Arvoisa puhemies! Tänään meillä on mahdollisuus katsoa tulevaisuuteen. Tulevaisuusselonteon neljä erilaista skenaariota tarjoavat meille arvokkaan työkalun ymmärtää, millaisessa maailmassa saatamme elää vuonna 2045. Mutta selonteko ei ole ennuste. Se on mahdollisuus yhteiseen keskusteluun pitkän aikavälin tulevaisuudesta ja mahdollisuus ennakointitiedon parempaan hyödyntämiseen varautumisessa ja päätöksenteossa. Selonteon nykytila-analyysi ja skenaariopolut eivät ole siloteltuja. Selonteko listaa nykytilanteen haasteet raa’an rehellisesti, ja skenaarioissa puhutaan ääneen myös epätoivotuista ja huonoista kehityskuluista. Ilmastokriisi kiihtyy, luontokato syvenee, ja yhteiskunnalliset jännitteet kasvavat. Me emme enää puhu tulevista uhista — me elämme niitä jo nyt. Jokainen menetetty laji, jokainen rikkoutunut ekosysteemi ja jokainen uusi lämpöennätys ovat muistutus siitä, että aikaikkunamme kaventuu. Tulevaisuusselonteko haastaa meidät kysymään: Millaista tulevaisuutta me haluamme? Haluammeko maailman, jossa jokainen valtio toimii omien etujensa ajamana ja teknologiaa käytetään valvontaan ja kontrollointiin, vai maailman, jossa luottamus ja yhteiset kansainväliset pelisäännöt ohjaavat päätöksentekoa ja teknologia palvelee ihmistä ja planeettaa? Haluammeko yhteiskunnan, jossa epätasa-arvo ja polarisaatio syvenevät ja jonka talous kasvaa lyhytnäköisesti luonnon kustannuksella, vai yhteiskunnan, jonka talous rakentuu kestävälle pohjalle ja jossa osallisuus, oikeudenmukaisuus ja luottamus vahvistuvat? Tärkein muistutus tulevaisuudesta on se, että se on meidän omissa käsissämme. Me voimme vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus meitä odottaa. Jokainen päätös tänään joko vie meitä lähemmäksi tai loitontaa halutusta tulevaisuudesta. Kestävän tulevaisuuden rakentaminen vaatii rohkeutta tehdä vaikeitakin päätöksiä nyt. Se vaatii, että asetamme maapallon kantokyvyn kaiken muun perustaksi. Se vaatii, että rakennamme vahvempaa luottamusta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Arvoisa puhemies! Suomen etu on yhteistyön maailma. Me emme pärjää teknojättien rinnalla emmekä blokkien puristuksessa. Yhteistyön maailma ei ole utopia — se on mahdollinen, jos toimimme nyt. Se on maailma, jossa päätöksenteko perustuu tietoon, oikeudenmukaisuuteen ja pitkän aikavälin ajatteluun. Se on maailma, jossa koulutus mahdollistaa hyvän elämän kaikille ja ketään ei jätetä heitteille. Yhteistyön maailma on ainoa, jossa pystymme globaalissa yhteistyössä ratkaisemaan ilmastokriisin ja luontokadon. Ne eivät ole irrallisia ympäristökysymyksiä, vaan ne kytkeytyvät talouteen, turvallisuuteen, terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon monimuotoisuus ei ole vain arvo sinänsä — se on myös elinehto yhteiskuntiemme kestokyvylle. Meillä on jo nyt käytössämme tietoa, teknologiaa ja osaamista, joilla voimme rakentaa kestävän tulevaisuuden. Valitettavasti olemme kuitenkin saaneet todistaa päätöksiä, jotka vievät kauemmaksi yhteistyön maailmasta. Yhdysvallat on heikentänyt kansainvälistä monenkeskeistä yhteistyötä ja haluaa edistää blokkipolitiikkaa. EU on peruuttanut omia päätöksiään yritysten kestävyysvaatimuksista. Tätä heikentämistä myös Orpon hallitus ajoi, aivan kuten se yritti heikentää EU:n ennallistamisasetusta. Kotimaassa hallitus on hidastellut ilmasto- ja luontotyössä. Arvoisa puhemies! Selonteossa listataan toimia, joihin hallituksen mielestä on panostettava riippumatta siitä, millainen tulevaisuus Suomea odottaa. Näitä ovat taloudellinen liikkumatila, turvallisuus sekä korkea koulutus- ja osaamistaso. Näistä, kuten hallituksen esille nostamasta kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta, on tärkeä pitää kiinni. Hallitus kuitenkin unohtaa listasta luonnonvarojen kestävän käytön, joka on kohtalonkysymys vahvasti luonnonvarojen käyttöön nojautuvalle taloudellemme. Kuten selontekokin toteaa, jos metsäsektori ei tee kestävyysmurroksen edellyttämää siirtymää, edessä on pitkä ja vaikea kuolemanlaaksovaihe. Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko muistuttaa meitä siitä, että epävarmuus on pysyvä osa toimintaympäristöämme. Mutta epävarmuus ei tarkoita toivottomuutta. Päinvastoin — se avaa tilaa vaihtoehdoille, uusille poluille ja mahdollisuuksille. Toivo ei ole naiivi tunne, vaan se on tekoja. Se on päätös uskoa, että voimme vaikuttaa tulevaan.