Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tämä maaseutupoliittinen selonteko tuli valiokunnasta yksimielisenä ulos. Sillä on itsellään erittäin suuri arvo. Mutta toivottavasti se yhteisymmärrys säilyy päätöksenteossa myös täällä suuressa salissa. Ei riitä, että mietintö on noin hyvä ja yksimielinen. Ensinnäkin se, mikä meillä on Suomessa valtava ongelma tänä päivänä, on valtava keskittyminen. Kaikki ydintoiminnot keskittyvät pääasiassa tänne Helsinkiin taikka sitten maakuntatasolla maakuntakeskukseen. Sen me olemme tuolla Pohjois-Karjalassa oppineet, että Joensuuhun siellä kaikki menee. Sitten kun katsotaan, mikä on Suomen kannalta tärkeää, se on se, että pysymme hengissä elikkä saamme ruokamme eli huoltovarmuus ja lämpömme, energiamme. Tällä hetkellä maatalous tuntuu olevan erittäin suurissa vaikeuksissa, ja onkin. Sen takia olisi hyvä ymmärtää tässä salissa, että ilman omaa elintarviketuotantoa kriisiaikana tämä kansakunta kuolee nälkään. Tällä asialla ei voi leikkiä eikä saa leikkiä. Meillä on oltava yksimielisyys siitä, että maata saa viljellä. Ennen kaikkea tämä älytön byrokratia, mikä on rakennettu maatalouden ympärille EU:n kautta: Alkaa olla niin, että maanviljelijä on suurin piirtein kuin rangaistusvanki, jolla on panta jalassa. Jos astut tilan ulkopuolelle ja saat EU-tukea, niin siinä kohta syyte tulee ja EU-tarkastaja iskee kiinni. Eihän se näin voi mennä, että se arvokkainta työtä tekevä on epäiltyjen joukossa koko ajan. Sama koskee metsäalaa. Euroopan unioni on hyökkäämässä Suomen metsiin tällä ilmastohypetyksellä, elikkä luullaan, että maailma loppuu. Euroopassa nämä Euroopan unionin suuret maat ovat sen tehneet, tuhonneet omat metsänsä. Suomi on pitänyt niitä itse yllä. Nyt samainen Euroopan unioni hakee varsinkin vihervasemmiston avulla valtavaa jalansijaa Suomen metsiin. Ne ovat Suomelle henki ja elämä, se, että meillä on metsät kunnossa. Se pitää ilmaston kunnossa, mutta se luo meille myös teollisuuden, vientituotteet ja turvaa tarvittaessa. Kolmas, minkä me tarvitsemme ehdottomasti, on maaperän rikkaudet. Yksikään asia tässä maassa ei toimi, ellei ole metalleja. Noin puolet metalleista pystymme itse tuottamaan tässä maassa kaivosten kautta, ja se toinen puolikas on tuotava. Elikkä kun täällä on suorastaan kansallishyve, että hyökkää kaivoksia vastaan ja osoittaa mieltään, että kaivoksia ei saa olla, niin millä me sitten rakennetaan nämä meidän kaikki metallista olevat tuotteet? Joka aamu kun heräämme, niin ensimmäisenä todennäköisesti tartumme kahvipannun tai teepannun kahvaan — sekin on metallia — tai ovenkahvaan, joka varmasti on metallia. Tätä vain vastustetaan, kun se on niin kivaa ja niin seksikästä näin mediaihmisten kannalta. Mikä sitten tärkeintä, mikä on jäänyt liian vähälle huomiolle, Naton kenraaleilta, jotka johtavat meidän puolustuksen suunnittelua, olemmehan Naton täysivaltaisia jäseniä, tulee koko ajan meille viesti, että pitäkää tuo Suomi asuttuna ja varsinkin itärajan pinta. Miten on viime vuosina käynyt? Suomalaista maaseutua on lyöty oikein olan takaa. Sieltä on kaikki palvelut kohta purettu. Tiet ovat siinä kunnossa, että tarvitsee melkein neliveto-Valtraa, että siellä pystyy liikkumaan, ja sitten ennen kaikkea ihmisiä on yhä vähemmän ja vähemmän. Terveyskeskuksia suljetaan. Puhelinyhteydet melkein katkottiin, kun 3G-verkko poistettiin, vaikka siitä nimenomaan varoitettiin, mutta eivätpä menneet varoitukset perille. Ja valokuituun ei tänäpänä valtiolta rahaa saa. Kotikuntani Ilomantsi rakensi kyllä silloin aikanaan omin varoin ja sai siihen toki tukea myös silloiselta hallitukselta, elikkä näitä erilaisia avustuksia, mitkä olivat silloin käytössä. Joka tapauksessa meidän on tehtävä nyt se iso suunnanmuutos, ja se on pakko tehdä, jos me haluamme, että tämä Suomi selviää elävänä seuraavalle vuosikymmenelle. Byrokratiaa on purettava kovalla kädellä. Me emme tarvitse sitä valtavaa valvontakoneistoa, mitä Suomeen ollaan luomassa, ja on jo luotu. Jos 59 prosenttia meidän bkt:stä menee julkisen hallinnon hoitamiseen, niin eihän se ihan tervettä touhua ole. Todellakin on pidettävä huoli, että se elinvoima säilyy sillä keinoin, että yrittäjät saavat lupansa nopeasti ja pystyvät elinkeinoaan kehittämään ilman sitä pelkoa, että joutuu jonkin tuomioistuimen eteen hallintoasiassa. Sitten toisena on rahoitus. Tällä hetkellä pankit eivät maaseutuhankkeille anna rahaa, eivät sitten millään. Sama koskee maataloutta, metsätaloutta, ihan normaalia perhe-elämää, asunnon ostamista. Muuankin ilomantsilainen perhe olisi ostanut rivitaloasunnon, vaan sitä pientä lainaa, mikä siihen rivariin olisi tarvittu, ei pankista saanut. Mitä tällaisilla pankeilla tekee, kun ei edes omille kansalaisille velkaa anneta? Ne kuitenkin sen aina takaisin maksavat luotettavimmin. Lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että tämä Suomen eduskunta ja suomalainen politiikka lähtevät siitä, että meillä on yhteinen haaste pitää koko Suomi elinvoimaisena. Jos ette muuten ymmärrä minun puhettani, niin toivon, että näette sen näköalan silmienne edessä, että kun tulee kesä ja on kaunis sää ja ihmiset lähtevät lomalle, silloin maaseudulla on elämää. Sitä soisi olevan myös talvella, koska jos me emme tätä Suomen maaseutua pidä elävänä, niin Suomi voi huonosti. Se kriisi tulee jonain päivänä aivan varmasti, ja sitten tässäkin kaupungissa saattaa olla pikkusen vaikeampaa. Toivon kaikille hyvää vointia, mutta erikoisesti maaseudulle tänä päivänä.