Arvoisa rouva puhemies! Pyysin puheenvuoron etukäteen siksi, että arvelin, että tässä keskustelussa mennään jonkun verran itse tämän lakiesityksen ulkopuolelle ja ryhdytään laajempaan maahanmuuttokeskusteluun, jollaisia puheenvuoroja ainakin pari kappaletta ollaan jo kuultu. Haluan kuitenkin kiittää ministeri Rannetta ja edustaja Peltosta asiallisista puheenvuoroista, joissa selvitettiin tämän lakiehdotuksen sisältöä. Minusta tässä pääosin on asioita, joita esimerkiksi itse en pystynyt tukemaan, mutta aivan kuten edustaja Peltonen totesi, on syytä käydä valiokunnassa vielä tarkasti läpi näitä kysymyksiä. Tässä on ollut monia pieniä muutoksia ulkomaalaislakiin, ja on ollut vaikea hahmottaa, mikä tämä kokonaisuus kaiken kaikkiaan tulee olemaan lopulta. Maahanmuutto kaiken kaikkiaan on asia, joka — niin kuin olemme havainneet ja näemme jatkuvasti yhteiskunnassa — herättää kovasti tunteita. Julkisessa keskustelussa olen huomannut, että käsitteet menevät vilisemällä sekaisin. Puhutaan ulkomaalaisesta, pakolaisesta, maahanmuuttajasta, turvapaikanhakijasta, vieraskielisistä, kaikista yhtenä suurena kokonaisuutena. Niinpä tässä juuri päätin tarkistaa, mikä on vieraskielisten osuus Suomessa, ja sehän on 9 prosenttia, meidän virallisen tilaston mukaan noin viisisataatuhatta asukasta. Siinä suurin vieras kieli on venäjä, toiseksi suurin viro, kolmas englanti, ja sitten tulee arabia. Eli tässäkin luettelossa jo huomaatte, että sillä, mitä puhumme tässä turvapaikanhausta ja pakolaisista, on kovin vähän tekemistä vieraskielisyyden kanssa noin yleisesti. Vieraskielisten määrähän on Suomessa hyvin voimakkaasti tässä viimeisen 10—20 vuoden aikana lisääntynyt. Itse sanoisin, että edustan kantaa, josta voisin sanoa, että se on eräänlaista valtavirtaa varmasti, hienosti sanottuna mainstreamiä, ja, sanoisin ehkä myös, tolkun maahanmuuttoa. Se tarkoittaa sitä, että kyllä me kaikki tiedämme, että Suomen ikärakenne on tällä hetkellä sellainen, että meidän työvoimastamme, työikäisestä väestöstä, häviää 350 000 ihmistä vuoteen 2040 mennessä. 2040 kuulostaa kovin kaukaiselta, mutta kun katsomme 15 vuotta taaksepäin, vuosi 2010 vaikuttaa kovin läheiseltä. Me tarvitsemme tähän maahan nimenomaan osaavia maahanmuuttajia, mutta totta kai sitten me myönnämme myös, että maahanmuuttoon liittyy ongelmia. Tätä tarkoitan tolkun ja tällaisella keskivertomaahanmuuttokeskustelulla. Maahanmuuttoa tarvitaan. Ei pidä yrittää ratsastaa jollain kauhukuvilla siitä, että kaikki maahanmuutto on huonoa, ja ikään kuin ruokkia tällaista ksenofobiaa eli muukalaispelkoa ja siitä tehdä sitten politiikkaa. Mutta samalla joudumme tunnustamaan, että kyllähän tietysti maahanmuutto tuo ongelmia. Ongelmat pitää ratkoa, eikä niiden ainoa ratkaisu voi olla koko maahanmuuton estäminen, koska silloin emme saa niitä hyötyjäkään. Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi työn takia, avioliiton tai parisuhteen takia, opiskelun takia Suomeen muista maista tuleminen on tervetullutta, samoin myös humanitaarinen maahanmuutto siinä laajuudessa kuin etukäteen on suunniteltu, esimerkiksi tietty määrä kiintiöpakolaisia. Mutta uskallan sanoa ihan tässä kuitenkin suoraan, että pelkän Suomen sosiaaliturvan etujen kalastelu tai muunlainen keinottelu taikka peräti rikollisin aikein Suomeen tulo on sellaista, jota meidän pitää pyrkiä kaikin tavoin estämään, eikä sellainen ole Suomeen tervetullutta. Tämä on ollut linjani tässä jo pitkään. Kirjoitin vuonna 2019 ollessani ensimmäistä kertaa eduskuntavaaliehdokkaana Facebook-kirjoituksen tästä aiheesta. Eli maassa on elettävä maan lakien mukaan ja yritettävä integroitua. Siitä on aivan loistavia esimerkkejä meillä kaikilla täällä keskuudessamme, miten ahkerat maahanmuuttajat ovat hienosti onnistuneet integroitumaan tänne. Mutta niin kuin sanottu, en haluaisi esimerkiksi nyt käsiteltävänä olevaa ulkomaalaislain muutosta käyttää taas kerran sellaisen mahtipontisen maahanmuuttokeskustelun osana, jossa sitten kritisoidaan tällaisilla stereotypioilla jälleen kerran kaikkea maahanmuuttoa mahdollisimman huonoksi.