Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajien huoli pienituloisuudesta ja köyhyydestä on tärkeä, ja siksi siitä pitää puhua sekä rehellisesti että vastuullisesti. On aivan selvää, että monella suomalaisella on nyt tiukkaa. Ruuan, asumisen, liikkumisen ja arjen laskujen kanssa kamppaillaan joka päivä. Epävakaan maailmanpolitiikan laineet läikkyvät Suomeen. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, että yksi talouden lukko on kasvaneen ostovoiman siirtyminen säästöön kulutuksen sijaan. Suomalaisten käsitys inflaation suuruudesta on suurempi kuin inflaation todellisuus, mikä aiheuttaa varovaisuutta. Tämän päivän keskustelussa tarvitaan tarkkuutta käsitteisiin. Pienituloisuus ja köyhyys eivät ole sama asia. Pienituloisuuden mittari on suhteellinen: se on sidottu mediaanituloon. Kun keskitulot muuttuvat, myös pienituloisuuden raja muuttuu. Siksi pienituloinen ihminen ei automaattisesti ole köyhä eikä pienituloisuus sellaisenaan kerro koko totuutta ihmisen toimeentulosta, varallisuudesta tai elämäntilanteesta. Tämä ei tarkoita sitä, että pienituloisten tilanne olisi yhdentekevä, ei tietenkään. Se tarkoittaa vain sitä, että politiikkaa ei saa rakentaa käsitteiden sekoittamisen varaan. Jos kaikki pienituloisuus nähdään automaattisesti köyhyydeksi, ei ongelmaa kyetä kestävästi ratkaisemaan. Jos tilannekuva on väärä, eivät ratkaisut varmasti ole oikeita. Arvoisa rouva puhemies! Parasta lääkettä pienituloisuuden ja köyhyyden torjumiseen on työ, vielä tarkemmin sanottuna työpaikat, yrittäjyys, kasvu ja se, että työn tekeminen on aina kannattavaa ja että työpaikkoja on tarjolla. Kun ihminen pääsee töihin, saa jalansijaa työelämässä ja pystyy elättämään itsensä omalla työllään, silloin torjutaan köyhyyttä kestävällä tavalla. Samalla turvataan myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus. Tämä on se perusero hallituksen ja vasemmisto-opposition välillä. Vasemmiston vastaus on aina sama: lisää tulonsiirtoja, lisää menoja, lisää verotusta. Mutta Suomi ei ole ajautunut velka‑, kasvu‑ ja työllisyysongelmiin siksi, että täällä verotettaisiin liian vähän. Ongelma ei ole liian matala verotus. Ongelma on se, että valtio vie jo nyt liian suuren osan ihmisten tuloista ja yrittäjien kantokyvystä. Siksi perussuomalaisille oikea tie ei ole vasemmiston esittämä verotuksen kiristäminen. Oikea tie on se, että työn verotusta kevennetään, yrittäjyyttä helpotetaan, arjen kustannuksia hillitään ja kannustinloukkuja puretaan. Näitä toimia hallitus on tehnyt kautensa aikana paljon, ja lisää on vielä tulossa. Vaikutukset tosin eivät näy heti, ja siksi tarvitaankin pitkäjänteisyyttä ja myös malttia. Arvoisa rouva puhemies! Me perussuomalaiset emme kiistä pienituloisten ongelmia. Me kiistämme vain vasemmiston esittämät keinot ja vasemmiston harjoittaman politiikan järkevyyden. Myötätunto ilman kestävää talouspolitiikkaa on lopulta vain lasku, jonka joku maksaa myöhemmin, ja kaikkein epäoikeudenmukaisinta olisi jättää Suomi velkaantumisen, heikon kasvun ja liian matalan työllisyyden loukkuun. Huonosta taloudenpidosta kärsivät eniten juuri heikoimmassa asemassa olevat. Kuten vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Outi Ojala on viisaasti sanonut, vahva julkinen talous on köyhän paras turva. Se pätee edelleenkin. Siksi sanon vielä kerran: Pienituloisten asemaa pitää parantaa, mutta se on tehtävä kestävästi. Köyhyyttä pitää torjua mutta ei siten, että aiheutetaan pysyvä riippuvuus tulonsiirroista. Paras sosiaalipolitiikka on yhä hyvä työllisyyspolitiikka, paras turva pienituloisuutta vastaan on työ, ja paras tapa turvata suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vahvistaa työn ja yrittämisen edellytyksiä, ei kurittaa niitä yhä uusilla veroilla ja ylenmääräisellä säätelyllä. — Kiitoksia.