Merja Kyllönen

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on saatava työstään elämiseen riittävä palkka, myös silloin, kun työntekijä työskentelee oleskeluluvalla. Me tuemme kaikkia tavoitteita työntekijöiden toimeentulon parantamiseksi, ja tämä esitys ei itse asiassa olisi tarpeen, jos Suomessa säädettäisiin kaikkien työntekijöiden vahvemmasta turvasta minimipalkkalailla, kriminalisoitaisiin alipalkkaus ja tehtäisiin matalapalkka-aloille tasa-arvokorotukset. Reilut työehdot kuuluvat kaikille. On kyettävä varmistamaan, ettei uusi palkkavaatimus johda Suomessa jo työskentelevien osalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Ei kai ole kuitenkaan tarkoitus ajaa ihmisiä työttömiksi ja sellaiseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa he eivät kykene selviämään. Esitys voi, ikävä kyllä, myöskin estää kolmansien maiden työntekijöiden palkkaamisen niillä aloilla, joilla osa-aikatyö on tavallista. Monet niistä ammateista, joissa tulorajat vaikeuttaisivat työntekijöiden maahanpääsyä, voidaan määritellä työvoimapulasta tai kohtaanto-ongelmasta kärsiviksi ammateiksi. Vuonna 22 tavallisimmat ammattiryhmät, joissa palkat oleskelulupahakemuksessa ovat jääneet alle 1 600 euroon kuukaudessa, ovat yhdistetyn maan- ja vihannesviljelyn tai puutarhanhoidon ynnä muun harjoittajat, lentoemännät, purserit, puutarhurit, kasvihuoneviljelijät, kasvihuonetyöntekijät. Myös esimerkiksi hitsaajat, putkiasentajat, toimisto- ja laitossiivoojat, metsätalouden avustavat työntekijät ja eläinten kasvattajat ovat jääneet tämän palkkarajan alle. Työnantajilla on jatkossa käytännössä mahdollisuus palkata ulkomailta matalammin palkatuille aloille ainoastaan kokoaikaista työvoimaa. Tämä voi johtaa eriarvoiseen tilanteeseen, jossa myöskin Suomen kansalaisia, EU-kansalaisia ja kolmannen maan kansalaisia, joiden maassaoloperuste ei ole riippuvainen työstä vaan esimerkiksi opiskelijan oleskelulupa, palkataan esimerkiksi majoitus- ja ravitsemusalalla ja kaupan alalla osa-aikaisiin työsuhteisiin, jos on epävarmaa, kuinka paljon työtä työnantajalla on tarjota. Aiempien vuosien toteumien perusteella palkkarajan asettaminen rajoittaisi työvoiman saatavuutta noin 120—250 henkilöllä vuodessa, mikäli tulorajaa nostettaisiin ansiotasoindeksiä vastaavasti. Mikäli palkkaraja ei nousisi ansiotasoindeksin mukaisesti, sen merkitys katoaisi vuoteen 29 mennessä. Lakiin on lisätty lausuntojen perusteella kolmen kuukauden siirtymäsäännös jatkolupien kohdalla. Kohtuuttomien tilanteiden estämiseksi ja Suomessa jo työntekijän oleskeluluvalla olevien tilanteen turvaamiseksi voisi kuitenkin olla tarpeen, että uutta tulorajaa sovellettaisiin vain uusiin oleskelulupahakemuksiin tai että se tulisi jatkolupahakemusten osalta voimaan ehdotettua myöhemmin. Samalla tulisi kuitenkin varmistaa reilujen työehtojen toteutuminen myös heille. Esityksellä ei näytä olevan kyllä merkittäviä vaikutuksia julkiseen talouteen, koska palkkarajan arvioidaan rajoittavan varsin pienen ihmismäärän maahantuloa ja kyseisten henkilöiden keskimääräinen vuosivaikutus julkiseen talouteen elinkaaren yli arvioidaan varsin vähäiseksi. Palkkarajaa sovelletaan vain työntekijän oleskelulupaan. Sillä ei ole vaikutusta kausityöntekijöihin, kun puhutaan laista kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijöinä työskentelyä varten, eikä erityisasiantuntijoihin — ulkomaalaislain 73 § — tai muihin työnteon perusteella myönnettäviin oleskelulupiin. Toivottavaa on, että muutos johtaisi aidosti palkkojen nousuun. Jos näin ei käy, voi esitys lisätä edelleen paperittomuutta ja epävarmuutta Suomessa jo olevien kohdalla. Luonnoksesta lausunnon antaneiden mukaan olisi tärkeää arvioida, että poikkeaminen palkkarajasta esim. yhdenvertaisuuden tai lapsen edun toteutumiseksi olisi mahdollista. Nyt näin ei käytännössä ole, vaikka ulkomaalaislain 6 §:ssä vaaditaankin ottamaan asioissa huomioon lapsen etu. On riski, että muutoksesta seuraa lainsäädännön kiertämistä esimerkiksi naamioimalla työsuhde yritystoiminnaksi, ja yritykset voivat myös osittain siirtyä ostamaan työtä alihankintana muilta yrityksiltä, jotka voivat lähettää työvoimaa toisesta EU-jäsenvaltiosta. Toivottavasti ministeri Satonen suhtautuu avoimesti siihen ajatukseen, että tässä eduskunnassa voitaisiin vielä katsoa näitä kokonaisuuksia tarkalla haavilla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kertausharjoituksiin rajaturvallisuustehtäviin määrättävien reserviläisten kannalta on äärimmäisen tärkeää, että sääntely on meillä täsmällistä, tarkkarajaista, oikeasuhtaista sekä rajattu aina välttämättömään, ja on toki oltava selvää sen, millaiset ovat ne poikkeukselliset ja ne vakavat häiriötilanteet, joissa tällainen poikkeuksellinen kertausharjoitusmenettely on välttämätöntä ottaa käyttöön. Reserviläisten tehtävät on hyvä olla tarkkaan rajattu, ja heillä on oltava riittävä koulutus tehtäviin, ja esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden tunnistaminen tai voimankäyttö ei saa olla ensisijaisesti rajaturvallisuustehtävissä olevan reserviläisen tehtävä. Olisin kysynytkin meidän ministeriltämme: onko meillä myöskin resursseja siihen, että me voimme kouluttaa ja me voimme harjoittaa meidän reserviläiset, niin että heillä on mahdollisuudet myöskin palvella kansakuntaa näissä tehtävissä, mihin heitä kohdennetaan?

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on saatava työstään elämiseen riittävä palkka, myös silloin, kun työntekijä työskentelee oleskeluluvalla. Me tuemme kaikkia tavoitteita työntekijöiden toimeentulon parantamiseksi, ja tämä esitys ei itse asiassa olisi tarpeen, jos Suomessa säädettäisiin kaikkien työntekijöiden vahvemmasta turvasta minimipalkkalailla, kriminalisoitaisiin alipalkkaus ja tehtäisiin matalapalkka-aloille tasa-arvokorotukset. Reilut työehdot kuuluvat kaikille. On kyettävä varmistamaan, ettei uusi palkkavaatimus johda Suomessa jo työskentelevien osalta kohtuuttomiin tilanteisiin. Ei kai ole kuitenkaan tarkoitus ajaa ihmisiä työttömiksi ja sellaiseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa he eivät kykene selviämään. Esitys voi, ikävä kyllä, myöskin estää kolmansien maiden työntekijöiden palkkaamisen niillä aloilla, joilla osa-aikatyö on tavallista. Monet niistä ammateista, joissa tulorajat vaikeuttaisivat työntekijöiden maahanpääsyä, voidaan määritellä työvoimapulasta tai kohtaanto-ongelmasta kärsiviksi ammateiksi. Vuonna 22 tavallisimmat ammattiryhmät, joissa palkat oleskelulupahakemuksessa ovat jääneet alle 1 600 euroon kuukaudessa, ovat yhdistetyn maan- ja vihannesviljelyn tai puutarhanhoidon ynnä muun harjoittajat, lentoemännät, purserit, puutarhurit, kasvihuoneviljelijät, kasvihuonetyöntekijät. Myös esimerkiksi hitsaajat, putkiasentajat, toimisto- ja laitossiivoojat, metsätalouden avustavat työntekijät ja eläinten kasvattajat ovat jääneet tämän palkkarajan alle. Työnantajilla on jatkossa käytännössä mahdollisuus palkata ulkomailta matalammin palkatuille aloille ainoastaan kokoaikaista työvoimaa. Tämä voi johtaa eriarvoiseen tilanteeseen, jossa myöskin Suomen kansalaisia, EU-kansalaisia ja kolmannen maan kansalaisia, joiden maassaoloperuste ei ole riippuvainen työstä vaan esimerkiksi opiskelijan oleskelulupa, palkataan esimerkiksi majoitus- ja ravitsemusalalla ja kaupan alalla osa-aikaisiin työsuhteisiin, jos on epävarmaa, kuinka paljon työtä työnantajalla on tarjota. Aiempien vuosien toteumien perusteella palkkarajan asettaminen rajoittaisi työvoiman saatavuutta noin 120—250 henkilöllä vuodessa, mikäli tulorajaa nostettaisiin ansiotasoindeksiä vastaavasti. Mikäli palkkaraja ei nousisi ansiotasoindeksin mukaisesti, sen merkitys katoaisi vuoteen 29 mennessä. Lakiin on lisätty lausuntojen perusteella kolmen kuukauden siirtymäsäännös jatkolupien kohdalla. Kohtuuttomien tilanteiden estämiseksi ja Suomessa jo työntekijän oleskeluluvalla olevien tilanteen turvaamiseksi voisi kuitenkin olla tarpeen, että uutta tulorajaa sovellettaisiin vain uusiin oleskelulupahakemuksiin tai että se tulisi jatkolupahakemusten osalta voimaan ehdotettua myöhemmin. Samalla tulisi kuitenkin varmistaa reilujen työehtojen toteutuminen myös heille. Esityksellä ei näytä olevan kyllä merkittäviä vaikutuksia julkiseen talouteen, koska palkkarajan arvioidaan rajoittavan varsin pienen ihmismäärän maahantuloa ja kyseisten henkilöiden keskimääräinen vuosivaikutus julkiseen talouteen elinkaaren yli arvioidaan varsin vähäiseksi. Palkkarajaa sovelletaan vain työntekijän oleskelulupaan. Sillä ei ole vaikutusta kausityöntekijöihin, kun puhutaan laista kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijöinä työskentelyä varten, eikä erityisasiantuntijoihin — ulkomaalaislain 73 § — tai muihin työnteon perusteella myönnettäviin oleskelulupiin. Toivottavaa on, että muutos johtaisi aidosti palkkojen nousuun. Jos näin ei käy, voi esitys lisätä edelleen paperittomuutta ja epävarmuutta Suomessa jo olevien kohdalla. Luonnoksesta lausunnon antaneiden mukaan olisi tärkeää arvioida, että poikkeaminen palkkarajasta esim. yhdenvertaisuuden tai lapsen edun toteutumiseksi olisi mahdollista. Nyt näin ei käytännössä ole, vaikka ulkomaalaislain 6 §:ssä vaaditaankin ottamaan asioissa huomioon lapsen etu. On riski, että muutoksesta seuraa lainsäädännön kiertämistä esimerkiksi naamioimalla työsuhde yritystoiminnaksi, ja yritykset voivat myös osittain siirtyä ostamaan työtä alihankintana muilta yrityksiltä, jotka voivat lähettää työvoimaa toisesta EU-jäsenvaltiosta. Toivottavasti ministeri Satonen suhtautuu avoimesti siihen ajatukseen, että tässä eduskunnassa voitaisiin vielä katsoa näitä kokonaisuuksia tarkalla haavilla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kertausharjoituksiin rajaturvallisuustehtäviin määrättävien reserviläisten kannalta on äärimmäisen tärkeää, että sääntely on meillä täsmällistä, tarkkarajaista, oikeasuhtaista sekä rajattu aina välttämättömään, ja on toki oltava selvää sen, millaiset ovat ne poikkeukselliset ja ne vakavat häiriötilanteet, joissa tällainen poikkeuksellinen kertausharjoitusmenettely on välttämätöntä ottaa käyttöön. Reserviläisten tehtävät on hyvä olla tarkkaan rajattu, ja heillä on oltava riittävä koulutus tehtäviin, ja esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden tunnistaminen tai voimankäyttö ei saa olla ensisijaisesti rajaturvallisuustehtävissä olevan reserviläisen tehtävä. Olisin kysynytkin meidän ministeriltämme: onko meillä myöskin resursseja siihen, että me voimme kouluttaa ja me voimme harjoittaa meidän reserviläiset, niin että heillä on mahdollisuudet myöskin palvella kansakuntaa näissä tehtävissä, mihin heitä kohdennetaan?

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen turvaverkoissa on kyllä norsun mentävä reikä. Päivä päivältä on selvempää, että hallitus on tehnyt päätöksen myöskin hoitotakuun heikentämisestä virheellisillä perusteilla. Sunnuntaina te, pääministeri Orpo, väititte radiossa, että erittäin monet asiantuntijat tukisivat hoitotakuun pidentämistä, ja väititte myös, että — suora lainaus — ”hyvinvointialueiden suunnalta tuli paljon viestiä siitä, että tämä on järkevä toimenpide”. Kertokaa meille, arvoisa pääministeri, mitkä hyvinvointialueet tätä tukevat ja ketkä asiantuntijat tätä kannattavat. Meidän käsityksemme on, että kaikki hyvinvointialueet, jotka ovat asiasta lausuneet, ovat vastustaneet hoitotakuun pidentämistä. Lisäksi Suomi olisi saamassa EU:n elvytyspaketista rahaa hoitotakuun turvaamiseen ja ihmisten hoitoonpääsyn varmistamiseen 178 miljoonaa euroa. Näin ollen, kun hoitotakuuta pidennetään, voimme päätyä tilanteeseen, jossa komissio katsoo, ettei Suomi täytä kriteerejä, ja jättää rahan maksamatta. 130 miljoonan tavoitellusta säästöstä tuleekin vähintään 178 miljoonan euron lisälasku, [Puhemies: Ja kysymys!] ja siihen päälle vielä muut kulut ihmisten hoidon venyessä. [Puhemies koputtaa] Oletteko te, pääministeri, tietoinen tällaisesta taloudellisesta riskistä? [Puhemies koputtaa] Ja ennen kaikkea, oletteko te valmiita perumaan tämän täysin järjettömän päätöksen, joka kokonaisuutena [Puhemies: Kiitoksia, nyt minuutti on käytetty!] näyttää perustuvan täysin väärälle tietopohjalle?

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen turvaverkoissa on kyllä norsun mentävä reikä. Päivä päivältä on selvempää, että hallitus on tehnyt päätöksen myöskin hoitotakuun heikentämisestä virheellisillä perusteilla. Sunnuntaina te, pääministeri Orpo, väititte radiossa, että erittäin monet asiantuntijat tukisivat hoitotakuun pidentämistä, ja väititte myös, että — suora lainaus — ”hyvinvointialueiden suunnalta tuli paljon viestiä siitä, että tämä on järkevä toimenpide”. Kertokaa meille, arvoisa pääministeri, mitkä hyvinvointialueet tätä tukevat ja ketkä asiantuntijat tätä kannattavat. Meidän käsityksemme on, että kaikki hyvinvointialueet, jotka ovat asiasta lausuneet, ovat vastustaneet hoitotakuun pidentämistä. Lisäksi Suomi olisi saamassa EU:n elvytyspaketista rahaa hoitotakuun turvaamiseen ja ihmisten hoitoonpääsyn varmistamiseen 178 miljoonaa euroa. Näin ollen, kun hoitotakuuta pidennetään, voimme päätyä tilanteeseen, jossa komissio katsoo, ettei Suomi täytä kriteerejä, ja jättää rahan maksamatta. 130 miljoonan tavoitellusta säästöstä tuleekin vähintään 178 miljoonan euron lisälasku, [Puhemies: Ja kysymys!] ja siihen päälle vielä muut kulut ihmisten hoidon venyessä. [Puhemies koputtaa] Oletteko te, pääministeri, tietoinen tällaisesta taloudellisesta riskistä? [Puhemies koputtaa] Ja ennen kaikkea, oletteko te valmiita perumaan tämän täysin järjettömän päätöksen, joka kokonaisuutena [Puhemies: Kiitoksia, nyt minuutti on käytetty!] näyttää perustuvan täysin väärälle tietopohjalle?

Arvoisa rouva puhemies! Taisi nyt käydä ihan Jori Malmsténin laulun sanoin perussuomalaisten vaalipuheissa: ”Sinun onnesta haastavan kuulin / hellyyttä hersyvin huulin. / Se oli niin suurta, / kaunista se oli niin / mutta kaunista valhetta vainen.” Työntekijälle ropsahtaa 200 euron hyvitysmaksu, jos hän osallistuu työtaisteluun sen jälkeen, kun tuomioistuin on tuominnut sen laittomaksi. 200 euron summa on esimerkiksi palvelualojen työntekijälle todella iso. Se on pelotevaikute, joka on kooltaan sellainen, että kaikkiin työtaistelun ja mielenilmauksen muotoihin on iso riski osallistua. Tavallisen työntekijän ei ole välttämättä helppo edes hahmottaa eri työtaistelujen eroja, ja se toimii pelotteena, että toimiminen voi uhata toimeentuloa. Kun on kyse kollektiivisesta toimimisesta, myös toimenpiteiden pitäisi olla luonteeltaan kollektiivisia. Minkä takia, arvoisa ministeri, olette valinneet yksilöön kohdentuvan rangaistuksen sen sijaan, että olisitte pitäneet kiinni [Puhemies koputtaa] kollektiivisesta mallista?

Arvoisa rouva puhemies! Poliittisilla lakoilla on erityinen merkitys Suomen historiassa, sillä useimpien työntekijöille kuuluvien oikeuksien lisäksi jopa tämän maan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tässä maassa on saavutettu poliittisella lakolla. Kansalaisyhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa poliittisiin päätöksiin on demokratian ydinsisältöä, ja sen merkitys korostuu, kun hallituspuolueet puhuvat eduskuntavaaleissa työelämäasioista täysin päinvastaista kuin mitä nyt tekevät. Vaaleissa perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja RKP lupasivat ay-liikkeen kyselyssä säilyttää lakko-oikeuden vähintään nykyisessä laajuudessaan. [Antti Lindtman: Kirjallisesti!] — Kirjallisesti vielä. — Suomessa on ollut poliittisia lakkoja varsin harvoin, mutta silti hallitus on nostanut ne tikunnokkaan. Poliittisen työtaistelun rajoittaminen vie työntekijöiltä merkittävän mahdollisuuden vaikuttaa suoraan omaan toimeentuloon ja omaan asemaan vaikuttaviin päätöksiin. Arvoisa ministeri, haluatteko te tänne maahan samanlaisen mallin kuin monessa muussa Euroopan maassakin on, [Puhemies: Aika!] jossa renkaat palavat, [Puhemies: Aika!] jossa kaupan ikkunat särjetään ja jossa yhteiskuntarauha murenee? Ei ole sellaista mallia kuin Suomessa, [Puhemies: Aika!] jossa me ollaan rauhassa asioista sovittu.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä piti yhden kerran ainakin tässä avata sanainen arkku historiankirjoihin, koska meillä on ehkä jäänyt huomaamatta se asia, kuinka hyvinvointialueiden ohjauksen koordinaatio on jo siirtynyt valtiovarainministeriön vastuulle. Sinne perustettiin helmikuun alussa uusi hyvinvointialueiden ohjausosasto, ja kovasti on pyritty vakuuttelemaan alueita siitä, että tästä ei tule tällaista hyvinvointialueiden säästöruuvia. Minä en siihen satuun usko. Se on ihan väistämätön tosiasia, että talousohjaus, jota toki tarvitaan, tulee olemaan tässä maassa se pääsääntöinen ohjuri, mikä jatkossa ohjaa sosiaali- ja terveyspalveluita. Kun tätä yhteisohjausta tehdään — se on toki arvokas asia — niin on ehkä hyvä tunnistaa, että tässä sitten haastetaan juurikin se kyky, millä tavalla taistellaan ja väännetään sen oman toimintasektorin puolesta. Ja kyllähän minä veikkaan, että STM:n virkamieskoneistokaan ei pärjää sille valtiovarainministeriön virkamieskoneistolle, kun sattumoisin itsekin olen ollut monenlaisissa neuvotteluissa VM:n kanssa, ja kyllähän se sitä myöten on, että jos heillä on ohjausvalta johonkin asiaan, niin he kyllä aika pitkälti sanelevat myöskin sen, miten se kokonaisuus etenee. On selvää toki, että toiminnan ja talouden ohjauksen pitäisi olla tasapainossa, mutta se, mikä minua eniten tässä hetkessä ja tässä kokonaisuudessa huolettaa, on se, että kukaan ei katso sitä asiaa, minkä takia nämä isot kulut tänne meidän sosiaali- ja terveydenhuoltoon rakentuvat, vaan se talousohjaus tulee tämän meidän kehysmenettelyn johdosta näihin leikkauksiin, hoidon rajauksiin, erilaisiin järjestelmän katkomisiin ja oikeastaan vaan tämmöiseen silppupolitiikkaan, ja ne isot ongelmat eivät tule korjatuiksi. Se vaatisi erittäin vahvaa työskentelyä sosiaali- ja terveysministeriöltä, jotta me saataisiin oikeasti punnerrettua tämä kokonaisuus siihen suuntaan, mikä oli koko sote-uudistuksen ajatus: siirtää painopiste perusterveydenhuoltoon, siirtää painopiste ennaltaehkäiseviin, jotta me oikeasti joku kaunis päivä synnytettäisiin terveyttä, ei vain hoidettaisi sairautta ja korjattaisi ongelmia. Mutta nyt on kelkka kääntymässä siihen suuntaan, että minä veikkaan, että nämä sairaalaleikkaukset, mitä nyt tehtiin, ovat alkusoittoa, ja katsotaan, mitä tässä seuraavien kahden vuoden aikana tapahtuu. Mutta kuten eräs kansalaispalaute tässä viime yön jälkeen tuli, niin edessä on korpivaellus, jos kansa ei herää siihen, mitä täällä on tapahtumassa, ja voin tämän kyllä allekirjoittaa, kun tätä touhua katsoo.

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka kaikki jo ahdistuisivat ajatuksesta, että kyllä ne vielä kiipeävät tuonne, niin tämä nyt on vaan niin iso periaatteellinen kokonaismuutos meidän hyvinvointipalveluidemme ytimeen, että minun mielestäni historiankirjoihin pitää jäädä syvät ja analyyttiset pohdinnat siitä, mitä vaikutuksia kaikella tällä voi loppupelissä olla. Minä koen itse, että hyvin vähäisin analyysein ja arvioin on lähdetty tekemään säästöratkaisuja semmoisista asioista, joista ei pitäisi tehdä päätöksiä ilman arvioita, ilman vaikutusanalyysia, ennen kaikkea turvallisuusanalyysiä siitä, mitä se tarkoittaa siellä alueella palveluiden saatavuuden näkökulmasta. Joku voisi sanoa, että se on ihan mitätön juttu, että yöpäivystys lakkaa Iisalmessa, Jämsässä, Kouvolassa, Raahessa ja Varkaudessa. Kuten tuossa yön hämärinä tunteina totesin siitä, että kun täällä heiteltiin sitä ajatusta, että puolen tunnin sisältä löytyy sairaaloita, niin tosiaan, kun tätä karttaharjoitusta on tehnyt, niin ei täällä juurikaan ole semmoisia paikkoja, että puolen tunnin sisällä siirryttäisiin jonnekin toiseen sairaalaan. Matkat ovat keskimäärin 50 minuutista 1,5 tuntiin, 2 tuntiin, jopa 2,5 tuntiin, että kyllä tällä on aika isoja vaikutuksia myöskin siinä, minkälaisia kuljetusmatkoja ihmisille tulee. Ja totta kai sillä on merkitystä, minkälaista ambulanssikapasiteettia alueella on myöskin käytettävissä, onko siellä perustason autoja vai hoitotason autoja, minkälaista apua siellä ihmiselle pystytään sitten ajantasaisesti tarjoamaan. Hyvinvointialueet varmasti tekevät parhaansa niillä resursseilla, mitkä on. Mutta kyllähän tämä on semmoinen avokämmen, oikein semmoinen kunnon litsari sille ajatukselle, että me tässä sote-uudistuksessa teemme sen muutoksen, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä ja sosiaalipalvelu siirtyvät sieltä jälkihoidosta ennaltaehkäisyyn. Se on ehkä kaikkein isoimmin unohtunut siitä yhteisestä keskustelusta, mitä edellisellä kaudella käytiin, että me oikeasti ollaan koko joukkueena sitouduttu siihen, että rahat riittäisivät pidemmälle, jos me ennaltaehkäistään sairauksia, jos me ennaltaehkäistään niitä ongelmia ja erilaisia kokonaisvaikutuksia, mitä syntyy. Se ehkä tuntuu kaikkein kipeimmältä, että se 26 miljoonan säästö, mitä tässäkin näitten sairaaloitten alasajolla saavutetaan, on sitten samassa vastapallossa kaljakeissin kanssa. Kun minä mietin sitä, että jos sitä kaljakeissiä tässä yhteiskunnassa kevennettäisiin siitä näkökulmasta, että alkoholinkäyttö vähenisi, niin siellä olisi potentiaali jo pelkästään sillä, että me puolitetaan suomalainen alkoholinkäyttö, yli kuusi miljardia euroa. Ja ketä kiinnostaa? Ei ketään. Kyllä ne saavat puhua täällä yön, päivän kanssa. Ihmiset katselevat, osa seinille, [Salissa soi puhelin] ja osalla on diskokin siellä käynnissä. [Naurua] Se on tietysti hyvä, työpaikkaliikuntaa täällä kyllä tarvittaisiinkin, että yläpäässäkin alkaisi veri kiertää. Tämä on semmoinen ongelmavyyhti ihan aidosti tässä koko meidän järjestelmässämme, että minä kuulen täällä päivä toisensa, viikko toisensa jälkeen sen ulinan siitä, kuinka raha ei riitä. Mutta koskaan ei löydy yhteistä tahtoa siihen, että oikeasti pureuduttaisiin niihin isoihin ongelmiin, mistä ne talouden menot syntyvät. Ehkä täytyy, rakas puhemies, vielä kerran sanoa se, että viime vuonna kului 11,7 miljardia mielenterveyden ongelmien erinäisiin hoitoihin, erinäisiin sairaslomiin ja muuhun, 11,7 miljardia. No ei, tuijottakaa tiiviisti vaan läppäreitä — pikkurahaa. 4 miljardia, muut työkyvyttömyyteen johtavat syyt, ennenaikaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Tästä tulee valtava potti rahaa, mutta siihen pitää pureutua syvällisesti, tehdä oikeasti ylihallituskautinen ohjelma ja rakentaa asiat niin, että tämä hyvinvointiyhteiskunta voi selviytyä. Se ei selviydy juustohöyläämällä eikä järjettömiä leikkauksia tukasta kiskomalla, mutta niin on tehty. Ja aika moni hallituspuolueenkin kansanedustaja on yllätetty housut kintuissa näillä ratkaisuilla, että kyllä heilläkään ei ole ihan helppoa näinä päivinä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Poliittisilla lakoilla on erityinen merkitys Suomen historiassa, sillä useimpien työntekijöille kuuluvien oikeuksien lisäksi jopa tämän maan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tässä maassa on saavutettu poliittisella lakolla. Kansalaisyhteiskunnan mahdollisuus vaikuttaa poliittisiin päätöksiin on demokratian ydinsisältöä, ja sen merkitys korostuu, kun hallituspuolueet puhuvat eduskuntavaaleissa työelämäasioista täysin päinvastaista kuin mitä nyt tekevät. Vaaleissa perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja RKP lupasivat ay-liikkeen kyselyssä säilyttää lakko-oikeuden vähintään nykyisessä laajuudessaan. [Antti Lindtman: Kirjallisesti!] — Kirjallisesti vielä. — Suomessa on ollut poliittisia lakkoja varsin harvoin, mutta silti hallitus on nostanut ne tikunnokkaan. Poliittisen työtaistelun rajoittaminen vie työntekijöiltä merkittävän mahdollisuuden vaikuttaa suoraan omaan toimeentuloon ja omaan asemaan vaikuttaviin päätöksiin. Arvoisa ministeri, haluatteko te tänne maahan samanlaisen mallin kuin monessa muussa Euroopan maassakin on, [Puhemies: Aika!] jossa renkaat palavat, [Puhemies: Aika!] jossa kaupan ikkunat särjetään ja jossa yhteiskuntarauha murenee? Ei ole sellaista mallia kuin Suomessa, [Puhemies: Aika!] jossa me ollaan rauhassa asioista sovittu.

Arvoisa rouva puhemies! Koska meidän varsinainen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen on matkoilla, niin Kyllönen matkustaa tässä nyt sitten toiseen maailmaan. [Krista Kiuru nauraa] — Älkää nyt, ex-ministeri Kiuru, siellä naurako. Olen valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston ex-jäsen. [Naurua] Tämähän on minulle erittäin tuttua, kun täällä on tarpeeksi pitkään jo ollut kaikissa jaostoissa ja valiokunnissa. [Aki Lindén: Farmi-ohjelman päätähti!] — Nimenomaan, ojankaivajien kruunaamaton kuningatar. No, tämä on pitkäaikainen proseduuri: tämä Tenojoki-asia ja kalastuksen sääntely on ollut todella kauan prosessissa. Se, että saadaan kokonaisuus vastaamaan Tenon vesistön kalakantoja ja muun toimintaympäristön nykytilaa, on aika iso juttu, ja tietysti se kalakannan elvyttäminen on sen kaiken toiminnan taustalla. Mutta ehkä se asia, mikä meille voi olla sinällään aika vieras, liittyy tähän Tenon saamelaisen kalastuskulttuurin turvaamiseen ja sen jatkon varmistamiseen. Tavallaan ne voimakkaat kalastusrajoitukset väistämättä vaikuttavat siihen, millä tavalla ihmiset siellä alkuperäiskansan osalta pystyvät kalastamaan. Pidän sitä erittäin arvokkaana, että maa- ja metsätalousvaliokunta on ottanut siihen hyvin tiukan linjan ja lähtenyt siitä, että selvitetään ne toimet ja konstit, millä pystytään tätä kokonaisuutta oikeasti hallitsemaan niin, että kalakannat elpyvät mutta sitten alkuperäiskansallamme, saamelaisilla, on oikeus ja se säilyy sitten myöskin jatkossa. Ikuisesti muistan sen kyttyrälohiopetuksen, mikä meillä oli jaostossa aikanaan, ja tähän vieraslajileviämiseen on minun mielestäni erittäin tärkeää puuttua. Ne kyttyrälohen pyyntiä koskevat kalastusmääräykset ovat kyllä erityisen tärkeitä, ettei käy niin, että tämä ikävä vieraslaji valtaa sitten kokonaan alan ja meillä ei sitten sitä perinteistä Tenon kalakantaa siellä enää olekaan. Ehkä tämä kutemaan pääsevien emokalojen määrä on toki se olennaisin juttu, että saadaan ne lohikannat siellä sitten elpymään, mutta ehkä just on tärkeä se ajatus siitä, että lohenkalastuksen avaamisen tavoitteena haetaan myöskin tämmöisiä vähiten haittaavia vaihtoehtoja, kun viittasin siihen, että pitää pystyä turvaamaan myöskin saamelaisten oikeudet kalastuksen näkökulmasta. Toki siellä on myöskin kalastusmatkailuun liittyvää merkittävää elinkeinoa, ja ymmärrän sen paineen, mikä sillä puolella alueella on. Sitten tässä kokonaisuudessa on ollut myöskin tällainen poikkeus kalastussäännön määräyksistä opetuskalastusta ja kulttuuritapahtumia varten, ja toki sillä alueella näillä asioilla on ollut hyvin tärkeä merkitys. Kalastusmatkailun osalta tähän kalastussääntöön on nyt lisätty myöskin tämmöinen matkailijoille tarkoitettu lupa muiden kalalajien kuin lohen kalastukseen sekä tähän liittyen määritetty myöskin erityisiä kalastuspaikkoja meritaimenen kalastukseen. Mainitsinkin siitä valiokunnan mielestäni hyvästä ja tiukasta linjauksesta, että otetaan tavallaan laajempaa ohjausta, niin kuin eduskunnan rooliin kuuluukin, suhteessa ministeriöön ja määritellään sitten sitä kokonaislinjausta niin, että pystytään oikeasti turvaamaan sekä kalastusmatkailun mahdollisuudet että ennen kaikkea ne saamelaisten oikeudet. Oikeastaan tämä Norjan ja Suomen välinen kalastussopimus on ollut sellainen pitkän aikavälin prosessi, ja varmasti kummallakin maalla on omat vaikutuksensa ja kummallakin maalla omat intohimonsa siinä, mutta on hyvä, että on löydetty semmoinen yhteinen näkemys kuitenkin siitä, millä tavalla sellaisten perussäännösten pohjalta pystytään jatkossa etenemään. Perustuslakivaliokunta antoi maa- ja metsätalousvaliokunnalle lausunnossaan hyvin painokkaan kannanoton siitä, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on selvitettävä mahdollisuuksia sellaisiin toimenpiteisiin, joilla lohikantaa voitaisiin suojella ja elvyttää saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla sääntelyn tavoitteita vaarantamatta. Pidän sitä erittäin arvokkaana, että valiokunta on ottanut tähän tiukan lausuman ja yksityiskohtaisissa perusteluissa on analysoitu tätä kokonaisuutta sitten kattavammin. Minulle ehkä uutena asiana tuli tämä perustuslakivaliokunnan aika vahvakin analyysi valtioneuvoston suuntaan siitä, että kalastuskieltoja ja kalastuksen voimakkaiden rajoitusten vaikutuksia tulisi seurata tarkasti ja mahdollisiin epäkohtiin puuttua myös siltä osin, miten katsotaan tämä kalastusoikeuden haltijoiden yhdenvertainen kohtelu. Tältä osalta sitä kritiikkiä on tullut niin ulkopaikkakuntalaisilta, kalastusoikeuden haltijoilta, alueen matkailuyrityksiltä kuin myöskin kalastusmatkailijoiden edustajilta. Tämmöiset kalastuksen porrastamista koskevat määräykset on todettu varsin monimutkaisiksi, ja niitten vaikutukset ovat olleet ennakoimattomia. Sen takia on tärkeää, että myöskin tämä kokonaisuus tulee seurannan alle ja arvioidaan sitten näitä mahdollisia epäkohtia ja puututaan sitten tarvittaessa käynnistämällä uudet neuvottelut norjalaisten kanssa. Erittäin tärkeätä työtä, ja pidän kyllä suuressa arvossa sitä, että maa- ja metsätalousvaliokunta on ottanut tässä niin selkeän ja tiukan linjan. — Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa tänä päivänä sai kuulla sellaisiakin puheenvuoroja, että kerrottiin kauniisti, kuinka puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy toinen sairaala useimmilta alueilta, joista palvelut lähtevät. Minä olen koettanut tuossa nyt illan aikana kötöstää itselleni ylös, kuinkahan monesta sairaalasta puolessa tunnissa pääsee toiseen paikkaan. Ja olen todennut, että sen 20 vuoden harjoittelun aikana, mitä olen näitä vaalipiirejä kierrellyt ja ajellut, en ole kyllä puolessa tunnissa päässyt esimerkiksi Varkaudesta Kuopioon. Ajattelisin, että pitää olla poliisin tai ambulanssin valtuudet, että pystyy tavoittelemaan edes sinne suuntaan semmoisia nopeuksia, että voisi olla lähelläkään, mutta saattaisi olla Räikkösen Kimilläkin tekemistä. Mutta voihan sitä tietysti sillä tavalla kauniisti ajatella, että näinhän sitä nopeasti sitten pääsee, kun hätä on suuri. Se realismi ei ehkä ole ihan kaikkinensa kohdillaan näissä systeemeissä. Se ehkä kuvastaa sitä, millä tavalla näitä kokonaisuuksia on analysoitu ja arvioitu. Lähtökohta kuitenkin on se, että joka ikinen sairaalan tai päivystyksen alas ajaminen jollakin tavalla vaikuttaa ihmisten terveydenhuoltoon ja palvelutarjontaan, ja jos puhutaan ihan rehellisesti, niin kyllähän se on väistämätön lopputulema, että potilasturvallisuus heikkenee ja alueellinen eriarvoisuus syvenee. Se, mitä ehkä itse mietin kaikkein eniten, on huolellinen kokonaisarvio silloin, kun tämmöisiä linjauksia tehdään. Ja vaikutelma on ollut enemmän se, että edeltävänä viikonloppuna vastuuministerin ohi on tehty tämmöisiä ratkaisuja ikään kuin sillä ajatuksella, että se on vähän niin kuin poliittinen sulle—mulle-ratkaisu. En voinut välttyä siltä ajatukselta sen takia, että asialle tuntui annetun vähän samanlainen painoarvo kuin jos päätetään, että erilaisia nikotiinipussimakuja tulee sinne: kun otetaan tuo Varkaus tuossa pois, niin saat inkiväärin makuisen nikotiinipussin tilalle. Ihan vain sen takia tuossa laskeskelin noita kilometrejä ja muita, kun täällä aika kevyesti heiteltiin kuitenkin sitä ajatusta, että nopeasti pääsee sitten sinne seuraavaan kohteeseen. Ainakin itse ajattelen niin, että olisi ehkä hyvä tehdä niitten päätösten taustaksi jonkunlainen analyysi siitä, mitä se tarkoittaa, että välimatkat kasvavat ja oikeasti ihmisillä ei ole enää samanlaista mahdollisuutta sitä palvelua saada siitä lähempää. Ja ehkä tämä on semmoinen turvallisuustekijä laajemminkin, ei pelkästään ehkä tämmöinen alueellisen tasa-arvon kysymys vaan myöskin sillä tavalla turvallisuusasia, että jos tässä maassa jotain joskus tapahtuu — toivon toki, että ei tapahdu, kriisiytymistä eikä mitään kriittisempää, isompaa — niin se, että tätä verkkoa on alas ajettu, väistämättä vaikuttaa myöskin siihen, miten me pystytään reagoimaan jatkossa entistä vaativampiin tilanteisiin, mitä meidän yhteiskunnassa voi vastaan tulla. Pandemia on siitä hyvä esimerkki, Ukrainassa käytävä sota ehkä kaikkein karuin ja ikävin esimerkki, jota ei kohdallemme toivo, mutta mikään ei ole koskaan tässä maailmassa mahdotonta valitettavasti. Ja minä mietin sitä vaihtoehtokuviota vielä, niitä Kela-korvaushommia on tässä erityisesti korostettu: Väistämättä pohdin esimerkiksi niitä ihmisiä tuolla omalla seutukunnallani, jotka tänäkin päivänä jonottavat palveluihin. Aika harvalla on se oma kukkaro siinä iskukunnossa, että se joustaisi siihen, että vaikka nyt vähän Kela-korvauksia hivutetaan ylöspäin, niin pystyisi oikeasti pieni- ja osin keskituloisenakaan menemään sitten sinne yksityiselle lääkärille. Ne erilaiset tutkimukset ja kuvantamiset ja muut, jos ne jäävät sitten omalle kukkarolle, ovat aika mahdoton tehtävä. Ehkä tässä politiikassa on ollut sitten liian kauan mukana, kun ajattelee, että tarvitsisi aina analysoida ja arvioida näitä asioita eikä hönkäistä menemään sitten jonnekin suuntaan. Eli maailma on ehkä muuttunut, Eskoseni, niin kuin joskus joku siellä Esson baarissa lämminhenkisesti totesi. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka kaikki jo ahdistuisivat ajatuksesta, että kyllä ne vielä kiipeävät tuonne, niin tämä nyt on vaan niin iso periaatteellinen kokonaismuutos meidän hyvinvointipalveluidemme ytimeen, että minun mielestäni historiankirjoihin pitää jäädä syvät ja analyyttiset pohdinnat siitä, mitä vaikutuksia kaikella tällä voi loppupelissä olla. Minä koen itse, että hyvin vähäisin analyysein ja arvioin on lähdetty tekemään säästöratkaisuja semmoisista asioista, joista ei pitäisi tehdä päätöksiä ilman arvioita, ilman vaikutusanalyysia, ennen kaikkea turvallisuusanalyysiä siitä, mitä se tarkoittaa siellä alueella palveluiden saatavuuden näkökulmasta. Joku voisi sanoa, että se on ihan mitätön juttu, että yöpäivystys lakkaa Iisalmessa, Jämsässä, Kouvolassa, Raahessa ja Varkaudessa. Kuten tuossa yön hämärinä tunteina totesin siitä, että kun täällä heiteltiin sitä ajatusta, että puolen tunnin sisältä löytyy sairaaloita, niin tosiaan, kun tätä karttaharjoitusta on tehnyt, niin ei täällä juurikaan ole semmoisia paikkoja, että puolen tunnin sisällä siirryttäisiin jonnekin toiseen sairaalaan. Matkat ovat keskimäärin 50 minuutista 1,5 tuntiin, 2 tuntiin, jopa 2,5 tuntiin, että kyllä tällä on aika isoja vaikutuksia myöskin siinä, minkälaisia kuljetusmatkoja ihmisille tulee. Ja totta kai sillä on merkitystä, minkälaista ambulanssikapasiteettia alueella on myöskin käytettävissä, onko siellä perustason autoja vai hoitotason autoja, minkälaista apua siellä ihmiselle pystytään sitten ajantasaisesti tarjoamaan. Hyvinvointialueet varmasti tekevät parhaansa niillä resursseilla, mitkä on. Mutta kyllähän tämä on semmoinen avokämmen, oikein semmoinen kunnon litsari sille ajatukselle, että me tässä sote-uudistuksessa teemme sen muutoksen, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä ja sosiaalipalvelu siirtyvät sieltä jälkihoidosta ennaltaehkäisyyn. Se on ehkä kaikkein isoimmin unohtunut siitä yhteisestä keskustelusta, mitä edellisellä kaudella käytiin, että me oikeasti ollaan koko joukkueena sitouduttu siihen, että rahat riittäisivät pidemmälle, jos me ennaltaehkäistään sairauksia, jos me ennaltaehkäistään niitä ongelmia ja erilaisia kokonaisvaikutuksia, mitä syntyy. Se ehkä tuntuu kaikkein kipeimmältä, että se 26 miljoonan säästö, mitä tässäkin näitten sairaaloitten alasajolla saavutetaan, on sitten samassa vastapallossa kaljakeissin kanssa. Kun minä mietin sitä, että jos sitä kaljakeissiä tässä yhteiskunnassa kevennettäisiin siitä näkökulmasta, että alkoholinkäyttö vähenisi, niin siellä olisi potentiaali jo pelkästään sillä, että me puolitetaan suomalainen alkoholinkäyttö, yli kuusi miljardia euroa. Ja ketä kiinnostaa? Ei ketään. Kyllä ne saavat puhua täällä yön, päivän kanssa. Ihmiset katselevat, osa seinille, [Salissa soi puhelin] ja osalla on diskokin siellä käynnissä. [Naurua] Se on tietysti hyvä, työpaikkaliikuntaa täällä kyllä tarvittaisiinkin, että yläpäässäkin alkaisi veri kiertää. Tämä on semmoinen ongelmavyyhti ihan aidosti tässä koko meidän järjestelmässämme, että minä kuulen täällä päivä toisensa, viikko toisensa jälkeen sen ulinan siitä, kuinka raha ei riitä. Mutta koskaan ei löydy yhteistä tahtoa siihen, että oikeasti pureuduttaisiin niihin isoihin ongelmiin, mistä ne talouden menot syntyvät. Ehkä täytyy, rakas puhemies, vielä kerran sanoa se, että viime vuonna kului 11,7 miljardia mielenterveyden ongelmien erinäisiin hoitoihin, erinäisiin sairaslomiin ja muuhun, 11,7 miljardia. No ei, tuijottakaa tiiviisti vaan läppäreitä — pikkurahaa. 4 miljardia, muut työkyvyttömyyteen johtavat syyt, ennenaikaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Tästä tulee valtava potti rahaa, mutta siihen pitää pureutua syvällisesti, tehdä oikeasti ylihallituskautinen ohjelma ja rakentaa asiat niin, että tämä hyvinvointiyhteiskunta voi selviytyä. Se ei selviydy juustohöyläämällä eikä järjettömiä leikkauksia tukasta kiskomalla, mutta niin on tehty. Ja aika moni hallituspuolueenkin kansanedustaja on yllätetty housut kintuissa näillä ratkaisuilla, että kyllä heilläkään ei ole ihan helppoa näinä päivinä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä piti yhden kerran ainakin tässä avata sanainen arkku historiankirjoihin, koska meillä on ehkä jäänyt huomaamatta se asia, kuinka hyvinvointialueiden ohjauksen koordinaatio on jo siirtynyt valtiovarainministeriön vastuulle. Sinne perustettiin helmikuun alussa uusi hyvinvointialueiden ohjausosasto, ja kovasti on pyritty vakuuttelemaan alueita siitä, että tästä ei tule tällaista hyvinvointialueiden säästöruuvia. Minä en siihen satuun usko. Se on ihan väistämätön tosiasia, että talousohjaus, jota toki tarvitaan, tulee olemaan tässä maassa se pääsääntöinen ohjuri, mikä jatkossa ohjaa sosiaali- ja terveyspalveluita. Kun tätä yhteisohjausta tehdään — se on toki arvokas asia — niin on ehkä hyvä tunnistaa, että tässä sitten haastetaan juurikin se kyky, millä tavalla taistellaan ja väännetään sen oman toimintasektorin puolesta. Ja kyllähän minä veikkaan, että STM:n virkamieskoneistokaan ei pärjää sille valtiovarainministeriön virkamieskoneistolle, kun sattumoisin itsekin olen ollut monenlaisissa neuvotteluissa VM:n kanssa, ja kyllähän se sitä myöten on, että jos heillä on ohjausvalta johonkin asiaan, niin he kyllä aika pitkälti sanelevat myöskin sen, miten se kokonaisuus etenee. On selvää toki, että toiminnan ja talouden ohjauksen pitäisi olla tasapainossa, mutta se, mikä minua eniten tässä hetkessä ja tässä kokonaisuudessa huolettaa, on se, että kukaan ei katso sitä asiaa, minkä takia nämä isot kulut tänne meidän sosiaali- ja terveydenhuoltoon rakentuvat, vaan se talousohjaus tulee tämän meidän kehysmenettelyn johdosta näihin leikkauksiin, hoidon rajauksiin, erilaisiin järjestelmän katkomisiin ja oikeastaan vaan tämmöiseen silppupolitiikkaan, ja ne isot ongelmat eivät tule korjatuiksi. Se vaatisi erittäin vahvaa työskentelyä sosiaali- ja terveysministeriöltä, jotta me saataisiin oikeasti punnerrettua tämä kokonaisuus siihen suuntaan, mikä oli koko sote-uudistuksen ajatus: siirtää painopiste perusterveydenhuoltoon, siirtää painopiste ennaltaehkäiseviin, jotta me oikeasti joku kaunis päivä synnytettäisiin terveyttä, ei vain hoidettaisi sairautta ja korjattaisi ongelmia. Mutta nyt on kelkka kääntymässä siihen suuntaan, että minä veikkaan, että nämä sairaalaleikkaukset, mitä nyt tehtiin, ovat alkusoittoa, ja katsotaan, mitä tässä seuraavien kahden vuoden aikana tapahtuu. Mutta kuten eräs kansalaispalaute tässä viime yön jälkeen tuli, niin edessä on korpivaellus, jos kansa ei herää siihen, mitä täällä on tapahtumassa, ja voin tämän kyllä allekirjoittaa, kun tätä touhua katsoo.

Arvoisa rouva puhemies! Taisi nyt käydä ihan Jori Malmsténin laulun sanoin perussuomalaisten vaalipuheissa: ”Sinun onnesta haastavan kuulin / hellyyttä hersyvin huulin. / Se oli niin suurta, / kaunista se oli niin / mutta kaunista valhetta vainen.” Työntekijälle ropsahtaa 200 euron hyvitysmaksu, jos hän osallistuu työtaisteluun sen jälkeen, kun tuomioistuin on tuominnut sen laittomaksi. 200 euron summa on esimerkiksi palvelualojen työntekijälle todella iso. Se on pelotevaikute, joka on kooltaan sellainen, että kaikkiin työtaistelun ja mielenilmauksen muotoihin on iso riski osallistua. Tavallisen työntekijän ei ole välttämättä helppo edes hahmottaa eri työtaistelujen eroja, ja se toimii pelotteena, että toimiminen voi uhata toimeentuloa. Kun on kyse kollektiivisesta toimimisesta, myös toimenpiteiden pitäisi olla luonteeltaan kollektiivisia. Minkä takia, arvoisa ministeri, olette valinneet yksilöön kohdentuvan rangaistuksen sen sijaan, että olisitte pitäneet kiinni [Puhemies koputtaa] kollektiivisesta mallista?

Arvoisa rouva puhemies! Kun tuolta salin oikealta laidalta niin ahkerasti yksijäsenistä vasemmistoa kurmuutettiin, kun kaikki eivät muista, että meillä on vasemmisto ja SDP noin niin kuin erikseen, niin ajattelin tulla vastaamaan vasemmiston puolesta. Olen itsekseni pohtinut aika paljon näitä talousasioita, vaikka olen toki kuullut vuosikaudet siitä, että vasemmisto ei mitään rahasta ymmärrä. Mutta olen sen ymmärtänyt jo aikaa sitten, että talouttamme tarvitsisi tasapainottaa ja velkaantuminen katkaista, mutta niistä keinoista en ole ihan samaa mieltä nykyhallituksen kanssa. Nämä talakoot ei ole ihan tasapuoliset, jos näin kainuulaisittain sanotaan. Onhan se toki totta, että voi sitä komissiotakin pelätä ja komission takia lähteä taloutta kuromaan kuntoon, mutta se komissio ei ole ehkä niinkään pelottava kuin se toimenpidemalli, mikä meillä tällä hetkellä tässä valtiontaloudessa on. Meillä on nimittäin semmoinen kiva juttu kuin valtiontalouden kehysmenettely, joka on vuosien ajan oikeastaan ohjannut jo useammankin hallituksen sille tielle, että me ollaan juustohöylätty, me ollaan leikattu, me ollaan katkottu jalkoja ja käsiä järjestelmältä, mutta me ei olla koskaan päästy juurisyihin, ydinongelmiin, niihin isoihin haasteisiin, mitkä oikeasti aiheuttavat meille ne talouden ongelmat. Ja voisin sanoa, että tuossa kun käytin oman debattipuheenvuoroni silloin joskus hamassa ajan alussa tänä päivänä, niin vähän tuli semmoista hymähtelyä ja naureskelua, että ”no mitä se nyt se OECD”. No se on vaan semmoinen jännä orgaani, joka tutkii näitä valtiontalouksia, sivistysvaltioita ja pohdiskelee sitä, millä tavalla voitaisiin tätä meidän järjestelmää uudistaa ja kehittää kestävällä tavalla niin, että ne hyvinvointivaltiot ja demokratiat säilyisivät murentumatta. Olenhan tuossa aika monta kertaa kuvannut sitä, että meillä on näitä isoja rahareikiä tässä yhteiskunnassa ihan siellä soten sisällä. Olen keskittynyt vain niihin. Niitä rahareikiä on muuallakin: niitä on hankinnoissa, niitä on tässä meidän koko yritystukijärjestelmässä, niitä on monella muulla osa-alueella, ja kaikissa puhutaan miljardeista. Mutta se on mielenkiintoista, että meillä keskitytään aina vain siihen yhteen osa-alueeseen, että mikä on leikkaamista tai säästämistä, ei siihen, että me korjattaisiin oikeasti. Ei se havahduttanut ketään tänäkään päivänä, että minä sanoin, että meillä on 22 miljardia liikkumavaraa, jos me lähdetään korjaamaan niitä isoja ongelmia. No se liikkumavara ei ole ensi viikolla, eikä se ole vuoden päästä. Se kehysmenettely on se, joka johtaa siihen ajatteluun, että sen pitää olla vuoden päästä. Se on se, mitä VM ajaa. Se on se, mitä virkamiehet siellä hokevat. Mutta jos juttelee VM:nkin virkamiesten kanssa, niin kyllä he sanovat, että nämä isot ongelmat pitäisi korjata mutta se vaatii sen, että poliittinen päätöksenteko ilmoittaa, että me tehdään se 12-vuotinen ohjelma tai kahdeksanvuotinen ohjelma tai millä aikajänteellä me ajatellaan, että ne asiat ovat realistisesti korjattavissa. Asiantuntijat pystyvät antamaan meille siihen informaatiota ja taustatietoa, millä tavalla se on tehtävissä. Jos minä ajattelen sitä tilannekuvaa, mikä meillä tällä hetkellä on vaikka omalla hyvinvointialueellani: Meillä on erittäin isot haasteet ihmisten hyvinvoinnissa, erittäin isot haasteet lapsiperheissä. Ja missä syntyvät isoimmat rahareiät? Siinä, kun lapsiperheissä voidaan huonosti, kun tulee ylisukupolvista köyhtymistä ja nähdään se, että perheet eivät pysty huolehtimaan omistaan. Lastensuojelussa on valtavat kulut joka vuosi. Mutta miten päästään kiinni? Tarvitsisi satsata sinne ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tarvitsisi muutaman vuoden ajan pistää enemmän euroja siihen, että tehdään oikeasti niitä korjaavia toimia. Mutta ei pysty, kun on kehykset kaulassa ja sen jälkeen on hampaat naulassa, täysin kykenemätön tekemään korjausliikkeitä. Ja varsinkin nyt, jos katson tätä talouskuvaa, ratkaisuja tehdään siitä näkökulmasta, että sanotaan, että me mahdollistetaan teille hyvä toiminta, mutta sori, kaverit, me otetaan teiltä kuitenkin rahat pois. Teepä siinä sitten ennaltaehkäisevää työtä — laita vaan kehykset kaulaan ja leikkaile sitten kaikenlaista. Ja se on kyllä pakko sanoa, että ennen perussuomalaisilla oli vielä kirves puun juurella, kun puhuttiin komissiosta ja EU-politiikasta, nyt on vain pelkät sakset.

Arvoisa rouva puhemies! Koska meidän varsinainen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen on matkoilla, niin Kyllönen matkustaa tässä nyt sitten toiseen maailmaan. [Krista Kiuru nauraa] — Älkää nyt, ex-ministeri Kiuru, siellä naurako. Olen valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston ex-jäsen. [Naurua] Tämähän on minulle erittäin tuttua, kun täällä on tarpeeksi pitkään jo ollut kaikissa jaostoissa ja valiokunnissa. [Aki Lindén: Farmi-ohjelman päätähti!] — Nimenomaan, ojankaivajien kruunaamaton kuningatar. No, tämä on pitkäaikainen proseduuri; tämä Tenojoki-asia ja kalastuksen sääntely on ollut todella kauan prosessissa. Se, että saadaan kokonaisuus vastaamaan Tenon vesistön kalakantoja ja muun toimintaympäristön nykytilaa, on aika iso juttu, ja tietysti se kalakannan elvyttäminen on sen kaiken toiminnan taustalla. Mutta ehkä se asia, mikä meille voi olla sinällään aika vieras, liittyy tähän Tenon saamelaisen kalastuskulttuurin turvaamiseen ja sen jatkon varmistamiseen. Tavallaan ne voimakkaat kalastusrajoitukset väistämättä vaikuttavat siihen, millä tavalla ihmiset siellä alkuperäiskansan osalta pystyvät kalastamaan. Pidän sitä erittäin arvokkaana, että maa- ja metsätalousvaliokunta on ottanut siihen hyvin tiukan linjan ja lähtenyt siitä, että selvitetään ne toimet ja konstit, millä pystytään tätä kokonaisuutta oikeasti hallitsemaan niin, että kalakannat elpyvät mutta sitten alkuperäiskansallamme, saamelaisilla, on oikeus ja se säilyy sitten myöskin jatkossa. Ikuisesti muistan sen kyttyrälohiopetuksen, mikä meillä oli jaostossa aikanaan, ja tähän vieraslajileviämiseen on minun mielestäni erittäin tärkeää puuttua. Ne kyttyrälohen pyyntiä koskevat kalastusmääräykset ovat kyllä erityisen tärkeitä, ettei käy niin, että tämä ikävä vieraslaji valtaa sitten kokonaan alan ja meillä ei sitten sitä perinteistä Tenon kalakantaa siellä enää olekaan. Ehkä tämä kutemaan pääsevien emokalojen määrä on toki se olennaisin juttu, että saadaan ne lohikannat siellä sitten elpymään, mutta ehkä just on tärkeä se ajatus siitä, että lohenkalastuksen avaamisen tavoitteena haetaan myöskin tämmöisiä vähiten haittaavia vaihtoehtoja, kun viittasin siihen, että pitää pystyä turvaamaan myöskin saamelaisten oikeudet kalastuksen näkökulmasta. Toki siellä on myöskin kalastusmatkailuun liittyvää merkittävää elinkeinoa, ja ymmärrän sen paineen, mikä sillä puolella alueella on. Sitten tässä kokonaisuudessa on ollut myöskin tällainen poikkeus kalastussäännön määräyksistä opetuskalastusta ja kulttuuritapahtumia varten, ja toki sillä alueella näillä asioilla on ollut hyvin tärkeä merkitys. Kalastusmatkailun osalta tähän kalastussääntöön on nyt lisätty myöskin tämmöinen matkailijoille tarkoitettu lupa muiden kalalajien kuin lohen kalastukseen sekä tähän liittyen määritetty myöskin erityisiä kalastuspaikkoja meritaimenen kalastukseen. Mainitsinkin siitä valiokunnan mielestäni hyvästä ja tiukasta linjauksesta, että otetaan tavallaan laajempaa ohjausta, niin kuin eduskunnan rooliin kuuluukin, suhteessa ministeriöön ja määritellään sitten sitä kokonaislinjausta niin, että pystytään oikeasti turvaamaan sekä kalastusmatkailun mahdollisuudet että ennen kaikkea ne saamelaisten oikeudet. Oikeastaan tämä Norjan ja Suomen välinen kalastussopimus on ollut sellainen pitkän aikavälin prosessi, ja varmasti kummallakin maalla on omat vaikutuksensa ja kummallakin maalla omat intohimonsa siinä, mutta on hyvä, että on löydetty semmoinen yhteinen näkemys kuitenkin siitä, millä tavalla sellaisten perussäännösten pohjalta pystytään jatkossa etenemään. Perustuslakivaliokunta antoi maa- ja metsätalousvaliokunnalle lausunnossaan hyvin painokkaan kannanoton siitä, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on selvitettävä mahdollisuuksia sellaisiin toimenpiteisiin, joilla lohikantaa voitaisiin suojella ja elvyttää saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla sääntelyn tavoitteita vaarantamatta. Pidän sitä erittäin arvokkaana, että valiokunta on ottanut tähän tiukan lausuman ja yksityiskohtaisissa perusteluissa on analysoitu tätä kokonaisuutta sitten kattavammin. Minulle ehkä uutena asiana tuli tämä perustuslakivaliokunnan aika vahvakin analyysi valtioneuvoston suuntaan siitä, että kalastuskieltoja ja kalastuksen voimakkaiden rajoitusten vaikutuksia tulisi seurata tarkasti ja mahdollisiin epäkohtiin puuttua myös siltä osin, miten katsotaan tämä kalastusoikeuden haltijoiden yhdenvertainen kohtelu. Tältä osalta sitä kritiikkiä on tullut niin ulkopaikkakuntalaisilta, kalastusoikeuden haltijoilta, alueen matkailuyrityksiltä kuin myöskin kalastusmatkailijoiden edustajilta. Tämmöiset kalastuksen porrastamista koskevat määräykset on todettu varsin monimutkaisiksi, ja niitten vaikutukset ovat olleet ennakoimattomia. Sen takia on tärkeää, että myöskin tämä kokonaisuus tulee seurannan alle ja arvioidaan sitten näitä mahdollisia epäkohtia ja puututaan sitten tarvittaessa käynnistämällä uudet neuvottelut norjalaisten kanssa. Erittäin tärkeätä työtä, ja pidän kyllä suuressa arvossa sitä, että maa- ja metsätalousvaliokunta on ottanut tässä niin selkeän ja tiukan linjan. — Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa tänä päivänä sai kuulla sellaisiakin puheenvuoroja, että kerrottiin kauniisti, kuinka puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy toinen sairaala useimmilta alueilta, joista palvelut lähtevät. Minä olen koettanut tuossa nyt illan aikana kötöstää itselleni ylös, kuinkahan monesta sairaalasta puolessa tunnissa pääsee toiseen paikkaan. Ja olen todennut, että sen 20 vuoden harjoittelun aikana, mitä olen näitä vaalipiirejä kierrellyt ja ajellut, en ole kyllä puolessa tunnissa päässyt esimerkiksi Varkaudesta Kuopioon. Ajattelisin, että pitää olla poliisin tai ambulanssin valtuudet, että pystyy tavoittelemaan edes sinne suuntaan semmoisia nopeuksia, että voisi olla lähelläkään, mutta saattaisi olla Räikkösen Kimilläkin tekemistä. Mutta voihan sitä tietysti sillä tavalla kauniisti ajatella, että näinhän sitä nopeasti sitten pääsee, kun hätä on suuri. Se realismi ei ehkä ole ihan kaikkinensa kohdillaan näissä systeemeissä. Se ehkä kuvastaa sitä, millä tavalla näitä kokonaisuuksia on analysoitu ja arvioitu. Lähtökohta kuitenkin on se, että joka ikinen sairaalan tai päivystyksen alas ajaminen jollakin tavalla vaikuttaa ihmisten terveydenhuoltoon ja palvelutarjontaan, ja jos puhutaan ihan rehellisesti, niin kyllähän se on väistämätön lopputulema, että potilasturvallisuus heikkenee ja alueellinen eriarvoisuus syvenee. Se, mitä ehkä itse mietin kaikkein eniten, on huolellinen kokonaisarvio silloin, kun tämmöisiä linjauksia tehdään. Ja vaikutelma on ollut enemmän se, että edeltävänä viikonloppuna vastuuministerin ohi on tehty tämmöisiä ratkaisuja ikään kuin sillä ajatuksella, että se on vähän niin kuin poliittinen sulle—mulle-ratkaisu. En voinut välttyä siltä ajatukselta sen takia, että asialle tuntui annetun vähän samanlainen painoarvo kuin jos päätetään, että erilaisia nikotiinipussimakuja tulee sinne: kun otetaan tuo Varkaus tuossa pois, niin saat inkiväärin makuisen nikotiinipussin tilalle. Ihan vain sen takia tuossa laskeskelin noita kilometrejä ja muita, kun täällä aika kevyesti heiteltiin kuitenkin sitä ajatusta, että nopeasti pääsee sitten sinne seuraavaan kohteeseen. Ainakin itse ajattelen niin, että olisi ehkä hyvä tehdä niitten päätösten taustaksi jonkunlainen analyysi siitä, mitä se tarkoittaa, että välimatkat kasvavat ja oikeasti ihmisillä ei ole enää samanlaista mahdollisuutta sitä palvelua saada siitä lähempää. Ja ehkä tämä on semmoinen turvallisuustekijä laajemminkin, ei pelkästään ehkä tämmöinen alueellisen tasa-arvon kysymys vaan myöskin sillä tavalla turvallisuusasia, että jos tässä maassa jotain joskus tapahtuu — toivon toki, että ei tapahdu, kriisiytymistä eikä mitään kriittisempää, isompaa — niin se, että tätä verkkoa on alas ajettu, väistämättä vaikuttaa myöskin siihen, miten me pystytään reagoimaan jatkossa entistä vaativampiin tilanteisiin, mitä meidän yhteiskunnassa voi vastaan tulla. Pandemia on siitä hyvä esimerkki, Ukrainassa käytävä sota ehkä kaikkein karuin ja ikävin esimerkki, jota ei kohdallemme toivo, mutta mikään ei ole koskaan tässä maailmassa mahdotonta valitettavasti. Ja minä mietin sitä vaihtoehtokuviota vielä, niitä Kela-korvaushommia on tässä erityisesti korostettu: Väistämättä pohdin esimerkiksi niitä ihmisiä tuolla omalla seutukunnallani, jotka tänäkin päivänä jonottavat palveluihin. Aika harvalla on se oma kukkaro siinä iskukunnossa, että se joustaisi siihen, että vaikka nyt vähän Kela-korvauksia hivutetaan ylöspäin, niin pystyisi oikeasti pieni- ja osin keskituloisenakaan menemään sitten sinne yksityiselle lääkärille. Ne erilaiset tutkimukset ja kuvantamiset ja muut, jos ne jäävät sitten omalle kukkarolle, ovat aika mahdoton tehtävä. Ehkä tässä politiikassa on ollut sitten liian kauan mukana, kun ajattelee, että tarvitsisi aina analysoida ja arvioida näitä asioita eikä hönkäistä menemään sitten jonnekin suuntaan. Eli maailma on ehkä muuttunut, Eskoseni, niin kuin joskus joku siellä Esson baarissa lämminhenkisesti totesi. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tuolta salin oikealta laidalta niin ahkerasti yksijäsenistä vasemmistoa kurmuutettiin, kun kaikki eivät muista, että meillä on vasemmisto ja SDP noin niin kuin erikseen, niin ajattelin tulla vastaamaan vasemmiston puolesta. Olen itsekseni pohtinut aika paljon näitä talousasioita, vaikka olen toki kuullut vuosikaudet siitä, että vasemmisto ei mitään rahasta ymmärrä. Mutta olen sen ymmärtänyt jo aikaa sitten, että talouttamme tarvitsisi tasapainottaa ja velkaantuminen katkaista, mutta niistä keinoista en ole ihan samaa mieltä nykyhallituksen kanssa. Nämä talakoot ei ole ihan tasapuoliset, jos näin kainuulaisittain sanotaan. Onhan se toki totta, että voi sitä komissiotakin pelätä ja komission takia lähteä taloutta kuromaan kuntoon, mutta se komissio ei ole ehkä niinkään pelottava kuin se toimenpidemalli, mikä meillä tällä hetkellä tässä valtiontaloudessa on. Meillä on nimittäin semmoinen kiva juttu kuin valtiontalouden kehysmenettely, joka on vuosien ajan oikeastaan ohjannut jo useammankin hallituksen sille tielle, että me ollaan juustohöylätty, me ollaan leikattu, me ollaan katkottu jalkoja ja käsiä järjestelmältä, mutta me ei olla koskaan päästy juurisyihin, ydinongelmiin, niihin isoihin haasteisiin, mitkä oikeasti aiheuttavat meille ne talouden ongelmat. Ja voisin sanoa, että tuossa kun käytin oman debattipuheenvuoroni silloin joskus hamassa ajan alussa tänä päivänä, niin vähän tuli semmoista hymähtelyä ja naureskelua, että ”no mitä se nyt se OECD”. No se on vaan semmoinen jännä orgaani, joka tutkii näitä valtiontalouksia, sivistysvaltioita ja pohdiskelee sitä, millä tavalla voitaisiin tätä meidän järjestelmää uudistaa ja kehittää kestävällä tavalla niin, että ne hyvinvointivaltiot ja demokratiat säilyisivät murentumatta. Olenhan tuossa aika monta kertaa kuvannut sitä, että meillä on näitä isoja rahareikiä tässä yhteiskunnassa ihan siellä soten sisällä. Olen keskittynyt vain niihin. Niitä rahareikiä on muuallakin: niitä on hankinnoissa, niitä on tässä meidän koko yritystukijärjestelmässä, niitä on monella muulla osa-alueella, ja kaikissa puhutaan miljardeista. Mutta se on mielenkiintoista, että meillä keskitytään aina vain siihen yhteen osa-alueeseen, että mikä on leikkaamista tai säästämistä, ei siihen, että me korjattaisiin oikeasti. Ei se havahduttanut ketään tänäkään päivänä, että minä sanoin, että meillä on 22 miljardia liikkumavaraa, jos me lähdetään korjaamaan niitä isoja ongelmia. No se liikkumavara ei ole ensi viikolla, eikä se ole vuoden päästä. Se kehysmenettely on se, joka johtaa siihen ajatteluun, että sen pitää olla vuoden päästä. Se on se, mitä VM ajaa. Se on se, mitä virkamiehet siellä hokevat. Mutta jos juttelee VM:nkin virkamiesten kanssa, niin kyllä he sanovat, että nämä isot ongelmat pitäisi korjata mutta se vaatii sen, että poliittinen päätöksenteko ilmoittaa, että me tehdään se 12-vuotinen ohjelma tai kahdeksanvuotinen ohjelma tai millä aikajänteellä me ajatellaan, että ne asiat ovat realistisesti korjattavissa. Asiantuntijat pystyvät antamaan meille siihen informaatiota ja taustatietoa, millä tavalla se on tehtävissä. Jos minä ajattelen sitä tilannekuvaa, mikä meillä tällä hetkellä on vaikka omalla hyvinvointialueellani: Meillä on erittäin isot haasteet ihmisten hyvinvoinnissa, erittäin isot haasteet lapsiperheissä. Ja missä syntyvät isoimmat rahareiät? Siinä, kun lapsiperheissä voidaan huonosti, kun tulee ylisukupolvista köyhtymistä ja nähdään se, että perheet eivät pysty huolehtimaan omistaan. Lastensuojelussa on valtavat kulut joka vuosi. Mutta miten päästään kiinni? Tarvitsisi satsata sinne ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tarvitsisi muutaman vuoden ajan pistää enemmän euroja siihen, että tehdään oikeasti niitä korjaavia toimia. Mutta ei pysty, kun on kehykset kaulassa ja sen jälkeen on hampaat naulassa, täysin kykenemätön tekemään korjausliikkeitä. Ja varsinkin nyt, jos katson tätä talouskuvaa, ratkaisuja tehdään siitä näkökulmasta, että sanotaan, että me mahdollistetaan teille hyvä toiminta, mutta sori, kaverit, me otetaan teiltä kuitenkin rahat pois. Teepä siinä sitten ennaltaehkäisevää työtä — laita vaan kehykset kaulaan ja leikkaile sitten kaikenlaista. Ja se on kyllä pakko sanoa, että ennen perussuomalaisilla oli vielä kirves puun juurella, kun puhuttiin komissiosta ja EU-politiikasta, nyt on vain pelkät sakset.