Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi tätä ajatusta, joka on noussut useamman kerran esiin ja minkä edustaja Räsänen tässä toi myöskin omassa puheessaan esille, eli että meillä säädettäisiin pakolliseksi se, että pitää ilmoittaa, kuinka paljon arviolta tulee käyttämään rahaa vaaleissa, ja toisin sanoen myöskin samalla se, ketkä ovat sen kampanjarahoituksen takana. On hyvä, että näitä keskusteluja käydään, ja vaikka valitettavasti nämä kyseiset asiat eivät tällä hetkellä ole etenemässä nyt neljän vuoden aikana, niin toivottavasti seuraavaan hallitusohjelmaan vuonna 27 saadaan myöskin näitä uudistuksia, mitkä koskevat sitten rahoitusta vaaleissa ja itse koko suomalaista demokratiaa. Tuolla äsken pöntössä käytin puheenvuoron, jossa muistuttelin suomalaista demokratiaa parantavasta lakialoitteesta liittyen presidentinvaaleihin, ja haluan joka paikassa käyttää mahdollisuuden nostaa esille myöskin sen toisen kipukohdan, mikä meillä tällä hetkellä vaaleihin liittyen on: Puoluerahoituksen osalta ei ole mitään pelkoa siitä, että puolue joitain yksittäisiä ehdokkaita puoluerahoituksensa kautta rahoittaisi niin sanotusti liian paljon. Näin sen vuoksi, että näitä ehdokkaita vaaleissa on ihan valtava määrä, ja puoluerahoitus, paljonko puolueella on käytettävissä rahaa vaaleissa kampanjointiin, on tietenkin hyvin rajattua. Mutta nyt tullaan jälleen kerran näihin yksittäisiin rahoittajiin tai erilaisiin rahoitustahoihin. Itse asiassa ensimmäinen lakialoitteeni, jonka tällä kaudella tein, liittyi kampanjakattoihin, ja itse näen, että tämä on itse asiassa se kaikista suurin kipukohta suomalaisessa demokratiassa: meillä ei ole tällä hetkellä olemassa kampanjakattoja. Joku voi ajatella, että Suomen tärkeimmät vaalit olisivat presidentinvaalit. No, näin voidaan ajatella, mutta itse ehkä ajattelen, että kunta-, alue- ja eurovaalit ja erityisesti eduskuntavaalit ovat kaikki erittäin tärkeitä vaaleja, ja näihin liittyen olen tehnyt aloitteen, jossa esitän, että ensinnäkin näihin matalimman tason vaaleihin, kunta- ja aluevaaleihin, säädettäisiin 10 000 euron kampanjakatto, eli kuinka paljon ehdokas voi käyttää rahoitusta niissä vaaleissa. Eduskuntavaaleissa puolestaan tämä raja olisi 30 000 euroa, ja sitten eurovaaleissa se raja olisi korkeintaan 50 000 euroa. Näin ollen me rajoitettaisiin semmoista ilmiötä, johon tarkastusvaliokunta aikaisemmissa lausunnoissaan on kiinnittänyt huomiota, eli nämä kasvavat kampanjabudjetit, niin että me saataisiin ne kuriin, koska suomalaiselle demokratialle ei ole kunniaksi, että ihmiset pääsevät ostamaan itseään isommilla summilla sisään demokraattisiin päätöksentekoelimiin. Nimenomaan tämän kuvion pitäisi mennä niin päin, että ehdokkaat itse viestivät erilaisissa kanavissa, oli kyse sitten somesta, [Puhemies koputtaa] oli kyse sanomalehdistä, mielipidekirjoituksista tai oli kyse kampanjoinnista, mitä tehdään kaduilla ihmisiä kohdatessa, ja omilla mielipiteillä vakuutetaan äänestäjät. [Puhemies koputtaa] — Oho, sepä meni nopsaan. — Eli muistutan myöskin tästä asiasta. — Kiitoksia, arvoisa puhemies.