Mia Laiho

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää ministeri Orpoa siitä, että järjestivät tämän soteilmoituksen, ja myöskin tiedosta siitä, että saadaan parlamentaarinen työryhmä pohtimaan soten jatkorakenteita ja rahoitusta, koska kuten tiedämme, tämä on iso kokonaisuus ja äkkinäisiä liikkeitä sen osalta ei pidä tehdäkään. Hyvinvointialueet ovat saaneet hyvin toimintansa käyntiin, osa hitaammin, osa nopeammin, ja nyt on tärkeätä antaa kannustava signaali hyvinvointialueille jatkaa uudistamistyötä ja talouden tasapainottamista. Tällä hallituskaudella on tehty todella mittavia toimia sotealalla. Me ollaan saatu terapiatakuu, meillä on alle 23-vuotiaiden hoitotakuu, omalääkärimallia viedään vauhdilla eteenpäin, lastensuojelulaki on käsittelyssä — sillä saadaan hatkaamista hanskaan —, kännykkäkielto kouluissa, lasten ja nuorten hyvinvointia saatu parannettua, Kela-korvauksia laajennettu, yli 65-vuotiaiden Kela-kokeilu — paljon erinomaisia ratkaisuja, millä palveluihin vastataan.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille hyvästä katsauksesta hyvinvointi- ja kunta-alaan. Hyvinvointialueet ovat päässeet hyvin alkuun työssänsä, ja hallitus on hienosti tukenut hyvinvointialueita. Palvelutarpeiden kasvaessa väestön ikääntyessä myös rahoitusta on lisätty ensi vuonna yhteensä neljä miljardia vuoteen 23 verrattuna. Myöskin erilaisia lakiesityksiä ja tukea on annettu esimerkiksi alijäämän kattamisvelvoitteen pidentämisen muodossa niille alueille, jotka eivät selviydy. On tärkeää jatkossa keskittyä vaikuttaviin palveluihin, tietopohjan laajentamiseen, ja hyvä, että myös laaturekisterit saivat lisää rahoitusta. Niitten kautta voidaan... [Puhujan mikrofoni sulkeutuu — Anne Kalmari: Anteeksi! Painatteko uudestaan? Minä yritin poistaa puheenvuoron!] Eli näiden vaikuttavien palvelujen, tietojen, faktapohjan perusteella pystytään keskittymään juuri tärkeimpiin palveluihin ja niihin, joista on terveyshyötyä. Uusi Lupa- ja valvontavirasto vähentää päällekkäisyyttä ja vähentää byrokratiaa kansalaisten sujuvissa palveluissa.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitokset ministereille ja hallitukselle siitä, että koulutuksen, sivistyksen, tutkimuksen ja tieteen supervoima ymmärretään, ja sitä edistetään. Hallitus satsaa perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen, osaamisen tason nostamiseen, mikä on erinomainen asia, myös kännykkäkielto on täällä noussut jo useamman kerran esille. Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaan lisätään rahoitusta koulutuksen lisäämiseksi. Lukutaito-ohjelma, kansallinen lukutaitostrategia, kaikki ovat tärkeitä asioita meidän perusosaamisen parantamiseksi. Kysyisin itse asiassa tästä S2-opetuksesta, johon on lisätty myös rahoitusta ja on haluttu nimenomaan sen vaikuttavuutta parantaa: millä tavalla tämä asia etenee, ja millä tavalla on ajateltu nyt sitä vaikuttavuutta seurattavan, ja minkälaista ohjausta kunnat ovat tähän saaneet?

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministereille esittelystä. Erinomaisia lisäyksiä täällä ensi vuoden budjettiin, esimerkiksi Kelan valinnanvapauskokeilu, 44 miljoonaa, merkittävä parannus hoitoonpääsyyn ja mahdollisuus valinnanvapauteen, samoin toisiolaki tutkimuksen edistämiseen, turvakotien toimintaan resurssia, päihdekuolemien ehkäisyyn varoja ja lisäksi omalääkärimallin kehittämiseen. Nostan esille vielä omaishoidon, josta nyt omaishoidon ja perhehoidon lakimuutoksella parannetaan omaishoitajien asemaa ja palkkioita ja myös sopimuksellisesti. Tämä on erittäin tärkeää. Tässä yhteydessä vielä nostaisin esille palvelusetelilain ja toivoisin jatkossa, että hallitus tarttuisi myös siihen, että saataisiin palveluseteli vastaamaan ympärivuorokautisessa hoivassa niitä kohtuullisia kustannuksia, mitä laissa edellytetäänkin, eli siihen velvoittavuutta lisää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esityshän liittyy toimeentulotuen kokonaisuudistukseen, joka vahvistaa henkilön itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista toimeentulotukiriippuvuutta ja selkiyttää toimeentulotuen roolia viimesijaisena harkintaa vaativana rahaetuutena. Tässä esityksessä vahvistetaan hakijan velvollisuutta ilmoittautua työttömäksi kokoaikatyön hakijaksi, ja mikäli ei hae ensisijaista etuutta, niin toimeentulotukea vähennettäisiin. Tämä on yksi ja tärkeä tapa siihen, että ihmisellä on myös omaa vastuuta ja velvollisuutta hakeutua näitten palveluiden piiriin ja työttömyysetuuteen tai muihin etuisuuksiin, jotka ovat ensisijaisia, koska toimeentulotuki on aina viimesijainen. Mutta kaikissa näissä perusosan alentamisen tilanteissa alentaminen voitaisiin tehdä vain, jos se ei vaarantaisi ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voitaisi pitää muutenkaan kohtuuttomana. Kuten täällä edustaja Väyrynen toi hyvin esille, valiokunnassa kyllä korostettiin erityisesti yksilöllistä harkintaa ja myös yhden kuukauden kerrallaan tehtävää päätöksentekoa. Eli ei tämä ole suoraviivaista, vaan yksilöllinen harkinta kuuluu tähän ja yksi kuukausi kerrallaan. Tokihan tämä on myös julkistalouden säästöesitys. Siitä ei päästä mihinkään. Tilanne Suomen talouden kannalta on erittäin haastava, ja kaikkia julkisen talouden menoja pitää luonnollisesti tarkastella, [Aino-Kaisa Pekonen: Paitsi rikkaitten!] ja myöskin kaikki ne ihmiset, jotka pystyvät tekemään töitä, tulee saada tietenkin töiden pariin, ja tietenkin sitten jos opiskelee, opiskelun pariin ja muuten. Ei meillä kansakuntana ole vain varaa siihen, että tulee rahaa tekemättä mitään, [Veronika Honkasalo: Mitä?] jos on edellytyksiä kuitenkin työntekoon. Ensisijaisen etuuden hakemisen velvoite on tässä se olennainen. Toisaalta meidän toimeentulotuen suhde ensisijaisiin etuuksiin on kaventunut johtuen siitä, että toimeentulotukea on aina korotettu indeksien myötä mutta monet muut etuudet ovat jääneet siitä jälkeen, niin että siinäkin mielessä on perusteltua tarkastella myös toimeentulotukea. Haluan tässä nostaa joitakin asioita esille, mitä ei täällä keskustelussa ole tullut, esimerkiksi sen, että kun nyt etuoikeutettu tulo poistetaan, eli se 150 euroa, mikä täällä on ollut esillä, niin käytiin keskustelua omaishoitajien osalta, koska omaishoitajalle tämä tilanne voi olla kohtuuton, ja katsottiin, että se etuoikeutetun tulon poisto saattaa vähentää kannusteita toimia omaishoitajana ja sijaisomaishoitajana ja siten sitä kautta lisätä julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia, ja voi myös tulla inhimillisesti haastavia tilanteita. Näin ollen valiokunta päätyikin ratkaisuun, että omaishoitajan ja perhehoitajan aseman helpottamiseksi tulee kahden vuoden siirtymäaika ja sinä aikana omaishoitajalla ja perhehoitajalla on mahdollisuus tarkastella omaa talouttaan ja myöskin näitä sopimuksia. Myöskin on tulossa omaishoidon kokonaisuudistus, ja kun sitä tarkastellaan, niin siinä yhteydessä on myöskin hyvä arvioida, mitä tälle tullaan jatkossa sitten tekemään. Omaishoitajat tekevät erittäin tärkeää työtä, ja tietenkin haluamme tukea, että mahdollisimman moni heistä jaksaa siinä työssään. Nostan myös esille valiokunnan tekemät lausumaehdotukset, joissa moni näistä huolista, mitä täälläkin on keskustelussa ollut esillä, on nostettu esille: Ensimmäisessä lausumassa vaaditaan sitä, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi toimeentulotuesta annetun lain muutosten vaikutuksia toimeentulotuen hakijoiden itsenäiseen selviytymiseen, toimeentuloon, palveluihin osallistumiseen, työllistymiseen ja opintojen loppuun saattamiseen. Lisäksi tulee seurata ja arvioida muutosten vaikutuksia täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen tarpeeseen sekä Kansaneläkelaitoksen ja hyvinvointialueiden yhteistyöhön toimeentulotuen perusosan alentamisharkinnassa ja palveluihin ohjaamisessa. Tämä yhteistyö hyvinvointialueen ja Kelan kanssa on erittäin tärkeää, ja siihen nyt edellytetäänkin tämän lausuman johdosta. Toisena lausumana eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi toimeentulotuesta annetun lain muutosten vaikutuksia lapsiperheiden toimeentuloon ja selviytymiseen puolen vuoden välein yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen, hyvinvointialueiden ja muiden toimijoiden kanssa ja ryhtyy tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin. Todella tiukka lausuma tämäkin. Kolmas lausuma: eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa toimeentulotuesta annetun lain vaikutuksia pienituloisten omaishoitajien taloudelliseen tilanteeseen ja selvittää mahdollisuutta muuttaa omaishoidon tuen palkkio etuoikeutetuksi tuloksi sosiaaliturvaetuuksissa osana parlamentaarista sosiaaliturvan uudistamistyötä. Vielä viimeisenä lausumana eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa toimeentulotuesta annetun lain muutosten työvoimapalvelujen uudistamiseen liittyvien työttömyysturvaseuraamusten kiristymisen, yleistuen ja kuntouttavaa työtoimintaa koskevien muutosten yhteisvaikutuksia toimeentulotuen hakijoiden toimeentuloon, työllistymiseen sekä palveluihin ja tarvittaessa muuttaa sääntelyä. Eli hallitus tekee kyllä erittäin vastuullista työtä ja haluaa myös, että asioita seurataan ja niihin tarvittaessa jatkossa puututaan, jos näyttää siltä, että joku suunta aiheuttaa ongelmia.

Arvoisa puhemies! Kokoomus on halunnut viedä sotea suuntaan, jossa jokainen euro käytetään ihmisten hyväksi, [Vasemmalta: Ohhoh!] että ennaltaehkäisy vahvistuu, hoito paranee ja henkilöstön työ helpottuu. Tämä on ainoa kestävä tie soteen, jossa kaikki lapset, työikäiset, vanhukset ja muut saavat tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa. Ei siis sysätä rahaa rakenteisiin, ylikalliisiin ostoihin tai päällekkäisiin tehottomiin rakenteisiin. Pelkkä raha ei paranna palveluita. Orpon hallitus on esimerkiksi kääntänyt aiemmat vuokralääkäri-, vuokrahenkilöstökulut merkittävään laskuun. Parannamme palveluja konkreettisilla uudistuksilla: omalääkärimallilla, terapiatakuulla, yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeiluilla, ja digipalveluilla parannetaan hoitoonpääsyä ja varmistetaan, että apua saa silloin, kun sitä tarvitaan. Hoitoon pääsee hoidon tarpeen arvion perusteella: päivystysasioissa heti, kiireellisissä tarpeen mukaan, hoitotakuun sisällä kiireettömissä [Puhemies: Kysymys!] ja yli 65-vuotiaiden pilotissa jopa samana päivänä. Arvoisa ministeri Juuso, mitä toimia hallitus tekee, että tämä hyvä kehitys jatkuu ja ihmisten rahoja käytetään vaikuttaviin palveluihin?

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on apteekkitalouden uudistusta ja lääkesäästöjä toimeenpaneva laki, jota olemme sosiaali‑ ja terveysvaliokunnassa viime viikot käsitelleet. Tässä laissahan tavoitteena on 30 miljoonan euron vuosittainen säästö, eli kyseessä on todellakin säästölaki, mutta on tässä muitakin, ihan myös positiivisia asioita apteekkien kannalta. Tässä esityksessä apteekkiverolakia muutetaan siten, että apteekkiveron perusteena olisi verovelvollisen lääkemyynnin voittomarginaali. Tätä myös apteekit ovat itse toivoneet, että se vero otetaan siitä katteesta. Lisäksi tässä tehdään muutoksia veroasteikkoon ja apteekkari, jonka apteekkaritoiminnalle ei olisi lakimuutosten vuoksi riittäviä taloudellisia toimintaedellytyksiä, voisi luovuttuaan apteekkiluvastaan sulkea apteekkinsa ilmoittamalla siitä viranomaiselle. Tästä apteekin sulkemisesta on myöskin ollut paljon menneinä vuosina ongelmia, ettei voi luovuttaa, jos toiminta on tappiollista, ja siltä osin tämä tilanne parantuu. Tässä on mukana myös rajattu määrä itsehoitoon siirtyviä lääkkeitä, mikä on perustellusti hyvin suppea. Tässä esityksessä on mukana myös se, että lääkemääräystä voidaan apteekissa muuttaa siltä osin, että jos esimerkiksi lääkkeen saatavuusongelmissa ei ole kyseistä pakkauskokoa, niin voidaan antaa toista, kunhan se lääkkeen vahvuus ja asiakkaan saama lääkemäärä pysyvät ennallaan. Tästä olen erityisen iloinen, koska vuonna 2020 olen itse tehnyt tästä lakialoitteen, ja hienoa nyt vihdoin, että tämä toteutuu. Se helpottaa apteekkien työtä — ei tarvitse lähteä soittamaan lääkityksestä lääkärille, vaikea saada kiinni — helpottaa lääkärin työtä ja sujuvoittaa asiakkaan asemaa, kun tietenkään lääkkeitä ei tarvitse lähteä etsimään muista apteekeista. Apteekkitoiminta on tärkeää perustoimintaa yhteiskunnassa, ja se on samalla myös tärkeä osa terveydenhuoltoa, ja saamme siitä tietenkin paljon lisäarvoa. Apteekit tekevät farmaseuttista lääkeneuvontaa ja esimerkiksi koronan aikana antoivat paljon palveluneuvontaa, ohjausta, jopa hoidon tarpeen arvioita. Sen arvo on merkittävä, ja sen takia se pitää myös tiedostaa, kun apteekkilainsäädännön muutoksia tehdään. Tässä esityksessähän perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että mikäli esitys johtaa siihen, että osa apteekeista menee kannattamattomiksi, niin sen takia pitää esitystä muuttaa. Sen johdosta valiokunnassa nostettiin verotuksen alarajaa niin, että se on aikaisemmasta 200 000:sta nostettu 250 000:een, ennen kuin apteekkiveroa joutuu maksamaan. Se helpottaa tietenkin myös kaikkien muiden apteekkien tilannetta. Valiokuntakäsittelyn aikana kuulemisissa nousi esille, että it-järjestelmien muutos liittyen ostoon ja myyntiin liittyviin tietojärjestelmävaatimuksiin tulee monelle apteekille liian nopeasti, jos tämä järjestelmä vaaditaan vuonna 26, jolloinka päädyimme valiokunnassa siirtymäajan pidentämiseen kahteen vuoteen, mikä toivottavasti myös helpottaa monen apteekin taloudellista tilannetta siinä mielessä, että pystyy ne it-hankinnat suunnittelemaan harkitummin ja aikaa siihen on enemmän. Nostan tässä esille vielä valiokunnan tekemät lausumat, joita on useita. Se, minkä takia näitä on niin monta ja ne ovat itse asiassa varsin laajoja, on juuri sen takia, että apteekkitoiminta on tärkeää yhteiskunnallista ja terveydenhuollon toimintaa. Ensimmäinen lausuma koskee sitä, että tulee seurata tämän lakimuutoksen vaikutuksia taloudelliseen kannattavuuteen, lääkkeiden saatavuuteen myös harvaan asutuilla seuduilla, huoltovarmuuteen sekä lääketurvallisuuden kehitykseen ja toteutumiseen, mukaan lukien itsehoitolääkkeisiin liittyvien muutosten pidempiaikaisia vaikutuksia apteekkitalouteen ja lääkitysturvallisuuteen. Eduskunta edellyttää lisäksi, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin maanlaajuisen apteekkiverkoston turvaamiseksi ja toteuttaa sääntelyyn mahdollisesti tarvittavat muutokset jo keväällä 26 annettavan apteekkitalouden uudistamiseen liittyvän seuraavan hallituksen esityksen yhteydessä. Edellytimme myös, että valtioneuvosto arvioi apteekkien palveluvalikoiman laajentamista osana sosiaali‑ ja terveyspalvelujärjestelmää ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sen mahdollistamiseksi. Apteekeissa voitaisiin enemmän tehdä myös muuta terveydenhuollon toimintaa: sairaanhoitajavastaanottoa, korvan huuhteluita, rokotuksia ynnä muita. Eduskunta edellyttää myös, että valtioneuvosto seuraa apteekkarien apteekkiluvista luopumisen sujuvuutta ja syitä sekä ryhtyy tarvittaessa toimiin, jos apteekkiluvista luopuminen olisi johtamassa kohtuuttomiin seurauksiin. Sitten viimeisenä lausumana nostimme esille myös sen, että on tärkeää, että tukku‑ ja vähittäismyynnin keskittäminen samalle toimijalle ei olisi mahdollista. Sen takia tästä tehtiin lausuma, että seuraavan apteekkiesityksen yhteydessä huomioitaisiin, että estettäisiin sen mahdollistaminen. Tässä aikataulussa tähän esitykseen sitä ei ehditty saada. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on tullut jo esille, tämä hallitushan tulee lisäämään yhteensä neljä miljardia ensi vuonna vuoteen 27 mennessä hyvinvointialueille. Eli yritetään nyt uskoa lukuja, että ne ovat kasvamassa. On erittäin hyvä, että täällä puhutaan vanhustenhuollosta. Niitä asioita onkin tärkeää nostaa, mitä on tehty. Kela 65 -pilotti on menossa. Siitä on erittäin hyviä kokemuksia, se parantaa ikääntyneiden hoitoon pääsyä. Omalääkärimallia kehitetään ympäri Suomea, ja hienoa, että saadaan nyt 40 miljoonaa lisää tämän vauhdittamiseen. Kyse on myös siitä rakenteellisesta mallista. Ei se välttämättä aina ole rahakysymys, vaan se, miten asioita johdetaan siellä alueella. Tänään hyväksyttiin valiokunnassa omaishoitajien alin raja koko maahan. Kaikki omaishoitajat saavat vähintään sen minimin joka puolella. Tähän liittyen nousi esille myös se, että omaishoitajat tarvitsevat muita tukitoimia. Esimerkiksi alueilla ympärivuorokautiseen hoivaan, lakisääteisiin vapaisiin, ei ole palvelusetelin arvo riittävä. [Puhemies: Ja kysymys?] Esimerkiksi Helsingissä se on riittämätön. Kysyisinkin: ollaanko kehittämässä tätä palveluseteliä sitovammaksi, [Puhemies koputtaa] ja mitä muuta omaishoidon eteen ollaan tekemässä?

Arvoisa puhemies! Kyllä ihmettelen tätä keskustelua, missä pelotellaan ihmisiä ja puhutaan, että sotepalvelut ovat leikkimistä, tai se, mitä täällä tehdään toimenpiteitä. Hallitus on tehnyt paljon toimenpiteitä sen keskeneräisen soterahoitusmallin korjaamiseksi, [Krista Kiuru: Pelkkiä leikkauksia rahoitukseen, ei yhtään korjausta!] tähän mennessä jo kaksi eri muutosta, ja tällä hetkellä on lausunnoilla se alijäämän kattamismenettelyn pidentäminen, eli töitä todellakin tehdään. Asukkaiden luottamus palveluihin ja maine ovat tutkimusten mukaan kuitenkin parantuneet, ja THL:n raporttikin tätä tukee. Suomalaisten lakisääteisistä palveluista pidetään kiinni, ja ne turvataan kaikille riippumatta siitä, millä hyvinvointialueella asuu, niin kuin pääministeri on täällä jo useampaan kertaan sanonut. [Timo Harakka: Lapissa varsinkin! — Puhemies: Sitten kysymys!] Kysymys on se, että kun täällä on nostettu myöskin tämmöinen asia, joka ei pidä paikkaansa, liittyen Ivalon päivystykseen, niin tietääkseni hallitus ei ole mitään tällaista linjausta antanut, [Puhemies koputtaa] vaan siellä on tehty tällainen tulkinta omalla hyvinvointialueella omien päättäjien osalta. [Puhemies: Kysymys!] Onko näin, ministeri Juuso?

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä esitys. Nimenomaan ennakoivaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon pitää meidän enemmän satsata, ja tämä liittyy nyt näiden sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen käsittelyyn. Tässä on olemassa tällä hetkellä jo niitä esteitä, joita ei pystytä tunnistamaan, niitä ihmisiä tai ryhmiä, jotka tarvitsisivat enemmän hoitoa. Sanon tästä esimerkkinä sydän- ja verisuonitautien riskissä olevat, miten saataisiin poimittua siellä esimerkiksi diabeetikot, jotka eivät tiedä, että heillä on kohonnut verensokeri ja sitä kautta myös lisääntynyt riski erilaisille muille sydäntapahtumille. Erittäin hieno asia. Tämä myös mahdollistaa jatkossa omalääkärille paremmat mahdollisuudet saada hallintaan sen oman väestönsä, jos pystyy tekemään tällaisia hakuja esimerkiksi juurikin verensokerin osalta. Se, mikä tässä tietysti puute on — ja voisin sitä vielä ministeri Juusolta kysyä — on se, että työterveyshuoltohan tässä jää nyt ulkopuolelle yksityisenä toimijana, mikä se usein on. [Puhemies koputtaa] Onko tätä ajateltu, miten se saataisiin mukaan?

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on tullut esille, tämä sotemallihan on edellisen hallituksen, Marinin hallituksen, tekemä. [Välihuutoja vasemmalta ja keskeltä] Myös hyvinvointialueiden määrä — näitä on tosi paljon — on edellisen hallituksen määräämä, ja se tuo osittain tämän haasteen, missä tällä hetkellä ollaan. Kaikki hyvinvointialueet eivät pysty varmistamaan niitä palveluja, mitä siellä pitäisi olla, ja se leveiden hartioiden suoma tavoite ei siltä osin toteudu. Rahoituslaki on myös edellisen hallituksen tekele, [Antti Kurvinen: Miksi ette korjaa sitä?] ja tässä juurikin toimeenpannaan tätä edellisen hallituksen tekemää rahoituslakia. Rahoituslakia ei noin äkkiseltään voi muuttaa eikä ole mitään järkeäkään muuttaa. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Sen pitää olla ennakoiva, pitkäjänteinen, ja äkkinäisiä liikkeitä pitää välttää. Jos hyvinvointialue ei pysty turvaamaan palveluita, niin valtio tulee apuun: voi pyytää lisärahoitusta, sitä on arviointimenettelyn kautta mahdollista saada, [Puhemies: Ja kysymys!] ja tällä hetkellä on lausunnoilla myös alijäämän kattamisvelvoitteen pidennys. Kysynkin ministeriltä: tullaanhan jatkossa, [Puhemies koputtaa] kun rahoituslakia arvioidaan, tekemään pitkäjänteisiä ennakoivia ratkaisuja, [Puhemies koputtaa] niin että voidaan luottaa hyvinvointialueilla, [Puhemies: Kiitoksia!] että rahoitus turvataan pitkäjänteisesti?

Arvoisa puhemies! Koulutuksen maksuttomuus Suomessa on tärkeää, jotta kaikilla on mahdollisuus edetä taustoista riippumatta, mutta Suomi ei voi toimia kuitenkaan koko maailman kouluttajana ja koulutuksesta aiheutuu myös kustannuksia. On siis vain järkevää ja perusteltua, että kolmansista maista tuleville asetetaan lukukausimaksut nyt tässä esityksessä sekä lukio- että ammatilliseen koulutukseen. Huolta on myös herättänyt se, että tänne on tuotettu alaikäisiä lapsia näihin oppilaitoksiin ja heidän toimeentulostansa ei ole huolehdittu. Itseäni huolettaa myös se, että vieraskieliset opiskelijat tarvitsevat yhä enemmän toimeentulotukea Suomessa, vaikka lainsäädäntöä on pyritty muuttamaan sen välttämiseksi. Tässä tulee myös yhdenvertaisuuskysymys suomalaisiin opiskelijoihin, jotka elävät opintotuella ja ottavat opintolainaa. [Vasemmistoliiton ryhmästä: Joilta te leikkaatte!] Kun mietitään tätä sosiaaliturvaa ja toimeentulotukea, millä varmistetaan, että heillä on myös edellytykset täällä selviytyä ilman toimeentulotukea?

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Juuso täällä on jo tuonut esille, yhtään päivystystähän ei olla lopettamassa, kyse on vain yöpäivystyksen osuudesta. Tämä päivystysverkkopäätös on tehty viime joulukuussa, ja nyt on kyse pelkästään tästä kansalaisaloitteesta Oulaskangasta koskien. [Eduskunnasta: Pelkästään kansalaisaloitteesta?] Kun itse sairastut vakavasti keskellä yötä, niin haluatko, että sinut viedään sellaiseen paikkaan, missä on saatavilla tutkimusmahdollisuudet, esimerkiksi pään tietokonekuvaus ja kirurgiaa tai sydämen varjoainekuvaus, vai haluatko, että sinut kuljetetaan sinne paikalliseen terveyskeskukseen, jossa vuokralääkäri katsoo ja miettii, mitä sinulle tekee, ja siinä tulee viivettä kulkuun? [Välihuutoja] Meillä on Päivystysapu, valtakunnallinen puhelinpalvelu, josta voi kysyä neuvoa päivystysaikana, jos ei ihan hätätilanteesta ole kyse, ja mielellään tietenkin ohjaisi omalääkärille seuraavana aamuna. Moni hyvinvointialue on myös aloittanut kiirevastaanottoja iltaisin, jolloin se vastaa palvelutarpeeseen varsin hyvin, kuten Uudellamaalla Raaseporin osalta yöpäivystys suljettiin, [Puhemies: Aika!] mutta kiirevastaanottoa on iltaan asti ja viikonloppuisin. Kysynkin ministeriltä: [Puhemies: Aika!] miten hyvinvointialueilla nämä kiirevastaanotot ovat lähteneet toimimaan? [Antti Kurvinen: Niitä lakkautetaan, kun rahat ovat vähissä!]

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on tehnyt merkittäviä panostuksia opetukseen ja tutkimukseen. Oppimisen tuki on uudistettu perustavanlaatuisella tavalla, ja sitä tulee tietenkin seurata. Perustaitoja vahvistetaan. Viikkotunteja lisätään. Tutkimukseen on panostettu — ja myös harrastamiseen ja liikuntaan. Erinomaisia satsauksia. Se, mistä kysyisin opetusministeriltä, olisi: kun meillä on oman äidinkielen opetusta erityisesti isoissa kaupungeissa, Espoossakin melkein 50 kielellä, ja sitä valtio tukee ja kaupungit sitten jatkavat itse sitä omalta osaltansa, koska siihen tulee valtion rahoitusta, niin oletteko pohtinut sitä, että tätä rahoitusta ohjattaisiin mieluumminkin suomen ja ruotsin kielen vahvistamiseen tai että vähintäänkään niillä maahanmuuttajilla, jotka ovat jo syntyneet Suomessa, sitä ei niin paljon sinne ohjattaisi ja että satsattaisiin nimenomaan S1-opetukseen, [Puhemies koputtaa] ettei sinne S2:een jämähdettäisi?

Arvoisa puhemies! Silloin kun rahaa on niukasti, se on käytettävä vaikuttavasti ja järkevästi, ja niin on hallitus tehnyt ja ministerit myös ovat ehdottaneet. Toisin rahoja käytettiin Marinin hallituksen aikana, yli 600 miljoonaa vuodessa vuokralääkäribisnekseen. Sitä tämä hallitus on suitsinut ja on päästy hyvään tulokseen ja saatu rahoitusta ohjattua parempiin kohteisiin. [Krista Kiuru: Missä ne esitykset on?] Vuonna 26 hyvinvointialueet saavat 900 miljoonaa lisää rahoitusta. Hyvinvointialueet saavat lisää rahoitusta. Omaishoidon hyvinvointiin ja omaishoidon ja perhehoidon parannuksiin tulee lisää. Omaishoitajanhan on tärkeää saada pitää vapaapäivät, ja tähän liittyen kysyisinkin ministeri Juusolta: millä tavalla varmistettaisiin se, että esimerkiksi palveluseteleiden arvo alueilla pysyy ja niihin satsataan riittävästi niin, että omaishoitajat oikeasti saavat sen palvelun, mikä heille kuuluu? Myöskin ympärivuorokautisessa hoivassa palvelusetelin arvo jää usein jälkeen, ja siitä johtuu se, ettei hoivapaikkoja välttämättä ole tarpeeseen vastaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kiitokset ministereille vastuullisesta budjettiesityksestä, jossa on huomioitu heikommassa asemassa olevat, turvallisuus ja vaikuttavat palvelut. [Välihuutoja] Hyvinvointialueet saavat noin 900 miljoonaa euroa lisää rahaa tärkeiden palveluiden turvaamiseen. Äitiysavustuksen arvoa nostetaan, rahoitusta ohjataan turvakotitoimintaan, itsemurhien ehkäisyyn, lastensuojelun hybridimalliin, nuorten huumekuolemien ehkäisemiseen, C-hepatiitin eliminoimiseen, ja ikäihmisille omaishoidon ja perhehoidon asemaa vahvistetaan. Erityisen tärkeänä haluan nostaa tämän yli 65-vuotiaiden pääsyn julkisen hinnalla yksityisille lääkäreille. On oikeudenmukaista, että ikäihmiset pääsevät sujuvasti lääkäriin niin yli 65-vuotiaiden mallin kautta kuin sinne omalääkärille. Voisin kysyä myöskin samaa tästä omalääkärimallista: millä tavalla se työ etenee ministeriössä?

Arvoisa puhemies! Edellisellä kaudella, Marinin hallituskaudella, kun satuin olemaan myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, nostimme kyllä niitä huolia, mitä liittyi rahoitukseen, liittyen esimerkiksi muutoskustannuksiin tai esimerkiksi palkkaharmonisaatioon tai siihen, että oli paljon liikkuvia tekijöitä ilmassa siinä koronan aikaan. Mutta niistä huolista viis veisattiin silloin edellisellä kaudella, ja piti nopeasti vain lait saada eteenpäin. No, nyt Orpon hallitus on korjannut näitä sotelakeja monilta eri kohdilta, kuten olette huomanneet. Niitä on korjattu, ja koko ajan tehdään korjauksia ja toimenpiteitä, jotta ne saadaan paremmin toimiviksi. Hallitus myös esimerkiksi tekee mittavaa norminpurkua eri aloilla, [Pia Lohikoski: Eli leikkauksia!] myös sote-sektorilla, että meidän työntekijöiden työaika saadaan kohdentumaan nimenomaan sinne palveluihin eikä sitä mene ylimääräiseen hallinnolliseen papereiden pyörittelyyn tai epätarkoituksenmukaiseen tai vaikuttamattomaan työhön. Tässä on monta eri painopistettä, mitä ollaan viemässä eteenpäin, ja toivotaan ja uskotaan, että sitä kautta saadaan myöskin ne resurssit kohdennettua nimenomaan niihin vaikuttaviin palveluihin ja paremmin sinne asiakastyöhön. Täällä on ollut esillä myöskin yt:t. Kyllä melkein jokaisella alueella — en tiedä, onko ihan kaikilla, mutta uskon, että suurimmalla osalla — on käyty yt:itä. Myöskin omalla alueellani Länsi-Uudellamaalla jo siinä hyvin alkuvaiheessa käytiin, ja nimenomaan se kohdistui ylimääräiseen, niin sanottuihin hallinnollisiin tehtäviin, koska muutosvaiheessa tarvittiin lisää hallinnon työntekijöitä ja sitä sieltä otettiin pois. Myöskin hankintoja on järkevöitetty, tehty organisaatiomuutosta, semmoisia, jotka eivät niihin palveluihin vaikuta, mutta me saadaan sitä kautta tehokkuutta siihen koko järjestelmään. Kehotan nyt kaikkia poliittisia päättäjiä katsomaan sitä omaa aluettaan ja organisaatiorakenteita, toimintatapoja ja sitä, millä tavalla sieltä voitaisiin niitä järkeviä sopeutuskohteita myöskin löytää niin, etteivät ne osu niitten ihmisten palveluihin. Samaa mieltä toki olen itsekin täällä Uudellamaalla asuvana, että HUS tarvitsee riittävän rahoituksen — he tekevät vaativaa erikoissairaanhoitoa ja peruserikoissairaanhoitoa — mutta kyllä HUSinkin pitää katsoa koko organisaatiota ja sitä, onko siellä jotain kohtia, [Puhemies koputtaa] mitä voidaan tehdä järkevämmällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä hallituksen toiminnassa on logiikka. Tänään juuri valtiovarainministeriöstä saatiin se tiedote, että osalle alueista tätä alijäämän kattamisvelvoitteen aikaa pidennetään, ja tällä nimenomaan halutaan kannustaa niitä alueita, jotka ovat jo näyttämässä siltä, että he saavat tuloksia aikaan. Halutaan kannustaa jatkamaan sitä työtä, niin etteivät hanskat tipu sen takia, että he joutuisivat esimerkiksi arviointimenettelyyn. Nähdään, että siellä on potentiaali, he ovat tehneet suunnitelmaa ja heillä on toimenpiteitä, joista on odotettavissa tuloksia. Sen takia on tietyt alueet, jotka arvioidaan sitten erikseen ja jotka voidaan tähän ottaa mukaan, mutta ei missään nimessä ole tarkoituksenmukaista, että kaikille alueille tätä alijäämän kattamisvelvoitetta pidennetään myöhemmäksi. Sehän on vähän sitä, että ”ei tarvitse nyt tehdä mitään, kyllä se asia sitten hoituu”, niin kuin usein poliitikot toki ajattelevat, että ”ei nyt, mutta sitten joskus myöhemmin joku tämän asian korjaa”. Tärkeää on antaa alueille viesti, että kannattaa tehdä nyt toimenpiteitä, kannattaa tehdä järkeviä ratkaisuja, kestäviä ratkaisuja ja ennen kaikkea hakea niitä ratkaisuja sellaisista asioista, millä pystytään nimenomaan sitä hyvinvointialueiden järjestämisvastuuta nyt hyödyntämään ja saamaan kustannusjärkeviä tekoja, jotta taloutta saadaan sopeutettua ja palvelut turvattua. Haluan nyt muistuttaa tässä vielä sen, että tämä rahoituslaki, minkä mukaan alueet nyt käytännössä saavat rahoituksen, on edellisen, Sanna Marinin hallituksen säätämä esitys ja laki, jonka mukaan toimitaan. Myös tämä alijäämän kattamisvelvoitteen aikataulu on edellisen, Sanna Marinin hallituksen tekemää lainsäädäntöä. [Pia Lohikoski: Te puhuitte siitä jo viime syksynä!] Nyt tämä kertaluonteinen Helsinkiin kohdistuva ei toki siellä ollut, mutta muuten tämä on Sanna Marinin kädenjälkeä, ja sitä nyt hallitus tässä korjaa ja muun muassa nyt pidentää tietyiltä alueilta tätä alijäämän kattamisvelvoitetta.

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani tarkoitin tästä Helsingin leikkauksesta sitä, että eivät sitä kaikki kritisoineet. Tämähän on ihan tämmöistä normaalia maallikkojärkeä, että yleensä silloin, kun se osuu omalle alueelle, kritisoidaan mutta muuten ei välttämättä sitä kritiikkiä anneta, jos ei se osu omalle kohdalle. Ihan tämmöistä inhimillistä tämä luonnollisesti on. En nyt tarkkaan muista kaikkien Uudenmaan hyvinvointialueiden antamia lausuntoja, miten he ovat tämän lausuneet. Ylipäätänsä tietenkin lausunnoissa katsottiin tärkeänä, että rahoitusjärjestelmä on kannustava ja ennakoitava, ja me olemme myöskin valiokunnan lausunnossa tämän nostaneet esille. Omalta hyvinvointialueelta Länsi-Uudeltamaalta olemme kritisoineet tätä Helsingin leikkausta juurikin siitä näkökulmasta, että se ei anna rahoitusmallista ennakoitavaa kuvaa, [Pia Lohikoski: Eikä luotettavaa!] ja tällaisia pitäisi tietenkin välttää, koska meidän pitää pystyä luottamaan siihen, että rahoitusmalli on ennakoitava. Hallituksen esityksessä tämän on sanottu olevan kertaluonteinen, ja on tärkeää jatkossa rahoitusmallia kehittää nimenomaan siihen suuntaan, että se on ennakoitava ja ennustettava ja että kaikki ne alueet, jotka tekevät nyt hartiavoimin töitä siellä alueilla talouden kuntoon saattamiseksi, voivat myös luottaa siihen, että se on kannattavaa. Mitä tulee nyt sitten tähän alijäämän kattamisvelvoitteeseen, mitä vasemmistoliitto täällä kritisoi, [Pia Lohikoski: Ei kritisoi, kysyi!] niin eikö tämä ole juuri se, mitä olette halunneet, alijäämän kattamisvelvoitetta pidennettävän? [Pia Lohikoski: En missään nimessä kritisoinut, kysyin!] Se on tärkeää nyt tehdä niin, että myöskin toimenpiteitä alueilla tehdään. Ei se ole vain lisäaika, vaan se pitää näyttää myös toteen. En tiedä nyt niitä tarkempia kriteereitä siihen, millä tavalla se katsotaan, ketkä voivat siihen alijäämän kattamisvelvoitteeseen saada pidennystä, mutta totta kai toimenpiteitä pitää tehdä. Jos alueella on aloitettu hyvää suunnittelua ja on suunnitelmaa ja tavoitteita, niin sen ei pidä kaatua tietenkään siihen, että se alijäämän kattamisvelvoite on liian lyhyt, jolloin heillä ei ole mahdollisuutta sitä toteuttaa ja haetaan vain lisärahoitusta, koska ei tietenkään tämä hyvinvointialueiden kokonaisrahoitus silläkään ratkea, että kaikki hakevat vain lisärahoitusta, vaan tarvitaan ratkaisuja, tarvitaan päätöksiä alueen päättäjiltä, rohkeita päätöksiä ja ennen kaikkea vastuullisia päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme siis hyvinvointialueiden rahoituslakia, ja pidän erittäin tärkeänä, että me saamme nostettua HYTE-kertoimen osuutta eli nimenomaan terveyden edistämisen osuutta rahoituksessa ja sille lisättyä painoarvoa. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että meillä myöskin tarvitsee olla riittävän luotettavat mittarit sen rahoituksen oikeudenmukaiseen jakamiseen. Tässä esityksessä oli myös siirtymätasauksessa Helsingille kohdistettu kertaluonteinen leikkaus, ja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asiantuntijakuulemisessa tämä sai kyllä paljon negatiivista palautetta, joskin siellä osa alueista oli sen kannallakin, riippuen nyt siitä, mistä alueesta oli kyse. Itsekin olen kyllä sitä mieltä, ja valiokunta otti kantaa siihen, että rahoitusmallin pitää olla kannustava ja myöskin sellainen, että pystytään ennustamaan rahoitusta tuleville vuosille. Siinä on paljon tehtävää valtakunnallisesti, mutta kyllä se kannustavuus on tärkeä elementti, jotta hyvinvointialueet pyrkivät saavuttamaan parhaimpia tavoitteita myös taloudellisesti. Itse kun tulen Länsi-Uudeltamaalta, niin kyllä toki huoli on sekin, onko niin, että niiltä alueilta, joilla menee hyvin, sitten otettaisiin jossain vaiheessa pois jotain, ja sehän ei olisi kannustavaa kokonaisuuden kannalta. Mutta tässä tilanteessa hallituksella on ollut tarpeet kuitenkin tämän rahoituksen kokonaisvaltaiseen arviointiin, ja tämä poikkeuksellinen toimenpide on tässä kohtaa tehty. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa pidimme kuitenkin erittäin tärkeänä, että varmistetaan se, että alueet pystyvät järjestämään lakisääteiset palvelut, ja kun jatkossa esimerkiksi HYTE-kerrointa ja myöskin rahoitusperiaatteita määritellään, niin huomioidaan esimerkiksi sosiaaliset tarpeet, jotka nyt kyseisessä tämänhetkisessä rahoitusmallissa on liian huonosti huomioitu, samoin kuin erilaiset muut mittarit, millä määritellään sitä tarvetta. Yksi on myöskin se, että kun siinä rahoituksessa ei ole huomioitu väestöennustetta, niin ne luvut ovat aina vähän jälkijunassa, ja tästä erityisesti kärsivät ne alueet, joilla syntyvyys on korkeammalla tasolla ja lasten ja nuorten tarpeet eivät tule riittävällä tavalla huomioitua. Arvoisa puhemies! Täällä on nostettu esiin myöskin tänään esillä ollut valtiovarainministeriön ilmoitus hyvinvointialueiden rahoituksen tarkistamisesta siltä osin, että osa alueista voisi joutua arviointimenettelyyn ja myöskin että osalla alueista harkinnanvaraisesti voitaisiin alijäämämenettelyn kattamisvelvoitetta pidentää. Tässä on ministeriössä tehty kokonaisarviointia. Hyvinvointialueiden onnistuminen on tietenkin koko Suomen etu, ja on tarpeen myös näitä asioita siellä tarkastella tässä tilanteessa uudestaan. Alueet ovat tehneet ison työn toiminnan kehittämisessä, ja tästä huolimatta alueiden tilanteet ovat lähteneet eriytymään, ja siksi tarvitaan erilaisia ratkaisuja alueiden tukemiseen. Eli valtiovarainministeriö on valmistelemassa mallia, jossa taloutensa tasapainottaneet hyvinvointialueet voisivat saada harkinnanvaraista lisäaikaa vanhojen alijäämien kattamiseen, ja tämä mahdollisuus koskisi niitä alueita, jotka eivät kerrytä uutta alijäämää vuonna 25, mutta pääsääntönä säilyy, että alijäämät tulee kattaa vuoden 26 loppuun mennessä. Eli kyse ei ole siitä, että velvoitteita höllennettäisiin yleisesti, vaan siitä, että tarjotaan mahdollisuus alueille, jotka ovat jo näyttäneet hyvää esimerkkiä ja toimineet vastuullisesti. Tämä on oikeudenmukaista ja kannustaa kaikkia alueita jatkamaan talouden tasapainottamista. Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden rahoitus elää tässä ajassa, ja meillä on paljon tarpeita, mutta alueet ovat tehneet hyvää työtä ja tämänkin muutoksen jälkeen siellä jatketaan hyvää ja vastuullista työtä. Hallitus haluaa antaa alueille viestin siitä, että kun tehdään hyvää, vastuullista ja ratkaisukeskeistä työtä asukkaiden palvelujen parantamiseksi ja talouden kuntoon saattamiseksi, se on myös jatkossa kannattavaa.