Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Onko tämä lakiesitys tästä palkkakuopasta hallituksen mielestä oikein? Onko hallitus todella sitä mieltä, että Suomessa on varaa useiden kerrosten työmarkkinoihin? Onko hallitus todella sitä mieltä, että esimerkiksi julkisella puolella työskentelevät naiset, nuoret ja osa-aikaiset voi tuomita ikuiseen palkkakuoppaan? Onko tämä hallituksen käsitys tasa-arvosta? Näihin ryhmiin hallitus on jo aiemmin kohdistanut kohtuuttomia toimia. Hallitus on myös samaan aikaan nostanut alv:tä, joka lisää elämisen kustannuksia. Leipä ja lämpö maksavat kaikille saman verran. Aikuiskoulutustuen poistaminen jättää naiset juuri siihen tilanteeseen, ettei alanvaihto enää pienellä palkalla ole mahdollista. Tässä karulla tavalla näkyy hallituksen arvostus palkansaajan mahdollisuuksiin kouluttautua, kehittyä ja edetä urallaan. Vuorotteluvapaan poistaminen vie vähäisetkin palautumisen mahdollisuudet, perheen ja työn yhteensovittaminen vaikeutuu, ja esimerkiksi kun vakava sairaus kohtaa tai ikääntynyt omainen vaatii aikaa ja hoivaa, palvelupaikkoja ei ole tai niitä jonotetaan kohtuuttoman pitkään. Sosiaaliturvasta hallitus leikkaa työttömyyden kohdatessa tolkuttomasti. Ja sitten viimeisenä on se hallituksen suurin leikkaus: leikkaus työllisyydestä. Hallitus on täysin epäonnistunut työttömyyden hoidossa ja on Euroopan surkein työllisyyden hoitaja, ja kun täällä tänäänkin on monesti kuultu, että työ ja talous käyvät käsi kädessä, niin tämä lopputulos ja hallituksen näytöt ovat kyllä olemattomia tältä osalta. No, tätä esitystä on tänään perusteltu sillä, että Ruotsissa tämä on jo toiminut kauan ja on arkipäivää. Kuten aiemmin totesin, Ruotsissa on myötämääräämislaki. Tällä tasapainotetaan valtasuhteita. Työntekijäpuolen tulkintaetuoikeus on Ruotsissa, mutta Suomessa se on käytännössä työnantajalla, jolloin työntekijä on aina altavastaisessa asemassa. Laki palkkavarkaudesta työntekijän suojana ei ole Suomessa, mutta se on Ruotsissa. Ruotsi lähtee neuvotteluissa siitä, että arvostetaan neuvotteluja ja neuvotteluille varataan aikaa. Suomessa hallitusohjelmassa päätetään, mitä työmarkkinoiden pitää päättää, tai hallitus tekee päätökset. Tämä on todella kaukana sopimisesta. Tämä on sanelua. Ruotsissa nämä palkkaerot ovat kaventuneet, ja kun tässä debatissakin aiheesta keskusteltiin, niin kysyn nyt: Onko hallituksen mielestä oikein maksaa pientä, minimaalista palkkaa maahanmuuttajataustaisille miehille ja samalla maksaa myös sitä samaa minimaalista palkkaa naisille? Eikö olisi parempi nostaa palkkatasoa, nostaa niitä alimpia palkkatasoja ylöspäin? Kai hyvinvointivaltiossa täytyisi olla lähtökohta se, että ensin nostetaan alimmat palkkaluokat ylöspäin, mutta hallituksen toimintatapa tässäkin on se, että kurjistetaan vielä pikkuisen lisää ja annetaan veronkevennyksiä sitten ministerin tuloluokkaan. Ruotsista todettiin vielä, että vientimallissa oli sovittelijalle annettava lisää valtaa ja resursseja. No, mitä tässä esityksessä on? Kädet sidotaan. Suomi toimii täysin päinvastoin, ja se supistaa edellytyksiä sopia työmarkkinoilla. Kun sovitteluprosessi on osapuolten välistä vuorovaikutusta, jossa sovittelijan rooli on toimia tasapuolisesti osapuolia tukien ja mahdollistaa sopuun pääseminen, sovun ja sopimuksen tekevät lopulta neuvotteluosapuolet. Usein paras sopimus on sellainen, jossa kaikki osapuolet kiristelevät ehkä pikkuisen hampaitaan mutta saavatkin jotain, on päästy kompromissiin. Sovittelijan käsiä ei siis voi sitoa, jos halutaan, että sovittelu on oikeasti sovittelua. Näin ollaan nyt tekemässä tämän esitetyn lain kautta. Jos laki etenee, niin sovittelija on puolensa valinnut jo ennen neuvottelua. Ei siis synny oikeaa neuvotteluasetelmaa, luottamusta eikä näin ollen myöskään oikeaa, reilua sopimusta. Eli toiset hymyilevät leveästi, ja toisten suupielet vääntyvät irvistykseen. Tässä tilanteessa on kyse sanelusta. Ehkäpä valtakunnansovittelijan titteli pitäisi samalla muuttaa valtakunnansanelijaksi, jos laki hyväksytään. No, sitten vielä se yksi väite sieltä Ruotsista, että kyllä jatkossakin voidaan antaa hoitajille palkankorotus. Jos valtakunnansovittelijan käsien sitomisen jälkeen yksi ryhmä saa korotuksen, eivät muut sitä voi enää saada, jos kokonaispotti ylittyy, koska alan kokonaiseuromäärä ei saa ylittää vientialojen sopimusta. Eli Orpon hallitus luokittelee lainsäädännöllä ammattien arvostusta: saako hoitaja, nuoriso-ohjaaja, opettaja vai kiinteistönhuoltaja palkankorotuksen, kuka on tärkein? Aikamoista kastiajattelua. Vanha viisaus ”hajota ja hallitse” on saanut uuden muodon. Nyt ollaan luomassa niin pirstaleinen malli palkkaneuvotteluihin, että tästä ei seuraa kuin kaaos. Nykyinen työlainsäädäntö vaatii korjaamista. Siitä ovat sekä työnantaja- että työntekijäpuoli yhtä mieltä, mutta tämä esitys ei ole korjaamista ja kehittämistä vaan osittaista romutusta. Suomessa on ollut perustana työlainsäädäntö, jossa on turvattu viime kädessä heikomman osapuolen eli työntekijän asema. On vedottu Ruotsiin ja siihen, kuinka hienosti siellä tämä vientivetoinen palkkamalli toimii. On kuitenkin hyvä muistaa, että naapurissa tulkitaan heidän myötämääräämislakiaan toisin. Siellä työntekijällä on tulkintaetuoikeus, ja meillä se on työnantajalla, sillä vahvemmalla, ja jos huonosti kävisi, niin ainoa keino, millä asian saisi muutettua, olisi kanteen teko työtuomioistuimeen tai käräjäoikeuteen. Meillä SDP:ssä palkansaajan puolustaminen ei ole vain vaalien alla ajankohtaista. Hallituksen puheiden ja tekojen välillä on jälleen kerran huutava ristiriita, joka ei vastaa vaalilupauksiin. Yhtäältä väitetään, että naisvaltaiset alat eivät päädy palkkakuoppaan, mutta samaan aikaan tavoitteena on nimenomaan estää viimeksi nähdyn kunta-alan palkkaratkaisun kaltaiset sopimukset. Molemmat asiat eivät voi samaan aikaan toteutua hallituksen ajamalla mallilla. Miksi siis tätä lakia tehdään, jos mikään ei muutu?