Arvoisa rouva puhemies! Vaikka kaikki jo ahdistuisivat ajatuksesta, että kyllä ne vielä kiipeävät tuonne, niin tämä nyt on vaan niin iso periaatteellinen kokonaismuutos meidän hyvinvointipalveluidemme ytimeen, että minun mielestäni historiankirjoihin pitää jäädä syvät ja analyyttiset pohdinnat siitä, mitä vaikutuksia kaikella tällä voi loppupelissä olla. Minä koen itse, että hyvin vähäisin analyysein ja arvioin on lähdetty tekemään säästöratkaisuja semmoisista asioista, joista ei pitäisi tehdä päätöksiä ilman arvioita, ilman vaikutusanalyysia, ennen kaikkea turvallisuusanalyysiä siitä, mitä se tarkoittaa siellä alueella palveluiden saatavuuden näkökulmasta. Joku voisi sanoa, että se on ihan mitätön juttu, että yöpäivystys lakkaa Iisalmessa, Jämsässä, Kouvolassa, Raahessa ja Varkaudessa. Kuten tuossa yön hämärinä tunteina totesin siitä, että kun täällä heiteltiin sitä ajatusta, että puolen tunnin sisältä löytyy sairaaloita, niin tosiaan, kun tätä karttaharjoitusta on tehnyt, niin ei täällä juurikaan ole semmoisia paikkoja, että puolen tunnin sisällä siirryttäisiin jonnekin toiseen sairaalaan. Matkat ovat keskimäärin 50 minuutista 1,5 tuntiin, 2 tuntiin, jopa 2,5 tuntiin, että kyllä tällä on aika isoja vaikutuksia myöskin siinä, minkälaisia kuljetusmatkoja ihmisille tulee. Ja totta kai sillä on merkitystä, minkälaista ambulanssikapasiteettia alueella on myöskin käytettävissä, onko siellä perustason autoja vai hoitotason autoja, minkälaista apua siellä ihmiselle pystytään sitten ajantasaisesti tarjoamaan. Hyvinvointialueet varmasti tekevät parhaansa niillä resursseilla, mitkä on. Mutta kyllähän tämä on semmoinen avokämmen, oikein semmoinen kunnon litsari sille ajatukselle, että me tässä sote-uudistuksessa teemme sen muutoksen, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä ja sosiaalipalvelu siirtyvät sieltä jälkihoidosta ennaltaehkäisyyn. Se on ehkä kaikkein isoimmin unohtunut siitä yhteisestä keskustelusta, mitä edellisellä kaudella käytiin, että me oikeasti ollaan koko joukkueena sitouduttu siihen, että rahat riittäisivät pidemmälle, jos me ennaltaehkäistään sairauksia, jos me ennaltaehkäistään niitä ongelmia ja erilaisia kokonaisvaikutuksia, mitä syntyy. Se ehkä tuntuu kaikkein kipeimmältä, että se 26 miljoonan säästö, mitä tässäkin näitten sairaaloitten alasajolla saavutetaan, on sitten samassa vastapallossa kaljakeissin kanssa. Kun minä mietin sitä, että jos sitä kaljakeissiä tässä yhteiskunnassa kevennettäisiin siitä näkökulmasta, että alkoholinkäyttö vähenisi, niin siellä olisi potentiaali jo pelkästään sillä, että me puolitetaan suomalainen alkoholinkäyttö, yli kuusi miljardia euroa. Ja ketä kiinnostaa? Ei ketään. Kyllä ne saavat puhua täällä yön, päivän kanssa. Ihmiset katselevat, osa seinille, [Salissa soi puhelin] ja osalla on diskokin siellä käynnissä. [Naurua] Se on tietysti hyvä, työpaikkaliikuntaa täällä kyllä tarvittaisiinkin, että yläpäässäkin alkaisi veri kiertää. Tämä on semmoinen ongelmavyyhti ihan aidosti tässä koko meidän järjestelmässämme, että minä kuulen täällä päivä toisensa, viikko toisensa jälkeen sen ulinan siitä, kuinka raha ei riitä. Mutta koskaan ei löydy yhteistä tahtoa siihen, että oikeasti pureuduttaisiin niihin isoihin ongelmiin, mistä ne talouden menot syntyvät. Ehkä täytyy, rakas puhemies, vielä kerran sanoa se, että viime vuonna kului 11,7 miljardia mielenterveyden ongelmien erinäisiin hoitoihin, erinäisiin sairaslomiin ja muuhun, 11,7 miljardia. No ei, tuijottakaa tiiviisti vaan läppäreitä — pikkurahaa. 4 miljardia, muut työkyvyttömyyteen johtavat syyt, ennenaikaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Tästä tulee valtava potti rahaa, mutta siihen pitää pureutua syvällisesti, tehdä oikeasti ylihallituskautinen ohjelma ja rakentaa asiat niin, että tämä hyvinvointiyhteiskunta voi selviytyä. Se ei selviydy juustohöyläämällä eikä järjettömiä leikkauksia tukasta kiskomalla, mutta niin on tehty. Ja aika moni hallituspuolueenkin kansanedustaja on yllätetty housut kintuissa näillä ratkaisuilla, että kyllä heilläkään ei ole ihan helppoa näinä päivinä. — Kiitos.