Arvoisa puhemies! Me olemme käyneet valiokunnassa läpi nämä kaikki lakialoitteet, jotka liittyvät kokonaisuuteen. Tämän kokonaisuuden mielenkiintoinen lakialoite 25/2025 on edustaja Tynkkysen ehdotus siitä, että jatkossa vakuutetuilla olisi oikeus saattohoitorahaan läheisensä saattohoidon ajalta sekä omaishoitorahaan muissa sitovan hoidon tilanteissa kuin saattohoidossa. Tässä lakialoitteessa on myös ehdotettu, että työsopimuslakiin lisättäisiin työntekijän oikeus saada työstään saattovapaata. Kun käsittelimme ehdotusta valiokunnassa, kävi ilmeiseksi, että tämän kokonaisuuden aikaansaaminen juuri tässä hetkessä ei olisi mahdollista siksi, että nämä etuuksien muutokset vaikuttaisivat niin moniin asioihin. Tämän valiokunnan saaman selvityksen pohjalta ministeriössä katsottiin, että jos yritettäisiin Suomessa edistää tällaista saattohoitoon liittyvää viimesijaisen vierellä kulkijan etuutta, niin siinä tapauksessa tämä esitys pitäisi valmistella kunnolla. Tästä syystä tämä vaatisi laaja-alaista jatkovalmistelua. Sen vuoksi valiokunta katsoi, että annamme tälle aiheelle ja lakialoitteelle mahdollisuuden, ja siksi valiokunta on hyvin poikkeuksellisella tavalla huomioinut tässä esityksessään edustaja Tynkkysen lakialoitteen. Yksimielinen valiokunnan lausuma ei tarkoita sitä, että esitämme tällaista säädettäväksi. Se tarkoittaa sitä, että yksimielisesti valiokunta toteaa, että tällainen tarve tulisi selvittää. Pidän itse, valiokunnan yksimielisen ratkaisun osalta, erittäin hienona työnä sitä, että näin pystyimme päättämään. Tästä perustelut löytyvät valiokunnan mietinnön sivulta 7. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on ehkä syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, mitä on tapahtunut eutanasia-aloitteen jälkeen, kun se aikanaan käsiteltiin eduskunnassa vuonna 2017. Jotkut edustajat jo viittasivatkin tähän prosessiin, eli palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskevien ehdotusten taustalla on siis nimenomaan tämä kansalaisaloite. Siitä tehtiin viime hallituskaudella pääministeri Rinteen—Marinin hallituksen työssä todella iso selvitys. Olin silloin itse peruspalveluministerinä, ja tätä työtä tehtiin vuosina 2018—2021. Ehdotukset ovat hyvin moninaisia. Se on yksi meidän parhaimpia selvitysryhmän töitä. Siinä on useita ehdotuksia siitä, miten palliatiivista työtä tulisi kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä. Siksi täytyy todeta, että on varmaan selvää, että aika suuri pettymys on kaikille palliatiivisessa hoidossa mukana oleville se, että näin vähän tällä hallituskaudella saatiin aikaan. Se, että nykyisin järjestämisvastuulla olevat tehtävät kirjataan vielä uudelleen järjestämisvastuuta koskevaan terveydenhuollon lakiin, ei ole kovin suuri saavutus. Siitä ei tarvinnut edes maksaa mitään, koska voidaan perustella, että jo nykyään palliatiivisen hoidon toteuttaminen on järjestämisvastuullisten hyvinvointialueiden tehtävä. No, edistäisikö se sitten jotain uutta, kun tässä määritelmätasolla määritellään lakiin, mikä on palliatiivinen hoito ja mikä on saattohoito? Jos sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset eivät vieläkään tietäisi, mikä on palliatiivista hoitoa ja mikä saattohoitoa, ihmeiden aika olisi käsillä. Kyllä ammattilaiset hyvin tarkasti tietävät, mitä tämä työ pitää sisällään ja mikä on jo nykyisinkin järjestämisvastuullinen tehtävä. Eli siinä suhteessa me ollaan kyllä aika lähtötelineissä, mitä kaikkea siitä isosta työstä ja niistä kehittämistoimista tehtäisiin tällä hallituskaudella. Oletus oli, että viime hallituskauden kehittämistoimet jatkuvat tälläkin hallituskaudella, ja henkilökohtaisesti ihmettelen sitä, että euroakaan ei haluttu käyttää palliatiivisen hoidon kehittämiseen Suomessa. Tämähän aiheuttaa sitten sen, että me keskustellaan vain siitä, pitäisikö eutanasiaa sitten edistää. Meillä on kansalaisaloite tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan sisällä myöskin eutanasian sallimisesta Suomessa. Me ollaan hyvin pitkälle päästy kuulemisissa, mutta me ollaan jouduttu käsittelemään sitä nyt ainakin kahdella eduskuntakaudella, siis syksyn ja kevään eduskuntakausilla, ja sen lisäksi käymään keskustelua useilla kausilla siitä, että tätä asiaa ei ole pystytty edistämään valiokunnassa niin että me voitaisiin antaa tästä mietintöä. Se tietysti kertoo siitä paineesta, että kansalaiset haluavat myöskin näin suuren Suomen hallintoalan keskellä käydä keskustelua siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuolto tai sosiaaliturva tässä maassa järjestetään. Sellainen on aikamoinen puute, että valiokunta ei kerta kaikkiaan ehdi käsittelemään kansalaisaloitteita tämän enempää. Onkin hyvä painaa mieleen se, että meidän pitäisi pystyä parempaan. Meidän pitäisi pystyä parempaan siinä, että palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa aidosti kehitetään myöskin taloudellisin panostuksin eikä pelkällä määritelmällä ja järjestämisvastuun uudelleen toteamisella. Täällä olisi tosi paljon tehtävää. Myöskin valiokunta kiinnittää tähän kaikki yhdessä huomiota toteamalla, että meidän täytyisi pystyä saamaan aikaan sellainen erikoislääketieteen koulutus, että saataisiin myöskin palliatiivisen hoidon erikoislääkäreitä. Kun tämäkin asia on vielä kesken, niin voidaan jo nyt tässä vaiheessa sanoa, että ei tässä esityksessä kovin korkealta tiputa. Siksi tällaisissa asioissa, jotka liipaisevat niin herkästi sitä inhimillisyyden syvintä olemusta, meidän pitäisi pystyä eduskunnassa parempaan. — Kiitos.