Arvoisa rouva puhemies! Meillä pitäisi olla yhteinen tavoite, että ammattiurheilu luettaisiin samanlaiseksi työksi kuin kaikki muutkin työt ovat. Siihen meidän pitäisi päästä ja sitä kautta ruveta miettimään sitä vakuuttamista. Nyt me ollaan askelia ottamassa siihen suuntaan. Urheilijat pitää vakuuttaa esimerkiksi seuratasolla, seuran tai muun yhteisön, joka järjestää urheilua, pitää vakuuttaa. Jos tuloja on 13 790 vuodessa, niin urheilija pitää vakuuttaa. Mutta näitä apurahaurheilijoita — esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön apuraha 24 000 vuodessa tai sitten se pienempi, 12 000 — ei ole vakuutettu, ja sitten apurahat ovat myöskin verottomia. Kannattaa tämä näkökulma muistaa. Se osa on nyt tässä työn alla. Tämä vakuutus ei ole ihan yksinkertainen. Kun katsoo tätä vakuutuskokonaisuutta, niin tiedetään, että vähintään neljä kuukautta ja vähintään 4 712 euroa pitäisi olla saanut tämmöistä apurahaa. Jokainen apuraha pitää vakuuttaa erikseen. Tässä on vielä tämmöisiä aika vaikeita asioita. Toivon, että tämä vakuuttaminen etenee tästä. Eli meillä on aika monimutkainen asia tässä kuitenkin tulossa. Sitten kun vakuutusturva maksaa noin 15 prosenttia, niin kuin ministeri tuossa totesi, niin se myöskin vähentää sitä apurahan määrää. Toisaalta pitää kysyä, miksi tässä yhteydessä ei sitten näihin apurahoihin tullut 15 prosentin korotusta, jos sitä viedään eteenpäin näinkin. Hyvään suuntaan mennään, mutta tehdään aika monimutkainen järjestelmä. Sen vuoksi meidän pitäisi ajatella tätä urheilijoitten vakuuttamista myös siitä näkökulmasta, että urheilu luotaisiin normaaliksi työksi kokonaisuudessaan. Ura on aika lyhyt, ja sinä aikana voi tapahtua kaikennäköistä. Ja kun se urheilijan tekemä työ voi vaikuttaa loppuelämään, niin siinäkin mielessä se vakuutusturva on erittäin isossa roolissa. Nykyinen urheilijan vakuuttaminen ei ole ihan niin kattavaa ja laajaa kuin eläkejärjestelmä ja tapaturmalainsäädäntö ovat, mutta se on polku siihen suuntaan. Tämä MYELin kautta vakuuttaminen tuo nämä apurahat nyt kohtuullisen hyvään tilanteeseen ja osaltaan paikkaa tätä tilannetta. Siinä mielessä tämä lakiesitys on paikallaan, mutta paljon, paljon työtä jää vielä jäljelle. Arvoisa puhemies! Tämä on sellainen asia, jota meidän pitäisi jotenkin yhdessä miettiä vähän pitemmällä aikataululla, ja meidän pitäisi laittaa myöskin sitten tuossa valiokuntakäsittelyssä mietintöön ajatuksia siitä, miten tätä sitten pitkässä juoksussa yhdessä parannettaisiin. — Kiitos.