Arvoisa puhemies! Mikä voisikaan olla parempi hetki käsitellä ja arvioida hallituksen edellisen vuoden toimintaa ja toimenpiteitä kuin juuri nyt, uuden hallitusohjelman julkaisemisen kynnyksellä? Tilanteessa, jossa väistyvä hallitus epäonnistui keskeisissä tavoitteissaan työttömyyden vähentämisen ja julkistalouden vakauttamisen osalta, on vähintäänkin paikallaan arvioida, miksi näin kävi. Viisas poliitikko on sellainen, joka pysähtyy arvioimaan, miksi tehdyt poliittiset toimenpiteet eivät tuottaneet toivottua ja odotettua tulosta. Kuten hallituksen vuosikertomuksessa kerrotaan, olivat hallituksen kolme keskeisintä painopistealuetta köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Vaikka viime hallituskauden alussa tehtiin myönteisiä päätöksiä, kuten perusturvan tasokorotus ja puolison tulojen vaikutuksen poistaminen työmarkkinatuen osalta, päätti hallitus kehysriihessään vuoden 2014 alussa leikata indeksikorotukset perusturvaan ja eläkkeisiin. Tämä leikkaus heikensi siten jo valmiiksi pienituloisten opiskelijoiden, työttömien ja eläkeläisten taloudellista asemaa. Sen lisäksi, että tämä päätös heikensi pienituloisten ostovoimaa, oli se ilmiselvästi ristiriidassa köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemisen kanssa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ilmoittikin helmikuussa käsiteltyään aiheeseen liittyvän kantelun, että sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistaso Suomessa on riittämätön. Samaan lopputulokseen tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vuoden alussa julkaistussa omassa perusturvan riittävyyttä koskevassa arvioinnissaan. Sen mukaan perusturva Suomessa on edelleen riittämätön suhteessa kohtuulliseen minimikulutukseen. Julkisen talouden vakauttamisen osalta vuosikertomus puhuu puolestaan: niin alijäämä, työttömyys kuin velkaantuminen jatkoivat kasvuaan. Kestävän talouskasvun ja parantuneen työllisyyden sijaan supistui kokonaistuotanto vuonna 2014, kun hallituksen talousarvioesityksessä syksyllä 2013 vielä arvioitiin sen kasvavan 1,2 prosenttia. Niin yksityinen, kotimainen kuin ulkomainen kysyntä supistui. Arvoisa puhemies! Vuoden 2014 hallituksen vuosikertomuksesta käy hyvin ilmi, kuinka silloista talouspoliittista linjaa on vaivannut ennen kaikkea kaksi asiaa: toistuvat liian optimistiset arviot talouskasvun ja taloustilanteen kehityksestä sekä suhdannepolitiikan puute ja sopeutuksen jatkaminen taloustilanteen jatkuvasta heikentymisestä huolimatta. (Olavi Ala-Nissilä: Mikä on edustajan vaihtoehto?) Siitä huolimatta, että mitään talouspolitiikalle asetetuista tavoitteista ei ole saavutettu, perustellaan lisäsopeutusta ja veronkevennyksiä yleensä sillä, ettei ole sopeutettu ja kevennetty veroja tarpeeksi. Mutta kuinka pitkään oikein tulisi odottaa ennen kuin voi vaatia edes jotain luvatuista tuloksista? Kuinka paljon hyvinvointipalvelujen rahoituspohjaa pitää heikentää mahdollisesti ehkä joskus syntyviä dynaamisia vaikutuksia odotellessa? Muun muassa talouspolitiikan arviointineuvosto totesi vuoden alussa julkaistussa raportissaan, että finanssipolitiikan kiristys vuodelle 2015 oli suhdannetilanteeseen nähden huomattavan suuri, ja lisäsi vielä omana suosituksenaan kehotuksen välttää talouspolitiikan lisäkiristämistä vallitsevassa suhdannetilanteessa, koska se todennäköisesti johtaisi työttömyyden kasvuun. Kuten hallituksen vuoden 2014 vuosikertomuksessa kerrotaan, supistuivat niin yksityinen kulutus, yksityiset investoinnit kuin rakennus- ja laiteinvestoinnit. Ilman julkista kysyntää, joka viime vuonna lisääntyi, olisimme todennäköisesti vielä syvemmissä taloudellisissa ongelmissa. Arvoisa puhemies! Nämä ovat muutamia tosiasioita, jotka pitää ottaa huomioon, kun talouden tilannekuvasta puhutaan. Ehkä heikot tulokset johtuvatkin siitä, että tilannekuva on väärä. (Olavi Ala-Nissilä: Lisää velkaa!)