Pekka Toveri

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on pidetty oikein hyviä puheenvuoroja, analyysejakin, aiheesta. Esimerkiksi edustaja Auton puheenvuoroon on helppo yhtyä. On hienoa tosiaan nähdä, minkälainen yksimielisyys meillä vallitsee näissä kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisissä asioissa. Tosiasiahan on se, että me ollaan tässä tilanteessa, missä me joudutaan tämmöistä lakia nyt viilaamaan, johtuen siitä, että meillä on syvinä rauhan vuosina 2000-luvun alusta eteenpäin kaikki turvallisuusviranomaiset — poliisi, Raja, Puolustusvoimat — supistettu aivan minimiinsä. Meillä on henkilökuntaa äärimmäisen vähän, jolloin nyt ollaan tilanteessa, että pitää käyttää sitä reserviä, jonka avulla me ollaan pystytty kuitenkin esimerkiksi puolustusjärjestelmää kehittämään kustannustehokkaasti ja pitämään sitä järjestelmää yllä. Joudutaan turvautumaan siihen reserviin, koska henkilökuntaa ei ole, ja niin kuin puolustusvaliokunnan mietinnöstä kävi selvästi ilmi, henkilökunnan lisääminen kestää vuosikymmeniä, jos aiotaan merkittävästi kasvattaa minkään turvallisuusviranomaisen henkilökuntaa. No, nyt reserviä ruvetaan käyttämään tehokkaammin, mikä on tietenkin järkevää ja kansantaloudellisesti kustannustehokasta, mutta niin kuin täällä useassa esimerkissä on mainittu, siinä on edelleenkin paljon kehitettävää. On mainittu esimerkiksi se, että nyt ollaan valmiita lähettämään reserviläisiä tukemaan Rajavartiolaitoksen toimintaa — kuitenkin ilman mitään toimivaltuuksia ja varustusta sitä tilannetta varten, että sieltä tuleekin väkivaltainen hyökkäys yhtäkkiä rajalta ylitse. Niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on mainittu, me ollaan hybridisodassa Venäjää vastaan. Tämä sotilaallinen maanpuolustus on se helppo B niin sanotusti. Siihen meillä on hyvät kyvyt, meillä on hyvät lait, meillä on hyvä valmius, meillä on vahva liittouma, ja sotilaallisen hyökkäyksen torjunta on tosi helppoa. Senpä takia Venäjä ei sitä teekään. Sen takia se käyttää hybridisodankäyntiä, jossa mitä tahansa voi tapahtua, joka on vaikeasti ennakoitavissa ja ennalta arvattavaa. Me ollaan nyt Puolassa nähty, miten sinne lähetetty sotilas on kuollut rajalla hyökkäyksen kohteeksi jouduttuaan. Eli meidän pitää tosiaan hyvin avoimin mielin lähteä kehittämään tätä meidän lainsäädäntöä jatkossakin eteenpäin, selvittää tarkasti, miten me voidaan käyttää reserviämme joustavasti, resursoida reservin koulutus ja tukeminen sillä tavalla, että se reservi, mikä me joudutaan lähettämään nopeassakin tilanteessa liikkeelle, on riittävän hyvin koulutettua erilaisiin tilanteisiin ja että meillä on ennen kaikkea semmoiset toimivaltuudet, että me voidaan myös hyödyntää sitä reserviä tehokkaasti. Ei voi olla niin, että kun tietää esimerkiksi Puolustusvoimien erittäin korkealaatuisen koulutuksen, mikä annetaan kaikkeen voimankäyttöön liittyen — oli kyse sitten pampun käyttämisestä, kaasuaseesta tai sitten varsinaisesta ampuma-aseen käytöstä, miten koulutetaan, testataan, päiväkäskytetään tuleville reserviläiselle — niin tarvitaan kolme vuotta poliisikoulua, kadettikoulua tai rajakoulua ennen kuin voi käyttää mitään voimaa tämmöisessä hybriditilanteessa rajan yli hyökkäävää joukkoa vastaan. Eli tällä puolella on merkittävästi kehittämistä. Toivottavasti se nostetaan puolustusselonteossa esille ja ruvetaan tosiaan voimakkaasti kehittämään näitä lakeja niin, että voidaan käyttää reserviä entistä tehokkaammin ja joustavammin yllättävissä tilanteissa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on pidetty oikein hyviä puheenvuoroja, analyysejakin, aiheesta. Esimerkiksi edustaja Auton puheenvuoroon on helppo yhtyä. On hienoa tosiaan nähdä, minkälainen yksimielisyys meillä vallitsee näissä kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisissä asioissa. Tosiasiahan on se, että me ollaan tässä tilanteessa, missä me joudutaan tämmöistä lakia nyt viilaamaan, johtuen siitä, että meillä on syvinä rauhan vuosina 2000-luvun alusta eteenpäin kaikki turvallisuusviranomaiset — poliisi, Raja, Puolustusvoimat — supistettu aivan minimiinsä. Meillä on henkilökuntaa äärimmäisen vähän, jolloin nyt ollaan tilanteessa, että pitää käyttää sitä reserviä, jonka avulla me ollaan pystytty kuitenkin esimerkiksi puolustusjärjestelmää kehittämään kustannustehokkaasti ja pitämään sitä järjestelmää yllä. Joudutaan turvautumaan siihen reserviin, koska henkilökuntaa ei ole, ja niin kuin puolustusvaliokunnan mietinnöstä kävi selvästi ilmi, henkilökunnan lisääminen kestää vuosikymmeniä, jos aiotaan merkittävästi kasvattaa minkään turvallisuusviranomaisen henkilökuntaa. No, nyt reserviä ruvetaan käyttämään tehokkaammin, mikä on tietenkin järkevää ja kansantaloudellisesti kustannustehokasta, mutta niin kuin täällä useassa esimerkissä on mainittu, siinä on edelleenkin paljon kehitettävää. On mainittu esimerkiksi se, että nyt ollaan valmiita lähettämään reserviläisiä tukemaan Rajavartiolaitoksen toimintaa — kuitenkin ilman mitään toimivaltuuksia ja varustusta sitä tilannetta varten, että sieltä tuleekin väkivaltainen hyökkäys yhtäkkiä rajalta ylitse. Niin kuin täällä monessa puheenvuorossa on mainittu, me ollaan hybridisodassa Venäjää vastaan. Tämä sotilaallinen maanpuolustus on se helppo B niin sanotusti. Siihen meillä on hyvät kyvyt, meillä on hyvät lait, meillä on hyvä valmius, meillä on vahva liittouma, ja sotilaallisen hyökkäyksen torjunta on tosi helppoa. Senpä takia Venäjä ei sitä teekään. Sen takia se käyttää hybridisodankäyntiä, jossa mitä tahansa voi tapahtua, joka on vaikeasti ennakoitavissa ja ennalta arvattavaa. Me ollaan nyt Puolassa nähty, miten sinne lähetetty sotilas on kuollut rajalla hyökkäyksen kohteeksi jouduttuaan. Eli meidän pitää tosiaan hyvin avoimin mielin lähteä kehittämään tätä meidän lainsäädäntöä jatkossakin eteenpäin, selvittää tarkasti, miten me voidaan käyttää reserviämme joustavasti, resursoida reservin koulutus ja tukeminen sillä tavalla, että se reservi, mikä me joudutaan lähettämään nopeassakin tilanteessa liikkeelle, on riittävän hyvin koulutettua erilaisiin tilanteisiin ja että meillä on ennen kaikkea semmoiset toimivaltuudet, että me voidaan myös hyödyntää sitä reserviä tehokkaasti. Ei voi olla niin, että kun tietää esimerkiksi Puolustusvoimien erittäin korkealaatuisen koulutuksen, mikä annetaan kaikkeen voimankäyttöön liittyen — oli kyse sitten pampun käyttämisestä, kaasuaseesta tai sitten varsinaisesta ampuma-aseen käytöstä, miten koulutetaan, testataan, päiväkäskytetään tuleville reserviläiselle — niin tarvitaan kolme vuotta poliisikoulua, kadettikoulua tai rajakoulua ennen kuin voi käyttää mitään voimaa tämmöisessä hybriditilanteessa rajan yli hyökkäävää joukkoa vastaan. Eli tällä puolella on merkittävästi kehittämistä. Toivottavasti se nostetaan puolustusselonteossa esille ja ruvetaan tosiaan voimakkaasti kehittämään näitä lakeja niin, että voidaan käyttää reserviä entistä tehokkaammin ja joustavammin yllättävissä tilanteissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Slava Ukraini, kunnia Ukrainalle! 727 päivää sitten Venäjä käynnisti hyökkäyssodan Ukrainan valtaamiseksi. Sota on kehittynyt yhä enemmän asema‑ ja kulutussodan suuntaan, jossa rintamalinjat ovat pysyneet lähes muuttumattomina kuukausitolkulla. Julkisuudessa on jo pelätty lännen tuen hiipumista ja Putinin voittoa. Viime aikoina on onneksi saatu näyttöä tuen jatkumisesta niin EU:n, Saksan kuin Pohjoismaidenkin taholta. Kuten sodissa yleensä, loppua on vaikea ennustaa. Tilanne on kuitenkaan harvoin puolustajan kannalta niin synkkä kuin miltä se näyttää, myös hyökkääjä on kovilla. Putin on toivonut pitkää sotaa, mutta liian pitkä sota voi olla hänellekin kohtalokas. Siksi viestimme Ukrainalle on yksinkertainen: Suomi tukee Ukrainaa, Ukrainan asia on meidän. Viestimme liittolaisillemme on myös yksinkertainen: Vankkumaton ja horjumaton tuki Ukrainalle on elinehto Euroopan turvallisuudelle. Ukrainan asia on meidän. Arvoisa puhemies! Ukrainan tukemista ei edistetä juhlapuheilla vaan konkreettisilla ja määrätietoisilla toimilla. Kokoomuksen eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa toimia kolmella osa-alueella: Ensiksi, lännen on tuettava Ukrainaa entistä määrätietoisemmin. Lännen sotilaallinen tuki Ukrainalle on jatkuvasti ollut liian vähäistä, tullut liian myöhään ja ollut osin vanhentunutta kalustoa ja materiaalia. Tähän tarvitaan muutos: modernimpaa kalustoa, enemmän ja nopeammin. Toiseksi, lännen on nostettava omaa puolustusteollisuuden kapasiteettiaan, ja tätä kapasiteettia on käytettävä Ukrainan tukemiseen. Tällä tavoin mahdollistamme pitkäaikaisen sitoutumisen Ukrainan tukemiseen. Samalla vahvistamme Suomen ja Naton puolustuskykyä. Kolmanneksi, Suomen keskeinen tavoite EU:ssa ja Natossa on oltava järjestöjen yhtenäisyys ja sitoutuminen Ukrainan tukemiseen. Ukraina on osa eurooppalaista perhettämme. Suomi tukee Ukrainan tietä kohti EU‑ ja Nato-jäsenyyttä. Kansainvälisillä areenoilla Suomi ajaa Venäjä-sanktioiden tiukentamista ja pakotteiden kiertämisen estämistä. Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajakollegat! Salissa vallitsee yksimielisyys päämäärästämme: Ukrainaa on tuettava niin kauan kuin se on tarpeen. Pitkän aikavälin tavoite ei ole enempää tai vähempää kuin Euroopan turvallisuus. Sota jatkuu kohta kolmatta vuotta, ja jos ukrainalaiset jaksavat puolustautua, meidän kaikkien on jaksettava pitää heidän asiaansa esillä. On muistutettava mediaa Ukrainan sodan poliittisesta merkityksestä ja on kerrottava äänestäjillemme Ukrainan sodan kohtalonyhteydestä Suomen ja Euroopan turvallisuuteen. Ensi lauantaina, Venäjän laittoman hyökkäyksen toisena vuosipäivänä, nostamme Haminassa kaikkien puolueiden kansanedustajien tuella hankitun Ukrainan suurlipun Haminan jättilipputankoon, emme uhotaksemme Venäjälle, vaan muistaaksemme ukrainalaisten uhrauksia luottaen siihen, että itsenäinen ja vapaa Ukraina tulee liittymään lähivuosina vapaan Euroopan perheeseen. Kaikki edustajat ovat tilaisuuteen tervetulleita. Harras toiveeni on, että tämä on eduskunnan viimeinen ajankohtaiskeskustelu Ukrainan sodasta ja että vuoden päästä keskitymme sodan sijasta Ukrainan jälleenrakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Slava Ukraini, kunnia Ukrainalle! 727 päivää sitten Venäjä käynnisti hyökkäyssodan Ukrainan valtaamiseksi. Sota on kehittynyt yhä enemmän asema‑ ja kulutussodan suuntaan, jossa rintamalinjat ovat pysyneet lähes muuttumattomina kuukausitolkulla. Julkisuudessa on jo pelätty lännen tuen hiipumista ja Putinin voittoa. Viime aikoina on onneksi saatu näyttöä tuen jatkumisesta niin EU:n, Saksan kuin Pohjoismaidenkin taholta. Kuten sodissa yleensä, loppua on vaikea ennustaa. Tilanne on kuitenkaan harvoin puolustajan kannalta niin synkkä kuin miltä se näyttää, myös hyökkääjä on kovilla. Putin on toivonut pitkää sotaa, mutta liian pitkä sota voi olla hänellekin kohtalokas. Siksi viestimme Ukrainalle on yksinkertainen: Suomi tukee Ukrainaa, Ukrainan asia on meidän. Viestimme liittolaisillemme on myös yksinkertainen: Vankkumaton ja horjumaton tuki Ukrainalle on elinehto Euroopan turvallisuudelle. Ukrainan asia on meidän. Arvoisa puhemies! Ukrainan tukemista ei edistetä juhlapuheilla vaan konkreettisilla ja määrätietoisilla toimilla. Kokoomuksen eduskuntaryhmä peräänkuuluttaa toimia kolmella osa-alueella: Ensiksi, lännen on tuettava Ukrainaa entistä määrätietoisemmin. Lännen sotilaallinen tuki Ukrainalle on jatkuvasti ollut liian vähäistä, tullut liian myöhään ja ollut osin vanhentunutta kalustoa ja materiaalia. Tähän tarvitaan muutos: modernimpaa kalustoa, enemmän ja nopeammin. Toiseksi, lännen on nostettava omaa puolustusteollisuuden kapasiteettiaan, ja tätä kapasiteettia on käytettävä Ukrainan tukemiseen. Tällä tavoin mahdollistamme pitkäaikaisen sitoutumisen Ukrainan tukemiseen. Samalla vahvistamme Suomen ja Naton puolustuskykyä. Kolmanneksi, Suomen keskeinen tavoite EU:ssa ja Natossa on oltava järjestöjen yhtenäisyys ja sitoutuminen Ukrainan tukemiseen. Ukraina on osa eurooppalaista perhettämme. Suomi tukee Ukrainan tietä kohti EU‑ ja Nato-jäsenyyttä. Kansainvälisillä areenoilla Suomi ajaa Venäjä-sanktioiden tiukentamista ja pakotteiden kiertämisen estämistä. Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajakollegat! Salissa vallitsee yksimielisyys päämäärästämme: Ukrainaa on tuettava niin kauan kuin se on tarpeen. Pitkän aikavälin tavoite ei ole enempää tai vähempää kuin Euroopan turvallisuus. Sota jatkuu kohta kolmatta vuotta, ja jos ukrainalaiset jaksavat puolustautua, meidän kaikkien on jaksettava pitää heidän asiaansa esillä. On muistutettava mediaa Ukrainan sodan poliittisesta merkityksestä ja on kerrottava äänestäjillemme Ukrainan sodan kohtalonyhteydestä Suomen ja Euroopan turvallisuuteen. Ensi lauantaina, Venäjän laittoman hyökkäyksen toisena vuosipäivänä, nostamme Haminassa kaikkien puolueiden kansanedustajien tuella hankitun Ukrainan suurlipun Haminan jättilipputankoon, emme uhotaksemme Venäjälle, vaan muistaaksemme ukrainalaisten uhrauksia luottaen siihen, että itsenäinen ja vapaa Ukraina tulee liittymään lähivuosina vapaan Euroopan perheeseen. Kaikki edustajat ovat tilaisuuteen tervetulleita. Harras toiveeni on, että tämä on eduskunnan viimeinen ajankohtaiskeskustelu Ukrainan sodasta ja että vuoden päästä keskitymme sodan sijasta Ukrainan jälleenrakentamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Natoon liittyminen oli merkittävä Suomen turvallisuutta parantava asia. Pitää muistaa, että Natoon ei liittynyt vain Puolustusvoimat — Suomi liittyi Natoon. Liittyminen vaikuttaa merkittävästi toimintaan Puolustusvoimien ulkopuolellakin, etenkin kun liittolaisten joukkojen toiminta Suomessa tulee kasvamaan ja jokapäiväistymään. Nato-sofa on hieman poikkeuksellinen kansainvälinen sopimus, koska siinä etsitään tasapainoa kansallisen ja liittolaismaan tuomiovallan käytön sekä erioikeuksien ja vapauksien suhteen. Jonkin verran on esiintynyt huolestumista siitä, mitä nämä asiat käytännössä tarkoittavat. Asiaa pohdittaessa kannattaa muistaa, että Nato on ollut olemassa yli 74 vuotta. Koko puolustusliiton olemassaolon ajan liittouman joukkoja on palvellut eri jäsenmaissa. Kylmän sodan huippuvuosina parhaimmillaan pelkästään USA:n joukkoja oli yli 300 000 sotilasta eri puolilla Eurooppaa, suuri osa heistä perheineen. Nato-sofaa on kehitelty ja paranneltu vuosikymmenien ajan niin, että se palvelee mahdollisimman hyvin jäsenmaiden, niin isäntämaiden kuin joukkoja lähettävien maiden, intressejä. Muun muassa Norjalla ja Tanskalla on pitkä kokemus Nato-sofan toteuttamisesta ilman mitään mainittavampia ongelmia. Pitää myös muistaa, että kyseessä on kaksipuolinen sopimus, joka koskee myös liittolaismaissa palvelevia suomalaisia sotilaita ja joukkoja taaten myös heidän oikeutensa. Mahdolliset huolet siitä, että Nato-sofa jotenkin rajoittaisi tai heikentäisi Suomen itsemääräämisoikeutta, ovat siis turhia. Nato-sofan perusperiaatteisiin kuuluu vastaanottajamaan lainsäädännön kunnioittaminen. Oikeudellisia näkökulmia on pohdittu hyvin laaja-alaisesti eri ministeriöissä, viranomaisten parissa sekä lakiasiantuntijoiden toimesta tämän prosessin aikana. Samalla hallituksemme on päättänyt esittää, että sopimus käsiteltäisiin myös perustuslakivaliokunnassa ja että sopimus tulisi hyväksyä eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä. Tämä on hyvä asia, koska se vahvistaa näkemystä siitä, millä vakavuudella hallitus ja eduskunta asiaan suhtautuvat. Kansalaiset voivat olla varmoja siitä, että kyseessä on huolella harkittu ja suurella yksimielisyydellä tehty päätös, joka ei vähennä Suomen itsenäisyyttä ja päätöksenteko-oikeutta omalla maallaan millään tavoin. Samalla liitymme entistä kiinteämmin läntisiin demokraattisiin maihin ja heidän arvoyhteisöönsä, jossa yhdessä liittolaistemme kanssa turvaamme kansalaistemme vapauden ja turvallisuuden. Arvoisa puhemies! Onkin erinomainen asia, että Nato-sofan hyväksymisestä vallitsee laaja yksimielisyys eduskunnassa. Se on osoitus siitä kansallisesta yksimielisyydestä kansallisen turvallisuuden kysymyksissä, mikä on Naton luoman sotilaallisen pelotteen rinnalla Venäjän hyökkäyskynnystä merkittävästi nostava asia taaten meidän kaikkien turvallisuuden. Niin kuin tapana näyttää olevan, edellisten edustajien tavoin pyydän kiittää edustaja Kopraa erinomaisesta ajasta puolustusvaliokunnassa — on ollut ilo palvella, ”iske ja murra”. Haluan toivottaa puhemiehistölle ja kaikille muille edustajakollegoille oikein rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Natoon liittyminen oli merkittävä Suomen turvallisuutta parantava asia. Pitää muistaa, että Natoon ei liittynyt vain Puolustusvoimat — Suomi liittyi Natoon. Liittyminen vaikuttaa merkittävästi toimintaan Puolustusvoimien ulkopuolellakin, etenkin kun liittolaisten joukkojen toiminta Suomessa tulee kasvamaan ja jokapäiväistymään. Nato-sofa on hieman poikkeuksellinen kansainvälinen sopimus, koska siinä etsitään tasapainoa kansallisen ja liittolaismaan tuomiovallan käytön sekä erioikeuksien ja vapauksien suhteen. Jonkin verran on esiintynyt huolestumista siitä, mitä nämä asiat käytännössä tarkoittavat. Asiaa pohdittaessa kannattaa muistaa, että Nato on ollut olemassa yli 74 vuotta. Koko puolustusliiton olemassaolon ajan liittouman joukkoja on palvellut eri jäsenmaissa. Kylmän sodan huippuvuosina parhaimmillaan pelkästään USA:n joukkoja oli yli 300 000 sotilasta eri puolilla Eurooppaa, suuri osa heistä perheineen. Nato-sofaa on kehitelty ja paranneltu vuosikymmenien ajan niin, että se palvelee mahdollisimman hyvin jäsenmaiden, niin isäntämaiden kuin joukkoja lähettävien maiden, intressejä. Muun muassa Norjalla ja Tanskalla on pitkä kokemus Nato-sofan toteuttamisesta ilman mitään mainittavampia ongelmia. Pitää myös muistaa, että kyseessä on kaksipuolinen sopimus, joka koskee myös liittolaismaissa palvelevia suomalaisia sotilaita ja joukkoja taaten myös heidän oikeutensa. Mahdolliset huolet siitä, että Nato-sofa jotenkin rajoittaisi tai heikentäisi Suomen itsemääräämisoikeutta, ovat siis turhia. Nato-sofan perusperiaatteisiin kuuluu vastaanottajamaan lainsäädännön kunnioittaminen. Oikeudellisia näkökulmia on pohdittu hyvin laaja-alaisesti eri ministeriöissä, viranomaisten parissa sekä lakiasiantuntijoiden toimesta tämän prosessin aikana. Samalla hallituksemme on päättänyt esittää, että sopimus käsiteltäisiin myös perustuslakivaliokunnassa ja että sopimus tulisi hyväksyä eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä. Tämä on hyvä asia, koska se vahvistaa näkemystä siitä, millä vakavuudella hallitus ja eduskunta asiaan suhtautuvat. Kansalaiset voivat olla varmoja siitä, että kyseessä on huolella harkittu ja suurella yksimielisyydellä tehty päätös, joka ei vähennä Suomen itsenäisyyttä ja päätöksenteko-oikeutta omalla maallaan millään tavoin. Samalla liitymme entistä kiinteämmin läntisiin demokraattisiin maihin ja heidän arvoyhteisöönsä, jossa yhdessä liittolaistemme kanssa turvaamme kansalaistemme vapauden ja turvallisuuden. Arvoisa puhemies! Onkin erinomainen asia, että Nato-sofan hyväksymisestä vallitsee laaja yksimielisyys eduskunnassa. Se on osoitus siitä kansallisesta yksimielisyydestä kansallisen turvallisuuden kysymyksissä, mikä on Naton luoman sotilaallisen pelotteen rinnalla Venäjän hyökkäyskynnystä merkittävästi nostava asia taaten meidän kaikkien turvallisuuden. Niin kuin tapana näyttää olevan, edellisten edustajien tavoin pyydän kiittää edustaja Kopraa erinomaisesta ajasta puolustusvaliokunnassa — on ollut ilo palvella, ”iske ja murra”. Haluan toivottaa puhemiehistölle ja kaikille muille edustajakollegoille oikein rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden puolustusbudjetti on toisen maailmansodan jälkeen historiallisen suuri, ja hyvä niin. Budjetin koko kuvastaa sitä levotonta suurvaltapolitiikan aikaa, jota valitettavasti elämme. Venäjä haluaa horjuttaa läntisiä turvallisuusrakenteita ja on ottanut itselleen oikeuden vallata alueita naapurimaistaan sotilaallisilla hyökkäyksillä. Venäjä on meille pitkän aikavälin uhka, ja sen torjuntaan on syytä satsata, koska sotilaallisen pelotteen ylläpito on kallista mutta aina halvempaa kuin maan jälleenrakentaminen, jos pelote ei ole riittävä. Ensi vuoden puolustusbudjetti vastaa tähän haasteeseen valtiontalouden vaikeasta tilanteesta huolimatta. Haluaisin nostaa budjetista esiin kaksi seikkaa. Ensinnäkin budjetista noin 55 prosenttia menee materiaalihankintoihin, mikä on mittava summa ja poikkeuksellinen Natossa. Budjettia kasvattavat etenkin Ilma- ja Merivoimien strategiset hankinnat, jotka ovat yli 1,7 miljardia euroa, lähes 28 prosenttia budjetista. Näiden osuus tulee tällä vuosikymmenellä laskemaan. Ei pidä kuitenkaan luulla, että tämä mahdollistaisi puolustusbudjetin laskemisen tällä vuosikymmenellä. Suomen puolustuksen perusrakenteet ovat kunnossa, mutta se ei tarkoita, että meillä ei olisi myös puutteita. Puolustusvoimien kehittämisessä jouduttiin vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana ottamaan riskiä etenkin materiaalisen valmiuden suhteen. Tämä koskee etenkin suurinta puolustushaaraamme Maavoimia. Tämän puutteellisen sekä vanhenevan kaluston päivittäminen vaatii suuria satsauksia tulevina vuosina. Olemme Ukrainassa nähneet, mitä on sodan käyminen vanhalla kalustolla tai jopa ilman kunnon materiaalia. Se maksaa ihmishenkiä. Olemme kaikesta talouden tiukkuudesta huolimatta rikkaana maana velkaa reserviläisillemme, että heidät voidaan lähettää puolustamaan maata kunnollisella varustuksella. Toinen asia, mikä budjetissa kiinnittää huomiota, on juuri reservin kertausharjoitusten vähäisyys. Niiden määrä laskee tämän vuoden noin 30 000:sta selvästi alle 30 000:n. Tämä tarkoittaa, että sodanajan kokoonpanoon sijoitettu reserviläinen kertautetaan noin joka kymmenes vuosi. Tämä on tietenkin aivan liian vähän. Jälleen kerran Ukrainassa on nähty, että sodassa osaamisella on merkitystä. Osaamattomat pakkaavat kuolemaan. Jälleen kerran: olemme reserviläisillemme, jotka käsketään puolustamaan Suomea, velkaa sen, että he saavat tehtäväänsä riittävän koulutuksen. Koulutusmäärien laskeminen ei ole Puolustusvoimien syy. Puolustusvoimilla ei yksinkertaisesti ole henkilöstöä riittävästi reservistä huolehtimiseen. Tämä on tulevaisuudessa korjattava, ja korjaaminen ei tarkoita vain muutamaa sataa ammattisotilasta vaan tarvitaan useampi tuhat. Kaikki muu on itsensä pettämistä. Ensi vuoden puolustusbudjetti on hyvä ja tarpeellinen. Se antaa meille suuntaviivaa siitä, millä tasolla puolustusta on resursoitava koko tämä ja todennäköisesti seuraavakin vuosikymmen. Puolustuskykymme kehittäminen, ylläpitäminen ja siihen jätettyjen puutteiden korvaaminen kun ovat pitkäjänteistä työtä. Toivon, että tulevatkin hallitukset aikanaan muistavat tämän tosiasian. Lopuksi kiitokset puolustusministerille ja ‑ministeriölle erinomaisesta työstä kovassa työpaineessa. Olen täysin samaa mieltä Euroopan itsenäisen puolustuskyvyn kehittämisestä, ja tässä Suomi antaa erinomaista esimerkkiä tämänkin budjetin muodossa. [Puhemies koputtaa] Olen myös samaa mieltä ministerin kanssa siitä, että puolustusliitossa oltaessa ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien roolia ja tehtäviä on syytä tarkastella uudelleen. Puolustusliiton yhteinen puolustus ei ole mitään kriisinhallintaan verrattavaa ulkopolitiikkaa vaan kovaa operatiivista toimintaa ja suorituskyvyn kehittämistä. [Puhemies koputtaa] Näitä asioita ei kannata sekoittaa toisiinsa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden puolustusbudjetti on toisen maailmansodan jälkeen historiallisen suuri, ja hyvä niin. Budjetin koko kuvastaa sitä levotonta suurvaltapolitiikan aikaa, jota valitettavasti elämme. Venäjä haluaa horjuttaa läntisiä turvallisuusrakenteita ja on ottanut itselleen oikeuden vallata alueita naapurimaistaan sotilaallisilla hyökkäyksillä. Venäjä on meille pitkän aikavälin uhka, ja sen torjuntaan on syytä satsata, koska sotilaallisen pelotteen ylläpito on kallista mutta aina halvempaa kuin maan jälleenrakentaminen, jos pelote ei ole riittävä. Ensi vuoden puolustusbudjetti vastaa tähän haasteeseen valtiontalouden vaikeasta tilanteesta huolimatta. Haluaisin nostaa budjetista esiin kaksi seikkaa. Ensinnäkin budjetista noin 55 prosenttia menee materiaalihankintoihin, mikä on mittava summa ja poikkeuksellinen Natossa. Budjettia kasvattavat etenkin Ilma- ja Merivoimien strategiset hankinnat, jotka ovat yli 1,7 miljardia euroa, lähes 28 prosenttia budjetista. Näiden osuus tulee tällä vuosikymmenellä laskemaan. Ei pidä kuitenkaan luulla, että tämä mahdollistaisi puolustusbudjetin laskemisen tällä vuosikymmenellä. Suomen puolustuksen perusrakenteet ovat kunnossa, mutta se ei tarkoita, että meillä ei olisi myös puutteita. Puolustusvoimien kehittämisessä jouduttiin vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana ottamaan riskiä etenkin materiaalisen valmiuden suhteen. Tämä koskee etenkin suurinta puolustushaaraamme Maavoimia. Tämän puutteellisen sekä vanhenevan kaluston päivittäminen vaatii suuria satsauksia tulevina vuosina. Olemme Ukrainassa nähneet, mitä on sodan käyminen vanhalla kalustolla tai jopa ilman kunnon materiaalia. Se maksaa ihmishenkiä. Olemme kaikesta talouden tiukkuudesta huolimatta rikkaana maana velkaa reserviläisillemme, että heidät voidaan lähettää puolustamaan maata kunnollisella varustuksella. Toinen asia, mikä budjetissa kiinnittää huomiota, on juuri reservin kertausharjoitusten vähäisyys. Niiden määrä laskee tämän vuoden noin 30 000:sta selvästi alle 30 000:n. Tämä tarkoittaa, että sodanajan kokoonpanoon sijoitettu reserviläinen kertautetaan noin joka kymmenes vuosi. Tämä on tietenkin aivan liian vähän. Jälleen kerran Ukrainassa on nähty, että sodassa osaamisella on merkitystä. Osaamattomat pakkaavat kuolemaan. Jälleen kerran: olemme reserviläisillemme, jotka käsketään puolustamaan Suomea, velkaa sen, että he saavat tehtäväänsä riittävän koulutuksen. Koulutusmäärien laskeminen ei ole Puolustusvoimien syy. Puolustusvoimilla ei yksinkertaisesti ole henkilöstöä riittävästi reservistä huolehtimiseen. Tämä on tulevaisuudessa korjattava, ja korjaaminen ei tarkoita vain muutamaa sataa ammattisotilasta vaan tarvitaan useampi tuhat. Kaikki muu on itsensä pettämistä. Ensi vuoden puolustusbudjetti on hyvä ja tarpeellinen. Se antaa meille suuntaviivaa siitä, millä tasolla puolustusta on resursoitava koko tämä ja todennäköisesti seuraavakin vuosikymmen. Puolustuskykymme kehittäminen, ylläpitäminen ja siihen jätettyjen puutteiden korvaaminen kun ovat pitkäjänteistä työtä. Toivon, että tulevatkin hallitukset aikanaan muistavat tämän tosiasian. Lopuksi kiitokset puolustusministerille ja ‑ministeriölle erinomaisesta työstä kovassa työpaineessa. Olen täysin samaa mieltä Euroopan itsenäisen puolustuskyvyn kehittämisestä, ja tässä Suomi antaa erinomaista esimerkkiä tämänkin budjetin muodossa. [Puhemies koputtaa] Olen myös samaa mieltä ministerin kanssa siitä, että puolustusliitossa oltaessa ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien roolia ja tehtäviä on syytä tarkastella uudelleen. Puolustusliiton yhteinen puolustus ei ole mitään kriisinhallintaan verrattavaa ulkopolitiikkaa vaan kovaa operatiivista toimintaa ja suorituskyvyn kehittämistä. [Puhemies koputtaa] Näitä asioita ei kannata sekoittaa toisiinsa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Täällä on pidetty sekä hallitus- että oppositiopuolueiden taholta oikein hyviä puheenvuoroja, joissa on tuettu tätä tehtyä päätöstä ja EU:n taisteluosastojen käytännön parantamista tulevaisuudessa. On myös mainittu Ukraina useampaan kertaan. Ja ehdottomasti, näinhän se on, meillä on akuutti kriisi Euroopassa, ja Ukrainaa pitää tukea ja Venäjän aggressio pitää pysäyttää niin, että voimme jatkossakin elää turvassa täällä kotimaassa, mutta pitää myös katsoa tulevaisuuteen. Tosiasia on, että valitettavasti maailma elää globaalin suurvaltakilpailun aikaa, jolloin väkivaltaisuudet maailmanlaajuisesti kasvavat. Institute for Strategic Studies juuri esitti raportin, jonka mukaan tällä hetkellä on käynnissä 183 aseellista konfliktia ympäri maailmaa, joka on suurin luku 30 vuoteen. Kuolleisuus on vuoden aikana näissä konflikteissa kasvanut 14 prosenttia, väkivaltaisuuden lukumäärä on kasvanut 28 prosenttia, ja Punaisen Ristin arvion mukaan maailmalla on 459 erilaista enemmän tai vähemmän laitonta aseellista ryhmää, jotka hallitsevat noin 200:aa miljoonaa ihmistä, joilla ei ole laillista suojaa ja kansainvälistä suojaa näiltä aseellisilta ryhmiltä. Eli töitä kyllä tulee riittämään. Sen takia on tärkeää, että Suomi osoittaa tukea EU:n suorituskyvylle tässä asiassa. Se on pitkäjänteistä työtä, ja tällaisen suorituskyvyn rakentaminen kestää pitkään. On tärkeätä, että tuetaan sitä niin, että sitten valmius on olemassa, kun tulee sopiva tilaisuus niitä käyttää. Ehdottomasti tässä pitää myös tukea sitä Euroopan unionin valmiutta ruveta käyttämään näitä instrumentteja, joita tässä pitkäjänteisesti jo vuosikymmen on kehitetty, koska, niin kuin valitettavasti nähdään, tarvetta tulee olemaan myös Ukrainan ja Euroopan ulkopuolella jatkossa.

Arvoisa puhemies! Täällä on pidetty sekä hallitus- että oppositiopuolueiden taholta oikein hyviä puheenvuoroja, joissa on tuettu tätä tehtyä päätöstä ja EU:n taisteluosastojen käytännön parantamista tulevaisuudessa. On myös mainittu Ukraina useampaan kertaan. Ja ehdottomasti, näinhän se on, meillä on akuutti kriisi Euroopassa, ja Ukrainaa pitää tukea ja Venäjän aggressio pitää pysäyttää niin, että voimme jatkossakin elää turvassa täällä kotimaassa, mutta pitää myös katsoa tulevaisuuteen. Tosiasia on, että valitettavasti maailma elää globaalin suurvaltakilpailun aikaa, jolloin väkivaltaisuudet maailmanlaajuisesti kasvavat. Institute for Strategic Studies juuri esitti raportin, jonka mukaan tällä hetkellä on käynnissä 183 aseellista konfliktia ympäri maailmaa, joka on suurin luku 30 vuoteen. Kuolleisuus on vuoden aikana näissä konflikteissa kasvanut 14 prosenttia, väkivaltaisuuden lukumäärä on kasvanut 28 prosenttia, ja Punaisen Ristin arvion mukaan maailmalla on 459 erilaista enemmän tai vähemmän laitonta aseellista ryhmää, jotka hallitsevat noin 200:aa miljoonaa ihmistä, joilla ei ole laillista suojaa ja kansainvälistä suojaa näiltä aseellisilta ryhmiltä. Eli töitä kyllä tulee riittämään. Sen takia on tärkeää, että Suomi osoittaa tukea EU:n suorituskyvylle tässä asiassa. Se on pitkäjänteistä työtä, ja tällaisen suorituskyvyn rakentaminen kestää pitkään. On tärkeätä, että tuetaan sitä niin, että sitten valmius on olemassa, kun tulee sopiva tilaisuus niitä käyttää. Ehdottomasti tässä pitää myös tukea sitä Euroopan unionin valmiutta ruveta käyttämään näitä instrumentteja, joita tässä pitkäjänteisesti jo vuosikymmen on kehitetty, koska, niin kuin valitettavasti nähdään, tarvetta tulee olemaan myös Ukrainan ja Euroopan ulkopuolella jatkossa.

Arvoisa rouva puhemies! Suomella on erinomaiset sotilas- ja siviilitiedustelulait, jotka saatiin käyttöön viime hetkellä ennen Venäjän viimeisintä aggressiota. Lakeja tulee tietenkin vielä tarkentaa kokemusten mukaan. Lakien tukena meillä on yksi läntisen Euroopan tiukimmista valvontajärjestelmistä, ehkä tiukin, ja tämä on erinomainen asia, koska se lisää kansalaisten luottamusta viranomaisten toiminnan lainmukaisuuteen. Tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomus osoittaa, että valvonta toimii. Viranomaiset seuraavat lakeja sekä tiedustelulakeja samalla, kun tiedustelulakeja ja valvontaa kehitetään hyvässä yhteistoiminnassa eri tahojen kanssa. Hyvä näin, koska kyseessä on tässä nykyisessä epävakaassa turvallisuustilanteessa entistäkin tärkeämpi kokonaisuus kansallisen turvallisuuden kannalta. Tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomuksessa esitettyjä kehittämiskohteita kannattaa lukea tarkkaan, ottaa huomioon ja myös, kuten äsken mainittiin, resursoida riittävästi uusien vaativien tehtävien kasvaessa, jotta voidaan pitää valvontaa riittävällä tasolla. Vain riittävä ja ajankohtainen valvonta takaa kansalaisten luottamuksen tiedustelujärjestelmään, joka on erittäin tärkeä. Edustaja Kari loi ensimmäisenä tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtajana erinomaisen toimintamallin ja luottamuksen sekä valvojien että valvottavien välille. Tälle on hyvä rakentaa. Ja kuten täällä on mainittu, tilanne, jossa meillä menee yli puoli vuotta, että ei ole parlamentaarista valvontaa käynnissä, on sellainen, jota jatkossa ei kannata hyväksyä, vaan tosiaan etsiä toimintatapamalleja, miten valvonta on jatkuvaa, koska tiedustelutoiminta on jatkuvaa myös jatkossakin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomella on erinomaiset sotilas- ja siviilitiedustelulait, jotka saatiin käyttöön viime hetkellä ennen Venäjän viimeisintä aggressiota. Lakeja tulee tietenkin vielä tarkentaa kokemusten mukaan. Lakien tukena meillä on yksi läntisen Euroopan tiukimmista valvontajärjestelmistä, ehkä tiukin, ja tämä on erinomainen asia, koska se lisää kansalaisten luottamusta viranomaisten toiminnan lainmukaisuuteen. Tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomus osoittaa, että valvonta toimii. Viranomaiset seuraavat lakeja sekä tiedustelulakeja samalla, kun tiedustelulakeja ja valvontaa kehitetään hyvässä yhteistoiminnassa eri tahojen kanssa. Hyvä näin, koska kyseessä on tässä nykyisessä epävakaassa turvallisuustilanteessa entistäkin tärkeämpi kokonaisuus kansallisen turvallisuuden kannalta. Tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomuksessa esitettyjä kehittämiskohteita kannattaa lukea tarkkaan, ottaa huomioon ja myös, kuten äsken mainittiin, resursoida riittävästi uusien vaativien tehtävien kasvaessa, jotta voidaan pitää valvontaa riittävällä tasolla. Vain riittävä ja ajankohtainen valvonta takaa kansalaisten luottamuksen tiedustelujärjestelmään, joka on erittäin tärkeä. Edustaja Kari loi ensimmäisenä tiedusteluvalvontavaliokunnan puheenjohtajana erinomaisen toimintamallin ja luottamuksen sekä valvojien että valvottavien välille. Tälle on hyvä rakentaa. Ja kuten täällä on mainittu, tilanne, jossa meillä menee yli puoli vuotta, että ei ole parlamentaarista valvontaa käynnissä, on sellainen, jota jatkossa ei kannata hyväksyä, vaan tosiaan etsiä toimintatapamalleja, miten valvonta on jatkuvaa, koska tiedustelutoiminta on jatkuvaa myös jatkossakin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että tällä hallituskaudella meillä riittää eduskunnassa erimielisyyttä siitä, miten Suomea kehitetään, oli kysymys sitten taloudellisesta toiminnasta, infran rakentamisesta, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta tai melkein mistä muusta aiheesta tahansa. Paljon on arvosteltu mahdollisia leikkauksia. Opposition mielestä kaikki asiat pitäisi nimittäin hoitaa rahalla. Itse palvelin viimeiset 20 vuotta organisaatiossa, jota koko ajan supistettiin. Henkilöstö supistui virkaurani aikana Puolustusvoimissa lähes 40 prosenttia: 20 000:sta mentiin noin 12 000:een. Puolustusta rakennettiin 1,2—1,4 prosentin bruttokansantuoteosuuksilla, mikä on Suomen kokoisessa maassa hyvin vähän, ja tuloksena oli puolustusjärjestelmä, jota ylistetään tänä päivänä Euroopan parhaaksi. Miten tähän päästiin? Pitkän tähtäimen suunnittelulla, priorisoinnilla ja kustannustehokkuuteen panostamalla. Kehittäminen ei aina vaadi rahaa. No, joka tapauksessa onneksi meillä on sentään yksi alue, mistä vaikuttaa vallitsevan suuri yksimielisyys. Se on, kuten puolustusministeri Häkkänen viime viikon tiistaina totesi, maanpuolustus. Tämä onkin erinomainen asia, sillä kuten kaikki tiedämme, me elämme valitettavan epävakaata turvallisuuspoliittista aikaa, kuten viime päivien tapahtumat tuolla Venäjällä osoittavat. Ilmastonmuutos ja eliömuotojen väheneminen ovat vakavia uhkia, mutta paljon suurempi ja ajankohtaisempi on aggressiivinen, laajenemishaluinen ja kaikkia kansainvälisiä sopimuksia rikkova Venäjä — Venäjä, jolla on Ukrainassa kärsimistään tappioista huolimatta edelleen kyky uhata naapurimaitaan ja jolla on yli 1 500 käyttövalmista ydinkärkeä. Venäjä ei uhkaa vain ympäristöämme vaan myös ihmisten henkeä ja demokratiaamme, joka mahdollistaa tässäkin salissa viime päivinä nähdyn värikkään mielipiteiden vaihdon. Ja kuten Ukrainan sota on osoittanut, Venäjä kunnioittaa vain voimaa. Heikommaksi arvioimansa naapurin kimppuun se on aina valmis hyökkäämään. Venäjä on pitkän aikavälin uhka. Tämän on Ukrainan kansa joutunut karvaasti kokemaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan uhkaa koko Euroopan turvallisuutta, ja jos Venäjälle annetaan periksi ja se saa varastettua Ukrainan alueita itselleen, uhka tulee vain syvenemään ja pahenemaan tulevina vuosina. Siksi onkin tärkeää, että hallitusohjelmassa on selkeästi ilmaistu tukea Ukrainalle, sitoudutaan muun muassa aseavun antamiseen, tukemaan Ukrainan pakolaisia ja tuetaan venäläisten takavarikoitujen varojen käyttämistä Ukrainan hyväksi. Tätä apua on todellakin syytä jatkaa, ja Ukrainaa ei saa unohtaa. Sen integroitumista Euroopan unioniin ja tulevaa Nato-jäsenyyttä on tuettava. Meillä on paljon parempi tilanne kuin kärsivällä Ukrainalla. Suomi on nyt kansan ja eduskunnan osoittaman yhtenäisyyden ansiosta Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsen, mikä antaa meille merkittävästi turvaa. Siitä huolimatta on syytä muistaa, että puolustusliiton jäsenenäkin Suomen puolustuksen päävastuun kantavat Suomi ja suomalaiset. Siksi onkin hienoa, että uudessa hallitusohjelmassamme puolustukseen ollaan selvästi panostamassa. Hallitus sitoutuu pitämään puolustusmäärärahat vähintään kahdessa prosentissa bruttokansantuotteesta, integroimaan Suomen ja Puolustusvoimat Natoon, lähentämään sotilaallista yhteistyötä tärkeimpien kumppanien ja liittolaisten kanssa ja kehittämään asevelvollisuutta ja niin edelleen ja niin edelleen — kaikki merkittäviä panostuksia, joilla parannetaan Suomen turvallisuutta. Lisäksi hallitusohjelmassa korostetaan kriisinhallintaveteraanien tukitoimien saattamista pohjoismaiselle tasolle mukaan lukien traumaperäisten stressihäiriöiden hoitaminen ja kehittäminen. Tämä ilahduttaa niitä tuhansia miehiä ja naisia, jotka ovat palvelleet ulkomailla vaativissa olosuhteissa, usein hengenvaarassa. Arvoisa puhemies! Kansallisista uhista puhuttaessa ei pidä kuitenkaan unohtaa sotaa alempiasteisia uhkia, sillä Venäjä pyrkii aktiivisesti hajottamaan suomalaisten yhtenäisyyttä ja etsii heikkoja kohtia kansallisessa infrastruktuurissamme toteuttamalla informaatio- ja kyberoperaatioita käyttäen hybridisodankäynnin koko kirjoa meitä vastaan. Näitäkin uhkia vastaan hallitusohjelmassa on useita kirjauksia, kuten tiedustelu- ja valmiuslainsäädännön päivittäminen, alan koulutuksen kehittäminen, kotimaisen kyberteknologian kehittämisen tukeminen, disinformaation torjunnan parantaminen ja kokonainen kyberturvallisuuden johtamisrakenteen uusiminen. Etenkin viimeinen uudistus on tärkeä, koska kaikkien kriisien torjunnassa on keskeistä toimiva johtamisjärjestelmä selkeillä toimivaltuuksilla ja vastuunjaoilla, kuten muun muassa koronaepidemian torjunnassa opittiin. Yhtenä tärkeänä osana hallitusohjelmaamme on edellisellä hallituskaudella laajassa yhteisymmärryksessä toteutettu päätös strategisten hankkeiden eli uusien hävittäjäkoneiden ja Pohjanmaa-luokan korvettien hankkimisen aloittamisesta — kiitos siitä edelliselle hallitukselle. Toivottavasti sama yksimielisyys jatkuu, sillä meillä on edelleen paljon tehtävää täällä eduskunnassa. Tämän eduskunnan aikana laaditaan perusteet Suomen ja Puolustusvoimien integroimiseksi Natoon. Tarvitaan selkeä kansallinen tahtotila muun muassa Naton joukkorakenteen kehittämisestä vastaamaan Suomen turvallisuusintressejä. Lainsäädäntötyötä niin Nato-integraation mahdollistamiseksi kuin maanpuolustuksen valmiuden parantamiseksi tullaan tarvitsemaan mittavasti, ja eduskunnan rooli Naton päätöksenteossa tulee selkeyttää. Nämä ovat niin laaja-alaisia ja turvallisuutemme kannalta tärkeitä asioita, että niiden läpiviennissä olisi hyvä löytää laaja parlamentaarinen yhtenäisyys. Tähän on mahdollisuus myös siinä vaiheessa, kun ulko- ja turvallisuuspoliittista ja puolustusselontekoa käsitellään myöhemmin hallituskaudella. Samalla lähetettäisiin voimakas viesti Suomen ja suomalaisten yhtenäisyydestä ja päättäväisyydestä meille keskeisissä arvoissa ja asioissa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että tällä hallituskaudella meillä riittää eduskunnassa erimielisyyttä siitä, miten Suomea kehitetään, oli kysymys sitten taloudellisesta toiminnasta, infran rakentamisesta, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta tai melkein mistä muusta aiheesta tahansa. Paljon on arvosteltu mahdollisia leikkauksia. Opposition mielestä kaikki asiat pitäisi nimittäin hoitaa rahalla. Itse palvelin viimeiset 20 vuotta organisaatiossa, jota koko ajan supistettiin. Henkilöstö supistui virkaurani aikana Puolustusvoimissa lähes 40 prosenttia: 20 000:sta mentiin noin 12 000:een. Puolustusta rakennettiin 1,2—1,4 prosentin bruttokansantuoteosuuksilla, mikä on Suomen kokoisessa maassa hyvin vähän, ja tuloksena oli puolustusjärjestelmä, jota ylistetään tänä päivänä Euroopan parhaaksi. Miten tähän päästiin? Pitkän tähtäimen suunnittelulla, priorisoinnilla ja kustannustehokkuuteen panostamalla. Kehittäminen ei aina vaadi rahaa. No, joka tapauksessa onneksi meillä on sentään yksi alue, mistä vaikuttaa vallitsevan suuri yksimielisyys. Se on, kuten puolustusministeri Häkkänen viime viikon tiistaina totesi, maanpuolustus. Tämä onkin erinomainen asia, sillä kuten kaikki tiedämme, me elämme valitettavan epävakaata turvallisuuspoliittista aikaa, kuten viime päivien tapahtumat tuolla Venäjällä osoittavat. Ilmastonmuutos ja eliömuotojen väheneminen ovat vakavia uhkia, mutta paljon suurempi ja ajankohtaisempi on aggressiivinen, laajenemishaluinen ja kaikkia kansainvälisiä sopimuksia rikkova Venäjä — Venäjä, jolla on Ukrainassa kärsimistään tappioista huolimatta edelleen kyky uhata naapurimaitaan ja jolla on yli 1 500 käyttövalmista ydinkärkeä. Venäjä ei uhkaa vain ympäristöämme vaan myös ihmisten henkeä ja demokratiaamme, joka mahdollistaa tässäkin salissa viime päivinä nähdyn värikkään mielipiteiden vaihdon. Ja kuten Ukrainan sota on osoittanut, Venäjä kunnioittaa vain voimaa. Heikommaksi arvioimansa naapurin kimppuun se on aina valmis hyökkäämään. Venäjä on pitkän aikavälin uhka. Tämän on Ukrainan kansa joutunut karvaasti kokemaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan uhkaa koko Euroopan turvallisuutta, ja jos Venäjälle annetaan periksi ja se saa varastettua Ukrainan alueita itselleen, uhka tulee vain syvenemään ja pahenemaan tulevina vuosina. Siksi onkin tärkeää, että hallitusohjelmassa on selkeästi ilmaistu tukea Ukrainalle, sitoudutaan muun muassa aseavun antamiseen, tukemaan Ukrainan pakolaisia ja tuetaan venäläisten takavarikoitujen varojen käyttämistä Ukrainan hyväksi. Tätä apua on todellakin syytä jatkaa, ja Ukrainaa ei saa unohtaa. Sen integroitumista Euroopan unioniin ja tulevaa Nato-jäsenyyttä on tuettava. Meillä on paljon parempi tilanne kuin kärsivällä Ukrainalla. Suomi on nyt kansan ja eduskunnan osoittaman yhtenäisyyden ansiosta Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsen, mikä antaa meille merkittävästi turvaa. Siitä huolimatta on syytä muistaa, että puolustusliiton jäsenenäkin Suomen puolustuksen päävastuun kantavat Suomi ja suomalaiset. Siksi onkin hienoa, että uudessa hallitusohjelmassamme puolustukseen ollaan selvästi panostamassa. Hallitus sitoutuu pitämään puolustusmäärärahat vähintään kahdessa prosentissa bruttokansantuotteesta, integroimaan Suomen ja Puolustusvoimat Natoon, lähentämään sotilaallista yhteistyötä tärkeimpien kumppanien ja liittolaisten kanssa ja kehittämään asevelvollisuutta ja niin edelleen ja niin edelleen — kaikki merkittäviä panostuksia, joilla parannetaan Suomen turvallisuutta. Lisäksi hallitusohjelmassa korostetaan kriisinhallintaveteraanien tukitoimien saattamista pohjoismaiselle tasolle mukaan lukien traumaperäisten stressihäiriöiden hoitaminen ja kehittäminen. Tämä ilahduttaa niitä tuhansia miehiä ja naisia, jotka ovat palvelleet ulkomailla vaativissa olosuhteissa, usein hengenvaarassa. Arvoisa puhemies! Kansallisista uhista puhuttaessa ei pidä kuitenkaan unohtaa sotaa alempiasteisia uhkia, sillä Venäjä pyrkii aktiivisesti hajottamaan suomalaisten yhtenäisyyttä ja etsii heikkoja kohtia kansallisessa infrastruktuurissamme toteuttamalla informaatio- ja kyberoperaatioita käyttäen hybridisodankäynnin koko kirjoa meitä vastaan. Näitäkin uhkia vastaan hallitusohjelmassa on useita kirjauksia, kuten tiedustelu- ja valmiuslainsäädännön päivittäminen, alan koulutuksen kehittäminen, kotimaisen kyberteknologian kehittämisen tukeminen, disinformaation torjunnan parantaminen ja kokonainen kyberturvallisuuden johtamisrakenteen uusiminen. Etenkin viimeinen uudistus on tärkeä, koska kaikkien kriisien torjunnassa on keskeistä toimiva johtamisjärjestelmä selkeillä toimivaltuuksilla ja vastuunjaoilla, kuten muun muassa koronaepidemian torjunnassa opittiin. Yhtenä tärkeänä osana hallitusohjelmaamme on edellisellä hallituskaudella laajassa yhteisymmärryksessä toteutettu päätös strategisten hankkeiden eli uusien hävittäjäkoneiden ja Pohjanmaa-luokan korvettien hankkimisen aloittamisesta — kiitos siitä edelliselle hallitukselle. Toivottavasti sama yksimielisyys jatkuu, sillä meillä on edelleen paljon tehtävää täällä eduskunnassa. Tämän eduskunnan aikana laaditaan perusteet Suomen ja Puolustusvoimien integroimiseksi Natoon. Tarvitaan selkeä kansallinen tahtotila muun muassa Naton joukkorakenteen kehittämisestä vastaamaan Suomen turvallisuusintressejä. Lainsäädäntötyötä niin Nato-integraation mahdollistamiseksi kuin maanpuolustuksen valmiuden parantamiseksi tullaan tarvitsemaan mittavasti, ja eduskunnan rooli Naton päätöksenteossa tulee selkeyttää. Nämä ovat niin laaja-alaisia ja turvallisuutemme kannalta tärkeitä asioita, että niiden läpiviennissä olisi hyvä löytää laaja parlamentaarinen yhtenäisyys. Tähän on mahdollisuus myös siinä vaiheessa, kun ulko- ja turvallisuuspoliittista ja puolustusselontekoa käsitellään myöhemmin hallituskaudella. Samalla lähetettäisiin voimakas viesti Suomen ja suomalaisten yhtenäisyydestä ja päättäväisyydestä meille keskeisissä arvoissa ja asioissa. — Kiitos.