Arvoisa puhemies! Mietin pitkään, millaisen puheen kirjoitan tähän maaseutupoliittiseen selontekoon, mutta totesin loppujen lopuksi, että nyt jäävät puheet kirjoittamatta. Olen elänyt koko noin 40-vuotisen elämäni maaseudulla saman soratien varressa. Toki opiskelut ja työt ovat vieneet välillä väliaikaisiin asuinpaikkoihin kaupunkeihin ja maailmalle. Maaseutu elää ja hengittää ja voi hyvin joka päivä, vaikka maaseutua kiristetään ja kuristetaan. Maaseutu on ollut viimeiset yli sata vuotta jonkinlaisessa murroksessa koko ajan. Ensin vuosisatojen vaihteessa tuli torpparijako nälkävuosien jälkeen. Sotien jälkeen tiloja pilkottiin edelleen asutustiloiksi. Sen jälkeen pientilarakennetta pidettiin kymmeniä vuosia keinotekoisesti politiikalla yllä ja keksittiin oma järjestelmä tukea pientilavaltaista tuotantoa. Yhdessä yössä vuonna 95 maatalouden rakenteen olisi pitänyt kehittyä tehokkaaksi ja suureksi. Siitä rakennekehitys on yhä kiihtynyt ja kiihtyy edelleen. Maatilojen määrä vähenee koko ajan useita prosentteja vuodessa, eikä kehitykselle näytä olevan mitään jarrua. Arvoisa puhemies! Maaseutu on toki paljon muutakin kuin maataloutta ja maatiloja. Maaseutu on perheelle paikka elää, se on paikka yrittää ja asua. Suomessa maaseudulla on noin 120 000 maaseutualueella toimivaa yritystä maatilat mukaan lukien. Niissä työskentelee pitkälti toistasataatuhatta ihmistä, ja ne ovat myös siellä kalliiden arvoketjujen alkulähteillä. Yksikään pääkonttori pääkaupunkiseudulla ei tuota sitä lisäarvoa, mikä lähtee maaseudulta. Ei pääkonttori Espoossa tuota puuteollisuuden lisäarvoa — se lähtee kannolta. Valion pääkonttori Pitäjänmäellä ei tuota sitä maitoa, mikä lähtee, eikä myöskään Raision teollisuuden myllyn lisäarvo ole pääkaupunkiseudulla, vaan se lähtee tiloilta. Keskustelussa liian monesti unohtuu se, että arvoketjut ovat nimenomaan maaseudulla, ja keskustelussa nähdäänkin maaseutu riippakivenä, mitä kaupunkien kasvukeskusten tulee rahoittaa. Mutta miettikääpä sitä tilannetta, että arvoketjun alkupää puuttuu: ei pääkonttori itsessään tuo meille yhtään mitään, se korkeintaan vie. Vastakkainasettelu on jatkunut vuosia, vuosikymmeniä, ja siitä pitäisi päästä eroon. Maaseutu ei tarvitse mitään erityistä. Se tarvitsee ne samat asiat, mitkä kasvukeskuksissa on: se tarvitsee turvallisen paikan olla, se tarvitsee infran, se tarvitsee mahdollisuudet elää ja hengittää. Arvoisa puhemies! Liian monta kertaa palvelut häviävät maaseudulta. Täällä on pitkään mahdollistettu erilainen palveluiden alasajo lähtien jo siitä, että suuret kauppakeskittymät ovat kilpailleet pienet yritykset maaseudulla alas. Paikalliset, pienet valintamyymälät ovat loppuneet, tilalle ovat tulleet suuret S- ja K-kaupat. Sitten kun asukasluku vähenee, niin nämä kaupat alasajetaan tappiollisena toimintana. Sama on huoltoasemissa: Todella monessa pienessä maaseutukylässä on mahdollistettu uusi ABC ja pieni paikallinen toimija on lopetettu. Muutaman vuoden kuluttua siitä se suuri, mahtava ABC onkin laittanut luukut kiinni, eikä enää paikallisella väestöllä ole paikkaa kokoontua ja olla yhdessä. Maaseudun kokonaisvaltainen alasajo on jatkunut monella sektorilla liian kauan, ja kasvukeskuksien asukkaiden ja päättäjien olisikin syytä ymmärtää kokonaisuus, mitä maaseutu mahdollistaa. Ei maaseutu tarvitse mitään erityistä. Maaseudulla on varmasti halua yrittää, mutta maaseudulla tavallisen työntekijän pitää saada rahoitusta talon ostoon, siellä pitää olla riittävä infra, niin että sieltä voi kulkea töihin, ja siellä pitää olla riittävä verkkoinfra, niin että sieltä saa yhteyden maailmalle. Arvoisa puhemies! Maaseutupoliittinen selonteko on sisällöltään erittäin hyvä, mutta nyt kuitenkin puheet on pidetty ja nyt pitäisi alkaa toteuttaa selonteon sisältöä.