Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen tavoitteena on se, että yhä useampi alue pystyisi kattamaan alijäämänsä lainmukaisessa aikataulussa. Meillä näyttää siltä, että osa alueista on pääsemässä siihen jo tämän nykyisen lain mukaisessa aikataulussa. Tämä lakiesitys toisi ison joukon alueita vielä lisää oikeusvarmuuden piiriin tässä mielessä, että se olisi mahdollista vuoden 27 tai 28 loppuun mennessä. Sitten on hyvä nähdä se, että myöskin vaikeimmassa asemassa olevat huomioidaan tässä näin ja sitten tätä ratkaisua heidän tilanteeseensa voitaisiin hakea tällaisten erillismenettelyjen kautta. Käytännössä näissä voitaisiin käynnistää arviointimenettely. Ja kun me katsomme esimerkiksi nyt tällä hetkellä arviointimenettelyyn päätyneitä alueita, niin heillähän alijäämän kattamiskautena ei puhuta yhdestä tai kahdesta vuodesta vaan siinä puhutaan karkeasti noin neljästä vuodesta, noin vuodesta 2030. Eli tätä kautta, kun me katsomme tätä hyvinvointialueitten kenttää, meillä on oikeastaan kaikille ratkaisu. Tämä alijäämien kattamiskauden pidentäminen kaikille yhdellä tai kahdella vuodella ei ole tarkoituksenmukaista. Meillä on ne alueet, jotka pääsevät siihen tavoitteeseen, ovat jo päässeet tai tulevat pääsemään siihen nykyisen lain puitteissa. Tällä annetaan osalle se, ja sitten meillä on vielä niitä alueita, joille tämä yksi tai kaksi vuotta ei riittäisi. Ei ole hyvää lainsäädäntöä tehdä lakia, jossa annettaisiin yksi tai kaksi vuotta lisäaikaa, kun nähdään, että se ei riitä. Eli on niitä, jotka pääsevät — ne, jotka saavat tätä kautta lisäaikaa — [Krista Kiuru: Kyllä on erikoinen perustelu!] ja ne, jotka saavat sitten erillismenettelyiden kautta pidemmän aikavälin. Tätä kautta me saamme sitä oikeusvarmuutta paremmin eri alueille. [Krista Kiurun välihuuto] — Nimenomaan lisäaikaa tulee tätä kautta, eri menettelyjen kautta vaan. Eli pyydän teiltä huomiota siihen, että kun puhutaan näistä alueitten eriytyneistä tilanteista, niin on tärkeää myöskin, että näissä ratkaisuissa tunnistamme sen, että alueitten tilanne on eriytynyt, ja haemme räätälöityjä ratkaisuja erityyppisiin tilanteisiin. No sitten täällä esitettiin myöskin sitä, pitäisikö alijäämät antaa anteeksi. Tämä on oikeastaan sellainen kysymys, johon haluaisin kysyä vastakysymyksen, että kuka ne silloin kattaisi. Kun puolueet ovat laajasti täällä sitoutuneet velkajarruun, niin silloin jos tällaista esitetään, toivoisin, että esitetään myöskin, mistä ne korvaavat säästöt sitten otettaisiin tähän julkiseen talouteen. Eli meillä ei ole jossain sitä seinää, josta nämä rahat alijäämien kattamiseen yhtäkkiä tulisivat muulla tavoin. No sitten täällä on keskusteltu rahoituslaista. Nyt pyydän huomioimaan myöskin sen, että me puhumme tässä nyt tänään hyvinvointialuelaista ja tästä alijäämien kattamisen määräajasta. Se rahoituslaki, joka on nyt lausunnolla, on sitten kokonaan eri lakikokonaisuus, ja siitä on tilaisuus puhua toisessa yhteydessä, mutta todettakoon nyt, kun tässä on tullut muutamia huolia ja tässä nousi Helsinki huolena esiin, että Helsingin rahoitus tulee kasvamaan 2026—2029-välillä yli kymmenen prosenttia, kolmanneksi eniten koko maassa. Eli kyllä edelleenkin tuo Helsingin rahoitus kasvaa, ja samaan aikaan kuitenkin siinä on koetettu hakea sellaista ratkaisua, jolla turvataan palvelut eri puolilla Suomea ottaen huomioon tämä eriytynyt tilanne. Täällä esitettiin tähän lakikokonaisuuteen liittyen myöskin huolia yksityisistä diagnooseista. Kyllä ne huomioidaan niiltä osin kuin ne aiheuttavat kustannuksia hyvinvointialueille. Sitten vielä rahoituslakiin liittyen: Paitsi että tehdään sitä rahoituslain muutosta, niin meillä on tosiaan tämä diagnoosikirjausten prosessien arviointi käynnissä. Siitä tuodaan suoria ratkaisuja. Ja sitten olen käynnistämässä tällaista kokonaisarvioinnin tietopohjan laadintaa tähän parlamentaariseen työhön, eli päästään katsomaan myöskin sitä rahoitusmallin pitkän aikavälin kokonaisuudistusta. Se on iso ja vuosien työ, mutta sillekin on tilansa tässä hetkessä. Vielä palaan tähän kokonaisuuteen. Tässä on puhuttu paljon siitä, mikä on alueitten tilanne. Haluan sanoa, että näemme valtioneuvostossa sen, että alueilla on tehty todella paljon töitä palveluitten uudistamiseksi. On ollut olennaista, että sitä uudistamistyötä on tehty heti alusta alkaen eli että annettiin myöskin rahoituselementtien osalta heille työrauha, ennakoitavuus niihin alkuvuosiin, jolloin he pääsivät tekemään töitä. Alueet ovat tässä edenneet eritahtisesti, ja se on osittain myöskin tässä tilanteessa näkyvissä. Mutta he ovat tehneet kovasti töitä, ja se näkyy myöskin siinä, että kustannusten hillintää on todella saatu tehtyä aika ennennäkemättömästi. Vuonna 23 tosiaan nämä kustannukset kasvoivat 12 prosenttia, ja nyt ollaan jo alle kahdessa prosentissa. Tämä on ollut merkittävä jarrutusliike. Samaan aikaan ne arvioinnit kertovat, että palveluitten yhdenvertaisuus on parantunut ja liikkunut parempaan suuntaan. Eli meidän on hyvä nähdä tämä iso kuva. Siellä on edelleen ongelmakohtia, ja niihin me puutumme. Kun katsomme tätä palveluitten kehittämistä — se on enemmän tuolla STM:n ministereitten vastuualueella — niin jos siitä mainitsee ihan sen, että esimerkiksi nuorten mielenterveyteen on haettu ratkaisuja terapiatakuun kautta, hoitoonpääsyä on helpotettu Kela-korvauspiloteilla, tähän hoidon jatkuvuuteen ollaan tuomassa ratkaisuja omalääkärimallin kautta. Eli meillä on tällaisia täsmäratkaisuja palvelujen niihin kohtiin, joissa me näemme näitä haasteita. Ja kun täällä vielä kysyttiin tätä viestiä ikäihmisille, niin kyllä koko tämän meidän uudistamistyön tavoite on se, että me turvataan ihmisille perustuslain mukaiset riittävät palvelut tänä päivänä ja myöskin tulevaisuudessa. Sen tähden tätä uudistamistyötä tällä hetkellä tehdään. — Kiitoksia.