Arvoisa rouva puhemies! Uusien lääkehoitojen kehitys on tuonut merkittäviä mahdollisuuksia vakavien sairauksien hoitoon. Samalla uudet lääkkeet ovat usein erittäin kalliita ja niiden hoidollisesta hyödystä sekä pitkäaikaisvaikutuksista ei aina ole vielä riittävästi tutkimusnäyttöä. Lääkkeiden arviointiprosessien kehittäminen on tärkeää. Uusia lääkkeitä on pystyttävä arvioimaan johdonmukaisesti, läpinäkyvästi ja yhdenvertaisesti. Potilaan mahdollisuudet saada tarpeellista hoitoa eivät saa riippua siitä, asuuko hän millä hyvinvointialueella tai annetaanko lääke sairaalassa vai avohoidossa. Pidän kannatettavana sitä, että hallitus pyrkii yhtenäistämään avohoidon ja sairaalalääkkeiden arviointiprosesseja. Samalla on kuitenkin varmistettava, ettei uudistus jää hallinnolliseksi muutokseksi, jonka todelliset hyödyt potilaalle jäävät vähäisiksi. Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäinen keskeinen kysymys on potilaiden yhdenvertaisuus ja hoitoonpääsyn nopeus. Sairaalalääkkeiden arviointi koostuu useasta vaiheesta. Fimea arvioi lääkkeiden hoidollista ja taloudellista arvoa. Palko antaa suosituksen palveluvalikoimaan kuulumisesta, ja tämän jälkeen voidaan vielä neuvotella hinnasta ja käyttöönoton ehdoista. Prosessi ei voi kestää pitkään. Esityksellä pyritään selkeyttämään vastuita ja vahvistamaan arviointien tietopohjaa. Tämä on hyvä tavoite, mutta pelkkä lainsäädännön muuttaminen ei automaattisesti nopeuta käsittelyä. Fimean arviointityöhön on käytettävissä noin 5—6 henkilötyövuotta ja Palkon lääkearviointien valmisteluun vain hyvin rajallisesti henkilöstöä. Toinen yhdenvertaisuuteen liittyvä kysymys koskee hyvinvointialueiden mahdollisuuksia ottaa uusia lääkkeitä käyttöön. Vaikka kansallinen suositus olisi myönteinen, lääkkeen hankinta ja kustannukset vaikuttavat edelleen alueiden ratkaisuihin. Taloudellisesti tiukassa tilanteessa olevilla hyvinvointialueilla voi olla erilaiset mahdollisuudet toteuttaa uusia hoitoja käytännössä. Kansallisen arvioinnin pitääkin aidosti edistää yhdenvertaisuutta. Ei voida hyväksyä tilannetta, jossa potilaan hoito riippuu tosiasiallisesti hyvinvointialueiden taloudellisesta kantokyvystä. Arvoisa rouva puhemies! Nostan esiin vielä vakavasti sairaiden potilaiden mahdollisuuden saada välttämätöntä lääkitystä. Esityksessä ehdotetaan, että avohoidon lääke voitaisiin tietyissä tilanteissa luovuttaa potilaalle sairaala-apteekista, jos lääke on välttämätön henkeä tai terveyttä vakavasti uhkaavan sairauden tai vamman vuoksi eikä sille voida vahvistaa korvattavuutta kyseiseen käyttöaiheeseen. Tämä voi olla tärkeä parannus yksittäisten potilaiden tilanteessa. Vakavasti sairaan potilaan hoito ei saa vaarantua vain siksi, että lääkkeen korvattavuusjärjestelmä ei sovellu kyseiseen hoitotilanteeseen. Samalla on tärkeää varmistaa, että menettely on potilaalle selkeä, turvallinen ja käytännössä saavutettavissa. Potilaan ei pidä joutua kohtuuttomaan epävarmuuteen siitä, mistä hän saa välttämättömän lääkkeensä tai kuka vastaa sen kustannuksista. Arvoisa rouva puhemies! Lääkkeiden arviointijärjestelmän uudistamisessa on yhdistettävä kolme tavoitetta: potilaiden yhdenvertaisuus, hoitojen vaikuttavuus ja julkisen talouden kestävyys. Näitä tavoitteita ei pidä asettaa vastakkain. Oikein toteutettuna laadukas arviointi voi auttaa kohdentamaan rajalliset resurssit hoitoihin, joista potilaat hyötyvät eniten. — Kiitos.