Arvoisa rouva puhemies! Julkiset hankinnat ovat yksi merkittävimmistä tavoista, joilla yhteisiä verovaroja käytetään. Puhumme vuosittain kymmenistä miljardeista euroista. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, miten hankintoja tehdään, miten kilpailu markkinoilla toimii ja miten ennen kaikkea on järjestetty se, saavatko veronmaksajat rahoilleen vastinetta. Olen aiemmin nostanut esiin julkisten hankintojen ongelmia. Eilen täällä oli käsiteltävänä hallituksen esitys, jolla on tarkoitus mahdollistaa DigiFinland Oy:n toiminnan jatkuminen sidosyksikkönä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Esitys liittyy kesäkuussa hyväksyttyyn hankintalain uudistukseen, jonka kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimusta olen arvostellut. En ole arvostellut hihasta ravistettua vähimmäisomistusvaatimusta siksi, että vastustaisin kilpailua. Kilpailu on keskeinen keino parantaa palvelujen laatua ja hillitä kustannuksia. Silti kilpailun lisäämiseksi tehtävien ratkaisujen pitää myös tosiasiallisesti parantaa toimintaa. Jos mekaaninen omistusraja johtaa toimivien palvelukokonaisuuksien purkamiseen, ylimääräisiin kustannuksiin tai pahimmillaan kyberturvallisuuden ja huoltovarmuuden vaarantumiseen, on syytä kysyä, onko keino oikea. DigiFinlandia koskeva poikkeusesitys osoittaa, ettei näitä huolia voida sivuuttaa. Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä hankintatietovaranto tarjoaa tähän keskusteluun aivan toisenlaisen ja mielestäni erittäin tervetulleen näkökulman. Sen sijaan, että yritämme ratkaista julkisten hankintojen ongelmia pelkästään rakenteita ja omistusosuuksia säätelemällä, voimme myös lisätä tietoa, avoimuutta ja vertailtavuutta. Valtiokonttorin ylläpitämään tietovarantoon koottaisiin tietoja julkisista hankinnoista ja ostolaskuista. Myös kilpailuttamattomat ostot tulisivat nykyistä paremmin näkyviin, mikä on tärkeää. Jos emme tiedä riittävän tarkasti, mitä julkinen sektori ostaa, keneltä ostaa ja millä kustannuksilla, niin miten voimme luotettavasti arvioida hankintojen tehokkuutta ja kilpailun toimivuutta? Kun tietoa saadaan paremmin käyttöön, voivat yritykset tunnistaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia, hankintayksiköt vertailla toimintatapojaan ja päättäjät arvioida, missä kilpailu toimii, ei toimi ja missä sitä pitäisi lisätä. Samalla voidaan tunnistaa tilanteita, joissa julkiset hankinnat ovat tarpeettoman kalliita tai markkinat eivät toimi tarkoituksenmukaisella tavalla. Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on myös hyvä esimerkki siitä, mihin digitalisaatiota julkisessa hallinnossa tarvitaan: ei uusiin järjestelmiin järjestelmien vuoksi vaan parempaan tietoon, tehokkaampaan toimintaan ja tuottavuuden parantamiseen. Tietovaranto ei kuitenkaan itsessään säästä senttiäkään. Säästöt syntyvät vasta silloin, kun kerättyä tietoa hyödynnetään ja sen perusteella onnistutaan muuttamaan toimintatapoja. Uudistuksen onnistumista onkin arvioitava sen tuottamien todellisten hyötyjen eikä kerätyn tiedon määrän perusteella. Kun puhumme tietojen avoimuudesta, on muistettava myös turvallisuus. Julkisiin hankintoihin liittyvistä tiedoista voidaan yhdistelemällä muodostaa kokonaisuuksia, jotka kiinnostavat myös vihamielisiä toimijoita. On tärkeää, että esityksessä huomioidaan kansallinen turvallisuus, kriittinen infrastruktuuri ja turvallisuusviranomaisten asiantuntemus. Avoimuutta on lisättävä, mutta ei turvallisuuden kustannuksella. Arvoisa puhemies! Suomen julkinen talous ei enää kestä tehottomuutta. Tarvitsemme enemmän kilpailua, avoimuutta ja parempaa tietoa. Tarvitsemme myös harkintaa siitä, millä keinoilla näitä tavoitteita edistetään. Julkisten hankintojen onnistumista ei ratkaise omistusosuuden prosenttiluku eikä uuden tietojärjestelmän olemassaolo. Sen ratkaisee lopulta se, saadaanko veronmaksajien rahoilla laadukkaita, turvallisia ja kustannustehokkaita palveluja. Lainsäädännön pitää perustua todellisiin vaikutuksiin, ei mielivaltaisiin prosenttirajoihin.