Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi hyvinvointialueiden rahoituksesta annettua lakia ja siihen liittyen saaristolakia. Rahoituslain keskeiset muutokset koskevat sosiaali- ja terveydenhuollon tarvemallin päivitystä ja kustannuskasvun hillintää hallitusohjelman mukaisesti. Lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2027 alusta. Tarvemallilla kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta ja siitä aiheutuvaa kustannusta eri alueilla. Malli perustuu THL:n tutkimukseen, ja se on lain mukaan päivitettävä vähintään neljän vuoden välein. Päivitys ehdotetaan tehtäväksi niin kutsutulla minimimallilla. THL:n elokuun 2025 tutkimuksessa ehdotettuja merkittäviä tarvetekijöiden ja tietopoimintojen laajennuksia ei vielä otettaisi huomioon vuonna 2027. Tietopohjan luotettavuuteen liittyy edelleen epävarmuutta, ja alueet tarvitsevat aikaa saattaa tietopohjaa kuntoon. Maltillinen päivitys on saanut valmistelun kuluessa alueiden laajan tuen, ja tässä noudatamme heidän toivettaan. Minimipäivityksessä päivitetään tarvemallin taustalla olevia tietoja kustannuksista ja palveluiden käytöstä sekä tehdään nykyisiin tarvetekijöihin ja tietopoimintoihin teknisluonteisia täsmennyksiä ja korjauksia. Tavoitteena on parantaa rahoituksen kohdistumista eri alueilla palvelutarpeesta aiheutuvia kustannuksia vastaavasti. Samalla rajataan osittain yksityisen terveydenhuollon diagnoositietojen huomioon ottamista rahoituksessa. Ne otetaan jatkossakin huomioon hyvinvointialueiden rahoittamien ostopalveluitten ja palvelusetelien osalta siltä osin kuin ne sisältyvät Kelan lääkekorvaus- ja sairauspäivärahatietoihin sekä silloin, kun yksityisen hoidon jatkohoito toteutuu hyvinvointialueen palveluissa. Yksityisen diagnoosit huomioitaisiin jatkossakin niiltä osin kuin ne vaikuttavat hyvinvointialueiden kustannuksiin. Rahoituksen tietopohjan laadun turvaamiseksi esityksessä ehdotetaan, että THL ja valtiovarainministeriö voisivat jatkossa korjata rahoituksen perusteena olevissa rekisteritiedoissa olevia selviä virheitä. Tällä varmistetaan hyvinvointialueiden yhdenvertaista kohtelua sekä rahoituksen oikeellisuutta ja rahoitusmallin uskottavuutta. Korjausmahdollisuuden puute on osoittautunut keskeiseksi epäkohdaksi voimassa olevassa laissa, ja nyt se korjataan. Tärkeä kokonaisuus ovat hallituksen kustannuskasvun hillinnän tavoitteita toteuttavat ehdotukset. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidusta kasvusta otettaisiin vuodesta 2027 alkaen huomioon nykyisen 80 prosentin sijaan 60 prosenttia ja määräaikainen 0,2 prosenttiyksikön korotus poistettaisiin vuodesta 28 alkaen. Säästöt kohdennettaisiin alueille soten määräytymistekijöiden mukaisesti. Esityksessä ehdotetaan myös uutta niin kutsuttua perälautamallia rahoituksen vähimmäistason turvaamiseksi. Tasauksella turvattaisiin vuosittain rahoituksen vähimmäistaso niille alueille, joilla rahoitus muuten rahoitusmallin eri tekijöistä johtuen vähenisi. Nykyisen lain mukaisesti vuonna 27 jälkikäteistarkistus pienenee, eikä rahoitus enää kasva aivan kaikilla alueilla. Yksittäisten alueiden rahoitusta heikentävät myös heikko väestökehitys ja määräytymistekijöissä eli tarvekertoimissa tapahtuneet muutokset, ja tähän tällä perälaudalla toisimme helpotusta. Tasauksella varmistetaan, että näilläkin alueilla olisi jatkossakin mahdollisuudet järjestää asukkailleen lakisääteiset palvelut. Rahoitus tasattaisiin edellisen vuoden tasolle, ja vaadittava määrä kerättäisiin ”euroa per asukas”, yhtä suurena niiltä alueilta, joilla rahoitus kasvaa keskimääräistä enemmän. Tasausmalli on luonteeltaan väliaikainen, rahoitusta vakauttava ratkaisu. Siitä on tarkoitus luopua rahoitusmallin jatkokehittämisen myötä. Esityksessä ehdotetaan lisäksi siirtymätasauksia koskevia muutoksia. Soteuudistuksen väliarvioinnin mukaan pysyviä siirtymätasauksia ei ole pidetty perusteltuina, mutta siirtymätasauslisät muodostavat edelleen niin merkittävän osuuden joidenkin alueiden rahoituksesta, ettei niistä voida nopealla aikataululla kokonaan luopua. Tästä syystä siirtymätasausten porrastusta kasvatettaisiin siten, että koko maan tasolla pysyväksi jäävien siirtymätasausten määrä vähenisi neljäsosalla vuoden 2030 loppuun mennessä. Valtion taloudellisena säästötoimenpiteenä siirtymätasauksista valtion rahoittamaa osuutta pienennettäisiin. Säästö kohdennettaisiin kaikille hyvinvointialueille asukasta kohden yhtä suurena lukuun ottamatta niitä siirtymätasauslisää saavia alueita, joilla tasaus on laskennallisen rahoituksen kehityksen huomioon ottaen tarpeen riittävän rahoituksen turvaamiseksi. Sen lisäksi otetaan huomioon tulossa oleva saaristolain uudistus. Saaristoisuuden perusteella määräytyvä soterahoitus kohdennettaisiin jatkossa saaristoisille hyvinvointialueille rahoituslaissa säädettävän saaristoisuuskertoimen perusteella. Arvoisa puhemies! Rahoituslakiesityksellä jatkamme hyvinvointialueiden rahoitusmallin hallitusohjelman mukaista maltillista uudistamista. Vähennämme alueiden eriytymistä ja hillitsemme kustannusten kasvua. Kustannuskasvua hillitsevien toimenpiteiden osuus hyvinvointialueiden koko maan rahoituksesta olisi arviolta noin miinus 0,2 prosenttia vuonna 27, noin miinus 0,8 prosenttia vuonna 28 ja noin miinus 1,3 prosenttia vuonna 29. Yhteissumma olisi noin 390 miljoonaa euroa vuoden 29 rahoituksen tasolla. Suurimmat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat niille alueille, joilla on taloudellista kantokykyä sopeutua muutokseen ilman, että palvelut vaarantuvat. Tässä yhteydessä on hyvä huomata myöskin se, että samaan aikaan monesti näillä alueilla se rahoituksen kasvu jatkuu merkittävästi vahvempana, eli tätä leikkautumista ei pidä katsoa erillään siitä, että tiettyjen alueitten rahoitus kasvaa hyvin voimakkaasti ja toisilla paljon maltillisemmin. Tällä hieman tasataan sitä. Arvoisa puhemies! Lopuksi on syytä nähdä tämä esitys oikeassa mittakaavassa. Säästötoimista huolimatta hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa ensi vuonna koko maassa usealla sadalla miljoonalla eurolla, eikä yhdenkään alueen rahoitus pienene. Emme siis leikkaa rahoituksen tasoa, vaan hillitsemme sen kasvua. Esityksen mukaisessa vaikutusarvioinnissa rahoituksen kasvua taitetaan 8,4 prosentista vuosina 26— 29 seitsemään prosenttiin koko maan tasolla. Alueet ovat nyt osoittaneet myöskin kykyään tässä kustannusten hillinnässä, kun me katsomme sitä, millä vauhdilla menot kasvoivat tämän hallituskauden alkaessa ja kuinka alueet ovat saaneet uudistustyötä tehtyä niin, että kasvu on tällä hetkellä merkittävästi aiempaa kestävämmällä tasolla. Tämä on välttämätöntä jatkossakin. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat Suomen julkisen talouden suurin yksittäinen menoerä ja samalla sen nopeimmin kasvava. Jos annamme kustannuskehityksen jatkua täysin hillitsemättä, emme kykene turvaamaan myöhemmille sukupolville palvelulupausta vaan palveluvelan. — Kiitoksia. [Välihuutoja vasemmalta]