Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Itse asiassa aika surulla kuuntelen tätä keskustelua siksi, että niin monet puolueet Suomessa kannattavat ihan perusperiaatteena sitä, että jokainen suomalainen pääsisi työhön tai koulutukseen. Turhaan me siitä tässä vänkäämme. [Sheikki Laakso: Paitsi vasemmistoliitto!] Jos valitaan huonoja sanavalintoja — kuten työttömistä käytännössä annetaan ymmärtää, että he jäisivät kotiin nukkumaan — jos sanavalinta on väärä tai huono tai herättää pahennusta, miksi, pääministeri, te ette voi valtioneuvoston puolesta todeta, että oli huono sanavalinta ja mennään eteenpäin? [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Juuri näin — pyytää anteeksi!] Tämä on aivan yksinkertaista. Tänään kuitenkin haluan puhua muusta kuin tästä. Minä kysyn, miksi meidän täytyy luoda erilaisia sääntöjä eri ihmisille. Rikkailla on omat säännöt, heitä kannustetaan valtavan suurilla verojen kevennyksillä. Pienituloisia kannustetaan leikkauksilla ja köyhyydellä. [Mauri Peltokangas: Käsittämätöntä!] Tämä on erikoista. Me emme voi ymmärtää, miksi te teitte tarkoituksella sellaisia säästöpäätöksiä, että toimeentulotuen ansiotulovähennyksen poisto [Puhemies koputtaa] ja työttömyysetuuksien suojaosan poistaminen johtavat nyt kaksoisgiljotiiniin. [Puhemies: Ja kysymys!] Ihmiset eivät voi ottaa työtä vastaan, kun se ei kannata. Miksi siis [Puhemies koputtaa] rikkaita kannustetaan verojen kevennyksillä ja köyhiä leikkauksilla?

Arvoisa puhemies! Voi sanoa, että ministerinä voi toimia niin monella tavalla. Kaikkea on nähty. Ja kun teitä katson, sosiaaliturvaministeri, niin te teette kyllä tässä välikysymyskeskustelussa omanlaisensa ennätyksen. Sen sanon teille ihan vilpittömästi, että teidän keskeisin tehtävä ei ole pienentää yhteiskunnan taloudellista kestävyysvajetta vaan sosiaalista kestävyysvajetta. Olen sen monesti teille sanonut, että ainakin valtioneuvoston työnjaon mukaan sen pitäisi olla teidän tehtävänne. Mutta tässä keskustelussa, kun oppositio kysyy, mitä tämä hallitus tekee köyhyyden vähentämiseksi — johon kaikki aikaisemmat hallitukset sitoutuivat niin, että me vähennämme sekä köyhien aikuisten että köyhien lasten määrä — on selvinnyt, että te ette tee tosiasiassa tälle asialle mitään. Kaikki asiat ovat jonkun muun vika, ja talous- ja työllisyyspolitiikassa ei ole mitään ongelmaa. Yliveto tässä koko välikysymyksen päätöksessä on se, että te ette edes pyydä anteeksi, [Puhemies koputtaa] jos joku ymmärsi teidän sananne väärin. [Veronika Honkasalo: Kyllä!] Se on minusta käsittämättömintä. Eli älkää luoko lisää varkaita [Puhemies: Aika!] ja loisia työttömistä, älkääkä myöskään, kun he nukkuvat kotona. Tässä on... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron]

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on köyhyys... [Pauli Kiuru: Arvoisa puhemies, kumpaa Kiurua tarkoititte? — Krista Kiuru: Kiurut ovat nyt liikkeellä! Kevät on tulossa!] Arvoisa puhemies! Vaikka tässä oli kevennystä ilmassa ja kevättä rinnassa, niin se täytyy sanoa, ennen kuin, pääministeri, lähdette, että ei tämä ole sattumaa, että oppositio on herkkänä näistä sanakäänteistä. Teidän pitäisi tietää, että jos valtioneuvoston puheeseen ministerin sanavalinnoiksi valitaan tällainen, niin se voi herättää huomiota. Nimittäin tässä salissa on puhuttu työttömistä varkaana ja loisenakin. Tämä on hyvin vakavaa. Te ette olleet salissa silloin, tiedän. Ne olivat niitä kamalia yöaikoja vuonna 23, kun täällä yötä myöden säädettiin näitä sosiaaliturvaleikkauksia. Me täällä varoittelimme, että tämä ei tule toimimaan. Täällä ministeri sanoi, että nyt luodaan työpaikkoja, kun leikkauksia tehdään. Nyt luodaan työpaikkoja, sanoivat kaikki hallituspuolueiden nassukat, ja täällä naamat nyt sitten huuli alaspäin vääntyneenä ihmetellään, että eikö näin sattunutkaan. Kyllä sanon nyt teille, pääministeri, kun te vastaatte itse siitä, mitä valtioneuvosto puhuu: Miksi ministeri Grahn-Laasosen annettiin ottaa tällainen sanavalinta, joka saattaa antaa ymmärryksen siitä, [Puhemies koputtaa] että naapuri on kotona nukkumassa silloin, kun työhön lähtevät ihmiset lähtevät suorittamaan tärkeitä tehtäviä? Tämä on vähän vaarallinen asia. Nyt kysynkin teiltä, pääministeri: katsoitteko te tämän puheen?

Arvoisa puhemies! On syytä ehkä palauttaa mieleen, että aikaisemmin eduskunta oli yksimielinen siitä, että köyhyyttä pitää vähentää ja erityisesti lapsiperheköyhyyttä pitää vähentää. Siihen sitouduttiin koko tämän eduskunnan joukolla. Kymmenessä vuodessa lupasimme EU:lle ja monille muille tahoille, että me teemme paremmin. On erikoista, että hallitusohjelmaneuvotteluissa teillä oli tiedossa, että köyhien määrä lisääntyy ja että erityisesti lapsiperheköyhien määrä lisääntyy, siis lapsien, köyhien lapsien määrä lisääntyy enemmän kuin köyhien aikuisten määrä. Mutta silti te päätitte toteuttaa kahden miljardin leikkaukset sosiaaliturvaan. Ja nyt te istutte täällä Hangon kekseinä ja ihmettelette, että näin pääsi käymään, että te ette poliittisesti tavoitelleet köyhyyden lisääntymistä, vaikka te tiesitte, että näin tulee tapahtumaan, ja salasitte tämän suomalaisilta melkein kaksi vuotta, kun yhteisvaikutuksia ei saatu tästä hallituksesta ulos. Pitääkö teidän pienentää vain taloudellista kestävyysvajetta vai myöskin sosiaalista kestävyysvajetta? Kysynkin teiltä [Puhemies koputtaa] asiasta vastaavana ministerinä: kumpi on teidän tehtävänne?

Arvoisa puhemies! Kun, pääministeri Orpo, aloititte, sanoitte, ettei keneltäkään vaadita kohtuuttomuuksia. Rahaa ei ollut, ja siksi myöskin kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta ja heikompiosaisilta leikattiin ja paljon. Rahaa löytyikin puolessavälissä kautta kasvun tukemisen nimissä, ja nyt niitä Purran mainitsemia lahjarahoja on löytynyt teiltä ylisuuresti. On ihan oikeutettua kysyä oppositiosta, koska on liian paljon. Ettekö te näe, kuinka köyhää ihmisillä on tällä hetkellä? Tämä on todella valitettava tilanne, että ostovoima on kadonnut ihmisiltä. Tämä on hirvittävä tilanne, ja se ei auta, että te sanotte, että me tuemme kaikkein suurituloisimpia suomalaisia. On karmeaa se, että te ette puutu tähän tilanteeseen, jossa kaikkein köyhimmät ja osattomimmat suomalaiset ovat todellisessa hädässä. Pääministeri Orpo, oletteko te sanojenne takana, niin että suomalaisilta ei vaadita keneltäkään kohtuuttomuuksia?

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa teille, arvoisa pääministeri, että taidatte elää eri todellisuudessa kuin oppositio Suomessa. Te jätitte vallan kertomatta, minkälaisia säästöjä te olette tehneet. Sekä valtiovarainministeriön että STM:n pääluokassa teidän tavoitetasonne oli lähes kaksi miljardia. Sen lisäksi kerroitte äsken puheenvuorossanne, että olette omin kätösin lapioineet sosiaali- ja terveydenhuoltoon neljä miljardia lisää rahaa. Sehän tulee suoraan rahoituslaista, kuten kuntapuolellakin, kustannustenjaon tarkastuksen hoitamisesta, myöskin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nyt haluankin kysyä teiltä: Oliko tarkoitus, arvoisa pääministeri, että saatte aikaan sen, että myöskin henkilöstöä on poistumassa kaiken kaikkiaan lähes 10 000 laskennallisesti näiden säästöjen lopputuloksena? [Ben Zyskowicz: Henkilöstömääräthän kasvaa hyvinvointialueilla!] Oliko tarkoituksena vähentää ensinnäkin kolme- ja puolituhatta ympärivuorokautisesta ja vielä lisää mahdollisesti 800, jos tämä menee läpi? [Puhemies koputtaa] Painotus on väärä, ja tämä on kamalaa politiikkaa tältä hallitukselta. [Puhemies koputtaa] Miksi jatkatte lisäsäästöillä, joita on tulossa?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin onnittelut ministerille vaativan tehtävän aloittamisesta! Kokemusta minullakin on. Helpolla ette tule pääsemään ettekä pääse myöskään opposition edessä. Kun aloititte, aloititte väkevästi toteamalla, että vanhustenhuoltoon tarvitaan lisää hoitajia. Itsekin olen samaa mieltä tästä. Myös koko eduskunta halusi mitoituksen laskun yhteydessä varmistaa yksimielisellä ponnella, että asiaan voidaan palata, jos alkaa näyttää huonolta. Siinä mielessä olette ihan oikeassa, että asiaan pitäisi palata. Mutta me olemme menettäneet nyt noin 3 500 hoitoalan ammattilaista nimenomaan vanhuspalveluissa tämän hallituksen säästöjen johdosta, kaiken kaikkiaan noin 10 000 näitä laskennallisia työpaikkoja, joita ette pitäneet niin merkittävinä. Nyt kysynkin teiltä: kun tämän mitoituksen laskun jälkeen tullut uusi säästöesitys, vanhustenpalveluiden leikkaaminen teknologialla, ei mennyt perustuslakivaliokunnassa läpi, ei siis ole perustuslain mukainen, niin jatkatteko te nyt kaasun painamista, [Puhemies koputtaa] säästämistä jälleen 836 henkilötyövuodella, [Puhemies koputtaa] vai voisitteko te tästä esityksestä luopua?

Arvoisa puhemies! Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta sai tänään tämän lakiehdotuksen katsottavakseen lausunnon antamista varten, ja ei ihme siksi, että sosiaali- ja terveydenhuollossa puhutaan todella paljon hankintalaista, ja moni ihmettelee, miksi. Hyvinvointialueet ovat hämmästyneitä, ministeri Marttinen, teidän toiminnasta. Arviointineuvosto joulukuussa kertoi teille, että tämä ei ole valmis eteenpäin vietäväksi, mutta ei kestänyt kuin noin kuukausi, kun tämä on jo täällä, ja kun tuon edustaja Vuornoksen puheenvuoron kuulee, niin nyt alkaa hahmottua, miksi tämä on kokoomukselle niin tärkeätä, että te kehtaatte kerta kaikkiaan tuoda tänne tällaisen hankintalain, jossa on näin valtavasti ongelmia ja jossa ei ole piitattu tämän lausuntokierroksen palautteesta hölkäsen pöläystä? Ihme on, että tässä me ollaan, ja nyt eduskunta on lähettänyt useisiin valiokuntiin tämän ehdotuksen juuri siksi, että kritiikki on näin mahdottoman laajaa. Kysynkin teiltä, Marttinen: oletteko te valmiita tekemään eduskunnan käsittelyssä tähän mitään muutoksia, [Puhemies koputtaa] vai oletteko sitä mieltä, että kun kokoomus tämän sai, niin tästä pidetään kiinni?

Arvoisa puhemies! Syksyllä 23 hallituksen aloitettua taivaltaan käsiteltiin soten välikysymystä, ja siinä ryhmäpuheenvuorossa, jonka SDP:n pohjalta esitin, esitimme, että kaikki alueet olisivat saaneet alijäämän kattamiseen lisäaikaa. Nyt sitten vuosien jälkeen lopulta päädyitte siihen, että joidenkin osalta tämä on mahdollista. Ministeri, teidän pitäisi selittää, miksi ne alueet, jotka eivät pääse nollatulokseen, voidaan jättää tästä esityksestä pois. Sitä ei ymmärrä kukaan. Miten se voi olla yhdenvertaista? Eilen täällä kävi Eksoten porukka ihmettelemässä, kun he nyt saavat 40 miljoonan säästöt tehtyä ja 500 ihmistä irtisanotaan, ja he eivät vielä pääse muuta kuin nollalle. Entiset alijäämät on vielä purkamatta kokonaan, ja tarvittaisiin saman verran lisää rahaa. Onko hallituksella oikea tilannekuva siitä, mitä sotessa oikeasti tapahtuu, kun te kehtaatte tulla eduskuntaan esittämään tätä kolmantena vuonna [Puhemies koputtaa] sen jälkeen, kun me olemme tätä joka vuosi pyytäneet, ja ette kuitenkaan saaneet asiaa [Puhemies koputtaa] kokonaan kuntoon?

Arvoisa puhemies! Tässä soteuudistuksen jälkeisessä ajassa olisi pitänyt pystyä siihen, mihin te ette pystyneet. On käsittämätöntä, että annoitte valtionosuusuudistuksen kaatua. Se on ihan käsittämätöntä, ja täällä sitten annetaan ymmärtää, että olisi tehty jotakin. Ei edes sitä osaa pystytty hallituksessa yksimielisesti viemään läpi. Se on minusta kamala teko, historiallisesti käsittämätön epäonnistuminen. Mutta, ministeri, teiltä odotetaan paljon muutakin kuin sitä, että olisitte saanut valtionosuusuudistuksen tällä kaudella tehtyä. Siis olisitte tuoneet oman kortenne kekoon. Se oli seuraava vaihe, mutta siihen ette pystyneet. Sen sijaan me ollaan ihmetelty, että kolmatta vuotta mennään eikä konkreettisia toimia vieläkään näy. Te puhutte jo kauniisti alijäämän kattamisesta joillekin — vieläkin joillekin. Se selvisi täällä, että teillä ei ole rahaa toteuttaa tätä, koska kaksi miljardia on kohta teidän kakkunne leikata sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta. Ja kysyin Juusolta, kun hänellä on jo 10 000 ihmistä irtisanottu siellä puolella tehtävien vähennyksenä: Osaatteko te arvioida, onko vaikutukset selvitetty, kuinka paljon teidän tekojenne ansiosta, rahoituslain korjausten ansiosta, on menetetty jo työntekijöitä hyvinvointialueilla? Kuinka monta tuhatta?

Arvoisa puhemies! Minun täytyy kyllä sanoa, että te olette, ministeri Grahn-Laasonen, tehnyt tähän saliin tänään vaikutuksen. Siis teidän välinpitämättömyytenne on sitä luokkaa, että minä en voi uskoa korviani. Se on kamalaa, että me ajatellaan hyvinvointivaltiossa, että ihmiset voivat 300 eurolla tulla toimeen [Aino-Kaisa Pekonen: Se on totta!] ja te ette ota siitä mitään vastuuta. Te selititte, kuinka sosiaalipalvelut sitten hoitavat, mutta te ette näytä siis tietävän, että te esitätte tässä, että niitä sosiaalipalveluita ei enää olisi hyvinvointialueilla ja että otetaan tämä tehtävä pois perusosan alentamisen osalta. Minusta se on karmaisevaa. Lisäksi te ette näytä tietävän sitäkään, että te lisäätte köyhien lasten määrää näillä sosiaaliturvaleikkauksilla enemmän kuin köyhien aikuisten määrää. Sellaista poliittista arvovalintaa en ymmärrä. Mutta, ministeri Juuso, teiltä haluan vielä kysyä: Nimittäin kun laskimme yhteen kaikki ne 18—20 esitystä, joita olette tuonut eduskuntaan, paljastuikin, että niiden vaikutusarviointien mukaan lähes 10 000 sotetyöpaikkaa siinä meni. Se oli siis tehtävien vähennys. Kannatteko te mitään murhetta siitä, minkälaiseen tilanteeseen te olette ajanut melkein 10 000 soteväen vähennyksellä hyvinvointialueet? [Puhemies koputtaa] Siis niiden vaikutusarvioiden mukaan lähtee lähes 10 000 työpaikkaa. [Suna Kymäläisen välihuuto]

Arvoisa puhemies! Ajat ovat olleet niin vaikeat, että sillä on oikeutettu kaikkein köyhimmiltäkin leikkaamista. Kun hallituskausi alkoi, hallituspuolueet totesivat, että viimesijaisesta tuesta ei leikata, mutta tässä sitä nyt ollaan. Nyt käytännössä leikataan viimesijaisesta tuesta jo toista kertaa. Asumisosan jälkeen leikataan ensi vuoden budjetissa kaikkein köyhimmiltä myöskin perusosaa. Vaikutusarvioinnit jäivät jälleen kerran puutteellisiksi. Erityisesti arvio tämän lakiehdotuksen suhteesta moniin muihin lakiehdotuksiin, joita tänä syksynä käsittelimme, jäi liian ohueksi. Ministeri Grahn-Laasonen, nyt teiltä jää nämä vaikutusarvioinnit tekemättä huolellisesti. Se on käsittämätön juttu, kun puhumme ihmisistä, joiden viimesijaisesta tuesta, noin 600 eurosta perusosaa, voidaan alentaa — jopa työelämävaliokunnan käsittelyn jälkeen — monilla muillakin karenssitoimilla, eikä sitä kokonaisuutta tälläkään kertaa kunnolla kollattu. Nyt ollaan siinä tilanteessa, hyvä ministeri, [Puhemies koputtaa] että te olette tehneet päätöksen, jossa 150 000 kertaa ensi vuonna voidaan laskea sosiaaliturvaa näiden osalta. [Puhemies koputtaa] Onko mahdollista elää 300 eurolla hyvinvointivaltiossa? Toivon, että vastaatte.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen irtisanomisperusteita löysäävä esitys tilanteessa, jossa hallitus on omilla toimillaan lisännyt maahamme jo 91 000 työtöntä. Samaan aikaan työelämän pakkopakettia on viety monilla eri osa-alueilla eteenpäin. Ei voi muuta kuin ihmetellä, mitä järkeä tässä on. Minkälaisia työmarkkinoita me ajamme, ja miten me voimme kuvitella, että Suomeen syntyy talouskasvua tällaisella uhalla, joka riippuu jatkuvasti työntekijöiden pään päällä? Ei voi kuin ihmetellä, auttaako tämä suomalaisia ostovoiman vahvistamisessa, auttaako tämä suomalaisia siinä, että syntyy myöskin kasvua. Arvoisa puhemies! Erityisen hämmästynyt olen tutustuttuani tähän kokonaisuuteen, siitä, millä tavalla työelämävaliokunnan enemmistö on kohdellut perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Olen suorastaan hämmästynyt, että Suomella on varaa tällaiseen hallitukseen, joka on tosiasiassa pyyhkinyt pöytää kokonaan tällä perustuslailla. [Miko Bergbom: Ei pidä paikkaansa!] — Älkää nyt viitsikö, herranjuma—, anteeksi tämä termi. — Täytyy sanoa, että minä en ole ikinä nähnyt moista, että siis näin vakavassa tilanteessa tämän hallituksen enemmistö istuu työelämävaliokunnassa täysin niin kuin muulit kuulematta ja näkemättä mitään. [Naurua sosiaalidemokraattien ryhmästä — Miko Bergbomin välihuuto] Siis ei tällaisen perustuslakivaliokunnan kannanoton jälkeen voi enemmistö todeta, ettei tehdä mitään. Minä olen suorastaan järkyttynyt siitä. Minä olen ajatellut, että minullakin on ollut tässä viime vuosina ihmettelemistä, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että minä en ole näin pahaa tilannetta ikinä nähnyt. Te olette pyyhkineet perustuslakivaliokunnan lausunnolla — tähän aikaan illasta ei voi sanoa mitään muuta kuin — pöytää. Arvoisa puhemies! Käydäänpä läpi tuota perustuslakivaliokunnan lausuntoa ja katsotaan, miten täällä on toimittu. Nimittäin me SDP:ssä emme hyväksy tätä lakia. Esittäisimme vielä, että varoitus tulisi jatkossa kirjallisesti. On siis käsittämätöntä, että tämän esityksen johdosta käytännössä hallitus ajattelee ensinnäkin omissa perusteluissaan, että tämä ikään kuin lisäisi työmarkkinoilla liikkuvuutta ja samaan aikaan antaisi mahdollisuuden työllistää erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä enemmän ihmisiä. Minusta tämä on ihmeellinen käsitys. Jos ajattelee pienyrittäjiä, niin miten he voivat palkata sellaisen juristiarmeijan, jolla he voivat määritellä uuden oikeuskäytännön pohjalta, jota ei siis ole olemassakaan, mitä heidän pitäisi tehdä vaikeissa tilanteissa? Tämähän tulee pienille ja keskisuurille yrityksille erityisen kalliiksi. Tämä ei tue millään tavalla talouskasvua, puhumattakaan työllisyydestä. On käsittämätöntä, että tätä alun perin puolustettiin nimenomaan työllisyyttä lisäävänä hankkeena. Siis kun lukee hallitusohjelmaa, niin tämähän on osa sitä kokonaisuutta. On ihmeellistä, että tällä on vain vähäisiä vaikutuksia. No, kaikki ymmärtävät, että tällä ei voi olla mitään muuta, mutta ne perusteet, millä lähdettiin tekemään tällaista uudistusta, olivat nimenomaan siinä, että tämä lisäisi työllisyyttä. Arvoisa puhemies! Kuten lupasin, niin mielelläni hiukan kuitenkin pöyhisin näitä perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämiä asioita. Ensinnäkin perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota nyt tähän irtisanomisperusteen vakavuusarviointiin suhteessa perustuslain 18 §:n 3 momentista johtuvaan lailla säätämisen vaatimukseen. Täällä todetaan aivan selvästi, että syyn vakavuuden arviointi ei käy perustuslain 18 §:n 3 momentin lailla säätämisen vaatimuksen kannalta riittävän selkeästi ilmi ehdotetun säännöksen sanamuodosta, vaan se on jätetty perusteluiden varaan. Siis ajatelkaa, että valiokunnan enemmistö ei nostanut perusteluista näin vakavassa valtiosääntöoikeudellisessa huomautuksessa näitä perusteita pykälän tasolle. Kyllä minun täytyy sanoa, että minä en ole ollut ikinä tällaisessa valiokunnassa töissä, jossa näin enemmistö voi toimia, ja olen kuitenkin ollut täällä 19 vuotta. Mutta kaikkea sitä näkee. Syyn vakavuuden arvioinnissa huomiota voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä kiinnittää siihen lain perusteluissa mainittuun seikkaan, ettei työntekijän menettelyltä edellytettäisi samaa vakavuuden astetta toistuvassa toiminnassa kuin yksittäisessä rikkeessä. Minulle tulee semmoinen mieleen, että eikö me olla suomalaisille mitään velkaa. Eikö me olla suomalaisille ahkerille, hyville työntekijöille mitään velkaa? Jos perustuslakivaliokunta kiinnittää siihen huomiota, että samaa vakavuuden astetta ei toistuvassa toiminnassa enää tarvittaisi kuin yksittäisissä rikkeissä, niin ei tuntunut miltään. Ei tuntunut miltään. Se minusta aika pahalta kuulostaa. No, valiokunta on hirvittävän hyvin tätä käsitellyt, en mene siihen. Erityisesti oppositio on minusta kiinnittänyt vastalauseessaan huomiota aivan oikeisiin asioihin. Mutta koska aika käy ja ilta on vielä nuori — kello ei taida olla vasta kuin 18:aa vailla kaksi yöllä — niin otetaan vielä muutamia asioita esiin. Tämähän muuten on hienoa, että aina eduskunnassa kaikki isot asiat keskustellaan tällä hallituskaudella öisin, sosiaaliturvan leikkaukset ja kaikenlaiset pakkopaketin osat. On aina totuttu siihen, että kyllä täytyy ottaa, tiedättekö, vain itseään niskasta kiinni ja jatkaa samoilla silmäpusseilla loputtomiin. [Naurua sosiaalidemokraattien ryhmästä — Miko Bergbomin välihuuto] Tässä sitä ollaan. Mutta tännehän ei tultu huvittelemaan, joten lähden eteenpäin tätä valiokunnan lausuntoa tässä vähän retusoidessani. Täällähän työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei ole oikeastaan kritiikkiä tuntenut lainkaan eikä saanut sitä tähän lausuntoonsa. Sekin tuntuu tosi erikoiselta. Mutta erityisesti on kiinnostavaa, että täällä on pyyhitty myöskin työelämäprofessoreilla pöytää. Sekään ei ole ollut merkityksellistä, että perustuslakivaliokunta on kuitenkin heidän kuulemisensa jälkeen todennut, että tämä käytetty sanamuoto poikkeaa kansainvälisten velvoitteiden käyttämistä ilmaisuista, ja perustuslakivaliokunta toteaakin, että tsot tsot. Mutta eihän sekään tuntunut missään, vaan käytännössä heidän esityksensä siitä, että ”asiallisen syyn” voisi muuttaa ilmaisuksi ”pätevä syy”, ei tunnu saavan jatkoa. Arvoisa puhemies! Tiedän, että olen yliajalla, mutta minulla on vielä yksi asia painavana sanottavana, ja nyt sanon sen. Nimittäin ei kukaan oikeastaan voisi kehdata esittää aivan vakavalla naamalla, että naisia ja pienipalkkaisia naisia voidaan kohdella näin. Tämä on minun mielestäni kamalaa, se, että tämä kohdistuu työsuhteisiin tällä tarkkuudella, ja se vielä, että tämä kohdistuu myöskin raskaus- ja perhevapaasyrjinnän näkökulmasta sellaisille vesille, että täältä vielä jatkossa pesee, ja se, että yhdenvertaisuusvaltuutetun vaativa sanoma ei tunnu missään. Ja kun tätä ei olisi tarvinnut tehdä, niin on se vain kummallista, että tämä tehdään kuitenkin ja täällä yömyöhään sitä tehdään, ja vastustamme ja vastustamme vakavasti [Miko Bergbom: Entäs painavasti?] — ja painavasti, ja asiallisin perustein. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Tässä äskeisessä ministerin puheenvuorossa kuultiin, että se on ihan oikein, että näin voidaan toimia. Tässä Erholan rapsassa tämä asia sanotaan kuitenkin meille vakavammalla muotoilulla. Nimittäin tässä Erholan lopputuloksessa on hyvin painavaa sanottavaa eduskunnalle. Tässä todetaan, että ”pääsytietojen perusteella valtakunnallisesti hieman paremmin kuin ennen...” — ai, väärä lause. [Oikealta: Ohhoh, hupsista! — Naurua] ”Suuri osa väestöstä pääsee terveydenhuollon kiireettömälle vastaanotolle viikon sisällä hoitotarpeen arvioinnista.” Mutta alueelliset erot ovat suuria, ja sen lisäksi tässä rapsassa sanotaan, että lompakon suuruus vaikuttaa siihen, miten päästään hoitoon. [Välihuutoja oikealta] Minusta se on aika käsittämätöntä, että tästä rapsasta ilmenee, että tosiasiassa ihmisten tuloerot vaikuttavat niin, että erityisesti alempien tuloluokkien ihmiset pääsevät hoitoon yhä heikommin. Se ei ole naurun asia — se ei ole naurun asia. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Minusta on käsittämätöntä, että oikeisto nauraa ja ilkkuu tälle. [Puhemies: Kysymys?] Kysynkin, herra pääministeri: pidättekö te sitä oikeana, että Suomessa hoitoon pääsee teidän leikkaustenne jälkeen niin, että alemman tuloeron ihmiset eivät pääse hoitoon? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan apteekkitalouteen tehtäviä monia muutoksia, ja SDP:n näkökulmasta emme ole valmiita tässä muodossa hyväksymään esitystä. Ensinnäkin tässä esityksessä säästetään näiltä toimijoilta käytännössä 75,4 miljoonaa euroa ja tässä kokonaisuudessa itsehoitolääkkeet halutaan apteekeista muidenkin toimijoiden myytäviksi ja ollaan halukkaita maksamaan siitä seitsemän miljoonaa euroa. Tämä yhtälö on siltä osin hyvin hankala, että jos kerran apteekeilta vaaditaan tosi isoa venymistä, niin käytännössä samaan aikaan olisi pitänyt vahvasti miettiä, onko ajankohta tällaiselle liberalisoinnille oikea, jos siitä vielä erikseen pitää maksaa näinkin merkittävä määrä. Ja kun sitten perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta jouduttiin toteamaan, että tämä koko apteekkitaloutta koskeva esitys on perustuslain vastainen, niin silloin jouduttiin etsimään uusia ratkaisuja tämän muuttamiseksi perustuslain mukaiseksi. Nämä uudet ratkaisut, eli käytännössä nollaverorajan korottaminen 250 000:een, maksavat nyt tässä yhteydessä seitsemän miljoonaa euroa. Tästä säästöstä jää, hyvät hallituspuolueiden jäsenet, seitsemän miljoonaa euroa hyötyä, mutta tätä seitsemän miljoonan euron säästöä on tänne eduskuntaan kokoontunut nyt aika runsas joukko hallituspuolueiden kansanedustajia näköjään kannattamaan. Sen lisäksi, kun äsken meillä oli toimeentulotukea koskeva esitys täällä käsittelyssä, jossa kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta leikataan todella kovasti, täällä ei ollut kuin muutama hallituspuolueiden kansanedustaja. Nyt alkaa tässä tuntumassa jo olla, että näitä hallituspuolueiden uskollisia yön sankareita on jo mukavasti lähes parikymmentä täällä salissa. [Timo Heinonen: Kerro, monta demaria! Ei kiinnosta työnteko!] — Totean, että täällä on demareita kello 14:stä lähtien ollut koko tämän ajan. Täytyy sanoa, että meilläkin voisi olla enemmän porukkaa, mutta nämä samat naamat ovat olleet täällä aivan alusta lähtien, Heinonen sattui tulemaan paikalle juuri nyt. [Timo Heinosen välihuuto] — Se kertoo siitä, että kaikki muut sosiaali- ja terveysvaliokunnan tekemät ehdotukset, joita täällä on käsitelty, eivät ole näyttäneet samalla volyymilla kiinnostavan. Minä itsekin ajattelen, että on tosi hienoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on tehty huolellista työtä tässä apteekkikokonaisuudessa sen jälkeen, kun perustuslakivaliokunnan lausunto tuli, ja uskon aidosti, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet ovat täällä syystä. Joitakin kysymyksiä haluan nostaa itsekin tässä esiin. Ensinnäkin, kun näistä säästöistä nyt tässä puhuttiin, niin osoittautuu, että lääketaksa on varsin kova toimi. Tämä juustohöylällä toteutettava lääketaksan leikkaus on sellainen, että se vaikuttaa eniten toimialaan näiden esitettyjen lausuntojen nojalla. Sitten tämä veromalli on osoittautunut vaikeaksi kuvioksi. Tällä alarajan nostolla saadaan käytännössä hallituksen esityksen alkuperäisistä lukemista kuusi apteekkia käytännössä pelastettua tämän perustuslakivaliokunnan ukaasin jälkeen sellaisiksi, että ne eivät jää tappiollisiksi — kannattamattomia apteekkeja jää seitsemän. Ala onkin epäillyt, ovatko nämä muutokset sittenkin liian pieniä perustelemaan sitä, että on tarpeeksi tehty. Tässä on käsittelyssä 833 apteekin tulevaisuus, ja valiokunnan lausunnon mukaisesti näitä tappiollisia apteekkeja eli alle nollatuloksen tekeviä sekä näitä alle 100 000 euron tuloksen tekeviä apteekkeja olisi tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon mukaisesti 134 kappaletta. Keskeistä on nyt se, mitä perustuslakivaliokunta tosiasiassa sanoi. Tämä perustuslakivaliokunnassa tehty lausunto toteaa, että meidän täytyisi pitää huolta siitä, että kaikkien apteekkien osalta, elinkeinovapauden ja omaisuussuojan osalta, pystyttäisiin hakemaan perustuslaillinen ratkaisu. Tämän ratkaisun tekemiseksi todetaan perustuslakivaliokunnan kantana, että apteekeilla viitataan sekä tappiollisiin että kannattamattomiin apteekkeihin. Tämä muotoilu on erilainen kuin ministeriön. Valiokunta haluaakin kiinnittää huomiota siihen, että tämä kannattamattomien eli laskennallisesti tappiollisten apteekkien vertailu keskenään tarkoittaisi ministeriön näkemyksen mukaan samaa, mutta sen sijaan kannattamattomia apteekkeja tulisi käytännössä näiden uusimpien laskelmien mukaan lähes 80. Ja miten se on mahdollista? Sen takia, että alle 100 000 euroa tienaavat apteekit ovat sellaisia, että siitä maksetaan vielä apteekkarin palkka, investoinnit, lainanlyhennykset ja muut kulut. Sen vuoksi Fimea on katsonut pitkässä perinteessä, että tappiollisia apteekkeja eivät ole vain alle nollarajan alle menevät apteekit vaan myöskin ne, mitkä sijoittuvat alle 100 000 tuottavien apteekkien luokkaan. Varmasti näitte, että valiokunnallekin tuli yllätyksenä, että vaikutusarvioiden takia emme puhukaan enää 20 apteekista, vaan vasta keskiviikkona paljastui Fimean lausunnossa, että me puhutaan yli sadasta apteekista. Tämä laskukaava on otettu huomioon tässä valiokunnan mietinnössä. Tässä valiokunnan mietinnössä aikataulusyistä — valiokuntaneuvos joutui tätä todella kovalla kiireellä tekemään — nyt tässä kokonaissetissä myöskin, kun nämä luvut vaihtuvat sen jälkeen, kun tätä alarajaa nostetaan, nämä numerot ovat vielä hieman erilaiset. Siis ilma on sakeana näitä apteekkien kannattavuutta ja tappiollisuutta koskevia numeroita, ja yhteistä niillä näyttää olevan se, että ministeriön ero näihin vaikutusarviointeihin, mitkä ala on antanut, [Eduskunnasta: Aika!] on viisin- tai kuusinkertainen.

Arvoisa puhemies! No niin, tänään on päiväjärjestyksen neljäs asia käsittelyssä, ja ilta on vielä nuori. Tässä on tarkoituksena käsitellä valiokunnan mietintöä koskien apteekkitalouden leikkauksia. Tämä kokonaisuus on myöskin varsin mittava, joten lähden nyt siitä, että pyrin esittelemään aivan nämä keskeisimmät toimet. Koska tässä on sitten sen jälkeen tehty, kun perustuslakivaliokunnan lausunto tuli ja tämä hallituksen esitys osoittautui perustuslain vastaiseksi, vielä muutoksia, niin tässä on hyvin vaikea pysyä kaikkien yksityiskohtien perässä, mutta yritän. Eli lähdetään etenemään aikajanan mukaisesti. Arvoisa puhemies! Tässä esittelyssä on hallituksen esitys apteekkitaloudesta, jossa on tarkoitus ensinnäkin tehdä uudistuksia liittyen siihen, että tässä saataisiin apteekkitalouden osalta 30 miljoonan euron vuosittaiset pysyvät säästöt julkiseen talouteen ja kustannustehokkaampaan lääkkeiden vähittäisjakelujärjestelmään. Siten lääkekorvausten ehdollista korvattavuutta koskevat palautusmaksut kokonaisuudessaan ohjautuisivat jatkossa valtiolle saavuttaen noin 44 miljoonan euron hyödyn. Tässä esityksessä ehdotetaan myöskin itsehoitolääkkeiden parempaa saavutettavuutta ja hintakilpailua. Seitsemän miljoonan euron kustannuksin todetaan, että rajattu itsehoitolääkkeiden määrä olisi mahdollista ilman perinteistä apteekkilupaa toimivien osalta saada tehtäväksi. Tässä esityksessä ehdotetaan myöskin reseptilääkkeiden lääketaksan leikkaamista tasaisesti kaikissa taksaluokissa. Siten siis apteekkiverolakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että apteekkiveron perusteena on verovelvollisen lääkemyynnin voittomarginaali, minkä lisäksi veron perusteista tehtäviä vähennyksiä ja veroasteikkoja ehdotetaan myös muutettaviksi. Lääkelakiin ehdotetaan siis sääntelyä rajatusta itsehoitovalikoimasta, joka tulisi muuallakin kuin apteekeissa myytäväksi. Tässä nämä keskeisimmät ehdotukset. Taisin jo tuon palautusmaksun kohdentamisen todeta, täysimääräisesti vuodesta 26 alkaen. Arvoisa puhemies! Me ollaan saatu lausuntoja valiokuntaan monesta paikkaa. Ensinnäkin alun perin jo valtiovarainvaliokunta tutki tätä ehdotusta ja tätä sääntelyä. Me olemme saaneet lausunnon myöskin talousvaliokunnalta, joka otti asiaan kantaa, sekä perustuslakivaliokunnalta. Perustuslakivaliokunta totesi oman lausuntonsa mukaan, että nämä lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä paitsi ensimmäisen ja toisen lakiehdotuksen osalta vain, jos valiokunnan omaisuudensuojasta ja elinkeinovapaudesta esittämä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon. Täten olemme sitten näitä muutoksia tähän ehdotukseen joutuneet tekemään — siitä tuonnemmin lisää. Valiokunta on myöskin ottanut yhden laajemman seurauslausuman tähän, eli tarkoituksena on seurata ja arvioida uudistuksen kokonaisvaikutuksia huolellisesti ja arvioida myöskin muutostarpeet apteekkitalouteen liittyvän sääntelyn jatkovalmistelussa. Sitten, arvoisa puhemies, tähän ehdotettuun sääntelyyn: Ensinnäkin tässä lähdetään liikkeelle siis siitä, että lääkkeitä apteekista myytäessä noudatetaan lääketaksaa, jonka valtioneuvosto vahvistaa. Nyt sitä lääketaksaa leikataan sitten tasaisesti kaikkien lääkkeiden yhtenäiseen tukkuhintaan perustuvissa taksaluokissa. Toiseksi tässä apteekkiveron peruste muutetaan niin, että aikaisemman liikevaihdon sijasta jatkossa verovelvollinen apteekki ja sen yhteenlasketut apteekkitoimipisteet toimivat niin, että sen lääkemyynnin voittomarginaali ilman arvonlisäveron osuutta tässä ratkaisee. Tässä esityksessä myöskin apteekkiveroasteikko on muutoksessa. Asteikossa tässä esityksessä olisi nyt seitsemän porrasta, ja sittemmin perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta on portaan euromääräistä pykälää vielä muutettu. Alin raja ehdotettiin alun perin säädettäväksi 200 000 euroon, ja sen alittavasta myyntikatteesta ei maksettaisi veroa. Perustuslakivaliokunnan esittämän analyysin jälkeen tätä on nyt sitten salaisella vastineella ministeriö muuttanut myöskin itse tehdyin vaikutusarvioin niin, että täällä nollaraja nousee 250 000:een. Tässä esityksessä myöskin siis ehdotetaan uutta sääntelyä itsehoitolääkevalikoimaan. Siihen on valiokunnan kuulemisissa kohdistunut jonkin verran kritiikkiä erityisesti koskien niitä lääkkeiden ryhmiä, joita tähän voidaan ottaa mukaan. Valikoimaan on tarkoitus siis kuulua närästykseen, ummetuksen hoitoon sekä vitamiini‑ ja kivennäisainekorvaushoitoon käytettäviä itsehoitolääkkeitä, pienten ihovaurioiden hoitoon käytettäviä tiettyjä valmisteita sekä keinokyyneleitä ja muita niiden kanssa samaan ryhmään kuuluvia luokittelemattomia valmisteita. Tätä on erityisesti kritisoitu siksi, että alan toimijat kokevat, että se vaikuttaa heidän käytettävissä olevaan katteeseensa ja siten mahdollisuuksiin tehdä sopeutumistoimia. Lisäksi, arvoisa puhemies, tässä esityksessä toimitaan vielä palautusmaksujen osalta niin, että ne tulisivat jatkossa täysimääräisesti valtiolle vuoden 26 alusta lähtien. Ja vielä yksi tärkeä huomio: tätä lakia sovelletaan myöskin Ahvenanmaan kunnissa. No, taloudellisista vaikutuksista sitten jonkin verran: En ehdi näitä kaikkia tässä nyt käydä läpi, mutta alun perin sosiaali‑ ja terveysvaliokunta mietinnössään on käynyt läpi tämän ensimmäisen esityksen taloudellista vaikutusta nimenomaan näihin kertymiin. Nämä euromääräiset luvut lukevat siellä mietinnössä, ja nyt tämän aikapulan vuoksi en lähde käymään läpi, miten tämä kokonaisuus saadaan kasaan. Lähden kuitenkin käsittelemään tämän apteekkitalouden vaikutuksia ja näitä vaikutusten arviointeja, joita valiokunta on sitten palautteen muodossa saanut. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä käytännössä käydään läpi, millä tavalla nämä apteekkeihin kohdistuvat leikkaukset tosiasiallisesti vaikuttavat. Ensinnäkin esityksen mukaan reseptilääkkeiden taksakorotuksen, rajatun itsehoitolääkevalikoiman myynnin laajentamisen apteekkien ulkopuolelle ja apteekkiverolain muutosten nettovaikutuksen on arvioitu olevan keskimäärin 42 900 euroa miinusta apteekkia kohden — eli noin 43 000 euroa per apteekki miinusta — ja mediaanivaikutus on sitten 29 200 euroa per apteekki. Kun Suomessa on 833 apteekkia, niin heidän osaltaan vaikutukset jakautuvat nyt hyvin monimuotoisesti. Osa apteekeista hyötyy uudistuksesta selvästi, erityisesti tämän perustuslakivaliokunnan vaatimuksen johdosta, jossa näitä säästöjä vielä entrattiin. Silloin käytännössä tuo seitsemän miljoonan nollaveroasteikon nosto 50 000 eurolla sinne 250 000:een antaa mahdollisuuden kaikkien apteekkien hyötyä, mutta osalle apteekeista taloudelliset vaikutukset ovat negatiivisia. Ensinnäkin Fimea on osallistunut selvityksen tekemiseen ministeriölle näitten vaikutusten arvioinnissa. Tällä hetkellä hallituksen esityksen alkuperäisten vaikutusarviointien mukaan on 19 tappiollista apteekkia, joiden tulos on jäänyt alle nollan euron. Näiden hallituksen esityksessä ehdotettujen muutosten myötä ministeriön selvityksessä arvioidaan, että laskennallisesti tappiolliseksi — eli siis tulos alle nolla — muuttuu 26 apteekkia lisää. Jos apteekkien yhteydessä olevien osakeyhtiöiden tuottama tulos huomioidaan, uusia laskennallisesti tappiollisia apteekkeja tulisi olemaan ehdotettujen muutosten myötä 13. Ministeriöltä saadun selvityksen mukaan jos erillisyhtiöiden tuottaman tuloksen huomiointi otetaan tässä mukaan ja sitä voi asiallisesti perustella, niin silloin 40 prosenttia yksityisistä apteekeista jo tällä hetkellä käyttää erillisyhtiötä. No, tästä on oltu sitten asiantuntijakuulemisissa hyvin eri mieltä, onko sitä kannatettu vai ei. Ministeriöltä saadun selvityksen mukaan apteekkien laskennallinen tappiollisuus ei aina tarkoittaisi sitä, että apteekki olisi toimintakyvytön, vaan se voi johtua monista asioista. Laskennallisen tappiollisuuden syitä voi olla siis useita. Ministeriöltä saadun selvityksen mukaan tässä hallituksen esityksessä on tarkoitettu kannattamattomia apteekkeja, jotka olisivat juuri näitä edellä käsiteltyjä laskennallisesti tappiollisia apteekkeja — eli tulos alle nolla euroa. Hallituksen esityksen vaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu laskennallisesti tappiollisten apteekkien lisäksi muun muassa laskennalliselta liiketulokseltaan pienempiä apteekkeja, joiden tulos on 0—100 000 euroa. Esityksessä todetaan, että ennen lakimuutosta sellaisia apteekkeja, joiden tulos on 0—100 000 euroa, on yhteensä 70 kappaletta, ja jos erillisyhtiöt huomioidaan, kyseisiä apteekkeja on 53 kappaletta. Esityksessä ehdotetut muutokset toisivat 19 uutta apteekkia tähän samaan luokkaan, ja jos erillisyhtiöt huomioidaan, määrä kasvaisi 11 apteekilla. Kokonaisuutena valiokunta toteaa apteekkien laskennan ja tappiollisuuden ja tämän kannattamattomuuden osalta, että ministeriöltä saadussa selvityksessä ja hallituksen esityksessä voidaan arvioida, että esitettyjen muutosten myötä apteekkimarkkinassa on nykyiset ja uudet apteekit huomioiden yhteensä 134 apteekkia, jotka ovat joko laskennallisesti tappiollisia — siis tulos alle nolla — tai joiden liiketoiminnan voitto jää laskennallisesti 0—100 000 euroon. Kun huomioidaan apteekkien yhteydessä toimivien osakeyhtiöiden tulos — jos erillisyhtiöt siis saadaan ottaa mukaan — tulos olisi 93. Näitä lukuja on siis monia, ja nyt kun sitten käytännössä perustuslakivaliokunnan jälkeen sitä nollarajaa nostettiin verotaulukossa, niin saatiin vielä aikaan uusia lukuja. [Puhemies koputtaa] Näin ollen näitä en nyt enää tässä yhteydessä käy läpi, koska aika kerta kaikkiaan loppuu. Valiokunnan kuulemisessa on päädytty sellaiseen mietintöön, joka on sisältämässä tässä nyt sitten kaksi eri vastalausetta. Eli tämä mietintö ei ole yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Unohdin tuossa sanoa, että tässähän on itse asiassa siis kahdenlaisiakin terveysasioihin liittyviä asioita: Edustaja Lindén otti nyt huomioon tämän, että jos ihminen osoittaa lääkärintodistuksella, että hän ei pysty työllistymään, siitä huolimatta tämä ensisijainen työnhaun velvoite koskee myöskin häntä. Se on kyllä jo aika rajua menoa tällaisessa yhteiskunnassa, jossa on kuitenkin lääkärinlausuntojen mukaan totuttu toimimaan. Toinen erikoisuus on se, että tässä lähdetään siitä, että jatkossa toimeentulotuen sisään mahtuisivat vain välttämättömät sairaanhoidon menot. Siis ajatelkaa, että siitä huolimatta, että sinulla on todistetusti tietyt vaivat, lääkärin todistuksellakin tietyt vaivat, niin kuitenkin tässä esityksessä lähdetään siitä, että Kelan virkailija katsoo, kuinka paljon tätä välttämätöntä sairaanhoidon menoa voidaan sallia mukaan tähän perustoimeentuloon. Se on kyllä minusta todella erikoinen systeemi, koska nykymaailmassa on ajateltu, että lääkäri kuitenkin antaa lääkärintodistuksen siitä, minkälainen sairaus sinulla on ja minkälaisia kuluja ja menoja ne vaativat. Tämä menee kyllä mielestäni aika erikoiseen norminpurkuun. Ja tässä on vielä se, että sitä nimenomaan vähennetään, eli tarkoituksena on, että kaikkia menoja ei oteta enää huomioon. Tämä oli minusta aika kova. Sitten tässä on puhuttu hyvin ansiotulojen huomioimisesta, eli pienimmänkään tuen saaminen, että pääsisit silloin tällöin tekemään jotain keikkaa, ei enää kannata. Siis tämäntyyppisen järjestelmän luominen, että toimeentulotuen saajan ei kannata mennä mihinkään töihin enää eikä myöskään ottaa mitään lahjoja vastaan... Eli ihmisten, jotka haluaisivat auttaa näitä Suomen köyhimpiä ihmisiä — joita on kuitenkin seitsemän prosenttia väestöstä — ei kannata antaa näille ihmisille mitään apua, koska hallitus kieltää nyt kaikkein pienimmänkin rahaerän vastaanottamisen. Se on minusta kyllä todella erikoista. Tässä käytiin välillä jo keskustelua siitä, että jos esimerkiksi joku lapsi joutuu jonkun rikoksen kohteeksi ja saa sitten oikeudesta korvausta, niin sekin otetaan huomioon tässä menossa. Kyllä minun täytyy sanoa, että kyllä jotenkin tuntuu, että miksi ihmeessä... Esimerkiksi tämä viimeinen asia on semmoinen, mitä on kautta puoluerajojen haluttu hoitaa niin, että tällaisissa isojen rikoksien tapauksissa lapsi saisi sentään kohtuullisen korvauksen — mutta hän ei saa, jos perhe on toimeentulotuen asiakas. On se minusta käsittämätöntä. Tässä yhteydessä tämänkin olisi voinut korjata, mutta tässä haluttiin säästää 70 miljoonaa euroa, niin että sekään ei ole mahdollista.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä todella tehdään näitä sanktioita eri tavoin, ja itse asiassa tähän kietoutuu kolme tänään käsittelyssä ollutta lakia. Yksi on se, että kuntouttavaa työtoimintaa uudistetaan niin, että enää näitä sosiaalisen kuntoutuksen keinoja ei ole käytettävissä kuin ja pelkästään toimeentulotuen asiakkaille, ja sitä pidän virheenä. Toinen on sitten tämä yleisturva, jossa yleisturvan osalta puuttuu vallan arvio siitä, pärjääkö tämä ihminen itse vai onko hänellä myöskin huollettavia. Tämä työttömyysturvaan aikaisemmin perustunut lapsikorotusajattelu on kokonaan siitä jäänyt unholaan. On hyvin vakavaa, että rinnastetaan ihminen, joka on yksineläjä, siihen, että joku ihminen on huoltovastuussa ja saa samaa tukea. Tämä virhe tehtiin jo aikanaan, kun työttömyysturvaa tällä hallituskaudella on leikattu jo kolmesti. Tähän liittyen koko yleisturvaan sisältyvä erikoisuus on se, että nämä ihmiset pääsevät niin sanottuun henkilökohtaiseen arvioon, ja syntyy kasvokkain tapahtuvia aktivointitoimia, jotka sitten puuttuvat tästä perusosan alentamisen toimenpiteestä, joka tänään taas tässä on. Nyt se ihmeellisyys on se, että eikös kukaan ole näitä yhdessä kollannut. Eikö kukaan ole tarkastellut, mitä vasen käsi tekee, mitä oikea saa aikaan? Näyttää siltä, ettei ole. Nyt tämä toimeentulotuen kokonaisuus on sitten tähän kaupan päälle kolmas kokonaisuus, jonka seurausvaikutuksia ja yhteisvaikutuksia joudutaan pohtimaan. Tässä yhteisvaikutuksena syntyy nyt tilanne, että silloin kun ihminen joutuu näiden ensisijaisten etuuksien hakematta jättämisen tai työttömäksi hakematta jättämisen kautta 50 prosentin alennukseen, niin silloin ollaan tilanteessa, jossa tätä etuutta voidaan myöskin 50 prosentilla leikata. Tuntuu oudolta ja kyllä kohtuuttomalta. Miksi me ajatellaan, että tosiasiassa näin voisi toimia ja se olisi oikeudenmukaista. Kysynkin vaan, että jos joku ihminen ei työllisty, niin onko se teidän mielestänne oikein, että ensin leikataan ensisijaista etuutta, ja kun ensisijainen etuus on leikattu, niin sen jälkeen hän ei ole päivääkään saanut toimeentulotukea, niin häneltä leikataan myöskin siitä puolet pois. Siis ajatelkaa nyt, kaksinkertainen tuplarangaistus. Ja jos sen penaltin sitten kerran saisikin, sitä ei saa vain kuukaudeksi, vaan se on aina kuukauden kerrallaan voimassa. Ja jos me otetaan työmarkkinatuen saajat huomioon, niin meillä on sellaisia työmarkkinatuen saajia, jotka voivat olla kuusi vuottakin...eivät työkyvyttömiä eivätkä myöskään sairauspäivärahalla, vaan he ovat tippuneet tällaiseen välitilaan. [Puhemies koputtaa] — Tulen sinne. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Nämä henkilöt, jotka ovat tässä välitilassa, ovat sellaisessa tilanteessa, että he eivät näytä työllistyvän. Nyt hallitus ajattelee, että osa-aikaisen työn hakeminen ei riitä työllistymisen toteuttamiseen. Tämä on minusta kyllä yksi erikoisimpia piirteitä koko tässä ehdotuksessa. Kysymys on siis siitä, onko tämä uskottavaa, että nämä sanktiot ovat tällaisia. Annetaanko joka kuukausi sanktio siitä, että ei pysty työkyvyttömänä töihin? Tuleeko se kuinka monta kertaa? Siihen me emme valitettavasti ole voineet saada vastauksia. Ja kun me emme enää arvioisi perustoimeentulotuen alentamisessa sitä, onko tämä ihminen törttöillyt jollain tavalla tai laiminlyönyt jonkun työvoimapoliittisen velvollisuuden, me emme arvioi sitä siitä näkökulmasta enää, vaan me arvioimme ainoastaan sitä, onko se kohtuullista, että tämän ihmisen perustoimeentulotuesta leikataan. Minusta on ollut erikoista tämä keskustelu, joka hallituspuolueiden oikeaan laitaan on pesiytynyt, että meillä olisi mahdollisuus näiden ihmisten toimeentulosta leikata kohtuullisuusharkinnan kautta aina, jos osoittautuisi, että tämä törttöilyn syy tai laiminlyönnin syy on sellainen, että se olisi voitu välttää. Nyt me ollaan menossa kohti sellaista tilannetta, että seuraavaksi todennäköisesti yritetään esittää, että tämä kohtuullisuusharkinta tarkoittaisikin, toisin kuin laissa on linjattu vuosikausia, nimenomaan tätä edellä mainittua tilannetta. Olen hyvin huolissani siitä, mihin tämä maa on menossa sosiaaliturvan näkökulmasta, ja tässä on erinomainen esimerkki siitä, voiko ylipäätään tuolla tavalla toimia. Nyt näyttää siltä, että ei vain voi vaan tätä koskevia esityksiä ihan vakavalla sävyllä pyydetään tehtäväksi. Se on kyllä minusta aika haastava juttu, että näin halutaan toimia. Arvoisa puhemies! Tässä viitattiin sitten näihin sanktioiden kategorioihin, jotka tänä iltana eivät ole olleet oikeastaan keskustelussa vielä. Edustaja Lyly totesi, että näitä sanktioita tulee äsken mainittujen laiminlyöntien lisäksi. Jos ei siis hae työttömäksi tai näitä ensisijaisia etuuksia, niin niitä sanktioita tulee nyt sitten toimeentulotuen saajille muualtakin. Työllisyystoimien puolella niitä tulee tästä uudesta lainsäädännöstä, joka oli käsittelyssä työelämävaliokunnassa. On heti alkuun teille todettava, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vasta näiden sanktioiden yhteisvaikutuksen selvittämisen yhteydessä paljastui, että tosiasiassa työvoimapalveluiden uudistamista ja kehittämistä koskevassa esityksessä on myöskin sellaisia työvoimapalveluiden prosesseja, jotka sallivat toimeentulotuen tosiasiallisen leikkaamisen. Tämä tuli yllätyksenä. Olisi kai eduskunnan kannalta toki ollut hyvä, että tämä olisi huomattu jo alun perin työnjaossa. [Puhemies koputtaa] — Jatkan vielä hetken. — Tässä kävi niin, että työelämävaliokunta selvitti tätä asiaa, ja silloin kun me näitä sanktioita käytiin läpi kauniina maanantaipäivänä, jolloin valiokunnassa muutenkin oli vaikea työtilanne, kun muitakin tehtäviä oli... Käytännössä näiden sanktioiden selvittäminen niin 7:n, 30:n kuin 45:n päivän osalta tehtiin siis työministeriön esittelijän toimesta, ja siinä yhteydessä paljastui kyllä, että nämä sanktiot ovat nyt aivan erimitallisia. Tämä on aivan käsittämätön juttu. Minun täytyy sanoa, että tietenkin kaikkien sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenten, kaikkien työelämävaliokunnan jäsenten, eduskunnan kakkoskerroksen virkamiesten ja ihan jokaisen kansanedustajan olisi tämä pitänyt nähdä, mutta tällä työtahdilla kuin täällä on tehty töitä, niin valitettavasti tämä tosiasia jäi huomaamatta, ja näin ei edes sosiaali- ja terveysvaliokunta antanut lausuntoa työelämävaliokunnalle näin vakavasta asiasta, jossa nämä sanktiot ovat kaikki erimitallisia, eri tahoilta tehtäviä sanktioita. [Puhemies koputtaa] Olen kyllä hyvin huolissani siitä, millä tavalla tässä maassa säädetään lainsäädännöstä [Puhemies koputtaa] ja millä tavalla näitä esityksiä tuodaan ja minkälaisessa kulmassa.

Arvoisa puhemies! Tässä illan kuluessa on esitelty tämän käsittelyssä olevan lain kaikkein nurinkurisimpia yksityiskohtia, ja niistä varmasti yksi merkillisin on tuo, minkä edustaja Lindén tässä taloudellisessa laskelmassa avasi. Siis me ollaan tilanteessa, jossa käytännössä näiden kokonaistaloudellisten vaikutusten osana me haemme tässä nyt 45 miljoonan säästöä toimeentulotukeen, ja kun nämä muutokset sitten ovat rajuja myöskin muiden etuuksien taloudellisissa vaikutuksissa, niin tämä 45 miljoonan euron ikään kuin osuus tässä, kuinka toimeentulotukea lasketaan, saa irvokkaan piirteen, kun kuuntelitte äsken edustaja Lindéniä. Siis edustaja Lindén kävi läpi sen, että me maksamme lähes 18 miljoonaa tässä esityksessä siitä, että tulee uutta työtä tehtäväksi, jotta 45 miljoonaa saadaan aikaan. Eli täytyy palkata Kelaan 130 uutta ihmistä, jotka ottavat tehtäväkseen rutiininomaisesti tehdä näitä päätöksiä ilman, että he tapaavat näitä ihmisiä. He tekevät tätä työtä erityyppisellä koulutuspohjalla, eikä heillä ole kaikkia tämän ihmisen yksilölliseen harkintaan liittyviä tietoja. Kela varoitti valiokuntaa siitä, että he eivät tietenkään pysty sen tyyppiseen inhimilliseen harkintaan, mitä joku muu yhteiskunnan toimija voi tehdä. Tämä tulee olemaan varsin mekaaninen, rutiininomainen toimi, ja tämä 130 henkilöä varmistaa, että valtiontaloudessa ensi vuonna kertyy kaikkein vähävaraisimmilta leikkaamalla 45 miljoonaa lisää rahaa. Sen lisäksi, jotta tämä toimisi, työvoimaviranomaisissa pitää olla uusia valppaita käsiä 7,5 miljoonalla, että he huomaavat, että joku täällä laiminlyö tehtäviään työttömänä työnhakijana, ja näiden ihmisten uutena tehtävänä on tehdä näistä henkilöistä ilmoituksia. Tällä 7,5 miljoonalla eurolla hallitus lykkää työvoimaviranomaiset tekemään yhä enemmän mekaanista paperityötä ilmoittelemalla Kelaan näistä ihmisistä. Me ollaan tietenkin kysytty, maksetaanko tästä sitten sinne työvoimaviranomaisille tarpeeksi, jotta tällainen uusi työ, mikä tässä tehdään tehtäväksi, myöskin rahoitetaan, ja tässähän laskelmissa selviää, että näin ei tapahdu. Sen sijaan tämä hallitus päätyy siihen, että perusosan alentamisen seurauksena tämä perinteinen sosiaalityö, mikä tähän mennessä on tehty, otetaan kuntien tehtävistä vallan pois. Me arvioimme tätä valiokunnassa ja huomasimme, että tämä taitaa olla semmoinen 10—20 miljoonan euron kysymys ja suuri vikatikki tältä hallitukselta. Uskon, että tähän pöytäkirjaan palataan vielä monta kertaa. Oliko nähtävillä hallituspuolueiden toimijoiden näkökulmasta, että te luovutte hyvinvointialueen sosiaalityöstä, perusosan alentamisen jälkeen tehdystä työstä näiden ihmisten suhteen? Nyt tässä esityksessä päädytään siihen, että tämä on ihan okei. Samaan aikaan perustuslakivaliokunta esitti, että tätä ehdotusta on korjattava niin, että tämä yksilöllinen kohtuuharkinta on tehtävä jokaisen osalta. Tässä yhteydessä on... [Aki Lindén: Ja kerran kuukaudessa!] — Ja kerran kuukaudessa. — Nyt käytännössä tämän työn tekee Kelan viranomainen, ja siihen saatiin rakennettua ainoastaan Kelan työntekijälle informaatiovelvollisuus tätä henkilöä kohtaan. Me rakensimme sellaista mallia, jossa olisi voitu kuitenkin jättää hyvinvointialueelle tämä kyseinen, äsken mainittu sosiaalihuollon tehtävä ja olisi varmistettu — kuten perustuslakivaliokunta ihmetteli sitä, miten tämä yksilöllinen harkinta tässä todella toteutetaan — ja rakennettu eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnosta polku siihen, että tarpeen vaatiessa tätä työtä tulisi tehdä tämän ihmisen hyväksi, jotta hän pääsisi pois tämän noin 300 euron tuloloukusta. Tässä on siis todistettu, kuinka hallitus nyt kannustaa. Minun on pakko sanoa, että tämä kulmahan oli se, että toimeentulotuen uudistukselle asetettiin kaksi tavoitetta. Toinen oli se, että tällä on tarkoitus vähentää 100 000 ihmistä viimesijaiselta etuudelta. Se ei toteudu, koska sinne on tungettu näitten sosiaaliturvaleikkausten osalta ne 100 000 uutta ihmistä. Me ollaan vasta niin sanotusti sellaisessa tilanteessa, että me ei olla saatu vielä mitään aikaan näillä hallituksen esityksillä. Kolmatta vuotta mennään, ja tulos on se, että te ilmoititte sitten osana näitä taloudellisia sopeutustoimia, että luovutte siitä ajatuksesta, mikä täällä oli kaksi vuotta voimassa, että kaikkein heikoimmilta, kaikkein köyhimmiltä hallitus ei leikkaa mitään, ja nyt se menee, koska tässä esityksessä toista kertaa leikataan kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta. Kun viime kerralla leikattiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, eli toimeentulotuesta asumisosaa leikattiin, niin täällä todisteltiin sen ensimmäisen puolen vuoden aikana, että hallitus ei leikkaa kaikkein köyhimmiltä. Vasta salissa hallituspuolueet laajemmin tajusivat, että itse asiassa rikotaan omaa hallitusohjelmaa, ja nyt ollaankin tilanteessa, että se asumisosan leikkaus, joka silloin tehtiin, se 40 prosentin porukka, joka ei muuttanut kotoaan pois, asuu yhä samoissa tiloissa ja käytännössä yhä vähemmän heillä on rahaa nykyiseen toimeentuloon. Tässä esityksessä käytännössä kolmessa vuodessa on lisätty köyhyyttä näiden lasten osalta kolme kertaa enemmän kuin ennen tämän hallituskauden alkua — siis kolme kertaa enemmän kuin ennen tämän hallituskauden alkua. Köyhien lasten määrä on siis kolminkertaistunut alle kolmessa vuodessa. On tämä uskomaton tavoite hallitukselta, ja tämä on haluttu tehdä näin. Silloin kun näistä päätettiin, nämä laskelmat olivat hallituksen käytössä, mutta näin päätettiin tehdä. Harva ajattelee, että köyhien lasten lisääminen olisi politiikkatavoite millekään poliittiselle ryhmälle Suomessa. Sen minä vielä voin ymmärtää, että joku ajattelee, että jos nyt köyhiä aikuisia tulee, niin on sekin kamalaa, mutta ei sentään köyhiä lapsia. Mutta nyt ollaan päästy politiikassa siihen pisteeseen, että hallituspuolueet tekevät tämän tarkoituksella. Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä tehdään todella erityyppisesti mahdollisuus myöskin alentaa tämän perusosan osalta ihmisten käteen jäävää osuutta. Perusosaa ei kuitenkaan alennettaisi, jos alentamisen arvioitaisiin vaarantavan toimeentulotukea saavan kotitalouden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömän toimeentulon tai muuten olevan kohtuuton. Nyt ollaankin siinä tilanteessa, että tämä on peilattavana kohti tätä perustuslain 19 §:n 1 momenttia, eli se edellyttää välttämätöntä toimeentuloa. Me esitämme nyt täällä salissa, että sen lisäksi, että otetaan pois ihmisten kohtuullinen arviointi siitä, kannattaako tämä tehdä vai ei, eli tämä harkinta, niin harkinnan jälkeenkin, ajatelkaa, Suomessa ensi vuonna hallituksen esittämällä tavalla aiotaan leikata vaikutusarviointien mukaan 150 000 kertaa perusosaa — 150 000 kertaa perusosaa. Eli ajatellaan, että siitä noin 600 euron tulosta voidaan 150 000 kertaa aivan oikeutetusti todeta, että 300 eurolla ja allekin käytännössä on ryhmiä, joiden toimeentulo laskee 289 euroon, että sillä eletään. Ja tätä ei tehdä edes kuukaudeksi, vaan tämä tehdään kuukaudeksi kerrallaan, niin kauan kuin ihminen on työllistynyt tai hakenut ensisijaisia etuuksia ja, ikävä kyllä, näitä ensisijaisia etuuksia ei ole hakenut 16 000 ihmistä Suomessa, ja onkin oletettavaa, että heistä kaikki eivät vieläkään sitä tee. Työttömiä työnhakijoita pelkästään työmarkkinatuella on 23 000, jotka eivät tule työllistymään heidän omien arviointiensa mukaan. Tässä tullaankin siihen, että kaiken kukkurana Kelassa, joka instituutiona tässä toimisi, näitä perusosan alentamisia on tehty, kuulkaa, sellaisella aaltoliikkeellä, että ei voi ymmärtää. Tämänhän pitäisi perustua lakiin, ja kaikkia pitäisi kohdella eri aikoina samalla tavalla. Kelan pääjohtaja totesi sanomalehdessä, että ministeriöhän on velvoittanut heitä olemaan tiukkana näissä asioissa. Se näkyy, koska tällä uudella hallituskaudella on perusosaa alennettu merkittävästi enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta hallituskauden aluksi sitä ei laskettu melkeinkään lainkaan, korona-aikana ei laskettu lainkaan, ja kun aikaisemmin näistä leikkauksista perusosa astui voimaan, niin sitä jonkin verran kuitenkin tehtiin. Ei tämä anna myöskään hyvää kuvaa siitä, että näitä toimeentulotuen saajia kohdellaan samalla tavalla. Tämä on ihmeellistä, että voidaan todeta, että ei se mitään. Ei tämän pitäisi olla mitään valintakysymystä, kun lakiin soveltuvaa käytännettä laitettaisiin toimeen, mutta näin on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Tänään olemme käsitelleet toimeentulotukea ja siihen kohdistuvia uudistuksia. Nämä uudistukset ovat jääneet pelkiksi leikkauksiksi. Tässä toimeentulokokonaisuudessa ei oikeastaan hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että kysymys olisi uudistuksesta, mutta hallitusohjelmassa on luvattu toteuttaa toimeentulotuen uudistus ja pyrkiä vähentämään 100 000 henkilöllä viimesijaisen etuuden käyttäjien määrää. Kumpikaan ei toteudu tässä esityksessä. Tämä esitys on sillä tavalla oikeastaan järkyttävä esitys, että me joudumme kysymään itseltämme, onko tässä käynyt vahinko. Onko tämä tarkoituksella tehty, vai onko tässä niin, että joku sittenkin olisi erehtynyt? Minä sanoisin, että koko lain hankaluutena on se, että hallituskausi alkoi vakaasti salissa todistellen, ettei Petteri Orpon hallitus leikkaa kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. Me kuulimme vahvaa todistelua siitä myöskin pääministerin omien sanojen näkökulmasta, kun hän itse totesi, että vaikka on luvassa vaikeita päätöksiä, niin keneltäkään ei vaadita kohtuuttomuuksia. Nyt onkin, arvoisa puhemies, kysyttävä, miten tässä näin pääsi käymään. Tänään me täällä salissa ihmettelemme, kuinka 150 000 kertaa ensi vuonna voidaan laskea perustoimeentulon saajien käytettävissä olevia tuloja käytännössä noin 600 eurosta alle 300:kin euroon. Eikö tämä ole jo kohtuutonta? Arvoisa puhemies! Yksi päivän isoimmista kysymyksistä on, kun näitä puheenvuoroja on kuunneltu: onko tosiasiassa niin, että Suomessa voi Suomen hallituksen kansanedustajien mielestä elää 300 eurolla? Minä olen jäänyt miettimään sitä, ymmärtävätkö kaikki, mitä me oikein olemme tässä tekemässä. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon osalta on puhuttu paljon näiden ihmisten palvelutarpeesta, niin aikaisemminkin on saanut laskea perusosaa, mutta jos ihmisen perusosa on monenlaisen huolimattomuuden tai laiminlyönnin johdosta ollut riskissä, että sitä laskettaisiin, niin ihminen olisi voinut itse vaikuttaa siihen tällaisissa tilanteissa niin, että hän on nykylainsäädännön mukaan voinut hakeutua palveluiden piiriin. Mutta tämän hallituksen mestariteos ei ole se, että me leikataan kaikkein köyhimmiltä jopa 50 prosenttia enemmän, vaan erikoinen tilanne syntyy siitä, että hallitus tarkoituksellisesti tekee tässä vielä isomman tempun. Tässä nykymallissa ne ihmiset, jotka käytännössä joutuvat tilanteeseen, että he laiminlyövät esimerkiksi työttömyyden osalta heille asetettuja ehtoja ja siten joutuvat perustoimeentulotuen leikkauksen piiriin 40 prosentin maksimiosuudella, voivat kuitenkin tämän välttää hakeutumalla palveluihin. Tässä esityksessä, jota me nyt käsittelemme, on lähtökohdaksi otettu se, että ihminen ei voi hakeutua enää palveluihin ja siten välttää näitä hänelle koituvia sanktioita. Tässä esityksessä se ei jää edes siihen, vaan esitys lähtee siitä, että kaikkien näiden henkilöiden osalta poistetaan sosiaalihuollon yhteys tämän perusosan alentamiseen. Nykylainsäädännön näkökulmasta, kun perusosaa lasketaan, on laskettu, että se aiheuttaa myöskin työtä sosiaalihuollossa. Tässä esityksessä päädytään siihen, että hyvinvointialueilta otetaan tämä tehtävä pois. Minun täytyy kyllä sanoa, että minä en tiedä, miten me voidaan tällainen laiminlyönti päästää silmiemme edessä tapahtumaan. Jos ihmiseltä leikataan noin 600 euron tuloista puolet pois sen takia, että hän ei ole hakeutunut esimerkiksi työttömäksi työnhakijaksi — eli näitä on 16 000 Suomessa — niin jos kerran me ajatellaan, että he pakolla tulevat sitten ikään kuin järjestelmän piiriin, niin kysyttävä on, onko todella niin, että me uskomme, että perustoimeentulotuen alentaminen tällaisella puolikkaalla johtaisi siihen, että he pärjäisivät ilman sosiaalihuollon apua. Tässä esityksessä jätetään tämä nykyisille hyvinvointialueille kuuluva tehtävä pois, mutta toisin kuin tähän mennessä, näitä hyvinvointialueita ei rokoteta siitä, että otetaan tämä tehtävä ikään kuin myös taloudellisesti pois — rahat jäävät pohjaan, mutta tehtävä otetaan pois. Tämän lain käsittelyssä, kun sitten tätä esitystä käsiteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, saimme perustuslakivaliokunnan lausunnon, joka osoitti, että tämä alkuperäinen esitys on perustuslain vastainen. Siis eduskuntaan tuotiin ministeri Grahn-Laasosen toimesta perustoimeentulotukea koskeva uudistus, joka osoittautui perustuslain vastaiseksi. Kun sitten lähdettiin suorittamaan tätä tehtävää, jossa tämä perustuslain vastainen esitys pyrittiin muuttamaan perustuslain mukaiseksi, niin silloin lähtökohdaksi tuli ensinnäkin se, että perustuslakivaliokunnan huomioiden pohjalta todettaisiin laissa, kuinka kauan tällaisen toimeentulotuen alenemisen johdosta ihminen voisi elää sillä noin 300 eurolla. Tässä tapauksessa perustuslakivaliokunta vaati, että tämä määrällinen aikaraja otetaan tähän yhteyteen. No, asiantuntijalausunnot vaihtelivat siitä, olisiko pitänyt tehdä enemmänkin kuin ottaa perusteluissa tuo ”vähintään yksi kuukausi kerrallaan” mukaan. Ja kun tätä sanamuotoa sitten pohdittiin, niin todettiin, että olisi järkevää laittaa tämä voimaan ”kuukaudeksi kerrallaan”. Isompi kysymys kuitenkin oli tosiasiassa taustalla perustuslakivaliokunnassakin käyty vakavaluonteinen arviointi siitä, voidaanko me ajatella, että tämän kymppipykälän tasolla voidaan tämä pykälä kirjoittaa tällä tavalla kuin oli ajateltu. Onko siis niin, että jos ihmisen perusosan alentaminen tehdään, niin Kelalla ei olisi minkäänlaista tämän mekaanisen toimen jälkeen suoritettavaa velvollisuutta tämän ihmisen asioiden hoitamiseksi paremmalle tolalle suhteessa sinne hyvinvointialueeseen? Tässä yhteydessä kovan väännön tuloksena sitten [Puhemies koputtaa] todettiin valiokunnassa, että tähän täytyy tehdä pykälämuutos, jossa sitten Kelaa velvoitettiin informaatio-ohjauksella auttamaan tätä ihmistä, jotta hän tietäisi, mitä tehdä. Lisäksi tähän pykälään tuotiin ne perustuslakivaliokunnan edellyttämät yhteydet tämän huoli-ilmoituksen näkökulmasta, ja tämä korjattiin niin, että korostetaan sitä sosiaalihuollon 35 §:ää. Tässä yhteydessä jäi vielä hiukan vajaaksi se tekeminen, nimittäin tuo velvollisuus on tarpeen pohjalta määräytyvä. Jatkan, puhemies, näistä kohta. — Kiitos.