Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden puolustusbudjetti on toisen maailmansodan jälkeen historiallisen suuri, ja hyvä niin. Budjetin koko kuvastaa sitä levotonta suurvaltapolitiikan aikaa, jota valitettavasti elämme. Venäjä haluaa horjuttaa läntisiä turvallisuusrakenteita ja on ottanut itselleen oikeuden vallata alueita naapurimaistaan sotilaallisilla hyökkäyksillä. Venäjä on meille pitkän aikavälin uhka, ja sen torjuntaan on syytä satsata, koska sotilaallisen pelotteen ylläpito on kallista mutta aina halvempaa kuin maan jälleenrakentaminen, jos pelote ei ole riittävä. Ensi vuoden puolustusbudjetti vastaa tähän haasteeseen valtiontalouden vaikeasta tilanteesta huolimatta. Haluaisin nostaa budjetista esiin kaksi seikkaa. Ensinnäkin budjetista noin 55 prosenttia menee materiaalihankintoihin, mikä on mittava summa ja poikkeuksellinen Natossa. Budjettia kasvattavat etenkin Ilma- ja Merivoimien strategiset hankinnat, jotka ovat yli 1,7 miljardia euroa, lähes 28 prosenttia budjetista. Näiden osuus tulee tällä vuosikymmenellä laskemaan. Ei pidä kuitenkaan luulla, että tämä mahdollistaisi puolustusbudjetin laskemisen tällä vuosikymmenellä. Suomen puolustuksen perusrakenteet ovat kunnossa, mutta se ei tarkoita, että meillä ei olisi myös puutteita. Puolustusvoimien kehittämisessä jouduttiin vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana ottamaan riskiä etenkin materiaalisen valmiuden suhteen. Tämä koskee etenkin suurinta puolustushaaraamme Maavoimia. Tämän puutteellisen sekä vanhenevan kaluston päivittäminen vaatii suuria satsauksia tulevina vuosina. Olemme Ukrainassa nähneet, mitä on sodan käyminen vanhalla kalustolla tai jopa ilman kunnon materiaalia. Se maksaa ihmishenkiä. Olemme kaikesta talouden tiukkuudesta huolimatta rikkaana maana velkaa reserviläisillemme, että heidät voidaan lähettää puolustamaan maata kunnollisella varustuksella. Toinen asia, mikä budjetissa kiinnittää huomiota, on juuri reservin kertausharjoitusten vähäisyys. Niiden määrä laskee tämän vuoden noin 30 000:sta selvästi alle 30 000:n. Tämä tarkoittaa, että sodanajan kokoonpanoon sijoitettu reserviläinen kertautetaan noin joka kymmenes vuosi. Tämä on tietenkin aivan liian vähän. Jälleen kerran Ukrainassa on nähty, että sodassa osaamisella on merkitystä. Osaamattomat pakkaavat kuolemaan. Jälleen kerran: olemme reserviläisillemme, jotka käsketään puolustamaan Suomea, velkaa sen, että he saavat tehtäväänsä riittävän koulutuksen. Koulutusmäärien laskeminen ei ole Puolustusvoimien syy. Puolustusvoimilla ei yksinkertaisesti ole henkilöstöä riittävästi reservistä huolehtimiseen. Tämä on tulevaisuudessa korjattava, ja korjaaminen ei tarkoita vain muutamaa sataa ammattisotilasta vaan tarvitaan useampi tuhat. Kaikki muu on itsensä pettämistä. Ensi vuoden puolustusbudjetti on hyvä ja tarpeellinen. Se antaa meille suuntaviivaa siitä, millä tasolla puolustusta on resursoitava koko tämä ja todennäköisesti seuraavakin vuosikymmen. Puolustuskykymme kehittäminen, ylläpitäminen ja siihen jätettyjen puutteiden korvaaminen kun ovat pitkäjänteistä työtä. Toivon, että tulevatkin hallitukset aikanaan muistavat tämän tosiasian. Lopuksi kiitokset puolustusministerille ja ‑ministeriölle erinomaisesta työstä kovassa työpaineessa. Olen täysin samaa mieltä Euroopan itsenäisen puolustuskyvyn kehittämisestä, ja tässä Suomi antaa erinomaista esimerkkiä tämänkin budjetin muodossa. [Puhemies koputtaa] Olen myös samaa mieltä ministerin kanssa siitä, että puolustusliitossa oltaessa ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien roolia ja tehtäviä on syytä tarkastella uudelleen. Puolustusliiton yhteinen puolustus ei ole mitään kriisinhallintaan verrattavaa ulkopolitiikkaa vaan kovaa operatiivista toimintaa ja suorituskyvyn kehittämistä. [Puhemies koputtaa] Näitä asioita ei kannata sekoittaa toisiinsa. — Kiitoksia.