Arvoisa herra puhemies! Edustaja Mehtälä tuossa totesikin sen, että alkoi tulla epätoivo, kun Suomen ylin päätöksentekotaho on edellyttänyt toimia ja mentiin aivan vastakkaiseen suuntaan. Lupamaksut nousivat 1 500 euroon siitä, että saa kattilankansia lyödä yhteen pellolla ja pelotella niitä hanhia pois, jotka tulevat sitten tunnin tai muutaman tunnin päästä takaisin. Tässä systeemissä oli kerta kaikkiaan jotakin tragikoomista. Mehän silloin edellisellä kaudella koetimme niitä lupia sillä tavalla helpottaa, että kun Varsinais-Suomen ely, joka ei ollut ehkä kauhean innokas niitä lupia myöntämään, ei niitä saanut myönnettyä, niin palkkasimme sitten sinne lisäresursseja, mutta ilmeisesti kytkökset BirdLifeen olivat aika vahvat — näin olen kuullut. Lupien saanti ei siitä juurikaan sitten parantunut, ja sen takiahan me sinne Pohjois-Karjalaan sitä luvitusta sitten toivoimme. Nythän meillä on lupavirasto, jossa on kylläkin sitten edunvalvontayksikkö, jonka asiantuntijat tulevat sitten eri puolilta asiaa käsittelemään, mutta riistahallinto myöntää sitten poikkeuslupia — että tämäkin asia tietyllä tapaa on kunnossa. Vielä haluan tuota merimetsokysymystä sillä tavalla nostaa, että jos meillä kalakannat heikkenevät Itämerellä, niin mielestäni ei ole oikein, että me katsomme läpi sormien, että hyljekannat kasvavat mahdottomiksi tai merimetsokoloniat syövät kalaa. Se on luonnontieteellinen fakta. Toivon, että ei kävisi niin, että me tuhoamme kalastuselinkeinon, kun emme osaa luonnon tasapainoa laittaa oikealle tolalle. Nyt tässä kyllä toimittiin juuri niin kuin pitäisi mielestäni toimiakin: turvataan suomalaisia hennompia lajeja. Näinhän vaikkapa vieraslajien torjunnassa pyritään toimimaan, ja nyt varmaan haahkakin elpyy osittain niillä alueilla, missä merimetsotuhot ovat olleet todella merkittäviä.