Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Jälleen kerran näin. — Kotimaisen maatalouden kannattavuus on ollut vakavana huolenaiheena pitkään, jo ainakin sen ajan, mitä itsekin olen täällä ollut, seitsemän vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos suomalainen viljelijä ei tule toimeen työllään, Suomen huoltovarmuus romahtaa. Onneksi tämä hallitus on tehnyt oikean valinnan, kun se omilla toimillaan ei ole nostanut alkutuottajan kustannuksia, ja maatalous on erityissuojelussa siinä mielessä, vaikeassa taloudellisessa tilanteessakin. Me kaikki tiedämme, miten haavoittuva maailma on. Sota Euroopassa, energian hinnat ja niiden heilahtelut, tuotantopanosten kallistuminen ja kansainvälisten markkinoiden epävarmuus ovat osoittaneet, ettei Suomi voi rakentaa ruokaturvaansa sen varaan, että tavaraa tulee aina jostain muualta. Kriisin hetkellä jokainen kansakunta huolehtii ensin itsestään. Siksi on vakava ongelma, että suomalainen maatalous joutuu liian usein kannattavuuden äärirajoille. Vuoden 22 energiakriisi oli karu muistutus järjestelmämme heikkoudesta. Tuotantokustannukset nousivat, mutta tätä nousua viljelijä ei pystynyt siirtämään hintoihin. Hallituksen eduskunnalle antama elintarvikemarkkinalain uudistus on tärkeä askel kotimaisen maanviljelijän aseman parantamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Nykyisessä maataloustukijärjestelmässä on selvä rakenteellinen vika. Se kannustaa liian usein säilyttämään eikä uudistamaan. Tästä on Valtiontalouden tarkastusvirastokin huomauttanut. Tuet eivät aina anna todellista mahdollisuutta investoida, kasvaa, kehittää uutta ja nostaa jalostusarvoa. Suomen maataloustukijärjestelmää on välttämätöntä uudistaa sellaiseksi, että se kannustaa innovaatioihin. Jos tuki vain säilyttää nykytilaa, ongelman ratkaiseminen pitkittyy. Toinen iso epäkohta on rahoitus. Liian moni maatila on valmis investoimaan, mutta pankki ei ole valmis rahoittamaan. Tätä viestiä saa kentältä jatkuvasti. Vaikka olisi tahtoa kehittää toimintaa, lisätä tuotantoa tai tehdä sukupolvenvaihdos, rahoituksen saanti on liian vaikeaa. Arvoisa rouva puhemies! Se on hyvä, että täällä on puhuttu turpeesta useaan otteeseen, ja turpeen merkitys maataloudelle on tunnustettava, vihdoinkin. Hienoa, että ministeri on tehnyt tämän kasvu‑ ja kuiviketurpeen tiekartan ja se on tullut nyt kaikille meille luettavaksi. Nämä ovat tärkeitä asioita. Ne ovat välttämättömiä, eivät valinnaisia. Niille ei ole olemassa kotimaista korvaajaa, jolla olisi samat ominaisuudet. Ulkomailta tuotujen vaihtoehtojen perään emme voi haikailla. Jos kotimaista turvetuotantoa ei saada elvytettyä, seurauksena ei ole puhtaampi omatunto vaan suurempi tuontiriippuvuus, korkeammat kustannukset ja heikompi huoltovarmuus. Kasvuturve on puutarhatuotannossa ja taimikasvatuksessa aivan oleellinen ja tärkeä. Kuiviketurve taas on kotieläintiloille toimiva, hygieeninen ja kotimainen ratkaisu. Kun puhumme omavaraisuudesta, meidän pitää puhua myös niistä materiaaleista, joilla tuotanto pidetään käynnissä, ja näiden materiaalien riittävä saanti on poliittisilla päätöksillä turvattava. Samalla on myöskin katsottava eteenpäin. Tiedämme, että turpeeseen liittyy monia uusia innovaatioita. Tämä ei ole mikään menneisyyden raaka-aine vaan päinvastoin. Nyt tässä tilanteessa vielä, kun meidän talous sakkaa oikein kunnolla, täytyy turve valjastaa oikein kunnolla käytäntöön kaikilla niillä ominaisuuksilla, mitä on, ja ne uudetkin innovaatiot ovat siellä sitten vielä kaiken lisäksi odottamassa — elikkä puhutaan rehuista ja biostimulanteista. Tietysti aktiivihiilikin on mukavampi tuottaa Ilomantsissa kuin Kiinassa, jossa tehdään sitä kivihiilestä. Kolmannes aktiivihiilituotannon tuotteista tulee sieltä. Elikkä nämä korkeamman jalostusasteen tuotteet avaavat mahdollisuuksia uudelle kotimaiselle liiketoiminnalle ja myös vientiteollisuudelle, ja juuri tätä Suomi tarvitsee juuri nyt: ei luonnonvarojen alasajoa vaan järkevää hyödyntämistä, tutkimusta, tuotekehitystä ja jalostusarvon kasvattamista. Nyt me tiedämme, että eduskunnan jakovaroista on rahoitettu uusien turvetuotteiden selvitystä. Sitä tehdään jälleen kerran, ja se on askel eteenpäin, ja näemme sitten, mitä lupaavia mahdollisuuksia sieltä tulee. Elikkä tämä tutkimus on juuri työn alla, ja odotankin mielenkiinnolla sitten, kun se tulee ulos tuossa jossakin ehkä kesän jälkeen. — Kiitoksia, rouva puhemies.