Anteeksi, arvoisa puhemies, en kuullut nimeäni mainittavan. — Arvoisa puhemies! Kaikkia päätöksiä täytyy aina tehdä ajassa, punnita kaikki puolet ja asettaa kontekstiinsa, ja me elämme nyt aivan poikkeuksellisessa ajassa. Ukrainasta on paennut yli kuusi miljoonaa ihmistä. Viimeisimpänä kammottavana sotarikoksena Venäjä pommitti lastensairaalaa. Hybridivaikuttaminen on arkipäivää. Nyt eletään vaarallisia aikoja. Viestin pitää kiiriä myös pakolaisten keskuudessa: Venäjän kelkkaan ei pidä mennä. Ja jotta itse pakolaiskriisi saataisiin ratkaistua, siihen tarvitaan EU-tason yhteisiä keinoja. Arvoisa puhemies! Olen hyvin huolissani siitä, minkälainen kuva esimerkiksi Suomessa asuville maahanmuuttajille on saattanut tulla tästä keskustelusta, jota täällä eduskunnassa ja eri somealustoilla on käyty. On annettu täysin vastoin totuutta ymmärtää, että tämä poikkeuslaki olisi suunnattu turvapaikanhakijoita vastaan. Näin ei ole, ja tähän viittasivat täällä salissa tänään niin edustaja Zyskowicz kuin edustaja Koskinen. Tänään äänestetään poikkeuksellisesta laista. Se kohdistuu rajattuun tilanteeseen rajattuna ajanjaksona, ja sen käyttöönoton kynnys on todella korkealla, monen portin takana. Tätä lakia ei käytetä tavallisia turvapaikanhakijoita vastaan, ja toivottavasti Suomi ei koskaan joudu tätä lakia käyttämään. Jos joutuu, kyse on vakavasta paikasta. Silloin kyse on siitä, että Venäjä yrittää horjuttaa meidän yhteiskuntaamme, meidän kansalaistemme turvallisuutta. Ei anneta Venäjälle tällaista mahdollisuutta. Arvoisa puhemies! Tämä on tältä erää viimeinen puheeni kansanedustajana. Työhuoneen olen jo tyhjentänyt, ja maanantaista alkaen olen meppi. Kiitän teitä kaikkia kollegoitani. 17 vuotta tässä talossa on hurahtanut kuin siivillä. Kiitos, puhemies. Kiitos, äänestäjät. Haluan sanoa tähän loppuun, että Suomi on tämän päivän äänestyksenkin jälkeen maailman paras maa. — Kiitos.