä. Nyt on jo nähty hyviä merkkejä, joista täälläkin on kuultu useissa puheenvuoroissa, muun muassa pääministeri hyvin maalasi sitä, muun muassa teknologiateollisuuden suunnalta ja muiltakin sektoreilta. — Kiitoksia.

Kiitoksia, herra puhemies! Arvoisa oppositio, lisätalousarviossa on mukana kasvua ja investointeja tukeva 145 miljoonan euron paketti. Esimerkiksi IPCEI-hankkeisiin ehdotetaan 78 miljoonan euron valtuutta ja 20 miljoonan euron määrärahaa. IPCEI on valtiontukiväline, jolla mahdollistetaan strategisesti tärkeiden teollisuudenalojen kasvua. Suomessa tällaisia aloja ovat muun muassa akku-, vety- ja bioteknologia. Kelpaako? Lisäksi pienten ja keskisuurten yritysten kehittämishankkeisiin ehdotetaan 19 miljoonan euron valtuutta ja 6 miljoonan euron määrärahaa. Näillä vauhditetaan pk-yritysten kasvua ja kansainvälistymistä. Nämä ovat sellaisia odotettuja ja toivottuja toimenpiteitä, joita tässä taloustilanteessa Suomessa tarvitaan, ja vastaavia tarvitaan vielä lisää. Kiitokset hallitukselle näistä panostuksista.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Pakko palata vielä tähän pankkisäätelyasiaan: Tuossa sain juuri aamupäivällä soiton eräältä maatalousyrittäjältä, joka oli tekemässä kauppaa. Hän oli vienyt pankkiin kolminkertaiset vakuudet. Pankki mietti asiaa useamman viikon, ja nyt se johti siihen tilanteeseen, että se sanoi, että se laina saattaa nyt järjestyä, mutta vain kahden vuoden laina, koska ei ole varmuutta, miten tällä yrittäjällä on sitten jatkossa toimeentuloa, vaikka omaisuutta sitten onkin enemmän. [Tuomas Kettunen: Käsittämätöntä!] Elikkä jos nyt sitten mennään sinne ministereille, niin Finnvera-lainsäädännön uudistaminen on tärkeä ja yksi uusi askel, ja toivottavasti se helpottaa ainakin jossain määrin tilannetta. Mutta me tarvitsemme enemmän kilpailua ja vaihtoehtoja pankkilainalle, toimivampia pääomamarkkinoita, kotitalouksille järkeviä tapoja sijoittaa kotimaiseen yritystoimintaan ja EU-tasolla pääomamarkkinaunionia, jotta kasvuyritysten rahoitus ei jää yhden kanavan varaan. Tähän on saatava nyt jotakin järkeä, koska tämä tilanne on ihan käsittämätön. [Tuomas Kettunen: Juuri näin!]

Kiitoksia, rouva puhemies! Kiitokset ministereille ja jaoston puheenjohtajalle hyvästä esittelystä. — Tässä budjetissa tehdään nyt historiaa. Olemme valiokunnassa kohdistaneet 100 000 euroa turpeen kunnianpalautukseen ja sen eri ominaisuuksien tutkimukseen ja läpivalaisuun. [Timo Harakka: Esihistoriallista!] Nyt on viimeinen hetki tuoda esiin ne kaikki faktat, mitä ehkä koko maamme tärkeimmän ja uskallan väittää myös arvokkaimman luonnonvaran mahdollisuudet tuovat tullessaan. — Kannattaa nyt kuunnella huolella. — Meillä on kenties ensimmäistä kertaa myös ministeri, joka ymmärtää ne lukemattomat eri käyttötarkoitukset, mihinkä turve soveltuu, ja monessa kohtaa turve on vielä ylivertainen ja jopa ainut mahdollinen tuote. Nyt on oikea momentum, mitä meillä ei ole varaa menettää. Tämä tosiasia pitää ymmärtää myös tässä salissa, [Välihuutoja keskustan ryhmästä] ja meidän pitää ottaa ne mittaamattomat markkinat haltuumme kaikilla niillä kymmenillä eri innovaatioilla, mihinkä turve hyvine ominaisuuksineen jo nyt taipuu. Tässä tehtävässä ministeri Puisto on oikea henkilö viemään asiaa eteenpäin. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ministerille ja myöskin jaoston puheenjohtaja Heinoselle yhteistyöstä ja siitä, mitä tässä on saatu aikaan yhdessä. Edustaja Kallille sanoisin, että Satakuntaakaan ei kyllä ole unohdettu. Kyllä siellä asfalttia on viime vuosina tehty aika kiitettävästi, ja erityisesti siellä Pohjois-Satakunnassa, missä minä asun, siellä on kyllä. Me saamme olla aivan tyytyväisiä. Perussuomalaisille on selvää, että päästöjä voidaan vähentää, mutta suomalaisen arjen kustannuksia ei saa nostaa. Siksi hallitus linjaa, ettei liikennepolttoaineen hinta nouse hallituksen toimien takia, jakeluvelvoitteen vaikutusta kompensoidaan ja käyttövoiman muutosta helpotetaan sekä henkilö- että raskaassa liikenteessä. Samalla kehitetään lataus- ja tankkausverkostoja ja sujuvoitetaan taloyhtiöiden latausratkaisuja. Lisäksi 20 miljoonan euron romutuspalkkio vauhdittaa autokannan uusiutumista ja parantaa turvallisuutta. Tämä on reilua ilmastopolitiikkaa: kannustetaan teknologianeutraalisti uuteen tekniikkaan mutta ei rangaista työssäkävijää, [Puhemies koputtaa] yrittäjää tai maaseudun perhettä, jolle auto on välttämättömyys.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden budjettia käsiteltäessä on syytä muistaa kaksi asiaa: ensinnäkin julkista taloutta on välttämätöntä sopeuttaa, ja toiseksi velkakäyrää ei taiteta pelkästään saksilla vaan kasvulla ja työllä. Siksi meidän linjamme on ollut tehdä vaikeat sopeutuspäätökset hallitusti mutta samalla rakentaa edellytyksiä sille, että suomalainen työ ja suomalainen yritys pärjäävät. Ensi vuonna voimaan tulevat veronkevennykset ovat tästä konkreettinen esimerkki. Työn verotusta kevennetään, ja valtaosa kevennyksistä kohdistuu pieni‑ ja keskituloisiin. Erityisesti lapsiperheille työtulovähennyksen lapsikorotuksen tuplaus tarkoittaa tuntuvasti lisää käteen. Kolmen lapsen perheelle puhutaan jopa noin 600 euron verohelpotuksesta vuonna 26. Korkeimpia marginaaliveroja lasketaan kasvutoimena, mutta ne pysyvät jatkossakin korkealla tasolla. Samaan kokonaisuuteen kuuluu myös arjen kustannusten keventäminen. Ruuan arvonlisäveroa lasketaan, ja autoilun kustannuksia on kevennetty muun muassa polttoaineveron alennuksella. Nämä ovat konkreettisella tasolla ostovoimaa vahvistavia päätöksiä. Kun työn tekemisestä jää enemmän käteen ja välttämättömät menot eivät karkaa, suomalaisella on mahdollisuus kuluttaa, investoida omaan elämäänsä ja uskaltaa tehdä päätöksiä. Mutta, arvoisa puhemies, tässä kohtaa törmäämme isoon ongelmaan, jonka suomalaiset tunnistavat arjessaan: vaikka ostovoima on vahvistunut ja vahvistuu edelleen, moni ei uskalla kuluttaa. Epävarmuus, korkotaso, työllisyysnäkymät ohjaavat rahaa kulutuksen sijaan säästöön. Se on täysin inhimillistä. Emme me voi emmekä halua pakottaa kansalaisia kuluttamaan. Talouspolitiikan tehtävä on vähentää epävarmuutta, vahvistaa luottamusta ja tehdä työnteosta kannattavaa. Sitä tämä hallitus tekee. Kun kulutus matelee, kasvu tarvitsee toisen moottorin, investoinnit, ja tässä tullaan rahoitukseen. Valiokunnissa on tuotu esiin vakava huoli erityisesti pk-yritysten rahoituksen saatavuudesta. Yritys voi olla terve, sillä voi olla tilauksia, se voi haluta palkata, mutta jos lainahana on kiinni tai ‑ehdot ovat kohtuuttomat, kasvu jää tekemättä. Meidän pitää katsoa suoraan myös pankkien toimintaympäristöä. Euroopassa yritysrahoitus nojaa selvästi pankkeihin, ja samalla finanssikriisin jälkeen pankkisääntelyä on kiristetty. Kun pankkien riskinottoa rajoitetaan, vaikutus näkyy väistämättä siinä, miten herkästi rahoitusta saa, millä hinnalla ja millä vakuuksilla. Tämä ei ole moraalisaarnaa pankeille vaan talousrealismia. Jos kasvu‑ ja investointiyritykset jäävät ilman rahoitusta, koko maa jää ilman kasvua. Valiokunnan kuulemisissa on todettu, että vuonna 25 jopa kaksi kolmasosaa kasvuhakuisista pk-yrityksistä tarvitsi Finnveran takausta saadakseen pankkirahoitusta, ja sekään ei aina välttämättä riittänyt. Tämä kuitenkin kertoo siitä, miten varovaisiksi rahoitusmarkkinat ovat käyneet. Se on yksi kasvun jarru, jonka purkaminen on välttämätöntä. Siksi meidän pitää edistää rahoituslähteiden monipuolistamista ja pääomamarkkinoiden toimivuutta. Tarvitaan enemmän kilpailua ja vaihtoehtoja pankkilainalle, toimivampia pääomamarkkinoita, kotitalouksille järkeviä tapoja sijoittaa kotimaiseen yritystoimintaan ja EU-tasolla pääomamarkkinaunionia, jotta kasvuyritysten rahoitus ei jää yhden kanavan varaan. Arvoisa rouva puhemies! Tämän budjetin ydinviesti on selvä: ostovoimaa vahvistetaan veronkevennyksillä erityisesti pieni‑ ja keskituloisille ja lapsiperheille. Samalla tunnistamme, että epävarmuus ohjaa rahaa säästöön ja että kasvu tarvitsee investointeja. Siksi rahoituksen saatavuus, pankkien toimintaympäristö ja pääomamarkkinoiden kehittäminen eivät ole sivujuonne vaan kasvupolitiikan kovaa ydintä. Arvoisa puhemies! Lopuksi huomioita valiokunnan tekemistä lisäyksistä. Niitä on tehty 40 miljoonan edestä. Näissä lisäyksissä korostuvat tiestö ja turvallisuus. Nostaisinkin esiin valiokunnan 100 000 euron lisäyksen turpeen korkean jalostusasteen tuotteiden selvitykseen. Tästä varmasti tulee jotakin positiivista, voin jo luvata tässä vaiheessa. Turve on kansallinen voimavaramme ja vahvuutemme, jota meidän on hyödynnettävä enemmän. Toivottavasti tämä selvitys avaa oven jatkotoimille. Tästä tullaan varmasti puhumaan vielä enemmän ja tulen itsekin puhumaan pääluokkakohtaisessa keskustelussa. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Opposition puheissa toistuu sama kaava: ensin maalataan uhkakuva, sitten vaaditaan lisää määrärahoja mutta samalla vastustetaan jokaista päätöstä, joka tekee julkisen talouden hoidosta uskottavaa. Tämä kaksinaamaisuus pitää sanoa ääneen. Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kaikki eduskuntaryhmät ovat sitoutuneet velkajarruun. Se tarkoittaa sopeutustoimien jatkamista myös tulevalla kaudella. Puhutaan jopa kymmenen miljardin uudesta sopeutuskokonaisuudesta. Se on haastava tehtävä, kun tällä kaudella on jo tehty moni niin sanotusti helppo ja kansaltakin tukea saanut säästö niin sanotuista toissijaisista menoista. Opposition budjettivastalauseet osoittavat, että aitoa kykyä sopeutukseen ja kasvutoimiin ei ole. Jatkatte samalla vastuuttomalla politiikalla, jota harjoititte hallituksessa viime kaudella.

Kiitoksia, rouva puhemies! Kiitoksia valiokunnalle ja kiitoksia myös täällä salissa puheenvuoroja pitäneille. Tämä on ollut erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa ja hyödyllistäkin. Kaiken lisäksi täällä on käyty hyvin korkeatasoista keskustelua. Tällaista pitäisi olla ehkä enemmänkin tässä salissa. Väistämättä omalla kohdallani tulee mieleen eräs tilaisuus kuusi vuotta sitten. Olin tämmöisessä susiseminaarissa, missä Luken henkilöt olivat paikalla, ja tämä asiantuntija suhtautui susiongelmaan hyvin erikoisella ja mielestäni vielä hyvin persoonallisellakin tavalla. Ensimmäisen kerran elämässäni kuulin silloin käytettävän termiä pihasudet. Kysyin häneltä, onko nyt niin, että meidän eläinkantamme on lisääntynyt uudella lajilla, onko meille tullut tämmöinen kuin Lupus piha. No, hän perusteli näkemystään sillä, että eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ole, jos susi silloin tällöin piipahtaa maatilojen pihapiirissä. Arvoisa puhemies! Tämänpäiväisen runsaan keskustelun myötä olemme vakuuttuneita, että susi ei ole pihapiirien eläimistöön kuuluva eläin. Uskon, että monet ongelmat poistuvat erityisesti maaseudulla. Elinkeinonharjoittajat kiittävät, kansalaiset kiittävät, nuoret koululaiset saavat rauhan ja elämä pääsee taas jatkumaan ilman susien aiheuttamaa pelkoa. Minä uskon, että tämä on sellainen, minkä me kaikki täällä kyllä allekirjoitamme. Mutta olen ihan vakuuttunut myös siitä, että myös tämä kohde, mistä puhutaan, myös susi kiittää siitä, että se saa tai joutuu nyt siirtymään juuri sinne, mihinkä se kuuluukin, sinne metsien siimeksiin. Ne ovat olleet perinteisesti susien asuma-aluetta, ja siellä niiden on myöskin hyvä elää, ei pihoissa. [Krista Mikkosen välihuuto] En usko, että sudetkaan niin mielellänsä niitä koiria ja lampaita raatelevat. Niitä ajetaan sitten takaa siinä, ja on tämä pelon ilmapiiri. Elikkä näillä päätöksillä, mitä tässä tehdään, haluamme myöskin samalla rauhoittaa sudelle oman elinympäristön. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Arvoisa oppositio, se on totta, että OECD toteaa tuoreessa raportissaan Suomen talouden osoittaneen sitkeyttä vakavien kansainvälisen politiikan luomien haasteiden edessä. [Vasemmalta: Taantuma on sitkeä!] — Nimenomaan. — Suomea piinaavat siis kauppapolitiikka tulleineen, Saksan heikko talouskehitys ja Venäjän toimet. Me tiedämme täällä talosta tämän. Arvoisa oppositio, OECD kannustaa Suomea jatkamaan hallituksen aloittamaa talouden uudistamista ja sopeuttamista. [Eduskunnasta: Nimenomaan!] Tähän hallitus on sitoutunut. Olemme sitoutuneet siihen, että Suomelta siis vaaditaan lisää toimia, ei vähemmän, arvoisa oppositio. Opposition viime viikkoina esittämät vaihtoehtobudjetit ja lukuisat lausunnot herättävät kysymyksiä siitä, ymmärtääkö oppositio Suomen julkisen talouden haastavan tilanteen. [Antti Kurvisen välihuuto] Kysymyksiä herättää etenkin pääoppositiopuolue SDP:n sitoutuminen vastuulliseen talouspolitiikkaan. Arvoisa pääministeri, miten te tulkitsette [Puhemies koputtaa] OECD:n raporttia, ja mitä näette tapahtuvan, jos Suomessa viime kaudelta tuttu [Puhemies koputtaa] holtiton taloudenpito jatkuisi? Voisitteko tämän kertoa ihan rautalankamallina, että oppositiokin ymmärtää? [Välihuutoja vasemmalta — Eduskunnasta: Kauhea älämölö! — Puhemies koputtaa]

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Nyt SDP kyllä tarjoaa kylmää kyytiä. Nyt on joku kaalimaan vartijana, [Joona Räsänen: Tuplapukki!] koska maaseutua teidän vaihtoehtobudjetissa kyllä kohdellaan aika kovalla kädellä. Maataloustuista pois miljoona, autoilun kustannuksia ylös, maatalouden energiatukia leikataan, hevosilta poistetaan, ja vieläpä turvetuotannostakin 30 miljoonaa. Onko SDP:n tarkoitus tyhjentää maaseutu lopullisesti ja keskittää väestö suuriin kaupunkeihin? Ymmärtääkö SDP, että maaseudun elinvoima hyödyttää koko Suomea ja vientiteollisuuttamme, joka lepää paljolti maaseutumaisten alueiden harteilla? [Sanna Antikainen: Ei ymmärrä!] Turvetuotannosta vielä: Siitä leikkaaminen osuu myöskin meidän huoltovarmuuteen. [Mikko Savola: Missäs se veroale on?] Energiaturve on ainoa kotimainen ja vakaa energialähde, joka tarjoaa lämpöä kovimmilla pakkasilla. Turvetuotannon alasajon myötä menettäisimme myös kasvu- ja kuiviketurpeen sekä monet uudet turveinnovaatiot, joilla myöskin tulisi vientituloja, millä tämä maa tullaan pelastamaan jatkossa. [Puhemies koputtaa] SDP:n vaihtoehto olisi toteutuessaan turmiollista koko Suomelle.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia verojaoston puheenjohtajalle hyvästä esittelystä. Hän jo kiteytti siinä hyvin oleellisen, mutta kertaus on opintojen äiti. Eli käsittelemme nyt valtiovarainvaliokunnan mietintöä perintö- ja lahjaverotuksen muutoksista. Esitys keventää verotusta nimenomaan arjen tilanteissa. Verotettavan perintöosuuden alaraja nousee 20 000 eurosta 30 000 euroon ja verotettavan lahjan alaraja 5 000 eurosta 7 500 euroon. Tämä on järkevä, pitkään odotettu tarkistus, koska hinnat ja omaisuuserät ovat nousseet mutta rajat ovat laahanneet perässä. Samalla tavanomaisen koti-irtaimiston verovapaata määrää nostetaan 4 000 eurosta 7 500 euroon. Kun perhe tyhjentää kotia ja jakaa käytettyä tavaraa, emme tarvitse verottajaa selvittämään jokaisen tuolin, astian tai lampun arvoa. Arvoisa rouva puhemies! Esitys helpottaa myös tilanteita, joissa perintö on epälikvidiä. Maksamattomalle perintöverolle laskettava viivästyskorko alenee. Viitekorkoon lisätään jatkossa 2 prosenttiyksikköä nykyisen 3,5:n sijasta. Kun perintövero voi tulla maksettavaksi ennen kuin varoja on mahdollista realisoida järkevästi, korkojen kohtuullistaminen on reilua. Se vähentää pakkomyyntejä ja tukee kotimaista omistajuutta esimerkiksi maatiloilla ja perheyrityksissä. Erityisen tärkeä on muutos alaikäisen perillisen sukupolvenvaihdoshuojennukseen. Jos yrittäjä kuolee yllättäen ja perillinen on alaikäinen, huojennus voi jatkossa toteutua, kun edunvalvoja jatkaa yritystoimintaa yhtiössä. Näin turvataan työpaikkoja ja annetaan yritykselle mahdollisuus selvitä vaikean hetken yli. Samalla on pidettävä huoli siitä, että sääntelyä ei kierretä keinotekoisilla järjestelyillä. Lisäksi oikaisuvaatimusten käsittelyyn tuodaan selkeyttä, kun menettelyyn sovelletaan täydentävästi verotusmenettelylakia. Se on juuri sitä järkevää sääntelyä, joka vähentää turhaa pompottelua. Arvoisa rouva puhemies! On esitetty huolia verotuoton laskusta. Valiokunnan arvion mukaan kokonaisvaikutus on noin 81 miljoonaa euroa vuodessa, mutta samalla vahvistamme verojärjestelmän hyväksyttävyyttä, vähennämme hallinnollista työtä ja tuemme kasvua, yrittäjyyttä ja perheiden ostovoimaa. Tästä syystä tätä esitystä on helppo kannattaa. — Kiitoksia.