Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lakia valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkiosta ja korvauksista siten, että ministereiden palkkioita alennetaan viidellä prosentilla väliaikaisesti. Laki olisi voimassa hallituskauden ajan, ja sen tavoitteena on osoittaa, että myös valtioneuvosto kantaa vastuunsa valtiontalouden tiukassa tilanteessa. Arvoisa rouva puhemies! Suomen talous on vaikeassa asemassa. Velkaa on kertynyt liikaa, ja samaan aikaan joudutaan tekemään säästöjä monilla sektoreilla. Kun valtiontaloutta sopeutetaan, on tärkeää, että hallitus näyttää esimerkkiä. Se, että ministerit osallistuvat säästöihin alentamalla omia palkkioitaan, on pieni mutta symbolisesti merkittävä teko. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Hoskosen hyvään, pohdiskelevaan puheenvuoroon on siltä osin hyvä jatkaa, että näinhän se on, että kyllähän yhteiskunta on huomattavasti parempi silloin, kun meillä on paljon heitä, jotka omalla menestyksellään kykenevät sitten myös koko yhteiskunnan hyvinvointia ja menestystä nostamaan. Siltä osin voi yhtyä siihen toiveeseen, että mitä enemmän myös vuorineuvoksia tähän maahan syntyy, niin luultavasti talous on silloin paremmassa jamassa, ja hyvä niin. Nyt sitten tämän esityksen pohjalta myös näistä arvonimistä todella vähän korkeampaa veroa maksetaan kuin mitä aikaisemmin. Arvoisa puhemies! Halusin vielä puuttua siihen, että on hyvä hahmottaa nyt sitten näiden muutosten osalta se, että kun me katsomme todella niitä prosentuaalisia nousuja, niin tässähän itse asiassa käy niin, että kaikista arvokkaimpien arvonimien osalta ne verotuksen kiristämiset ovat hieman pienempiä kuin sitten, kun me menemme sinne aivan arvonimilistan häntäpäähän, koska siellä itse asiassa prosentuaalinen verotuksen kiristäminen on tässä esityksessä vielä suurempaa kuin täällä yläpäässä. Tämähän johtuu siitä, että kun varsinkin täällä alapäässä pyritään sitten jatkossa tällä verolla kattamaan kaikki kustannukset, mitä liittyy näihin hakuprosesseihin ja muihin nimeämisiin, niin pystytään ne sitten jatkossa kattamaan. Sen takia todella tässä ehkä hieman jopa humoristisesti käy niin, että tässäkin esityksessä suurimmat veronkorotukset tulevat itse asiassa heille, joiden arvonimet ovat siellä asteikon alapäässä, eikä sitten tänne yläpäähän, jossa todella puhutaan näistä vuorineuvoksista ja muista kaikista arvokkaimmista arvonimistä. Mutta, arvoisa puhemies, on hyvä todella todeta vielä tähän loppuun, että kun me katsomme kaikkia tämän hallituksen eri toimenpiteitä, niin kyllähän johtopäätös on selvä. Talouden tasapainotuksesta suurimman taakan ovat kantaneet he, jotka yhteiskunnassa muutenkin ovat kaikista heikoimmassa asemassa, ja kaikista suurimman hyödyn näistä hallituksen eri päätöksistä ovat taas puolestaan saaneet he, jotka ovat jo muutoinkin kaikista parhaimmassa asemassa tässä yhteiskunnassa. Se on erityisen epäoikeudenmukaista tilanteessa, jossa me tiedämme, että tämä talouden tasapainotus tulee jatkumaan. Silloin se taakka pitää jakaa oikeudenmukaisesti, ja siksi olisi oikein, että tässä tilanteessa näihin talouden tasapainotustalkoisiin osallistuisivat myös he, joilla tosiasiallisesti oma kantokyky on huomattavasti suurempi kuin sitten heillä, jotka ovat muutenkin tässä yhteiskunnassa kaikista heikoimmassa asemassa. Siksi olisi ihan oikein, että esimerkiksi myöskään täällä verotuksen kokonaisuudessa ei tehtäisi sellaisia ratkaisuja, jotka eniten näkyvät siellä vuorineuvoksen kukkarossa ja paljon vähemmän täällä tavallisen suomalaisen kukkarossa, ja siksi olen pitänyt esillä sitä, että näissä veronkevennyksissä pitää nyt olla tavallisten suomalaisten vuoro. Vuorineuvokset voivat kyllä odottaa. Mutta onneksi edes tässä esityksessä nyt todella tulevat vuorineuvokset osallistuvat sitten tämän veronkorotuksen myötä myös näihin talouden tasapainotustalkoisiin.

Arvoisa puhemies! Tänään meillä on mahdollisuus katsoa tulevaisuuteen. Tulevaisuusselonteon neljä erilaista skenaariota tarjoavat meille arvokkaan työkalun ymmärtää, millaisessa maailmassa saatamme elää vuonna 2045. Mutta selonteko ei ole ennuste. Se on mahdollisuus yhteiseen keskusteluun pitkän aikavälin tulevaisuudesta ja mahdollisuus ennakointitiedon parempaan hyödyntämiseen varautumisessa ja päätöksenteossa. Selonteon nykytila-analyysi ja skenaariopolut eivät ole siloteltuja. Selonteko listaa nykytilanteen haasteet raa’an rehellisesti, ja skenaarioissa puhutaan ääneen myös epätoivotuista ja huonoista kehityskuluista. Ilmastokriisi kiihtyy, luontokato syvenee, ja yhteiskunnalliset jännitteet kasvavat. Me emme enää puhu tulevista uhista — me elämme niitä jo nyt. Jokainen menetetty laji, jokainen rikkoutunut ekosysteemi ja jokainen uusi lämpöennätys ovat muistutus siitä, että aikaikkunamme kaventuu. Tulevaisuusselonteko haastaa meidät kysymään: Millaista tulevaisuutta me haluamme? Haluammeko maailman, jossa jokainen valtio toimii omien etujensa ajamana ja teknologiaa käytetään valvontaan ja kontrollointiin, vai maailman, jossa luottamus ja yhteiset kansainväliset pelisäännöt ohjaavat päätöksentekoa ja teknologia palvelee ihmistä ja planeettaa? Haluammeko yhteiskunnan, jossa epätasa-arvo ja polarisaatio syvenevät ja jonka talous kasvaa lyhytnäköisesti luonnon kustannuksella, vai yhteiskunnan, jonka talous rakentuu kestävälle pohjalle ja jossa osallisuus, oikeudenmukaisuus ja luottamus vahvistuvat? Tärkein muistutus tulevaisuudesta on se, että se on meidän omissa käsissämme. Me voimme vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus meitä odottaa. Jokainen päätös tänään joko vie meitä lähemmäksi tai loitontaa halutusta tulevaisuudesta. Kestävän tulevaisuuden rakentaminen vaatii rohkeutta tehdä vaikeitakin päätöksiä nyt. Se vaatii, että asetamme maapallon kantokyvyn kaiken muun perustaksi. Se vaatii, että rakennamme vahvempaa luottamusta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Arvoisa puhemies! Suomen etu on yhteistyön maailma. Me emme pärjää teknojättien rinnalla emmekä blokkien puristuksessa. Yhteistyön maailma ei ole utopia — se on mahdollinen, jos toimimme nyt. Se on maailma, jossa päätöksenteko perustuu tietoon, oikeudenmukaisuuteen ja pitkän aikavälin ajatteluun. Se on maailma, jossa koulutus mahdollistaa hyvän elämän kaikille ja ketään ei jätetä heitteille. Yhteistyön maailma on ainoa, jossa pystymme globaalissa yhteistyössä ratkaisemaan ilmastokriisin ja luontokadon. Ne eivät ole irrallisia ympäristökysymyksiä, vaan ne kytkeytyvät talouteen, turvallisuuteen, terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon monimuotoisuus ei ole vain arvo sinänsä — se on myös elinehto yhteiskuntiemme kestokyvylle. Meillä on jo nyt käytössämme tietoa, teknologiaa ja osaamista, joilla voimme rakentaa kestävän tulevaisuuden. Valitettavasti olemme kuitenkin saaneet todistaa päätöksiä, jotka vievät kauemmaksi yhteistyön maailmasta. Yhdysvallat on heikentänyt kansainvälistä monenkeskeistä yhteistyötä ja haluaa edistää blokkipolitiikkaa. EU on peruuttanut omia päätöksiään yritysten kestävyysvaatimuksista. Tätä heikentämistä myös Orpon hallitus ajoi, aivan kuten se yritti heikentää EU:n ennallistamisasetusta. Kotimaassa hallitus on hidastellut ilmasto- ja luontotyössä. Arvoisa puhemies! Selonteossa listataan toimia, joihin hallituksen mielestä on panostettava riippumatta siitä, millainen tulevaisuus Suomea odottaa. Näitä ovat taloudellinen liikkumatila, turvallisuus sekä korkea koulutus- ja osaamistaso. Näistä, kuten hallituksen esille nostamasta kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta, on tärkeä pitää kiinni. Hallitus kuitenkin unohtaa listasta luonnonvarojen kestävän käytön, joka on kohtalonkysymys vahvasti luonnonvarojen käyttöön nojautuvalle taloudellemme. Kuten selontekokin toteaa, jos metsäsektori ei tee kestävyysmurroksen edellyttämää siirtymää, edessä on pitkä ja vaikea kuolemanlaaksovaihe. Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko muistuttaa meitä siitä, että epävarmuus on pysyvä osa toimintaympäristöämme. Mutta epävarmuus ei tarkoita toivottomuutta. Päinvastoin — se avaa tilaa vaihtoehdoille, uusille poluille ja mahdollisuuksille. Toivo ei ole naiivi tunne, vaan se on tekoja. Se on päätös uskoa, että voimme vaikuttaa tulevaan.

Arvoisa rouva puhemies! Peräpeiliin tuijottaminen ja historian haikailu eivät tosiaan johda mihinkään, koska menneisyydessä ei tapahdu mitään. Historia on hyvä tuntea, että vältetään tietyt virheet, mutta katse on tosiaan syytä suunnata tulevaisuuteen, ja siihenhän me voidaan vaikuttaa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa on laaja, poikkihallinnollinen työ, joka on meille tärkeä. Vaikka se nopsaan kuulostaa aika koukeroiselta opukselta, siellä on valtavasti asiaa, jolla Suomea voidaan viedä eteenpäin. Tulevaisuustyössä suurin innovaatio on aikoinaan ollut tulevaisuusdialogi hallituksen ja eduskunnan välillä. Sen seurauksena tuli myös toinen tärkeä askel, nimittäin ministeriöt alkoivat tekemään tulevaisuustyötä yhdessä poikkihallinnollisesti, ja se on kyllä oikea suunta. Ministeriöt nimittäin ovat usein liian siiloutuneita, ja sihti saattaa olla vain siinä omalla kapealla sektorilla, eikä se useinkaan kokonaisuuden kannalta ole parasta. On suomalaisten etu, että tästä päästäisiin eroon. Tulevaisuusvaliokunnassa onkin paljon käyty mittaristoja läpi siitä, miten voidaan konkreettisesti mitata sitä, mitä politiikasta tulevaisuudessa seuraa, mutta se tuntuu joskus olevan virkamiestasolla kuitenkin vähän ydinfysiikkaa. Tulevaisuusselonteko tunnistaa maailman muutostekijät aina suurvaltojen tulevaisuudesta teknologiseen muutokseen ja politiikan ja demokratian heikentymiseen. Onhan se hurja ajatus, että yksittäisellä ihmisellä voi olla enemmän rahaa ja valtaa kuin kokonaisella valtiolla. Arvoisa puhemies! Politiikassa on tärkeää nähdä yhtä vaalikautta pitemmälle, koska vain niin me saadaan ratkottua niitä oikeasti isoja kriisejä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat viimeisin velkajarru ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset. Keskusta haluaa rakentaa kohtuullisuuden Suomea, jossa ihminen, ympäristö ja talous ovat tasapainossa keskenään. Suomi on tulevaisuusasioissa mallimaa, ennakoinnissa myös, ja esimerkiksi tulevaisuusvaliokuntaa ja ennakointityötä matkustetaan katsomaan kaukaa, mutta tähän ei saa tuudittautua. On tosiasia, että monessa suhteessa kehitys menee meidän politiikassa myös väärään suuntaan. Lyhytnäköinen politiikka estää oikeasti isoihin asioihin puuttumisen. Tähän pitäisi löytää ratkaisuita. Keskustan mielestä moniin asioihin on oikeastaan saatava suunnanmuutos. Minkä takia me ei saada ratkaistua esimerkiksi mielenterveyskriisiä, joka maksaa meille 11 miljardia euroa vuodessa — aivan Kankkulan kaivoon se raha joka vuosi? Se on sekä ihmisen että yhteiskunnan kannalta kestämätöntä. Minkä takia meillä edelleen lapsiperheköyhyys ja huono-osaisuus periytyvät ja lisääntyvät? Ihmisiä ja perheitä ajetaan tukalaan tilanteeseen iskuilla, joita tuntuu tulevan samoille ihmisille eri poliittisten päätösten seurauksena. Eikä tätä helpota myöskään meidän tämänhetkinen työllisyystilanne. Suunta on siis näissä asioissa väärä, ja meidän pitää yhdessä pystyä parempaan. Nämä edellä kuvatut tilanteet ovat hyvin huolestuttavia asioita tulevaisuuden kannalta. Jos elämä ei tunnu etenevän tai tulevaisuudessa ei näy toivoa, niin se on valtava menetetty voimavara koko Suomelle. Yksi tärkeä asia tulevaisuutta ajatellen on meidän nuoret ja perheet. Onhan se lysti, että nuorista ihmisistä puhutaan, mutta pelkkä puhuminen ei riitä. Nuorethan monesti kelpaavat otsikkotasolle, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan tekemään oikeasti niitä päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän nuoriin ihmisiin, ne nuoret monesti myös unohtuvat ja se keskustelu hiljenee. Asumisen ja opiskelun hinnat, pätkittäinen ja silppumainen työelämä, koulutusleikkaukset, kuormittuneet mielenterveyspalvelut yhdistettynä meidän uusliberaaliin maailmaan, jossa pitäisi kaikkien olla yli-ihmisiä, ovat aika tympeä yhdistelmä. Arvoisa puhemies! Nostan esille vielä muutaman Suomelle ja keskustalle tärkeän tulevaisuusasian: Tulevaisuutta tehdään koko Suomessa. Meillä otetaan tietyt asiat, niin kuin vaikka väestökehitys, aivan annettuna, vaikka tosiasiassa politiikalla voi aina vaikuttaa. Jos esimerkiksi meidän keskittävien päätöksien sijaan katsottaisiin koko Suomea ja ihmisten asumista täällä, niin se olisi huomattavasti järkevämpää, koska kauttaaltaan asuttu Suomi on tulevaisuuden ja turvallisuuden ykkösasia. Alueet tarvitsevat myös aitoa itsehallintoa ja tuottoa siitä, mitä alueilta hyödynnetään. Toisena on arktinen strategia. Ulkopolitiikassa arktiset asiat korostuvat, ja niistä tässä salissa puhutaan aivan liian vähän. Arktisen strategian päivittäminen pitäisi aloittaa nyt, jotta se myös meille tulevaisuuteen vaikuttaa ja saadaan se tulevalla hallituskaudella valmiiksi. Arktinen on myös paljon muuta kuin kovaa turvallisuutta tai uusia merireittejä tai mineraaleja — se on ihmisten koti. Me ollaan sen alueen ja tutkimuksen osaajia, ja sitä tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan entistä enemmän, joten ei anneta sitä valtaa ja osaamista arktisissa asioissa ja tutkimuksessa muille. Ja kolmantena, viimeisenä, ehkäpä tärkeimpänä on politiikan toimintatavat. Eli me voidaan yhdessä rakentaa tästä meidän poliittisesta keskustelukulttuurista semmoista, että tätä jaksaa myös joku kuunnella. Repivä keskustelu, kahtiajakautuminen ja ääripäitten melskaus on kansanvallalle haitallista, ja me voidaan tehdä tämän eteen yhdessä töitä. Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää tulevaisuusvaliokuntaa siitä, että se on johdonmukaisesti tehnyt töitä meidän tulevaisuuden eteen, meidän ennakoinnin eteen. Se on aivan mahtava paikka irrottautua päivänpolitiikasta ja katsoa oikeasti vähän pitemmälle tulevaisuuteen. Sitä suosittelen meille kaikille, sitä tulevaisuuteen katsomista nimittäin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Tulevaisuusselonteko on yksi parlamentaarisen järjestelmämme tärkeimmistä välineistä. Se ei vain kuvaa hallituksen näkemyksiä tulevaisuudesta vaan kertoo myös, miten Suomi varautuu muutokseen taloudellisesti, sosiaalisesti ja turvallisuuspoliittisesti. Se on kuva siitä, millaisiin uhkiin meidän on varauduttava ja millaisen maan haluamme jättää seuraaville sukupolville. Maailma ympärillämme muuttuu nopeammin kuin koskaan. Teknologinen murros, geopoliittinen epävarmuus, ilmaston kiihtyvä muutos, talouden kantokyky ja sosiaalinen kestävyys haastavat perinteiset rakenteet. Samalla Suomen sisäinen resilienssi, meidän yhteiskuntamme eheys ja luottamus joutuvat koetukselle, ja juuri siksi tämä keskustelu onkin tärkeä. Meidän tehtävämme on varmistaa, että tulevaisuus ei ole vain harvojen mahdollisuus vaan yhteinen lupaus kaikille suomalaisille. Puhemies! Turvallisuus ei ole enää vain sotilaallinen kysymys. Kyse on kokonaisturvallisuudesta, energiahuollosta, kyberturvasta, huoltovarmuudesta, hyvinvoinnista, osaamisesta ja kansalaisten luottamuksesta yhteiskuntaa kohtaan. Venäjän hyökkäyssota on muuttanut pysyvästi Euroopan turvallisuusjärjestystä. Suomi on Naton jäsen, minkä luotamme lisäävän pelotettamme. Olemme osa EU:ta ja erilaisia kansainvälisiä ryhmittymiä ja vahvistamme kahdenvälisiä suhteitamme turvallisuuden takaamiseksi ja rauhan rakentamiseksi. Nämäkään toimet eivät yksistään riitä. Tarvitsemme myös sisäistä kestävyyttä, kykyä toimia kriiseissä, varmistaa peruspalvelut ja pitää koko kansa mukana. Selonteko korostaa hyvinvoinnin merkitystä yhteiskunnan kestokyvyn ytimessä. Hallitus on tehnyt kuitenkin tällä kaudella toimenpiteitä, jotka uhkaavat tätä perustaa. Soteleikkaukset, sosiaaliturvan heikennykset, opintotuen leikkaukset ja maksujen korotukset ovat osuneet ja osuvat niihin, joiden tulevaisuususko on jo valmiiksi koetuksella. Me näemme hyvinvoinnin ja osaamisen investointeina, emme vain menoina. Elinikäinen oppiminen, laadukas koulutus ja tutkimus ovat ne kivijalat, joiden varaan Suomen menestys rakentuu. Niistä ei pidä tinkiä, ei edes taloudellisesti tiukkoina aikoina. Sen sijaan taloudesta puhuttaessa onkin oikein myöntää, että velkaantumisen suunta on muutettava, ja siksi parlamentaarinen sopu asian suhteen onkin oikea. On kuitenkin muistettava, että vahva talous syntyy vahvoista ihmisistä. Työllisyys kasvaa vain, jos osaaminen, terveys ja toimeentulo ovat kunnossa. Hallituksen valitsema leikkauslinja ei ikävä kyllä ole nyt vahvistanut työllisyyttä vaan luonut 100 000 työpaikan sijaan 80 000 uutta työtöntä. Suunta on väärä ja surullinen näiden ihmisten näkökulmasta. Julkista taloutta on tasapainotettava kasvua tukevilla keinoilla, investoimalla tutkimukseen, vientiin, innovaatioihin ja koulutukseen. Pitäisi pystyä tekemään rohkeita tulevaisuuteen katsovia toimia esimerkiksi keventämällä palvelualojen alvia tai etsimällä vaikuttavia keinoja pienten ja keskisuurten yritysten kasvun tueksi. Sinne ne tulevaisuuden työpaikat ja kasvu voivat syntyä, jos edellytykset ovat kohdillaan. Päätä ei kannata pitää pensaassa myöskään puhtaan siirtymän ja digitaalisen murroksen osalta. Se on nähtävä realistisesti mahdollisuutena uudelle teolliselle nousulle. Suomella on osaamista ja luotettavuutta, joita maailma tarvitsee. On meidän tehtävämme rakentaa niistä tulevaisuuden kilpailuetu ja näyttää suuntaa eikä vain seurata kehityskulkuja. Arvoisa puhemies! Selonteko muistuttaa meitä myös siitä, että ilmastonmuutos on todella aikamme suurin turvallisuuskysymys. Muutoksen mukanaan tuomat radikaalit sääilmiöt, eliö- ja lajimuutokset, jäätiköiden sulaminen ja asuinkelvoton kuumuus eivät ole vitsi vaan tätä päivää. Ilmastotoimet eivät ole talouden este, vaan puhdas siirtymä luo uusia työpaikkoja, vahvistaa energiaomavaraisuutta ja turvaa maatalouden kestävyyttä. Arvoisa puhemies! Näiden nostojen myötä haluan kiittää tulevaisuusselonteon tekijöitä. Selonteko tarjoaa meille tässä hyvän mahdollisuuden katsoa eteenpäin yli hallituskausien, yli puoluerajojen. Se tuo esiin toimia, jotka on tunnistettu merkittäviksi paremman tulevaisuuden kannalta ja joihin olisi poliittisestikin syytä tarttua. Meidän on rakennettava Suomea, joka on turvallinen, sivistynyt, osaava ja kestävä, maa, jossa jokaisella on mahdollisuus onnistua ja osallistua. Usko tulevaan syntyy oikeudenmukaisuuden tunteesta, taloudellisesta vakaudesta, luottamuksesta omaan osaamiseen ja turvallisuudentunteesta, toisin sanoen perusasioista. Tulevaisuudenusko ei synny pelkistä sanoista vaan teoista.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Yksi Suomen suurimmista ongelmista on rakenteellinen menojen ja tulojen epäsuhta. Siinä, missä julkiset menot ovat kasvaneet toistuvasti, on tulopohja jäänyt jälkeen. Veroasteemme on niin korkea, että se itsessään heikentää tuottavuuttamme ja työn sekä yrittäjyyden edellytyksiä. Tulevaisuuden selonteko korostaa julkisen talouden riittävän vahvaa liikkumatilaa ja tuottavuuden kasvua tulevista shokeista selviämisessä. Kun talous on kunnossa, yhteiskunta selviää paremmin vaikeista ajoista. Istuva hallitus on tehnyt mittavia toimia julkisen talouden tervehdyttämiseksi ja yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Tätä työtä pitää jatkaa tulevilla kausilla. Viime viikolla sovittu velkajarru on tärkeä askel paremman talouspolitiikan puolesta. Suuri kiitos siihen sitoutuneille puolueille.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuus on jotain, johon voimme valmistautua ja johon voimme vaikuttaa. Tämä tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa muistuttaa meitä siitä, että varautuminen erilaisiin maailman kehityskulkuihin on ennen kaikkea vastuunkantoa tulevista sukupolvista. Tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa piirtää neljä erilaista kuvaa vuodesta 2045: yhteistyön, teknojättien, blokkien ja murtuvan maailman. Se, mihin suuntaan maailma muuttuu, ei ole yksin Suomen käsissä, ja juuri siksi on tärkeää varautua ennalta. Yksi merkittävä osa valmiuttamme on taloudellisen liikkumavaran turvaaminen. Arvoisa puhemies! Suomen on kyettävä toimimaan selonteossa kuvatuissa erilaisissa maailmoissa. Niihin jokaiseen liittyy mahdollisuuksia ja haasteita. Yhteistyön maailmassa kansainvälinen yhteisö kykenee ratkaisemaan suuria haasteita, sääntöpohjainen järjestelmä toimii, teknologia tukee ihmistä, ja ilmastokriisiä hillitään yhteisillä toimilla. Tällaisessa maailmassa Suomella on hyvät edellytykset menestyä. Koulutus, luottamus ja vakaus ovat vahvuuksia, joihin kannattaa investoida tänäänkin. Teknojättien maailmassa kehityksen suunnan määräävät suuret yritykset, joilla on enemmän vaikutusvaltaa kuin monilla valtioilla. Talous ja tieto keskittyvät harvoille, ja päätöksenteko siirtyy yhä kauemmas kansalaisista. Suomelle tämä merkitsisi riippuvuutta ulkopuolisista toimijoista, mutta myös mahdollisuutta vahvistaa omaa teknologista osaamistamme. Blokkien maailmassa maailma jakautuu kilpaileviin leireihin. Geopoliittiset jännitteet, kaupan esteet ja arvojen eriytyminen lisäävät epävarmuutta. Tällaisessa ympäristössä Suomen on nojattava tiiviiseen yhteistyöhön läntisten yhteisöjen kuten Euroopan unionin, Naton ja YK:n kanssa. Pienelle maalle liittolaisuudet, selkeä ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ja vahva puolustuskyky ovat olemassaolon ehto. Arvoisa puhemies! Näiden skenaarioiden ei ole tarkoitus ennustaa tulevaisuutta, vaan auttaa meitä varautumaan erilaisiin kehityskulkuihin. Päätöksiä tulevaisuuden turvaksi teemme jo nyt. Kokoomuksen eduskuntaryhmä painottaa, että meidän on vahvistettava julkisen talouden kestävyyttä, hillittävä velkaantumista ja huolehdittava talouden iskunkestävyydestä. Talouden ja tuottavuuden kasvu, huoltosuhteen vahvistaminen ja yritysten kilpailukyky luovat pohjan kestävälle hyvinvoinnille. Vahva talous antaa Suomelle mahdollisuuden suojella kansalaisia sisäisiä ja ulkoisia uhkia vastaan, turvata tärkeimmät palvelut ja tehdä investointeja. Toisaalta on vahvistettava koulutusta ja suomalaisten osaamistasoa, jotta tulevaisuuden haasteita voidaan ratkaista osaavien kansalaisten johdolla. Tämä on vastuullista tulevaisuuspolitiikkaa — ei lyhyen aikavälin reagointia, vaan pitkäjänteistä valmistautumista. Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvalmius tarkoittaa, että rakennamme yhteiskuntaa, joka kestää šokkeja mutta myös hyödyntää muutosten tuomat mahdollisuudet. Suomen on oltava paitsi kriisinsietokykyinen, myös uudistumiskykyinen. Meidän on pidettävä kiinni luottamuksesta, yhteiskunnallisesta eheydestä ja päätöksenteon pitkäjänteisyydestä. Tässä talossa on juuri osoitettu velkajarrupäätöksen myötä, että päätöksentekomme on tarvittaessa pitkäjänteistä ja se myös tunnistaa taloudellisen liikkumatilan merkityksen tulevaisuudessa. Me emme voi tietää, miltä maailma näyttää vuonna 2045, mutta me voimme päättää, millainen Suomi sinne kulkee. Tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan se tehdään yhdessä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että täällä on niin suuri yksimielisyys siitä, että meidän täytyy pitää huolta tulevien sukupolvien asemasta, ja toivottavasti se näkyy myös käytännön päätöksissä. Talous on, niin kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa sanottiin, se perusta, jolle hyvinvointivaltiokin tulevaisuudessa rakentuu. Eli meidän täytyy alkaa huomioida tulevat sukupolvet ja sukupolvien välinen tasa-arvo vielä vahvemmin näissä tämän päivän päätöksissä kuin mitä aiemmin on tehty. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kiitos tulevaisuusvaliokunnalle tästä tulevaisuustyöstä. On ollut hienoa se, että kun Suomi on ensimmäisenä aloittanut tämän tulevaisuusselonteon tekemisen, niin se on saanut runsaasti huomiota maailmalla. Minullekin tullaan tästä aina puhumaan. Siksi on tosi tärkeää, että tämä traditio jatkuu. Kiitos kaikille ryhmäpuhujille ja eduskuntaryhmille erinomaisista puheenvuoroista. Muutama kommentti: Aloitetaan nuorista. Koska jaamme tämän yhteisen huolen, niin siksi tosiaan seuraavan, sen toisen osan aiheeksi on nimenomaan nostettu nuoret. Minusta se on paikka sitten katsoa selonteon pohjalta ja ennen kaikkea eduskunnassa, millaisiin toimenpiteisiin ja johtopäätöksiin siinä päästään. Minusta on hienoa myöskin se, millaisessa asemassa nuoret ovat suomalaisessa päätöksenteossa. Meillä on nuorisovaltuustot, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa. Kun osallistuin pääministerien ketjussa vuorollani kesällä YK:n kestävän kehityksen viikolle, niin siellä jo vakiintuneen kaavan mukaan paikalla olivat Suomen nuorisodelegaatit. He istuvat pääkokouksissa, päädelegaatti istuu siinä Suomen edustajan, tässä tapauksessa allekirjoittaneen vieressä, ja me annamme hänelle puheenvuoron. Tämä on jo vakiintunut käytäntö — aivan poikkeuksellista. Eli voidaan joskus sanoa myöskin se, mitä on jo tehty. Meillä on paljon tehtävää nuorten eteen ja nimenomaan tulevaisuuden rakentamisessa, mutta me ollaan poikkeuksellinen maa siinä, miten me ollaan otettu nuoret mukaan päätöksentekoon ja annetaan heille foorumeita olla mukana asioiden käsittelyssä. Sitten tästä päästään siihen, että nythän alkaa eduskunnan vuoro, kun tämä selonteko on annettu eduskunnalle. Silloin esimerkiksi edustaja Kontulan huomiot ja kritiikkikin, mikä on tervetullutta keskustelussa, on hyvä tässä käsittelyssä käydä eduskunnassa läpi ja varmistaa se, että eduskunnan kädenjälki ja tahto ja huomiot näkyvät siinä lopputulemassa. Itse kiinnittäisin siihen huomiota, että vaikka ongelmat ovat pirullisia ja monimutkaisia, niin erityisesti keskitytään selonteossa niihin, jotka ovat meidän omissa käsissämme — kuten turvallisuus, talous, osaaminen tai vaikkapa oma ympäristö, joka on meidän käsissämme ja jota ei kukaan muu täällä ole suojelemassa — tässä tällainen erottelu. Tästä kun työ lähtee eteenpäin, niin minä toivon todella parlamentaarista ja hyvää henkeä, niin kuin meillä on ollut, ja nimenomaan rohkeutta katsoa erilaisia skenaarioita ja tuoda pöytään erilaisia ratkaisumalleja. Viimeiseksi ehkä vielä tästä luontopuolesta, joka nousi edustaja Mikkosen puheenvuorossa, en voi olla sanomatta: Nyt yhdessä tehdään töitä sen eteen, että Palokin kosket virtaavat vapaina. Se olisi upea tulevaisuusteko.

Arvoisa rouva puhemies! Helpompi puhua, kun on puhe mukana. [Naurua — Keskeltä: Hyvin hoidettu!] No niin, ensinnäkin tervehdys Vietnamin kommunistisen puolueen pääsihteeriltä. Kävimme erittäin tärkeitä tulevaisuuskeskusteluja hänen kanssaan ja vahvistimme Suomen ja Vietnamin hyvää yhteistyötä. [Aki Lindén: Löytyykö yhteiset näkemykset?] — Näin se maailma muuttuu. [Naurua] Suomen turvallisuusympäristö myös muuttui perustavanlaatuisesti kevättalvella 22 Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Me eletään siis epävarmuuden ajassa. Epävarmuutta lisäävät suurvaltojen kiihtynyt kilpailu globaalista vallasta, maailmantalouden riskit, ilmaston lämpeneminen ja teknologian kehitys. Jotta pystymme toimimaan epävarmassa ympäristössä ja varautumaan tulevaan, meidän on tunnistettava vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja niiden vaikutuksia. Jo vuonna 2019 eduskunta vaati, että valtioneuvosto varautuu pysyviin tai pitkäaikaisiin muutoksiin globaalissa toimintaympäristössä laatimalla erilaisia skenaarioita ja toimintamalleja. Eduskunta myös edellytti, että valtioneuvosto varautuu myös ei-toivottaviin kehityskulkuihin, ja se oli viisautta. Hallituksen tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa vastaa tähän tarpeeseen. Sen valmistelu luo edellytykset hallinnolle, joka on valmistautunut tulevaisuuden muutoksiin. Valtioneuvosto antaa eduskunnalle vaalikausittain kaksiosaisen tulevaisuusselonteon. Eduskunnalle 18. syyskuuta annetun tulevaisuusselonteon ensimmäinen osa on valmisteltu eduskunnan ponsien mukaisesti kaikkien ministeriöiden yhteistyössä virkatyönä ilman poliittista ohjausta. Selonteko sisältää eduskunnan vaatimalla tavalla laajan analyysin toimintaympäristön muutostekijöistä ja epävarmuuksista sekä skenaarioita siitä, millaiset kehityskulut ovat mahdollisia ja mitä ne tarkoittavat Suomelle. Pahin vaihtoehto on ”murtuva maailma”, jossa ilmaston kuumeneminen on peruuttamaton ja pahenevat ympäristöongelmat johtavat konflikteihin, joita ei pystytä ratkomaan. Paras vaihtoehto on ”yhteistyön maailma”, jossa tämän vuosikymmenen kriisit pakottavat valtiot yhä syvempään yhteistyöhön turvallisuuden lisäämiseksi ja luonnon pelastamiseksi. Parhaassa skenaariossa yhteiskunnallisia ja globaaleja ongelmia saadaan ratkaistua. Skenaariot eivät pyri ennustamaan tulevaisuutta oikein, eikä yksikään niistä toteudu sellaisenaan. Voimme vaikuttaa moniin kehityskulkuihin tämän päivän toimenpiteillä. Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on turvata hyvinvointiyhteiskunta ja sen tärkeät palvelut paitsi nykyisille myös tuleville sukupolville. Siksi hallituksen työn ytimessä on taloudesta, turvallisuudesta sekä koulutuksesta ja osaamisesta huolehtiminen. Kestävä talous, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä osaavat kansalaiset vahvistavat yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Samalla ne luovat edellytyksiä tulevaisuuden menestykselle riippumatta siitä, millaisia haasteita tulevaisuus tuo tullessaan. Me tarvitsemme talouden kestävyyttä ja finanssipoliittista liikkumatilaa, jotta Suomi pystyy kohtaamaan toimintaympäristöön liittyvät epävarmuudet ja yllätykset. Koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota, maailmantalouden epävarmuus ja kauppasodan uhka ovat osoittaneet, miten nopeasti toimintaympäristömme voi muuttua hyvin lyhyessäkin ajassa. Hallitus on reilun kahden vuoden aikana päättänyt noin 10 miljardin euron sopeutuksista. Sopeutustoimet ovat olleet välttämättömiä, jotta Suomen holtiton velkaantuminen saadaan kuriin. Yhteenlaskettujen sopeutusten myötä velkasuhteen kasvu pysähtyy vuonna 27. Väestön ikääntyminen ja tarve vahvistaa puolustusta luovat menopaineita, suuriakin menopaineita, myös tuleville vuosille. Siksi parlamentaarinen sopu velkajarrusta on yksi niistä toimista, joilla voimme pitää menot kurissa ja turvata tulevaisuuden hyvinvoivaa Suomea. Tässä yhteydessä haluan vielä kiittää eduskuntapuolueita laajasta sitoutumisesta velkajarruun. Samalla hallitus on tehnyt lukuisia kasvua sekä yrittämisen ja investointien edellytyksiä vahvistavia uudistuksia. Olemme muun muassa uudistaneet työmarkkinoita, verotusta, sosiaaliturvaa, sujuvoittaneet luvitusta sekä panostaneet puhtaan ja varman energian saantiin. Puhemies! Turvallisuus on toimivan yhteiskunnan perusta. Meidän on varmistettava, että Suomi on luottamuksen yhteiskunta, jossa toteutuvat turvallisuus ja oikeudenmukaisuus sekä demokraattinen oikeusvaltio kaikissa oloissa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on heikentänyt Suomen ja Euroopan turvallisuutta pitkälle tulevaisuuteen. Tässä ajassa Euroopan unionin rooli turvallisuus- ja arvoyhteisönä korostuu. Venäjä on pääsyy sille, että EU on herännyt Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamiseen. Olemme Suomena tehneet töitä sen eteen, että tavoite ymmärretään kaikkialla Euroopassa. Viimeksi viime viikolla julkaistu komission tiedonanto Euroopan puolustuksen tiekartasta vuodelle 2030 pitää sisällään Suomelle tärkeimmän painopisteen: Eurooppa varautuu ensisijaisesti Venäjän uhkaan. Nimenomaan tästä tiekartasta EU:n ja siten myös Suomen itärajan vahvistaminen on yksi lippulaivahankkeista. Samaan aikaan on rehellistä todeta, että Venäjän eksistentiaaliseen uhkaan ei jokaisessa jäsenmaassa suhtauduta samalla tavalla, ja on Suomen kannalta erityisen merkityksellistä, että unioni on nyt sitoutunut vahvistamaan yhteistä turvallisuutta ja puolustusta tavalla, jota emme olisi voineet kuvitella vielä muutama vuosi sitten. Nyt perustaa on valettu: Naton tavoitteet ja EU:n painopisteet on hyväksytty sekä prioriteetit valittu, mutta käytännön työ vasta alkaa. Pandemiat, kyberhyökkäykset, hybriditoimet ja ilmastoon liittyvät katastrofit ulottuvat kansallisten rajojen yli ja kytkeytyvät toisiinsa. Tämä vaatii Euroopalta yhtenäistä ja koordinoitua varautumista. EU:n varautumisunionistrategia painottaa ennakointia riskien ja uhkien tunnistamisessa ja analysoinnissa. Suomi osallistuu aktiivisesti tämän tavoitteen edistämiseen Euroopan unionissa. Toimimme aktiivisesti EU:ssa, Natossa ja YK:ssa. Olemme panostaneet myös vahvoihin kahdenvälisiin suhteisiin. Tiivis yhteistyö liittolaisten kanssa lisää Suomen turvallisuutta. Se lisää meidän uskottavuutta ja vaikutusvaltaa. Pidämme huolta myös vahvan kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämisestä ja kehittämisestä osana liittokuntaa. Viimeksi budjettiriihessä päätimme merkittävistä panostuksista puolustuksen vahvistamiseen. Arvoisa puhemies! Siirtymä puhtaisiin teknologioihin, digitalisaatio ja tekoäly edellyttävät uudenlaista osaamista koko yhteiskunnassa. Siksi koulutusjärjestelmän tulisi vastata muuttuviin yhteiskunnan tarpeisiin, ja siksi koulutus- ja osaamistason nostaminen on Suomelle kohtalonkysymys. Suomen menestys on perustunut ja perustuu tulevaisuudessakin korkeaan osaamiseen. Tällä vaalikaudella olemme laittaneet koulutuksen perustaa kuntoon vahvistamalla perusopetusta 200 miljoonalla. Olemme lisänneet aloituspaikkoja korkeakouluissa ja tohtorikoulutettavien määrää. Olemme tehneet historialliset panostukset tutkimukseen ja kehitykseen. Koulutus- ja osaamistason vahvistamista on jatkettava määrätietoisesti. Uskon, että tämä sali tämän ajatuksen jakaa vahvasti. Tulevaisuusselonteko on herättänyt huomiota niin kotimaisessa kuin kansainvälisessä mediassa. On erittäin hyvä, että tulevaisuudesta käydään laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Nyt on hetki käydä tätä keskustelua parlamentaarisesti. Tulevaisuusselontekotyö tukee osaltaan pitkän aikavälin ja tulevat sukupolvet huomioivaa politiikkaa. Tulevaisuusselonteon toisessa osassa keskitymmekin nuoriin tulevaisuuden ja yhteiskunnan rakentajina. Työ linkittyy myös hallituksen puoliväliriihessä tekemään päätökseen lasten ja nuorten osallisuuden kehittämisestä. Toivon, että käymme tässä salissa antoisaa ja rakentavaa keskustelua tulevaisuusselonteosta. Suomella on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kansainväliseen tilanteeseen, mutta me voimme pitää huolen siitä, että Suomi on tulevaisuudessakin erinomainen paikka oppia, tutkia, tehdä työtä, yrittää ja investoida. Minulle tulevaisuudenuskoa ja toivoa lisää se, että me kaikki tässä salissa jaamme yhteisen tavoitteen. Meidän tavoitteemme on demokraattinen, tasa-arvoinen, hyvinvoiva ja turvallinen Suomi. Sen eteen jokainen tässä salissa tekee töitä, sen tiedän. Tulevaisuutta rakennetaan tämän päivän päätöksillä yhdessä.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys niin kutsutusta vientivetoisesta palkkamallista. Mutta ennen kuin minä rupean tätä minun litaniaani tässä lukemaan läpi — minä harvoin puutun tämmöisiin asioihin, tämmöiseen kissa ja hiiri ‑leikkiin — tahtoisin puuttua edustaja Kokon puheenvuoron loppuun. Se taisi alkaa jotenkin näin: ”Koska tuloksien perusteella hallituksessa ei ole työmarkkinapolitiikkaan tarvittavaa osaamista.” Minun mielestäni tuo oli jopa aika härski väite tuohon asiaan, koska voidaan katsoa vaikka viime kauden tuloksia, esimerkiksi tätä demarivetoisen hallituksen Työkanava Oy:n toimintaa: Työkanava Oy:n työllistämistoiminta ei ole käynnistynyt yhtiölle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tavoite 170 osatyökykyisen työllistämisestä vuoden 23 loppuun mennessä jäi saavuttamatta. Yhtiöön oli työllistynyt 31.12.2023 vain 17 henkilöä, eli 1/10 tavoitteesta. — Minä ymmärrän sen, että ollaan kriittisiä toisia kohtaan. Mutta voisi kumminkin hiukan katsoa, mitä on itsekin saanut aikaan ja mitä ei ole saanut aikaan, ennen kuin ruvetaan tätä vientivetoista palkkamallia tässä heti tuhoamaan. Mutta kumminkin nyt tähän toiseen, yhtä tärkeään asiaan. Aihe edelleenkin herättää varmasti tässä vielä illallakin paljon keskustelua, ja se on vain hyvä asia. On tärkeää, että tämä esitys käydään läpi perinpohjaisesti, jotta siihen liittyvät puheet perustuvat oikeaan tietoon eivätkä väärien mielikuvien luomiseen. Hallituksen tavoite työmarkkinauudistuksille on selkeä. Näillä uudistuksilla tuetaan kasvua ja tämän maan työllisyyttä. Lisäksi vahvistetaan tuottavuutta ja kilpailukykyä. Nämä ovat asioita, joita varmasti jokainen voi kannattaa. Suomi on maailman mittakaavalla pieni maa, ja taloutemme nojaa vahvasti vientiin. Me olemme osa globaalia markkinataloutta, jossa yrityksemme haluavat menestyä. Tässä vientivetoisen palkkamallin keskeisenä ideana on se, että sen on tarkoitus vahvistaa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Kun palkankorotukset kytketään ensisijaisesti vientialojen menestykseen, palkat nousevat silloin, kun vientisektorilla menee hyvin. Arvoisa rouva puhemies! Meidän on tärkeää vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä, koska siitä hyötyvät yksinkertaisesti ihan kaikki. Kun vientiyritys menestyy, se luo lisää työpaikkoja ja tuo lisää veroeuroja valtion kassaan, siis vahvistaa kansantaloutta. Hyvinvoiva talous tukee edellytyksiä tähän hyvinvointivaltioon nimeltä Suomi. Vientivetoinen palkkamalli luo kestävämpää pohjaa taloudelle. Se ei leikkaa kenenkään palkkoja, saati vie mitään aloja palkkakuoppaan, vaikka joku ja jotkut niin väittäisivätkin. Sen tavoitteena on luoda palkkamalli, joka mahdollistaa sen, että taloutemme kasvaa kestävällä tavalla ja parantaa työllisyyttä pitkällä tähtäimellä. Se on malli, joka auttaa yrityksiä ja työntekijöitä menestymään, ja siinä samalla siitä hyötyy koko yhteiskunta. Kiitos hallitukselle tästä esityksestä, kiitos erityisesti työministeri Satoselle. Kannatan lämpimästi tätä esitystä, joka edesauttaa suomalaisia ja Suomea menestymään. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan aivan ensimmäisenä kiittää ministeri Satosta toistuvista, aivan erinomaisista parannuksista työmarkkinalakeihin. Näitä lakeja on toistuvasti vuosien ja vuosikymmenten saatossa yritetty kauniisti neuvottelemalla saada muutettua ja nykyaikaistettua siinä onnistumatta. Nyt onkin aika hallituksen ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lähteä uudistamaan työmarkkinoita. Tällä lailla kuitenkaan ei olla puuttumassa palkkoihin. Salipuheista voisi saada sellaisen käsityksen, että hallitus olisi leikkaamassa jonkun palkkaa ja taas korottamassa jonkun toisen. Näinhän ei suinkaan ole, tällä ei puututa palkkoihin. Tätä paljon puhuttua neuvottelua tarjottiin ennen tämän lain säätämisen aloittamista, mutta SAK käveli neuvottelupöydästä pois. On aivan eri asia, jos lääkäri saa kuuden prosentin palkankorotuksen kuin että hoitaja saisi sen. Euroina mitattuna ero vain kasvaa kerta kerralta. Tällä lainsäädännöllä pystytäänkin puuttumaan paremmin tähän ja luomaan parempaa palkkatasa-arvoa alojen sisällä. Itse asiassa vientivetoisen mallin mukainen neuvottelukäytäntöhän on ollut viimeisen kolmen neuvottelukierroksen mukana vapaaehtoisesti pois lukien kunta-ala vuonna 2022. Tippuivatko naiset tuossa kohtaa jotenkin palkkakuoppaan tai tippuivatko hoitajat ylipäänsä palkkakuoppaan tuossa kohtaa, kun vientivetoista mallia vuonna 2017 lähdettiin vetämään? Tilastojen mukaan eivät. Itse asiassa meidän Gini-kerroin, mikä kertoo palkkatasa-arvosta, on ollut kuin kuolleen miehen sydänkäyrä vuodesta 2000 lähtien. Vuosittaiset erot toki ovat pieniä. Niitä on, mutta käytännössä, kun katsotaan pitkää kuvaa, Gini-kerroin on pysynyt koko ajan samanlaisena. Tätä paljon puhuttua palkkakuoppaa, eriarvoistumista ja muita ei tilastojen mukaan ole nähtävissä. Ihmettelen opposition puhetta siitä, että naisvaltaiset alat olisivat ikuisessa palkkakuopassa. Markkinatalous toimii tässä: mikäli meiltä puuttuu työntekijöitä joltain alalta, siellä tehdään säätöä sen mukaan, että niitä työntekijöitä saadaan riittävästi. On kerta kaikkiaan kestämätöntä, että täällä peräänkuulutetaan yhtenäisyyttä, mutta samalla virheellisillä väittämillä revitään kansaa halki ja pelotellaan jatkuvasti. Palkansaajajärjestöt ovat hylänneet mallin muka syrjivänä mutta hyväksyneet sen silti kolme kertaa. Eli onko SAK siis hyväksynyt syrjivän mallin aiemmin ja herännyt ruususenunestaan nyt ja muuttanut siten mielipidettään? Mihin sitten Ruotsissa vuodesta 97 ollut malli on johtanut siellä? Miesten ja naisten väliset palkkaerot Ruotsissa ovat vähentyneet vientimallin ollessa voimassa. Mistä tämä johtuu? Eiköhän me nyt ihan rauhassa suhtauduta tähänkin lakimuutokseen ja katsotaan, mihin se johtaa. Väitän, että tuloerot eivät kasva, vaan saadaan parannettua tällä hyvinvointia ja saadaan pidettyä julkinen talous kestävämmällä tolalla jatkossa.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä annetun lain muuttamisesta eli niin kutsuttu vientivetoinen palkkamalli. Työmarkkinauudistukset herättävät aina ymmärrettävästi huolta ja pohdintaa. Työntekijä saattaa miettiä, ”miten tämä vaikuttaa käytännössä minun työhöni, palkkaukseen ja työolosuhteisiin”. Hallituksen tavoitteena näillä uudistuksilla on tukea työllisyyttä, kasvua, tuottavuutta ja kilpailukykyä tässä maassa. Nämä ovat asioita, jotka ovat eduksi kaikille suomalaisille ja joita meidän jokaisen pitäisi ylpeydellä puolustaa. Suomi on vientivetoinen maa, ja meidän bruttokansantuotteestamme 40 prosenttia tulee viennistä. Jos haluamme menestyä, se kulkee käsi kädessä kansainvälisen kilpailukyvyn kanssa. Jos siis muilla aloilla ylitetään laajasti vientialojen palkankorotukset, kilpailukykymme voi heikentyä ja se rahapotti, minkä vienti tuottaa julkiselle puolelle, pienenee. Toisin sanoen sitten meillä kaikilla menee huonommin, halusimme tai emme. Arvoisa puhemies! Matalapalkka-alojen, joihin hoitoalakin kuuluu, palkoista on keskusteltu useampaan kertaan vientivetoisen mallin yhteydessä. Hoitajat tekevät maailman parasta työtä ja pitävät huolta meistä suomalaisista. Me kaikki voimme varmasti olla samaa mieltä siitä, että hoitajat olisivat oikeutettuja suurempaan palkkaan. Fakta tällä hetkellä on se, että työn palkkataso ei vastaa sen vaativuutta. Oppositio on toistanut kilpaa, että vientivetoinen palkkamalli johtaa siihen, että hoitajat jäävät ikuiseen palkkakuoppaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyisellä mallilla viimeiset kymmenet vuodet palkkaerot ovat vain kasvaneet. Tämä johtuu siitä, että julkisella puolella kaikki ovat käytännössä saaneet samat prosentuaaliset palkankorotukset. Euroissa summat ovat aivan eri luokkaa riippuen siitä, onko palkka 3 000 euroa vai 6 000 euroa. Esimerkiksi ammattijärjestö Tehy on ollut samaa mieltä kuin me kaikki muut: hoitajien palkat pitää saada kuntoon. Mutta missä ovat tulokset? Kyllä, viime kierroksella hoitajat saivat noin kuuden prosentin palkankorotuksen, mutta nykyisen mallin vuoksi tämä sama korotus tuli myös muille julkisen alan toimijoille. Otetaan esimerkiksi hoitaja, joka tienaa noin 3 000 euroa kuukaudessa, ja lääkäri, joka tienaa noin 6 000 euroa kuukaudessa. Hoitajan palkka nousi kuuden prosentin korotuksella 180 euroa, ja lääkärin palkka nousi kuudella prosentilla 360 euroa. Toisin sanoen palkkakuilu näiden kahden ammatin välillä vain kasvoi. Eikö tämä juuri aja hoitajat ikuiseen palkkakuoppaan? Olen itse nyt ajatellut tämän niin, että voisiko tälle vientivetoiselle mallille antaa mahdollisuuden. Ruotsissa tilanne on toinen ja vientivetoisesta palkkamallista on hyviä kokemuksia. Ei ihmekään, että Suomesta on lähtenyt valtavia määriä hoitajia töihin Ruotsiin. Jos työtilanne ja palkat olisivat siellä olennaisesti huonommat, en usko, että täältä riittäisi lähtijöitä, Pohjoismaissa hoitajat nimittäin tienaavat reilusti enemmän kuin Suomessa ja keikkatyön tekeminen Ruotsissa on erittäin suosittua. Arvoisa puhemies! Vientivetoisessa palkkamallissa hyvinvoiva ja kasvava talous ovat ensisijaisessa asemassa, minkä johdosta esimerkiksi Ruotsissa on pystytty kohdistamaan suurempia palkankorotuksia muun muassa hoitoalan ja varhaiskasvatuksen palkkoihin. Näen tässä mahdollisuuksia myös Suomessa. Meidän on muistettava, että julkisen puolen palkkarahat tulevat pitkälti veropotista, jota kerryttävät muun muassa vientiteollisuusyrittäjät ja yksityispuolen työntekijät. Olin aluksi skeptinen itsekin, mitä tämä vientivetoinen malli tulee tarkoittamaan hoitajille ja muille matalapalkka-alojen työntekijöille. Nyt kun olen perehtynyt esitykseen, olen optimistinen ja olen valmis antamaan vientivetoiselle mallille mahdollisuuden. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen hyvinvointi nojaa keskeisesti vientialojemme menestykseen. Noin 40 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu viennistä. Suomi on pieni viennistä riippuvainen maa. Mitä paremmin vientiyrityksemme pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa, sitä paremmin pystymme rahoittamaan jokaiselle suomalaiselle tärkeät hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut. Jos vienti sakkaa, ei meillä ole varaa myöskään maksaa opettajien, hoitajien ja hoivaajien palkkoja. Siksi vientivetoinen työmarkkinamalli. Tämä tarkoittaa, että vientialat avaavat neuvottelukierroksen ja määrittelevät palkankorotusten tason siten, että se ei vaaranna vientiyritystemme kilpailukykyä. Se ajaa kaikkien etua, koska vientivetoisen mallin kautta saavutetaan paras mahdollinen lopputulos Suomen talouden kannalta. Vain tällainen raami takaa kilpailukyvyn ja sen, että julkinen talous saadaan kohenemaan. Oppositio pelottelee ikuisesta palkkakuopasta. Älkää peljätkö, huoli on turha. Vientimalli ei estä palkantarkistusten kohdentamista tietyille ryhmille. Tämä edellyttää työehtosopimuksen sopijaosapuolten yhteistä näkemystä siitä, mikä ryhmä on kohdentamisen tarpeessa. [Pia Lohikoski: Kunhan ei olis turhan montaa yhtä aikaa palkkakuopassa!] Yhtenäiseen näkemykseen pääseminen on siis ammattiyhdistysliikkeiden vastuulla. Sopimusvapautta ei rajoiteta millään tavalla. Tämä pätee niin työehtosopimusneuvotteluissa kuin työpaikoillakin. Hallituksen esityksen mukaan laissa säädettäisiin sovittelijan velvollisuudesta menetellä sovittelutoimessaan kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuus vaarannu. Eli sovittelutoiminnassa noudatettavat pelisäännöt, jotka ovat jo pitkään olleet käytössä, vahvistetaan nyt laissa. Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä on kuunnellut oppositiota, herää kysymys, miksi oppositio ei halua vahvistaa julkisen sektorin palkanmaksukykyä, ei vahvistaa kansantaloutta eikä varmistaa, että työmarkkinat toimivat hyvin. [Pia Lohikoski: Nyt kannattaa pestä korvat!] Hallituksen esityksestä kun seuraa suoraan se, että yksityinen sektori pystyy paremmin tuottamaan talouskasvua ja maksamaan veroja. Ammattiyhdistysliike ei johda enää maata. Kun yritykset menestyvät, myös julkisen sektorin resurssit ja verotulot kasvavat ja julkinen puoli menestyy, koko Suomi menestyy. Tämä on Suomen ja isänmaan etu. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Onko tämä lakiesitys tästä palkkakuopasta hallituksen mielestä oikein? Onko hallitus todella sitä mieltä, että Suomessa on varaa useiden kerrosten työmarkkinoihin? Onko hallitus todella sitä mieltä, että esimerkiksi julkisella puolella työskentelevät naiset, nuoret ja osa-aikaiset voi tuomita ikuiseen palkkakuoppaan? Onko tämä hallituksen käsitys tasa-arvosta? Näihin ryhmiin hallitus on jo aiemmin kohdistanut kohtuuttomia toimia. Hallitus on myös samaan aikaan nostanut alv:tä, joka lisää elämisen kustannuksia. Leipä ja lämpö maksavat kaikille saman verran. Aikuiskoulutustuen poistaminen jättää naiset juuri siihen tilanteeseen, ettei alanvaihto enää pienellä palkalla ole mahdollista. Tässä karulla tavalla näkyy hallituksen arvostus palkansaajan mahdollisuuksiin kouluttautua, kehittyä ja edetä urallaan. Vuorotteluvapaan poistaminen vie vähäisetkin palautumisen mahdollisuudet, perheen ja työn yhteensovittaminen vaikeutuu, ja esimerkiksi kun vakava sairaus kohtaa tai ikääntynyt omainen vaatii aikaa ja hoivaa, palvelupaikkoja ei ole tai niitä jonotetaan kohtuuttoman pitkään. Sosiaaliturvasta hallitus leikkaa työttömyyden kohdatessa tolkuttomasti. Ja sitten viimeisenä on se hallituksen suurin leikkaus: leikkaus työllisyydestä. Hallitus on täysin epäonnistunut työttömyyden hoidossa ja on Euroopan surkein työllisyyden hoitaja, ja kun täällä tänäänkin on monesti kuultu, että työ ja talous käyvät käsi kädessä, niin tämä lopputulos ja hallituksen näytöt ovat kyllä olemattomia tältä osalta. No, tätä esitystä on tänään perusteltu sillä, että Ruotsissa tämä on jo toiminut kauan ja on arkipäivää. Kuten aiemmin totesin, Ruotsissa on myötämääräämislaki. Tällä tasapainotetaan valtasuhteita. Työntekijäpuolen tulkintaetuoikeus on Ruotsissa, mutta Suomessa se on käytännössä työnantajalla, jolloin työntekijä on aina altavastaisessa asemassa. Laki palkkavarkaudesta työntekijän suojana ei ole Suomessa, mutta se on Ruotsissa. Ruotsi lähtee neuvotteluissa siitä, että arvostetaan neuvotteluja ja neuvotteluille varataan aikaa. Suomessa hallitusohjelmassa päätetään, mitä työmarkkinoiden pitää päättää, tai hallitus tekee päätökset. Tämä on todella kaukana sopimisesta. Tämä on sanelua. Ruotsissa nämä palkkaerot ovat kaventuneet, ja kun tässä debatissakin aiheesta keskusteltiin, niin kysyn nyt: Onko hallituksen mielestä oikein maksaa pientä, minimaalista palkkaa maahanmuuttajataustaisille miehille ja samalla maksaa myös sitä samaa minimaalista palkkaa naisille? Eikö olisi parempi nostaa palkkatasoa, nostaa niitä alimpia palkkatasoja ylöspäin? Kai hyvinvointivaltiossa täytyisi olla lähtökohta se, että ensin nostetaan alimmat palkkaluokat ylöspäin, mutta hallituksen toimintatapa tässäkin on se, että kurjistetaan vielä pikkuisen lisää ja annetaan veronkevennyksiä sitten ministerin tuloluokkaan. Ruotsista todettiin vielä, että vientimallissa oli sovittelijalle annettava lisää valtaa ja resursseja. No, mitä tässä esityksessä on? Kädet sidotaan. Suomi toimii täysin päinvastoin, ja se supistaa edellytyksiä sopia työmarkkinoilla. Kun sovitteluprosessi on osapuolten välistä vuorovaikutusta, jossa sovittelijan rooli on toimia tasapuolisesti osapuolia tukien ja mahdollistaa sopuun pääseminen, sovun ja sopimuksen tekevät lopulta neuvotteluosapuolet. Usein paras sopimus on sellainen, jossa kaikki osapuolet kiristelevät ehkä pikkuisen hampaitaan mutta saavatkin jotain, on päästy kompromissiin. Sovittelijan käsiä ei siis voi sitoa, jos halutaan, että sovittelu on oikeasti sovittelua. Näin ollaan nyt tekemässä tämän esitetyn lain kautta. Jos laki etenee, niin sovittelija on puolensa valinnut jo ennen neuvottelua. Ei siis synny oikeaa neuvotteluasetelmaa, luottamusta eikä näin ollen myöskään oikeaa, reilua sopimusta. Eli toiset hymyilevät leveästi, ja toisten suupielet vääntyvät irvistykseen. Tässä tilanteessa on kyse sanelusta. Ehkäpä valtakunnansovittelijan titteli pitäisi samalla muuttaa valtakunnansanelijaksi, jos laki hyväksytään. No, sitten vielä se yksi väite sieltä Ruotsista, että kyllä jatkossakin voidaan antaa hoitajille palkankorotus. Jos valtakunnansovittelijan käsien sitomisen jälkeen yksi ryhmä saa korotuksen, eivät muut sitä voi enää saada, jos kokonaispotti ylittyy, koska alan kokonaiseuromäärä ei saa ylittää vientialojen sopimusta. Eli Orpon hallitus luokittelee lainsäädännöllä ammattien arvostusta: saako hoitaja, nuoriso-ohjaaja, opettaja vai kiinteistönhuoltaja palkankorotuksen, kuka on tärkein? Aikamoista kastiajattelua. Vanha viisaus ”hajota ja hallitse” on saanut uuden muodon. Nyt ollaan luomassa niin pirstaleinen malli palkkaneuvotteluihin, että tästä ei seuraa kuin kaaos. Nykyinen työlainsäädäntö vaatii korjaamista. Siitä ovat sekä työnantaja- että työntekijäpuoli yhtä mieltä, mutta tämä esitys ei ole korjaamista ja kehittämistä vaan osittaista romutusta. Suomessa on ollut perustana työlainsäädäntö, jossa on turvattu viime kädessä heikomman osapuolen eli työntekijän asema. On vedottu Ruotsiin ja siihen, kuinka hienosti siellä tämä vientivetoinen palkkamalli toimii. On kuitenkin hyvä muistaa, että naapurissa tulkitaan heidän myötämääräämislakiaan toisin. Siellä työntekijällä on tulkintaetuoikeus, ja meillä se on työnantajalla, sillä vahvemmalla, ja jos huonosti kävisi, niin ainoa keino, millä asian saisi muutettua, olisi kanteen teko työtuomioistuimeen tai käräjäoikeuteen. Meillä SDP:ssä palkansaajan puolustaminen ei ole vain vaalien alla ajankohtaista. Hallituksen puheiden ja tekojen välillä on jälleen kerran huutava ristiriita, joka ei vastaa vaalilupauksiin. Yhtäältä väitetään, että naisvaltaiset alat eivät päädy palkkakuoppaan, mutta samaan aikaan tavoitteena on nimenomaan estää viimeksi nähdyn kunta-alan palkkaratkaisun kaltaiset sopimukset. Molemmat asiat eivät voi samaan aikaan toteutua hallituksen ajamalla mallilla. Miksi siis tätä lakia tehdään, jos mikään ei muutu?

Arvoisa puhemies! Tuosta Ruotsista kun on kyselty täällä, miksi Ruotsissa pystytään sopimaan ja Suomessa ei, niin varmaan siksi, kun Ruotsissa pystytään sopimaan eikä Suomessa pystytä. Tämä on näin. [Välihuutoja vasemmalta — Krista Kiuru: Se johtuu tästä hallituksesta!] Suomessa työmarkkinajärjestöt kävelivät ulos neuvotteluista, kun tästä olisi pitänyt sopia. Työmarkkinajärjestöt kävelivät ulos neuvotteluista, [Krista Kiuru: Siitä kannattaa keskustella hallituksen sisällä!] ja nyt me olemme tässä salissa säätämässä lakia sen vuoksi, että tästä ei pystytty sopimaan. Ehkä Ruotsissa on toimivien sosiaalidemokraattien ohella myös Suomea toimivammat ammattijärjestöt. Kenties on näin, en minä tiedä sitä. Tässä keskustelussa katoaa metsä puilta. Kenen mielestä julkisella sektorilla voi olla toistuvasti ja jatkuvasti korkeammat palkankorotukset kuin vientisektorilla? Toistuvasti ja jatkuvasti. [Välihuutoja vasemmalta — Krista Kiuru: No sieltä se tuli!] Jos jonkun mielestä siellä voi olla toistuvasti ja jatkuvasti korkeammat palkankorotukset, kerrotteko, millä rahalla ne palkankorotukset maksetaan, kun julkinen talous on muutenkin valtavissa ongelmissa? [Krista Kiuru: Nyt se tuli, julkisen talouden sopeutustoimi! Nyt se tuli!] Me velkaannumme ja silti yritämme säästää. Kertokaa vastaus näihin kysymyksiin.

Kiitos arvoisa puhemies! Suomi on vientivetoinen talous, niin kuin ministeri Satonen täällä hyvin totesi. Ja kyllähän kakku pitää ensin leipoa, ennen kuin sitä voidaan syödä. Tämä on ymmärretty aikaisemmin. [Veronika Honkasalo: Miksi naiset saavat kärsiä?] Tämä niin sanottu vientivetoinen palkkamallihan on itse asiassa ollut käytössä konsensuspohjalta, siitä on sovittu. Mutta nyt jos sopimuksiin ei päästäkään, niin silloinhan täytyy valtion puuttua tähän. Nythän tässä ollaan vain ikään kuin kirjaamassa lakiin se, mitä aikaisemmin on pääosin noudatettu. Minkä takia sitä ei nyt sitten enää noudateta? Haluaisin kysyä sitä sieltä vasemmalta laidalta, kun te nyt olette viemässä keskustelua aika erikoisella tavalla sivuun. Tämähän ei pidä paikkaansa, etteikö pystytä sopimaan. Ministeri Satonen varmasti avaa tätä myös. Kyllähän edelleenkin, vaikka tämä hallituksen esitys tulee voimaan, voidaan sopia. Siellä edelleenkin palkansaajajärjestöt voivat sopia siitä, että kohdennetaan niitä korotuksia näille palkkakuoppa-aloille, aivan kuten Ruotsissa on tehty. Tämähän ei sitä millään tavalla estä. Minä en nyt ollenkaan ymmärrä sitä... Jos täällä puhutaan, niin puhutaan sitten faktoin eikä levitetä väärää tietoa. Eikö näin ole, ministeri Satonen? — Kiitos. [Veronika Honkasalo: Katsokaa peiliin!]

Arvoisa herra puhemies! Tki-panostukset eli verovähennykset vastaavat suunnilleen sitä, mitä parlamentaarisessa valmistelussa on sovittu. Siitä on annettava hallitukselle kiitos. Se on todella tärkeätä. Samaa ei voi sanoa liikennerahoituksesta, joka ei vastaa ensi vuonna sitä, mikä on parlamentaarisessa Liikenne 12 ‑työssä saatu aikaiseksi. Myöskin huoltovarmuuspanostukset ovat tässä budjetissa kohtalaiset, mutta varmasti lähikuukausina ehkä jo mitataan, ovatko ne riittävät, ja kun sitten vielä pitemmälle katsotaan, niin kyllä kansalliseen huoltovarmuuteen kaikilta osin pitää todella panostaa näinä aikoina. Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen osa huoltovarmuutta on tämä sähkö, josta tänään on jo paljon puhuttu. Tärkeintä on tietysti sähkön hinnan alentaminen kulutusta lisäämättä. Siihen hallitus ei ole löytänyt oikeastaan mitään ratkaisuja. Se on kuitenkin se peruslähtökohta. Jos ja kun saadaan sähkön hintaa alemmaksi eri toimenpitein, niin kaikki hyödymme ja ennen kaikkea koko kansantalous, työllisyys, vienti ja kotitaloudet, yritykset, julkinen sektori. Hallitus on rakentanut tämän sähkötukipaketin, jossa on kolme osaa. On tämä verovähennys, kotitalousvähennyksen tyyppinen verovähennys. Se on kannatettava. Samaten sähkötuki pienituloisille on paikallaan. Arvonlisäveron alentaminen on myös osin paikallaan, mutta siitä on kyllä todettava, että se on kallis keino ja sen hyöty jakaantuu kaikille sähkönkäyttäjille, mikäli sähköyhtiöt sen panevat kuluttajahintoihin. Sitä tulee tietysti hyvin tarkkaan seurata. Erityisesti vaihtuvahintaisissa sopimuksissa vaara on, että se ei mene hintoihin. Mutta niin kuin äsken ministeri Lintilä myönsi, niin nämä suurten kustannusten omakoti- ja asuntojen sähkölämmittäjät jäävät nyt tässä hyvin epävarmalle pohjalle. Lapsiperheet, joilla on iso asunto, iso asuntovelka, nousevat ruokakustannukset, liikennekustannukset, palkat eivät nouse, ovat näitä, jos on sähkölämmitystalo, niin kuin valitettavasti monilla on — tai toiset sanovat, että onneksi, koska sähköistykseen pyritään kiivaasti menemään tämän vihreän siirtymän myötä. Tämä on kyllä vakava ongelma, johon hallituksen pitää paneutua. Arvoisa puhemies! Sitten puu ja turve, ne ovat suorastaan vihapuheen kohteena tänä aikana. Euroopan parlamentti — onneksi sillä ei ole tässä päätösvaltaa ainakaan yksin — teki kyllä täysin käsittämättömän päätöksen, että puu ei olisi uusiutuva vuoden 2030 jälkeen. Mikseivät samalla päättäneet, että kaikki sairaudet lopetetaan vuonna 2030? On tämä aivan järjetön päätös. Ja myös tämä kansallinen turvepäätös, että turvetta ei voida käyttää, vaikka se on kotimainen, maaseudulla työllistävä, uusiutuva, hyvä polttoaine. Sitä vihataan niin, ettei sitä voida käyttää ja maksetaan siitä sitten kallista laskua. Aivan mahdotonta hyväksyä. Arvoisa puhemies! Meillä on taantuma edessä, ainakin lyhytaikainen taantuma. Työttömyys on jo kääntynyt Tilastokeskuksen mukaan lievään kasvuun, ja se tuo isoja haasteita. Koska meidän julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla, niin joudumme katsomaan kyllä huolestuneena jatkoon, ja seuraaville hallituksille tämä Marinin hallitus jättää todella synkän perinnön, joka vaatii sitten kovia toimenpiteitä. Talouspolitiikan arviointineuvosto on varoitellut — se on muuten valtioneuvoston asettama professoritason neuvosto — mutta hallitus ei sitä ole kuunnellut. Tältä osin tietysti valiokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa, kuulemme ja olemme kuulleet jo asiantuntijoita, [Puhemies koputtaa] ja varoitus tästä finanssipolitiikasta on selkeä: se on liian löysää.

Arvoisa puhemies! Täällä viitataan Ruotsiin aika monessa kohtaa. Ruotsissa ei ole perintö- eikä lahjaveroa. Ei siellä kyllä ole autoveroakaan, ja sen takia, kun meillä se on, sieltä tuodaan niitä ilmaston kannalta erittäin haitallisia vanhoja autoja, koska Ruotsin kruunun kurssi on tällä hetkellä edullinen. [Timo Harakka: Haluatteko omaisuusveron?] Näin tämä talous menee. — Itse kuulun siihen porukkaan, edustaja Harakka, joka haluaa poistaa perintö- ja lahjaveron, koska poistaminen aiheuttaa yksinkertaisen verojärjestelmän. Mennään sitten luovutusvoittoveroon, jossa omaisuutta realisoitaessa maksetaan vero. Tuosta Ruotsista vielä, edustaja Harakka: Olisimme nyt joskus mekin viisaita täällä ja tekisimme semmoisia päätöksiä kuin Ruotsissa, koska siellä työllisyysaste on lähes 80 prosenttia. Siellä on investeringssparkonto, jossa on se teidän vihaamanne omaisuusvero, joka on 0,45 prosenttia siitä tilin pääomasta. Minusta nämä ovat erittäin järkeviä järjestelmiä ja osoittavat sen, että Ruotsi on onnistunut talouspolitiikassaan paremmin. Siellä vaihtotase on 6—7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Mutta, edustaja Harakka, [Puhemies koputtaa] me olemme valinneet Suomessa toisen linjan.

Arvoisa puhemies! Hyvää Vanhustenviikkoa! Te olette hallituksessa muistaneet tällä viikolla eläkeläisiä ja pienituloisia ihmisiä varsin ikävillä uutisilla. Te ohitatte jälleen lainsäädännön, jolla turvataan indeksikorotukset minimitoimeentuloon. Te heikennätte jälleen pienituloisten ostovoimaa. Tällä hallituskaudella te olette vaikeuttaneet pienituloisten suomalaisten toimeentuloa tavalla, jota yksikään hallitus ei ole tehnyt ennen teitä. Ei edes 90-luvun lamavuosina indeksiin kajottu tällä tavoin. [Eero Heinäluoma: Ei edes Esko Aho!] Arvoisa ministeri, kysynkin teiltä: mikä oikeuttaa teidät leikkaamaan ihmisten perusturvasta, vaikka talous- ja työllisyystilanne on aivan toinen kuin silloin, kun te aloititte tämän kauden ministerinä?