Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on kertomus Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan viime vuoden toiminnasta. Toiminta on tullut itselleni hyvin tutuksi, kun olen viime vuosina päässyt Pohjoismaiden neuvostossa edustamaan Suomea perussuomalaisena kansanedustajana. Kun tätä pohjoismaista yhteistyötä seuraa sieltä aivan ytimestä, suurin oppi ei välttämättä liity siihen, mitä pohjoismainen yhteistyö pitää sisällään. Tätä suurempana pidän syventynyttä käsitystä siitä, mitä oikeastaan tarkoittaa harvinaisuus nimeltä ”pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta”. Termiä viljellään jatkuvasti, mutta sisäistetäänkö sen merkitystä kunnolla? En usko. Nimittäin nyt, kun meille on isketty päin näköä se tosiasia, että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuus on vaarassa, siitä huolimatta edelleen osa puolueista haluaa lykätä välttämättömiä priorisointipäätöksiä — jatketaan vaan velkarallia, ja ehkä sitten myöhemmin asiat korjaantuvat. En voi käsittää tätä. Höttöiset unelmat on nyt laitettava syrjään. Meidän on pakko tehdä toimet, joilla valtiovarainministeriön paaluttama 6+3-tavoite tulojen ja menojen tasapainottamisesta saavutetaan: eli kuusi miljardia tällä vaalikaudella, kolme miljardia seuraavalla. Nämä luvut eivät perustu toiveajattelulle vaan kylmille faktoille hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Arvoisa puhemies! Väestö vanhenee, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että se tulee tiukentamaan valtiontaloutta vuosikymmeniä tästä eteenpäin. Yli 75-vuotiaiden osuus väestöstä tulee kasvamaan seuraavat 50 vuotta. Palvelutarve kasvaa, ja se tulee vaatimaan paljon rahaa. Lähivuosien jälkeen talouskasvun ennustetaan olevan reilua prosenttia vuodessa. Se ei tätä kustannuspommia yksin tule ratkaisemaan, vaikka kuinka toivoisi. Tästä vuodesta eteenpäin julkisen talouden vuosittainen alijäämä kasvaa ja tulee pysymään suurena hamaan tulevaisuuteen, jos mitään ei tehdä. Eli velkaannumme joka vuosi valtavasti lisää. Kaikki se tulee valtavan 145 miljardin velkavuoren päälle, joka valtiolla on jo tällä hetkellä. Arvoisa puhemies, talouden kokoon suhteutettuna se on reilut 70 prosenttia bruttokansantuotteesta, jolla sijoitumme EU-maiden vertailussa keskikastiin. Jos jatketaan nykyisellä polulla, vain 13 vuodessa tuo luku karkaa yli 100 prosentin ja jatkaa edelleen kasvuaan. Mutta jos saadaan toteutettua kriittinen 6+3-säästötavoite, pysähtyisi kasvu nykyiselle uralle, reiluun 70 prosenttiin. Tällä hetkellä yli 100 prosentin velkaluvuissa ei ole Kreikan lisäksi kuin viisi maata. Me olisimme siis hyvin pian osa tuota joukkoa. Kaikki tuntevat Kreikan maineen, mutta miksi maa ajautui siihen pisteeseen? Siksi, että maan julkinen talous eli yli varojensa — juuri niin kuin Suomessa on nyt käymässä. No, miten kreikkalaisille sitten kävi, kun homma lopulta kosahti? Seurasi 12 vuoden valvontajakso, jossa taloutta pakotettiin väkisin kestävämmäksi. Vasta nyt maassa alkaa näkymään merkkejä paremmasta. Tätä ennen on jouduttu leikkaamaan eläkkeitä, on jouduttu leikkaamaan palkkoja, on jouduttu leikkaamaan sosiaalietuuksia ja on jouduttu leikkaamaan koulutuksesta. Miljoonien kansalaisten elintaso koki romahduksen. Tätä samaa tarkoittaisi Kreikan tie, josta nyt varoitetaan. Jotta se voitaisiin vielä välttää, kipeitäkin päätöksiä kannattaa nyt tehdä. Se on paljon pienemmän pahan tie. Arvoisa herra puhemies! Meidän ei olisi ollut pakko ajaa itseämme veitsenterälle. Muut Pohjoismaat tarjoavat meille mallia, johon pitää löytyä uskallusta tarttua. Kun meillä Suomessa pelotellaan maahanmuuttopolitiikan kiristämisen seurauksista ja mainehaitasta, muissa Pohjoismaissa maahanmuuttopolitiikan kiristäminen on nähty tuiki tarpeellisena uudistuksena. Tanskassa tiukka maahanmuuttopolitiikka edesauttaa tulijoiden integroitumista yhteiskuntaan eikä esimerkiksi laaja sosiaaliturva ole maahanmuuttajalle automaatio. Rima kansalaisuuden saamiselle on asetettu paljon Suomea korkeammalle. Siinä sitä pohjoismaista mallia, josta voidaan ottaa opiksi. Eroa Suomen ilmapiiriin alleviivaa, että Tanskan sosiaalidemokraattinen pääministeri on pitänyt eurooppalaisten demarien maahanmuuttopolitiikkaa liian liberaalina ja on jatkanut tiukan maahanmuuttopolitiikan puolustamista. Koska tähän heräävät Suomen demarit? Eivät varmaan vielä hetkeen herää. Ruotsissa löysän maahanmuuttopolitiikan tiukentamistarpeeseen on herätty kunnolla vasta nyt, mutta talouden ongelmia on taklattu kauan aikaa sitten. Ruotsissa on tartuttu aiempien vuosien aikana erityisesti uudistuksiin, joilla työn verotusta on saatu alemmas. Tällä hetkellä Ruotsissa keskituloiselle palkansaajalle jää 2 500 euroa enemmän käteen kuin Suomessa. Se on valtava ero. Arvoisa puhemies! Työnteko kannattaa, ja se luo hyvinvointia, jonka tulokset alkavat kertaantumaan pitkällä aikavälillä. Kun valtion talous on kunnossa, tähän on varaa. Maahanmuuttopolitiikan järkevöittämisen pystyy toteuttamaan heikommassakin taloustilanteessa vaikka heti. Se on säästötoimi. Ei ole sattumaa, että Ruotsi ja Tanska ovat EU:n velkavertailussa viiden parhaimman maan joukossa. Tämä on se joukko, mihin meidänkin pitää pyrkiä. Nyt olemme kuitenkin siinä tilanteessa, että kysellään jo, olemmeko enää edes Pohjoismaa. Maantieteellisesti kyllä, mutta taloudellisesti olemme lipeämässä aivan muuhun porukkaan. Pian se tarkoittaa, että me emme myöskään palvelujen ja sosiaaliturvan osalta ole muiden Pohjoismaiden kastissa. Siksi tarvitaan nyt sitä, että joku heittää köyden uppoavan Suomen ympärille, kiskoo sen suosta ja tekee tarvittavat päätökset. Kreikka näyttää meille, miten vaikeaa sieltä suosta on nousta, jos sinne uppoaa silmiään myöten. Suonsilmään on uppoamassa nyt suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, joten aikaa ei ole enää hukattavaksi. Vielä sieltä päästään omin jaloin ylös, kun niin päätetään. — Kiitos. [Kimmo Kiljunen: Ei ollut ihan asiassa!]