Arvoisa puhemies! Metsäkato aiheuttaa yksinään noin 11 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, ja se on yksi luontokadon suurimmista syistä. EU:n oman arvion mukaan kymmenes osa maailman metsäkadosta vuosina 1990—2020 johtui eurooppalaisesta kulutuksesta. Metsäkatoasetus onkin yksi Euroopan tärkeimmistä keinoista kantaa vastuunsa sekä ilmastokriisistä että luontokadosta. Siksi on tärkeää, että metsäkatoasetus viimein tuodaan myös Suomen lainsäädäntöön. Tässä tosiaan on ollut mutkia matkassa, valitettavasti, tällä kaudella. Tämä käydään maa- ja metsätalousvaliokunnassa varmasti huolella läpi, mutta nostan tässä nyt joitakin näkökulmia esiin. Ensinnäkin näistä seuraamuksista, ne porrastuvat kolmeen tasoon. Rikkomusmaksu esimerkiksi tietojen keräämisen, säilyttämisen tai ilmoittamisen laiminlyönnistä on suuryritykselle kiinteät 3 000 euroa yrityksen liikevaihdosta riippumatta. Jos yritys jättää asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän perustamatta tai ajan tasalla pitämättä, sille voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, joka on enintään neljä prosenttia liikevaihdosta, ja sitä korotetaan tarvittaessa rikkomuksella saatua hyötyä suuremmaksi. Ja metsäkatotuotteen tuominen markkinoille säädettäisiin rangaistavaksi metsäkatorikoksena rikoslaissa. No, tässä sellainen aukko on, että metsäkatorikos koskisi vain tahallisia ja törkeän huolimattomia tekoja. Jos metsäkatotuote tuodaan markkinoille tavallisesta huolimattomuudesta, niin siitä ei seuraisi rangaistusta eikä seuraamusmaksua. Tästä huomauttivat lausuntokierroksella muun muassa WWF ja oikeusministeriö, jonka mukaan seuraamusjärjestelmää ei tältä osin voi välttämättä pitää EU-oikeuden kannalta täysin kattavana. Toinen ongelma on valvonta. Seuraamuksilla ei ole pelotevaikutusta, jos kukaan ei valvo toimintaa. Ruokavirasto sanoo omassa lausunnossaan suoraan, että se ei pysty nykyisillä resursseilla hoitamaan sille suunniteltuja tehtäviä, mutta pysyviä lisäresursseja ei silti esitetä. Nostan esiin myös ongelman liittyen vanhoihin metsiin. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsien tilan heikkeneminen voi Suomessa olla jopa suurempi kysymys kuin metsän raivaaminen pelloksi. Luonnontilaisen kaltaisia metsiä on puuntuotannon metsämaalla noin 49 000 hehtaaria, mutta niitä ei ole kartoitettu, eikä metsänkäyttöilmoituksessa kysytä, kohdistuuko hakkuu ikimetsään. Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä vähintään kymmenen päivää ennen hakkuuta, joten hakkuu voi alkaa jo puolentoista viikon kuluttua ilmoituksesta. Jos siis kansalainen epäilee, että hakkuuseen on joutumassa ikimetsä, niin Ruokavirastolla olisi kolme tai perustellusta syystä jopa kuusi kuukautta aikaa kertoa, mihin toimiin se on ryhtynyt, vaikka asetuksen lähtökohta olisi 30 päivää. Nyt voi siis käydä niin, että arvokas metsä ehditään kaataa ennen kuin kukaan ehtiä reagoida asiaan. Arvoisa puhemies! Nämä ovat varmasti asioita, joita valiokunnassa sitten tarkemmin tarkastellaan, mutta ajattelen, että tässä tosiaan näitä ongelmallisia kohtia, joihin ministeri ehkä voi myös kommentoida, ovat nämä, että metsäkatotuotteiden markkinoille tuomisesta on seurattava sanktio myös silloin, kun on kyse huolimattomuudesta, ja huolenaiheisiin on vastattava ripeästi, ja sitten Ruokaviraston resurssit, jotta se valvonta olisi riittävää, ja tämä, että metsänkäyttöilmoitukseen olisi lisättävä myös tieto ikimetsistä. Tässä kohtaa tällaiset huomiot tähän lähetekeskusteluun.