Arvoisa puhemies! Kuten tiedätte, olen politiikassa aivan höpöjätkä, mutta tajuan tämän Uniper-mietinnön, koska edellisessä elämässäni kirjoitin kasan taloushistoriaa. Sitä tilasivat minulta yritykset, säätiöt, rahasuvut. Vuosikaudet pengoin arkistoja. Löysin suurenmoisia afäärejä, vaikka välillä sahat paloivat, työväki kapinoi, laivat upposivat ja pankit kaatuivat. Työpöydälleni tuli myös valtionyhtiöitä. Niiden tarina oli itsenäisessä Suomessa melko menestyksekäs. Kansallisomaisuus syntyi, säilyi ja karttui. Valtio omisti järjellä ja maltilla silloin, kun termiä ”omistajaohjaus” ei ollut vielä olemassakaan. Toisinaan valtio perusti työttömyysalueelle kannattamattoman tehtaan kvartaaleista viis. Valtionyhtiöt tuottivat yhteishyvää kuin Kalevalan Sampo. Näin siis 1900-luvulla. Mitä sitten tapahtui äskeisessä neljännesvuosisadassa? Tulevat historioitsijat sekä itkevät että nauravat meidän sukupolvellemme. Valtion osakesalkku muuttui pilailupuodiksi: sairasta pilaa omistuksilla maan päällä, ilmassa, maan alla, vedessä ja pörssiavaruudessa. Jo ennen Uniperia Fortum pilaili miljardeja Venäjällä Putinin pussiin. Kataisen hallitus epäkansallisti Suomessa sähköverkot ilmeisesti piloillaan. Pilat eivät tulleet filosofi Himasen Sinisestä kirjasta vaan omistajaohjauksen strategiasta. En löydä sanoja: epäkansallistaminen, ylikansallistaminen, käänteinen sosialisointi tai käteistäminen. Myy kympillä luonnollinen monopoli ja pian pulita sen käytöstä satanen uudelle omistajalle. Omistajaohjailivatko sosialistit ja kapitalistit ihan tosissaan, vai tekivätkö he käytännön piloja? Arvoisa puhemies! Heko heko, pilailupuodissa tuhoutui elävien ja kuolleiden suomalaisten ihmisten kansallisomaisuus.