Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Julkinen talous on ollut jo pitkään kestämättömällä uralla, ja nyt tämä näkyy myös EU:n liiallisen alijäämän menettelynä. Suomen tulot ja menot ovat liian kaukana toisistaan. Vaikka hallitus on tehnyt kautensa aikana valtavan sopeutusurakan, valtio velkaantuu edelleen liikaa. Velkasuhde uhkaa nousta lähes sataan prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja valtion budjetin alijäämän arvioidaan olevan vuosikymmenen lopulla yli 17 miljardia euroa. Alijäämästä noin kaksi kolmasosaa selittyy korkokuluilla ja puolustusmenojen kasvulla. Näistä ei voi säästää, joten on säästettävä muualta. Arvoisa puhemies! Oppositio yrittää rakentaa tästä keskustelusta tarinan, jonka mukaan hallituksen toimet eivät ole toimineet. Ulkopuoliset arviot, niin IMF, OECD kuin luottoluokittajat, kuitenkin kertovat, että hallitus on tehnyt aivan oikeita toimia ja ratkaisuja. Voi vain miettiä, kuinka paljon huonommassa tilanteessa Suomi olisi ilman tämän hallituksen politiikkaa. Hallitus on tehnyt vaalikauden aikana noin 10 miljardin euron edestä päätöksiä, jotka vaikuttavat velkasuhteen kasvuun. Suoraa sopeutusta on tehty yli 6,5 miljardia euroa. Hallituskauden alussa kuviteltiin, että kuuden miljardin euron sopeutus tällä kaudella riittäisi. Se arvio vanheni jo syksyllä 23, ja hallitus on reagoinut aivan oikein tekemällä uusia sopeutustoimia. Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisille vastuullinen talouspolitiikka tarkoittaa sitä, että ensin katsotaan, mihin veronmaksajien rahat käytetään. Kaikkea ei voi rahoittaa velalla. Kaikki menot eivät ole yhtä tärkeitä. Siksi säästöjä on tehtävä ensisijaisesti sellaisista kohteista, jotka eivät ole suomalaisen ihmisen arjen ja turvallisuuden kannalta välttämättömiä. Perussuomalaisten kädenjälki näkyy siinä, että säästöjä on kohdistettu muun muassa kehitysapuun, maahanmuuttoon, byrokratiaan ja sellaisiin järjestöavustuksiin, joiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä. Eikö tämä ole oikea suunta? Mitä enemmän kykenemme leikkaamaan toissijaisista menoista, sitä vähemmän paine kohdistuu vaikeampiin kohteisiin. On tietysti selvää, että vaikeistakin kohteista on jouduttu säästämään ja niitä ei voi kokonaan suojata tulevaisuudessakaan — sen te kyllä oppositiossa tiedätte. Samalla hallitus on pyrkinyt välttämään talouskasvua tukahduttavaa ja etenkin sieltä vasemmalta siiveltä kannatettua verotuslinjaa. Suomessa kokonaisveroaste on jo valmiiksi hyvin korkea. Siksi veronkorotusten tie ei ole ratkaisu — siis se ei ole ratkaisu. Jos työnteosta, yrittämisestä ja investoinneista tehdään entistä vähemmän kannattavaa, silloin emme vahvista julkista taloutta vaan heikennämme sitä. Arvoisa puhemies! Suomen ongelma on myös liian heikko kasvu. Siksi tarvitaan työmarkkinauudistuksia, työnteon kannusteiden vahvistamista, julkisen sektorin tehostamista ja investointeja, jotka parantavat Suomen kilpailukykyä. Hyvinvointivaltio elää vain työstä, yrityksistä, viennistä ja verotuloista. Opposition linja tässä suhteessa on epäuskottava, näin sanoisin. Samat puolueet, jotka vaativat velan taittamista, vastustavat käytännössä lähes kaikkia konkreettisia säästöjä. SDP kertoo olevansa vastuullinen, mutta kun päätöksiä pitäisi tehdä, vastuullisuus muuttuu vastustamiseksi. Vasemmistoliitto on irtautunut velkajarrusta, vihreät kipuilevat asian kanssa ja demarilinja vaihtelee sen mukaan, ollaanko puhumassa omille kannattajille, mielenilmauksissa vai aamutelevisiossa. Arvoisa puhemies! Sopeutusta ei tehdä siksi, että EU käskee. Me teemme sitä siksi, että se on Suomen etu. Jos velkaantumista ei saada hallintaan, seuraukset tulevat eteen korkomenoina, heikentyvänä luottoluokituksena ja kaventuvana kansallisena liikkumatilana. Vaikeita päätöksiä tehdään siksi, että Suomi ei ajautuisi vielä vaikeampaan tilanteeseen. [Tuomas Kettusen välihuuto] Työ ei ole valmis, mutta suunta on oikea, edustaja Kettunen. Nyt tarvitaan realismia, talouskuria ja kykyä asettaa suomalaiset veronmaksajat etusijalle. — Kiitoksia.