Arvoisa puhemies! Kiitos ministereille erittäin ryhdikkäistä puheenvuoroista rasismia vastaan sekä sen peräänkuuluttamisesta, että aikuiset edes yrittäisivät käyttäytyä. Ihan vilpittömästi toivon, että te yhdessä saatte nimenomaan kuriin sen yhden hallituspuolueen, joka aiheuttaa tällä hetkellä tälle rakkaalle ja yhteiselle isänmaalle merkittävää haittaa. Nyt kun puhumme tänään koulutuksesta, niin emme voi käydä tätä keskustelua puhumatta varhaiskasvatuksesta. Me tiedämme, että Suomi ei pyörisi päivääkään, jos päiväkodit tai perhepäivähoitoyksiköt laittaisivat lapun luukulle. Silti valitettavasti varhaiskasvatus tuntuu usein jäävän jalkoihin siitäkin huolimatta, että siellä ammattilaiset tekevät korvaamatonta työtä. He kasvattavat, opettavat, pitävät huolta lapsista, tämän maan tulevaisuudesta. He tekevät sen palkalla, joka ei usein vastaa sen työn vaativuutta. He tekevät sitä olosuhteissa, joissa ryhmäkoot eivät aina todellakaan toteudu, ja he tekevät sitä tilanteessa, jossa perheiden ongelmat syvenevät ja perheiden haastava arki näkyy myös näissä päivissä varhaiskasvatuksessa. Siksi onkin surullista, että nämä alat lukittiin palkkakuoppaan, on surullista, että kuntien valtionosuuksia leikataan, ja on surullista, että lapsiköyhyyttä syvennettiin. Nämä ovat tosiasioita, mutta luotan siihen, että ministeri jakaa näkemykseni varhaiskasvatuksen arvostuksesta. Kysyisinkin: mikä olisi se toivoa välittävä viesti [Puhemies koputtaa] nyt tämän alan ammattilaisille ja vanhemmille, joita nämä asiat joka päivä huolestuttavat?