Arvoisa rouva puhemies! Lääkkeiden saatavuus on osa kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Koronapandemia ja Euroopan turvallisuustilanteen muutos ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on, että välttämättömiä lääkkeitä ja lääkinnällisiä tarvikkeita on saatavilla myös kriisitilanteissa. Siksi kansainvälisen lääkeavun vastaanottamista ja antamista koskevan lainsäädännön selkeyttäminen on tarpeellista. Pidän perusteltuna myös sitä, että sairaala-apteekkeja koskevaa sääntelyä päivitetään vastaamaan hyvinvointialuejärjestelmää ja että lääkkeiden jakelua voidaan poikkeustilanteissa ohjata nykyistä selkeämmin. Esityksessä on kuitenkin myös kysymyksiä, joihin olisi tärkeää löytää vastaukset. Ensinnäkin lääkkeiden saatavuus ei saa jäädä kriisitilanteissa liiaksi kansainvälisen avun varaan. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat jo nyt arkipäivää, eivätkä ne edellytä sotaa tai pandemiaa. Suomen on huolehdittava omasta lääkehuollostaan, varmuusvarastoistaan ja toimitusketjunsa toimintavarmuudesta. Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, mutta se ei korvaa riittävää kansallista varautumista. Toiseksi esityksessä ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysministeriö voisi päättää poikkeuksellisista lääketoimituksista vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. On tärkeää, että päätöksenteko on riittävän nopeaa. Samalla on varmistettava, että lääkkeiden jakelu on oikeudenmukaista ja että potilaiden hoidon jatkuvuus turvataan kaikkialla Suomessa, myös alueilla, joilla palvelujen saatavuudessa on jo ennestään haasteita. Kolmanneksi esityksessä mahdollistetaan kertakäyttöisten lääkinnällisten laitteiden uudelleenkäsittely ja uudelleenkäyttö laissa säädetyin edellytyksin. Tavoitteena voi olla materiaalien tehokkaampi käyttö ja kustannusten hallinta. Tässä on kuitenkin pidettävä ehdottomasti kiinni potilasturvallisuudesta. Säästöjä ei saa tavoitella tavalla, joka lisää infektioiden tai muiden haittojen riskiä. Arvoisa rouva puhemies! Lääkkeiden saatavuuden ja huoltovarmuuden vahvistaminen on kannatettavaa. Samalla on tärkeää edellyttää, että vastuiden, rahoituksen ja valvonnan on oltava selkeitä. Varautuminen ei saa jäädä vain lakitekstiksi, vaan sen on näyttävä käytännössä niin, että potilas saa tarvitsemansa lääkkeen myös silloin, kun yhteiskuntaa kohtaa vakava häiriötilanne. — Kiitos.