Arvoisa rouva puhemies! Julkisessa keskustelussa on esitetty puheenvuoroja, että vastakkain ovat asemamme oikeusvaltiona ja Suomen turvallisuus. Tällainen on kovin yksinkertaistavaa puhetta monimutkaisen maailman keskellä. Kriisitilanteissa erilaiset perusoikeudet voivat joutua vastakkain ja erilaisia oikeushyviä on punnittava keskenään. Ei ole tavatonta, että joitain perusoikeuksia joudutaan tilapäisesti rajoittamaan toisten oikeuksien suojelemiseksi. Suomalaisten oikeus turvalliseen elämään omassa maassa on oikeushyvä, joka menee varmasti useimmilla meistä arvojärjestyksessä kärkipäähän. Tässä salissa puhutaan usein tunnetusti tosiasioiden tunnustamisesta ja siitä, että maailma on otettava sellaisena kuin se on. Maailma ei vastaa aina niitä ihanteita, joihin me pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa olimme kenties liiaksikin tuudittautuneet saatuamme Suomessakin nauttia verrattain rauhallisesta kehityksestä ihmisiän verran. Oikeus turvapaikkaan on tärkeä oikeus, mutta se ei ole oikeus vihamielisen valtion, Venäjän, toimesta käyttää järjestelmää hyväksi painostamalla rajanaapureitaan. Jotkut sanovat, että Suomi kyllä kestäisi senkin, mutta todella, jos tulijoita on tuhansia, kymmeniätuhansia tai vaikka miljoona, onko meidän kaikissa tilanteissa käytettävä resursseja näiden prosessien hoitamiseen, vaikka kyse olisi ilmiselvästä ihmisvirran masinoinnista rajoillemme, puhumattakaan tilanteesta, että Venäjä lähettäisi rajan yli tarkoituksellisesti henkilöitä, jotka muodostaisivat potentiaalisen turvallisuusuhan? Tietysti on paljon ihmisiä, joilla on perusteltu syy hakea turvapaikkaa ja joille sellainen on Suomessa myönnetty. Tämä ei kuitenkaan saa estää meitä varautumasta niihin uusiin ilmiöihin, joita rajoillamme voidaan kokea. On selvää, että tämä laki ei ole yksinkertainen tai yksiselitteinenkään. Sitä voi aivan perustellusti vastustaa, mutta samoin sitä voi perustellusti myös kannattaa, ja tuon punninnan tekee kansanvaltaisesti juuri tämä sali, jolla on vaaleilla valittuna lainsäädäntövalta aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Ja tämän salin pitää pystyä vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla niihin uusiin uhkakuviin, joita epätäydellisessä maailmassa kohtaamme. Arvoisa puhemies! Kun nyt samalla tällä erää pidän viimeisen puheenvuoroni Suomen eduskunnassa, haluan kiittää äänestäjiäni ja teitä, hyvät kollegat, siitä yhteistyöstä, jota olemme vuosien saatossa tehneet. Moni asia on mennyt eteenpäin, mutta totisesti tehtävää tällä arvokkaalla salilla riittää tulevaisuudessakin. Menestystä! [Ben Zyskowicz: Kiitos itsellenne! — Timo Heinonen: Kiitos, samoin teille! — Sheikki Laakso: Saa tänne vielä takaisinkin tulla!]