Anne Kalmari

Arvoisa rouva puhemies! Vetoaisin kaikkiin tämän salin ihmisiin, että emme tekisi vastakkainasettelua vaan olisimme kaikki suomalaisen ruuan puolella, oli se sitten proteiinikasveja, olisi se viljaa, kasviksia, lihaa, maitoa, kotimaista kalaa, riistaa, marjoja, ihan mitä hyvänsä. Kunhan olemme suomalaisen ruuan puolella, luomme tähän maahan työpaikkoja ja rahavirrat pysyvät tässä maassa. Saamme myös puhdasta ja turvallista ruokaa samalla. Kouluruokailusta haluaisin kysyä ministeriltä: voisitteko ajatella, että yhteistyössä muiden ministereitten kanssa saisimme aikaan muutoksen niin, että kouluruokailun jälkeen ei olisi se vapaa välitunti, jolloin oppilaat kiirehtivät pois, ja toinen asia, että opettajat palaisivat turvaamaan ruokarauhan ja tekemään siitä yhteisöllisen hetken tällaisella valvontakorvauksella tai ilmaisella ruualla? Ehkä saisimme palautettua kouluruokailua sille kuuluvaan asemaan.

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on huoltovarmuutemme peruskallio. Suomalainen ruoka on, kuten tiedämme, puhdasta, turvallista ja vastuullisesti tuotettua. Laadukkaat raaka-aineet jalostuvat elintarvikeketjun työntekijöitten taitavissa käsissä maistuviksi tuotteiksi. Mutta surullista on, että vaikka vaatimuksemme koko ketjun osalta ovat todella kovat verrattuna mihinkään muuhun maahan maailmassa, emme saa siitä lisäarvoa. Kysynkin ministeriltä: mitä voisimme tehdä, että laatutuotteista saisi laatutuotteitten hinnan?

Arvoisa rouva puhemies! Kansallinen ruokastrategia on tärkeä ja tarpeellinen asiakirja. On hyvä, että rakennamme suomalaista kestävää ruokajärjestelmää aina 2040-luvulle saakka. Mutta samalla on sanottava suoraan: Pelkät visiot eivät riitä. Nyt tarvitaan tekoja. Arvoisa puhemies! Selonteko tunnistaa aivan oikein ruokajärjestelmämme keskeiset haasteet: alkutuotannon heikon kannattavuuden, arvonlisän epätasaisen jakautumisen ja riippuvuuden tuontipanoksista. Nämä eivät ole uusia ongelmia. Tässä hetkessä uutta on se, että ne ovat nyt kärjistyneet ruuantuottajia kurittavaksi kannattavuus- ja kustannuskriisiksi. Kriisi uhkaa koko kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuutta. Tässä kyse ei ole yksittäisistä tiloista tai tuotantosuunnista vaan koko ruokaketjun rakenteellisesta ongelmasta — kalastusta ja kalankasvatusta myöten. Keskustan mielestä ei ole oikein, että se, joka kantaa ketjussa suurimmat riskit ja tekee isoimman työn, saa tuloksesta pienimmän osuuden. Tämä on äärimmäisen vakava viesti, joka kuultiin myös viime viikolla, kun nuoret tuottajat järjestivät mielenilmauksen eduskunnan edessä. ”Kuka viljelee, jos eivät nuoret?”, kuului heidän kysymyksensä päättäjille. Pohdimme tätä asiaa myös kotitilallamme. Tätä kysymystä sietäisi jokaisen tässä salissa, etenkin ministeriaitiossa, pohtia vakavasti. Arvoisa puhemies! Sama vakava viesti kuuluu päivittäin joka puolelta Suomea. Kustannukset ovat nousseet rajusti, mutta tuottajahinnat eivät ole pysyneet mukana. Päinvastoin esimerkiksi maidon tuottajahinta on merkittävästi laskenut. Inflaatio on syönyt tukien ostovoimaa, rahoitus on kiristynyt, ja monilla tiloilla puskurit ovat kerta kaikkiaan lopussa. Tämä näkyy konkreettisesti lopettamispäätöksinä, velkaantumisena ja tuotantokapasiteetin menetyksenä. Samalla olemme nähneet tilanteita, joita emme uskoneet enää näkevämme: tyhjiä hyllyjä kaupoissa. Viimeistään sen pitäisi olla hälytysmerkki koko yhteiskunnalle. Kotimainen elintarvikemarkkina ei toimi niin kuin sen pitäisi. Suomalaista ruokaa pitää olla saatavilla kaikkina aikoina, ja mikä tärkeintä, vielä niin, että ruokaa on varaa sekä ostaa että tuottaa. Omavaraisuutta ja ruuan huoltovarmuutta ei kuitenkaan paranneta juhlapuheilla, virkamiestyöryhmillä eikä visiopapereilla. Niitä pidetään yllä ja vahvistetaan joka päivä arkisessa työssä tiloilla, pelloilla ja navetoissa. Helpotusta arkeen tuovat vain konkreettiset viljelijän kustannustaakkaa keventävät toimenpiteet, esimerkiksi kevennykset energiaveroon tai tuotantorakennusten kiinteistöveroon — välittömästi. Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa ruokastrategiassa halutaan vielä entisestään vähentää ruuantuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutuksia. On ristiriitaista asettaa lisävaatimuksia viljelijöille, kun heidän taloudelliset edellytyksensä heikkenevät. Tässä maailmantilanteessa ei ole aika miettiä turvepeltojen vettämisiä vaan sitä, miten saamme ruuantuotannon säilymään. Suomen Keskusta vaatii, että päästölaskentoihin otetaan mukaan tieteellisesti mitatut nurmien ja kerääjäkasvien hiilensidonnat. Jos haluamme edistää strategian tavoitteita vähentää päästöjä, vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja kehittää ruokajärjestelmää, meidän on ensin varmistettava, että tiloilla on ylipäätään mahdollisuus jatkaa toimintaansa. Arvoisa puhemies! Visio onnellisen ruuan maasta ei toteudu ilman onnellisia ruuantuottajia. Onnellisen ruuan maa edellyttää sitä, että viljelijä saa työstään kohtuullisen toimeentulon. Viennistä on turha tehdä julistuksia, ellei alkutuotannossa ja jalostuksessa voida investoida ja uskoa tulevaisuuteen. Tämä tarkoittaa konkreettisia toimia: ruokaketjun tulonjaon korjaamista ja viljelijän neuvotteluaseman vahvistamista, kustannuspaineiden helpottamista akuutin kriisin keskellä, rahoituksen saannin ja investoinnin turvaamista, kotimaisen ruuan aseman vahvistamista markkinoilla ja julkisissa hankinnoissa, kilpailulain muuttamista ja tukun oligopolin purkamista, norminpurkua muuallakin kuin puheissa. Julkisissa ruokahankinnoissa tulee ostaa vain Suomen lainsäädännön mukaista ruokaa. Arvoisa puhemies! Keskeinen kysymys kuuluu: riittääkö hallituksella tahtoa tehdä tarvittavat päätökset? Selonteko antaa suuntaviivoja, mutta se ei tuo ratkaisuja tähän päivään. Visioinnin tulee muuttua hallituksen esitysten ja eduskunnan päätösten kautta teoiksi. Hallituskautta on sentään vielä vuosi jäljellä, ja kehysriihikin on edessä. Nyt tarvitaan päätöksiä — ei vuonna 2040 vaan tässä ja nyt.

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri tuossa sanoi, EU:ssa ei olla etenemässä tässä asiassa, ja siksi on ihan järkevää säilyttää kilpailukyky. Ja aivan kuten edustaja Eestilä sanoi, itse asiassa kipuhan loppuu, kun kivunlievitys tulee sinne tiloille ja tilat pystyvät kannattavasti tekemään. Tässä talossa en ole kuullut kenenkään vastustavan kissojen kastraatiota — itse asiassa sitä on vaadittu pakolliseksi. On aivan samasta asiasta kyse possujen kohdalla. [Anna Kontulan välihuuto] Nyt vain se voidaan tehdä siellä tiloilla. Se on tärkeä asia, kun viime kaudellakin jo otimme eläinten hyvinvointilainsäädäntöön sen, että emme halua tuottaa kipua eläimille. Nyt se ratkaisu löytyi tällä tavalla, joka ei meidän kustannuksia nosta ja vie kilpailukykyä ja siirrä tuotantoa muihin maihin. Tämä on ihan järkevä ratkaisu — kiitos ministerille tästä ongelman ratkaisutavasta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Toivon todella, että ne uhkapilvet, mitä edustaja Lundén tässä näkee, eivät toteudu vaan tämä vie nyt kuitenkin hyvään suuntaan. Siinä meillä on täysin yhteinen toive, että toivottavasti entistä enemmän näitä lähituotteita ja selkeästi merkittynä. Tiedän, että teidän tuttu kauppaketjunne on näin paljon toiminutkin, ja toivottavasti tämä toiminta entisestäänkin lisääntyy. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Arvostamani edustaja Lundénin puheenvuoron jälkeen on pakko käyttää puheenvuoro. On totta, että tämä lainsäädäntö ei koske ulkomailta tilattavia tuotteita, se ei toimi kansainvälisissä tilanteissa. Automaattisesti tätä ei pysty sinne soveltamaan, jolloin tietysti ulkomaisten tuotteitten kilpailukyky jossain mielessä voi parantua, jos sitä epätervettä kauppatapaa halutaan suosia. Miksi tämäntyyppinen lainsäädäntö elinkeinovapaassa Suomessa tarvitaan? Syy on se, että meillä ei missään muussakaan toiminnassa esimerkiksi polkumyyntihinnoittelua pysty toteuttamaan, ja kauppa on samalla elintarvikevalmistaja kuin se on myyjä. Itse asiassa olen useasti miettinyt, miksi ihmeessä kilpailulainsäädäntö, joka puuttui vaikkapa Valion hintojen alentamiseen kauppaketjussa, ei puutu nyt samalla tavalla private label ‑maitojen hintojen polkumyyntiin. Tämänhän pitäisi olla itsestäänselvää, että näitä jalostajia, jotka ovat kaupan omia jalostajia, pitäisi koskea samat pelisäännöt. Kun niistä tuotteista jo niin iso osa on kaupan itse tekemiä, niin siinä pitäisi kilpailuviranomaisen todeta, että siellä pitää täysin samantapaisesti valvoa kuin muissa toimijoissa. Ja minkä takia sitten jopa siellä kaupan sisätiloissa elinkeinovapaus ei saa toteutua, ja miksei private labeleita saa työntää jonnekin nurkkaan ja kaikkia brändituotteita esille? Täytyy sanoa, että kyllä tämä kuluttajana harmittaa. Esimerkiksi kun meidän pitäjässämme ainoa kauppa on osuusryhmän kauppa, joka on täyttänyt kansainvälisten jättien tuotteilla, kaiken maailman coopeilla ja rainboweilla, minun lähikauppani hyllyt, ja minä en saa enää kotimaisia brändituotteita lainkaan sieltä. Minusta tämä on todella väärin. Jos ollaan kuluttajaosuuskunta, niin mielestäni pitäisi kuluttajaa kuunnella niin, että kuluttaja, joka haluaa suomalaisia tuotteita, pystyisi niitä ostamaan sieltä pienemmästäkin kaupasta. Minusta on ihan tervettä, että vähän katsotaan sen asian perään, voiko syrjäyttää brändituotteet ja viedä ne jonnekin kyykkyhyllyyn, aivan kuten ennen oli kyykkyviinit ja private labelit vietiin siihen esille. Ei tämäkään ole tervettä enää nykypäivänä. Siinä on jotain samaa, kun viittasitte, edustaja Lundén, aivan hyvin siihen elinkeinovapauteen ja siihen, että ei me olla ihan kuin naapurissa. Ei tuokaan toiminta ole mielestäni tervettä.

Arvoisa herra puhemies! Suomen kauppa ja sen sisäänosto on maailman keskittyneintä. Meillä on käytännössä kaksi tukkuria, jotka ostavat tuotteet sisään. Meillä on samalla Euroopan kannattavin tai toiseksi kannattavin kauppa ja itse asiassa myös kauppa, joka olisi varmasti kannattavin, ellei se maksaisi osuuspääoman korkoja ennen tuloksen julkistamista pois — siis kuunnelkaa: osuuspääoman korot maksetaan ennen tuloksen julkistamista. Tämähän on vähän sama asia kuin jos osakeyhtiöissä maksettaisiin ennen osingot pois ja sitten katsottaisiin, mitä jää viivan alle. Tässä tilanteessa meillä kuitenkin on Euroopan alhaisimpia tuottajahintoja. Meidän elintarvikemarkkina ei ole reilu, eikä se toimi terveellä tavalla. Monet hallituspohjat ovat jo tehneet muutoksia elintarvikemarkkinalakiin, mutta toki vahvemman oikeutta käyttää valtaansa on vaikea pois mitata. Siksi kiitänkin tätä lainsäädäntöä. Se osaltaan tekee tästä sisäänostamisesta sillä tavoin reilumpaa, että kaupat eivät voi suosia omia tuotemerkkejään toisten tuotekehityksen osalta. Eihän missään muussakaan tuotteessa homma toimi niin, että voi plagioida tuotteen täysin estoitta, niin kuin tässä tapauksessa monesti pyydetään reseptiikat muka kestävyyden tai elintarviketurvallisuuden vuoksi näiltä toimittajilta, ja sitten muutaman viikon päästä aletaan jo parhaimmillaan tai pahimmillaan valmistaa omaa tuotetta. Eli tämä lainsäädäntö pyrkii estämään tällaista väärinkäyttöä ja myös omien private labeleitten, omien tuotemerkkien, suosimista hyllyasettelulla tai muulla toiminnalla, esimerkiksi hinnoittelulla. Tämä on hyvä asia. Sen lisäksi tämä lainsäädäntö pyrkii suojaamaan heikompaa osapuolta kaupallisilta kostotoimilta. Kun ilmoituksen väärästä toiminnasta voi tehdä elintarvikemarkkinavaltuutetulle, tämä voi tehdä tutkimusta anonyymipohjalta, ja näin päästään useammin kiinni väärinkäytöksiin, ja myös näitä kaupallisia kostotoimia, jos kauppaliikkeet sitten väärin toimivat erilaisten väärinkäytösilmoitusten vuoksi, pystytään seuraamaan tarkemmin. Elintarvikemarkkinalakiin lisättäisiinkin säännös velvollisuudesta neuvotella heikomman osapuolen pyynnöstä myös sopimuksen sisällöstä uudelleen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Nythän meillä on juuri käsissä tällaiset poikkeukselliset olosuhteet. Sain esimerkiksi eräältä maidontuottajalta sähköpostin, että mitenkähän käy tänä vuonna, kun tammi—helmikuun sähkön hinnat ovat olleet yhteensä jo yli 14 000 euroa, rehujen, lannoitteitten, urakoinnin, rahtien, kaikkien kustannukset ovat nousseet ja polttoöljyn hinta on jo kalliimpaa kuin dieselin verollinen hinta tankilta. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kovan kilpailutuksen vuoksi viljelijöitten omistama osuusmeijeri ei ole pystynyt maksamaan edes nykyistä hintaa vaan on joutunut alentamaan hintaa 3,5 senttiä. Samaan aikaan kauppaketjujen pomot televisiossa puhuvat siitä, miten kuluttajan täytyy valmistautua maksamaan lisää hintaa — lisää hintaa siitä, että kaupan kate kasvaa, siitä, että he saavat tuotteen halvemmalla ja vaativat kuluttajalta enemmän. Tässä lainsäädännössä myöskin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettua lakia muutettaisiin niin, että elintarvikemarkkinavaltuutettu voisi hakea markkinaoikeudelta ostajalle määrättävää kieltoa jatkaa neuvotteluvoimaltaan heikompien tavarantoimittajien kannalta kohtuuttoman sopimusehdon tai sopimuskäytännön käyttämistä. Näin silloin kun toimittaminen on epäedullista ja kannattamatonta ja uhkaa viedä konkurssiin toimittajaa, voidaan nämä toimitukset katkaista. Ylipäätään tämä koko lainsäädäntöehdotus on juuri askel oikeaan suuntaan, ja voi sanoa näin, että jos jostain puolelta kaupasta kuuluu valitusta, että nyt kuluttajahinnat nousevat tai tämä on heille jotenkin raskasta, niin silloinhan tämä on esimerkki siitä, että tätä markkina-asemaa on käytetty väärin. Niiden, jotka ovat toimineet terveellä pohjalla tähänkin asti, ei tarvitse muuttaa minkäänlaista toimintatapaa. Ja private labeleita edelleenkin pystyy olemaan, ja niitä täytyykin pystyä olemaan, niin että kuluttajalla on valinnanmahdollisuutta. Luulen, että entistä enemmän tulee sen kaltaista toimintaa, mitä monissa esimerkiksi lähiruokaa myyvissä K-kaupoissa on, että ostetaan läheltä tulevilta toimittajilta suoraan pellolta kauppaan ja pöytään tavaraa. On kaikkien etu, että suomalainen elintarvikealkutuotanto säilyy ja että suomalainen jatkojalostus säilyy. Elintarvikesektori työllistää yli 300 000 työpaikkaa, ja niistä työpaikoista meidän kannattaa jo yhteiskunnan vuoksikin pitää kiinni. Samalla kuluttaja saa puhtaimman ja turvallisimman ruuan, mitä missään maapallolla on.

Arvoisa rouva puhemies! Heikompi osapuoli voi pyytää sopimusta auki silloin, kun panoshinnat ovat vahvasti muuttuneet. Meillä on nyt käsillä, kuten ministerikin mainitsi, juuri se tilanne. Kysynkin: jos me saataisiin valiokunnassa tämä laki valmiiksi hyvin pian, niin voitaisiinko sitä käyttää nyt tämän kevään aikana? Ja vielä mitä tulee näihin kaupan hinnalla uhkailuihin, niin onhan tämä oikeastaan sairasta, että esimerkiksi maidon hinta suurimmalla toimijalla on laskenut näinä aikoina, ja samaan aikaan kauppa puhuu siitä, miten aikoo nostaa kuluttajahintoja. Kate tulee jäämään kaikki sinne kauppaan. Näin on tapahtunut todella usein, esimerkiksi perunakriisin aikana, kun perunan saatavuus heikkeni: tuottajahinnat tippuivat, kauppa otti paremman katteen. Näihin epäkohtiin on pakko pystyä puuttumaan tällä lailla. Onhan niin, että juuri tällaisessa tilanteessa nämä sopimukset voitaisiin aukaista?

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiittää ministeri Essayahia, aivan kuten olen kiittänyt ministeri Kurvista, Leppää, Anttilaa ja Tiilikaista aina silloin, kun näitä elintarvikemarkkinalain uudistuksia on tehty. Ei pidä odottaa liikoja, mutta on erittäin hienoa, että puskitte tämän lain eteenpäin hallituskumppaneittenne vastustuksesta huolimatta. Mitä tulee siihen, nostaako tämä hintoja, niin kukaan tervejärkinen suomalainen ei voi sanoa niin, että olisi tärkeämpää, että väärällä, epäterveellä kauppatavalla, jolla poljetaan suomalaisia tuottajia ja heidän omistamiaan elintarvikejalostajia, pitäisi saada kuluttajien hinnat matalammiksi. Näin ei voi olla, ja siksi on tärkeää tehdä steppejä eteenpäin. Toki olisin toivonut kilpailulainsäädännön uudistusta, mutta tämä on erittäin hyvä alku. Elintarvikemarkkinavaltuutettu esitti muutamia huomioita lausunnossaan, ja toivon, että pystymme niihin vielä valiokunnassa tarkemmin perehtymään. Tässä vaiheessa ministerille kiitokset, olette ne ansainnut.

Arvoisa herra puhemies! Hiilirajamekanismi on ihan järkevä mekanismi, joka estää sen, että kun Suomessa ja koko Euroopassa kustannukset ilmastotoimien vuoksi ovat korkeammat, niin sitten muista maista ei tuotteita tule tilalle tai eurooppalaiset tuotannot eivät karkaa muualle, mistä ne tuotaisiin halvemmalla takaisin. On ihan hyvä, että sitä tarkastellaan ja säädetään. Olisi hyvä, että erilainen krääsätuonti vähenisi. Nyt se toki vähenee ihan Hormuzinsalmen seurauksenakin. Kysymykseni ministerille liittyykin siihen, miten tämä maailmanpoliittinen tilanne ja tämä hiilirajamekanismi osuvat tällä kertaa yhteen. Hiilirajamekanismi oli keskustelussa EU:ssa lannoitteitten kohdalta. Miten se asia nyt etenee? Tiedätte varmasti, että viljelijöiden tilanne on ennennäkemättömän huono juuri nyt. Oli kaksi korkeinta sähkönhintakuukautta, mitä juuri koskaan on ollut, ja polttoaineen hinnat tässä verottomassa polttoaineessa ovat korkeammat kuin dieselin hinnat tankilla. Samoin rahdit, urakoinnit, lannoitteet — kaikkien hinnat ovat nousseet. Miten tämä hiilirajamekanismi nyt sitten näihin lannoitteisiin kohdistuu?

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Suhoselle tästä tärkeästä aloitteesta. Olemme toimineet tukiperheenä ja sijaisvanhempina, ja siitä on rapiat 15 vuotta, kun kävimme tässä talossa perhehoitokeskustelua, ja kysyin bonus-tytöltämme, että mitä pitäisi sanoa. Hän sanoi, että jokaisella lapsella pitäisi olla koti. Vetoan vahvasti, että tästä 41 prosentista olisi Suomessa mentävä eteenpäin. Miten tähän voidaan päästä? Voidaan vähentää sijoituksia, kun nopeasti, ammatillisesti päästään yhdessä toimimaan ja tieto kulkee. Meidän pitäisi varmistaa konkreettinen tuki kotiin ennen sijoitusta, ehkä voida ehkäistä se, ja tuki myöskin sijoituksen jälkeen. Meidän tulisi päästä niistä kolmen kuukauden pätkäsijoituksista, mitä nyt tapahtuu hyvinvointialueilla, pidempiin sijoituksiin. Lapsi, joka on kokenut turvattomuutta koko elämänsä ja sitten pääsee johonkin, johon voi sitoutua, [Puhemies koputtaa] niin on karmeaa, jos hänet revitään sieltä pois. Ja nämä hatka-asiat ja huumeseulat sinne laitosasteen hoitoon. [Puhemies koputtaa] Ne ovat aivan oikeasti todella tärkeitä.

Arvoisa herra puhemies! Reservipoliiseilla yritetään turvata poliisien vajetta, mutta on huomioitava, että sitä tulee käyttää vain erityistapauksissa. Itse pelkään, että tässä tehdään jälleen keskittämispolitiikkaa niin, että poliisimiehet ja poliisipartiot keskittyvät isoihin keskuksiin ja sitten tämäntyyppisellä lainsäädännöllä pyritään huolehtimaan turvallisuudentunteesta muualla. Toivottavasti näin ei ole, mutta keskusta tulee huolehtimaan siitä, että tämä asia selvitetään perin pohjin siellä valiokunnassa.

Arvoisa herra puhemies! Suomen osuus Euroopan tiukasti suojelluista metsistä on jo yli puolet — siis yli puolet koko Euroopan tiukasti suojelluista metsistä. Lontoon luonnonhistoriallisen museon laskema biodiversiteetti-indeksi Suomelle on Euroopan toiseksi paras — eli biodiversiteetti-indeksi Euroopassa Suomen osalta on toiseksi paras. 96 prosentin indeksiluku kertoo, että luonto on monimuotoista ja että ekosysteemit toimivat hyvin. Metsien tila on parantunut 70-luvusta, ja metsänomistajat jättävät tiheikköjä, lahopuita ja suojakaistoja ja suojelevat vapaaehtoisesti yhä isomman osan metsistään. Ei pidä luoda sellaista mielikuvaa, että Suomessa ei osata hoitaa asioita. Ei pidä luoda siellä Helsingin valtuustossa sellaista mielikuvaa, että sillä ei olisi merkitystä meidän monimuotoisuuteen, jos vähennämme laiduntavia eläimiä.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on kautta aikain hoidettu metsiä niin, että ne pysyvät hyvässä kunnossa seuraaville sukupolville. On otettu huomioon niin linnusto kuin muukin eläimistö. Siksi on täysin käsittämätöntä, että ne maat, jotka ovat omat metsänsä tuhonneet, tulevat meille kertomaan, miten meidän pitää metsiä hoitaa. Keskisuomalaiset metsänomistajat saavat kantorahatuloja noin 230 miljoonaa euroa vuosittain, ja metsäsektorin tuotos vuodessa on 2,3 miljardia. Se työllistää 5 900 henkilöä. Näillä verotulo- ja työllistämisrahoilla pidetään monet koulut ja sairaalat pystyssä. Ei ole kyse mistään pikkuasiasta, jos tälle toimintamallille, joka on hyväksi havaittu ja joka ottaa huomioon niin monimuotoisuutta kuin ilmastotekijöitä, tullaan ulkopuolelta kertomaan, miten tämä pitäisi jatkossa tehdä. On siksi hyvä, että hallitus miettii sitä asiaa, että sääntely ei tule liian voimakkaana. Rehevä metsä, lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas ovat niitä paikkoja, missä suurin osa uhanalaisista lajeista pesii, mutta kylläpä meillä pesii uhanalaisia lajeja täällä kaupunkiympäristössä, ja meillä pesii uhanalaisia lajeja vaikkapa laidunnettavien niittyjen lähistöllä. Samat tahot, jotka tätä lakiesitystä sieltä EU:sta vaativat, ovat tuhoamassa vaikkapa meidän laiduntavien eläinten kotieläintuotannon — vaikkapa edustaja Kivelä, joka Helsingissä päätti, että kotimaisia maitotuotteita ja lihatuotteita pitäisi olla vähemmän eli laiduntavia eläimiä pitäisi olla vähemmän. Uhanalaisista lajeista kolmannes asustaa tämäntyyppisissä elinympäristöissä ja on erittäin vaarassa, mutta silloin ei ollut kiinnostusta siihen, että näitä uhanalaisia lajeja suojeltaisiin. Mutta vielä tähän lakiesitykseen: Koska tässä on kyse niin fundamentista asiasta, on tärkeää, että tämä tutkitaan perustuslakivaliokunnassa samaan aikaan, kun suomalainen metsäsektori kyllä varmasti tekee parhaansa säilyttääkseen linnuston. Soisin, että kun me säilytämme linnustoa täällä, niin esimerkiksi kottaraisia ei sitten pyydettäisi verkoilla eteläisessä Euroopassa.

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus sanoi olevansa se hallitus, joka pystyy vaikuttamaan EU:hun. Tämä hallitus on puolustanut Suomen metsien käyttöä puheissaan, ja hallitusohjelmassakin oli hyvät kirjaukset. Se on puolustanut kestävää metsien käyttöä. Mutta miten on todellisuuden laita? Tänne on päästetty ennallistamisasetusta, tänne on päästetty metsäkatoasetusta ja nyt viimeksi tämä metsälain muutos ja luonnonsuojelulain muutos, joissa vaaditaan pesintärauhan aikaisten hakkuitten kieltämistä lehtipuuvaltaisissa, lehtomaisissa metsissä. Sinänsä tämä lakiesitys on kohtuullinen, mutta jos mennään tähän periaatteelliseen kysymykseen — siihen, että omistat metsää, jonka käyttöä tullaan ylhäältäpäin EU:n sanelemana ohjaamaan — niin täytyy sanoa, että siinä ei kyllä omaisuudensuoja toteudu millään lailla. Entäpä jos olisi kyse jostain aivan muusta? Suunnaton määrä lintuja kuolee vaikkapa lemmikkieläinten suuhun — pitäisikö lemmikit kieltää? Niin kuolee myös ikkunoihin — pitäisikö isoikkunaiset rakennukset kieltää? Niin kuolee liikenteessä — pitäisikö autoilu kieltää tai kieltää ainakin niiltä paikoilta, missä eniten on havaittu, että pikkulintuja on liikkeellä? Suomen metsissä on kautta aikain otettu huomioon siellä asuvat eläimet tai siellä pesivät eläimet, ja niin on myös tehty sertifioituna Suomen metsissä pesinnän osalta. Se on myös otettu huomioon ilman sertifiointiakin ihan käytännön ohjeistuksessa. Mutta nyt kun tämä tulee lakiin, sinne sertifiointiin vaaditaan taas uudet, entistä tiukemmat määräykset, ja lain nojalla tämä toiminta on ehdotonta eikä siitä saa minkäänlaisia lisäkorvauksia, jos ja kun näin toimitaan. Mielestäni tämä hallitus polkee omaisuudensuojaa raskaalla kädellä, ja sen takia mielestäni tämä esitys on katsottava läpi perustuslakivaliokunnassa omaisuudensuojan näkökulmasta. Esitänkin, että tämä laki sinne viedään. Vaikka totesin, että tämä laki on yritetty ikään kuin kohtuullisena valmistella — ei ole sentään seisautettu koko Suomen metsäsektorin toimintaa pesimäaikana — niin siitä huolimatta laki vaatii vielä hiomista niiltäkin osilta, jos sitä ylipäätään tällaisena viedään eteenpäin, että voidaan turvata esimerkiksi kuljetukset niittenkin alueitten läpi, jos se on tarpeenmukaista, joille tämä hakkuurauha todellisuudessa määrätään. Myöskin erilaisten metsätyyppien selkeytys on tarkistettava valiokunnassa, ja linnustoa koskeva tieto on saatava jo hyvissä ajoin suunnittelun aikana. Ei voi olla niin, että omistajan oikeusturva ei toteudu tältäkään osin. Tulemme käymään valiokunnassa tämän tarkasti ja huolella läpi. Joka tapauksessa olisin suonut tältä hallitukselta, että se toteuttaa sitä, mitä se puhuu, ja vaikuttaa EU:hun niin, että tällaisia lakiesityksiä toinen toisensa jälkeen ei tulisi. Metsäsektori tuo 20 prosenttia meidän vientituloistamme, ja se on miljardiluokan kysymys, jos pistämme sille kapuloita rattaisiin. Täytyy muistaa, että keväällä on vielä toinenkin asia, mikä vaikeuttaa hakkuita. Se on kelirikon aika, ja vaikka osin nämä saattavat olla samaan aikaan, niin aina näinkään ei ole. Siksikin voi olla, että puunsaanti tietyiltä osin vaarantuu. Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran toivon, että tämä laki menee perustuslakivaliokuntaan.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Norrbackin esitystä siitä, että luomuvalvonta yksityistettäisiin — ja tarkoituksenmukaistettaisiin, on oma lisäykseni — kannattaa vakavasti tutkia. Nythän tässä ihan oikeasti on sellainen tilanne, mitä osin edustaja Hoskonen tuossa kuvasi, että siellä virastossa ei ole minkäänlaista perälautaa, mitä kaikkea he tutkivat luomutilalta. Voin kokemuksesta sanoa, että koko luomuvalvonnassa on hyvin paljon asiakirjoja ja valvottavia asioita, millä ei ole mitään merkitystä sen kannalta, että todettaisiin, että tilalla ei ole käytetty kasvinsuojeluaineita tai lannoitteita, jotka eivät sinne luomutuotantoon kuulu, tai muita luomun periaatteita koskevia valvontoja. Siellä on hyvin paljon sellaista sälää, minkä tuottaminen maksaa todella paljon, ja sen läpikäyminen, tuhansien sivujen läpikäyminen, vie ihan kohtuuttomasti aikaa, jolloin vetoaisin siihen, että sitä, mitä valvotaan, mietitään vähän tarkemmin, miten sitä valvotaan. Sitä mietittäisiin vähän tarkemmin ja pohdittaisiin, olisiko yksityinen vaihtoehto, kuten edustaja Norrback tuossa esitti, kaikkien kannalta parempi.

Arvoisa herra puhemies! Tiedustelin valiokunnassa, vaikuttaako tämä tarkastusmaksujen hintaan. Meillähän on periaate, että viranomaismaksut voidaan maksuperustelain mukaan periä asiakkaalta. Tässä lain esittelyssä sinänsä on, ettei tällä ole taloudellisia vaikutuksia. Mutta tähän kysymykseen ei oikeastaan selkeätä vastausta tullut, joten minulla on ministerille vain yksi kysymys tässä sinänsä pienessä, teknisessä laissa: lupaatteko, että euronkaan lisäystä ei tule vyörytyskustannuksena Ruokavirastolta entisestäänkin liian kalliisiin tarkastusmaksuihin? Ja ehkäpä voitte myöskin kertoa, että onko teillä ajatuksia siitä, miten nämä tarkastusmaksut voisivat kohtuullistua tulevaisuudessa. Se ei toki ihan tähän lainsäädäntöön kuulu.

Arvoisa herra puhemies! Jälleen kerran noviisina teemme EU-lainsäädäntöä, jota olisi vielä voinut välttää. Ei ole oikein, että omaisuudensuojaa vahingoitetaan jatkuvasti tämäntyyppisillä esityksillä, joissa meidän metsänkäyttöä ohjataan EU:sta käsin, vaikka metsäpolitiikan piti olla kotoisissa käsissä. Vaikka sertifikaateissa tätä toimintatapaa on jo tehty, niin me tiedämme, että sinne tulee sitten uudet vaateet, jolloin jälleen sertifikaattien saanti kiristyy. Vähintä olisi se, että tutkittaisiin tämä omaisuudensuoja perustuslakivaliokunnassa ja mahdollistettaisiin se, että ajouria nyt voisi tehdä sielläkin, missä itse hakkuuta ei voisi sitten tehdä. Kyllähän ne puut on pois kuljetettava esimerkiksi saarista tai viereisiltä metsälöiltä.

Arvoisa herra puhemies! Nostan vielä esille järjestöjen rahaliikenteen. Sekä rahanpesulakiin että muuhun, EU-säätelyyn vedoten tavallisten järjestöjen toiminnasta pankkien kautta on tullut niin kallista, että moni yhteisö miettii, pitäisikö rahat laittaa jälleen kenkälaatikkoon ja ruveta palaamaan monta kymmentä vuotta taaksepäin. Erittäin haasteellista on myös irtorahan tallettaminen — jos on ollut vaikkapa joku kylätapahtuma, niin siitä vaaditaan monisivuiset selvitykset, ettei se vain ole rahanpesua — mutta myöskin tilien ylläpito ja kaikki se byrokratia, mitä sinne liittyy. Byrokratia on suurta ja tilinpito kallista, ja pankit siinäkin vetoavat EU-säätelyyn. Kysyn ministeriltä myös: mitä voisimme tämän lainsäädännön yhteydessä tehdä niin, että suomalainen järjestötoiminta kukoistaisi ja tämä laki mahdollistaisi pankkien käytön jatkossakin?

Arvoisa herra puhemies! Suomen maaseudulla ei saa lainaa. Siellä eivät maatilayritykset tahdo saada lainaa, siellä eivät pk-yritykset tahdo saada lainaa eikä myöskään asuntorakentaminen kiinnosta pankkeja. Pankit vetäytyvät aina Basel kolmosen taakse, ja tässäkin talossa on käyty hyviä keskusteluja ihan tässä suuressa salissakin siitä, miten tätä tilannetta pitää helpottaa. Yrityspuolella oli vielä ilmiö, että Finnvera lopetti pienyrityslainat, mutta kiitos, että ne on nyt uudelleen avattu. Eli sieltä Finnveran kautta yritykset voivat vähän saada helpotusta, mutta se on aika korkeakorkoista ja lyhytjaksoista. Tietenkin päätoimialan pitäisi olla, että pankit toimisivat normaalisti. Kun pankit sanovat, että vakavaraisuussäännöstö estää heitä lainoittamasta, niin oletin, että tämä lainsäädäntö olisi asian höllentämistä, kun pääministeriä myöten sitä luvattiin. Nyt vähän saan sen käsityksen — käsitinkö oikein? — että vaikka täällä lukee, että Baselin standardit eivät ole valtiosopimuksia eivätkä ne ole sellaisenaan valtiota velvoittavia, niin kun Basel miettii jo seuraavia kiristyksiä ja edelleenkin byrokratiaa lisää, niin Suomi ottaa etunenässä nämä käyttöön, vaikka täällä suuressa salissa toivottiin mahdollisimman paljon löysentämistä, niin etteivät pankit ainakaan sen vakavaraisuussäätelyn taakse jatkossa menisi. Toivon, että ymmärsin väärin, ja tiedän, että ministerillä on tahtotila, kun se Finnvera-puolikin on ratkaistu, mutta eiköhän oteta kaikki ne löysennykset nyt käyttöön, mitä tässä on mahdollista, ja tehdään vielä valiokunnassakin muutokset. Tai sitten odotetaan niin kauan, että Euroopassa kaikki muutkin ovat tämän pistäneet käyttöön, ettei jälleen olla etunenässä viemässä meidän kilpailukykyämme.