Arvoisa herra puhemies! Olen tässä salissa useamman kerran keskustellut siitä todellisuudesta, missä maailmanajassa elämme tänä päivänä ja millä tavalla se heijastuu politiikan, päättäjien ja samaan aikaan investointien yhteenlinkkaantumiseen ja siihen, millä tavalla ne ovat yhä enemmän kytköksissä tänä päivänä. Onko se sitä, mitä me halutaan välttämättä, onko se kehitys, missä Suomi välttämättä pärjää, kun näin globaalisti edetään, niin se on eri kysymys. Mutta jos me ajatellaan tätä Finnveran uudistamiskokonaisuutta tässä ajassa, hallitus haluaa varmistaa, että Suomi ja suomalaiset yritykset todella menestyvät kansainvälisessä kilpailussa. Mielestäni on hyvin erikoista se, että siinä nähdään näin vahvasti negatiivisia sävyjä. Tässä mahdollistetaan suomalaisen meriteollisuuden tulevaisuus, siis laivanrakentaminen, asia, missä suomalaiset ovat aivan poikkeuksellisen hyviä, sen tulevaisuutta tuetaan. Meidän pitäisi olla ylpeitä tästä. Tai kun Suomi tämän raa’an geopolitiikan ajassa on aivan keskiössä jäänmurtajadiilillä Yhdysvaltojen kanssa, niin eikö tässä pitäisi olla nimenomaan mukana? Tästä pitäisi olla ylpeä. Kun me olemme aivan maailman huippuosaajia jäänmurtajien rakentamisessa, niin miksi sitä täytyy vastustaa, siis vientiä, investointeja, elinvoimaa, töitä, menestystä? Kyllä tässä vähän ihmettelen tätä keskustelua, että tätäkö se keskusta sitten täällä vastustaa. Tässäkö on keskustan resepti talouskasvun tuplaamiseen? Yksinkertaisesti en pysty ymmärtämään. Kun kuuntelee keskustelua, niin onko Suomen tulevaisuus sitä, että keskusta ja vasemmistoliitto käsi kädessä vastustavat Suomen menestystä? [Jari Ronkainen: On. Näin on.] Siis meidän pitäisi olla ylpeitä tästä meidän ydinosaamisesta. Kyllä vähän vetää mieltä matalaksi näin illalla.