Haku

Arvoisa rouva puhemies, kiitos siitä! Alkuun haluan kiittää sekä työryhmää, joka tämän suunnitelman tekoa seurasi, että valiokuntaa, joka mietinnön selonteon pohjalta kirjoitti kuultuaan suuren määrän asiantuntijoita. Itse suunnitelman teolle on paikkansa senkin takia, että se piirtää kuvan maamme liikennejärjestelmän tilasta. Tilannekuvan päivittäminen ja parhaassa tapauksessa myös hyödyntäminen ovat jatkossakin tervetulleita vaalikautisia toimintamalleja. Mitä taas tulee suunnitelman parlamentaariseen ja ylivaalikautiseen puoleen, niin näihin seikkoihin Liikenne 12 ei kykene vastaamaan toivotulla tavalla. Tällä toimintakaudella esimerkiksi parlamentaarisen työryhmän mandaattia suunnitelman laatimisessa oli kevennetty. Tämä itsessään johtaa siihen, että paperi on ensisijaisesti hallituksen laatima. Arvoisa rouva puhemies! Liikenteen suunnittelu olisi suoraviivaisempaa, jos olisi säkkikaupalla rahaa sen tueksi. Liikenteen suunnittelu olisi helpompaa, jos ei olisi välttämätöntä ottaa huomioon vallitsevia tekijöitä ilmastonmuutoksesta heikentyneeseen turvallisuusympäristöön. Juuri nämä reunaehdot luovat vaatimuksen suunnittelulle siitä, että sen pitää olla vaikuttavaa ja tukea sellaista tulevaisuuden suuntaa, joka Suomen näkökulmasta on toivottavaa. Puhemies! Nostan muutaman seikan esiin valiokuntamme monella tapaa ansiokkaasta mietinnöstä. Sitaatti mietinnön kohdasta 7: ”Liikenne- ja viestintävaliokunta huomauttaa, että sekä ilmastotavoitteiden että huoltovarmuuden kannalta on keskeistä tehdä sellaista liikennepolitiikkaa, joka vähentää Suomen liikennejärjestelmän riippuvuutta fossiilienergiasta.” Vasemmistoliiton mielestä fossiilienergiariippuvuuden vähentäminen on aivan keskeinen toimi liikennepolitiikan saralla, katsoi asiaa mistä tahansa vinkkelistä. Riippuvuus altistaa meidät sekä turvallisuuspoliittisiin riippuvuuksiin että kansalaisten arjen kannalta keskeisiin kysymyksiin, ilmastopolitiikasta puhumattakaan. Fossiilienergiasta irtaantuminen vaatii johdonmukaisuutta. Tätä nostivat esiin kuulemisessa myös monet asiantuntijat eri puolilta liikennekenttää. Jos halutaan luoda askelmerkkejä kohti uusiutuvia käyttövoimia, on poukkoileva politiikka kryptoniittia alan investointihalukkaille toimijoille. Mitä mietinnössä ei mainita, on se, että viime kaudella kirjoitettu fossiilittoman liikenteen tiekartta pitää sisällään juuri niitä toimia, joita edellä mainittu kehitys vaatisi. Tarjosimme yhdessä vihreiden kanssa mietinnön lopuksi lausumaa asian edistämisestä, mutta se ei saavuttanut riittävää enemmistöä. Kyseinen tiekartta on siis sivuutettu kokonaan tämän suunnitelman laadinnassa. Arvoisa puhemies! Johdonmukaisuuden lisäksi liikennepolitiikassa tarvitaan oikeudenmukaisuutta. Siksi tarvitaan ymmärrystä siitä, että maamme on maantieteellisesti iso ja moninainen. Se, mikä toimii Helsingissä, ei todennäköisesti toimi Kustavissa tai Suomussalmella. [Sheikki Laakso: Eikä Kouvolassa!] Siksi pidän huolestuttavana suunnitelman suuntaa, joka johtaa esimerkiksi joukkoliikenteen palvelutason laskuun, kun rahoitus ei ole riittävä, etenkään tällä kaudella tehtyjen leikkausten ja alv-kiristysten jäljiltä. Huoli on nostettu esiin valiokunnan mietinnössäkin. Vastaavanlainen haaste on pyöräilyn ja kävelyn kehittämisessä, jonka vuotuisen rahoituksen suunnitelma leikkaa jopa nolliin. Tämä on suorastaan häpeällistä, jos miettii vaikka hallituksen Suomi liikkeelle ‑puheita. Seuraus tästä politiikasta on lopulta se, että kestävän ja aktiivisen liikkumisen palvelutaso ei kehity tarvittavalla vauhdilla kasvavissa kaupungeissa ja harvemmin asutuilta alueilta uhkaavat lähteä viimeisetkin joukkoliikennevuorot. Samaan aikaan ilmastotoimia ei kyetä tekemään riittävin määrin siellä, missä ne olisivat helpommin tehtävissä, ja paine siirtyy sitten sinne muualle. Arvoisa rouva puhemies! Teiden ja raiteiden korjausvelka kasvaa. Tämä tuo kasvavan haasteen kansalaisten saavutettavuuden ja elinkeinoelämänkin kannalta. Kehitys todella haastaa junaliikenteen kehittämistä koko maassa, joka ainakin lähiliikenteen osalta on yhteinen asiamme. Toivonkin, että seuraavan suunnitelman päivitys avaisi rehellisemmin sitä, kuinka on priorisoitava. Jatkuva puhe korjausvelasta ja sen taittamisesta ilman todellista näkymää haastaa koko liikennepoliittista keskustelua ja pidemmän aikavälin suunnittelua. Arvoisa puhemies! Hyvästä mietinnöstä huolimatta teen vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen.

Arvoisa puhemies! Suomi on pitkien välimatkojen maa, ja on tärkeää, että meidän liikennejärjestelmät ovat kunnossa. Jotta koko maa saadaan pidettyä asuttuna, on sanomattakin selvää, että niin lentoliikennereitit, junareitit kuin autotiet pitää olla kunnossa. On harmillista, että liian monta vuotta on annettu varsinkin teiden rapistua, ja se, että tämä on tehty lähinnä ilmastoideologisin perustein, on jotenkin täysin käsittämätöntä. Liikenne 12 ‑suunnitelman tavoitteet ovat kannatettavia, ja toivon todella, että tässä maassa liikenneverkosta pidetään parempaa huolta myös tämän hallituskauden jälkeen. Tämä hallitushan on korjausvelkaa saanut hoidettua huomattavasti pienemmäksi, ja toivon, että tämä kehitys jatkuu myös tulevilla hallituskausilla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö koskee valtioneuvoston selontekoa valtakunnallisesta liikennejärjestelmästä vuosille 26—37. Valtioneuvoston selonteossa esitetään valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, Liikenne 12, joka on liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain mukainen strateginen suunnitelma liikennejärjestelmän kehittämisestä 12 vuoden ajalle. Suunnitelma sisältää arvion liikennejärjestelmän nykytilasta, tavoitteet liikennejärjestelmän kehittämiselle, toimenpideohjelman sekä valtion rahoitusohjelman vuosille 26—37. Valiokunta on kuullut asiasta laajasti asiantuntijoita viranomaisista, elinkeinoelämästä, tutkimuslaitoksista sekä liikenne- ja viestintäalan järjestöistä. Asiantuntijakuulemisissa on korostettu muun muassa väyläverkon kunnon, logistiikan toimivuuden sekä Suomen saavutettavuuden merkitystä kansantaloudelle. Useat asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota myös liikennejärjestelmän kasvavaan merkitykseen huoltovarmuuden ja maan kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Valiokunta pitää myönteisenä, että suunnitelman valmistelussa on hyödynnetty laajaa tietopohjaa sekä parlamentaarista valmistelua. Valiokunta kuitenkin painottaa, että liikennejärjestelmän pitkän aikavälin suunnittelua tulee toteuttaa jatkossa entistä vahvemmin parlamentaarisena prosessina, jotta liikennepolitiikka olisi mahdollisimman pitkäjänteistä ja yli hallituskausien ulottuvaa. Arvoisa puhemies! Selonteossa valtakunnalliselle liikennejärjestelmälle on asetettu kolme keskenään priorisoitua tavoitetta: toimivuus, turvallisuus ja kestävyys. Näitä tavoitteita yhdistävinä näkökulmina ovat tehokkuus, saavutettavuus ja resilienssi. Valiokunta pitää asetettuja tavoitteita perusteltuina mutta korostaa, että saavutettavuuden merkitys on erityisen keskeinen Suomen kaltaisessa harvaan asutussa ja pitkien etäisyyksien maassa. Valiokunta toteaa, että liikennejärjestelmän pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää ennakoitavaa ja riittävää rahoitusta. Liikennejärjestelmän suunnittelun, uskottavuuden ja ennakoitavuuden kannalta on tärkeää, että suunnitelman tavoitteet, toimenpiteet ja rahoitus muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Asiantuntijakuulemisessa on nostettu esille, että yleisenä kehityskulkuna näyttää olevan, että liikennejärjestelmän kehittämisen rahoitusvastuu on siirtynyt aiempaa enemmän paikalliselle tasolle. Uusien kehittämishankkeiden rahoitus- ja toteuttamismahdollisuudet vähenevät entisestään, kun välttämätöntä perusväylänpitoa ja korjausvelan hallintaa joudutaan priorisoimaan. Valiokunta tunnistaa valtiontalouden tilanteesta ja kantokyvystä johtuvat rajoitteet liikennejärjestelmän kehittämiselle. Tästä syystä valiokunta peräänkuuluttaa tarvetta hyödyntää täysimääräisesti Euroopan unionin ja mahdollisia Naton rahoitusmahdollisuuksia sekä tarvetta etsiä vaihtoehtoisia rahoitusmalleja ja keinoja sijoituspääoman saamiseksi myös liikennesektorin hankkeisiin. Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa, että liikennejärjestelmän kehittämisessä on otettava huomioon nopeasti muuttuva toimintaympäristö. Muutokset korostavat erityisesti huoltovarmuuden, sotilaallisen liikkuvuuden, kaksikäyttöisyyden ja kansainvälisten kuljetusyhteyksien toimivuutta. Valiokunta korostaa, että muuttuneessa turvallisuustilanteessa liikenneverkkojen toimivuus on keskeinen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta sekä sotilaallisen liikkuvuuden ja huoltovarmuuden edellytyksiä. Näin ollen valiokunta pitää sotilaallisen liikkuvuuden tarpeiden huomioimista erittäin tärkeänä osana liikennejärjestelmän suunnittelua. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Itä- ja Pohjois-Suomen strateginen merkitys on viime vuosina kasvanut muuttuneen turvallisuusympäristön myötä, ja katsoo, että näiden alueiden merkitys olisi voinut näkyä selonteossa nykyistä painokkaammin. Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää väyläverkon kuntoa liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta kriittisenä kysymyksenä. Väylien korjausvelka on kasvanut jo pitkään, ja selonteon mukaan vuoden 25 alussa tieverkon korjausvelka oli noin 2,6 miljardia euroa, rataverkon korjausvelka noin 1,6 miljardia euroa ja vesiväylien korjausvelka noin 30 miljoonaa euroa. Valiokunta on erittäin huolissaan korjausvelan kasvusta ja pitää tärkeänä, että perusväylänpidon rahoitus turvataan pitkäjänteisesti yli hallituskausien. Korjausvelan on arvioitu nousevan yli viiteen miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä ja noin kuuteen miljardiin euroon vuoteen 37 mennessä. Valiokunta painottaa, että jos väylien kunto ja niiden rakenteet pääsevät heikkenemään liian huonoiksi, niiden korjaaminen tulee maksamaan merkittävästi enemmän kuin jos korjaukset tehtäisiin ajoissa. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo mietinnössään, että Suomen kilpailukyvyn edistäminen edellyttää rahoituksen löytymistä myös tärkeisiin liikenneväylien kehittämishankkeisiin. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota myös alemmanasteisen tieverkon ja yksityisteiden kuntoon ja merkitykseen erityisesti metsä- ja maatalouden kuljetuksille sekä alueiden elinvoimalle ja huoltovarmuudelle. Valiokunta korostaa, että Suomen logistinen asema perustuu toimivaan ja turvalliseen liikennejärjestelmään sekä kansainvälisten kuljetusyhteyksien toimivuuteen. Suomen viennistä noin 90 prosenttia ja tuonnista noin 80 prosenttia kuljetetaan meriteitse, ja kotimaan tavaraliikenteestä noin 90 prosenttia kulkee maanteitse. Valiokunta painottaa logistiikan ja logistiikkakustannusten keskeistä merkitystä Suomen taloudelle ja toteaa, että Suomessa kuljetusketjut ovat usein pitkiä, minkä vuoksi logististen kustannusten merkitys yritysten kilpailukyvylle on huomattava. Arvoisa puhemies! Raideliikenne on keskeinen osa liikennejärjestelmää sekä henkilö- että tavaraliikenteen kannalta. Valiokunta pitää tärkeänä, että rataverkon kehittämisessä huomioidaan koko rataverkon toimivuus, kapasiteetti ja välityskyky sekä kriittisten kuljetusketjujen toimintavarmuus. Meriliikenteen osalta valiokunta korostaa merenkulun elintärkeää merkitystä Suomen ulkomaankaupalle, huoltovarmuudelle ja elinkeinoelämän kilpailukyvylle. Muuttuneessa turvallisuusympäristössä on tärkeää huolehtia siitä, että merikuljetukset toimivat kaikissa olosuhteissa. Lentoliikenteellä on tärkeä rooli Suomen kansainvälisten yhteyksien sekä alueellisen saavutettavuuden kannalta, ja valiokunta pitää tärkeänä nykyisen lentoasemaverkoston säilymistä ja kehittämistä kokonaisuutena. Valiokunta painottaa myös joukkoliikenteen merkitystä sekä kävelyn ja pyöräilyn roolia erityisesti kaupunkiseutujen liikennejärjestelmässä. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa mietinnössään, että kävelyn ja pyöräilyn rahoitustaso on huolestuttavalla tasolla ja rahoitustasoa tulisi jatkossa tarkastella näistä kulkutavoista saatavissa olevien hyötyjen kannalta. Valiokunta pitää liikenneturvallisuutta ensisijaisen tärkeänä liikennejärjestelmän kehittämisessä ja korostaa tiestön kunnon ja riittävän rahoituksen merkitystä liikenneturvallisuuden kannalta. Hyvät edustajat! Liikennejärjestelmä on keskeinen tekijä Suomen talouden kilpailukyvyn, alueiden elinvoiman, ilmastotavoitteiden, sosiaalisen kestävyyden sekä yhteiskunnan toimintavarmuuden kannalta. Suomen maantieteellinen sijainti, pitkät etäisyydet sekä ulkomaankaupan huomattava riippuvuus merikuljetuksista asettavat liikennejärjestelmälle erityisiä vaatimuksia. Valiokunta painottaa, että liikennejärjestelmän kehittämisessä on tärkeää yhteensovittaa liikennejärjestelmän toimivuus kokonaisuutena, alueellinen saavutettavuus, turvallisuus sekä kestävyyteen liittyvät tavoitteet. Valiokunta painottaa, että liikennejärjestelmän kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja johdonmukaista liikenteen rahoituspolitiikkaa. Muuttunut turvallisuusympäristö, kansainväliseen logistiikkaan liittyvät epävarmuustekijät sekä ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet korostavat entisestään liikennejärjestelmän merkitystä myös yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta. Näin ollen liikennejärjestelmän kasvanut rooli ja merkitys tulee näkyä myös liikenneverkon kehittämistä koskevissa ratkaisuissa ja sen saamassa rahoituksessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että liikennejärjestelmäsuunnittelua jatketaan pitkäjänteisesti ja vahvassa parlamentaarisessa yhteistyössä. Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää selonteon johdosta hyväksyttäväksi seuraavat kannanotot: 1. ”Eduskunta korostaa perusväylänpidon pitkäjänteisen rahoituksen merkitystä sekä väyläverkon korjausvelan hallintaa ja edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii liikenneverkon kunnon turvaamisesta pitkäjänteisesti.” 2. ”Eduskunta korostaa merenkulun elintärkeää merkitystä Suomen ulkomaankaupalle ja huoltovarmuudelle ja edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii merenkulun kilpailukyvystä sekä merikuljetusten jatkuvuudesta kaikissa olosuhteissa.” 3. ”Eduskunta edellyttää, että liikennejärjestelmän kehittämisessä huomioidaan entistä painokkaammin Suomen muuttunut turvallisuusympäristö sekä kaksikäyttöisyyden ja huoltovarmuuden tarpeet.” 4. Ja aivan lopuksi: ”Eduskunta korostaa alueellisen saavutettavuuden merkitystä ja edellyttää, että liikennejärjestelmän sekä puhelin- ja laajakaistayhteyksien kehittämisessä huomioidaan tasapainoisesti koko maan tarpeet.” Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintöön sisältyy yksi vastalause.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on joutunut tekemään vaikeita päätöksiä. Suomalaiset tietävät sen, että elämme taloudellisesti haastavia aikoja. Mutta maataloudesta, arvoisa rouva puhemies, ei ole leikattu. Maatalous on ollut aivan erityissuojeluksessa joidenkin toisten alojen ohella, koska on aivan selvää, että huoltovarmuudesta on pidettävä kiinni, ja se on perussuomalaisille äärimmäisen tärkeää. Kyllä keskusta sen on huomannut tällä kaudella, ja sen takia he ovat maatalouden asiaa täällä salissa harvoin esiin nostaneetkaan, koska hekin ovat hyvin tyytyväisiä siihen, miten hallitus on tätä asiaa tällä kaudella hoitanut. Arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa vielä esille ilmastotavoitteet, kun tuolta salin vasemmalta laidalta tuli niihin liittyen äsken kommenttia ja kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Kaikki suomalaiset kuitenkin tietävät, ja tässäkin salissa jokainen tietää, että Perussuomalaiset on ainoa puolue, jolla on se selkeä linja, että me haluamme näistä ilmastotavoitteista luopua. Se on meille aivan selvä tavoite, mutta kun hallituksessa ollaan, niin aivan kaikkia tavoitteita ei ole saatu läpi. Tärkeintähän, arvoisa rouva puhemies, on se, minkälaista politiikkaa käytännössä tehdään. Bensaveroa on tosiaan alennettu. Jakeluvelvoitetta on laskettu. Monenlaisia muita toimia on tehty sen eteen, että suomalaiset autoilijat voivat edelleenkin autolla ajaa ja kulkea silloin, kun sitä tarvitsevat. Tuossa katselin joitakin otsikkoja mediasta. Siellä on paljon tämäntyyppistä, että perussuomalaiset haluavat luopua ilmastotavoitteesta tai lykätä sitä eteenpäin, ja tätä keskustelua on käyty koko hallituskausi. Ehkä se jonakin päivänä vielä, arvoisa rouva puhemies, kirkastuu muillekin puolueille, myöskin keskustalle, että ei ole mitään mieltä siinä, että me Suomessa kurjistamme omaa teollisuuttamme ja laitamme autoilijoille ja maataloudelle lisää vaatimuksia ja niin edelleen, koska se ei tosiaan ilmastoa hyödytä yhtään millään tavalla. Täällä oli myös tällainen otsikko, jossa todetaan, että kansanedustajilta täyslaidallinen perussuomalaisten ministerille, oppositio kritisoi kovin sanoin hallituksen julkistamaa ilmasto- ja energiastrategiaa. On aivan selvää, että kun vihreät, SDP ja vasemmistoliitto kritisoivat ylipäätään jotakin, niin silloin kyseessä täytyy olla suomalaisia hyödyttävä asia. Näinhän se on, että tämä hallituksen ilmasto- ja energiastrategiakin on toteutettu nyt siitä näkökulmasta, että meidän on pidettävä huolta myöskin kansallisesta edustamme. Se palvelee ilmastoa, että me täällä Suomessa pystymme edelleenkin asumaan, elämään ja yrittämään. Me olemme aina eläneet täällä yhdessä ympäristön ja luonnon kanssa ja osaamme sen aivan eri tavalla kuin monissa muissa maissa. Suomalaiset tekevät vastuullista työtä, myöskin jos puhutaan maataloudesta. Ja siksi ovat aivan turhia ne puheet — Suomessa liian usein kuulee sitä — että pitää esimerkiksi lihasta tai maidosta luopua, kun kyse ei ole siitä vaan siitä, että me suomalaiset tarvitsemme ravintoa myöskin sellaisina aikoina, jos tapahtuu niin, että emme saa ulkomailta vaikkapa riisiä ja hedelmiä. Kyllä meillä pitää aina suomalaista ruokaa olla saatavilla, ja se on ympäristöteko, kun me syömme hyvää, laadukasta suomalaista lähiruokaa.

Arvoisa puhemies! Kun keskusta on täällä nyt kovasti penännyt sitä, että hallitus tekisi jonkinlaisia toimia... [Antti Kurvinen pyytää vastauspuheenvuoroa] — No, odotelkaa nyt, hyvänen aika, edustaja Kurvinen, puheenvuoroanne ensin. Täällä ei ole ehditty edes aloittaa, ja siellä jo hypitään pystyyn. — Hyvä keskusta, tämä hallitus on tehnyt ennätyksellisen paljon toimia nimenomaan autoilijoiden kustannusten alentamiseksi. Mikään aiempi hallitus ei ole tehnyt yhtä suuria veronalennuksia, yhtä suuria alennuksia jakeluvelvoitteeseen kuin mitä tämä hallitus on tehnyt. Päätösperusteisesti on tehty valintoja: alennetaan autoilun verotusta, vaikka maailmalla myrskyää kuinka paljon. Sen sijaan, mitä teki keskusta viimeksi, vihervasemmistolaisessa hallituksessa neljä vuotta? Käydäänpä läpi. Ihan vaalikautenne aluksi te hyväksyitte polttoaineveron korotuksen. Marinin hallitus korotti — te valtiovarainministeripuolueena — polttoaineiden verotusta, aika runsaastikin vielä. [Jouni Ovaskan välihuuto] Sen lisäksi, edustaja Ovaska, te hyväksyitte myös jakeluvelvoitteen kiristämisen, [Välihuutoja] joka suoraan korottaa pumppuhintoja, kuluttajien pumppuhintoja, ja käytännössä maksaa vielä valtiolle. Sen lisäksi te hyväksyitte Suomen sitomisen maailman kireimpään ilmastopolitiikkaan, [Välihuutoja] maailman kireimpään hiilineutraalisuustavoitteeseen, mikä tarkoittaa, että kaikille sektoreille, mukaan lukien sinne teidän maatalouteenne, tulee järkyttävän korkeita ilmastovelvoitteita ja kustannuslisiä. Kaiken tämän te olette hyväksyneet omassa hallitusvastuussanne vihervasemmiston kanssa. Ja nyt kun te olette siirtyneet sinne oppositioon — omasta tahdostanne, ette edes yrittäneet tulla hallitukseen meidän kanssamme — te vingutte ja valitatte joka ainoa vuosi siitä, että täällä yritetään tehdä päätöksiä, joilla autoilun kustannuksia alennetaan, ja omissa esityksissänne teiltä kuitenkin puuttuvat miljoonat, joilla näitä ongelmia ratkaistaisiin. Kysyn nyt, keskusta: onko tuo pelkkää teatteria, vai oletteko te sitoutuneet siihen, että jos teidät joskus vielä hallitusvastuuseen päästetään, niin te tekisitte jotain hyvää autoilijoille, maaseudun eläjille ja ihan tavan suomalaisille ettekä vetäisi täällä eduskunnassa tätä teidän poliittista performanssianne?

Arvoisa puhemies! Onhan tämä mielenkiintoista kuunneltavaa, kun edellisten hallitusten syntilistoja täällä nyt etsitään. Mutta, hyvät edustajat, Aittakumpu ja Peltokangas, te olette hallitusvastuussa. Te olette valtiovarainministeripuolueen edustajia, [Mauri Peltokankaan välihuuto] ja onhan tämä kummallista keskustelua sieltä suunnalta, kun te käytte tällä hetkellä Säätytalossa kehysriihineuvotteluja. Kertokaa nyt sitten, onko se jakeluvelvoite laskemassa vai ei, kun te toteatte, että te ette tee niin kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa kuin edellinen hallitus. Mutta vielä kerran minä totean vain valittaen teidän suuntaanne sen tosiasian, minkä te joudutte hyväksymään, että te olette hallituksessa, jolla on aivan sama ilmastotavoite, mikä oli edellisellä hallituksella, elikkä hiilineutraaliksi vuoteen 2035. Tämä on se totuus.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy tähän edustaja Kettusen puheenvuoroon puuttua, kun hän kertoi semmoista, mikä ei pitänyt paikkaansa. Enhän äskeisessä puheenvuorossa ensinnäkään vertaillut eri hallitusten ilmastopolitiikkoja, vaan totesin, että tällä hallituksella on hyvin järkevä ja käytännönläheinen linja. Toiseksi, edustaja Kettunen varmasti autoilevana ihmisenä tietää hyvin sen ja on huomannut tuolla polttoainetta tankatessaankin, että nykyinen hallitushan on tehnyt historiallisen uudistuksen, laskenut polttoaineiden verotusta, jota ei aikaisemmin Suomessa ole tehty, ja myöskin tätä polttoaineen jakeluvelvoitetta on alennettu. Perussuomalaisten linja tässä ilmastopolitiikassahan on selvä. Kun vain muutkin ymmärtäisivät sen, että meidän on Suomessa ajateltava sitä, että vaikka me täällä laittaisimme täysin pillit pussiin ja emme ajaisi autoilla ollenkaan, niin se ei maapallon ilmastoa hyödytä, ei yhden yhtä. Perussuomalaisten linja on pitkään ollut se, että me haluaisimme siirtää tuon ilmastotavoitteen vähintään samaan, mikä on EU:ssa, vuoteen 2050. Onhan se aivan tolkutonta, rouva puhemies, että meillä on tiukempi ilmastotavoite kuin EU:ssa on, kun siitä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Siitä on ainoastaan haittaa meille suomalaisille. Tämän toivoisin keskustankin ymmärtävän.

Kunnioitettu rouva puhemies! Me keskustelemme nytten polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetusta laista, ja nämä polttoaineethan nyt keskusteluttavat muuallakin kuin täällä eduskunnan täysistuntosalissa. Ne keskusteluttavat myös Säätytalolla. Täällä ministerit ovat nyt tauolla, koska ei ole vielä lopullista vastausta tullut, minkälainen se lopullinen riihipäätös sitten tulee olemaan, mutta ihan selväähän se nyt on, että polttoaineista siellä keskustellaan. Edustaja Aittakumpu tuossa omassa puheenvuorossaan äsken totesi, että tällä hallituksella ei ole niin kova ilmastotavoite kuin edellisellä hallituksella, mutta täytyy nyt muistuttaa ja myös eduskunnan pöytäkirjaan se vielä muistuttaa, että ihan sama tavoite teillä on kuin edelliselläkin hallituksella, elikkä hiilineutraaliksi vuonna 2035. Se on tämän hallituksen tavoite, ja siitä te ette pääse edelleenkään, arvon perussuomalaiset, yli ettekä ympäri. Mutta nähtäväksi nyt jää, kuinka tässä käy, että kun se jakeluvelvoite on se 19,5 prosenttiyksikköä, onko se nyt laskemassa siellä Säätytalolla. [Mauri Peltokankaan välihuuto] — No, mutta minuutti tähän, edustaja Peltokangas, minuutti tähän ja toinen minuutti tähän lakiesitykseen. Tämähän on nytten tosiaan täältä EU:n suunnalta tuleva direktiivi, kaasumarkkinadirektiivien säädökset. Mutta kysyisinkin ministeriltä, niin kuin myös edustaja Hoskonen tuossa ansiokkaassa puheenvuorossaan kysyi: minkälaisia vaikutuksia tällä on sitten lisäbyrokratiaan, tuleeko lisää hallintoa tämän EU-direktiivin myötä? Ja sitten toinen kysymys: kun tässä yhteiskunnassa ollaan haluttu edistää uusiutuvia polttoaineita, biokaasun edistämistä, niin minkälaiset vaikutukset tällä sitten on tähän? Teillä on kyllä hienot hallitusohjelmakirjaukset biokaasun edistämisestä, mutta kun kolme vuotta on tapahtunut hallitusvastuuta, biokaasun edistämisen osalta vielä odotamme niitä oikeita ratkaisuja. Miten ministeri vastaa tähän, onko tämän direktiivin myötä sitten suomalainen biokaasutuotanto saamassa uutta pontta?

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tosiaan kyse EU-säädöksen toimeenpanosta Suomessa, ja tilannehan on jo vuosia ollut se, että hyvin merkittävä osa ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta tulee meille eduskuntaan nimenomaan Euroopan unionista. Nykyisellä hallituksella on onneksi hyvin järkevä ja käytännönläheinen linja. Hallituksen kärki ei ole turhassa, Suomea kurittavassa, kunnian himoamisen takia tehtävässä ilmastopolitiikassa, vaan linja on käytännönläheinen ja järkevä. Maapallon ilmastoa kun ei hyödytä, vaan päinvastoin voi jopa haitata, jos esimerkiksi tuotantotehtaat siirtyvät Suomesta ulkomaille. Siksi on tärkeää, että me Suomessa pidämme kiinni myöskin kansallisesta edustamme, koska se palvelee myöskin useimmiten tämän maapallon yhteistä ilmastoa, koska meillä asiat osataan tehdä jo nyt ympäristöllisesti hyvin kestävästi ja laadukkaasti verrattuna mihin tahansa muuhun maahan maapallolla. Arvoisa rouva puhemies! Toivon ja uskon, että tämäkin esitys palvelee nimenomaan tätä tarkoitusta ja että se myöskin valiokunnassa katsotaan näistä näkökulmista vielä huolellisesti läpi.

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin esittelen tämän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksen. Se esittelyhän, minkä annan, antaa oivan mahdollisuuden keskustella tässä salissa myös maailman turvallisuusarkkitehtuurin muutoksesta, multilateralismin murroksesta ja sääntöpohjaisuuden heikkenemisestä. Kaikki ne periaatteet, joihin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on nojautunut, näyttäytyvät uudessa valossa vallitsevassa maailmantilanteessa, jossa aktiiviset sodat, hybridiuhkat ja demokratian rapautuminen heijastuvat laajasti vakauteen ja turvallisuuteen. Etyjin toiminnan lähtökohtana ovat sen periaatteet ja sitoumukset, ajankohtaisiin turvallisuushaasteisiin vastaaminen sekä järjestön toimintakyvyn turvaaminen. Tämä ei ole helppo tehtävä. Viime vuonna 50 vuotta täyttäneet Helsingin periaatteet ovat edelleen voimassa ja tarjoavat kestävän viitekehyksen myös nykyisten kriisien tarkasteluun. Kun voimapolitiikka haastaa sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen ja kun kahdenvälisiä diilejä suositaan monenkeskeisyyden kustannuksella, voidaan oikeutetusti kysyä, mikä on Etyjin ja muiden kansainvälisten järjestöjen relevanssi ja pystyvätkö he oikeasti vastaamaan nykyajan haasteisiin. Meidän on uskottava kansainväliseen oikeuteen ja kansainvälisiin järjestöihin, eikä vain uskottava vaan toimittava ja puolustettava niitä. Pienenä maana Suomen on pystyttävä luottamaan sovittuihin toimintatapoihin ja sääntöihin. Maailman suuria haasteita, kuten ilmastonmuutosta, aseteknologian murrosta ja pakolaistilannetta, ei voi ratkaista yksin. Etyjin työkalupakista löytyy paljon työkaluja aikamme haasteisiin. Samalla Suomen on ymmärrettävä tämän uuden maailmanjärjestyksen realiteetit ja toimittava maailmalla tavalla, jossa varmistetaan, että meitä kuunnellaan ja meihin luotetaan, sillä emme voi edistää arvojamme ja intressejämme, jos ovet suljetaan meiltä. Tämä realismi välillä kyllä kirpaisee. Suomi toimi viime vuonna Etyjin puheenjohtajamaana. Suomen ykkösprioriteetti oli Ukrainan tukeminen, ja siihen on pyritty monella eri tavalla. Suomen Etyj-valtuuskunta on ylläpitänyt hyviä yhteyksiä Ukrainan Etyj-valtuuskunnan kanssa, käynyt heidän kanssaan suoria avoimia keskusteluja Etyjin istuntojen yhteydessä ja NB8-kontekstissa sekä tukenut Ukrainan sivutapahtumia ja muistuttanut Ukrainan tukemisen merkityksestä useissa puheenvuoroissa kertomusvuonna. Ukrainasta kaapattujen lasten tilanne on yksi teema, jota valtuuskunnan jäsenet ovat pitäneet erinomaisella tavalla esillä. Suomen valtuuskunta toimi viime vuonna aktiivisesti Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puolella. 50-vuotisjuhlavuonna halusimme muistuttaa Etyjin historiasta ja synnystä ja järjestimme Porton istunnossa elokuvanäytöksen, jossa yli 50 Etyj-parlamentaarikolle näytettiin Arthur Franckin Etyj-dokumenttielokuva The Helsinki Effect. Dokumentti on tärkeä muistutus siitä, että diplomatia on hidasta ja välillä tylsääkin, mutta sillä saadaan aikaiseksi merkittäviä tuloksia — suosittelen jokaiselle. Järjestimme viime vuonna myös ODIHRin kanssa eduskunnassa seminaarin, jossa keskusteltiin tasa-arvotyön merkityksestä parlamenteissa. Kokoukseen osallistui noin 80 parlamentaarikkoa 20 maasta, ja siellä hyväksyttiin Helsingin sitoumukset, jotka sisältävät konkreettisia toimenpiteitä tasa-arvon vahvistamiseksi parlamenteissa. Nostimme viime vuonna valtuuskuntana esiin myös merialueiden turvallisuuden etenkin Itämeren turvallisuustilanteen näkökulmasta ja teimme siitä lisäaihe-ehdotuksen, joka hyväksyttiin Porton kesäkokouksessa. Samassa kokouksessa hyväksyttiin myös edustaja Kauman laatima lisäaihe Etyjin tulevaisuudesta. Kun edustaja Pia Kauma on nyt mainittu, niin haluaisin tässä yhteydessä kiittää häntä panoksestaan parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana. Tehtävä päättyi viime vuoden heinäkuussa, ja edustaja Kauma teki valtavan työn yleiskokouksen asioiden eteen ja sai siitä paljon kiitosta eri valtuuskunnista yli puoluerajojen. Suomi kun näkyy maailmalla, se on aina myönteistä, etenkin kun teemme sen yhdessä ja rakentaen. Etyjin yksi näkyvimmistä toiminnoista on vaalitarkkailu. Valtuuskunnan jäsenet ovat osallistuneet aktiivisesti vaalitarkkailumissioille Albaniassa, Kirgisiassa ja Moldovassa. Samalla tiedostamme, että vaalipäivä on vain yksi osa vaaleja ja uuden teknologian myötä vaalivaikuttaminen, tekoälykehitys ja demokratian kriisi tuovat haasteita vaalien uskottavuuteen ja äänestäjien luottamukseen siihen, että vaaleilla voi vaikuttaa. On tärkeää pohtia keinoja, joilla voidaan valvoa myös näitä vaaleihin liittyviä haasteita. Etyj on meille tärkeä järjestö, ja meidän on tärkeää varmistaa, että Etyj pystyy toimimaan tehokkaasti myös jatkossa, koska kun tulee aika pohtia rauhaa ja jälleenrakentamista, Etyjillä on tarvittavat työkalut näiden toteuttamiseksi. Siksi emme saa luopua toivosta, kun järjestöä ja sen merkitystä kyseenalaistetaan, vaan meidän on kyettävä varmistamaan, että Etyj on toimintakykyinen ja pysyy relevanttina toimijana nyt ja tulevaisuudessa. Aion omassa puheenvuorossani tuolta omalta paikalta ehkä vähän katsastaa tuota tulevaisuutta, kun tämähän on näin, että käsittelemme vuoden 2025 asioita tässä yhteydessä. — Kiitoksia, rouva puhemies.

Kunnioitettu rouva puhemies! Täytyy omasta puolestanikin kiittää, ministerit Grahn-Laasonen ja Marttinen, että olette kuuntelemassa tätä illan keskustelua, viimeisimpiä puheenvuoroja. En tiedä sitten, innoittaako tämä minun puheenvuoroni vielä jatkopuheenvuoroihin tai jopa ministerin vastauksiin — se nähtäväksi jää. Kiitän todellakin ministereitä jo päivän keskusteluun osallistumisesta vastauksillanne. Niin kuin ministeri Grahn-Laasonen muisteli 90-luvun Forssaa, itsekin olen 80-luvun lopun lapsia ja elänyt sitä 90-luvun alkua ja lama-aikaa ja tiedän myös, minkälaista on elää perheessä, jossa rahat ovat todellakin tiukilla. Se siitä historiasta. No, itse asiassa, rouva puhemies, mennään historiaan, koska tämä köyhyyden kysymys on ollut merkittävä yhteiskunnallinen haaste kautta historian. Voidaan mennä vieläkin pitemmälle kuin sinne 90-luvun Forssan aikoihin. Köyhyysasiaan ovat tarttuneet monet ajattelijat, monet vaikuttajat, ja yksi keskeisistä suomalaisista henkilöistä tässä keskustelussa, kun puhutaan köyhän asiasta, on ollut Santeri Alkio, joka tunnetaan erityisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana sekä maaseudun ja vähävaraisten ihmisten aseman parantajana. Hän piti huolta maaseudun lapsista. Santeri Alkio on myös maalaisliitto-keskustan perustaja ja ideologinen isä. Hän eli silloin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella. On sanottu, että hän on ollut tämmöisiä 1880-luvun realisteja, kun puhutaan tasa-arvoisesta Suomesta. Köyhän asia tarkoittaa ennen kaikkea huolta niistä ihmisistä, joilla ei ole riittäviä taloudellisia tai sosiaalisia resursseja elää ihmisarvoista elämää. Köyhyys ei ole pelkästään rahan puutetta, vaan se voi ilmetä myös koulutuksen, terveyden ja mahdollisuuksien puutteena. Yhteiskunnassa köyhien asema kertoo paljon siitä, kuinka oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen se on. Santeri Alkio ajatteli, että yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikommista jäsenistään — yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikommista jäsenistään. Hän korosti erityisesti sivistyksen merkitystä köyhyyden poistamisessa. Alkion mukaan koulutus ja henkinen kasvu antoivat ihmisille mahdollisuuden parantaa omaa elämäänsä ja nousta pois köyhyydestä. Hän ei nähnyt köyhiä pelkästään avun kohteina vaan aktiivisina toimijoina, joilla on kyky kehittää itseään ja yhteiskuntaa. Tässä Alkion ajattelussa korostui myös yhteisöllisyys ja vastuu toisista ihmisistä. Hän uskoi, että yksilön hyvinvointi on sidoksissa koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Tämän vuoksi hän kannatti politiikkaa, joka tasoittaa eroja ja tarjoaa kaikille mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan. Hänen ajatuksensa näkyvät edelleenkin suomalaisessa hyvinvointivaltion ajattelussa. Rouva puhemies! Kyllä, köyhän asia on edelleen ajankohtainen. Vaikka Suomi on monella mittarilla vauras maa, eriarvoisuus ei ole kadonnut, ja näillä hallituksen toimenpiteillä valitettavasti tätä eriarvoisuutta nyt syntyy. Siksi nämä Alkion ajatukset ovat yhä tärkeitä. Meidän tulee panostaa koulutukseen, tukea heikommassa asemassa olevia ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään. Rouva puhemies! Näillä Santeri Alkion opeilla itsekin seison tässä tänä päivänä. Vaikka sitä niukkuutta oli siellä omassa perheessä, niin silti tarjottiin yhteiskunnan toimesta ensinnäkin koulutus. Ja olen kiitollinen omille vanhemmilleni, että heiltä löytyi kuitenkin siinä niukassa ajassa vielä sen verran euroja, että saivat sitten vielä pojan matkaan lisäharrastuksiinkin, ja musiikkiharrastus on kantanut pitkälle. Elikkä koulutukseen ja heikompiosaisista huolehtimiseen tulee satsata myös vaikeina aikoina. Vaikka kuinka olisi taloudellisesti tiukkaa, silti, ministerit, teidän tulee pitää huolta jokaisesta suomalaisesta. Rouva puhemies! Kuuntelen ministerin vastaukset, ja sen jälkeen katson. No, kiitoksia, rouva puhemies. Jos sallitte, niin vielä sen verran kommentoin tätä päivän keskustelua: Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oli — harmi, perussuomalaiset eivät ole tätä kuuntelemassa — ihan suora sitaatti tästä perussuomalaisten puheenvuorosta, jonka edustaja Aittakumpu piti: ”Elinkustannusten kasvua on hillitty myös autoilun verotusta keventämällä ja ilmastokiihkoista politiikkaa suitsimalla. Suomen ei pidä enää koskaan erehtyä vihreiden ilmastolinjalle, joka ainoastaan siirtää suomalaisten rahaa ulkomaille.” Nyt täytyy kyllä muistaa, että kun puhutaan tämmöisestä ilmastokiihkoisesta politiikasta, niin se sama linja jatkuu tämän nykyisen hallituksen toimesta kuin mitä edellinen hallitus aloitti, elikkä hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 edelleenkin on hallitusohjelmassa ja ihan tavoitteessa kirkkaana mielessä. Kun puhutaan tämmöisestä ilmastokiihkoilusta ja ilmastokiihkoilevasta politiikasta, niin ei pitäisi antaa semmoista mielikuvaa, että tämmöinen on loppunut. Päinvastoin, sillä tällä asialla on monta eri nimeä. Mitä tulee tähän elinkustannuksien nousuun: Tässähän annettiin ymmärtää, että tämmöinen toiminta on loppunut. Minun mielestäni tilanne on edelleenkin se, että polttoaineen hinta ei ole laskenut Suomessa, mikä on johtanut myös siihen tilanteeseen, että monessa lapsiperheessä se arjen kustannus on jo nyt tiukilla ja se tiukentuu entisestään. Toivoisin, että hallitus nyt, kun ensi viikolla käytte sitä riihikeskustelua, etsisi ratkaisua siihen, että elinkustannukset eivät pääse liian kohtuuttomalle tasolle. Rouva puhemies! Muutapa kommentoitavaa minulla ei ollutkaan tähän keskusteluun. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Köyhyys — ja erityisesti lapsiperheköyhyys — on todella surullinen ja monisyinen ongelma. Juuri sen takia Suomen on saatava taloutensa tasapainoon, ettei kansalaistemme viimeiseksi oljenkorreksi ja turvaverkoksi luotu sosiaalijärjestelmä romahda tulevaisuudessa. Vaikka huolemme köyhistä on yhteinen, on oppositiolta kokonaiskuva täysin hukassa. Tällä kaudella on tehty todella monia päätöksiä, joilla on nimenomaan helpotettu lapsiperheiden taloudellista tilannetta. Lapsiperheiden hyväksi on tänä vuonna varattu enemmän kuin koskaan aiemmin: 11,4 miljardia euroa. Tällä kaudella lapsiperheiden verotukseen palautettiin työtulovähennyksen lapsikorotus, mitä ei Marinin kaudella ollut laisinkaan. Myöhemmin tämä vielä tuplattiin, niin että esimerkiksi kolmilapsisen perheen tulovero on nyt 630 euroa pienempi. Äitiyspakkauksen arvo nostettiin 170 eurosta 210 euroon ja vaippojen verotusta laskettiin 12 prosenttiyksiköllä. Opintorahan huoltajakorotusta nostettiin. Lapsilisään on tehty monta eri korotusta: alle kolmivuotiaista maksettavaan lapsilisään, monilapsisten perheiden lapsilisään sekä lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen. Lisäksi lapsiperheet hyötyvät siitä, että hallitus on parantanut työnteon kannattavuutta ja keventänyt liikkumisen verotusta — eli keventänyt työn verotusta 1,8 miljardilla, polttoaineveroa 270 miljoonalla ja vanhempien autojen ajoneuvoveroa 50 miljoonalla. Jostain kumman syystä oppositio unohti välikysymyksessään kiittää hallitusta näistä toimenpiteistä. Kummallista. [Aki Lindén: Ei ihme, että valtionvelka kasvaa!] Se ero meissä perussuomalaisissa ja oppositiossa on, että vasemmisto vaatii koko ajan kireämpää ilmastopolitiikkaa ja maahanmuuton lisäämistä suomalaisten kustannuksella. Samalla he ovat sokeita sille, miten suuret kustannukset näillä kaikilla on Suomen kansalaisille. Jo tälläkin hetkellä edellisen hallituksen tänne haalimat ulkomaalaiset opiskelijat perheenjäsenineen valitettavasti vievät leivän suomalaisten köyhien käsistä leipäjonoissa. Arvoisa puhemies! Nyt sitten joudutaan korjaamaan näitä maahanmuuttopolitiikan virheitä, tehdään vihdoin sellaisia ilmastopäätöksiä, jotka eivät nosta kansalaisten kustannuksia, ja samalla tässä taiteillaan korkojen ja vaikeiden suhdanteiden kanssa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies, arvon ministerit! Käsittelemme vihervasemmiston yhteistä välikysymystä köyhyydestä ja elinkustannuksien noususta. Sinänsä vasemmiston huolet ovat aivan aiheellisia, mutta perussuomalaisten näkökulma tilanteen ratkaisemiseen on aivan toisenlainen. Me emme nimittäin usko siihen, että tukiriippuvuus on se keino, jolla suomalaiset nousevat köyhyydestä. Toki ymmärrämme, että on ihmisiä, jotka eivät sairauden, vamman tai jonkin muun syyn takia kykene normaaliin työelämään, ja heistä onkin pidettävä hyvää huolta, mutta työikäisten ja työkykyisten ihmisten paikka on työelämässä. Juuri tämän vuoksi hallitus on parantanut työn ja yrittäjyyden edellytyksiä. Ne eivät näy vielä enempää konkreettisina työllisyyslukuina, koska maailmantilanne aiheuttaa meille jatkuvia haasteita. Arvoisa puhemies! Köyhyydestä puhutaan usein suurin sanoin, mutta liian harvoin katsotaan, mitkä ratkaisut oikeasti vähentävät köyhyyttä ja mitkä vain ylläpitävät sitä. Pelkkä rahan siirtäminen taskusta toiseen ei ole rakenteellinen ratkaisu. Se voi helpottaa hetkeksi, mutta jos työ, osallisuus ja arjen turva eivät vahvistu, köyhyys jää pysyväksi. Se ei ole kenenkään etu. Tarvitsemme politiikkaa, joka katkaisee köyhyyden periytymisen, purkaa kannustinloukkuja ja kohdentaa tuen niille, jotka sitä todella tarvitsevat, ei järjestelmää, joka palkitsee passiivisuudesta ja rankaisee yrittämisestä. Köyhyyden torjuminen vaatii myös rehellisyyttä. Kaikki hyvät aikomukset eivät ole hyviä päätöksiä, jos ne eivät kestä taloudellista todellisuutta. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vastuu julkisista varoista kulkevat käsi kädessä tai eivät toteudu lainkaan. Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa hyvin usein sekoitetaan, ehkä tarkoituksenhakuisestikin, köyhyys ja pienituloisuus. Ne eivät ole synonyymejä keskenään, sillä pienituloisuudelle on olemassa ihan selkeä raja. Pienituloiseksi määritellään tällä hetkellä, kun käteen jäävät tulot ovat 1 530 euroa kuukaudessa. Pienituloinen on silloin, kun tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Pienituloisuuden kasvu Suomessa 2020-luvulla on pitkälti matalapalkka-alojen ja ei-työperäisen maahanmuuton seurausta. Kuten arvata saattaa, tästä ei välikysymyksessä mainita halaistua sanaa. Suomalaistaustaisista pienituloisia oli 11,8 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisista 33,9 prosenttia. Näin tilastot meille kertovat. Viime hallituksen maahanmuuttopolitiikan löysennykset ovatkin selkeästi yksi tekijä koko asiassa, vaikka sitä on tietysti ikävä myöntää. Arvoisa puhemies! Haluan myös muistuttaa, että ylikunnianhimoinen ilmastopolitiikka vaikuttaa ihan tavallisten ihmisten arkeen. Hyvänä esimerkkinä on paljon puhuttu polttoainepolitiikka. On aivan selvää, että tuo hinta näkyy muuallakin kuin bensapumpuilla yksityisautoilijalle. Maatalouskoneet, kuten traktorit tai vaikka ruuan logistiikka, pyörivät edelleen dieselin eli pohjalaisittain riisselin voimalla, eikä tähän ole mitään suurta murrosta aivan äkkiä tulossa. Maaseudun Tulevaisuudessa taisi viime vuonna olla juttu, että joku ruotsalainen maanviljelijä oli ostanut sähkötraktorin. Aika pitkä matka on siihen, että suomalainen maatalous pyörisi sähköllä, eikä meillä siihen ole tarvittavaa sähköntuotantoakaan. Kalliimpi polttoaine tarkoittaa siis myös esimerkiksi kalliimpaa ruokaa. Tosiasia tässä maailmanajassa on se, että polttoaineen korkea hinta heikentää työn vastaanoton kannusteita ja vaikuttaa suoraan vähän kaiken hintatasoon. Se kurittaa kaikkia, myös pienituloisia ja köyhiä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2025 nuorisobarometrin tulokset olivat hälytyssignaali. Nuoret on lannistettu. Ensimmäistä kertaa nuorisobarometrin historiassa puolet nuorista suhtautui pessimistisesti tai erittäin pessimistisesti maailman tulevaisuuteen. Noin puolet nuorista koki erittäin paljon tai melko paljon epävarmuutta ja turvattomuutta yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja asenteista, maailmanpoliittisesta tilanteesta ja työllisyydestä. Avoimissa vastauksissa yleisimmin toistuva teema oli, että nuorten kokemia paineita tunnutaan aliarvioivan. Toiseksi yleisin teema oli työllisyydestä aiheutuvat huolet. Vastauksissa nuoret toivat esille ensimmäisen työpaikan saamisen vaikeudet sekä sen, miten tutkinto ei enää takaa työpaikkaa. Huoli on täysin perusteltu. Nuorten työttömyys on suurempaa kuin koko väestön. 15—24-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli helmikuussa karmeat 22,9 prosenttia. Tätä taustaa vasten on tolkuttoman julmaa, että Orpon hallituksen leikkauspolitiikasta kärsivät ennen kaikkea 18—24-vuotiaat nuoret ja erityisesti opiskelijat erityisenä ryhmänä. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksenkin mukaan nuorten kokemat taloudelliset huolet ovat lisääntyneet 2020-luvulla. Taloushuolet vievät voimia, nuorten elämänpiiri kaventuu tai pahimmillaan perustarpeet eivät tule katetuiksi. Tämän päälle vielä massiiviset koulutusleikkaukset, opiskelijoiden pakottaminen ottamaan lainaa opintojen rahoittamiseksi sekä ilmastotoimien tekemättä jättäminen. Minusta voi suoraan sanoa: Orpon hallitus, te olette pettäneet nuoret totaalisesti. Ei ole ihme, että nuoret eivät enää usko siihen pajunköyteen, mitä heille syötetään. Miksi ihmeessä nuorten pitäisi uskoa, kun oikeisto väittää tekevänsä kipeitä päätöksiä turvatakseen lasten ja nuorten tulevaisuuden? Arvoisa puhemies! Hallituksen eriarvoistava ja köyhyyttä lisäävä politiikka on erityisen julmaa sekä nuorten että lasten näkökulmasta. 31 000 uutta köyhää lasta joutuu kärsimään suomalaisen oikeiston eriarvoistavasta poliittisesta projektista. Muistutan jokaista hallituspuolueessa istuvaa: Te voisitte jättää rikkaiden ja yhteisöveron alennukset tekemättä. Te voisitte huolehtia nuorten ja lasten toimeentulosta. Te voisitte olla leikkaamatta toimeentulotuesta. Te voisitte resursoida mielenterveys- ja työllisyyspalvelut kunnissa ja hyvinvointialueilla. Te voisitte olla leikkaamatta koulutuksesta. Teidän päätöstenne vuoksi Suomessa tullaan näkemään lisääntyvää ylisukupolvista köyhyyttä. Teidän päätöksenne lisäävät osattomuutta. Lapsen etu tulisi olla ensisijaista. Arvoisa puhemies! Köyhyydellä on välittömiä vaikutuksia lapsuuteen. Jo lähes 15 vuotta sitten Kelan teettämä tutkimus osoitti, että lapset kokevat vahvasti taloudellisen eriarvoisuuden ja lapset liittävät köyhyyteen jopa yhteiskunnallista stigmaa. Tämä näkyy esimerkiksi niin, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevat lapset eivät voi esimerkiksi viettää vapaa-aikaansa samoin kuin muut ikätoverit. Köyhyys uhkaa jo lapsuudessa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sulkee lapsia yhteisön ulkopuolelle. On selvää, että ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunne uhkaa jatkua lapsuudesta aina nuoruuteen ja aikuisuuteen asti. Arvoisa puhemies! Perusturvaleikkausten yhteydessä keräsimme kansalaisten kokemuksia leikkauspolitiikan vaikutuksista. Luenkin nyt yhden kansalaisen lähettämän viestin: ”Pelkään tulevaisuuttani. Olen sairas, osatyökykyinen, enkä ilman ihmettä voi ikinä työskennellä kestävästi 50:tä prosenttia suuremmalla työajalla. Pelkään, että terveydentilani huononee ja että tulevaisuudessa ei ole enää edes pahimmassa tilanteessa toimeentulotukea, johon olen aikaisemmin joutunut tukeutumaan. Olen nuori ja koko aikuiselämäni joutunut laskemaan jokaisen euron. En usko, että pystyn elämään tässä jatkuvassa rahastressissä koko loppuelämääni, mutta ei taida paljon muitakaan vaihtoehtoja olla kuin olla tuomittu köyhyyteen sen takia, koska olen ollut lapsesta asti sairas.”

Arvoisa herra puhemies! Minusta on aivan oikein, että oppositio pyrkii kirittämään hallitusta hallituksen toimissa ja pyrkii siihen, että hallitus tekisi yhä entistä enemmän sen eteen töitä, että Suomessa yhä useampi saisi töitä ja suomalaisten ostovoima paranisi ja saataisiin köyhyyttä vähennettyä. Se on aivan oikein, se kuuluu oppositiolle. Mutta se, mikä tässä hämmentää viikosta toiseen, välikysymyksestä toiseen, on se, että te peittelette tai jopa ehkä häpeätte esittää sitä teidän omaa vaihtoehtoanne. Nimittäin tätäkin keskustelua silmällä pitäen kävin läpi vasemmiston vaihtoehtoja. Nämäkö auttavat köyhyydessä: bensaveron korotukset, ilmastopolitiikan kiristäminen — lukuohje: metsätehtaiden sulkeminen — työn ja yrittämisen veronkorotukset, kehitysavun lisääminen velaksi ja humanitäärisen maahanmuuton lisääminen? Nyt kysyn: miten nämä toimet, joita te vasemmistossa laajasti esitätte ja kannatatte, auttavat suomalaisia pienituloisia ihmisiä, suomalaisia köyhiä ihmisiä? Kertokaa se meille.

Herra puhemies! Pääsen vastaamaan tähän edustaja Kopran kysymykseen. Mutta ihan ensimmäiseksi minä totean, että me, Suomen Keskusta, haluamme eroon tästä lapsiperheköyhyydestä. Me olemme huolissamme näistä hallituksen toimista, jotka ovat johtaneet yhä useamman lapsiperheen tulotason merkittävään laskuun. Tämä köyhyys eriarvoistaa lapsia. Lapsiperheille elinkustannusten nousu näkyy suoraan arjen valinnoissa. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa todettiin näin, että kun edellinen hallitus teki ilmastokiihkoista politiikkaa, niin täytyy kyllä todeta, että ne ilmastotavoitteet ovat myös nykyisellä hallituksella. Ette te pääse siitä yli ettekä ympäri, että kun polttoaineen hinta on noussut, niin se näkyy myös lapsiperheitten arjessa nousevina kustannuksina. Se johtaa siihen, että moni lapsi joutuu harrastuksesta luopumaan. Se näkyy lapsiperheillä tiukkoina ruokabudjetteina. Edustaja Kopra, perukaa nyt se Turun tunnin juna. 400 miljoonaa euroa jää säästöön siihen, että te voitte sillä rahalla [Puhemies koputtaa] sen 56 miljoonaa laittaa sinne työttömyysturvan suojaosan palauttamiseen. [Puhemies koputtaa] Sillä saadaan ihmisille edes hieman töitä.

Arvoisa puhemies! Jututin hiljattain erästä perheenisää. Hän kiitti hallitusta rohkeista uudistuksista yrittäjien tilanteen parantamiseksi. Hän myös totesi, että hallitus ajaa hyvää perhepolitiikkaa, kun taas vasemmisto tekee perhevastaista politiikkaa. Käydään läpi muutamia tosiasioita: Palkansaajien ostovoima on tällä kaudella noussut rotkosta, johon se kaudella 2019—2023 romahti. Työllisyysaste on heikosta suhdannetilanteesta huolimatta yhä kohtuullinen. Työttömyyden kasvusta valtaosa selittyy työvoiman määrän kasvulla. Tuloerot ovat yhä matalat, eivätkä ne ole eri mittareiden mukaan tällä kaudella juurikaan muuttuneet. Välikysymys siis maalaa Suomesta totuudenvastaista kuvaa. Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt lukuisia toimia, jotka pitemmän päälle hyödyttävät kaikkia suomalaisia. Erityisesti haluan korostaa lapsiperheiden hyväksi tehtyjä toimia. Vuonna 2026 valtio käyttää 11,4 miljardia euroa lapsiin ja lapsiperheisiin. Tällä kaudella on korotettu lapsilisää ja äitiysavustusta. Miksi vasemmisto-oppositio ei puhu tästä? Eikä oppositio puhu siitäkään, että työtulovähennyksen lapsikorotus eli niin sanottu verotuksen lapsivähennys palautettiin ja että tämän vuoden alusta sen määrä vielä tuplattiin. Kolmelapsinen perhe maksaa tänä vuonna 630 euroa vähemmän veroja. Jututtamani perheenisä kiitteli tätä: perheet hyötyvät, ja vähennys kannustaa työn tekemiseen. Hallituksen linja on selvä: lapsirikas kansa menestyy. Me perussuomalaiset emme hyväksy ajatusta siitä, että syntyvyys tulisi ulkoistaa ulkomaille. Siksi sanomme "ei" vihervasemmiston ajamalle halpatyövoiman tuonnille ja sosiaaliturvaperäisen maahanmuuton lisäämiselle. Olemme kiristäneet maahanmuuttoon liittyviä lakeja, jotta kykenisimme huolehtimaan suomalaisista. Elinkustannusten kasvua on hillitty myös autoilun verotusta keventämällä ja ilmastokiihkoista politiikkaa suitsimalla. Suomen ei pidä enää koskaan erehtyä vihreiden ilmastolinjalle, joka ainoastaan siirtää suomalaisten rahaa ulkomaille. Peruskoulu-uudistuksilla hallitus luo pohjaa sille, että entistä useampi välttää syrjäytymisen ja pääsee työelämään. Lisäsimme peruskouluun suomen kielen opetusta ja sovimme osaamistakuusta, joka varmistaa riittävät perustaidot. Arvoisa puhemies! Emme kiellä tosiasiaa, että monella pienituloisella on haastavaa. Ratkaisu ei kuitenkaan ole tukien lisääminen, veronmaksajien rahoilla työllistäminen julkista hallintoa paisuttamalla tai uudistusten tekemättä jättäminen. Suomi ei nouse veroja tai valtioriippuvuutta lisäämällä. Sosialistien opit eivät ole ratkaisu, vaan ne ovat Suomen talouden ongelmien juurisyy. Siksi hallitus on valinnut toisen tien: Suomi kasvaa vain työllä ja yrittämisellä. Tiedämme, että hallituksen uudistukset vaikuttavat pitemmällä aikavälillä. Niitä on kiittänyt muun muassa talouspolitiikan arviointineuvosto. Asiantuntija-arvioiden mukaan hallituksen politiikka parantaa työllisyyttä sadallatuhannella hengellä. Mikäli hallitus ei nyt toimi, maamme tilanne on tulevaisuudessa karmaiseva. Vasemmiston vaihtoehto pelkästään vuodelle 2026 pahentaisi varovaisen arvion mukaan työttömyyttä peräti 65 000 hengellä. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] Eikä tässä ole edes huomioitu läheskään kaikkia esittämienne miljardiluokan veronkorotusten vaikutuksia. Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä nostetaan esiin pienituloisten määrän kasvu. Kertomatta jää, että lähes kaikki 20-luvulla tapahtunut pienituloisuuden kasvu johtuu maahanmuutosta. Pelkästään vuosina 2020—2024 pienituloisten maahanmuuttajien määrä on kasvanut sadallatuhannella. Suomi ei houkuttele osaajia vaan matalapalkkamaahanmuuttoa, joka kaiken lisäksi joutuu usein työperäisen hyväksikäytön kohteeksi. Hallitus on onneksi tuonut eduskuntaan lainsäädäntömuutokset tämänkin ongelman ratkaisemiseksi. Leipäjonoihin on ilmestynyt kokonaan uusi ihmisryhmä eli kansainväliset opiskelijat perheenjäsenineen. Tämä on vihervasemmiston Suomeen luoma uusi köyhälistön luokka. Te ajoitte politiikkamuutokset, jotka lisäsivät tällaista tuontiköyhyyttä. Viisas oppii virheistään, mutta oppositiossa ette myönnä politiikkanne seurauksia. Olette raivokkaasti vastustaneet hallituksen maahanmuuttopoliittisia toimia. Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset emme sano, että oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista. Sen sijaan Suomi ja suomalaiset ovat meille aina tärkeintä. Kannamme huolta pienituloisten tilanteesta. Suomen pitää olla maa, jossa jokaisella on mahdollisuudet parantaa omaa asemaansa. Me torjumme sosialistien keinovalikoiman, joka on historian saatossa lisännyt kurjuutta ja kasvattanut leipäjonoja. Koska rakastamme suomalaisia, emme tarjoa kansalle velkarahaa ja pikavippejä, joista seuraa hetken ilon jälkeen pitkä parku. Emme väitä, että työ paremman tulevaisuuden puolesta olisi aina helppoa. Vain työn ja yrittämisen kautta Suomi voi nousta ja pitää huolta jokaisesta. Se on perussuomalaisten linja. [Miapetra Kumpula-Natri: Olipa siinä lähimmäisenrakkautta!]

Arvoisa puhemies! Usein joudun miettimään, onko ilmastohulluudella mitään rajoja. No, eipä taida olla. Esimerkiksi silloin, kun lehmän pierujen ja hengityksen vuoksi kielletään ja rajoitetaan kotimaista naudanlihaa ja maitoa — aivan älytöntä. On älyttömyyden huippu pelotella sillä, että Suomen lehmät pilaisivat globaalin ilmaston. Ilmasto on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan, olipa Suomessa sitten naudanlihan tuotantoa vai ei. Kaikki me täällä varmasti tiedämme ja ymmärrämme, että Suomen päästöt ovat alle promillen koko maailman päästöistä eikä niillä ole yhtään mitään merkitystä millekään ilmaston lämpenemiselle. Onneksi perussuomalaiset ovat nyt hallituksessa, niin että ilmastopolitiikka ei ole ihan yhtä vauhkoa kukin vihervasemmiston valtakaudella. Toivottavasti tulevatkin hallitukset ymmärtävät laittaa Suomen edun, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden ideologioiden edelle. Haluan nostaa tämän ruokapoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä esiin kouluruokailun. Monella paikkakunnalla, valitettavasti myös Jyväskylässä, on päätetty vähentää lihan osuutta kouluruuasta, aivan järkyttävää. [Pia Sillanpää: Sairasta!] Eli on alettu tehdä päätöksiä lasten ruokailusta ensisijaisesti ilmastoideologia edellä sivuuttaen lasten todelliset tarpeet ja terveyden. — Tämä on kyllä oikeasti sairasta toimintaa. — Kouluruokailun ensisijainen tehtävä olisi ravita lasta. Sen tulee tukea lapsen kasvua, oppimista, jaksamista ja terveyttä. Tosiasia on, että eläinperäiset tuotteet, kuten liha, kala, kananmuna ja maitotuotteet, ovat monipuolisia ja tehokkaita ravintolähteitä. Niistä saadaan korkealaatuista proteiinia, B12-vitamiinia, rautaa, D-vitamiinia, kalsiumia ja omega-3-rasvahappoja — niitä ravintoaineita, joita kasvava lapsi tarvitsee aivan joka päivä. Ne vaikuttavat suoraan lapsen kehitykseen, vointiin, koulumenestykseen ja terveyteen. Näiden ravintoaineiden saaminen yksinomaan kasvisruokavaliosta on vaikeaa ja usein edellyttää tarkkaa ruokasuunnittelua ja lisäravinteita, joihin usein ei ole kotona mahdollisuuksia. Kannatan monipuolisuutta ja valinnanvapautta enkä sitä, että vähennetään eläinperäisten ruokien tarjoamista ja vaarannetaan lasten ja nuorten ravintoaineiden saanti. Jokaisella lapsella olisi oikeus syödä myös lihaa ja maitoa koulussa niin kuin kotona on totuttu — ilman syyllistämistä, leimaamista tai pakkoa. Monelle lapselle kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria. Meillä on hyvin tiedossa, että jos kouluruoka ei maistu, se jää syömättä. Hyväksi todettu keino on osallistaa oppilaat ruokalistan suunnitteluun. Makuraadit, toiveruokapäivät ja palautekanavat lisäävät ruuan menekkiä, vähentävät ruokahävikkiä ja tekevät ruokailusta myönteisen kokemuksen. Arvoisa puhemies! Lapsille tulee opastaa suomalaisen ruuantuotannon arvostamista, ei hiilidioksidi- ja ilmastoideologiaa. Suomalainen liha ja suomalainen lehmä ovat ilmasto- ja huoltovarmuustekoja. Soijan rahtaaminen ulkomailta ei todellakaan ole mikään ilmastoteko. Ruuan omavaraisuus kertoo siitä, miten hyvin valtio kykenee itse tuottamaan tarvittavan määrän ravintoa väestölleen. Meillä ei ole varaa tehdä sitä koskevia päätöksiä ideologia edellä, sillä olemme riippuvaisia siitä, että myös tulevilla sukupolvilla on lapsia, jotka haluavat isona maanviljelijöiksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomeen on taas koittanut kevät, ja se tarkoittaa sitä, että maamiehen mieli vetää pellolle. Suomalaisen ruuantuotannon uusi vuosi on lähdössä liikkeelle. Olen todennutkin, että maamiehen elämä alkaa keväällä aina uudelleen. Tuskin voisi olla parempaa hetkeä käsitellä tätä kansallista ruokastrategiaa kuin juuri keväällä 2026 — enkä nyt tarkoita sitä, että suomalaisella ruuantuotannolla menisi erityisen hyvin, vaan itse asiassa siis ei mene hyvin. Meillä ovat maidon- ja lihantuotannon tunnusluvut laskeneet, maidon tuottajahintaa on vastikään laskettu, viljatiloilla on täysi kriisi päällä johtuen siitä, että kaksi vuotta hinnat ovat olleet alhaalla, ja nyt sitten Iranin sodan vuoksi polttoöljyn ja lannoitteitten hinta on noussut hurjasti. Mutta kauppa tekee omat valtavat voittonsa tuottajien selkänahasta, ja sitä voi kysyä tässä tilanteessa, miten se on mahdollista, että meillä on samanaikaisesti EU:n huonoimmat tuottajahinnat ja samanaikaisesti jopa maailman kannattavin ruokakauppa, niin kuin Keskon osalta on todettu. Ja tähän päälle vielä viime vuosina viljelijän päälle on langetettu kuorma siitä, että olemme jonkin sortin ilmastorikollisia. Tässäkin talossa on puolueita, jotka haluaisivat ajaa suomalaisen kotieläintuotannon alas ilmastosyistä. Tätä viestiä on korostettu tieteen nimissä. Aivan tuorein tutkimustieto tältä saralta oli suorastaan mullistavaa luettavaa. Tämä seitsemän vuoden Ilmatieteen laitoksen tutkimus on osoittanut, että rehupeltojen hiilensidonta on jopa kaksi kertaa tehokkaampaa kuin aikaisemmin luultiin ja peltoon palautettu lanta vielä myös vähentää päästöjä, ja tätä ei ole aikaisemmin huomioitu ollenkaan. Tämä laittaa kaikki päästölaskelmat kotieläintuotannon osalta uusiksi, siis aivan kaikki, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Tulen suurella mielenkiinnolla seuraamaan sitä, miten uusi tieto vaikuttaa siihen puhetapaan, jolla suomalaisesta kotieläintuotannosta ja viljelystä puhutaan salin vihreällä laidalla. Arvoisa puhemies! Suomessa kannattaa panostaa siihen, missä me olemme hyviä. Näillä leveysasteilla nurmenviljely on satovarma, meillä on maailman parhaimmat pohjavesivarat, ja meillä on puhtain ilma. Voimmeko me muuta toivoa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jatkan näistä lausuntopalautteista, mitä tähän selontekoon tuli. Vielä ennen sitä sen verran, että tässä hyvin nostettiin myös tätä ruokakulttuuria, mutta ehkä riisin sijaan valitsisin sellaisia, jotka ovat jossain lähempänä tuotettuja. Riisihän on kaikista huonoin vaihtoehto ilmaston ja ravitsemuksen kannalta. Tosiaan huomioita lausuntopalautteesta: Tämähän on hyvin paljon laajempi kuin pelkästään vain, mitä täällä on hyvin toistettu monessa puheenvuorossa moneen kertaan. Esimerkiksi luonnonarvokauppa on siellä nostettu esille, mutta se voi tarjota uusia ansaintamahdollisuuksia kaikissa erilaisissa elinympäristöissä, ei pelkästään metsissä, vaikka metsät on ainoastaan mainittu tässä. Vapaaehtoisen luonnonarvokaupan perusajatuksena on saada kanavoitua aidon markkinan kautta yksityistä rahaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja edistämiseen. Luonnonarvokauppa voi ilmentyä käytännössä useassa erilaisessa muodossa osapuolten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Ensimmäisiä tällaisiahan on jo tehty. Luonnonmukaisen tuotannon rooli kansallisessa ruokastrategiassa tulee määritellä nykyistä selkeämmin ja kunnianhimoisemmin. Luonnonmukainen tuotanto edistää useita strategian päämääriä, kuten luonnon monimuotoisuuden vahvistamista, ravinteiden kierrätystä ja maaperän hyvinvointia. Kansallinen Luomu 2.0 ‑ohjelma tarjoaa monia konkreettisia välineitä strategian tavoitteiden saavuttamiseksi sekä toimeenpanon tukemiseksi. Arvoisa puhemies! Ruokastrategian visio ei tarjoa ratkaisua nykyisen ruokajärjestelmän ongelmiin. Tämän toi jo päivälläkin mainitsemani tutkija ja tuplatohtori Tuomas Kuhmonen omassa lausunnossaan esille. Maatilat pyörittävät 2000-luvun alkuun verrattuna kaksinkertaista liikevaihtoa, mutta niille jäävän maataloustulon ostovoima on käytännössä pienentynyt. Kaupan voitot ovat suuremmat kuin maataloustulo. Kaikki maatalouden tehokkuuden paranemisen hyöty onkin valunut teollisuudelle ja kaupalle. Viljelijäammatista unelmoivat nuoret haluaisivatkin tutkimusten mukaan viljellä pienempiäkin tiloja, tuottaa lähiruokaa, toimia yhteistyössä ja hoitaa luontoa. Ei sillä, etteivätkö isotkin tilat näin tee, mutta tämä on noussut näissä tutkimuksissa esille. Esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Savossa vain 23 prosenttia viljelijän ammatista unelmoivista 18—30-vuotiaista nuorista haluaa toteuttaa tämän strategian visiossa kuvattua mallia ja loput 77 prosenttia jotain muuta, luonnonhoitopainotteista, pienimuotoista ja perinteistä tai läheisyyteen ja yhteisöllisyyteen perustuvaa maataloutta ja ruokajärjestelmää. Suuriakin tiloja tarvitaan, mutta sitä vaikeampi on löytää tiloille jatkajia, mitä vaihtoehdottomammaksi maatalouden tulevaisuus rajataan. Joku pärjää pienellä tilalla, joku ei pärjää suurellakaan, ja päinvastoin. Meidän tehtävä ei ole osoittaa sormella ja sanoa, että väärin pärjätty. Arvoisa puhemies! Edelleen jatkan Tuomas Kuhmosen kommentteja siteeraten tai mukaillen: Elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kauppataseen alijäämä on kasvanut koko EU-ajan dramaattisesti, vaikka koko ajan on tehty ja tapahtunut niitä asioita, joiden varaan visio rakentuu. Kuhmosen mukaan ydinkysymys onkin, mikä muuttaa nyt tämän strategiassa tavoitellun, jo vuosikymmeniä vallalla olleen, uuteen teknologiaan, innovaatioihin ja osaamiseen perustuvan toimintamallin vaikutukset päinvastaisiksi entiseen verrattuna 15 vuodessa. Jos visiossa linjattaisiin esimerkiksi, että vuonna 2040 Suomen maatalous on energia-, ravinne- ja rehuomavarainen, kolmen suurimman kauppaketjun markkinaosuus elintarvikkeissa on alle 50 prosenttia ja pientiloille ja paikallismarkkinoilla toimiville tiloille on luotu kannattavat liiketoimintamallit, olisi Kuhmosen mukaan mahdollista, että merkittävä osa ruokajärjestelmän nykyisistä ongelmista, jatkajakysymyksestä ja maaseudun elinvoimaongelmista olisi ainakin osittain ratkaistu. — Kiitos.