Arvoisa rouva puhemies! Eläkevakuuttamisessa pitäisi muistaa yksi iso, tärkeä periaate, joka liittyy siihen, että työskentelet sitten yrittäjänä tai palkansaajana, niin eläkemaksujen pitäisi olla samanlaisia ja eläkevakuuttaminen pitäisi pystyä tekemään todellisten tulojen mukaan. Nämä kaksi periaatetta pitäisi toimia, että me pystytään tekemään sitä valintaa ei niitten maksujen kautta vaan sen todellisen tilanteen mukaan, haluaako työskennellä palkansaajana vai yrittäjänä. Sillä tavalla pitäisi ajatella kustannusneutraalisti tämä uudistus. Sitten toinen asia, joka tähän liittyy, on se, että kun teemme, ja täällä ollaan nyt tekemässä, YEL-uudistusta, niin me ollaan täällä salissa TyEL-puolelle sanottu, että sieltä pitää ottaa. Kokoomus esitti kahta miljardia euroa tulevalla vaalikaudella alentamista niihin kuluihin, ja tämä saa maksaa sata miljoonaa joka vuosi. Tämä on aika kohtuutonta, että joltain osalta pitää leikata ja toiselle osalle lykätään rahaa lisää, niin että saadaan uudistus tehtyä. Siinä mielessä tässä koko YEL-järjestelmässä, jolla on pitkä historia, ei ole koskaan päästy siihen, että yrittäjät itse huolehtisivat vakuutusturvastaan ja rahastoinnista sellaiselle tasolle, että tässä pystyttäisiin se asia hoitamaan sillä tavalla kuin palkansaajapuolella työeläkevakuuttaminen on tehty. Nämä perimmäiset syyt ovat tuolla taustalla. Nyt tämä uudistus olisi pitänyt viedä pitemmälle, niin että oltaisiin nopeammin menty oikeisiin ansiotulotietoihin ja niitten perusteella vakuuttamiseen. Se olisi ollut ainut oikea tapa katsoa. Nyt edelleen tähän jää kaksi mallia ja sitten edelleen vanhat tiedot niistä tuloista, jotka vaikuttavat vakuutusmaksun määrään. Yrittäjän tulot heiluvat varmasti vielä enempi kuin palkansaajan tulot kuukausitasolla, ja tämä on semmoinen asia, joka vakuuttamisessa on ongelma. Silloin kun on rahaa, on helpompi maksaa niitä vakuutusmaksuja. Kun ei ole rahaa, niin vanhan tulon pohjalta on vaikea maksaa niitä vakuutusmaksuja. Siitä lähtökohdasta se on vielä pitkän matkan päässä, että se toteutuu. Hyviä askeleita mennään, mutta tässä on vielä sen osalta paljon tehtävää. Vakuuttamisen alaraja on edelleen aika korkea, 9 400 euroa, kun tämä olisi pitänyt tuoda alemmas. Palkansaajapuolen vakuuttaminen lähtee käytännössä pienistä tuloista, muutamasta eurosta ylöspäin työeläkevakuuttamista lähdetään tekemään. Tässä mielessä tämä tilanne on kanssa erilainen kuin palkansaajapuolella. Eli pitäisi ajatella näitä ongelmia. Sitten kun kysytään pienyrittäjiltä ja mikroyrittäjiltä, niin sieltä tulee aika paljon kritiikkiä myös siitä, että pitää maksaa joka tapauksessa joka kuukausi vähintään 192 euroa, vaikka tuloja ei olisi ollenkaan. Tämä ei jousta siinä suhteessa yhtään. Sitten sieltä tulee paljon viestiä, että pitää olla todellinen ansainta täällä taustalla. Yhteinen haaste on tässä tämä rahastoinnin tekeminen, kuka sen rahoittaa, ja sekin pitää miettiä, onko se rahoittaminen valtion vastuulla vai pitääkö se sieltä vakuutusmaksujen kautta pitkällä juoksulla kerätä, koska se rahastointi turvaa tilannetta sitten, kun tulee sellaisia kausia, että maksut eivät riitä asioitten hoitamiseen. Tälläkin hetkellä valtio maksaa 600 miljoonaa joka vuosi yrittäjien eläkkeistä, ja se on noussut viimeisen 10 vuoden aikana seitsenkertaiseksi siitä, mitä se on ollut. Me ollaan todella paljon satsattu yrittäjien eläkkeisiin viimeisen 10 vuoden aikana, ja suunta näyttää jatkuvan. — Kiitos.