Haku

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva esitys määräaikaisesta romutuspalkkiolaista vuosille 2026—2027 on tervetullut ja harkittu toimi. Sen tavoitteena on vauhdittaa uusien henkilöautojen kauppaa, uudistaa autokantaa ja parantaa liikenneturvallisuutta samalla, kun edistetään liikenteen päästövähennyksiä. Romutuspalkkio, joka on 2 000—2 500 euroa uuden auton käyttövoimasta riippuen, kannustaa kansalaisia vaihtamaan vanhan, usein päästöiltään ja turvallisuudeltaan heikomman auton uuteen ja vähäpäästöisempään. Tämä on konkreettinen ja kustannustehokas tapa uudistaa liikennekalustoa. Arvoisa rouva puhemies! Perussuomalaiset tukevat toimia, jotka vähentävät liikenteen päästöjä ilman, että arjen kustannukset nousevat. Hallitus on sitoutunut siihen, ettei liikennepolttoaineiden hinta nouse hallituksen toimenpiteiden vuoksi. Samalla jatkamme sähkö- ja kaasuautojen latausverkoston kehittämistä, helpotamme käyttövoimamuutoksia erityisesti raskaassa liikenteessä ja edistämme latausmahdollisuuksien asentamista taloyhtiöihin. Romutuspalkkio on osa tätä kokonaisuutta. Se tukee vapaaehtoista siirtymää kohti vähäpäästöisempää liikennettä ja tuo hyötyjä sekä ympäristölle että liikenneturvallisuudelle. Arvioiden mukaan kampanja voi tuoda noin 8 500 tonnin hiilidioksidipäästövähennyksen ja mahdollistaa noin 9 100 uuden auton hankinnan. Arvoisa puhemies! Tämä esitys on esimerkki siitä, miten voimme tehdä järkevää ilmasto- ja liikennepolitiikkaa, joka tukee kansalaisia eikä rasita heitä. Kannatan esitystä.

Arvoisa puhemies! Tänään meillä on mahdollisuus katsoa tulevaisuuteen. Tulevaisuusselonteon neljä erilaista skenaariota tarjoavat meille arvokkaan työkalun ymmärtää, millaisessa maailmassa saatamme elää vuonna 2045. Mutta selonteko ei ole ennuste. Se on mahdollisuus yhteiseen keskusteluun pitkän aikavälin tulevaisuudesta ja mahdollisuus ennakointitiedon parempaan hyödyntämiseen varautumisessa ja päätöksenteossa. Selonteon nykytila-analyysi ja skenaariopolut eivät ole siloteltuja. Selonteko listaa nykytilanteen haasteet raa’an rehellisesti, ja skenaarioissa puhutaan ääneen myös epätoivotuista ja huonoista kehityskuluista. Ilmastokriisi kiihtyy, luontokato syvenee, ja yhteiskunnalliset jännitteet kasvavat. Me emme enää puhu tulevista uhista — me elämme niitä jo nyt. Jokainen menetetty laji, jokainen rikkoutunut ekosysteemi ja jokainen uusi lämpöennätys ovat muistutus siitä, että aikaikkunamme kaventuu. Tulevaisuusselonteko haastaa meidät kysymään: Millaista tulevaisuutta me haluamme? Haluammeko maailman, jossa jokainen valtio toimii omien etujensa ajamana ja teknologiaa käytetään valvontaan ja kontrollointiin, vai maailman, jossa luottamus ja yhteiset kansainväliset pelisäännöt ohjaavat päätöksentekoa ja teknologia palvelee ihmistä ja planeettaa? Haluammeko yhteiskunnan, jossa epätasa-arvo ja polarisaatio syvenevät ja jonka talous kasvaa lyhytnäköisesti luonnon kustannuksella, vai yhteiskunnan, jonka talous rakentuu kestävälle pohjalle ja jossa osallisuus, oikeudenmukaisuus ja luottamus vahvistuvat? Tärkein muistutus tulevaisuudesta on se, että se on meidän omissa käsissämme. Me voimme vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus meitä odottaa. Jokainen päätös tänään joko vie meitä lähemmäksi tai loitontaa halutusta tulevaisuudesta. Kestävän tulevaisuuden rakentaminen vaatii rohkeutta tehdä vaikeitakin päätöksiä nyt. Se vaatii, että asetamme maapallon kantokyvyn kaiken muun perustaksi. Se vaatii, että rakennamme vahvempaa luottamusta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Arvoisa puhemies! Suomen etu on yhteistyön maailma. Me emme pärjää teknojättien rinnalla emmekä blokkien puristuksessa. Yhteistyön maailma ei ole utopia — se on mahdollinen, jos toimimme nyt. Se on maailma, jossa päätöksenteko perustuu tietoon, oikeudenmukaisuuteen ja pitkän aikavälin ajatteluun. Se on maailma, jossa koulutus mahdollistaa hyvän elämän kaikille ja ketään ei jätetä heitteille. Yhteistyön maailma on ainoa, jossa pystymme globaalissa yhteistyössä ratkaisemaan ilmastokriisin ja luontokadon. Ne eivät ole irrallisia ympäristökysymyksiä, vaan ne kytkeytyvät talouteen, turvallisuuteen, terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon monimuotoisuus ei ole vain arvo sinänsä — se on myös elinehto yhteiskuntiemme kestokyvylle. Meillä on jo nyt käytössämme tietoa, teknologiaa ja osaamista, joilla voimme rakentaa kestävän tulevaisuuden. Valitettavasti olemme kuitenkin saaneet todistaa päätöksiä, jotka vievät kauemmaksi yhteistyön maailmasta. Yhdysvallat on heikentänyt kansainvälistä monenkeskeistä yhteistyötä ja haluaa edistää blokkipolitiikkaa. EU on peruuttanut omia päätöksiään yritysten kestävyysvaatimuksista. Tätä heikentämistä myös Orpon hallitus ajoi, aivan kuten se yritti heikentää EU:n ennallistamisasetusta. Kotimaassa hallitus on hidastellut ilmasto- ja luontotyössä. Arvoisa puhemies! Selonteossa listataan toimia, joihin hallituksen mielestä on panostettava riippumatta siitä, millainen tulevaisuus Suomea odottaa. Näitä ovat taloudellinen liikkumatila, turvallisuus sekä korkea koulutus- ja osaamistaso. Näistä, kuten hallituksen esille nostamasta kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta, on tärkeä pitää kiinni. Hallitus kuitenkin unohtaa listasta luonnonvarojen kestävän käytön, joka on kohtalonkysymys vahvasti luonnonvarojen käyttöön nojautuvalle taloudellemme. Kuten selontekokin toteaa, jos metsäsektori ei tee kestävyysmurroksen edellyttämää siirtymää, edessä on pitkä ja vaikea kuolemanlaaksovaihe. Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko muistuttaa meitä siitä, että epävarmuus on pysyvä osa toimintaympäristöämme. Mutta epävarmuus ei tarkoita toivottomuutta. Päinvastoin — se avaa tilaa vaihtoehdoille, uusille poluille ja mahdollisuuksille. Toivo ei ole naiivi tunne, vaan se on tekoja. Se on päätös uskoa, että voimme vaikuttaa tulevaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulevaisuusselonteko käsittelee Suomen toimintaympäristöä pitkällä aikavälillä. Keskeisin ja pitkäkestoisin siinä tunnistettu muutostekijä on planetaaristen rajojen rikkoutuminen ja kestävän kehityksen tarve. Ne ovat perusta, jolle muut keskeiset uhat ja mahdollisuudet rakentuvat. Meidän on kyettävä ihmiskuntana tekemään valtava kestävyysmurros niin omassa ajattelussamme kuin talouden rakenteissa. Se on meille kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys. Planetaarinen kolmoiskriisi etenee hälyttävää vauhtia. Kolmoiskriisin muodostavat ilmaston kuumeneminen, saastuminen ja luontokato. Asiantuntijat varoittavat, että seitsemän yhdeksästä elämää ylläpitävästä planetaarisesta rajasta on ylitetty. Samaan aikaan maailman konfliktit ja sosioekonomiset kriisit eivät ole hallinnassa. Esimerkiksi äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä maailmassa on kääntynyt kasvuun. Ekologiset ja sosioekonomiset kriisit sekä konfliktit kietoutuvat yhteen, kun esimerkiksi ilmaston kuumeneminen aiheuttaa kuivuutta, josta seuraa köyhyyttä ja konflikteja, jotka puolestaan estävät peruspalveluiden, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon järjestämisen. Planetaaristen rajojen järkkyminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan toimintaedellytyksiin Suomessa ja koko maailmassa. Siksi niihin tulisi syventyä tulevaisuusselonteossa riittävällä vakavuudella. Suomen on osaltaan vastattava kestävyyskriisin ratkaisemiseen ja kestävän kehityksen tavoitteiden kokonaisvaltaiseen edistämiseen. Se kaikkein keskeisin kysymys tulevaisuudessa on, miten saamme sovitettua kaiken toimintamme maapallon ekologisiin rajoihin. Ilmastokriisi, luontokato ja saastuminen ovat luonnonvarojen ylikulutukseen perustuvan elämäntapamme tuhoisia seurauksia. Kun tiedämme tämän, on hätkähdyttävää, että kestävyyskriisiin vastaaminen ei edelleenkään etene edes niin nopeasti kuin maailman valtiot ovat keskenään sopineet. Kansainvälisistä Agenda 2030 ‑tavoitteista on toteutumassa alle viidennes. Maailmanlaajuisesti hiilidioksidipäästöt nousivat jälleen viime vuonna uuteen ennätykseen. YK:n arvion mukaan maapallon keskilämpötila saattaa nykytoimilla nousta jopa 3,1 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Valtamerten lämpötila oli viime vuonna korkeimmillaan 65 vuoden havaintojakson aikana, ja koralliriutoille olemme aiheuttaneet jo peruuttamatonta tuhoa. Arvoisa puhemies! Keikahduspisteellä tarkoitetaan hetkeä, jonka jälkeen jokin ilmiö kiihtyy dramaattisesti eikä sitä voi enää pysäyttää. Tämän pisteen jälkeen luonto ei enää ylläpidä itseään. Me olemme jo kuulleet, että korallit eivät tule enää toipumaan. Seuraavaksi edessä voi olla jäätiköiden romahtaminen, nykyisten merivirtausten heikkeneminen, Amazonin sademetsän kuivuminen tai ikiroudan sulaminen. Tulevaisuusselonteon skenaariot, joissa vihreää siirtymää ja kestävyysmurrosta ei edistetä riittävästi, ovat karua luettavaa. Ekologinen romahdus näkyy esimerkiksi taloudellisina menetyksinä ja ihmisten hyvinvoinnin heikkenemisenä. On selvää, että emme etene riittävällä tahdilla kohti tulevaisuusselonteon positiivisia skenaarioita. On huolestuttavaa, että ilmasto- ja luontotoimissa on otettu takapakkia niin Suomessa kuin EU:ssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peli olisi menetetty. Muutos on mahdollinen. Tulevaisuusselonteossa esitellään myös skenaario hyvästä elämästä planeetan rajojen sisällä. Tässä skenaariossa ihmisten hyvinvointi ja terveys ovat lisääntyneet samalla, kun globaali turvallisuus on parantunut, vihreä siirtymä ja kestävyysmurros etenevät yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisella tavalla, ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen, kiertotalous sekä teknologiset innovaatiot auttavat sopeutumaan ja hillitsemään ilmastokriisiä. Tämä maailma on vielä mahdollinen, ja ennen kaikkea se on tavoittelemisen arvoinen. Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan se vaatii aktiivisia toimia. Se vaatii pitkäjänteistä suunnittelua, kokonaisvaltaisia ratkaisuja ja rohkeutta tehdä vastuullisia ja tulevaisuuteen katsovia päätöksiä. Suomen on oltava maa, jossa päätökset tehdään parhaaseen tutkittuun tietoon pohjaten ja jossa pidetään kiinni kansainvälisistä sitoumuksista. Meillä on täällä kyky ja resurssit toimia suunnannäyttäjänä, mutta se vaatii johdonmukaista politiikkaa kaikilla hallinnonaloilla.

Arvoisa puhemies! Valtion tki-toiminnan rahoituksen kokonaissummaksi arvioidaan ensi vuodelle 2,4 miljardia euroa. Summa sisältää hallituskaudella aiemmin päätetyt merkittävät panostukset yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä Suomen Akatemian rahoitukseen. Pidän itse tätä erittäin hyvänä asiana ja kiitän hallitusta näistä tärkeistä panostuksista. Vain markkinoiden varaan jätettynä uuteen tietoon ja osaamiseen investoidaan huomattavasti liian vähän. On siis yleisen edun mukaista, että näitä investointeja kasvatetaan myös julkisesti. Julkisella tki-rahoituksella kuitenkin voi ja pitää olla myös sisällöllisiä kriteerejä esimerkiksi ilmasto- ja ympäristökestävyyteen sekä tasa-arvoisempaan hyvinvoinnin kasvattamiseen liittyen. Kysyisinkin ministeri Lintilältä: ohjaavatko nämä periaatteet tällä hetkellä vaikuttavasti tki-politiikkaa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on hyvin huolissaan siitä Suomen kehityspolitiikan suunnasta, johon Orpon hallitus on sitä viemässä. Ensimmäistä kertaa historiassa Suomen kehityspolitiikan päämääränä ei ole köyhyyden poistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen, vaan kokonaisvaltaiseksi tavoitteeksi on kirjattu "kaupan ja kehityksen entistä tiiviimpi yhteys". Selontekoa lukiessa tuleekin selväksi, että kauppa on kiilannut kehitysyhteistyön edelle: painotus on Suomen viennin ja suomalaisten yritysten mahdollisuuksien edistämisessä. Kansainvälisten velvoitteiden mukaiset kehityspolitiikan päämäärät ja tavoitteet puuttuvat kokonaan. Kehitysyhteistyön rahoitusta on siis lähdetty ohjaamaan Suomen hyödyksi — se, jos mikä, on uuskolonialismia. Orpon hallitus myös leikkaa kehitysyhteistyön rahoitusta radikaalisti aikana, jossa pandemian jäljet, ilmastokriisin kiihtyminen ja geopoliittiset jännitteet lisäävät köyhyyttä ja epävakautta ympäri maailmaa. Rahoituksen leikkaus syö myös Suomen arvostusta ja vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisissä instituutioissa ja kansainvälisessä politiikassa. Tämä on täysin väärä, vastuuton ja lyhytnäköinen suunta. Arvoisa puhemies! Suomen kehityspolitiikan painopisteitä on myös kavennettu ja vähennetty. Suomi on aikaisemmin pitänyt vahvasti esillä demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota, mutta nyt ne ovat taka-alalla, eivät Suomen kehityspolitiikan varsinaisia tavoitteita. Lisäksi itse avun saaminen on ehdollistettu. Kehitysavun vastaanottajamaille esitetään ehtoja, kuten se, että valtioiden on vastaanotettava omia kansalaisiaan. Vahvimmiksi painopisteiksi nousevat naisten ja tyttöjen oikeuksien sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien vahvistaminen, koulutus ja ilmastotoimet. Nämä tietysti ovat kannatettavia painopisteitä, joista Suomen tuleekin pitää kiinni. Tosin meille on viime päivinä tullut selväksi, että Suomen ulkopoliittinen linja on nykyään perussuomalaisten tasa-arvon vastainen linja, sillä muu hallitus on siunannut Tavion päätöksen olla liittymättä Ukrainan tasa-arvoliittoumaan. [Vasemmalta: Järkyttävää!] Mitkään hallituksen yhteistyössä Sanni Grahn-Laasosen ja ministeri Tavion kanssa rustaamat osiot Ukrainan jälleenrakentamiseen eivät tätä tosiasiaa poista. On selvää, ettei vasemmistoliitolla ole luottamusta ministeri Tavion toimintaan. Arvoisa puhemies! On hienoa, että ilmastotoimet ovat hallituksen painopisteenä, mutta kun selontekoa lukee, huomaa, että ilmastokriisin osalta näkökulma on suppea ja ohi varsinaisen asian. Ilmastorahoituksen osalta selonteossa todetaan vain nykytilan säilyttäminen eli se, että Suomi osallistuu ilmasto- ja ympäristörahoitukseen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Ilmastokriisin vaikutus kehittyvissä maissa nähdään lähinnä mahdollisuutena suomalaiselle osaamiselle, viennille ja kaupalle. Selonteosta piirtyy kuva, että teemme ilmastotoimia vain silloin, kun voimme itse hyötyä niistä kaupallisesti, emmekä sen mukaan, mikä helpottaisi ilmastokriisistä pahiten kärsivien ihmisten tilannetta. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä Suomen on kannettava globaali vastuunsa. Kehityspolitiikkamme kaipaa jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta. Suomen kaltaisen vauraan maan on tuettava kestävää kehitystä myös muualla niin, ettei ketään jätetä jälkeen. Siksi Suomen kehityspolitiikan päämäärinä pitäisi edelleen olla köyhyyden poistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen sekä kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien vahvistaminen. Arvoisa puhemies! Globaali ympäristökriisi on polttavin kestävän kehityksen este, ja sen eteneminen täytyy pysäyttää, jos halutaan tehdä vaikuttavaa kehityspolitiikkaa. Luonnon monimuotoisuuden hupenemisella ja ilmaston kuumenemisella on suora linkki ihmisten elämän edellytyksiin muun muassa ruokaturvan ja kodin kautta. Kehittyvät maat elävät jo nyt ilmastokriisin keskellä. Ilmaston kuumenemisen hillintä on tärkeää, mutta ilmastoon sopeutuminen on monilla alueilla aivan elinehto. Siksi olisi oikein, että Suomen kaltainen hyvinvoiva ja vahva maa auttaisi kehittyviä maita ilmastokriisiin sopeutuessa. Arvoisa puhemies! Suomen on osoitettava teoissa, että se kantaa globaalin vastuun tilanteessa, jossa globaalin etelän luottamus länsimaihin on valtavien kaksoisstandardien edessä murentumassa. Sen lisäksi, että kehityspolitiikan massiiviset leikkaukset ovat eettisesti täysin vastuuttomia, ovat ne myös leikkaus Suomen ulkopoliittiseen liikkumatilaan ja uskottavuuteen maailmalla. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aivan pienenä lapsena minua järkytti kuva lapsesta toiselta puolelta maapalloa. Muistan vieläkin, että siinä kehitysyhteistyöjärjestön kuvassa sen lapsen nenällä oli kärpänen ja hän oli aliravittu. Köyhyyden poistaminen on kehitysyhteistyön tärkein tehtävä. Aliravitsemuksen ja lapsikuolleisuuden lukuja tulee edelleen seurata, ja Suomen täytyy olla kantamassa kortensa kekoon myös äärimmäisen köyhyyden poistamisessa. On aina suru katsoa tilanteita eri puolilta maailmaa, mutta meidän täytyy nähdä myös positiivista kehitystä, kun sitäkin on. Agenda 2030 -tavoitteessa saavutuksia on tehty ja tilanne parantunut, mutta valitettavasti nyt maailmassa ollaan menossa koronan jälkeen, kriisien jälkeen, huonompaan tilanteeseen myös kehittyvien maiden osalta monin osin. Suomen uudessa taloussuhteiden selonteossa, kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteossa, täydennetään valtion ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Meillä on painopisteenä tähän kirjattu tytöt ja naiset, ilmasto, ja erityisesti Suomi voi olla myös tekemässä kestäviä energiaratkaisuja ja digitalisaatiota. Näistä löydän monta kannatettavaa painopistettä ja tuen niitä. Lisäksi suomalaista osaamista on erityisesti oikeusvaltion ja demokratian vahvistamisessa ja tukemisessa sekä verotusjärjestelmien kehittämisessä. Olisi arvokasta, kun tuemme maita kehittymään, enemmän ottamaan omasta kehityksestään myös vastuuta, että näissä järjestelmissä myös pidettäisiin suomalaista osaamista ja painopistettä vahvasti mukana. Ilman demokratiaa ja sen myötävaikutusta uusissa valtioissa ei päästä vahvalle kehityspolulle. No, perinteisesti ajattelen, että kehityspoliittinen selonteko antaisi vastauksen siihen kansainvälisesti vertailtavaan lukuun, YK-sitoumukseen, jossa tavoitellaan 0,7 prosentin bruttokansantulon käyttämistä kehitysyhteistyöhön sekä 0,2 prosenttia tukea vähiten kehittyneille maille. Tästä selonteko hallitukselta vain kertoo, että näin on historiallisesti Suomella ollut, mutta ei anna mitään tavoitetilaa tälle hetkelle. Toivottavasti ulkoasiainvaliokunta pääsee tässä kirjaamaan myös konkreettista tavoitetta, jotta voimme Suomena linkittyä ja meitä pidetään samanmielisenä maana, kehitysyhteistyötä tukevana valtiona. Puhemies! Tämä on myös yritys yhteensovittaa kehitys- ja kauppapolitiikkaa. Silloin, kun tehdään kehitysyhteistyötä, kaupalla on merkittävä mahdollisuus myös edistää kehittyvän osapuolen kehittymistä, ja se on siltä osin ihan hyvä tavoite. Ei voi kuitenkaan olla niin, että kehitysyhteistyön määritelmiä tai tavoitteita kirjataan sen mukaisesti, edistääkö se suomalaista bisnestä, mutta suomalaisilla yrityksillä on paljon mahdollisuuksia tukea kehityspolitiikkaa. Mutta kauppapolitiikka on vielä paljon muutakin. Kaikki meidän kauppakumppanit eivät ole kehitysmaita eivätkä kehittyviä maita, ja kauppapolitiikka on EU:n yksinomaista toimivaltaa ja ehkä siksi jäänyt vähälle keskustelulle. Nyt ollaan kuitenkin EU:ssa vaiheessa, jossa perustetaan uutta komissiota ja komissiolle ohjelmaa. Olisi erinomainen aika myös kirjata tavoitteita Suomen kauppapoliittisiksi tavoitteiksi EU:ssa. Muun muassa kuluvalla kaudella EU linjasi, että se ei tee uusia kauppasopimuksia maiden kanssa, jotka eivät täysimääräisesti sitoudu esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen noudattamiseen ja eteenpäin viemiseen. Euroopan unionissa tehtiin yritysvastuulainsäädäntöä, jossa meidän kauppakumppaneidenkin kanssa saataisiin yritysketjut vastuullisemmiksi. Ilmasto, lisäksi myös työolosuhteet ja esimerkiksi ILOn määräysten noudattaminen olivat monesti pöydällä, kun EU:n kauppasopimuksia tällä kaudella tehtiin. On Suomen etu, että meidänkin yritystemme kauppa- ja toimitusketjuissa työntekijät on huomioitu vähintään sen mukaisesti, mitä kansainvälinen työlainsäädäntö ILOssa velvoittaa, ja tämän korostamisen sopisi näkyä myös eduskunnan valmiissa kannassa tähän selontekoon.

Arvoisa puhemies! Yksiselitteisesti: Ministerin tasa-arvon vastainen työ ei ole hyväksyttävää, eivätkä ole myöskään leikkaukset kehitysyhteistyöhön tai hallituksen kehityspolitiikan muutokset. Kehityspolitiikassa ei voi unohtaa kaikista vaikeimmassa asemassa olevia köyhiä maita, vaikka se ei yrityksiä niin kiinnostaisikaan. Samaan aikaan kun tarve on aivan valtava, te faktisesti kavennatte Suomen kehityspolitiikkaa ja viette painopistettä pois köyhyyden vähentämisestä. Oleellista olisi myös kehityspoliittinen johdonmukaisuus, mutta tässä selonteossa kauppapolitiikkaa ei edes käsitellä kestävän kehityksen näkökulmasta. Aito johdonmukaisuus vaatii sitä, että ympäristökriisiä eniten kiihdyttäneet maat sitoutuvat riittäviin ilmasto- ja luontotoimiin, maailmankauppaa uudistetaan reilummaksi, työntekijöiden oikeuksia puolustetaan, veroparatiiseja kitketään ja turvaa hakevia autetaan. Nyt hallituksen politiikka on täysi peilikuva tästä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Kososelle: Erittäin hyvä kysymys näistä pyöreän pöydän kohtaamisista, ja itse kannatan niitä hyvin paljon. Tällä viikolla juuri ministeri Kurvisen kanssa keskustelimme hiilimarkkinoiden kehittämisestä ja ylipäätään kaksoislaskennan ongelmista ja muista päästövähennystoiminnassa. Helmi-elinympäristöohjelma mainittiin tässä, ja haluan itse vielä nostaa sen merkitystä, että siinä missä Metso on vuosia toiminut erittäin hyvänä keinona suojella meidän arvokkaita metsäkohteitamme, Helmi-elinympäristöohjelma on perustettu muita elinympäristöjä varten, ja sillä rahalla, mitä nyt luonnonsuojeluun on lisätty, yli 100 miljoonaa keskimäärin joka vuosi, on pystytty kunnostamaan useita elinympäristöjä. Tämä on ehdottomasti ohjelma, jota ajattelen, että pitäisi pystyä jatkamaan tästä myös tuleville hallituskausille. Tämä on myös työtä, jota EU:n tasolta komissio on paraikaa asetuksellaan tai esityksellään halunnut edistää. Luonnon tilan parantaminen tulee olemaan iso keskustelu laajemmin EU:ssa, ja Suomi tekee tätä työtä jo aktiivisesti. Edustaja Vestmanille: Tarvitaan laaja energiapaletti. En toki ole energiaministeri, mutta voin sivuta ministeri Lintilän tonttia ja todeta muun muassa sen, että näiden pienten ydinvoimaloiden osalta ydinenergialain päivityksen yhteydessä tullaan huomioimaan se, että ne ovat mukana siellä lainsäädännössä, jotta sitten kun teknologia kehittyy, niitä voidaan alkaa hyödyntämään. Tarvitsemme lukuisia eri puhtaita energiamuotoja, ja esimerkiksi vedylle, vetyhankkeelle on tälläkin hallituskaudella energiatukea jo annettu ja myönnetty. Edustaja Kemppi puhui tärkeästä puurakentamisesta, joka on aidosti iso mahdollisuus meille Suomessa. Sen ympärillähän meillä on ihan kunnon ohjelmatyötäkin, ja sitä on ulkomailta asti tultu tänne meiltä oppimaan ja viemään maailmalle, eli Suomella on tässä aidosti esimerkin näyttämisen paikka. Edustaja Risikko nosti esille asumisen kysymyksiä mutta myös hyvän huomion tuulivoimasta. Itse asiassa tällä hetkellä tuulivoiman rakentamiseen liittyvää tulkintaohjeistusta tullaan päivittämään ympäristöministeriössä. Olen täysin samaa mieltä, että pelisääntöjen täytyy olla yhteiset, sovitut, selvät, ja sitä enemmän voidaan sitten edistää näitä puhtaita hankkeita. Edustajat Kosonen ja Kiuru nostivat hyvin tämän kansallispuistokysymyksen. Tällä kaudella todella on perustettu yksi uusi kansallispuisto, ja tällä hetkellä Tiilikkajärven kansallispuistoa ollaan laajentamassa, siitä on lausuntokierros ollut käynnissä, ja näitä ehdotuksiahan meille tulee valtavan paljon. Sieltä paikalliset ihmiset nostavat niitä. Korjausvelkaa on saatu kurottua umpeen, ja siinä yhteydessä totta kai myös näitä tupia pyritään kunnostamaan mahdollisimman paljon. Mutta tämäkin on sitä tärkeää luonnonsuojelurahaa, joka pitää hallitusneuvotteluissa pystyä jo paaluttamaan. Edustaja Kiljunen nosti tämän Venäjä-kysymyksen siitä näkökulmasta, että Venäjähän on ollut mukana monissa kansainvälisissä yhteistyöpöydissä, sopimuksissa — ympäristö ja ilmasto eivät katso rajoja samalla tavalla kuin monet muut kysymykset, ja sen takia on erittäin vakavaa ympäristönkin näkökulmasta, että Venäjä niistä pöydistä on poistunut. Tämä on valitettavaa. Monet suhteet tällä hetkellä, siis suurin osa suhteista on täysin jäissä, eivätkä virkakunnatkaan ole voineet edistää yhteistyötä. Katsotaan, mihin tilanne kehittyy. Totta kai toivomme, että lopettavat sodan mahdollisimman pian Ukrainassa, että tämä voisi hieman avata tätä puolta.

Arvoisa puhemies! Ministeri avasi oman puheenvuoronsa toteamalla sen, että tämä brutaali hyökkäyssota, jonka Venäjä on suunnannut Ukrainaan, on aikaansaanut ainakin yhden positiivisen muutoksen nimenomaan näillä energiamarkkinoilla: sen, että me irtaudumme nyt Venäjältä tuotetusta fossiilisesta energiasta. Sillä on nyt ainakin kaksi positiivista vaikutusta. Ensimmäinen positiivinen vaikutus on se, että meidän oma energiaomavaraisuutemme tässä vahvistuu, ainakin pyritään vahvistamaan nimenomaan sitä. Ja toinen on tietysti se, että se avittaa meitä irtautumaan ylipäätään fossiilisista energialähteistä ja sitä kautta auttaa muun muassa ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Jäin kysymään ja pohdin sitä, kun tämä kriittinen kriisitilanne on nyt päällä ja me todella olemme katkaisemassa yhteistyösuhteet Venäjälle käytännössä kokonaan: Venäjä on kuitenkin jatkossakin suuri maa, keskeinen teollisuusmaa ja energiantuottaja ja niin edelleen. Miten me jatkossa pidemmällä jännevälillä pystymme varmistamaan sen, että myöskin Venäjä pystyttäisiin pitämään jollain tavalla mukana globaaleissa ilmastotalkoissa? Globaali ilmasto on kuitenkin [Puhemies koputtaa] koko ihmiskunnan yhteinen.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministeri Kurviselle. On tässä tilanteessa äärimmäisen tärkeää luoda vakautta suomalaiselle ruuantuotannolle, suomalaiselle metsätaloudelle ja koko metsäklusterille. On erittäin hienoa, että nämä perusasiat ovat peräkkäin meillä nyt tässä käsittelyssä. Äsken puhuttiin puolustuksesta, nyt puhutaan maa- ja metsätaloudesta. Tämä kuvastaa sitä kokonaisturvallisuusrakennetta, joka Suomessa on. Mielestäni kaksi tärkeintä tehtävää tällä hetkellä, kun CAP on maalissa — hyvä niin, kansallinen toimeenpano on käynnissä — ovat markkinoiden, elintarvikemarkkinoiden, oikeudenmukaisuuden vahvistaminen ja niiden saaminen toimimaan niin kuin markkinataloudessa pitää toimia. Ei niin, että kauppa määrää kaiken, vaan niin, että tasapainoa löytyy. Toinen asia on se, että me pidämme tiukasti puolemme metsäasioissa, niin että Euroopan unioni, komissio ja parlamentti, eivät tule meidän selkeästi omaan kompetenssiin kuuluviin asioihin. Metsäpolitiikka kuuluu yksiselitteisesti jokaiselle kansallisvaltiolle, ja tästä meidän pitää tiukasti pitää kiinni. [Oikealta: Juuri näin!] Siinä ei ole varaa periksi antaa yhtään. Muuten me emme myöskään saavuta niitä tavoitteita, joita me olemme ilmasto- ja ympäristönäkökulmasta antaneet ja joihin olemme sitoutuneet.

Herra puhemies! Vastasin edellisessä puheenvuorossa tähän sähkökysymykseen, ja sitä hallitus seuraa ja tutkiskelee. Edustaja Elorannalle: Saaristomeren tilan otan erittäin vakavasti, ja työtä sen eteen pitää tehdä. Ja siinä on tärkeää tosiaan, että mitään syyttelyä ei tapahdu, vaan se on kaikkien yhteinen asia, ja koen itse, että Lounais-Suomen maataloustuottajat myös ottavat tämän tilanteen vakavasti. Ja meillä on tämmöinen tiekartta olemassa, on ojituksia, peltojen kipsityksiä, peltojen kasvipeitteisyyttä ja erilaisia toimenpidekokonaisuuksia, jotta saataisiin tilanne paremmaksi. Se on huono tällä hetkellä, ja ehdottomasti parempaan suuntaan meidän pitää päästä. Täällä ainakin edustaja Piirainen, parlamentaarisen työryhmän puheenjohtaja, maata-loustyöryhmän puheenjohtaja, otti esille tämän ruokaviennin, ja se on meillä huono, ja sen eteen meillä nyt on tällainen toimeenpanosuunnitelma. Tästä asiasta tehtiin iso selvitys, ja sen eteen on nyt myös toimeenpanosuunnitelma tällä vaalikaudella syntymässä. Keskustelin erään elintarvikevientiä tekevän ison yrityksen kanssa, ja heidän edustajansa sanoi aika hienosti, että meidän pitäisi päästä ruokaviennistä elintarvikkeitten kansainväliseen kauppaan, eli meillä pitäisi saada, sen sijaan, että me viemme... On hyvä, että me viemme maitojauhetta maailmalle, mutta olisi parempi, kun se olisi juustoa tai kun me saisimme huonompien ruhonosien lihan viennin sijaan vietyä jotakin kinkkua, joka tunnettaisiin pitkin maailmaa, niin kuin monella muulla maalla on. Ja mielestäni Irlanti on sellainen pieni maa, josta voisimme ottaa mallia. He ovat nostaneet parissakymmenessä vuodessa valtavasti omaa elintarvikevientiään. No, sitten täällä edustaja Koskela otti esille turvepellot. Haluan nyt vähän kehua itseäni, kuin eteläpohjalainen saa kehuakin joskus itseään. Näissä CAP-neuvotteluissa puolustin voimakkaasti turvepeltojen asemaa ja pidin juuri tästä asiasta huolta, että turvepeltoja voi viljellä jatkossakin. Niihin oli tulossa valtavia rajoituksia pohjaesityksessä, mutta saimme ministeriön hyvän virkakunnan tuella ja koko Suomen EU-vaikuttamisella aikaan sen, että jatkossakin voivat ruuantuotannossa olla turvepellot hyvin voimakkaasti. Ja perussuomalaisille ja oppositiolle kiitos tuesta, kun se on tukea antanut — hintsusti, mutta silloin kun on tukea antanut, niin kiitos siitä. [Oikealta: Näissä asioissa!] Ja sitten nousi esille tämä EU:n metsävaikuttaminen, ja vastaukseni kokoomuksen edustajien kysymyksiin on se, että kyllä, hallitus on yhtenäinen ja meillä on olemassa esimerkiksi ennallistamisesta hyvin selkeä kanta. Jaan monen edustajan huolen siitä, että nyt liikutaan jo myös EU:n toimivallan rajoilla. On tietysti selvää, että EU:lla on toimivaltaa energiapolitiikkaan ja EU:lla on toimivaltaa luonto- ja ympäristöpolitiikkaan, mutta tietenkään se ei sieltä saa liukua sitten sinne ydinmetsäpolitiikkaan. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä ja hallitus on sitä mieltä, että metsäpolitiikka kuuluu jäsenvaltioille. Me pidämme siitä hyvin voimakkaasti kiinni. Tietysti aina on yksittäisiä edustajia ja on varmasti hallituspuolueilla yksittäisillä edustajilla yksittäisiä kantoja, mutta niin tuntuu olevan myöskin oppositiopuolueilla, niin että toivon, että myös kokoomus kertoo, kun vaalit lähenevät, äänestäjille, mitä mieltä todella te olette metsäpolitiikasta ja ylipäänsä luonnonvarojen käytöstä. Itselle on ainakin jäänyt hieman se asia epäselväksi. [Markku Eestilä: Meillä on paperi siitä!] No, sitten katson, mitäs muita kysymyksiä on, mihin en vielä ole vastannut. Edustaja Kärnän omavaraisuusstrategiakysymys — hyvä ajatus, laitetaan myös sitäkin tuolla työn alle. Ja edustaja Kankaanniemi esitti hyvin tämmöisen todella ydinkysymyksen siitä, että Euroopan unioni ja maatalous... Tosiasia on se, että maataloudessa ja kalataloudessa Euroopan unionilla on yksinomainen toimivalta ja kaikissa asioissa joudumme Brysselistä asioita kyselemään. Se on tullut tässä viiden kuukauden aikana hyvinkin tutuksi. Mitä EU on tuonut maataloudelle? On tuonut vaikeuksia ja byrokratiaa, mutta on tuonut tietysti myös ennustettavuutta. Edetään viiden vuoden, seitsemän vuoden putkissa, eivät ole maataloustuet riippuvaisia mistään kansallisista maataloustuponeuvotteluista, eivät ole maataloustuet täysin riippuvaisia hallituspohjan muutoksista. Se on tietysti tuonut ennustettavuutta ja on positiivinen asia. Myös uudessa CAPissa on positiivisia piirteitä, ei valtavaa parannusta, mutta on esimerkiksi mahdollisuus muuttaa viljelyssuunnitelmiaan, mahdollista ottaa omilta lohkoiltaan kuvia, tarkastus ei ole niin paljon semmoisen silmämääräisen tarkastajan varassa vaan digitaalisuutta hyödynnetään voimakkaasti, ja on vahva ilmasto-, ympäristöpainotus myöskin. Mutta toki on EU tuonut vaikeuksiakin, ja viime kädessä se on sitten tämmöinen kansallinen, hyvin tämmöinen eksistentiaalinen kysymys, missä porukassa me olemme, [Toimi Kankaanniemi: Natossa!] varsinkin kun tiedetään, että Euroopassa riehuu sota ja käydään taistelua demokratian ja autoritääristen järjestelmien välillä. No, sitten ehkä loppuun haluan vielä antaa vastauksen kahteen kysymykseen, juuri valiokunnan puheenjohtajan kysymykseen, kun se oli minusta niin tärkeä, ja siellä aikaisemmin nousi esille, koska julistetaan hätätila. Arvoisa puhemies! En usko semmoisiin julistuksiin ja liturgioihin, vaan töitä pitää joka päivä tehdä ja yrittää saada pieniä parannuksia aikaan äärettömän vaikeassa tilanteessa. Kannanhoidolliseen metsästykseenkin vaikeassa tilanteessa yritetään saada parannuksia aikaan. Hallitus on huoltovarmuuspaketin tuonut edeltäjäni, ministeri, edustaja Lepän aikana, 300 miljoonaa huoltovarmuuspaketin kautta, kiinteistöveron palautus 16 miljoonaa. Teen itse töitä sen eteen EU:ssa, että se saataisiin pysyväksi, käytännön töitä. Ja mitä haluaisin sanoa nuorelle tuottajalle tai nuorelle pariskunnalle, joka harkitsee tilan jatkamista, mistä maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Kalmari kysyi: Ensinnäkin uudessa CAPissa meillä on investointitukia, aloitustukia — ne ovat tärkeitä — mutta kaikista isoin asia on se, että kyllä me syödään joka päivä useamman kerran päivässä. Ei ruokaileminen mihinkään lopu, ja itse näen, että tässä tilanteessa, kun nähdään, mikä turvallisuuskriisi Euroopassa on, en tiedä kovempaa maanpuolustustyötä ja turvallisuustyötä kuin se, että lähdetään aamulla navettaan ja lähdetään hoitamaan tämän vuoden sadonkorjuu kuntoon ja hoitamaan niitä meidän peltojamme. Ja onneksi, kun teen paljon tilavierailuja, kierrän kenttää, tapaan MTK:n ja SLC:n johdon lisäksi myös niitä käytännön viljelijöitä aika paljon, niin kyllä nuorilla tuottajilla on uskoa ja he pitävät huolta omasta osaamisestaan, ainakin yrittävät pitää huolta omasta jaksamisestaan, ja he menevät eurot edellä, eläinten hyvinvointi ja ympäristön tila edellä. Ja olen ihan varma, että suomalainen maatalous menee tämänkin vaikean kriisin läpi. Kiitos erinomaisesta keskustelusta erittäin tärkeässä asiassa. Kiitos teidän voimien toivotuksistanne.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille vastauksesta. Itse totean, että taisivat ne äänestysluvut olla semmoisia, että äänestipä Pietikäinen puolesta tai vastaan, niin sillä ei ollut mitään merkitystä. [Toimi Kankaanniemi: Mielipide kuitenkin!] Äänestysluvut olivat yli 400 ja 109. Mutta kaikkea voi tietenkin spekuloida. Mutta, arvoisa ministeri, kyllä tämä ihan oikea huoli on, että Euroopan unionin komission valmistelu on ala-arvoista. Se on irtaantunut täysin käytännöstä, ja se tauti on levinnyt parlamenttiin. Siellä äänestellään ideologian perusteella, ja ne faktat, mitä siellä esitetään, eivät päde Suomen kohdalla. Sopimus Euroopan unionin toiminnasta ei mainitse metsiä, joten epäsuorasti voitaisiin jopa vetää johtopäätös, että Suomen metsäpolitiikka on Suomen omissa käsissä. Mutta nyt näyttää kyllä vakavasti siltä, että siellä on komissio ja parlamentti, jotka ilmasto- ja energiapolitiikan kautta ottavat todellisuudessa vallan suomalaisesta metsäpolitiikasta. Kysymys kuuluu, kuten edustaja Sankelokin kysyi: onko hallitus nyt yhtenäinen, kun se menee neuvottelemaan esimerkiksi uusiutuvan energian direktiiviä vastaan?

Arvoista rouva puhemies! Kaiken toiminnan arktisella alueella tulee perustua luonnon kantokykyyn ja kestävyyden periaatteisiin, aivan kuten olemme tänään kuulleet. Näistä lähtökohdista voidaan kuitenkin tarkastella myös Suomen taloudellisiin intresseihin liittyviä tavoitteita. Google investoi miljardeja Suomeen vastikään. Arktinen ilmasto on meille etu, jonka takia datakeskus ja paljon muuta on kannattanut tuoda Suomeen. Tai on valtava Jäämeri, joka hallitsee meitä enemmän kuin tulee ajatelleeksi, säitämme ja tekemisiämme. Ilmastonmuutos lisää vähitellen arktisen alueen logistista merkitystä. Jääpeitteen vähentyessä Pohjoinen meritie avaa jopa 8 000 kilometriä lyhyemmän laivareitin Euroopan ja Aasian välille. Arvoisa pääministeri, mikä on EU:n kunnianhimon taso arktisen alueen kanssa? Euroopan unionin arktinen toimisto tulee saada Suomeen. Arktinen yhteistyö syntyi Rovaniemellä Suomen ulkopoliittisena aloitteena, ja meillä työskentelee jo arktisen korkeakouluyhteistyön sihteeristö.

Arvoisa puhemies! Vaikka arktisiin energiaresursseihin liittyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset aiheuttavat ristiriitoja valtioiden välillä, on tärkeää säilyttää arktinen alue rauhan ja vakauden alueena. Arktisen yhteistyön ytimessä ovat rakentavan kommunikaation ylläpitäminen, ihmisten elinmahdollisuuksien turvaaminen ja ympäristönsuojelu. Arktisen neuvoston asemaa alueen keskinäisenä yhteistyöfoorumina tulee vahvistaa. Arktisen neuvoston ilmasto- ja ympäristökysymykset ovatkin niitä asioita, jotka mahdollistavat vuoropuhelun ja yhteistyön suurvaltojen välillä. Suomi voi olla mahdollistamassa tätä vuorovaikutusta ja olla näin kokoaan suurempi. Puhemies! Kolmisen vuotta sitten pidettiin Rovaniemellä ensimmäinen Arktinen resilienssifoorumi. Tässä foorumissa pystyttiin pohtimaan ilmastoresilienssin vahvistamista, ja kaikki arktiset maat sekä alkuperäiskansat, tieteelliset työryhmät ja koko arktinen yhteisö miettivät parhaita käytänteitä ennakoinnin parantamiseksi. Tällainen kohtaaminen ja työskentely on tärkeää, ja Suomen tehtävä on olla jatkossakin mahdollistamassa näitä keskusteluja ja kohtaamisia esimerkiksi juuri huippukokouksen muodossa.

Arvoisa puhemies! Se, että tämä strategia lähtee, niin kuin aiemminkin, siitä, että Suomi on aktiivinen arktinen toimija, ja erityisesti se, että ilmastonmuutoksen torjunta on tässä keskiössä, kyllä puolustavat paikkaansa kahdesta syystä. Ensinnäkin sen vuoksi, että ilmastonmuutoksen seuraukset arktisella alueella näkyvät kaksi kertaa isompina vaikutuksina, niin kuin täällä on todettu, mutta toisaalta myös siksi, että ilmasto- ja ympäristökysymykset antavat alustan ja mahdollisuuden myös suurvaltojen väliselle dialogille. Nyt kun olemme nähneet tässä viime vuosina positiivista kehitystä — Yhdysvaltojen palaaminen ilmastotyöhön — niin nyt näkymää tässä on entistä paremmin, ja sen takia, arvoisa puhemies, kaikki tuki hallitukselle siihen, että arktinen huippukokous saataisiin järjestettyä. Isoa lohta kannattaa tässä pyytää. Nyt jos koskaan on juuri oikea aika sille, että ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on tässä strategiassa keskiössä.

Arvoisa puhemies! Suomi on arktinen maa. Suomen arktiset intressit ja osaaminen koskettavat siten koko maata. Suomen arktinen osaaminen on myös keskeinen osa Suomen arktista profiilia. Arktisena maana olemme osaltamme vastuussa alueen säilymisestä elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Kaiken toiminnan tulee perustua luonnon kantokykyyn, ilmaston suojelemiseen ja kestävän kehityksen periaatteisiin sekä alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittamiseen. Arktisen politiikan strategian laatiminen on keskeinen osa Suomen arktista politiikkaa. Strategia on laadittu hallitusohjelman mukaisesti ja kattaa noin kaksi vaalikautta. Sen tavoitteet ulottuvat vuoteen 2030 asti. Strategia hyväksyttiin 17.6. periaatepäätöksenä valtioneuvoston istunnossa. Arvoisa puhemies! Edellinen Suomen arktinen strategia on vuodelta 2013. Strategiaa on päivitetty vuonna 2016. Edellisen strategian julkaisun jälkeen ilmastonmuutos on edennyt globaalisti ja arktisella alueella paljon oletettua nopeammin. Myös kansainvälisessä toimintaympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lisäksi koronapandemian suorat ja välilliset vaikutukset näkyvät arktisessa yhteistyössä ja alueella. Tarve uudelle arktiselle strategialle on ilmeinen. Strategian valmistelutyötä on ohjannut arktisen politiikan strategian ohjausryhmä, jossa on edustus kaikista ministeriöistä. Päävastuu strategian laatimisesta on ollut valtioneuvoston kanslialla. Myös Suomen arktista osaamista monipuolisesti edustava arktinen neuvottelukunta on osaltaan työllään tukenut uuden strategian valmistelua. Halusimme kuulla strategian valmistelussa koko prosessin ajan laajasti sidosryhmiä ja asiantuntijoita. Saadun palautteen perusteella valmisteltu strategialuonnos lähetettiin julkiselle lausuntokierrokselle helmikuussa. Saimme lausuntokierroksella yli 60 lausuntoa, jotka huomioimme jatkovalmistelussa. Strategia on julkaistu kuudella kielellä, nyt myös kaikilla kolmella saamen kielellä. Arvoisa puhemies! Strategian alussa esitellään arktisen alueen kansainvälistä toimintaympäristöä ja turvallisuuskysymyksiä. Strategiassa korostetaan kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä. Arktinen neuvosto ja arktiset valtiot, Suomi mukaan lukien, ovat yhteistyön ytimessä. Strategiassa tunnistetaan alueen kasvava turvallisuuspoliittinen merkitys. Kansainvälinen turvallisuustilanne Suomen ja Euroopan lähialueilla on epävakaa ja vaikeasti ennakoitava. Sen muutokset heijastuvat suoraan arktiselle alueelle. Arktisen politiikan strategia perustuu ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon toimintaympäristön analyysille ja tilannekuvalle. Myös arktisen strategian lähtökohtana on, että Pohjois-Euroopan turvallisuus on yhä selkeämmin yksi kokonaisuus. Turvallisuustilanteen muutokset Suomen lähialueilla sekä Pohjois-Atlantilla kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. Suomen tavoitteena on rauhanomainen ja rakentavan yhteistyön arktinen alue. Suomi voi omalta osaltaan tukea maailmaa, jossa asiat ratkaistaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Suomi on pitänyt esillä ajatusta huippukokouksesta, jossa voisimme käsitellä turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä myös arktisen alueen maiden kesken. Arvoisa puhemies! Strategiassa priorisoidaan neljää painopistealuetta. Ensimmäinen näistä on ilmastonmuutos, toisaalta sen hillintä mutta myös siihen sopeutuminen. Toinen painopiste on asukkaat, näiden hyvinvoinnin edistäminen ja alkuperäiskansa saamelaisten oikeudet. Strategian kolmas painopiste on arktisessa osaamisessa, niin elinkeinojen kuin huippuluokan tutkimuksen näkökulmasta. Neljäntenä painopisteenä strategiassa käsitellään infrastruktuuria ja logistiikkaa. Strategian painopistealueissa on esitelty lyhyesti painopistealueen tilannekuva, tavoiteltu kehitys ja painopistealueen keskeisimmät strategiset toimenpiteet. Arvoisa puhemies! Uusi strategia nostaa ilmastonmuutoksen torjunnan ja siihen sopeutumisen Suomen arktisen politiikan keskiöön. Sille on hyvät perustelut, koska uusimmat tiedot arktisen alueen ilmastonmuutoksesta kertovat, että ilmasto lämpenee jopa paljon ennakoitua nopeammin. Strategian lähtökohtana on arktisen alueen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen ja osallistaminen. Monipuolinen elinkeinorakenne ja hyvät pysyväisluonteiset työllistymismahdollisuudet samoin kuin tasapuoliset koulutusmahdollisuudet syrjäisillä alueilla ovat edellytys arktisen alueen asukkaiden hyvinvoinnille. Alkuperäiskansa saamelaisten osallistuminen Suomen arktiseen yhteistyöhön ja politiikkaan on tärkeä osa kokonaisuutta. Toivon, että hallitusohjelmassa mainittu saamelaisten totuus- ja sovintokomissio pääsee aloittamaan tärkeän työnsä mahdollisimman pian. Kaikessa taloudellisessa toiminnassa arktisella alueella tulee huomioida luonnon monimuotoisuus ja kantokyky, ilmaston ja ympäristön suojelu ja kestävän kehityksen periaatteet. Kiertotalous ja muut uudet taloudellisen toiminnan periaatteet sekä teknologiset ratkaisut voivat luoda kokonaan uusia liiketoiminnallisia mahdollisuuksia. Suomessa on runsaasti arktiseen tutkimukseen liittyvää korkeatasoista osaamista ja toimijoita koko maassa. Tutkimustyötä tehdään useissa korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa sekä yksityisellä sektorilla ja myös kolmannella sektorilla. Tutkimuksella on tärkeä rooli laadukkaan ja oikea-aikaisen päätöksenteon ja politiikan tukena. Tutkimus edistää myös uusia innovaatioita elinkeinoelämässä eri sektoreilla ja aloilla. Myös infrastruktuurin kehittämisessä Suomi haluaa edistää yleisiä tavoitteita, joiden keskiössä on ilmastonmuutoksen hillintä. Arktisen politiikan strategian infrastruktuuri ja logistiikka ‑painopistealuetta koskevat linjaukset ovat yhteneväisiä valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman kanssa. Se ulottuu vuoteen 2032 saakka. Arvoisa puhemies! Suomen uusi arktisen politiikan strategia määrittelee arktisen politiikkamme tavoitteet vuoteen 2030 asti. Nyt kun tavoitteemme ovat selvillä, on varsinaisen työn aika. Koska kyseessä on valtioneuvoston periaatepäätös, on ministeriöillä keskeinen rooli strategian toteuttamisen vastuutahoina. Arktisten vastuuvirkamiesten työryhmä vastaa omien hallinnonalojensa näkökulmien huomioimisesta strategian tavoitteiden ja toimenpiteiden toteuttamisessa. Arktinen neuvottelukunta on mukana tukemassa tätä työtä. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää myös muiden tahojen, esimerkiksi kuntien ja yritysten, sitoutumista. Meidän kaikkien panosta tarvitaan, jotta arktinen alue säilyy arktisena myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on käytännössä ajoneuvoveron alennus, ja tämä ajoitus ei voisi olla monella tapaa sopivampi kuin nyt: Päivä sen jälkeen kun Kansainvälisen ilmastopaneelin huolestuttavat luvut ilmastonmuutoksesta julkaistiin ja jokainen eduskuntapuolue — no jaa, paria lukuun ottamatta — esitti tai vannoi, että Suomi tulee tässä tiukentamaan omia tavoitteitaan planeetan hyväksi. Muun muassa ministeri Orpo on korostanut näitä ympäristöperusteisia kulutusveroja ja esimerkiksi autoveron osalta todennut, että aikaa myöten tulisi luopua autoverosta ja keskittyä tähän vahvempaan ympäristöohjaukseen päästöpohjaisen ajoneuvoveron osalta. Erittäin hyvä ajatus, mutta mitä nyt tapahtuu? Seuraavana päivänä on esillä ajoneuvoveron alennus. Tämä tarkoittaa sitä, että tasan yhden päivän kesti Orpon ja Sipilän ilmastotietoisuus. Tasan yhden vuorokauden! No, sinänsä olisi perusteltua tukea nolla- ja pienipäästöisiä autoja, ja toivon, että valiokunta käsittelyssään muuttaa tätä esitystä siten, että se tarkemmin kohdistuu nimenomaan ympäristö- ja ilmastoperusteisiin. Mutta tässä esitetyssä muodossa tuki ulottuu aivan liian suuripäästöisiin autoihin asti, 200 grammaa päästöjä per kilometri. Keskimääräinen suomalainen auto, 10—15 vuotta vanha ei-ekoauto, hyötyisi laskelmiemme mukaan 19 euroa tästä alennuksesta. Se tarkoittaa sitä, että tätä ei ole riittävästi suunnattu sinne nollapäästöisten ja vähäpäästöisten autojen suuntaan. Meillä on täysi mahdollisuus kuunnella niitä ilmasto- ja ympäristöverotuksen asiantuntijoita, jotka kehottavat, että tässä jyrkennettäisiin tätä porrastusta sillä tavalla, että sillä olisi vielä aidompaa ohjausvaikutusta siihen, että suomalainen autokanta nuorentuisi ja puhdistuisi ja olisi mahdollisimman pitkälti sähkö- ja kaasukäyttöistä. Näin ollen meidän täytyy pystyä muuttamaan tätä esitystä niin, että sähköauton hankkija hyötyy enemmän kuin sen yhden satasen tästä. Ja toimista vielä: odotan jo istuvalta hallitukselta toimia siihen suuntaan, että esimerkiksi nollapäästöisiltä autoilta poistettaisiin kokonaan kaikki käyttövoimamaksut ja ‑verot.

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Nyt käydään lähetekeskustelua aiheesta, joka on puhuttanut jo vuosia lähinnä maaseudulla ja keskikokoisissa kaupungeissa, joissa mopoautojen määrä on aivan toista kuin esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla. Mietin oikein, että olenko nähnyt yhtään ainutta mopoautoa täällä työ- ja kustannuspaikalla liikkuessani. En muistaakseni ole, mutta meillä maaseutumaisissa kaupungeissa niitä kyllä näkee ja kuulee kovasti paljon. Miksi tämä lakihanke on edennyt tähän pisteeseen, että se on tänään meillä täällä lähetekeskustelussa? Ajattelen niin, että syystä, että nykyiset mopoautot koetaan liikenteessä turvattomiksi ja niiden kanssa on nähty valitettavia liikenneonnettomuuksia. Mopoautoista rajoitettuihin kevytautoihin -lakihanke on perusteltu hyvin pitkälti siksi, että liikenneturvallisuus paranee, mutta toki siinä on se toinenkin puolensa. Rajoitettu kevytauto on massaltaan täysin toinen kuin mopoauto, ja näin ollen myös mahdollisessa törmäystilanteessa törmäysenergia on moninkertainen. Kun täällä on tänään salissa debatissa myös käyty keskustelua siitä, että 45 kilometriä muuttuisi 60 kilometriksi tunnissa, niin tietysti jokainen meistä ymmärtää, että törmäysenergia on sitten myös moninkertainen tässäkin tilanteessa, jos kilometrikorotukseen lähdetään. Lausuntokierroksella ovat ihan odotetusti nousseet esiin huolina vähäinen koulutusvaade verrattuna henkilöautoon ja se, että nopeusrajoite ei saa olla liian helppo purkaa. Pääsääntöisesti haluan luottaa perheisiin ja nuoriin, mutta jos rajoite on liian helppo kiertää, sitä myös ihan varmasti kierretään, ja jokainen meistä tiedostaa sen, että valvonta tulee olemaan vähintäänkin haastavaa tämmöisissä tilanteissa. Ennakkoon on palautetta tullut myös lähinnä ammattiautoilijoilta liittyen liikennevirtojen sujuvuuteen, jos nopeusrajoitettujen henkilöautojen määrä merkittävästi tulee jatkossa kasvamaan. Toinen itseäni huolettava näkökulma on liikenteen päästöt, kun tämä lakiesitys vääjäämättä kasvattaa yksityisautoilun määrää ja on sitä kautta ristiriidassa ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden kanssa, jotka minun mielestäni kaikki puolueet ovat kuitenkin myös allekirjoittaneet. Mitä tulee arviointiin siitä, että osa nuorista ohjautuisi uudistuksen myötä pois joukkoliikenteen käytöstä, niin haluan muistuttaa, että maaseutumaisissa kaupungeissa ja maaseudulla ei todellakaan ole mahdollisuutta kulkea tänäkään päivänä opiskeluihin ja harrastuksiin jouhevasti, jos ollenkaan, joukkoliikenteen turvin. Uskon, että käsittelyn aikana kritiikkiä tulee myös uudistuksen kustannuksista: onko perheellä varaa ostaa ja antaa nuorelle käyttöön enintään 10 vuotta vanha auto, alkuvaiheessa kuitenkin vähintään vuonna 2014 tai myöhemmin käyttöönotettu auto. Tässä keskustelussa minun mielestäni pitää muistaa se, että käytetty mopoautokin maksaa jo sen 8 000—9 000 euroa ja uusi jopa yli 15 000 euroa, eli ei se mopoautoilukaan ole halpaa eikä se ole mahdollista ihan kaikissa perheissä. [Puhemies koputtaa] Puhemies! Jos sallitte, niin lopuksi: mitä tulee EU-ristiriitoihin, niin ne on selvitettävä ennen esityksen eteenpäin viemistä. [Puhemies koputtaa] Nyt ollaan kuitenkin etenemässä lakihankkeen kanssa, josta komissio on antanut myös huomautuksen. Odotan mielenkiintoista valiokuntakuulemista, ja se varmasti myös perusteellisesti tämän asian yhteydessä tehdään.

Arvoisa puhemies! Suomen valmistelu myyntikuntoon jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on junaliikenne. Palvelutasossa tämä on jo näkynyt. Lipunmyynti fyysisessä muodossa on katoavaa kansanperinnettä. Asiakkaat manaavat VR:n digitaalista lippu-uudistusta ja paikan varaamisen vaikeutta. Voi vain kuvitella, miten ilman tietokonetta elävät mummot ja papat pääsevät tulevaisuudessa junamatkalle. Lähijunassa konduktööri ei enää lippua myy mutta ajaa kyllä junasta ulos, jos lippua ei löydy. Mikäli VR toimii mallina liikenteen digitalisaatiolle, olemme synkällä tiellä. Hallituksen kaavailut VR:n pilkkomisesta ja kilpailun vapauttamisesta merkitsevät sitä, että Etelä-Suomi ja HSL:n alue tulee kuhisemaan yksityisiä yrityksiä, jotka kuorivat kermat päältä. VR puksuttaa kannattamattomat syrjäseudut veronmaksajien tappioksi. Voi vain ihmetellä hallituksen tarkoitusperiä. EU:lle kumarretaan ja taas kumarretaan niin syvään kuin mahdollista. Samalla omalle kansalle käännetään selkää. Todellista kilpailuahan ei reiteille synny. VR:n monopoli vaihtuu alueelliseen monopoliin. Ei asiakas voi jatkossakaan valita useamman yhtiön raideliikenteen väliltä vaan hän käyttää sitä, mitä pystyy. Mitä hyötyä tällainen kilpailu tuo asiakkaalle? Mitään tarvetta laskea lippujen hintoja ei tule. Mitä intressejä yrityksellä on kehittää liikenteen palveluja, kun kaikilla on sama kalusto ja samat raiteet? Todennäköisesti kaikki palvelu karsitaan minimiin, jotta yrityksen taseeseen jäisi mahdollisimman paljon plussaa. Kaiken kaikkiaan yhtälö on kummallinen: Hallitus lupailee asiakkaille halvempia lippuja ja enemmän yhteyksiä uudistuksen myötä. Toisaalta sitoutuminen kansainvälisiin ilmasto- ja ympäristösopimuksiin tarkoittaa hyvin todennäköisesti sähkön hinnan nousua ja kohoavia kustannuksia myös raideliikenteelle. Tuntuu siltä, että uudistuksessa otetaan kaikki kilpailun avaamisen huonot puolet mutta sen lisäksi mukaan jätetään myös julkisen palvelun huonot puolet. Arvoisa puhemies! Britanniaa pidetään Ruotsin ohella menestysmaana, mitä tulee kilpailuttamiseen ja matkustajamäärien nostamiseen. Todellisuudessa Briteissä oli kyse hyvin pitkälle viedystä yksityistämisestä, jossa raiteetkin yksityistettiin ja otettiin takaisin, kun tuli ongelmia. Tälle tielle onneksi ei ehkä kuitenkaan olla menossa. Ruotsin menestys on johtunut merkittävistä investoinneista ratainfraan ja kilpailijoiden laadukkaasta ja lisääntyneestä kalustosta. Ruotsin-malli eroaa muutenkin hallituksen kaavailemasta: Suomen-mallissa kilpailusta ei tule avointa, vaan siihen ehkä sisällytetään osto- ja velvoiteliikennettä. Jos tuottavan reitin lisäksi on velvoite pitää hiljaisia ja huonosti kannattavia reittejä, asetetaan käytännössä suosittujen reittien käyttäjille ylimääräinen vero, jolla hiljaiset reitit ylläpidetään. Perussuomalaiset lähtevät siitä, että liikkumisen tulee olla kansalaisille tasavertaista ja että maaseudun elinvoimaisuudesta pidetään kiinni. Tämä uudistus ei sitä tee. Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on myös spekuloitu niin sanotusta Sveitsin-mallista. Sveitsillä on kuitenkin se ero, ettei sen tarvitse noudattaa EU:n määräyksiä. Ainoastaan sveitsiläiset yritykset saavat siellä osallistua kilpailuun. Suomessa infra avataan ulkomaisen pääoman käyttöön ja tulot valuvat maasta pois. Niin kauan kuin Suomi on EU-jäsenvaltio, meillä on supistettu työkalupakki käytössä. Sveitsi ei muutenkaan ole mikään malliesimerkki, siellä on nimittäin Euroopan suurimmat lippujen hinnat. Tällä menolla Suomi [Puhemies koputtaa] kyllä on viemässä senkin ennätyksen nimiinsä.

Arvoisa puhemies! On hyvä korjata tämä laki, koska se on ilmeisesti herättänyt metsänomistajissa huolta, miten sen kanssa toimitaan, jos yksityiselle luonnonsuojelualueelle leviää metsätuho. Kirjanpainajan aiheuttamia puustotuhoja tullaan näkemään Suomessa varmasti yhä enenevissä määrin. Jo nyt Etelä-Suomessa nähdään se. Erityisesti tämän taustallahan ovat ilmastonmuutos ja sen aiheuttama kuivuus, joka on yhdistettynä tämmöisiin yksipuolisiin metsän piirteisiin tullut jo ongelmaksi meillä. Erityisesti kuivuusstressiä on tämmöisillä kuusivaltaisilla alueilla, ja erityisesti hakkuuaukkojen reunoilla on havaittu kirjanpainajatuhoja. Sinänsä on mahdollista myös tosiaan, että kirjanpainaja leviää suojelualueille, ja siksi tämä laki kannattaakin säätää näin, mutta sinänsä kokonaisuuden kannalta täytyy muistaa se, että suojelualueilla on hyvin pieni vaikutus kirjanpainajan leviämiseen. Ylivoimaisesti suurin osa näistä tuhoista tapahtuu talousmetsämaisemassa. Siksi onkin oleellista, että me käännämme katseen sinne talousmetsiin, miten voimme siellä estää näitä metsätuhoja. Olen ollut iloinen, että on selvästi löytynyt tämmöinen konsensus niin tutkijoiden kanssa kuin metsätoimijoillakin. Me pystymme tietämään sen jo nyt, että talousmetsissä paras tapa torjua tuholaisia on lisätä monimuotoisuuspiirteitä, erityisesti erilajisia puita. Olisikin tärkeää saada vietyä tätä viestiä niille 600 000 metsänomistajalle, joita Suomessa on, jotka näitä päätöksiä tekevät, jotta varmasti pystymme torjumaan tätä viheliäistä ongelmaa. Yksipuolisella metsäekosysteemillä tuhoriski on korkeampi, ja erityinen riski tosiaan muodostuu avohakkuualueiden reunoille. Ilmastonmuutoksen myötä Suomen ilmasto lämpenee ja sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus ja sadejaksot, lisääntyvät. Meidän metsät eivät valitettavasti ole immuuneja näille ongelmille, joten on hyvä tähän yhdessä tarttua.